52020IP0285

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52020IP0285 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 52020IP0285

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2020 suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi (2020/2006(INL))

EUVL C 404, 6.10.2021, p. 175–201 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

6.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 404/175

P9_TA(2020)0285

Metsäkato

(2021/C 404/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon 21. toukokuuta 2003 annetun komission tiedonannon ”Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT) – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi” (COM(2003)0251),

—	ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (unionin puutavara-asetus) (1),

—	ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä (2),

—	ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (3),

—

ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvat Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 12, joka koskee vastuullista kulutusta ja tuotantoa, sekä tavoitteen 15, joka koskee maaekosysteemien suojelemista, ennallistamista ja niiden kestävän käytön edistämistä, metsien kestävää käyttöä, aavikoitumisen torjumista sekä maaperän köyhtymisen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tilaaman tutkimuksen due diligence -vaatimuksista toimitusketjussa (2020),

—

ottaa huomioon EU:n oikeudellista kehystä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi koskevan Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) syyskuussa 2020 julkaiseman tutkimuksen ”European Added Value Assessment on a EU legal framework to stop and reverse EU driven global deforestation” (4),

—	ottaa huomioon 16. joulukuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät tiedonannosta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”,

—	ottaa huomioon Euroopan maiden maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta 7. joulukuuta 2015 annetun Amsterdamin julkilausuman ”Towards Eliminating Deforestation from Agricultural Commodity Chains with European Countries”,

—	ottaa huomioon metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä koskevan YK:n yhteistyöohjelman (REDD+),

—	ottaa huomioon YK:n metsästrategian 2017–2030 (UNSPF), jossa määritellään kuusi globaalia metsiin liittyvää tavoitetta ja niiden 26 alatavoitetta, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä,

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 1994 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelmassa (UNDP) kehitetyt kestäviin hyödykkeisiin liittyviä kysymyksiä tarkastelevat National Sustainable Commodity Platforms -foorumit,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (5),

—	ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1987 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

—	ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn yleissopimuksen nro 169,

—	ottaa huomioon vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen,

—	ottaa huomioon maatalousalan toimitusketjujen vastuullisuutta koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet,

—	ottaa huomioon FAOn raportin ”The State of the World’s Forests 2020”,

—	ottaa huomioon FAOn maailman metsien tilaa koskevan julkaisun vuodelta 2018 – Les chemins de la forêt vers le développement durable, FAO (2018),

—	ottaa huomioon FAOn maailmanlaajuisia metsävaroja koskevan arvioinnin – perusoikeusviraston (FRA) tietorekisteri 2015,

—	ottaa huomioon vuonna 1973 tehdyn villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),

—

ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä siihen liittyvät vuonna 2000 tehdyn Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan ja vuonna 2010 tehdyn geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan,

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2019 julkistetun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin maailmanlaajuisen arviointiraportin,

—	ottaa huomioon vuoden 2006 YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston vuonna 2011 hyväksymät ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta sekä vuonna 2011 päivitetyt OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

—	ottaa huomioon 8. elokuuta 2019 julkistetun Yhdistyneiden kansakuntien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä,

—	ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) globaalin ohjelman luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin sekä metsään kohdistuvien rikosten torjumiseksi,

—	ottaa huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa Århusissa 25. kesäkuuta 1998 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista (6),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista (7),

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta (8),

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin (9),

—	ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaus mukaan lukien (10),

—	ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät (11),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (12),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (13),

—	ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n tehtävästä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa (14),

—	ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2019 annetun ”metsälupauksen”, jossa monet Euroopan parlamentin nykyiset jäsenet lupasivat edistää metsien maailmanlaajuista suojelua ja palauttamista koskevaa politiikkaa sekä tunnustaa ja turvata metsissä asuvien kansojen alueet ja oikeudet,

—	ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta,

—	ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352),

—	ottaa huomioon komission vuoden 2018 tammikuussa teettämän toteutettavuustutkimuksen, joka koskee vaihtoehtoja metsäkadon torjumista koskevien unionin toimien tehostamiseksi,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

—	ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan edustajien huhtikuussa 2018 antaman julkilausuman unionin roolista metsien suojelussa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan, kehitysvaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0179/2020),

ottaa huomioon, että biologisesti monimuotoiset metsät, jotka ovat luonnollisia hiilinieluja, ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjunnassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, joilla pyritään maapallon keskilämpötilan nousun pitämiseen selvästi alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan, ja toteaa, että parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen vähentäisi merkittävästi ihmisille ja luonnon ekosysteemeille aiheutuvia haittoja suhteessa 2 asteen skenaarioon (15), sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa; toteaa, että metsäkadosta kärsivien alueiden lisäksi myös ihmisen toiminnan heikentämät metsät voivat muuttua hiilidioksidin lähteiksi;

ottaa huomioon, että metsät kattavat 80 prosenttia maapallon biologisesta monimuotoisuudesta ja peittävät 30 prosenttia sen pinta-alasta (16); ottaa huomioon, että metsät muodostavat elintärkeän orgaanisen infrastruktuurin eräille maapallon tiheimmille, herkimmille ja vaihtelevimmille ekosysteemille; ottaa huomioon, että metsäkato on 85 prosentille uhanalaisista tai erittäin uhanalaisista lajeista kaikkein vakavin uhka ja että vuosina 1970–2012 selkärankaisista on kadonnut maapallolta metsäkadon vuoksi jo 58 prosenttia (17);

ottaa huomioon, että metsät ovat toimeentulon lähde ja tulojen lähde noin 25 prosentille maailman väestöstä (18) ja että metsien tuhoutumisella on vakavia seurauksia kaikkien heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, myös metsien ekosysteemeistä erittäin riippuvaisten alkuperäiskansojen, toimeentulolle;

D.	ottaa huomioon, että pääosin metsäkadon aiheuttamasta maankäytön muutoksesta johtuvat päästöt muodostavat noin 12 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja ovat hiilen, öljyn ja kaasun polton jälkeen toiseksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja (19);

ottaa huomioon, että aarniometsät kärsivät metsäkadosta erityisen paljon; ottaa huomioon, että aarniometsät sitovat paljon hiiltä ja niille on tyypillistä rikas biologinen monimuotoisuus ja ainutlaatuiset ekologiset olosuhteet ja ettei niitä voi korvata uudella istutetulla metsällä; ottaa huomioon, että paikallisten ekosysteemien suojelun ja parantamisen kanssa yhteensopivalla tavalla toteutettu metsitys voi olla tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa;

katsoo, että biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ilmastokriisien torjumisen tukemiseksi on olennaisen tärkeää, että metsiä suojellaan ja ennallistetaan siten, että maksimoidaan niiden kyky varastoida hiiltä ja suojella biologista monimuotoisuutta; katsoo, että tästä on monenlaista hyötyä, sillä se edistää olemassa olevien metsien kasvua niin, että ne voivat sitoa mahdollisimman paljon hiiltä, samalla kun ennallistetaan rappeutuneita ekosysteemejä ja mahdollistetaan orgaanisen aineksen hajoaminen ja suojellaan myös biologista monimuotoisuutta sekä maaperää, ilmaa, maata ja vettä;

G.	toteaa, että julkinen paine muiden kuin tuotannollisten metsätoimintojen edistämiseksi on lisääntymässä ympäri maailman, mikä kuitenkin on usein selkeässä ristiriidassa metsien tilan jatkuvan heikkenemisen kanssa;

ottaa huomioon, että metsät tarjoavat yhteiskunnalle tärkeitä ekosysteemipalveluja, kuten puhdasta ilmaa, vesivirtojen sääntelyä, hiilen sitomista, suojaa vesi- ja tuulieroosiolta, elinympäristöjä eläimille ja kasveille, huonontuneen maaperän ennallistamista ja parempaa ilmastokestävyyttä; ottaa huomioon, että pelkästään metsien vesivirtojen luonnollisen sääntelyn arvoksi on arvioitu 1 360–5 235 Yhdysvaltain dollaria (vuoden 2007 arvo) (20) hehtaaria kohden vuodessa, ja metsäkato vaikuttaa rankasti tähän ”luonnon palveluun”; toteaa, että metsillä ja luonnon monimuotoisuudella on myös luontainen arvo, joka ylittää niiden arvon ihmisille, muun muassa hiilivarantona, jota ei voida määrittää rahassa tai määrällisesti;

