Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2021/C 392/06)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”HEUMILCH”/”HAYMILK”/”LATTE FIENO”/”LAIT DE FOIN”/”LECHE DE HENO”

EU nro: TSG-AT-1035-AM01 – 25. helmikuuta 2021

1.   Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Ryhmän nimi:	ARGE Heumilch Österreich
Osoite:	Grabenweg 68
	6020 Innsbruck
	ÖSTERREICH
Puhelin:	+43 512345245
Sähköposti:	office@heumilch.at

Muutosta ehdottavan ryhmän oikeutettua etua koskeva lausuma:

Muutoshakemuksen esittää sama tuottajaryhmä, joka toimitti hakemuksen nimityksen ”Heumilch” rekisteröimiseksi.

Nimityksen ”Heumilch” esittäminen niiden maiden kielillä, joissa perinteisesti valmistetaan kyseistä tuotetta, osoittaa sitoutumista perinteiseen tuotantomenetelmään ja aitoon perinteiseen tuotteeseen. Tämä auttaa lujittamaan suojatun nimityksen ”Heumilch” asemaa, mikä hyödyttää myös hakijaryhmää.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Itävalta

3.   Eritelmän kohta, jota muutokset koskevat

☒ Tuotteen nimi

☐ Tuotteen kuvaus

☐ Tuotantomenetelmä

☐ Muu [täsmennettävä]

4.   Muutosten tyyppi

☒	Rekisteröidyn APT:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EY) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

5.   Muutokset

Lisätään Sloveniassa käytetty nimitys tuotteelle ”Heumilch”:

Lisätään 3.1 kohtaan ”Rekisteröitävät nimet” (täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2014 liitteessä II olevan mallin mukaisesti nykyinen tuote-eritelmän 1 kohta) tuotteen ”Heumilch” sloveeninkielinen nimitys seuraavasti:

”Heumilch” (de)/”Haymilk” (en)/”Latte fieno” (it)/”Lait de foin” (fr)/”Leche de heno” (es)/”Seneno mleko” (sl)

Perustelu: Koska Heumilch-maitoa tuotetaan Sloveniassa tuote-eritelmässä esitetyn perinteisen tuotantomenetelmän mukaisesti, myös sloveeninkielinen nimitys olisi suojattava.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄ

”Heumilch”/”Haymilk”/”Latte fieno”/”Lait de foin”/ ”Leche de heno”/”Seneno mleko”

EU-nro: TSG-AT-1035-AM01 – 25. helmikuuta 2021

Itävalta

1.   Nimi/nimet

”Heumilch”/”Haymilk”/”Latte fieno”/”Lait de foin”/”Leche de heno”/”Seneno mleko”

2.   Tuotelaji

Luokka 1.4 Muut eläinperäiset tuotteet (munat, hunaja, erilaiset maitotuotteet paitsi voi, jne.)

3.   Rekisteröinnin perusteet

3.1.   Onko tuote seuraavien vaatimusten mukainen:

☒	Se vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla.

☐	Se valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista.

Heinämaitotalous on maidontuotannon alkuperäisin muoto. Maito on peräisin perinteisen kestävän maitotalouden tilojen eläimistä. Olennainen ero ja perinteinen luonne perustuu siihen, että heinämaidon tuotannossa, kuten alkuperäisessä maidontuotannossa, ei syötetä eläimille säilörehua. Maatalouden teollistumisen myötä 1960-luvulta alkaen koneistuminen on johtanut siihen, että maatiloilla on siirrytty yhä enemmän tuottamaan heinän sijasta säilörehua. Lisäksi heinämaidon tuotantoa koskevissa säännöissä kielletään eläimet ja rehut, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja. Ruokinta vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Viherrehukaudella eläimille syötetään tuoretta ruohoa ja lehvistöä ja myös hieman heinää sekä 4.2 kohdassa lueteltuja rehuaineita. Talvirehukaudella eläimille syötetään heinää ja muita 4.2 kohdassa lueteltuja rehuaineita.

3.2.   Onko nimi seuraavien vaatimusten mukainen:

☐	Se on ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa.

☒	Se osoittaa tuotteen perinteisen luonteen tai erityisluonteen.

4.   Kuvaus

4.1.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta, mukaan lukien tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaispiirteet, jotka osoittavat tuotteen erityisluonteen (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Lehmänmaito voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

4.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetyn tuotteen tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan lukien tapauksen mukaan käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet sekä menetelmä, jolla tuote valmistetaan (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Heinämaito tuotetaan perinteisissä tuotanto-olosuhteissa heinämaitosäädöksen mukaisesti. Ominaista tuotannolle on säilörehun kieltäminen ja sellaisten eläinten ja rehujen kieltäminen, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Heinämaitosäädös (”Heumilchregulativ”)

Heinämaito on lehmänmaitoa, jonka tuottajat ovat sitoutuneet noudattamaan seuraavassa lueteltuja vaatimuksia. Sellaisia eläimiä ja rehuja ei saa käyttää, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Koko maatilaa on hoidettava heinämaitotuotantoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

a)	Tila voidaan kuitenkin jakaa täysin erillisiin tuotantoyksiköihin, joita kaikkia ei tarvitse hoitaa mainittujen sääntöjen mukaisesti. Tällöin on voitava erottaa toisistaan eri tuotantoalat.

b)	Kun a kohdan mukaisesti kaikkia tilan yksiköitä ei hoideta heinämaitosääntöjen mukaisesti, toimijan on pidettävä eläimet, joita käytetään heinämaitotuotantoon, erillään eläimistä, joita käytetään muissa yksiköissä, ja pidettävä asianmukaista kirjanpitoa erillään pidon osoittamiseksi.

