Komission tiedonanto

vaarallisen kotitalousjätteen erilliskeräyksestä

(2020/C 375/01)

Sisällysluettelo

1.

JOHDANTO

2

2.

VAARALLISEN KOTITALOUSJÄTTEEN KERÄYSTÄ KOSKEVAT PARHAAT KÄYTÄNNÖT

3

2.1

Kotitalouskemikaalit

6

2.1.1

Kotitalouksien puhdistustuotteet ja henkilökohtaiset hygieniatuotteet

7

2.1.2

Maalit, lakat, painovärit ja liimat

7

2.1.3

Kotitalouksissa ja puutarhoissa käytettävät torjunta-aineet

8

2.1.4

Valokuvauskemikaalit

8

2.1.5

Pakkaukset

9

2.2

Kotitalouksien terveydenhoitoalan jätteet

9

2.2.1

Farmaseuttiset tuotteet

9

2.2.2

Terävät esineet ja muu mahdollisesti tartuntavaaralliset jätteet

10

2.3

Rakennus- ja purkujäte

11

2.3.1

Asbestijäte

11

2.3.2

Käsitelty puu

12

2.3.3

Kivihiiliterva ja -tervatuotteet

13

2.4

Ajoneuvojen kunnossapidosta aiheutuva jäte

13

2.4.1

Öljynsuodattimet ja kontaminoituneet absorboivat materiaalit

13

2.4.2

Autoteollisuuden tuotteet, maalipinnan kiillotusaineet, jäätymisenestoaineet

14

2.5

Elohopeaa sisältävät jätteet (muut kuin sähkö- ja elektroniikkalaiteromu)

14

3.

VAARALLISEN KOTITALOUSJÄTTEEN ERILLISKERÄYKSEN ONNISTUMISEEN JOHTAVAT TEKIJÄT

15

3.1

Taloudelliset kannustimet

15

3.2

Räätälöidyt erilliskeräysjärjestelmät

16

3.3

Tietoisuuden lisääminen ja viestintä

18

3.4

Täytäntöönpanon valvonta

21

4.

VIITTAUKSET

22

LIITE – Linkkejä esimerkkeihin viestinnän hyvistä käytännöistä

24

1.   JOHDANTO

Nämä ohjeet on laadittu jätteistä 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (1), jäljempänä ’jätepuitedirektiivi’, 20 artiklan 4 kohdan nojalla. Kyseisen kohdan mukaan komission on annettava kotitalouksissa syntyvien vaarallisten jätejakeiden erilliskeräystä koskevat ohjeet, joilla autetaan jäsenvaltioita jätepuitedirektiivin 20 artiklan 1 kohdassa säädetyn erilliskeräystä koskevan velvoitteen täytäntöönpanossa ja helpotetaan sitä.

Näiden ohjeiden pääasiallisena tavoitteena on ehkäistä ihmisten terveydelle ja ympäristölle ja erityisesti jätealan työntekijöille aiheutuvia riskejä helpottamalla kotitalouksien tuottaman vaarallisen jätteen erilliskeräyksen toteuttamista. Niiden tarkoituksena on myös parantaa jätepuitedirektiivin (2) tavoitteiden mukaisesti uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä varten valmisteltavien materiaalien määrää ja laatua estämällä muiden materiaalivirtojen pilaantuminen, jonka edellyttämä jätteiden käsittely merkitsisi sitä, että resurssit jäisivät jätehierarkian alemmille tasoille. Tämän asiakirjan tarkoituksena on antaa yleiskuva erilliskeräystä koskevan velvoitteen täytäntöönpanoon liittyvistä parhaista käytännöistä eri puolilla EU:ta, erityisesti alueellisella ja paikallisella tasolla. Vaikka näissä ohjeissa käsitellään vaarallisen kotitalousjätteen tehokasta käsittelyä, on muistettava, että jätteen syntymisen ehkäiseminen ja vähentäminen ovat edelleen ensisijaisia jätehierarkian mukaisesti. Siksi tiedotuskampanjat vaarallisten tuotteiden käytön minimoimiseksi kotona ovat olennaisen tärkeitä.

Nämä ohjeet on osoitettu jäsenvaltioiden paikallisille, alueellisille ja keskustason viranomaisille sekä jätehuoltotoimijoille. Tarkoituksena on auttaa niitä kotitalouksissa syntyvän vaarallisen jätteen erilliskeräysohjelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa ja helpottaa näitä tehtäviä.

.tifLähde: Perustuu Maailmanpankin (2018) ja Eurostatin (2008) tietoihin (3).

Vaarallisen kotitalousjätteen osuus yhdyskuntajätteen painosta on yleensä noin 1 prosentti (lukuun ottamatta sähkö- ja elektroniikkalaiteromua) (4). Tämä tarkoittaa 1–6 kiloa asukasta kohti vuodessa (5). Maakohtaisia tietoja on kuitenkin vaikea vertailla, koska mailla on erilaisia raportointimenettelyjä ja -luokkia (esim. sähkö- ja elektroniikkalaiteromu ja ravintorasvat).

Suurin osa yhdyskuntajätteestä, jonka pääasiallinen lähde on kotitalousjäte, on tavallisesti peräisin kuudesta jätevirrasta (ks. kaavio 1). Vaikka vaarallisen kotitalousjätteen osuus on pieni ja se on sisällytetty kohtaan ”muut”, sen merkitys on suhteellisesti suurempi turvallisuusnäkökohtien vuoksi ja koska se voi estää kaikkien muiden jakeiden korkealaatuisen kierrätyksen.

Näissä ohjeissa ei käsitellä erityisesti unionin muun jätelainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia jätevirtoja, kuten paristoja, sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, jäteöljyjä tai romuajoneuvoja, joita varten on jo olemassa omat keräys- ja hallintajärjestelmät. Näiden erityisten keräysjärjestelmien toiminnasta saadut kokemukset ja mahdolliset synergiat niiden kanssa voivat kuitenkin olla merkityksellisiä vaarallisen kotitalousjätteen erilliskeräyksen kannalta.

Nämä ohjeet eivät ole sitovia. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita EU:n lainsäädäntöä.

2.   VAARALLISEN KOTITALOUSJÄTTEEN KERÄYSTÄ KOSKEVAT PARHAAT KÄYTÄNNÖT

Vaaralliseen kotitalousjätteeseen kuuluu monenlaisia materiaaleja, joilla on erilaisia vaarallisia ominaisuuksia. Jätepuitedirektiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan vaarallisella jätteellä tarkoitetaan ”jätettä, jolla on yksi tai useampi [direktiivin] liitteessä III lueteltu vaarallinen ominaisuus”. Esimerkkejä tämäntyyppisestä jätteestä, jota kotitaloudet yleensä tuottavat, ovat maalit ja lakat, puutarhassa käytettävät torjunta-aineet, puhdistusaineet, tietyt käyttämättömät lääkkeet, tietyt asunnon ja autojen tee-se-itse-huollosta syntyvät jätteet.

Tässä liitteessä kuvataan jätteiden luokitteluperusteet, jotka liittyvät ominaisuuksiin, jotka voivat tehdä jätteestä vaarallisen, ja kyseisiä luokitteluperusteita on käytettävä soveltuvin osin, kun jätteitä luokitellaan vaarallisiksi tai vaarattomiksi, ottaen huomioon niiden alkuperä ja tyyppi sekä luokittelu Euroopan jäteluettelossa (päätös 2000/532/EY) (6).

Jäteluettelossa on viitenimikkeistö jätteiden tunnistetietoja ja luokitusta varten, ja se on sitova vaaralliseksi katsottavan jätteen osalta. Jätteet on ryhmitelty luettelossa eri nimikeryhmiin ja alanimikeryhmiin niiden syntylähteen ja koostumuksen mukaan. Jätteet voidaan yksilöidä täsmällisesti kuusinumeroisen jätekoodin avulla. Tässä luettelossa vaaralliset jätteet on merkitty tähdellä (*).

Päätöksen 2000/532/EY liitteessä kuvataan vaiheet, joita on noudatettava, kun tietylle jätevirralle annetaan jätekoodi, sekä eri nimikeryhmissä sovellettava järjestys. Lisätietoja jätteiden luokittelusta ja jätekoodien antamisesta löytyy jätteen luokittelua koskevista teknisistä ohjeista annetusta komission tiedonannosta (7).

Vaarallisten kotitalousjätteiden eri tyyppien ominaisuudet ja käsittely eroavat huomattavasti toisistaan, mutta vaarallisten kotitalousjätteiden keräystä koskevien nykyisten parhaiden käytäntöjen tarkastelun perusteella on yksilöity seuraavat jätteiden erilliskeräysjärjestelmät

—	säännöllinen nouto tietystä paikasta (esim. siirrettävä keräyspiste) tai suoraan kotitalouksista (kahden viikon välein tai harvemmin)

—	talteenotto myymälöissä

—	vieminen jäteasemille.

EU:ssa noin kaksi kolmasosaa erilliskerätystä vaarallisesta kotitalousjätteestä viedään jäteasemille, ja jäljelle jäävä kolmasosa enimmäkseen noudetaan säännöllisin väliajoin, erityisesti siirrettävistä keräyspisteistä. Vähittäismyymälöissä on keräyspisteitä joillekin jätevirroille, kuten paristoille ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle (8).

Osa vaarallisesta kotitalousjätteestä hävitetään edelleen epäasianmukaisella tavalla (9) sekajäteastioihin ja vähäisessä määrin myös tavoilla, jotka voivat aiheuttaa merkittävän terveys- ja ympäristöriskin, kuten kaatamalla viemäriin (10).

Esimerkki 1 hyvästä käytännöstä (11) Luxemburgin suurherttuakunnassa on integroitu jätteenkeräysjärjestelmä, jossa suunnitellaan laajoja ja maksuttomia vaarallisen kotitalousjätteen keräyspaikkoja: 18 kiinteää keräyspistettä, joihin kansalaiset voivat tuoda vaarallisia aineita (yksi keräyspiste 35 000 asukasta kohti), siirrettäviä keräyspisteitä järjestetään neljä kertaa vuodessa, ja jätteitä kerätään kodeista pyydettäessä. Järjestelmällä kerätään yli 5 kiloa vaarallista kotitalousjätettä asukasta kohti vuodessa (12). Esimerkiksi kerrostaloissa asuville kohderyhmille on suunnitteilla tiedotuskampanjoita, joissa käytetään digitaalisia välineitä ja erityisiä tukipalveluja. Kattavimmissa keräysjärjestelmissä kerrostalojen asukkaat voivat lajitella erikseen jopa 27 erilaista jätetyyppiä, mukaan lukien vaaralliset kotitalousjätteet.