I.	ottaa huomioon, että metsillä on monille ihmisille ja kansoille kulttuurinen, sosiaalinen ja henkinen arvo;

J.	ottaa huomioon, että vaikka EU:n metsäpeite on viime vuosikymmeninä lisääntynyt, puiden peittämä ala on vähentynyt tasaisesti viimeisten 18 vuoden ajan ja että pelkästään vuonna 2019 tuhottiin 3,8 miljoonaa hehtaaria luonnontilassa olevaa sademetsää (21);

toteaa, että maailman metsien metsäkato, metsien tilan heikkeneminen ja metsien muuntaminen pahentaa alkuperäiskansoihin ja paikallisyhteisöihin kohdistuvaa uhkaa, sillä näiden ryhmien ihmisoikeuksia loukataan, heitä vastaan hyökätään ja heitä surmataan, koska he yrittävät suojella metsiään, maitaan ja ympäristöä ja keskimäärin useampi kuin kolme maa-alueita ja ympäristöä puolustavaa aktivistia viikossa murhattiin vuonna 2018 ja pelkästään Amazonin alueen luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevissa konflikteissa kuoli viime vuosikymmenen aikana yli 300 henkilöä (22);

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksella, maailman biologisen monimuotoisuuden häviämisellä sekä luonnollisten elinympäristöjen, kuten metsien, hävittämisellä ja muuntamisella on vakavia vaikutuksia luonnonvaraisten eläinten ja kasvien elinympäristöihin, ja ne lisäävät villieläinten, ihmisten ja kotieläinten välisiä kontakteja, mikä vuorostaan lisää villieläimistä peräisin olevien uusien epidemioiden ja pandemioiden leviämisen riskiä; ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on vahvistanut, että uusien tartuntatautien lisääntyminen liittyy trooppisen metsäkadon kiihtymiseen, joka puolestaan liittyy erityisesti öljypalmun ja soijapavun viljelyyn (23); ottaa huomioon, että yli kaksi kolmannesta uusista tartuntataudeista on peräisin eläimistä, joista selvä enemmistö on villieläimiä; ottaa huomioon, että biodiversiteetin ja hyvin toimivien ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen ovat siksi keskeisessä asemassa, jotta voidaan parantaa selviytymiskykyämme ja estää tulevien tautien syntyminen ja leviäminen;

toteaa, että vesi on arvokas luonnonvara; toteaa, että vesivarojen suojelua koskevan oikeuskehyksen puuttuva tai riittämätön täytäntöönpano tekee mahdottomaksi tämän luonnonvaran käytön valvonnan ja mahdollistaa liiallisen vedenoton, saastumisen ja vedenanastuksen; toteaa, että tämä on haitallista sekä alavirran ekosysteemeille että paikallisyhteisöille; toteaa, että tietyissä tapauksissa vedenanastus johtuu metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotannosta (24);

toteaa, että metsävarojen ja uusiutuvien raaka-aineiden kestävä hoitaminen sekä metsämaan käyttö sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät biologisen monimuotoisuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nyt ja tulevaisuudessa asiaankuuluvat ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille, on yleisen poliittisen lähestymistavan tärkeä osatekijä, jotta voidaan tehdä loppu metsäkadosta sekä unionin että maailmanlaajuisella tasolla;

O.	ottaa huomioon, että arviolta vähintään kymmenen prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta johtuu unionin kulutuksesta;

P.	ottaa huomioon, että on tärkeää edistää kestävää ruokavaliota lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi;

Yleisiä huomioita

korostaa, että noin 80 prosenttia maapallon metsäkadosta johtuu maatalouteen käytettävien maa-alueiden laajenemisesta (25); painottaa tässä yhteydessä, että heinäkuussa 2019 annetussa komission tiedonannossa EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi todetaan, että palmuöljyn, lihan, soijan, kaakaon, maissin, puutavaran ja kumin, myös jalostettuina tuotteina tai palveluina, kaltaisten tuotteiden kysyntä unionissa on merkittävä metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen, ekosysteemien tuhoutumisen ja niihin liittyvien ihmisoikeusrikkomusten aiheuttaja kaikkialla maailmassa ja sen osuus kaikesta loppukulutuksen aiheuttamasta metsäkadosta on noin kymmenen prosenttia (26); toteaa lisäksi, että muiden hyödykkeiden, kuten puuvillan, kahvin, sokeriruo’on, rapsin ja mangrovesoilta peräisin olevan katkaravun, kulutus EU:ssa edistää myös maailmanlaajuista metsäkatoa;

huomauttaa, että metsien säilyttäminen maailmanlaajuisesti ja metsien tilan heikentymisen estäminen kuuluvat aikamme suurimpiin kestävyyshaasteisiin, joita ilman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Pariisin sopimuksen ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita ei voida saavuttaa; korostaa, että monissa osissa maailmaa metsien ja ekosysteemien kestävää käyttöä ei voida varmistaa nykyisillä toimintapolitiikoilla;

panee erityisen huolestuneena merkille, että ajanjaksolla 2014–2018 puiden peittämän alan väheneminen lisääntyi 43 prosenttia ja oli keskimäärin 26,1 miljoonaa hehtaaria vuodessa verrattuna ajanjakson 2002–2013 vuosittaiseen 18,3 miljoonan hehtaarin vähenemiseen; on erityisen huolestunut luonnontilaisten metsien vähenemisestä, koska niiden viimeisimmän kolmen vuoden aikana, jolta tiedot ovat saatavilla (2016, 2017 ja 2018), väheneminen on ollut suurinta tällä vuosisadalla ja lisääntynyt pelkästään Brasilian Amazonin alueella 88 prosenttia kesäkuusta 2018 kesäkuuhun 2019; huomauttaa, että luonnontilaisten metsien tuhoa ei tapahdu pelkästään trooppisilla alueilla vaan kaikkialla maailmassa, myös unionissa ja sen välittömässä läheisyydessä;

pitää valitettavana, että maailmanlaajuinen metsäpinta-ala on tällä hetkellä ainoastaan noin 68 prosenttia arvioidusta esiteollisen ajan tasosta, että latvuspeittävyys väheni 290 miljoonalla hehtaarilla vuosien 1990 ja 2015 välillä maa-alueiden raivauksen ja puunkorjuuteollisuuden seurauksena ja että koskemattomat metsät (pinta-alaltaan yli 500 neliökilometrin alueet, joissa satelliitit eivät havaitse minkäänlaista ihmisen aiheuttamaa painetta) vähenivät 7 prosentilla vuosien 2000 ja 2013 välisenä aikana (27);

panee myös merkille, että elinympäristöjen muuntamisella ja tuhoamisella ja luonnontilaisten metsäalueiden raivaamisella on vakavia seurauksia ihmisten ja eläinten terveydelle ympäri maailman ja että ne vaikuttavat myös biologiseen monimuotoisuuteen, mikä ilmenee erityisesti zoonoosien esiintymisen lisääntymisenä (aiheuttaen 50 pandemiaa viimeisten 30 vuoden aikana), kuten viimeksi covid-19-pandemian;

panee huolestuneena merkille, että traagisen covid-19-pandemian jälkeen tutkimuksista käy yhä selkeämmin ilmi huolestuttava yhteys zoonoosien ja metsäkadon, ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen välillä;

korostaa, että aarniometsät ovat korvaamattomia ja niiden menettämistä ei voida korvata millään uudella metsiin perustuvalla lähestymistavalla; toteaa, että metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttäminen yhdistettynä olemassa olevien metsien suojeluun, kestävään ennallistamiseen, metsittämiseen ja uudelleenmetsittämiseen siten, että niiden kyky hiilen varastointiin ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun maksimoidaan, voi tarjota elinkeinoja, lisätä paikallisyhteisöjen tuloja ja tarjota mahdollisuuksia taloudelliseen kehitykseen; pitää siksi tärkeänä agroekologian ja kestävän maataloustuotannon maailmanlaajuista edistämistä maailmanlaajuisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kestämättömien maankäyttö- ja -hoitokäytäntöjen torjumista, luonnollisista häiriöistä selviytymistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

