—

ottaa huomioon koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Espanjan ylimmän tuomioistuimen (Tribunal Supremo) toisen jaoston puheenjohtajan 10. tammikuuta 2020 esittämän ja ylimmän tuomioistuimen presidentin välittämän pyynnön, joka liittyy asiaan (causa especial) nro 3/20907/2017 ja joka saatiin 13. tammikuuta 2020, sekä mainitusta koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä täysistunnossa 16. tammikuuta 2020 tehdyn ilmoituksen,

—

on kuullut Carles Puigdemont i Casamajóta työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot (1),

—

ottaa huomioon Espanjan keskusvaalilautakunnan (Junta Electoral Central) 13. kesäkuuta 2019 tehdyn päätöksen (2),

—

ottaa huomioon täysistunnossa 13. tammikuuta 2020 tehdyn ilmoituksen, että unionin tuomioistuimen 19. joulukuuta 2019 antaman tuomion perusteella parlamentti pani merkille Carles Puigdemont i Casamajón valitsemisen Euroopan parlamentin jäseneksi 2. heinäkuuta 2019 alkaen,

—

ottaa huomioon Espanjan perustuslain 71 §:n 1 ja 2 momentin,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0020/2021),

A.

ottaa huomioon, että Espanjan ylimmän tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja on pyytänyt pidättämään Euroopan parlamentin jäsenen Carles Puigdemont i Casamajón koskemattomuuden Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan nojalla asiassa (causa especial) nro 3/20907/2017 eli rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka koskee väitettyä kansankiihotusrikosta, josta säädetään Espanjan rikoslain 544 ja 545 §:ssä, ja väitettyä julkisten varojen väärinkäyttörikosta, josta säädetään Espanjan rikoslain 432 §:ssä yhdessä sen 252 §:n kanssa;

B.

ottaa huomioon, että syytteenalaisten tekojen väitetään tapahtuneen vuonna 2017; toteaa, että päätös rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisesta annettiin 21. maaliskuuta 2018 ja se vahvistettiin myöhemmillä päätöksillä, joilla hylättiin siitä tehdyt valitukset; ottaa huomioon, että tutkinta päätettiin 9. heinäkuuta 2018 annetulla päätöksellä ja vahvistettiin lopulliseksi 25. lokakuuta 2018; toteaa, että 9. heinäkuuta 2018 annetulla päätöksellä päätettiin todeta poissaolevaksi muiden muassa Carles Puigdemont i Casamajó ja keskeyttää oikeusmenettely ja arkistoida asia hänen osaltaan ja muiden henkilöiden osalta siihen saakka, kunnes heidät tavoitetaan;

C.

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen 19. joulukuuta 2019 antaman tuomion perusteella parlamentti pani merkille Carles Puigdemont i Casamajón valitsemisen Euroopan parlamentin jäseneksi 2. heinäkuuta 2019 alkaen;

D.

toteaa, että mainittu henkilö sai Euroopan parlamentin jäsenen aseman 13. kesäkuuta 2019 alkaen; ottaa huomioon, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö koskee siten tosiseikkoja ja syytetoimia, jotka edeltävät ajallisesti Euroopan parlamentin jäsenen aseman ja siten Euroopan parlamentin jäsenellä olevan koskemattomuuden saamista;

E.

ottaa huomioon, että oikeudellisten asioiden valiokunta pani merkille Carles Puigdemont i Casamajón jäsenille työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti esittämät ja menettelyn kannalta aiheellisiksi katsomat asiakirjat;

F.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden viranomaiset päättävät tuomioistuinmenettelyn aiheellisuudesta;

G.

toteaa, että Euroopan parlamentin tehtävänä ei ole punnita kansallisten oikeusjärjestelmien ansioita;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla ei ole toimivaltaa arvioida tai selvittää kyseessä olevasta rikosoikeudellisesta menettelystä vastuussa olevien kansallisten oikeusviranomaisten tuomiovaltaa;

I.

toteaa, että Espanjan lainsäädännön mukaan, sellaisena kuin kansalliset tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet ja sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio on siitä parlamentille ilmoittanut, Espanjan ylimmän tuomioistuimen toinen eli rikosasioiden jaosto on toimivaltainen viranomainen pyytämään Euroopan parlamentin jäsenen koskemattomuuden pidättämistä;

J.

ottaa huomioon, että oikeudenkäynti ei koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemia mielipiteitä tai äänestyksiä;

K.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

L.

ottaa huomioon, että Espanjan perustuslain 71 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

M.