Esimerkki 2 hyvästä käytännöstä Helsingin seudun ympäristöpalvelut Suomessa on asentanut pääkaupunkiseudulle 50 konttia, joihin kerätään maksutta erilaisia jätevirtoja, kuten vaarallista kotitalousjätettä. Kontit sijaitsevat huoltoasemilla, valintamyymälöissä ja muissa myymälöissä, jotta ne olisivat mahdollisimman hyvin saavutettavissa. Turvallisuussyistä kontit ovat käytettävissä ainoastaan aukioloaikoina, ja paikallinen poliisi osallistuu sellaisten konttien valvomiseen, joiden yhteydessä ei ole henkilökuntaa. Kontteihin voi tuoda seuraavia vaarallisia kotitalousjätteitä: — jäähdytys-, jarru- ja kytkinnesteet — jäteöljyt, öljynsuodattimet ja muut öljypitoiset jätteet — liuottimet, kuten tärpätti, ohenteet, asetoni (myös kynsilakan poistoaineet) — liuotinpohjaiset pesunesteet — maalit, liimat, lakat, puunsuoja-aineet — vahvat hapot, kuten rikkihappo — painesäiliöt, jotka sisältävät tai ovat sisältäneet kaasua — suihkepullot — emäksiset pesunesteet — torjunta-aineet ja desinfiointiaineet — valokuvauskemikaalit. Jotkin vaaralliset kotitalousjätteet voidaan hävittää vain tuomalla ne jäteasemille: sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (maksutta), kyllästetty puu (maksutta) ja asbestia sisältävä jäte (10 euroa sataa litraa kohti vuonna 2015).

Esimerkki 3 hyvästä käytännöstä (13) Odensessa (Tanska) jokaiselle kotitaloudelle annetaan 40 litran vetoinen punainen laatikko vaarallisen kotitalousjätteen varastointia ja kuljetusta varten. Laatikot voidaan kerätä neljällä tavalla: — keräys pyynnöstä suoraan kotitaloudelta maksua vastaan — keräys kerrostaloista vaarallista kotitalousjätettä varten suunnitellulla kuorma-autolla — kotitaloudet vievät laatikot jompaankumpaan kahdesta vaarallisen kotitalousjätteen vastaanottopisteestä, jossa on henkilökuntaa — kotitaloudet vievät laatikot tiettyinä viikonloppuina tavallisille jäteasemille. Odensessa kerätään vuodessa 300 tonnia vaarallista kotitalousjätettä, mikä on noin 1,6 kiloa jätettä asukasta kohti vuodessa. Suurin osa vaarallisesta kotitalousjätteestä on maaleja ja lakkoja, joiden osuus kaikesta kerätystä vaarallisesta kotitalousjätteestä on 66–75 prosenttia. Loput ovat happoja, torjunta-aineita, suihkepulloja ja muita kemikaaleja. Koska keräyksestä huolehtii koulutettu henkilöstö, kerätyt jätevirrat ovat korkealaatuisia ja yhtenäisiä. Vaarallisen jätteen keräys rahoitetaan pääasiassa kunnan kaikkien kotitalouksien maksamalla yleisellä jätemaksulla. Asukaskohtaiset kustannukset ovat noin 3,30 euroa vuodessa (vuoden 2014 tietojen perusteella).

Esimerkki 4 hyvästä käytännöstä (14) Pariisissa (Ranska) käytetään kolmipyöräisiin ajoneuvoihin asennettuja siirrettäviä keräyspisteitä (”Trimobiles”) jäteasemien ja kotitalouksista pyydettäessä tapahtuvan keräyksen lisäksi. Kyseiset ajoneuvot voidaan muuttaa alle tunnissa siirrettäväksi keräyspisteeksi. Vuonna 2012 verkostossa oli kuusi siirrettävää keräyspistettä, joita käytettiin 30 eri paikassa. Keräyspalvelun tiheys riippuu paikallisista olosuhteista ja vaihtelee yhdestä seitsemään kertaan kuukaudessa. Kukin yksikkö on samassa paikassa puoli päivää. Kerättäviä jätejakeita on useita, kuten rakennus- ja purkujäte, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu ja puu. Näissä siirrettävissä keräyspisteissä talteenottoaste on korkea: 65 prosenttia kaikesta kohdealueilla kerätystä vaarallisesta kotitalousjätteestä. Vuonna 2017 kerättiin 323 tonnia vaarallista jätettä (15). Palvelua tarjotaan ainoastaan kotitalouksille, ja se on maksuton. Järjestelmä on pääosin kuntien rahoittama, ja rahoituksen suuruus on noin kaksi euroa asukasta kohti vuodessa sekä siirrettävien palvelupisteiden että perinteisten jäteasemien osalta. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä tarjoaa pienen osan kokonaisrahoituksesta. Pariisissa Trimobile-keräyspisteiden kautta kerättyjen jätteiden kustannukset ovat noin 300 euroa tonnia kohden, kun taas perinteisellä jäteasemalla kustannukset ovat noin 75 euroa tonnia kohden (vuoden 2014 raportin mukaan).

Esimerkki 5 hyvästä käytännöstä (16) Tallinnassa (Viro) käytetään vaarallisen kotitalousjätteen keräyspisteinä kunnostettuja merikuljetuskontteja, joissa on hyllyjä, vetolaatikoita ja asianmukaiset varastointitilat. Kontit sijoitetaan keskeisille paikoille, jotta ne olisivat lähellä kansalaisia. Tämä käytäntö on lisännyt vaarallisen kotitalousjätteen keräystä 12 tonnista (0,03 kiloa/asukas/vuosi) vuonna 2000 158 tonniin (0,4 kiloa/asukas/vuosi) vuonna 2013. Vuonna 2005 yhden tällaisen jätteenkeräyskontin kustannukset vaihtelivat 3 700 eurosta 4 500 euroon kontin koon mukaan (20–30 m3). Yhden keräyspisteen hallinnointikustannukset olivat 46 euroa kuukaudessa vuonna 2004 ja 70 euroa kuukaudessa vuonna 2013.

2.1   Kotitalouskemikaalit

Useimmissa jäsenvaltioissa kunnat keräävät jo nyt kotitalouskemikaalit erikseen. Keräys toteutetaan yleensä säännöllisten noutojen ja jäteasemien kautta sekä täydentävillä mekanismeilla, joita vapaaehtoiset jakelijat suorittavat.

Vaarallisten kotitalouskemikaalien keräämisen ja käsittelyn rahoittavat pääasiassa kunnat. Keräyksen ja käsittelyn organisointiin ja rahoitukseen voidaan soveltaa myös laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, kuten Ranskassa on tehty vuodesta 2011. Osa tällaisista Ranskassa käytössä olevista alakohtaisista järjestelmistä kattaa kotitalouskemikaalit, jotka on ryhmitelty kotitalouksien tuottamien erityisten hajajätteiden (déchets diffus spécifiques (17)) käsitteeseen ja joihin kuuluvat pyrotekniset tuotteet, hiilivedyt, palosammuttimet, liimat, liuottimet ja yleiset kotitalouskemikaalit. Pyrotekniset laitteet kerätään alusten tavarantoimittajien verkoston kautta alakohtaisen Aper Pyro -ohjelman puitteissa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Esimerkki 6 hyvästä käytännöstä Brysselissä (Belgia) kansalaiset voivat viedä kotitalouksien kemialliset jätteet liikkuvaan ”Proxy Chimik” -kuorma-autoon. Kuorma-auto pysähtyy säännöllisin väliajoin noin sadassa paikassa Brysselissä ja jää 45 minuutiksi kuhunkin paikkaan. Palvelu järjestetään kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi sijainnista riippuen. Vuonna 2012 tällaisen liikkuvan keräyspisteen kautta kerätyn vaarallisen kotitalousjätteen määräksi arvioitiin 0,4 kiloa henkeä kohti. Jätteet tarkastetaan paikan päällä ennen niiden hyväksymistä, jotta voidaan välttää saastuminen ja terveysriskit ja maksimoida niiden hyödyntämismahdollisuudet (nesteet ja kiinteät aineet on tuotava erillään ja alkuperäisessä pakkauksessaan; tuotteen nimi on merkittävä pakkaukseen). Henkilöstölle annetaan kemian alan peruskoulutusta, jotta he voivat soveltaa jätteiden hyväksymisperusteita. Tiedotukseen kuuluu selkeät ohjeet kansalaisille, esitteitä, verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia, joiden kautta kansalaiset saavat tietoa keräysaikataulusta. Järjestelmälle myönnetään julkista rahoitusta, jotta vaarallisen kotitalousjätteen keräys voidaan pitää maksuttomana kansalaisille.

2.1.1   Kotitalouksien puhdistustuotteet ja henkilökohtaiset hygieniatuotteet

Vaaralliset puhdistustuotteet ja henkilökohtaisen hygienian hoitoon tarkoitetut tuotteet (kosmetiikka, hiusvärit, kynsilakat, kynsilakan poistoaineet jne.) kuuluvat seuraaviin jäteluettelon koodeihin:

20 01 13*	–	liuottimet;
20 01 14*	–	hapot;
20 01 29*	–	pesu- ja puhdistusaineet, jotka sisältävät vaarallisia aineita.

Monista kotitalouksien päivittäiseen käyttöön tarkoitetuista puhdistustuotteista voi tulla vaarallista jätettä, koska ne sisältävät usein liuottimia, happoja, emäksiä, hankaavia aineita, pinta-aktiivisia aineita, kirkasteita ja muita vaarallisia aineita. Niiden vaaroihin lukeutuvat syttyvyys ja syövyttävyys.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Kotitalouksien puhdistustuotteet ja henkilökohtaiset hygieniatuotteet yleensä poltetaan. Henkilökohtaisten hygieniatuotteiden, kuten kosmetiikan, uudelleenkäyttö ei ole yleinen käytäntö, mutta joitakin kansalaisjärjestöjen vireille panemia aloitteita on olemassa.

2.1.2   Maalit, lakat, painovärit ja liimat

Maalit ovat liuottimien, pigmenttien, mineraalien, hartsien, pinta-aktiivisten aineiden ja muiden lisäaineiden seoksia. Pieni osa tuotteista päätyy viemäreihin ja pintavesiin siveltimien ja säiliöiden puhdistuksen seurauksena. Liuotinpohjaiset maalit päästävät käyttöikänsä aikana ja niiden käytöstä poistamisen jälkeen haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ilmaan.

Vaarallisia aineita sisältävät maali- ja liuotinjätteet muodostavat merkittävän osan vaarallisesta kotitalousjätteestä. Niitä vastaava jäteluettelon koodi on

20 01 27*

–

maalit, painovärit, liimat ja hartsit, jotka sisältävät vaarallisia aineita

Esimerkki 7 hyvästä käytännöstä ”RePaint” on koko Yhdistyneen kuningaskunnan kattava maalien uudelleenkäyttöverkosto (jota tukee suuri maalien jälleenmyyjä asiantuntemuksen, näkyvyyden ja rahoituksen lisäämiseksi), joka kerää ylijäämämaaleja, jalostaa ne uusiksi maaleiksi ja jakaa ne ilmaiseksi tai edullisesti yksityishenkilöille, yhteisöille ja hyväntekeväisyysjärjestöille. Saastumisen välttämiseksi noudatetaan tiukkoja hyväksymisperusteita (esim. maali hyväksytään vain, jos se on edelleen alkuperäisessä astiassaan). RePaint toimii yli 74 keräyspisteessä, kuten jäteasemilla tai vapaaehtoisten ylläpitämissä tiloissa, ja se jakaa vuosittain uudelleen yli 300 000 litraa maalia. Keräyspisteen toiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat mittakaavasta ja sijainnista riippuen lähes 10 000 euroa vuodessa.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: EU:ssa käytöstä poistetut maalit yleensä poltetaan, mutta myös uudelleenkäyttöä ja kierrätystä tapahtuu. Liuottimia sisältävien maalien (20 01 27*) sijoittaminen kaatopaikalle ei ole sallittua kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY (18) 5 artiklan 3 kohdan, jossa kielletään nestemäisen jätteen ja syttyväksi luokitellun jätteen sijoittaminen kaatopaikalle, nojalla.