painottaa, että suurten metsäalueiden olemassaolo auttaa estämään mannervyöhykkeiden aavikoitumista; ehdottaa, että harkitaan vakavasti myös metsien suojelua kosteuden lähteinä kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikassa; painottaa esimerkiksi, että jopa 40 prosenttia Etiopian ylängön – Niilin lähteen – kokonaissademäärästä on peräisin Kongon altaan metsien kierrättämästä kosteudesta ja että alueen metsäkadon pysäyttäminen on merkityksellistä myös ilmastopakolaiskriisin osalta;

painottaa, että metsäkadon aiheuttajia on myös varsinaisen metsäalan ulkopuolella ja ne liittyvät monenlaisiin kysymyksiin, kuten maaoikeuksiin, heikkoon hallintoon ja lainvalvontaan, alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun, ilmastonmuutokseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja poliittiseen vapauteen, hyödykkeiden kulutustasoon, suureen riippuvuuteen tuontirehusta, maatalouspolitiikkaan sekä hyödykkeiden kestävän ja laillisen tuotannon edistämistä koskevan julkisen politiikan puuttumiseen ja laillisia ja kestäviä hyödykkeitä koskevien kannustimien puutteeseen; panee merkille alkuperäiskansoihin kuuluvien naisten ja naispuolisten viljelijöiden keskeisen aseman metsien ekosysteemien suojelussa; kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään metsäkadon torjumiseksi kokonaisvaltaisesti johdonmukaisen ja oikeudellisesti sitovan poliittisen kehyksen avulla ja varmistamaan ekosysteemien suojelun; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo metsäalan koulutuksessa on metsien kestävän hoidon kannalta avainasemassa, mikä olisi otettava huomioon unionin toimintalinjoissa;

10.

toteaa, että monissa maissa metsäkato johtuu asianmukaisen politiikan (kuten maankäytön suunnittelun) puutteesta, epäselvistä omistussuhteista ja muista maaoikeuksista, huonosta hallinnosta ja lainvalvonnasta, laittomasta toiminnasta ja riittämättömistä investoinneista kestävään metsänhoitoon;

11.

huomauttaa, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt joulukuun 2015 jälkeen 40 muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen tuontia koskevaa vastustavaa kantaa, joista 11 koski muuntogeenisen soijan tuontia; muistuttaa, että yksi syy vastustaa kyseistä tuontia oli soijan viljelyyn liittyvä metsäkato Brasilian ja Argentiinan kaltaisissa maissa, joissa soija on lähes yksinomaan muuntogeenistä torjunta-aineiden käyttöä varten; huomauttaa, että EU:n eri jäsenvaltioista tulevien tutkijoiden äskettäin tekemässä vertaisarvioidussa tieteellisessä tutkimuksessa todettiin, että unionin hiilijalanjälki on maailman suurin Brasiliasta tulevan soijatuonnin vuoksi ja että se on 13,8 prosenttia suurempi kuin maailman suurimman soijantuojan Kiinan; toteaa. että unionin suuri hiilijalanjälki johtuu sen osuudesta tuontiin liittyvän metsäkadon aiheuttamista päästöistä (28); toteaa lisäksi, että komission mukaan soija on historiallisesti ollut unionin merkittävin maailmanlaajuista metsäkatoa ja siihen liittyviä päästöjä aiheuttava tekijä, ja sen osuus kaikesta unionin tuonnin epäsuorasti aiheuttamasta metsäkadosta on lähes puolet (29);

12.

kiinnittää huomiota siihen, että muuntogeenisten organismien tuotanto on keskeinen metsäkadon aiheuttaja, erityisesti Brasiliassa ja Argentiinassa, ja katsoo, että muuntogeenisten organismien tuonti unioniin olisi lakkautettava; muistuttaa, että lihan kulutus myös unionissa edistää osaltaan metsäkatoa unionin ulkopuolella lisäämällä halvan, muuntogeenisen rehun, erityisesti muuntogeenisen soijan tuonnin kysyntää;

13.

toteaa, että myös alun perin elintarvike- ja rehutuotantoon käytetyn laidun- ja maatalousmaan ottaminen biomassapolttoaineiden tuotannon käyttöön (maankäytön epäsuora muutos) voi vaikuttaa kielteisesti metsiin;

Vapaaehtoinen kolmansien osapuolten sertifiointi

14.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yritykset ovat yhä tietoisempia maailmanlaajuisen metsäkadon, metsien tilan heikkenemisen ja ekosysteemien tuhoutumisen aiheuttamasta ongelmasta, yritysten toiminnan tarpeesta ja vastaavista sitoumuksista sekä lisääntyvistä vaatimuksista, jotka koskevat kestäviä toimitusketjuja koskevia avoimia, johdonmukaisia, yhtenäisiä, vakaita ja täytäntöönpanokelpoisia vaatimuksia, mukaan lukien metsän kannalta riskialttiiden hyödykkeiden kysynnän väheneminen; panee merkille, että jotkut toimijat ovat hyväksyneet vuonna 2014 annetun metsiä koskevan New Yorkin julkilausuman ja ryhtyneet toimiin metsäkadon torjumiseksi, mutta valitettavasti ne eivät useinkaan ole riittävän kunnianhimoisia, kattavat vain osia toimitusketjusta eikä niitä ole suunniteltu käsittelemään monia toisiinsa liittyviä metsäkatoa edistäviä tekijöitä (30), joten ne eivät vastaa kestävyyttä koskeviin väitteisiinsä ja ilmoitettuihin sitoumuksiinsa; korostaa tässä yhteydessä, että yritysten vapaaehtoiset metsäkadon torjuntaa koskevat sitoumukset eivät ole vielä riittäneet pysäyttämään maailmanlaajuista metsäkatoa;

15.

huomauttaa, että kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä on ollut tärkeä merkitys yritysten ja kansalaisyhteiskunnan saattamisessa yhteen, jotta metsäkatoon liittyvästä ongelmasta on saatu yhteinen käsitys; toteaa kuitenkin, että vaikka kolmansien osapuolten vapaaehtoisilla sertifiointijärjestelmillä on osaltaan edistetty hyviä käytäntöjä, pelkästään niillä ei voida pysäyttää maailmanlaajuista metsäkatoa ja ekosysteemien tilan heikkenemistä ja kääntää niiden suuntaa ja niiden olisi vain täydennettävä sitovia toimenpiteitä; toteaa, että kolmansien osapuolten vapaaehtoinen sertifiointi voi olla apuväline metsäkatoon liittyvien riskien arvioimiseksi ja lieventämiseksi, kun sertifiointi on suunniteltu ja pantu täytäntöön täysimääräisesti ottaen huomioon tarkkaan määritellyt, mitattavissa olevat ja kunnianhimoiset kestävyyskriteerit, joihin se perustuu, sertifiointi- ja akkreditointiprosessin kestävyys, riippumaton seuranta ja riippumattomat vaatimusten noudattamista varmistavat mekanismit, mahdollisuudet seurata toimitusketjua sekä aarniometsien ja muiden luonnontilaisten metsien suojelemista ja kestävän metsänhoidon edistämistä koskevat järkevät vaatimukset;

16.

toteaa, että pelkät kolmansien osapuolten sertifioinnit ja merkinnät eivät ole riittävän tehokkaita estämään metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden ja tuotteiden tuloa unionin sisämarkkinoille; painottaa siksi, että kolmansien osapuolten sertifioinnilla voidaan ainoastaan täydentää mutta ei korvata toimijoiden asianmukaista huolellisuutta koskevien pakollisten perusteellisten menettelyjen toteuttamista, joilla myös varmistetaan heidän Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklassa esitetyn saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ympäristövastuunsa;

17.

on huolestunut siitä, että nykyisten sertifiointijärjestelmien ja merkintöjen suuri määrä johtaa kuluttajien parissa sekaannuksiin ja haittaa näiden mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia valintoja; korostaa tässä yhteydessä, että olisi harkittava tiedonantovelvollisuuden yhdenmukaistamista;

18.