toteaa, että koskemattomuuden pidättämistä koskevassa pyynnössä analysoidaan Espanjan perustuslain 71 §:n soveltamista ja erityisesti sitä, millaisen lainkäytön perusteella ei ole pakollista pyytää parlamentilta suostumusta syytetoimien toteuttamiseksi parlamentin jäsenen aseman saanutta rikoksesta epäiltyä vastaan, ja arvioidaan, että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö ei ole tarpeen niissä tapauksissa, joissa parlamentin jäsenen asema saadaan aiemmin käynnistetyn oikeudenkäynnin ollessa vireillä, eikä niiden parlamentin jäsenten tapauksessa, jotka saavat tämän aseman sen jälkeen, kun heitä vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely; toteaa, että sen vuoksi ei ole tarpeen pyytää koskemattomuuden pidättämistä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan nojalla toimenpiteiden toteuttamiseksi Espanjan alueella;

N.

toteaa, että Euroopan parlamentin tehtävänä ei ole tulkita parlamentin jäsenten erioikeuksista ja vapauksista annettuja kansallisia sääntöjä;

O.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus;

P.

ottaa huomioon, että Espanjan ylimmän tuomioistuimen toinen jaosto päätti 14. lokakuuta 2019, että ”annetaan asiaankuuluva kansallinen pidätys- ja noutomääräys, eurooppalainen pidätys- ja luovutusmääräys sekä kansainvälinen pidätysmääräys luovuttamistarkoituksessa syytetoimenpiteitä varten” Carles Puigdemont i Casamajósta, joka todettiin poissaolevaksi; ottaa huomioon, että kuten koskemattomuuden pidättämistä koskevassa pyynnössä todetaan, tästä päätöksestä tehty valitus hylättiin 10. tammikuuta 2020 siltä osin kuin on kyse pyrkimyksestä kumota ”kansalliset etsintäkuulutus-, pidätys- ja vangitsemismääräykset sekä kansainväliset ja eurooppalaiset pidätys- ja luovutusmääräykset” ja hyväksyttiin ”14. lokakuuta 2019 annetusta päätöksestä ja 18. lokakuuta 2018 annetusta määräyksestä [tehdyt] valitukset […] yhtyen unionin tuomioistuimen 19. joulukuuta 2019 antamassaan tuomiossa esittämään tulkintaan, jossa se tunnusti [valittajalle] Euroopan parlamentin [jäsenenä] kuuluvat, SEUT-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa vahvistetut erioikeudet ja vapaudet”, ja päätettiin niin ikään pyytää Euroopan parlamenttia pidättämään Carles Puigdemont i Casamajón koskemattomuus, ”jotta [hänestä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen] täytäntöönpanoa voidaan jatkaa”, sekä ilmoittaa asiasta Belgian täytäntöönpanoviranomaiselle;

Q.

ottaa huomioon, että työjärjestyksen 9 artiklan 8 kohdan nojalla oikeudellisten asioiden valiokunta ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista;

R.

toteaa, että työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta;

S.

ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä;

T.

toteaa, että syyte ei selvästikään millään tavalla liity Carles Puigdemont i Casamajón asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan hänen aiempaan asemaansa Generalitatin (Katalonian aluehallinto) hallituksen puheenjohtajana;

U.

toteaa, että Carles Puigdemont i Casamajó on yksi niiden henkilöiden muodostamasta ryhmästä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa eli syytettyinä kyseessä olevista rikoksista, mutta sillä erotuksella, että hän nauttii tällä hetkellä koskemattomuutta Euroopan parlamentin jäsenenä; huomauttaa, että onkin syytä pitää mielessä, ettei Carles Puigdemont i Casamajó ole ainoa nyt esillä olevassa asiassa syytettynä oleva henkilö;

V.

ottaa huomioon, että syytteenalaiset teot tapahtuivat vuonna 2017 ja että mainittu rikosoikeudellinen menettely Carles Puigdemont i Casamajóta vastaan pantiin vireille vuonna 2018; toteaa, että tästä syystä ei voida väittää, että oikeudenkäynnin tarkoituksena olisi ollut estää Carles Puigdemont i Casamajón tuleva poliittinen toiminta Euroopan parlamentin jäsenenä, kun hänen asemansa Euroopan parlamentin jäsenenä oli tuolloin vielä hypoteettinen ja tuleva tapahtuma;

W.

toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei siten ole löytänyt todisteita fumus persecutionis -tilanteesta eli tosiseikkoja, jotka viittaisivat siihen, että oikeusmenettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa ja siten Euroopan parlamenttia;

1.

2.