2.1.3   Kotitalouksissa ja puutarhoissa käytettävät torjunta-aineet

Torjunta-aineet ovat aineita, joita käytetään tehoaineina kasvinsuojeluaineissa ja biosidivalmisteissa. Vaikka kotitalouskäyttöön tarkoitetut torjunta-aineet on tarkoitettu erityisesti kotikäyttöön tai muuhun kuin ammattikäyttöön, ne sisältävät vaikuttavia aineita, jotka ovat myrkyllisiä kasveille ja eläimille, jotka eivät ole niiden kohteita, erityisesti kasveille (rikkakasvien torjunta-aineet), hyönteisille (hyönteisten torjunta-aineet) tai sienille (sienitautien torjunta-aineet). Jotkin torjunta-aineet voivat olla pysyviä ja biologisesti kertyviä, nieltynä myrkyllisiä sekä silmiä ja ihoa ärsyttäviä. Näiden tuotteiden hävittämisestä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien välttäminen riippuu vahvasti siitä, noudattavatko kuluttajat hävittämisohjeita. Näihin jätteisiin sovelletaan jäsenvaltioissa yleisimmin keräysjärjestelmää, jossa jätteet kerätään kotitalouksista paikallisen jäteaseman kautta.

Kotitalouksien torjunta-ainejätteiden jäteluettelokoodi on

20 01 19*

–

torjunta-aineet

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Kotitalouksille tarkoitettuja torjunta-aine- ja kemikaalijätteitä ei yleensä voi kierrättää. Jätehuoltojärjestelmissä on yleensä keskitytty vähentämään niiden käyttöä ja huolehtimaan niiden asianmukaisesta hävittämisestä niiden käyttöiän päätyttyä. Useimmiten torjunta-ainejätteet hävitetään polttamalla korkeassa lämpötilassa.

2.1.4   Valokuvauskemikaalit

Tämä vaarallisen jätteen luokka on vähentynyt digitaalisen valokuvauksen alkamisen jälkeen, mutta joissakin kotitalouksista kehitetään edelleen valokuvausfilmejä ja tuotetaan vedoksia käyttäen suuria määriä vaarallisia kemikaaleja. Valokuvien kehittämisestä syntyvä nestemäinen jäte sisältää esimerkiksi hydrokinonia, natriumsulfiittia, hopeaa, elohopeakloridia, kadmiumia, ferrosyanidia, happoja ja formaldehydiä. Niitä on kehite-, värikehite-, valkaisuaine- ja kiinnitinjätteissä. Niitä vastaava jäteluettelon koodi on

20 01 17*

–

valokuvauskemikaalit

Saksassa ja Tanskassa valokuvausliikkeiden on otettava tällaiset jätteet takaisin kotitalouksilta maksutta. Ne ovat myös vastuussa jätteiden hävittämisestä.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Valokuvauskemikaalijäte yleensä kierrätetään, ja sen taloudellisena kannustimena toimii hopean talteenotto. Elektrolyysi on yleisesti käytetty mutta pääomavaltainen hopean talteenottomenetelmä.

2.1.5   Pakkaukset

Pakkausjätteitä, jotka sisältävät vaarallisia aineita ja seoksia (kuten niitä, jotka on lueteltu edellä olevissa kohdissa), pidetään vaarallisina jätteinä, ja ne voidaan kerätä erikseen jäteasemilla tai vaarallisen kotitalousjätteen säännöllisillä noudoilla. Niitä vastaava jäteluettelon koodi on

15 01 10*

–

pakkaukset, jotka sisältävät vaarallisten aineiden jäämiä tai ovat niiden saastuttamia

Lisätietoja vaarallisten aineiden ja seosten säiliöiden luokittelusta ja siitä, milloin niiden katsotaan olevan tyhjiä, löytyy jätteen luokittelua koskevista teknisistä ohjeista annetusta komission tiedonannosta (19). Kotitalouksista peräisin olevat tyhjät pakkaukset kerätään yleensä erilliskeräysjärjestelmissä tai sekalaisena yhdyskuntajätteenä.

2.2   Kotitalouksien terveydenhoitoalan jätteet

2.2.1   Farmaseuttiset tuotteet

Kotitalouksissa on usein erilaisia lääkkeitä, kuten kipulääkkeitä, antibiootteja, hormonikorvauslääkkeitä, suun kautta annettavia kemoterapialääkkeitä ja masennuslääkkeitä, ja joidenkin arvioiden mukaan merkittävästä osasta niistä tulee jätettä (20). Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY (127 b artikla) (21) mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttämättömille tai vanhentuneille lääkkeille on asianmukaiset keräysjärjestelmät. Jäsenvaltiot panevat tämän velvoitteen täytäntöön edellyttämällä, että apteekit tai jäteasemat (22) ottavat vastaan farmaseuttisia jätteitä. EU:ssa keräyspaikkoina käytetään myös hoitokoteja ja vanhainkoteja. Keräys toteutetaan päivän kestävinä keräystapahtumina, jatkuvana keräyksenä tai säännöllisillä keräyksillä.

Asianomaiset jäteluettelokoodit ovat seuraavat:

20 01 31*	–	sytotoksiset lääkkeet ja sytostaatit
20 01 32	–	muut kuin nimikkeessä 20 01 31* mainitut lääkkeet

Lääkejätteen erilliskeräys on tärkeää riippumatta siitä, luokitellaanko tietyt tuotteet vaarallisiksi tai vaarattomiksi jätteiksi, koska ne voivat päätyä kotitalouksista ympäristöön. Esimerkiksi yhdyskuntajätevesien (viemärivesien) käsittelylaitosten jätevesissä on eritettyjä lääkkeitä sekä käyttämättömiä lääkkeitä, jotka on huuhdeltu alas pesu- tai tiskialtaan tai WC-altaan kautta (23). Jätevedenkäsittelylaitokset on suunniteltu ensisijaisesti ulosteiden ja muun tavanomaisen orgaanisen aineksen käsittelyyn, ei lääkkeiden poistamiseen. Näin ollen lääkeaineita ja niiden jäämiä löytyy yhä enemmän pintavesistä (24) (25).

Keräyksen rahoittamiseksi jotkin jäsenvaltiot, kuten Ranska (26) ja Espanja (27), ovat perustaneet laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä vanhentuneille farmaseuttisille tuotteille.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Kerätyt vanhentuneet lääkkeet yleensä poltetaan korkeassa lämpötilassa.

Esimerkki 8 hyvästä käytännöstä Ranskassa farmaseuttisten tuotteiden laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä toteutetaan Cyclamed-järjestön kautta, joka koordinoi lääkkeiden erilliskeräystä. Cyclamed järjestää potilaille suunnattuja tiedotuskampanjoita ja kumppanuuksia kaikkien lääkkeiden toimitusketjun toimijoiden kanssa. Järjestelmässä on mukana yli 21 000 apteekkia, 200 jakelijaa ja 190 laboratoriota. Cyclamed onnistuu keräämään 62 prosenttia käyttämättömistä lääkkeistä. Kerätty kokonaismäärä on 10 500 tonnia eli 162 grammaa asukasta kohden vuodessa. Keräysjärjestelmän kokonaiskustannukset ovat noin 10 miljoonaa euroa, joka saadaan tuottajien maksuosuudesta, joka on 0,0032 euroa lääkelaatikkoa kohti ilman alv:tä. Noin 50 prosenttia kustannuksista liittyy jätteiden hävittämiseen (250 euroa/tonni), mukaan lukien polttamisesta (120 euroa/tonni), varastoinnista ja kuljetuksesta aiheutuvat kustannukset (28). Apteekeille annettujen keräyslaatikoiden hankinnan osuus kokonaiskustannuksista on noin 25 prosenttia, viestinnän osuus 10 prosenttia ja hallinnoinnin osuus 5 prosenttia. Jäljelle jäävä osuus kattaa selvitykset, tutkimukset ja sekalaiset kustannukset.

2.2.2   Terävät esineet ja muu mahdollisesti tartuntavaaralliset jätteet

Tartuntavaaralliset jätteet ovat jätteitä, jotka sisältävät eläviä pieneliöitä tai niiden myrkkyjä ja joiden tiedetään tai uskotaan aiheuttavan tauteja ihmisissä tai muissa elävissä organismeissa (jätepuitedirektiivin liite III). Tällaista jätettä syntyy yleensä sairaaloissa, laboratorioissa ja niihin liittyvissä terveydenhoitolaitoksissa. Vastaavaa jätettä voi kuitenkin syntyä potilaiden itsehoidosta ja itseseurannasta kotona ilman terveydenhoitohenkilöstön osallistumista. Tähän voi sisältyä neuloja, joita potilaat käyttävät tiettyjen sairauksien, kuten diabeteksen, hoitoon, ja tarttuvien tautien kotitestien diagnostiikkalaitteista peräisin olevaa jätettä. Maailman terveysjärjestö antaa tietoa tartunnanaiheuttajien eri luokista sekä terveydenhoitoalan jätteiden luokista (29). Tällaisten jätteiden keräämistä ja käsittelyä koskevia erityisiä kansallisia sääntöjä sovelletaan yleensä terveydenhoitolaitoksissa, kuten sairaaloissa, laboratorioissa ja eläinklinikoilla syntyvään jätteeseen, mutta ei kotona syntyvään terveydenhoitoalan jätteeseen, jolle ei yleensä ole olemassa muita kuin käytettyjen lääkkeiden erilliskeräysjärjestelmät (kuten edellä on kuvattu).

Erikseen kerätylle tartuntavaaralliselle yhdyskuntajätteelle ei ole soveltuvaa jäteluetteloa. Tällä hetkellä ja päätöksen 2000/532/EY liitteessä esitetyn menetelmän mukaisesti tällaiseen kotitalouksissa syntyvään jätteeseen voidaan soveltaa seuraavia jäteluettelon koodeja:

20 03 01	–	sekalaiset yhdyskuntajätteet;
20 03 99	–	yhdyskuntajätteet, joita ei ole mainittu muualla.