painottaa, että pelkästään kuluttajien valinnoista riippuvaisella politiikalla siirretään tarpeettomasti vastuu metsäkatoa aiheuttamattomien tuotteiden hankinnoista kuluttajille, mikä ei ole riittävän tehokasta kestävien tuotantotapojen sisällyttämiseksi käytäntöihin; katsoo, että kuluttajille tiedottaminen metsäkatoa aiheuttamattomista tuotteista voi olla vahva väline asianmukaista huolellisuutta koskevan oikeudellisen kehyksen täydentämiseksi ja kysyntäpuoleen vaikuttamiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään uusia metsäkatoa koskevia näkökohtia EU-ympäristömerkkiin, ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin ja muihin kiertotaloutta koskeviin aloitteisiin osana kattavia toimia ja aloitteita, joilla varmistetaan metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut; kehottaa komissiota sisällyttämään metsäkadon riskin sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (31) ympäristöväittämiä koskeviin kriteereihin sekä perustamaan ympäristöväittämiä koskevan EU:n ennakkohyväksyntäjärjestelmän;

19.

toteaa, että käytössä ei ole tällä hetkellä sääntöjä, joilla kiellettäisiin metsien tuhoamiseen osaltaan vaikuttavien tuotteiden asettaminen unionin markkinoille; huomauttaa, että jopa alkuperämaan lainsäädännön mukaisesti laillisesti hakattu puutavara voi edistää metsäkatoa ja että sillä voi silti olla vapaa pääsy unionin markkinoille; toteaa tämän vuoksi, että monien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden kuluttajilla ei ole unionissa takeita siitä, että tuotteet eivät ole osaltaan edistäneet metsäkatoa, ja että kuluttajat näin syyttään, haluamattaan ja tietämättään edistävät metsäkatoa;

20.

toteaa, että ”metsäkatoa aiheuttamattoman” hyödykkeen tai sertifiointijärjestelmiin kuuluvien tuotteiden kriteerit eivät aina ole olleet riittävän selkeitä, sillä ne kattavat toisinaan vain osan tuotteen merkityksellisistä aineosista tai vain osan tuotteen elinkaaresta tai niissä käytetään ”metsäkatoa aiheuttamattoman” riittämätöntä määritelmää, mikä voi johtaa yrityksille edullisten merkintöjen etsimiseen ja vesittää sertifioinnin yleisesti kunnianhimoiset tavoitteet;

Huolellisuusvelvoitteeseen perustuvat pakolliset säännöt

21.

suhtautuu tältä osin myönteisesti joidenkin yritysten kehotuksiin ottaa käyttöön unionin sääntöjä, jotka koskevat pakollisen asianmukaisen huolellisuuden noudattamista riskejä aiheuttavien metsäalan hyödykkeiden toimitusketjuissa;

22.

palauttaa mieliin 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta ja komissiolle antamansa kehotuksen esittää viipymättä ehdotus EU:n oikeudelliseksi kehykseksi, joka perustuu asianmukaista huolellisuutta koskeviin velvoitteisiin, jolla varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut unionin markkinoille saatetuille tuotteille ja jossa erityisesti yhtenä painopisteenä puututaan metsäkatotuonnin tärkeimpiin syihin ja kannustetaan sen sijaan sellaiseen tuontiin, joka ei johda ulkomailla metsäkatoon, ottaen huomioon hyödykkeiden viennin merkityksen kehitysmaille ja erityisesti pientilallisille sekä ottaen huomioon kaikilta sidosryhmiltä, erityisesti pk-yrityksiltä, saadun palautteen;

23.

muistuttaa, että komissio asetti vuoden 2008 metsäkatoa koskevassa tiedonannossaan tavoitteeksi maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämisen viimeistään vuoteen 2030 mennessä ja bruttomääräisen trooppisen metsäkadon vähentämisen vähintään 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, ja varoitti, että on lähes varmaa, ettei toista tavoitetta pystytä saavuttamaan;

24.

on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo puuttua maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen, mutta pyytää sitä noudattamaan politiikkaa koskevaa kunnianhimoisempaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen EU:n oikeudelliseksi kehykseksi yhdessä vaikutustenarvioinnin kanssa, joka perustuu pakollista asianmukaista huolellisuutta koskeviin vaatimuksiin ja raportointi-, julkistamis- ja kolmansien osapuolten osallistumista koskeviin vaatimuksiin sekä vastuisiin ja seuraamuksiin, joita määrätään velvoitteiden rikkomisen johdosta kaikille yrityksille, jotka saattavat ensimmäistä kertaa unionin markkinoille hyödykkeitä, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, ja näistä hyödykkeistä saatuja tuotteita, sekä oikeussuojakeinojen saatavuuteen näiden velvoitteiden rikkomisen uhreille; toteaa, että unionin markkinoilla toimiville elinkeinonharjoittajille olisi asetettava jäljitettävyysvelvoitteita, erityisesti mitä tulee hyödykkeiden ja niistä saatavien tuotteiden alkuperän tunnistamiseen niiden unionin sisämarkkinoille saattamisen hetkellä, jotta varmistetaan kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat arvoketjut, kuten tämän päätöslauselman liitteessä todetaan; painottaa, että samaa oikeudellista kehystä olisi sovellettava myös kaikkiin rahoituslaitoksiin, joilla on lupa toimia unionissa ja jotka tarjoavat rahaa yrityksille, jotka keräävät, ottavat, tuottavat, jalostavat tai myyvät tuotteita, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, ja niistä saatuja tuotteita;

25.

katsoo, että unionin on varmistettava, että se tukee vain sellaisia globaaleja toimitusketjuja ja rahoitusvirtoja, jotka ovat kestäviä eivätkä aiheuta metsäkatoa ja jotka eivät johda ihmisoikeusloukkauksiin; on vakuuttunut siitä, että unionin kaltaisilla suurilla markkinoilla laadituilla kestävyyttä koskevilla pakottavilla säännöillä voidaan mahdollisesti ohjata maailmanlaajuisia tuotantomenetelmiä kestävämpään suuntaan;

26.

huomauttaa, että tämän EU:n oikeudellisen kehyksen kattamat hyödykkeet, jotka aiheuttavat riskejä metsille ja ekosysteemeille, olisi määriteltävä perustuen objektiivisiin, avoimiin ja tieteellisiin näkökohtiin, joiden mukaan tällaiset hyödykkeet liittyvät metsien sekä paljon hiiltä sitovien ja biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaiden ekosysteemien tuhoamiseen ja tilan heikkenemiseen sekä alkuperäiskansojen ja yleisesti ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

27.

painottaa, että tällaisella EU:n oikeudellisella kehyksellä ei pitäisi ainoastaan taata riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien tuotteiden ja niistä saatujen tuotteiden keräämisen, tuotannon, ottamisen ja jalostuksen laillisuus alkuperämaassa, vaan myös niiden keräämisen, tuotannon, ottamisen ja jalostuksen kestävyys;

28.

painottaa, että useiden tutkimusten (32) mukaan oikeudellinen kehys, jolla estettäisiin metsäkatoon liittyvien tuotteiden tulo unionin sisämarkkinoille, ei vaikuttaisi unionissa myytävien, tämän päätöslauselman liitteen kattamien hyödykkeiden määrään ja hintaan, ja että näiden oikeudellisten velvoitteiden täytäntöönpano aiheuttaa toimijoille vain minimaalisia lisäkustannuksia;

29.

korostaa kansalaisjärjestöjen, ympäristöaktivistien, toimialajärjestöjen sekä väärinkäytösten paljastajien panosta torjuttaessa laitonta puunkorjuuta, joka johtaa metsäkatoon, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymiseen;

30.

toteaa, että tätä EU:n oikeudellista kehystä olisi laajennettava koskemaan myös paljon hiiltä sitovia ja biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaita ekosysteemejä, jotka eivät ole metsiä, kuten meriekosysteemejä ja rannikkoekosysteemejä, kosteikkoja, turvesoita tai savanneja, jotta estetään paineen siirtyminen näihin maisematyyppeihin;

31.