Sallitut rehut

—	Ruokinnassa käytetään viherrehukaudella pääasiassa ruohoa, palkokasveja ja lehvistöä ja talvirehukaudella heinää.

—	Lisärehuna sallittuja ovat vihantarapsi, vihantamaissi, vihantaruis ja rehujuurikkaat sekä heinä-, sinimailas- ja maissipelletit ja vastaava rehu.

—	Korsirehun osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia vuosiannoksen kuivapainosta.

—	Ruokinnassa voidaan myös käyttää viljakasveja eli vehnää, ohraa, kauraa, ruisvehnää, ruista ja maissia tavanomaisessa kaupan pidetyssä muodossaan ja seoksina, joissa on myös kivennäisaineita (esim. lese, pelletit).

—	Rehuannoksessa voidaan käyttää härkäpapuja, rehuherneitä, lupiineita, öljysiemenkasveja ja öljykasvirouhetta tai -kakkuja.

Kielletyt rehut

—	Seuraavat rehut ovat kiellettyjä: säilörehu, tuore säilöheinä ja fermentoitu säilöheinä.

—	Ei ruokintaa panimoiden, tislaamoiden ja mehustamojen sivutuotteilla eikä muilla elintarviketeollisuuden sivutuotteilla, kuten märkä olutmäski ja märät leikkeet. Poikkeus: sokerintuotannon sivutuotteena syntyvät kuivat leikkeet ja melassi, viljankäsittelyssä syntyvä valkuaisrehu kuivana.

—	Ei lypsävien eläinten ruokkimista märällä rehuilla.

—	Ei ruokintaa eläinperäisillä rehuilla (maito, hera, eläinperäinen jauho jne.), poikkeuksena maito ja hera vasikoille.

—	Ei ruokintaa puutarha- ja hedelmäjätteillä, perunoilla eikä urealla.

Lannoitusta koskevat määräykset

—	Jätevesilietettä, jätevesilietetuotteita ja kompostia ei saa tuoda kunnallisista käsittelylaitoksista, viherkompostia lukuun ottamatta, maidontoimittajan maatalousmaalle.

—	Kun maidontoimittajan rehukasvien viljelyalalle tuodaan lantaa, ei viljelyalaa saa käyttää vähintään kolmeen viikkoon.

Kemiallisten apuaineiden käyttäminen

—	Ainoastaan kemiallisten synteettisten kasvinsuojeluaineiden valikoiva käyttö on mahdollista maatalousalan asiantuntijoiden ohjauksessa samoin kuin rikkaruohontorjunta kaikilla maidontoimittajan nurmirehun viljelyaloilla.

—	Sallittuja kärpäsmyrkkysuihkeita saa käyttää navetoissa ainoastaan, kun lypsäviä lehmiä ei ole navetassa.

Toimituskiellot

—	Heinämaitoa saa toimittaa aikaisintaan kymmenen päivän kuluttua poikimisesta.

—	Jos lehmille on syötetty säilörehua, on odotettava vähintään 14 päivää.

—

Alppilehmiä, joita on ruokittu kotitilalla säilörehulla, on joko alettava ruokkia muulla kuin säilörehulla 14 päivää ennen alppilaiduntamista, tai niiden maitoa voidaan käyttää heinämaitona (yksityinen heinämaidon toimittaja) vasta 14 päivän kuluttua alppilaiduntamisen alkamisesta. Alppilaitumella ei saa valmistaa säilörehua eikä ruokkia eläimiä säilörehulla.

Geneettisesti muunnettujen ravintoaineiden ja rehujen kieltäminen

—	Jotta heinämaito olisi perinteistä, tuotannossa ei saa käyttää sellaisia eläimiä ja rehuja, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Muut määräykset:

—	Heinämaidon tuottajan tiloilla ei saa tuottaa eikä varastoida säilörehua.

—	Muovitettuja pyöröpaaleja ei saa tuottaa eikä varastoida.

—	Märkää heinää tai siilossa varastoitavaa kuivaa heinää ei saa tuottaa.

4.3.   Tuotteen perinteisen luonteen todistavat tärkeimmät tekijät (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Erityisluonne

Heinämaito eroaa tavallisesta lehmänmaidosta 4.2 kohdassa esitettyjen heinämaitosäädöksen mukaisten erityisten tuotanto-olosuhteiden vuoksi.