Esimerkki 9 hyvästä käytännöstä Ranska on perustanut laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän tietyille mahdollisesti tartuntavaarallisille lääkkeille, erityisesti teräville esineille, testipakkauksille ja käytöstä poistetuille lääkinnällisille laitteille. DASTRI-järjestö on perustettu täyttämään tämä velvoite tuottajien puolesta. DASTRI toimittaa neulalaatikoiksi kutsuttuja säiliöitä, jotka on palautettava DASTRIn kanssa yhteistyötä tekeville apteekeille. Kuuden vuoden aikana potilaille on jaettu 12 miljoonaa teräville esineille tarkoitettua säiliötä, ja vuonna 2018 terävistä esineistä kerättiin ja käsiteltiin turvallisesti 83 prosenttia. Maaliskuussa 2020 julistetun covid-19-pandemian seurauksena jotkin jäsenvaltiot tai niiden alueet ovat ottaneet käyttöön erityisiä keräysjärjestelyjä (30) covid-19-koronavirustautiin sairastuneiden potilaiden kodeista peräisin olevalle sekajätteelle. Kuten Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) antamissa ohjeissa (31) sekä komission yksiköiden antamissa ohjeissa (32) todetaan, tällainen jäte kerätään kuitenkin yleensä yhdessä lajittelemattoman yhdyskuntajätteen kanssa ilman muita erityisiä keräystoimenpiteitä. Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Tartuntavaarallista jätettä käsittelevät yleensä jätteenpolttolaitokset, joilla on lupa ottaa vastaan tartuntavaarallista jätettä. Vaihtoehtoisesti tartuntavaaralliselle jätteelle voidaan tehdä höyrysterilointi tai kemiallisia käsittelyjä. Maailman terveysjärjestö julkaisi vuonna 2019 kattavan katsauksen (33) terveydenhoitoalan jätteiden käsittelytekniikoista.

2.3   Rakennus- ja purkujäte

2.3.1   Asbestijäte

Termi ’asbesti’ tarkoittaa serpentiini- ja amfiboliryhmiin kuuluvia luonnossa esiintyviä silikaattimineraalikuituja. Asbesti on vaarallinen mineraali, jonka rakenne on kuitumainen ja joka aiheuttaa hengitettynä vakavia, mahdollisesti kuolemaan johtavia pitkän aikavälin terveysvaikutuksia, kuten syöpää. Sitä käytettiin aiemmin laajalti eristykseen ja muihin tarkoituksiin sen tulen- ja lämmönkestävyyden vuoksi.

Asbesti on kategoriaan 1 kuuluva syöpää aiheuttava aine (34), ja jätepuitedirektiivin liitteen III mukaan jäte, joka sisältää tällaista ainetta yli 0,1 prosentin pitoisuusrajan, luokitellaan vaaralliseksi. Asbestipitoiseen jätteeseen, jota kotitalouksissa voi syntyä joko purku- tai kunnostustöiden tuloksena tai tiettyjen (vanhojen) laitteiden hävittämisen seurauksena, voidaan soveltaa useita jäteluettelon koodeja:

16 02 12*	–	asbestia vapaana sisältävät laitteistot;
16 02 15*	–	käytöstä poistetuista laitteista poistetut vaaralliset osat;
17 06 01*	–	asbestia sisältävät eristysaineet;
17 06 05*	–	asbestia sisältävät rakennusaineet.

Vaikka asbestin tuotanto on kielletty EU:ssa REACH-asetuksen (35) liitteessä XVII olevassa 6 kohdassa määrätyllä rajoituksella, sitä esiintyy edelleen laajalti erilaisissa materiaaleissa ja tuotteissa, joiden elinkaari on pitkä. Tällaisia ovat esimerkiksi rakennuksissa olevat materiaalit, kuten betoni, katemateriaalit, eristeet, putket jne. Myös tee-se-itse-toimintaa harrastavat kansalaiset toimittavat (sidottua, murenematonta) asbestijätettä jäteasemille eri maissa. On huomattava, että kaikissa jäsenvaltioissa on direktiivin 2009/148/EY (36) mukaisesti voimassa lainsäädäntö, jolla säännellään tiukasti työntekijöiden suojelemista vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä. Asbestia sisältäviin materiaaleihin liittyviä tehtäviä saavat suorittaa vain koulutetut ammattilaiset, eikä niitä saa tehdä itse.

Esimerkki 10 hyvästä käytännöstä Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta) on mahdollisuus tilata keräyspalvelu pakatulle asbestille. Kansalaiset voivat pyytää tuettuna palveluna vuosittain yhden 15 kuutiometrin (tai seitsemän sorasäkin) kokoisen maksuttoman keräyksen kotoaan. Kustannustehokkuuden optimoimiseksi palvelu on ulkoistettu tarjouskilpailun perusteella valituille yksityisille palveluntarjoajille.

Esimerkki 11 hyvästä käytännöstä Flanderin alue (Belgia) haluaa tulla ”asbestiturvalliseksi” vuoteen 2040 mennessä. Erään toimenpiteen ansiosta kotitaloudet voivat tuoda itse tekemistään remonteista syntyneen murenemattoman (sidotun) asbestin jäteasemalle tai pyytää, että se noudetaan heidän kotoaan pakattuna rekisteröityihin säkkeihin, jotka voi ostaa etukäteen kunnalta. Kotitaloudet voivat tuoda tällaista asbestia jäteasemalle maksutta 200 kiloa/asukasta kohti tai yhden kuutiometrin tai 10 kattolevyä vuodessa. Yhteisrahoitusjärjestelmän ansiosta palvelumaksu on kansalaisille vain 30 euroa yhdestä säkistä, johon mahtuu noin 20 aaltokattolevyä. Tulokset osoittavat, että jäteasemille toimitetun asbestin määrä pysyy samana, vaikka asbestijäte on mahdollista hakea kotoa, mikä viittaa siihen, että jäteasemille viemisestä ei ole siirrytty kotoa tapahtuvaan keräykseen. Tämä osoittaa, että keräys kotoa on tärkeä tekijä, jolla voidaan nopeuttaa asbestijätteen poistamista taloista. Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Vaikka vaihtoehtoisia käsittelymenetelmiä on olemassa (37), asbestin sijoittaminen kaatopaikalle on edelleen paras käytettävissä oleva menetelmä. Ennen kaatopaikalle sijoittamista voidaan toteuttaa täydentäviä vakauttamistoimenpiteitä, joilla voidaan pienentää kuitujen vapautumisriskiä.

2.3.2   Käsitelty puu

Puujätettä syntyy kotitalouksien kunnostus- ja korjaustöistä, jotka koskevat rakenteellisia ja muita elementtejä, kuten ikkunan- ja ovenkarmeja, väliseiniä ja kattoelementtejä sekä katoksista, puutarha-aidoista ja muista ulkona olevista puurakenteista peräisin olevaa puuta. Puu kyllästetään puunsuoja-aineilla, jottei se hajoaisi. Joitakin laajalti käytettyjä puunsuoja-aineita, kuten kromia sisältävää kupariarsenaattia (CCA), kreosoottia ja pentakloorifenolia, on rajoitettu voimakkaasti tai ne on kielletty, mutta niillä käsitellyn puun hävittäminen on edelleen tarpeen (38) (39). Tämän kotitalousjätteen jäteluettelokoodi on

20 01 37*

–

puu, joka sisältää vaarallisia aineita.

Kotitaloudet voivat yleensä tuoda käsiteltyä puuta jäteasemille.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: CCA:lla ja muilla aineilla käsitellyn puun suositeltavin hävittämismenetelmä on polttaminen, jossa käytetään uusinta ilman pilaantumista torjuvaa tekniikkaa, jossa otetaan huomioon arseenin haihtuvuus savukaasussa.

2.3.3   Kivihiiliterva ja -tervatuotteet

Kivihiilitervaa käytettiin yleisesti sideaineena teiden rakentamisessa, ennen kuin bitumi korvasi sen. Puisien ratapölkkyjen puunsuoja-aineena käytettiin myös kivihiilitervan kreosoottia vuosikymmenien ajan. Kreosootin käyttö puun käsittelyssä on nykyisin hyvin rajoitettua ja säänneltyä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) (40) liitteessä XVII olevan kohdan 31 nojalla.

Kivihiilitervaa sisältävät jätteet luokitellaan vaarallisiksi, koska ne sisältävät merkittäviä määriä polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH), jotka ovat syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Kivihiilitervaa sisältävää asfalttijätettä pidetään vaarallisena jätteenä, jos kivihiilitervan pitoisuus on enemmän kuin 0,1 prosenttia. Termillä ”kivihiiliterva” tarkoitetaan useita hiilestä peräisin olevia monimutkaisia aineita, jotka on luokiteltu CLP-asetuksen (41) liitteessä VI kategoriaan 1A kuuluviksi syöpää aiheuttaviksi aineiksi ja jotka jätepuitedirektiivin liitteen III mukaan tekevät jätteestä vaarallista, jos niiden pitoisuus on vähintään 0,1 prosenttia. Vanhoja ratapölkkyjä tiedetään käytetyn uudelleen puutarhoissa muurien tai maan vakauttamiseen, ja niitä käsitellään edellä puujätettä koskevassa kohdassa. Kivihiilitervaa voi olla myös tervapahvissa tai kattohuovassa, joita käytettiin esimerkiksi puutarhatalojen kattojen osana. Osa niistä voi aiheuttaa huomattavia määriä vaarallista jätettä, kun niitä korjataan tai vaihdetaan.

Vastaavat jäteluettelot koodit ovat seuraavat:

17 03 01*	–	kivihiilitervaa sisältävät bitumiseokset;
17 03 03*	–	kivihiiliterva ja -tervatuotteet;
20 01 37*	–	puu, joka sisältää vaarallisia aineita (ks. kohta 3.3.2. edellä).

Kotitaloudet voivat yleensä tuoda tällaiset jätteet jäteasemille.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Maan lainsäädännöstä ja infrastruktuurista riippuen tämän luokan jätteet joko lämpökäsitellään (polttaminen) tai sijoitetaan kaatopaikoille, vaikka se on jätehierarkian mukaan epäsuotuisampaa.

2.4   Ajoneuvojen kunnossapidosta aiheutuva jäte

2.4.1   Öljynsuodattimet ja kontaminoituneet absorboivat materiaalit

Autojen öljynsuodattimista voi tulla kotitalousjätettä, kun autoilijat huoltavat itse autojaan. Nämä huoltotoimet voivat aiheuttaa myös muuta jätettä, kuten liinoja ja käsineitä, joihin on imeytynyt öljyä. On arvioitu, että pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa hävitetään vuosittain 1 100 tonnia (42) jäteöljyä tällaisissa käytetyissä suodattimissa, usein sekalaisena yhdyskuntajätteenä. Vastaavat jäteluettelot koodit ovat seuraavat:

15 02 02*	–	absorboimisaineet, suodatinmateriaalit (mukaan luettuina öljysuodattimet, joita ei ole mainittu muualla), puhdistusliinat ja suojavaatteet, jotka ovat vaarallisten aineiden saastuttamia;
16 01 07*	–	öljynsuodattimet.

Tällainen jäte voitaisiin tuoda valtuutettuihin laitoksiin, jotka tuottavat tällaista jätettä osana yritystoimintaansa, kuten autokorjaamoihin ja varaosaliikkeisiin (tähän voi liittyä maksu), tai jäteasemalle, jossa käytetään erityisiä keräysastioita vuotojen estämiseksi ja jatkokuljetuksen helpottamiseksi.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Käytetyt öljynsuodattimet ovat kierrätettäviä, koska ne on valmistettu teräksestä. Niihin mahdollisesti jäänyt öljy voidaan ottaa talteen öljynsuodatinpuristimilla.