katsoo, että näitä velvoitteita olisi sovellettava kaikkiin toimijoihin, jotka saattavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin markkinoille, niiden koosta tai rekisteröintipaikasta riippumatta sen jälkeen, kun huolellisessa arvioinnissa on todettu, että velvoitteet ovat toimivia ja sovellettavissa kaikkiin markkinatoimijoihin, myös pk-yrityksiin; toteaa, että toimijan riskinarvioinnin perusteella toteutettavien toimien on oltava oikeassa suhteessa tiettyyn hyödykkeeseen liittyvien riskien tasoon, mutta katsoo, että hajanaisilla loppumarkkinoilla on keskeisen tärkeää osallistaa pienemmät ja suuremmat yritykset sekä laajamittaisen vaikutuksen että kuluttajien luottamuksen varmistamiseksi; painottaa, että oikeudellisella kehyksellä ei pidä aiheuttaa kohtuutonta rasitetta pienille ja keskisuurille tuottajille pientilalliset mukaan luettuina eikä estää niiden pääsyä markkinoille ja kansainväliseen kauppaan valmiuksien puuttumisen vuoksi; painottaa sen vuoksi EU:n tason koordinoidun tuen tarvetta pk-yrityksille, jotta varmistetaan, että ne ymmärtävät täytäntöönpanon, valmistautuvat siihen ja kehittävät valmiuksia noudattaa ympäristö- ja ihmisoikeusvaatimuksia;

32.

korostaa, että monet unionin yritykset toimitusketjussa ovat pk-yrityksiä, ja kehottaa siksi panemaan velvoitteen tehokkaasti täytäntöön pk-yrityksille suotuisalla tavalla siten, että hallinnollinen taakka rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi; katsoo, että yrityksiä varten olisi otettava käyttöön varoitusmekanismi, jolla yrityksiä varoitettaisiin, kun ne tuovat tuotteita metsäkatovaarassa olevilta alueilta;

33.

katsoo, että unionin laajuinen pakollinen asianmukainen huolellisuus toisi hyötyjä yrityksille yhdenmukaistamalla toimintaedellytyksiä, koska kilpailijoiden olisi noudatettava samoja normeja, ja lisäisi oikeusvarmuutta verrattuna kansallisen tason moninaisiin erilaisiin toimenpiteisiin;

34.

palauttaa mieliin komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tilaaman due diligence -vaatimuksia toimitusketjussa koskevan tutkimuksen päätelmät, joissa todetaan, että valtaosa vastanneista yrityksistä on samaa mieltä siitä, että pakollisella asianmukaisella huolellisuudella olisi myönteinen vaikutus ihmisoikeuksiin ja ympäristöön;

35.

painottaa, että digitalisointiin ja uuden teknologian välineisiin liittyy mahdollisuus tarjota ennennäkemättömiä ratkaisuja yrityksille, jotta ne voivat määrittää, ehkäistä ja hillitä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja vastata niistä;

36.

katsoo, että tuleva lainsäädäntökehys metsille riskejä aiheuttavista hyödykkeistä olisi perustettava niihin kokemuksiin, joita on saatu FLEGT-toimintasuunnitelmasta, EU:n puutavara-asetuksesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) 2017/821 (33) (konfliktimineraaleista annettu asetus), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2014/95/EU (34) (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi), laittomasta, ilmoittamattomasta ja sääntelemättömästä kalastuksesta annetusta lainsäädännöstä ja muista toimitusketjujen sääntelyä koskevista unionin aloitteista;

37.

suhtautuu myönteisesti muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin meneillään olevaan uudelleentarkasteluun ja kehottaa komissiota parantamaan rahoituslaitosten ilmoittamien muiden kuin taloudellisten tietojen, erityisesti ympäristönäkökohtia koskevien tietojen, laatua ja kattavuutta sekä edistämään metsiin liittyvien näkökohtien sisällyttämistä yritysten yhteiskuntavastuuseen;

EU:n puutavara-asetus ja vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset

38.

on vakuuttunut siitä, että EU:n puutavara-asetus ja erityisesti sen asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset ovat hyvä malli EU:n tulevalle oikeudelliselle kehykselle EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi, mutta katsoo, että EU:n puutavara-asetuksen puutteellinen voimaansaattaminen, sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden rajallisuus ja täytäntöönpano tarkoittavat, että siinä ei saavuteta sen henkeä eikä tarkoitusta; katsoo siksi, että voidaan ottaa oppia EU:n puutavara-asetuksesta ja parantaa voimaansaattamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä EU:n tulevaa oikeudellista kehystä varten EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi; muistuttaa, että nykyisellään EU:n puutavara-asetus kattaa metsätuotteiden keräämisen ja kaupan laillisuuden, ja painottaa tämän vuoksi, että olisi vältettävä kaksinkertaista sääntelyä EU:n tulevassa oikeudellisessa kehyksessä ja olisi yhdenmukaistettava toimenpiteitä, joilla säännellään metsätuotteiden laillista ja laitonta korjuuta ja kauppaa;

39.

kehottaa komissiota arvioimaan EU:n puutavara-asetuksen soveltamisalaan kuuluvien hyödykkeiden mahdollista sisällyttämistä EU:n oikeudellista kehystä koskevan ehdotuksen soveltamisalaan, jotta voidaan pysäyttää EU-vetoinen maailmanlaajuinen metsäkato ja kääntää sen suunta, ottaen huomioon EU:n puutavara-asetuksen tulevan toimivuustarkastuksen ja varmistaen FLEGT-toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen; katsoo, että näin tehdessään komission olisi myös arvioitava mahdollisia vaikutuksia nykyisiin vapaaehtoisiin kumppanuussopimuksiin, ja toteaa, että unionin puuntuotantokumppanimaat olisi otettava tiiviisti mukaan tähän hankkeeseen;

40.

pitää myönteisinä EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman ja vapaaehtoisten kumppanuussopimusten puitteissa kolmansien maiden kanssa tehdyn yhteistyön hyviä tuloksia laittomien hakkuiden tarjontapuolen haasteeseen vastaamisessa ja korostaa, että tätä työtä olisi tehostettava erityisesti seurannan, tarkastusten ja valvonnan sekä myös valmiuksien kehittämisen osalta; korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset muodostavat erittäin toimivan kehyksen hyvien kumppanuuksien rakentamiseksi kyseisten maiden kanssa ja että olisi edistettävä uusien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tekemistä muiden kumppaneiden kanssa; kehottaa EU:ta lisäämään FLEGTin rahoitusta;

41.

kehottaa komissiota varmistamaan EU:n FLEGT-toimintasuunnitelman 2018–2022 täysimääräisen täytäntöönpanon;

42.

pitää myönteisenä komission tulevaa FLEGT-asetuksen ja EU:n puutavara-asetuksen toimivuustarkastusta ja katsoo sen olevan mahdollisuus vahvistaa ja parantaa edelleen niiden täytäntöönpanoa ja laajentaa niiden soveltamisalaa kattamaan esimerkiksi painotuotteet ja puutuotteet sekä konfliktialueiden puutavara ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia;

43.

pyytää jälleen, että puutavaran ja puutuotteiden tuonnin tarkastuksia unionin rajoilla tiukennettaisiin sen varmistamiseksi, että maahantuodut tuotteet todellakin täyttävät unioniin tuonnin kriteerit; kehottaa panemaan unionin tullikoodeksin oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön ja vahvistamaan kansallisten tulliviranomaisten valmiuksia varmistaa unionin tullikoodeksin parempi yhdenmukaistaminen ja täytäntöönpano; korostaa, että komission on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta noudattaen varmistettava, että tullivalvonnassa kaikkialla unionissa noudatetaan samoja normeja välittömän ja yhdenmukaisen tullivalvontamekanismin avulla;

44.

katsoo, että kauppaan perustuvat kumppanuussopimukset tärkeimpien metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä tuottavien maiden kanssa voisivat olla hyödyllisiä metsäkadon aiheuttajien tarjontapuoleen puuttumiseksi; toteaa, että FLEGT-kumppanuussopimus on yksi vaihtoehto;

45.

katsoo, että ehdotuksessa olisi varmistettava, että kaikki sidosryhmät saavat oikeusvarmuuden mahdollisista uusista unionin laajuisista toimenpiteistä ja kehyksistä, jotka liittyvät FLEGT-toimintasuunnitelman vapaaehtoisten kumppanuussopimusten ja lupamenettelyjen nykyiseen käyttöön, jotta varmistetaan, että investoinnit unioniin suuntautuvaan metsäkatoa aiheuttamattomaan vientiin ovat houkuttelevia; kehottaa komissiota tekemään kauppaan perustuvia kumppanuussopimuksia maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