Bundesanstalt für alpenländische Milchwirtschaft Rotholzin tutkimuksissa vuosina 1995 ja 2001 Ginzinger ja muut tutkijat havaitsivat 65 prosentissa säilörehumaitonäytteistä yli 1 000Clostridium-bakteerin itiötä litraa kohden. Suurelle juustonvalmistajalle toimitettua maitoa koskevassa tutkimuksessa 52 prosentissa näytteistä määrä ylitti 10 000 itiötä litraa kohden. Ilman säilörehua tuotetun heinämaidon tapauksessa 85 prosentissa näytteistä Clostridium-bakteerin itiöitä oli alle 200 litraa kohden ja 15 prosentissa 200–300 litraa kohden. Heinämaidossa on erityisen ruokintatavan vuoksi merkittävästi vähemmän Clostridium-bakteerin itiöitä. Raa’asta heinämaidosta tuotetussa kovassa juustossa on sen vuoksi vähemmän reikä- ja makuvirheitä.

Säilörehun vaikutusta maidon laatuun koskevassa tutkimushankkeessa (”Einfluss der Silage auf die Milchqualität”) tutkittiin maidon makua, kun ruokinnassa on käytetty säilörehua ja kun sitä ei ole käytetty (Ginzinger ja Tschager, Bundesanstalt für alpenländische Milchwirtschaft, Rotholz 1993). Kun ruokinnassa käytettiin heinää, 77 prosentissa maitonäytteistä ei havaittu makuvirheitä. Kun ruokinnassa käytettiin säilörehua (tavallinen maito), ainoastaan 29 prosentissa näytteistä ei havaittu makuvirheitä. Myös maitoautojen tankeista kerätyissä maitonäytteissä oli selvä ero. Ilman säilörehua tuotetun heinämaidon tapauksessa 94 prosentissa näytteistä ei havaittu makuvirheitä. Säilörehumaidon tapauksessa ainoastaan 45 prosentissa näytteistä ei havaittu makuvirheitä.

Wienin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa (Schreiner, Seiz, Ginzinger, 2011) pystyttiin osoittamaan, että heinämaidossa on korsirehuun ja laiduntamiseen perustuvan ruokinnan ansiosta noin kaksi kertaa enemmän Omega-3-happoja ja konjugoituneita linolihappoja kuin tavallisessa maidossa.

Perinteinen luonne:

Heinämaidon tuotanto ja käsittely on yhtä vanhaa kuin lypsylehmien pitäminen maataloudessa (noin 400-luvulta eaa.). Jo keskiajalla Alpeilla ja Tirolin vuoristossa ns. Schwaighof-tiloilla tuotettiin juustoa heinämaidosta. Sana ”Schwaig” tulee keskiyläsaksan kielestä ja tarkoittaa erityistä asutus- ja varsinkin maatalousmuotoa Alpeilla. Schwaighof-tilat olivat maanomistajien itse perustamia pysyvästi asuttuja karjatiloja, joita käytettiin pääasiassa maitotaloudessa (erityisesti juustonvalmistus). Niitä on perustettu Tirolissa ja Salzburgissa 1100-luvulta alkaen. Heinämaito liittyi vuoristoalueilla alunperin kovan juuston valmistukseen raakamaidosta. Jo noin vuonna 1900 annettiin määräyksiä (maitosäädökset), jotka koskivat ilman säilörehuruokintaa tuotettua maitoa, joka kelpaa kovan juuston valmistukseen. Niiden pohjalta syntyivät Itävallassa vuoden 1950 paikkeilla Vorarlbergin, Tirolin ja Salzburgin osavaltioiden maitosäädökset. Vuonna 1975 nämä maitosäädökset yhdenmukaistettiin, ja maitotalousrahasto antoi ne määräyksinä, jotka koskevat kovan juuston valmistukseen kelpaavaa maitoa (”Bestimmungen über die Übernahme von hartkäsetauglicher Milch”, Österreichische Milchwirtschaft Heft 14, Beilage 6 Nr. 23c, 21. heinäkuuta 1975). Itävallan maitotaloudessa oli vuoteen 1993 asti tiettyjä tuotantoalueita, ns. säilörehun kieltoalueita, jotta heinämaitoa (eli ilman säilörehua tuotettua maitoa, kovaan juustoon kelpaavaa maitoa) olisi raakamaitoa käyttävien juustonvalmistajien saatavilla. Vuonna 1995 säilörehun kieltoaluetta jatkettiin heinämaitoa varten maa- ja metsätalous-, vesihuolto- ja ympäristöministeriön erityissäädökseen ympäristöystävällisen, laajamittaisen ja luonnollista elinympäristöä suojelevan maatalouden edistämisestä (Österreichisches Programm für umweltgerechte Landwirtschaft: ÖPUL) sisältyvällä säilörehusta luopumista koskevalla toimenpiteellä.

Perinteisesti Alpeilla on kautta aikojen ruokittu lehmiä heinämaitovaatimusten mukaisesti. Jo vuodelta 1544 on yksittäisiä asiakirjoja juustonvalmistuksesta Alpeilla Wildschönaun Holzalmissa Tirolissa.

1980-luvun alusta alkaen on ollut heinämaidontuottajia, jotka harjoittavat tiloillaan myös biologista/ekologista maanviljelyä.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.