2.4.2   Autoteollisuuden tuotteet, maalipinnan kiillotusaineet, jäätymisenestoaineet

Monet autoissa tai niiden puhdistuksessa ja huollossa käytettävistä aineista ja seoksista ovat vaarallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Esimerkiksi jäätymisenestoaineen pääasiallinen ainesosa on etyleeniglykoli, joka on myrkyllinen aine. Jäätymisenestoaine, kuten muutkin autoissa käytettävät nesteet, esimerkiksi jarrunesteet tai voiteluöljyt, on vaihdettava säännöllisesti. Asianomaiset jäteluettelokoodit ovat seuraavat:

16 01 13*	–	jarrunesteet;
16 01 14*	–	jäätymisenestoaineet, jotka sisältävät vaarallisia aineita;
20 01 26*	–	muut kuin nimikkeessä 20 01 25 mainitut öljyt ja rasvat.

Jäteöljyn epäasianmukaista käsittelyä on sen kaataminen alas viemäristä tai maahan, polttaminen kokossa tai öljypolttimissa sekä sen heittäminen sekajäteastiaan yhdessä käytettyjen suodattimien kanssa. Tällainen jäte voitaisiin tuoda valtuutettuihin laitoksiin, jotka tuottavat tällaista jätettä osana yritystoimintaansa, kuten autokorjaamoihin, varaosaliikkeisiin tai huoltoasemille.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Käytetty jäätymisenestoaine voidaan kierrättää, ja sen alkuperäiset ominaisuudet voidaan palauttaa. Kierrätettyä jäätymisenestoainetta voidaan käyttää moottorin jäähdytysnesteenä, tai etyleeniglykolia voidaan uuttaa ja käyttää uudelleen muoviteollisuudessa. Moottoriöljy voidaan käsitellä ja uudistaa perusöljyksi tai käyttää polttoaineena. Öljyä kuitenkin menetetään paljon, enimmäkseen palamisen kautta sen käyttövaiheessa.

2.5   Elohopeaa sisältävät jätteet (muut kuin sähkö- ja elektroniikkalaiteromu)

Elohopea on hengitettynä tai nieltynä erittäin myrkyllistä ihmisille ja eläimille. Se on myrkyllistä myös vesieliöille. Kotitalouksien elohopeaa sisältävään jätteeseen kuuluvat vanhat elohopeaparistot ja elohopealämpömittarit. Näihin jätteisiin sovelletaan seuraavia jäteluettelon kohtia:

20 01 21*	–	loisteputket ja muut elohopeaa sisältävät jätteet;
20 01 33*	–	nimikkeissä 16 06 01, 16 06 02 tai 16 06 03 tarkoitetut paristot ja akut sekä lajittelemattomat paristot ja akut, jotka sisältävät tällaisia paristoja.

Vuonna 2007 mittalaitteissa käytetyn elohopean kokonaiskulutuksen arvioitiin olevan 7–17 tonnia EU:n 27 jäsenvaltiossa. Tärkeimmät käyttötarkoitukset olivat verenpainemittarit, kodin ilmanpainemittarit, kuumemittarit ja laboratorio- ja teollisuuskäyttöön tarkoitetut lämpömittarit. Elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattaminen on nyt kielletty asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) (43) (liite XVII, 18a kohta) nojalla, ja elohopean käyttö yleisölle myytävissä laitteissa (kuten kuumemittareissa ja ilmanpainemittareissa) loppui vuonna 2009 (44).

Useimmat jäsenvaltiot keräävät nämä laitteet yhdessä muuntyyppisten vaarallisten jätteiden kanssa ja erottelevat ne jälkikäteen kierrätystä varten. Merkittävä osa lämpömittarien ja muiden kotitalouksissa käytettävien mittauslaitteiden elohopeasta hävitetään kuitenkin edelleen epäasianmukaisesti sekajätteen mukana.

Erilliskeräys helpottaa seuraavaa käsittelyä: Elohopeaa sisältävä jäte pitäisi kierrättää tai käsitellä laitoksessa, jolla on lupa käsitellä vaarallista jätettä. Elohopean talteenottoyksiköitä on esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Ruotsissa. Elohopean kauppaa säännellään ja valvotaan tiukasti elohopeaa koskevan asetuksen (EU) 2017/852 (45) nojalla. Elohopeaa sisältävä jäte yleensä käsitellään ja stabiloidaan, ennen kuin se sijoitetaan pysyvästi maanalaisiin varastoihin, kuten suolakaivoksiin tai erityisesti tällaisia tarkoituksia varten suunnitelluille kaatopaikoille.

3.   VAARALLISEN KOTITALOUSJÄTTEEN ERILLISKERÄYKSEN ONNISTUMISEEN JOHTAVAT TEKIJÄT

Erilliskeräyksen järjestämistä koskevia lähestymistapoja on analysoitu monissa tutkimuksissa (46). Onnistuneiden erilliskeräysjärjestelmien on osoitettu noudattavan integroitua lähestymistapaa, joka kattaa seuraavat neljä seikkaa: niissä tarjotaan taloudellisia kannustimia, selkeät lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja räätälöity erilliskeräysinfrastruktuuri sekä viestitään aktiivisesti ja säännöllisesti kohdeyleisön kanssa (jätettä tuottavat kotitaloudet). Näiden tekijöiden on havaittu olevan yhteisiä kaikille erilliskeräysjärjestelmille, mukaan lukien vaarallisen kotitalousjätteen erilliskeräysjärjestelmät.

Analysoituaan jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä komissio on yksilöinyt seuraavat tekijät, jotka vaikuttavat merkittävästi erilliskeräysjärjestelmien tehokkuuteen kerätyn jätteen määrän suhteen, erityisesti vaarallisten kotitalousjätteiden osalta.

3.1   Taloudelliset kannustimet

Jäljempänä lueteltujen välineiden arvioidaan yleisesti edistävän erilliskeräystä Euroopassa, mukaan lukien kansalaisten suorittama erilliskeräys jätteen syntypaikalla.

Laajennetun tuottajan vastuun avulla jätehuollon taloudellinen ja/tai toiminnallinen vastuu siirretään kunnilta tavaroiden tuottajille. Laajennetulla tuottajan vastuulla parannetaan lajittelua ja kierrätystä tarjoamalla asianmukainen infrastruktuuri ja tarvittava viestintä, rahoittamalla keräyspalvelun käytöstä ja jatkokäsittelystä aiheutuvat nettokustannukset jätehierarkian mukaisesti sekä lisäämällä tietoisuutta. Laajennettu tuottajan vastuu on osoittautunut hyödylliseksi monien jätevirtojen, kuten pakkausten, elektroniikan, paristojen ja akkujen sekä ajoneuvojen kierrätyksessä.

Vuonna 2018 tarkistetun jätepuitedirektiivin 8 ja 8 a artiklassa vahvistetaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien täytäntöönpanossa noudatettavat yleiset periaatteet. Tärkeä piirre on tuottajien maksamien maksujen mukauttaminen kestävyyskriteerien perusteella siten, että otetaan huomioon esimerkiksi tuotteiden käyttökestävyys, korjattavuus, uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys tai vaarallisten aineiden esiintyminen. Maksujen mukauttamisella ympäristönäkökohtien perusteella voitaisiin parantaa kotitalouksissa käytettävien vaarallisten tuotteiden suunnittelua niiden vaarallisuuden vähentämiseksi (laadullinen ehkäiseminen), jotta voitaisiin ehkäistä paremmin jätteen syntymistä (määrällisesti) ja lisätä kierrätettävyyttä tai uudelleenkäytettävyyttä.

PAYT-järjestelmä (Pay-As-You-Throw, eli maksa itse omat jätekustannuksesi) edellyttää, että kotitaloudet maksavat sekajätteen hävittämisestä. Tämä toteutetaan tavallisesti merkityillä jätesäkeillä, jotka on hankittava etukäteen, tai kadulla sijaitsevilla keräyspisteillä, jotka avautuvat vasta, kun käyttäjä on tunnistettu henkilökortin avulla. On ratkaisevan tärkeää, että sekajäte on suhteellisen kallista, kun taas kierrätettävät ja muut lajitellut jätevirrat voidaan hävittää (lähes) maksutta. Tämä kannustaa selvästi lajittelemaan jätettä sen syntypaikalla.

Taloudellisten kannustimien voiman ansiosta PAYT-järjestelmä on osoittautunut vaikuttavaksi välineeksi, jolla erilliskeräystä voidaan tehostaa jätteen syntypaikalla.

Esimerkki 12 hyvästä käytännöstä Flanderin alue (47) (Belgia) on PAYT-järjestelmänsä ansiosta edelläkävijä jätteiden erottelussa niiden syntypaikalla. Kotitalouksien maksaman yhdyskuntajäteveron muuttuvan osan on pysyttävä 0,1–0,3 eurossa kilolta sekajätteen osalta tai 0,75–2,25 eurossa 60 litran jätesäkkiä kohti. PAYT-järjestelmä toimii tavallisesti rekisteröityjen säkkien tai viivakoodein varustettujen jätesäiliöiden kautta. Kerrostaloissa ja erittäin tiheään asutuilla alueilla voidaan käyttää julkisia (maanalaisia) säiliöitä, jotka avautuvat automaattisesti maksun tai henkilökortin avulla tehtävän tunnistuksen jälkeen. Kaatopaikka- ja jätteenpolttoverot ja -maksut eivät vaikuta kansalaisiin suoraan, vaan ne kannustavat kuntia ja jätehuoltotoimijoita parantamaan jätteiden lajittelun, keräämisen ja kierrätyksen tehokkuutta alueellaan. Näiden verojen ja maksujen (48) avulla voidaan sisäistää jätteiden hävittämisestä aiheutuvat ulkoiset kustannukset (hiilidioksidi- ja metaanipäästöt, ilman ja pohjaveden saastuminen) ja kierrätyksestä aiheutuvat ulkoiset hyödyt (energiansäästö, uusien luonnonvarojen hankinnan ympäristö- ja terveysvaikutusten vähentäminen). Panttijärjestelmässä kuluttaja maksaa pantin ostaessaan tuotteen, kuten pullotetun juoman, ja saa pantin takaisin palauttaessaan astian (49). Järjestelmää käytetään tyypillisesti juomien pakkauksissa, mutta joskus myös palautettavissa tuotteissa, kuten ulkona tapahtuvaa ruoanlaittoa varten tarkoitetuissa propaanikaasupulloissa. Taloudellisen kannustimen ansiosta panttijärjestelmät nostavat kierrätysasteen lähes välittömästi yli 90 prosenttiin. Edellä mainituista välineistä kolmea ensimmäistä (laajennettu tuottajan vastuu, PAYT sekä kaatopaikka- ja jätteenpolttoverot) pidetään keskeisinä taloudellisina välineinä, joilla voidaan kannustaa jätepuitedirektiivin liitteessä IV a esitetyn jätehierarkian soveltamiseen. Hyviä käytäntöjä koskevat neuvot: — Kierrätysaste nousee, kun kotitalouksille tarjotaan turvallisia vaihtoehtoja vaarallisen kotitalousjätteen hävittämistä varten matalin kustannuksin tai maksutta. — Kun tuottajat asetetaan laajennetun tuottajan vastuun kautta vastuuseen vaarallisen kotitalousjätteen käsittelystä, voidaan varmistaa keräysjärjestelmien kestävä rahoitus, ja tehokkaalla maksujen mukauttamisella ympäristönäkökohtien perusteella voidaan myös kannustaa muuttamaan suunnittelua siten, että tuotteiden käsittelystä niiden elinkaaren lopussa aiheutuisi mahdollisimman vähän kustannuksia.