Kauppa ja kansainvälinen yhteistyö

46.

korostaa, että kauppa- ja investointipolitiikkaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta tätä globaalia metsäkatohaastetta voidaan käsitellä tehokkaammin, ja että olisi luotava maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset ja otettava huomioon kauppasopimusten ja maailmanlaajuisen biologisen monimuotoisuuden sekä metsien ekosysteemien välinen yhteys;

47.

muistuttaa, että unionin kauppa- ja investointipolitiikkaan, myös Mercosurin kanssa tehtävään vapaakauppasopimukseen, olisi sisällyttävä sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia kestävää kehitystä koskevia lukuja, jotka ovat täysin kansainvälisten sitoumusten, etenkin Pariisin sopimuksen ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisia ja joissa noudatetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkiin tuleviin kauppa- ja investointisopimuksiin sisältyy oikeudellisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä, mukaan lukien laittomiin hakkuisiin liittyvät ja korruption torjuntaa koskevat määräykset, metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen sekä ekosysteemien tuhoutumisen ja niiden tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi;

48.

suosittaa tässä yhteydessä, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa esiin tuodun haitan välttämistä koskevan periaatteen mukaisesti komissio arvioi paremmin ja säännöllisesti nykyisten kauppa- ja investointisopimusten vaikutusta metsäkatoon, metsien ja ekosysteemien tilan heikkenemiseen, maananastukseen ja ihmisoikeuksiin ja varmistaa, että kaikkien vapaakauppa- ja investointisopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisällytetään kunnianhimoisempia sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia metsien ja ekosysteemien suojelua, biologista monimuotoisuutta, maananastuksen lopettamista ja kestävää metsätaloutta koskevia määräyksiä;

49.

huomauttaa, että jotta voidaan välttää alihinnoittelu ja varmistaa puun kestävä käyttö, ehkäistä puutavaran polkumyyntiin perustuvien kahdenvälisten sopimusten yleistyminen ja välttää lisähakkuut, olisi harkittava korjaustoimenpiteitä, kuten yhteisen puutavaran huutokauppajärjestelmän perustaminen, jotta voidaan jäljittää, mistä puutavara on peräisin, ja ottaa huomioon ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät huolenaiheet;

50.

katsoo, että kauppa ja kansainvälinen yhteistyö ovat tärkeitä välineitä korkeampien normien vakiinnuttamisessa kestävyydelle erityisesti aloilla, joilla on yhteys metsiin ja niistä johdettuihin arvoketjuihin; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa antamalla teknistä tukea sekä vaihtamalla tietoja ja hyviä käytäntöjä metsien säilyttämisen, suojelun ja kestävän käytön aloilla keskittyen erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden välisiin yhteyksiin sekä edistämään ja helpottamaan tieteellistä ja akateemista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa sekä tutkimusohjelmia, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, ”vihreää liiketoimintaa” ja kiertotaloutta koskevaa tietämystä ja innovointia; korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon toimenpiteiden vaikutukset työllisyyteen ja kasvuun vähiten kehittyneissä maissa (LDCt), jotka ovat riippuvaisia metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotannosta; kehottaa unionia tukemaan kolmansien maiden hallituksia ja kansalaisyhteiskuntia niiden toimissa metsäkadon torjumiseksi ja tekemään yhteistyötä niiden kanssa, erityisesti GSP+-järjestelmän avulla; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko kehitettävä uusi erityinen kauppatukiväline, jolla helpotetaan kauppaa metsää ja ekosysteemejä vaarantavien hyödykkeiden tuotantoon liittyvien riskien lieventämisen yhteydessä;

51.

pyytää komissiolta, että toteutetuissa toimissa metsäkatoa lähestyttäisiin kattavalla ja eriytetyllä tavalla, koska metsäkadolla on monia ulottuvuuksia ja yhteyksiä sekä kestävien hankkeiden luomiseen että rikollisuuteen perustuvien talouksien torjuntaan; kehottaa tätä varten käynnistämään vuoropuhelun kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan analysoida tapauskohtaisesti metsäkadon pääsyitä ja toteutettavien toimenpiteiden merkitystä;

52.

korostaa, että vapaakauppasopimusten julkisia hankintoja koskevissa määräyksissä olisi otettava huomioon sosiaaliset ja ympäristökriteerit sekä vastuullista liiketoimintaa koskevat kriteerit hankintasopimusten tekemisessä;

53.

vaatii, että unionin tason pakollisia vaatimuksia on täydennettävä lisäämällä ja tehostamalla maailmanlaajuista yhteistyötä, vahvistamalla maailmanlaajuista ympäristöhallintoa ja -yhteistyötä kolmansien maiden kanssa teknisen tuen sekä metsien säilyttämistä, suojelua ja kestävää käyttöä koskevien tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihdon avulla ja antamalla erityisesti tunnustusta yksityisen sektorin toteuttamille kestävän kehityksen aloitteille; toteaa, että on lisättävä ponnisteluja kansainvälisillä foorumeilla, kuten WTO:n ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimia, jotka koskevat metsäkadon ja metsien tilan heikentymisen pysäyttämistä sekä metsien ennallistamista, ja vältettävä käänteinen vaikutus eli epätoivottujen metsäkadon leimaamien toimitusketjujen suuntaaminen maailman muille alueille;

54.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan kaupan ja kansainvälisen yhteistyön avulla investointeihin, joita tarvitaan metsätalouden alojen ja niiden arvoketjujen korkeampien kestävyysnormien vahvistamiseen sekä kiertoon perustuvan biotalouden, vihreän matkailun, uusiutuvien energialähteiden, älykkään maatalouden ja muiden asiaan liittyvien alojen edistämiseen myös kolmansissa maissa.

55.

56.

toteaa olevan tärkeää varmistaa, että metsäkato sisällytetään maakohtaisella tasolla käytäviin poliittisiin keskusteluihin, ja auttaa kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsätalouden ja kestävän metsätalouden kansallisia kehyksiä; korostaa, että näissä kansallisissa kehyksissä on otettava huomioon sekä kotimaiset tarpeet että maailmanlaajuiset sitoumukset; korostaa tarvetta toteuttaa kannustinmekanismeja pienviljelijöille kestävän metsä- ja maatalouden avulla tuotettujen tuotteiden ja ekosysteemin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi;

57.

katsoo, että voimakkaisiin toimiin unionin sisämarkkinoilla olisi yhdistettävä voimakkaat toimet kansainvälisellä tasolla; katsoo tämän vuoksi, että EU:n ulkoisiin toimiin sisältyviin maaohjelmiin olisi sisällyttävä määräyksiä kolmansien maiden yritysten ja pientilallisten auttamiseksi niiden toimiessa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin sisämarkkinoille saattavien toimijoiden kanssa, jotta ne voivat toteuttaa toimiaan vahingoittamatta metsiä ja ekosysteemejä;

58.

katsoo, että tämän päätöslauselman liitteessä esitetty asetus olisi suunniteltava ja olisi voitava suunnitella siten, että se on WTO:n suositusten mukainen ja sitä olisi täydennettävä kauppaan perustuvilla kumppanuussopimuksilla maataloushyödykkeiden tärkeimpien tuottajamaiden kanssa, jotta voidaan puuttua metsäkadon aiheuttajiin tarjontapuolella;

59.

ehdottaa, että neuvotellessaan kolmansien maiden kanssa maaohjelmista komission olisi katsottava ensisijaisiksi määräykset kolmansien maiden yritysten ja pientilallisten auttamiseksi niiden toimiessa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä unionin sisämarkkinoille saattavien toimijoiden kanssa, jotta ne voivat toteuttaa toimiaan vahingoittamatta metsiä, ekosysteemejä ja ihmisoikeuksia;

60.

painottaa, että metsäkatoa koskevan EU:n oikeudellisen kehyksen vahvistamisella voi olla merkittävä vaikutus maan hintoihin kolmansissa maissa ja että keinottelun estämiseksi vahvistettava määräaika ei saisi olla tämän päätöslauselman liitteessä kuvatun komission ehdotuksen julkaisemisen jälkeen;