3.2   Räätälöidyt erilliskeräysjärjestelmät

Erilaisia jätevirtoja voidaan kerätä monin eri tavoin.

(1)

Jätteen keräys suoraan kotitalouksista (yksittäinen virta tai yhdistetty virta) soveltuu erityisesti kaupunkialueille, joilla asukastiheys on suuri ja kuljetusetäisyydet ovat pienet. Sitä käytetään yleisesti erilaisten jätevirtojen, kuten kuivan kierrätettävän jätteen ja biojätteen (usein tapahtuvassa) keräyksessä, mutta vain harvoin vaarallisen kotitalousjätteen keräyksessä (mikä johtuu oletettavasti vähäisistä määristä, jätetyyppien moninaisuudesta ja riskeistä, jotka liittyvät vaarallisen kotitalousjätteen jättämiseen kadun varrelle).

(2)

Säännöllisiä noutoja käytetään yleensä kasvijätteen, vaarallisen kotitalousjätteen ja tilaa vievien jätteiden keräämiseen. Järjestämällä säännöllisiä noutoja kunnat tarjoavat kotitalouksille palvelua, mutta pitävät keräystiheyden alhaisena (esimerkiksi kerran kuukaudessa). Sijainti voi olla joustava (esim. vaarallinen kotitalousjäte voidaan noutaa säännöllisesti kuorma-autoilla keskeisiltä sijaintipaikoilta), tai keräys voidaan tehdä pyynnöstä (esim. pakatun asbestin kerääminen kotoa). Useimmiten kunnat järjestävät tai tukevat näitä järjestelmiä, mutta joskus ne ulkoistetaan yksityisille jätehuoltoalan toimijoille. Kunnat voivat rajoittaa kunnan keräämän kotitalouskohtaisen jätteen määrää (esim. 2 kuutiometriä tilaa vievää jätettä vuodessa) ja ottaa käyttöön henkilöllisyystarkastukset sen varmistamiseksi, että keräys koskee vain yksityisiä kotitalouksia, ei kaupallista tai muuta toimintaa.

(3)

Kadulla sijaitsevat keräyspisteet eli jätteiden tuontijärjestelmä. Kunnat, laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita noudattavat organisaatiot tai muut jätehuoltotoimijat sijoittavat kadulle säiliöitä eli jätteiden tuontijärjestelmiä, joilla kerätään erilaisia jätevirtoja: sekajäte, tietyt vaaralliset kotitalousjätteet, keittiöjäte, paperi ja kartonki, muovit, metallit, lasipakkaukset, tekstiilit. Kun jäteastioita tai keräyspisteitä sijoitetaan keskeisille sijaintipaikoille, kotitaloudet voivat tuoda jätteensä niihin milloin tahansa, ja logistiikkaa voidaan optimoida paremmin verrattuna jätteen keräykseen suoraan kotitalouksista.

(4)

Palautusjärjestelmät – laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita noudattavat organisaatiot tarjoavat palautusjärjestelmiä myymälöissä erilaisia jätevirtoja varten: juomapakkaukset, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, paristot ja akut sekä vaarallinen kotitalousjäte. Palautusjärjestelmillä voidaan tarjota käyttäjäystävällisiä ratkaisuja kuluttajille ja samalla optimoida logistiikka verrattuna jätteen keräykseen suoraan kotitalouksista.

(5)

Jäteasemille käyttäjät voivat tuoda lähes kaiken hyödynnettäväksi tai hävitettäväksi tarkoitetun jätteen, ja keräyspaikalla oleva henkilöstö voi auttaa ja tarkastaa saapuvan jätteen laadun. Koska jäteasemilla keskitytään kotitalousjätteen keräämiseen, ammattitoiminnan tuloksena syntyvä jäte olisi ohjattava pois jäteasemilta esimerkiksi vaatimalla tunnistautumista henkilöllisyystodistuksen avulla ja kieltämällä suurten määrien tuominen. Esimerkki 13 hyvästä käytännöstä Alankomaissa suositellaan, että 60 000 asukasta kohti olisi yksi jäteasema (50). Flanderin alueella (Belgia) kunta voi valita, noudattaako se väkiluvun vai etäisyyden perusteella määräytyvää sääntöä. Ensiksi mainittu sääntö edellyttää yhtä jäteasemaa vähintään 10 000 asukkaan kuntaa kohti ja yhtä jäteasemaa lisää 30 000 asukasta kohti (51). Vaihtoehtoisesti kuntayhtymän kaikki jäteasemat ovat kaikkien kuntayhtymän kuntien asukkaiden käytettävissä, ja 90 prosentilla asukkaista pitäisi olla jäteasema viiden kilometrin säteellä heidän asuinpaikastaan. Kaupungit valitsevat yleensä etäisyyteen perustuvan säännön, joten jäteasemien määrä asukasta kohti on yleensä pienempi suuren asukastiheyden vuoksi. On huomattava, että vaikka eri alueiden parhaiden käytäntöjen analyysi osoittaa, ettei yhtä kaikille sopivaa jätteen erilliskeräysjärjestelmää ole olemassa, on kuitenkin olemassa tiettyjä yhteisiä tekijöitä, jotka eri yhdistelminä muodostavat malliesimerkin erilliskeräysjärjestelmästä. Näissä ohjeissa esitellään nämä tekijät ja käsitellään niitä. Joustavuus näiden osatekijöiden hienosäätämisessä ja yhdistämisessä mahdollistaa optimoinnin, jossa otetaan huomioon paikalliset olosuhteet, kuten asukastiheys, asuntotyypit, ilmasto, varastointitilan rajoitukset, keräys historiallisissa kaupunkikeskustoissa jne. Hyviä käytäntöjä koskevat neuvot: — Erilaisten erilliskeräysjärjestelmien yhdistäminen johtaa yleensä tehokkaampaan keräämiseen, joka kattaa eri jätevirrat ja jossa otetaan huomioon väestön jätteiden hävittämistä koskeva käyttäytyminen tai mieltymykset. — Jäteasemat ovat yleisimpiä moninaisten vaarallisten kotitalousjätteiden keräysjärjestelmiä. Niiden käyttäjäystävällisyys on tärkeää, jotta kerätyn vaarallisen kotitalousjätteen määrää voidaan lisätä: pitkät aukioloajat, helppopääsyinen sijainti ja tiheä jäteasemaverkosto. — Säännölliset noudot, tilattavat keräykset ja siirrettävät keräyspisteet ovat tärkeä lisä tavallisille jäteasemille, koska niiden ansiosta kotitaloudet voivat hävittää jätteensä lähempänä kotia. Ne ovat hyödyllisiä myös tiheään asuttujen alueiden tilarajoitteiden vuoksi. Innovatiiviset keräysjärjestelmät (esim. Pariisissa käytettävät trimobile-keräyspisteet tai Tallinnassa käytettävät kunnostetut merikuljetuskontit) voivat tarjota tehokkaita ja kustannuksia säästäviä keräysratkaisuja. — Jätteen keräyksellä suoraan kotitalouksista saavutetaan yleensä korkeimmat keräysasteet erityisesti tiheään asutuilla alueilla. Kustannukset ovat kuitenkin korkeammat kuin muissa keräystyypeissä. — Keräyspisteet ja tiettyjen jätteiden takaisinottovelvoitteet myymälöissä, apteekeissa ja muissa yritystoimintaa harjoittavissa laitoksissa voivat olla osa keräysverkostoa, jotta jätteiden asianmukainen hävittäminen olisi helpompaa eikä niitä heitettäisi sekalaisen yhdyskuntajätteen joukkoon tai huuhdeltaisi viemäriverkostoon. — Tiettyjen vaarallisten kotitalousjätteiden, kuten asbestin, osalta paikallisviranomaiset voivat minimoida terveysriskit ja laittoman hävittämisen tarjoamalla jätevirtakohtaisia palveluja, esimerkiksi sidotun asbestin keräyksen kotoa yhdenmukaistetuissa pakkauksissa. — Kaikilla jäteasemilla olisi järjestettävä henkilöstölle asianmukaista koulutusta erityisesti jätteiden hyväksymiskriteereistä. Näin voidaan parantaa lajittelua ja sen seurauksena talteenotettujen materiaalien laatua. — Järjestelmä, jossa määritetään kerätyn vaarallisen kotitalousjätteen määrä ja lasketaan keräysmäärät ja keräyksen kustannukset asukasta kohti vuodessa, on tehokas tapa seurata keräysjärjestelmän toimintaa, asettaa tavoitteita ja arvioida järjestelmän kehitystä ajan mittaan.

3.3   Tietoisuuden lisääminen ja viestintä

Viestintä on ratkaisevan tärkeää, jotta kotitalouksille voidaan antaa tietoa ja motivoida niitä lajittelemaan jätteitä niiden syntypaikalla. Viestintä on välttämätöntä, jotta kansalaisille voidaan kertoa lajittelutavoista ja luoda tukikehys, mutta se riittää harvoin muuttamaan yhteisön lajittelukäyttäytymistä. Jotta viestintä onnistuisi, siihen pitäisi liittää taloudellisia kannustimia ja täytäntöönpanon valvontaa.

Esimerkki 14 hyvästä käytännöstä Ljubljanassa (Slovenia) kierrätettävien jätteiden keräysaste on jopa 73 prosenttia, mikä johtuu järjestelmästä, jossa biojätteet ja kierrätettävät jätteet kerätään suoraan kotitalouksista ja jota täydennetään jäteasemilla. Kuivat kierrätettävät jätteet kerätään useammin kuin sekajäte, jotta ihmisiä voidaan kannustaa jätteiden lajitteluun niiden syntypaikalla. Sosiaalisen median ja tekstiviestien käyttö keräyspäivistä tiedottamiseen kunkin kansalaisen profiilin mukaan on ollut tärkeä tekijä korkean keräysasteen saavuttamisessa. Julkinen jätehuoltoyhtiö Snaga käyttää myös sosiaalista mediaa (internet, tekstiviestit, Facebook, Twitter) keräyspalvelujen käyttäjäystävällisyyden parantamiseksi. Kaupungin keskustan maanalaiset keräyspisteet helpottavat aiheuttamatta visuaalista haittaa.

Vaikuttavan viestinnän kehittämisessä olisi otettava huomioon seuraavat seikat. Kotitaloudet voivat saada tietoa jätteiden lajittelusta eri lähteistä, kuten laajennettua tuottajan vastuuta noudattavilta organisaatioilta, paikallisviranomaisilta sekä kansallisilta ja alueellisilta hallinnoilta. Viestinnän vaikutusten maksimoimiseksi ja synergioiden luomiseksi suositellaan seuraavaa:

—	viestinnän soveltamisala ja sisältö yhdenmukaistetaan;

—	tiedotuskampanjat toteutetaan samanaikaisesti eri kanavien kautta: televisio, radio, sosiaalinen media, verkkosivustot, sanomalehdet, paikallislehdet jne.;

—	viesti ja kieli mukautetaan kunkin kohderyhmän mukaan ja pyritään erityisesti tavoittamaan haavoittuvassa asemassa olevat kotitaloudet, joiden tiedonsaantimahdollisuudet ovat usein rajalliset;

—	määritetään indikaattorit ja käytetään niitä tiedon tason säännölliseen mittaamiseen. Näin voidaan arvioida ja tarkentaa tiedotuskampanjoita ja määrittää tulevat viestinnän painopisteet;

—	annetaan selkeät tiedot jätesäkeissä ja jätteenkeräyspisteissä, jotta voidaan vähentää muiden kuin kohteena olevien materiaalien määrää.

Esimerkki 15 hyvästä käytännöstä Kuten esimerkissä 8 kerrotaan, Cyclamed (52) on laajennettua tuottajan vastuuta toteuttava organisaatio, joka koordinoi ja rahoittaa vanhentuneiden (tai käyttämättömien) lääkkeiden keräämistä Ranskassa. Sen viestintästrategian tavoitteena on varmistaa, että kuluttajat lajittelevat käyttämättömät lääkkeet ja palauttavat ne apteekkiin ja hävittävät pakkaukset ja lääkeselosteet paperinkeräysastiaan. Vuonna 2018 keräysaste oli 62 prosenttia. Viestintätoimet kohdistetaan kuluttajiin, ja niihin osallistuvat apteekit, jakelijat ja kunnat. Vuonna 2018 toteutettuja viestintätoimia olivat muun muassa seuraavat: — Lyhytelokuva (alle 80 sekuntia), joka on nähtävissä verkossa ja apteekkien televisioruuduilla. Elokuvassa selitetään lajitteluohjeet yksinkertaisella ja humoristisella tavalla. — Mainoselokuvat (12 sekuntia) televisiota, sosiaalista mediaa ja sähköisiä mainostauluja (esim. apteekeissa) varten tietoisuuden ylläpitämiseksi. — Julisteet, lehtiset ja infografiikat, jotka ovat nähtävissä verkkosivustolla, apteekeissa ja kunnan toimipaikoissa. Kuluttajia motivoidaan lajittelemaan antamalla keskeisiä lukuja ja visuaalisia lajitteluohjeita. — Mainospalkit, joissa on keskeinen viesti, jota apteekit tai muut toimijat voivat käyttää helposti verkkosivustoillaan. — Sarjakuvakirja, jossa on joitakin täytettäviä ”pelejä”. — Tarrat, joissa on keskeinen lajittelua koskeva sanoma (alle 15 sanaa), apteekkeja ja jakelijoiden pakettiautoja varten. — Verkkosivusto, jolla on kohderyhmille ja kumppaneille (kuluttajat, apteekit, jakelijat ja kunnat) suunnatut sivut. Sivustolla on interaktiivisia ominaisuuksia, kuten järjestelmään osallistuvien ja vanhentuneita lääkkeitä vastaanottavien apteekkien geopaikannus, tietovisoja ja tarinoita kokemuksista. — Sosiaalinen media: blogi sekä Facebook- ja Twitter-tilit. Vaikutusta arvioidaan mittaamalla seuraajien määrää. — Mobiilisovellus, jossa on ajantasainen lääkkeitä koskeva hakukone. Push-viestit, jotka voidaan räätälöidä käyttäjän tarpeiden ja lajitteluohjeiden mukaan. — Uutiskirje apteekeille: keräysjärjestelmää koskevia uutisia, mutta myös paljon muita artikkeleja, joilla lisätään merkityksellisyyttä ja kattavuutta. Ulkopuolinen yritys mittaa vaikutusta apteekeissa tehtävillä kyselytutkimuksilla. — Julkisuus: ranskalaisten apteekkarien lehdessä etsitään ”jätteenkeräyksen lähettiläitä”. — Säännölliset kokoukset toimialakohtaisten liittojen kanssa, jotta voidaan pitää tietämys ajan tasalla, kerätä palautetta palvelun parantamiseksi ja varmistaa kaikkien toimitusketjuun kuuluvien kumppaneiden hyväksyntä. — Muut kampanjat: toimivaltaisten viranomaisten ja muiden laajennettua tuottajan vastuuta toteuttavien organisaatioiden järjestämien kampanjoiden ja tapahtumien tukeminen, jotta voidaan korostaa kaikkien jätevirtojen erilliskeräyksen tärkeyttä. — Räätälöity tiedotus kunnille ja osallistuminen kuntien järjestämiin tapahtumiin.

Hyviä käytäntöjä koskevat neuvot:

—

Kaikkien vaarallisen kotitalousjätteen käsittelyyn osallistuvien toimijoiden (esimerkiksi paikallisviranomaisten, jätehuoltotoimijoiden ja organisaatioiden, jotka panevat täytäntöön laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita tuottajien puolesta) olisi annettava selkeät, johdonmukaiset ja yksityiskohtaiset ohjeet, jotka koskevat vaarallisen kotitalousjätteen syntymisen ehkäisyä ja sen tunnistamista, lajittelua ja hävittämistä (esimerkiksi parantamalla vaarallisten tuotteiden merkintöjä). Viestien on oltava yksinkertaisia, jotta kuluttajat välttyvät sekaannuksilta, sillä vaarallisia kotitalousjätteitä on monia erilaisia.

—	Jäteasemien ja muiden vaarallisen kotitalousjätteen keräyspisteiden sijainnista ja aukioloajoista pitäisi tiedottaa laajasti eri kanavien kautta, sosiaalinen media mukaan luettuna, jotta viesti tavoittaisi kaikki väestönosat.

—	Paikallisten sidosryhmien (esim. asukasyhdistysten) ja sosiaalisten ryhmien osallistuminen vaarallisen kotitalousjätteen keräämiseen lisää tietoisuutta ja kansalaisten osallistumista.

—

Tuetaan erityisesti lapsille suunnattuja valistusohjelmia, sillä lapset ovat hyviä lähettiläitä puhumaan järkevien jätehuoltokäytäntöjen puolesta. Kun lapsille annetaan vaarallisen kotitalousjätteen keräämisen merkitystä ja käytäntöjä koskevaa koulutusta (kurssien, tutustumiskäyntien jne. avulla), myös heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan kannustetaan välillisesti lajittelemaan jätteitä.

—	Kansalaisille suunnattu tiedottaminen haitallisista seurauksista, joita vaarallisen kotitalousjätteen epäasianmukaisesta hävittämisestä aiheutuu kansanterveydelle ja ympäristölle, voi kannustaa jätteiden asianmukaiseen lajitteluun ja hävittämiseen.

3.4   Täytäntöönpanon valvonta

Epäasianmukainen keräys ja lajittelu heikentävät hyödynnettäväksi kerätyn jätteen laatua. Vaarallinen kotitalousjäte, joka kerätään osana sekalaista kotitalousjätettä tai muuta vaaratonta jätettä, vaikuttaa kielteisesti mahdollisuuteen kierrättää kyseinen jäte korkealaatuisesti. Vaikka viestintä auttaa kotitalouksia lajittelemaan jätteensä asianmukaisesti, tarvitaan jonkinasteisia kannustimia tai valvontaa ja seuraamuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käytännössä toteuttaa seuraavia valvontatoimia:

—	Läpinäkyvien jätesäkkien silmämääräinen tarkastus: säkit on merkittävä vaatimustenvastaisiksi ja jätettävä noutopaikkaan, jos säkissä on materiaaleja, jotka eivät kuulu kyseiseen erilliskeräysjärjestelmään.

—	Painoon perustuva tarkastus: paino, joka ei ole tyypillinen tietylle jätevirralle, voi käynnistää tarkastuksen. Jos esimerkiksi alumiini- ja muovipakkausten tai biojätteen keräysastia on epätyypillisen raskas, se voi viitata siihen, että astiassa on muita kuin kohdemateriaaleja, kuten maa-ainesta.

—

Sakot: Sen lisäksi, että epäasianmukaisesti lajiteltua jätettä sisältäviä jätesäkkejä tai -astioita ei kerätä, hallinnolliset sakot ovat tehokas keino edistää asianmukaista erilliskeräystä jätteiden syntypaikalla. Sakkojen avulla voidaan myös välttää se, että hylätyt jätesäkit jäävät lojumaan julkiseen tilaan. Sakkojen pitäisi kuitenkin täydentää soveltuvia taloudellisia kannustimia, suostuttelua ja viestintää – ei korvata niitä.

Valitettavalla jätteiden valvomattoman ja laittoman hylkäämisen käytännöllä (jätteiden valvomaton kaato eli ns. fly-tipping) kierretään jätteiden asianmukaiseen keräämiseen ja sen syntymisen ehkäisemiseen liittyviä kannustimia ja aiheutetaan huomattavaa häiriötä ja ympäristöön ja kansanterveyteen kohdistuvaa haittaa. Jätehuollon onnistumisen kulmakivi on sellaisen strategian täytäntöönpano, jolla valvotaan ja ehkäistään jätteiden valvomatonta ja laitonta hylkäämistä. Kun vaarallisen kotitalousjätteen asianmukaista käsittelyä koskevista kannustimista tehdään parempia, jätteiden valvomaton kaato vähenee, minkä ansiosta jäljelle jäävät valvontatoimet ovat tehokkaampia.

Kansalliset tai alueelliset hallinnot voivat parantaa suorituskykyä edelleen vertailemalla kuntia ja edistämällä valvontaa koskevien hyvien käytäntöjen jakamista. Vertailuanalyysi on tehtävä suhteessa sellaisiin kuntiin tai alueisiin, joilla on samanlaiset ominaisuudet. Esimerkiksi Flanderin alueella (Belgia) kunnat on ryhmitelty 16 ryhmään, joilla on erilaiset erilliskeräystä koskevat tavoitteet (53). Ryhmittelyssä käytettyjä ominaisuuksia ovat muun muassa väestön ikä, muuttoliike, matkailu ja kaupungistumisen taso. Kirjallisuudesta (54) löytyy menetelmiä, joilla yhdyskuntajätehuollon järjestelmien suorituskykyä voi vertailla.