Metsäkato ja ihmisoikeudet

61.

painottaa, että sääntelykehyksen muuttaminen tiettyjen alueiden käytön laillistamiseksi ja hallintaoikeuksien muuttamiseksi ei poista muutoksen täytäntöönpanon aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja ympäristöön; painottaa tämän vuoksi, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin kriteereihin on sisällyttävä toimien laillisuutta pidemmälle meneviä muitakin tekijöitä;

62.

toteaa, että metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuotanto vaikuttaa kielteisesti paikallisyhteisöihin sekä suoraan metsäkadon, ekosysteemien heikkenemisen ja maananastuksen kautta että vedenanastuksen kautta, joka voi vaikuttaa metsiin ja muihin ekosysteemeihin;

63.

painottaa, että paikallisyhteisöt, alkuperäiskansat ja maa-alueita ja ympäristöä puolustavat aktivistit ovat usein eturintamassa taisteltaessa ekosysteemien säilyttämisen puolesta; toteaa, että joillakin alueilla maan ja luonnonvarojen käyttöä koskevat konfliktit ovat alkuperäiskansoihin kohdistuvan väkivallan pääasiallinen syy (35), ja on huolissaan siitä, että metsien ja muiden arvokkaiden ekosysteemien rappeutumiseen ja tuhoutumiseen liittyy usein ihmisoikeusloukkauksia tai se on seurausta niistä; tuomitsee kaikenlaisen rankaisemisen, häirinnän ja vainon osallistumisesta ympäristönsuojelutoimiin; kehottaa sen vuoksi sisällyttämään EU:n tulevaan oikeudelliseen kehykseen ihmisoikeuksien, etenkin maanhallinta- ja maaoikeuksien sekä työntekijöiden oikeuksien, suojelun erityisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia silmällä pitäen; kehottaa komissiota edistämään kaikkien sidosryhmien, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tehokasta ja merkityksellistä osallistumista tuottajamaiden lainsäädännön uudistusprosessiin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n seuraavassa yleiskokouksessa sitä, että oikeus terveelliseen ympäristöön tunnustetaan maailmanlaajuisesti;

64.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan unionin tason nopean toiminnan mekanismin, jolla tuetaan ympäristöaktivisteja kaikkialla maailmassa;

65.

painottaa, että tehokkaan oikeussuojan saatavuuden ja yritysten ihmisoikeuksille ja ympäristölle aiheuttamien haittojen uhrien oikeussuojakeinojen on oltava osa tätä oikeudellista kehystä;

66.

painottaa, että metsäkatoa edistäviä hyödykkeitä koskevan EU:n oikeudellisen kehyksen perustamisen lisäksi unionin on tarkasteltava määrätietoisemmin ihmisoikeuksien, ympäristövastuun ja oikeusvaltioperiaatteen täytäntöönpanoa monialaisina kysymyksinä kyseisten maiden ja muiden merkittävien maiden kanssa;

67.

korostaa, että tämä oikeudellinen kehys on suunniteltava siten, että se on johdonmukainen unionin Afrikkaa, Karibian ja Tyynenmeren alueen maita koskevien kansainvälisten sitoumusten kanssa, ja se on otettava huomioon tulevan Cotonoun sopimuksen jälkeisen sopimuksen tavoitteissa;

68.

muistuttaa, että on tärkeää noudattaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja; tukee meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen perustamiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja korostaa, että unionin aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin on tärkeää;

EU:n toimenpiteet ja politiikkajohdonmukaisuus

69.

korostaa, että on puututtava asianmukaisesti metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden unionissa tapahtuvan kulutuksen vaikutuksiin kaikissa vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan ja Pellolta pöytään -strategiaan liittyvissä sääntelyalan ja muiden kuin sääntelyalan seurantatoimissa ja -toimenpiteissä sekä YMP:n strategiasuunnitelma -asetuksessa, myös jäsenvaltioiden kansallisissa strategiasuunnitelmissa;

70.

korostaa, että on tärkeää edistää kestävää ruokavaliota lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi; pitää välttämättömänä ottaa käyttöön tehokkaita toimia, joiden tarkoituksena on lisätä tukea agroekologisille menetelmille ja vähentää ruokahävikkiä koko toimitusketjussa; painottaa, että on tärkeää laatia toimia, joilla pyritään lisäämään kuluttajien tietoisuutta, jotta lisätään heidän ymmärrystään metsiä, biologista monimuotoisuutta ja ilmastoa koskevista kulutusmalleista, tarjoamalla tukea ja edistämällä kasviperäisiin tuotteisiin perustuvia elintarvikevalintoja;

71.

katsoo, että unionin olisi kannustettava käyttämään paikallisesti hankittua kestävää puutavaraa ja metsäbiomassaa sekä kestäviä puunkorjuutuotteita, jotta voidaan minimoida kolmansista maista tulevan tuonnin kuljetuksesta aiheutuva hiilijalanjälki ja edistää kestävää paikallista tuotantoa ja työpaikkoja;

72.

korostaa, että on tarpeen vähentää riippuvuutta riskejä metsille ja ekosysteemeille aiheuttavien hyödykkeiden tuonnista edistämällä paikallisesti hankittua kasviproteiinia, laidunruokintaa sekä laillista ja kestävästi hankittua rehua muun muassa panemalla täytäntöön unionin proteiinistrategian;

73.

tukee typpeä sitovien viljelykasvien/palkokasvien/valkuaiskasvien edistämistä YMP:n uusien strategiasuunnitelmien yhteydessä muun muassa viljelykierron, ehdollisuuden, ekojärjestelmien, maatalouteen liittyvien ympäristötoimien, uusien alakohtaisten toimien ja tuotantosidonnaisen tuen avulla, jotta voidaan lisätä unionin proteiiniomavaraisuutta ja edistää samalla biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategioiden tavoitteiden saavuttamista; toteaa lisäksi, että kotieläintilojen tulot ja kannattavuus olisi saatettava tasolle, joka vastaa sellaista tuotannon intensiteettiä, jota voidaan pitää yllä laidunruokinnalla tai kotimaisilla rehukasveilla, kehottaa jatkamaan tutkimusta ja edistämään innovatiivisia tuotantojärjestelmiä ja -menetelmiä, joilla voidaan vähentää ulkoisia tuotantopanoksia ja kustannuksia, esimerkiksi rehupohjaisia laiduntamiskäytäntöjä, kuten vuorolaiduntaminen, vaikka tuotantomäärät olisivat pienempiä;

74.

korostaa, että on tärkeää kehittää kestävä biotalous, jossa kestävästi tuotetuille tuotteille annetaan korkea taloudellinen arvo;

75.

korostaa, että unionin bioenergiapolitiikassa olisi noudatettava tiukkoja sosiaalisia ja ympäristökriteerejä;

76.

palauttaa mieliin, että unioni puuttuu metsäkadon riskiin EU:n puutavara-asetuksella, EU:n FLEGT-toimintasuunnitelmalla, vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla, joilla edistetään monien sidosryhmien välisiä prosesseja tuottajamaissa ja uusiutuvaa energiaa koskevalla direktiivillä (RED II) (36), jotka sisältävät lukuisia sääntöjä ja voisivat tarjota arvokkaan perustan metsäkadon ja laittomien hakkuiden riskin minimoinnille; toteaa, että RED II -direktiivillä ulotetaan unionin asettamien kestävyyskriteerien täyttämisvelvollisuus biopolttoaineista kaikkiin bioenergian käyttötarkoituksiin, mukaan lukien lämmitys/jäähdytys ja sähkö, mutta huomauttaa, että koska se kattaa vain bioenergian tuotantoon käytetyn raaka-aineen, sillä ei voida nykyisin varmistaa, ettei metsäkatoon tai ekosysteemin muuntamiseen yhteydessä olevien hyödykkeiden käyttö biopolttoaineena olisi sallittua;

77.