Esimerkki 16 hyvästä käytännöstä Luxemburgin suurherttuakunnassa 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetun jätehuoltolain mukaan kerrostaloissa on oltava jätteiden erilliskeräysjärjestelmä. Integroitu jätteenkeräysjärjestelmä SuperDrecksKëscht® tarjoaa maksuttomia neuvontapalveluja kiinteistöjen isännöitsijöille paikallisen käyttöönoton tueksi: paikan päälle tehtäviä vierailuja tilannekartoituksen tekemiseksi, lajitteluinfrastruktuuria koskevia suosituksia ja tukea asukasviestinnälle. Tämä oikeudellinen velvoite, jota tuetaan yhdennetyllä lähestymistavalla, on osaltaan johtanut korkeisiin keräysasteisiin (55). Hyviä käytäntöjä koskevat neuvot: — Lakisääteinen velvoite ottaa käyttöön asianmukainen jätteidenlajitteluinfrastruktuuri kerrostaloissa kannustaa rakennusten hallinnoijia ja omistajia ryhtymään toimiin. Tällaisen velvoitteen yhdistäminen käytännön tukipalveluihin (paikan päälle tehtävät vierailut, viestintämallit) on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi edistää vaarallisten kotitalousjätteiden lajittelua kerrostaloissa niiden epäasianmukaisen hävittämisen välttämiseksi. — Sekajätesäkkeihin väärin lajiteltujen vaarallisten kotitalousjätteiden määrien ja tyyppien seurannan ansiosta jätehuoltotoimijat voivat määrittää painopisteet, joiden mukaan ne voivat keskittää valvonta- ja viestintätoimensa. — Laittoman kaatopaikan jätteitä tutkimalla voidaan joskus saada selville rikoksentekijän henkilöllisyys, joka muodostaa perustan seuraamustoimenpiteille. Sakkojen määrääminen ja sakkoriskin ymmärtäminen saavat aikaan muutoksia käyttäytymisessä.

4.   VIITTAUKSET

ACR+ (2019) Deposit-refund systems in Europe

Adamcová, D. ym. Household Solid Waste Composition Focusing on Hazardous Waste. Pol. J. Environ. Stud. osa 25, nro 2 (2016), 487–493. http://www.pjoes.com/Household-Solid-Waste-Composition-Focusing-on-Hazardous-Waste,61011,0,2.html

Adème (2017) Les filières à responsabilité élargie du producteur. https://www.conibi.fr/uploads/pdf/comm/FILIERES-REP-EDITION2017.pdf https://www.ademe.fr/sites/default/files/assets/documents/responsabilite_elargie_du_producteur_rep_memo2017_010401.pdf

Amsterdam (2015) Afvalketen in Beeld

Andreasi Bassi, S., Christensen, T.H., Damgaard, A. (2017) Environmental performance of household waste management in Europe – an example of 7 countries, Waste Management, 69, 545–557. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0956053X17305342

aus der Beek, T. ym. (2016), “Pharmaceuticals in the environment. Global occurrences and perspectives”, Environmental Toxicology and Chemistry, Vol. 35/4, s. 823–835. http://dx.doi.org/10.1002/etc.3339

Bio Intelligence (2012). Use of economic instruments and waste management performances

Cyclamed (2019) Rapport annuel 2018

D’emweltverwaltung (2018) Plan national de gestion des déchets et ressources

Dijkgraaf, E., Vollebergh, H. (2004) Burn or bury? A social cost comparison of final waste disposal methods, Ecological economics, 5, 233–247

Dubois, M. (2013) Disparity in European taxation of combustible waste, Waste Management 7, 1575–1576

European Commission (2002a), Study on hazardous household waste (HHW) with a main emphasis on hazardous household chemicals (HHC)

European Commission (2002b) Costs for municipal waste management in the EU

EEA (2015) Prevention of hazardous waste in Europe

EEA (2019) Paving the way for a circular economy, Insights on status and potential. https://www.eea.europa.eu/publications/circular-economy-in-europe-insights

Eurostat (2008) Municipal solid waste composition EU 27

Giegrich J., Mampel U., Franke B., Müller F., Knappe F. (1993) Eintrag organischer und anorganischer Schadstoffe in den Abfall über Produkte (Orgaanisten ja epäorgaanisten pilaavien aineiden päätyminen jätteisiin tuotteiden kautta). Ifeu-Institut für Energie- und Umweltforschung Heidelberg GmbH. F+E-Vorhaben Nr. 10310602 Berliinin ympäristöviraston (Umweltbundesamt Berlin) kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti; Heidelberg, joulukuu 1993

Lavigne, C., De Jaeger, S., Rogge, N. (2019) identifying the most relevant peers for benchmarking waste management performance: A conditional directional distance Benefit-of-the-Doubt approach, Waste Management, 89, 418–429

Letcher, T. M., & Vallero, D. A. (toim.) (2019), Waste: A handbook for management. Academic Press.

Nainggolan. D. ym. Ecological Economics 166 (2019) 106402. Consumers in a Circular Economy: Economic Analysis of Household Waste Sorting Behaviour

OECD (2012) Sustainable materials management, Making better use of resources. https://www.oecd.org/env/waste/smm-makingbetteruseofresources.htm

OVAM (2010) Uitvoeringsplan milieuverantwoord beheer van huishoudelijke afvalstoffen

OVAM (2018) Huishoudelijk Afval en gelijkaardig bedrijfsafval

OVAM (2019) Planaanpassing Uitvoeringsplan huishoudelijk afval en gelijkaardig bedrijfsafval goedgekeurd door de Vlaamse Regering op 17 mei 2019

START project (2008). Management Strategies for Pharmaceuticals in Drinking Water. http://www.start-project.de. Lainaus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2866706/pdf/ehp-118-a210.pdf

UNEP (2016) Guidelines for Framework legislation for Integrated Waste Management. https://stg-wedocs.unep.org/handle/20.500.11822/22098

Besluit van de Vlaamse Regering tot vaststelling van het Vlaams reglement betreffende het duurzaam beheer van materiaalkringlopen en afvalstoffen (Vlarema) bijlage 5.1.4 https://navigator.emis.vito.be/mijn-navigator?woId=44718 – https://www.ovam.be/sites/default/files/atoms/files/Minimum-%20en%20maximumtarieven%202019%20voor%20huisvuil%20en%20grofvuil.pdf

Worldbank (2018) What a waste 2.0

WRAP (2014) Waste Regulations Route Map. http://www.wrap.org.uk/sites/files/wrap/Route%20Map%20Revised%20Dec%2014.pdf

---

(1)  EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/851, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109, johdanto-osan 41 kappale).

(3)  Ks. esimerkiksi Andreasin ym. (2017) yleiskatsaus eri jätevirtojen koostumuksesta.

(4)  Adamcová, D. ym. (2016).

(5)  EEA (2015) ja D’emwelverwaltung (2018).

(6)  Komission päätös 2000/532/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3).

(7)  Komission tiedonanto – Tekniset ohjeet jätteiden luokittelusta (EUVL C 124, 9.4.2018, s. 1).

(8)  http://ec.europa.eu/environment/waste/studies/pdf/household_report.pdf

(9)  Letcher ja Vallero (2019).

(10)  https://ec.europa.eu/environment/waste/studies/pdf/household_report.pdf

(11)  https://ec.europa.eu/environment/waste/studies/pdf/20180227_Haz_Waste_Final_RepV5_clear.pdf

(12)  D’emweltverwaltung (2018).

(13)  https://www.acrplus.org/images/project/R4R/Good_Practices/GP_Odense_hazardous-waste-collection.pdf

(14)  https://www.acrplus.org/images/project/R4R/Good_Practices/GP_ORDIF_mobile-civic amenity site.pdf

(15)  http://filer.paris.fr/parisfr/rapport_sur_le_prix_et_la_qualite_du_service_public_de_gestion_des_dechets_2017.pdf

(16)  https://www.acrplus.org/images/project/R4R/Good_Practices/GP_Tallinn_hazardous-waste-collection.pdf

(17)  https://www.ecologique-solidaire.gouv.fr/dechets-diffus-specifiques-menagers

(18)  Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1).

(19)  Komission tiedonanto – Tekniset ohjeet jätteiden luokittelusta (EUVL C 124, 9.4.2018, s. 1).

(20)  Saksan Umweltbundesamt arvioi, että yhteensä noin 30 prosenttia myydyistä tuotteista jää käyttämättä ja heitetään pois.

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(22)  Health care without harm (HCWH). Europe on perustanut tietokannan, jonka tarkoituksena on antaa yleiskuva paikallisten, alueellisten ja kansallisten kansalaisjärjestöjen, eurooppalaisten hankkeiden ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisten/alueellisten viranomaisten meneillään olevista ja aiemmista aloitteista, jotka koskevat ympäristöön joutuvia lääkkeitä ja lääkejätteitä: http://saferpharma.org/pie-initiatives-database/?_sft_area_of_interest=unused-expired-pharmaceutical-disposal-practices

(23)  OECD 2019 - https://www.oecd.org/chemicalsafety/pharmaceutical-residues-in-freshwater-c936f42d-en.htm

(24)  https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29890607 ja https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2012.04.028

(25)  aus der Beek, T. ym. (2016).

(26)  Ademe (2017).

(27)  https://www.sigre.es/

(28)  https://www.cyclamed.org/wp-content/uploads/2019/09/CYCLAMED_INFOGRAPHIE_2018-3-1024x1024.jpg

(29)  WHO, 2014. Safe management of wastes from health-care activities, https://www.who.int/water_sanitation_health/publications/wastemanag/en/

(30)  ACR+-järjestön covid-19-sivulta löytyy katsaus jäsenvaltioittain/alueittain: https://www.acrplus.org/en/municipal-waste-management-covid-19

(31)  https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/infection-prevention-control-household-management-covid-19

(32)  Waste management in the context of the coronavirus crisis (huhtikuu 2020), https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/waste_management_guidance_dg-env.pdf

(33)  https://www.who.int/water_sanitation_health/publications/technologies-for-the-treatment-of-infectious-and-sharp-waste/en/

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(35)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(36)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/148/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä (EUVL L 330, 16.12.2009, s. 28).

(37)  State of the art: asbestos – possible treatment methods in Flanders: constraints and opportunities (2016) https://www.ovam.be/sites/default/files/atoms/files/State%20of%20the%20art%20asbestos%20waste%20treatement.pdf

(38)  https://www.researchgate.net/publication/279340427_Regulations_in_the_European_Union_with_Emphasis_on_Germany_Sweden_and_Slovenia

(39)  Saksan ympäristöviraston teettämässä yksityiskohtaisessa tutkimuksessa (Giegrich ym., 1993) todettiin, että arseeni on merkittävin syöpää aiheuttava tekijä kaatopaikkojen suotovesissä.

(40)  Ks. viite 35.

(41)  Esimerkiksi korkealämpötilainen kivihiilitervapiki [EY: 266-028-2].

(42)  http://ec.europa.eu/environment/waste/studies/pdf/household_report.pdf

(43)  Ks. viite 35.

(44)  http://ec.europa.eu/environment/chemicals/mercury/pdf/study_report2008.pdf

(45)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/852, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta (EUVL L 137, 24.5.2017, s. 1).

(46)  Ks. muun muassa OECD (2012), WRAP (2014), UNEP (2016) ja EEA (2019).

(47)  Besluit van de Vlaamse Regering tot vaststelling van het Vlaams reglement betreffende het duurzaam beheer van materiaalkringlopen en afvalstoffen (Vlarema) bijlage 5.1.4.

(48)  Vihreää verotusta käsitellään laajasti sivustolla https://ex-tax.com/

(49)  Ks. ACR+-järjestön yleiskatsaus Euroopassa käytössä olevista panttijärjestelmistä (2019).

(50)  Amsterdam (2015).

(51)  OVAM (2010).

(52)  Cyclamed (2019).

(53)  OVAM (2019).

(54)  Lavigne ym. (2019).

(55)  Luxemburgin ympäristövirasto, 2015.