painottaa, että Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät menetelmät eivät saa johtaa metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen muualla maailmassa; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan vuoteen 2021 mennessä uudelleen komission asetuksen (EU) 2019/807 (37) liitteenä olevan kertomuksen asiaankuuluvia näkökohtia ja tarvittaessa tarkistamaan kyseistä asetusta ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa ennen vuotta 2023 tieteellisen tiedon perusteella ja ennalta varautumisen periaatetta noudattaen; pyytää komissiota arvioimaan uudelleen soijaa koskevat tiedot ja poistamaan vaiheittain käytöstä mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2030 mennessä biopolttoaineita, joihin liittyy suuri ILUC-riski;

78.

katsoo, että jos unionissa käytetään laajamittaisesti biopolttoaineita, käyttöön on liitettävä riittävät kestävyyskriteerit, jotta vältetään suorat ja epäsuorat maankäytön muutokset (ILUC), metsäkato mukaan luettuna; toteaa lisäksi, että nykyisissä kriteereissä ei oteta riittävästi huomioon biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjä fossiilisia raaka-aineita; kehottaa siksi seuraamaan ja arvioimaan tarkistetun uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vaikutuksia sen meneillään olevan täytäntöönpanon aikana, bioenergian kestävyyskriteerien vaikuttavuus mukaan luettuna; panee merkille raaka-aineiden paikallisten toimitusketjujen merkityksen pitkän aikavälin kestävyyden saavuttamisen kannalta;

79.

katsoo, että vanhat metsät ja aarniometsät olisi katsottava maailmanlaajuisiksi yhteisvarannoiksi ja niitä olisi suojeltava ja että niiden ekosysteemeille olisi annettava oikeudellinen asema;

Viestintä ja valistus

80.

korostaa, että on tärkeää varmistaa metsäkatoa aiheuttamattomista toimitusketjuista peräisin olevien tuotteiden kulutus unionissa ja arvioida jatkuvasti tällaisten tuotteiden kulutuksen vaikutuksia unionissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tiedotus- ja valistuskampanjoita tuontihyödykkeistä ja -tuotteista ja niiden vaikutuksesta maailman metsiin ja biologisen monimuotoisuuden ekosysteemeihin sekä metsäkadon ja ekosysteemien tuhoutumisen ja metsiin liittyvien rikosten sosioekonomisista seurauksista unionissa ja kolmansissa maissa;

81.

painottaa, että komission on tarkasteltava mahdollisuutta ehdottaa aarniometsiä UNESCOn perintökohteiksi, jotta voidaan auttaa niiden suojelemisessa metsäkadolta ja lisätä julkisuudessa niiden suojelua koskevaa huomiota; katsoo, että mikäli tämä ei ole mahdollista, olisi arvioitava muita oikeudellisia vaihtoehtoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

Määritelmät, metsätiedot ja seuranta

82.

toteaa, että nykyinen metsän määritelmä, metsien luokittelu sekä monet muut asiaankuuluvat käsitteet ja periaatteet, jotka koskevat metsäkatoa ja kestävää metsänhoitoa ja jotka ovat käytössä asianomaisissa instituutioissa kuten FAO:ssa, ovat erittäin teknisiä eikä niissä tehdä riittävästi eroa luonnollisten ja istutettujen metsien välille, joista jälkimmäisissä taloudellisilla toiminnoilla on merkittävästi muita toimintoja suurempi painoarvo, ja korostaa, että tämä voi johtaa maailman metsien pinta-alaa ja tilaa koskevan tiedon vääristymiseen; kehottaa asianomaisia sidosryhmiä yhtenäistämään terminologiaansa päätöslauselmaluonnoksen liitteessä esitettyjen määritelmien mukaisesti ja korostaa tämän selvennyksen merkitystä asiaan liittyvien välineiden tehokkaalle käytölle;

83.

korostaa, että erityisesti metsäkatoon liittyvien hyödykkeiden tuotantoa ja kauppaa on tarkkailtava riippumattomasti; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan näissä kysymyksissä Horisontti Eurooppa -puiteohjelman kautta ja tukemaan tuottajamaissa toteutettavaa riippumatonta seurantaa sekä näiden maiden keskinäistä hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa, jotta parannetaan käytettäviä menetelmiä ja tietojen tarkkuutta;

84.

korostaa, että on olennaisen tärkeää parantaa mekanismeja, joiden avulla voidaan tunnistaa sisämarkkinoille saatetun puumateriaalin lähtöpaikka tai alkuperä;

85.

panee merkille, että unioniin tuotavien tuotteiden tullitietojen parempi saatavuus parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa komissiota luomaan tullialan kumppanuuden unionissa ja laajentamaan samalla tullitietovaatimuksia erityisesti sisällyttämällä viejän ja valmistajan pakollisiin tullitietoihin, mikä parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja jäljitettävyyttä;

86.

toteaa, että tehokas täytäntöönpano edellyttää luotettavien tietojen saatavuutta ja täsmällisyyttä, jotta voidaan arvioida ajankohta, jolloin metsä on hävitetty tai maa otettu muuhun käyttöön;

87.

kehottaa unionia kehittämään edelleen Euroopan maanseurantaohjelma Copernicuksen kaltaisia tutkimus- ja seurantaohjelmia ja muita seurantaohjelmia hyödykkeiden toimitusketjun valvomiseksi, jotta voidaan havaita metsäkatoa tai ympäristön tilan heikkenemistä aiheuttavat tuotteet ja antaa niistä varhaisia varoituksia niiden tuotantovaiheessa;

88.

pyytää komissiota tutkimaan Copernicus-satelliittijärjestelmän tehostettua käyttöä metsien seurannassa sekä metsäpalojen ja metsävahinkojen ehkäisemisessä, mukaan lukien metsäpalojen ja metsävahinkojen, metsäkadon ja ekosysteemin muuntamisen syiden seuranta ja määrittäminen, kunkin jäsenvaltion asiaankuuluvien viranomaisten käyttöoikeuden helpottaminen sekä avoimen tietolähteen varmistaminen pk-yrityksille ja start up -yrityksille;

89.

on tyytyväinen metsäseurantakeskuksen perustamiseen tarkoituksena kerätä dataa ja tietoja metsäkadosta Euroopassa sekä koko maailmassa ja kehottaa, että seurantakeskuksessa otetaan käyttöön mekanismi metsien puolustajien suojelemiseksi;

90.

kehottaa luomaan varhaisvaroitusmekanismeja, joilla ilmoitetaan viranomaisille, yrityksille, myös kolmansien osapuolten järjestelmille, ja kuluttajille hyödykkeistä, jotka ovat peräisin alueilta, joilla on metsien ja savannien katoamiseen tai niiden tilan heikkenemiseen liittyvä ekosysteemin muuntamisen riski, ja alueilta, joilla ihmisoikeuksia on loukattu, ja joilla autetaan ratkaisemaan näitä ongelmia tehostamalla vuoropuhelua ja tietojen jakamista kyseisten kolmansien maiden kanssa;

91.

kehottaa komissiota perustamaan unionin tietokannan, johon kerätään tietoa unionin ja kolmansien maiden välisistä käynnissä olevista ja menneistä hankkeista sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisistä hankkeista niiden maailman metsiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi; painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset on osallistettava näiden hankkeiden täytäntöönpanoon;

Metsänhoito, tutkimus ja innovointi

92.

painottaa, että on tarpeen ottaa huomioon metsäalan ja muiden alojen väliset yhteydet ja digitalisaation sekä tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien merkitys metsäkadon seurannassa;

93.

toteaa, että metsätalousala työllistää unionissa vähintään 500 000 henkilöä suoraan (38) ja koko maailmassa 13 miljoonaa henkilöä (39) ja että nämä työpaikat sijaitsevat pääasiassa maaseutualueilla;

94.

panee merkille, että unionin tasolla tarkasteltuna jotkin jäsenvaltioiden toimintapolitiikat antavat kuvan hajanaisesta ja sekavasta metsiä ja metsänhoitoa koskevasta kehyksestä, minkä johdosta niitä on koordinoitava enemmän ja paremmin, jotta edistetään kestävyyttä;

95.

kehottaa hallituksia, yrityksiä, tuottajia ja kansalaisyhteiskuntaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä toimintapolitiikkojen käyttöön ottamiseksi ja perusedellytysten luomiseksi yksityisen sektorin hankkeiden tukemiseksi;

96.

korostaa tutkimuksen ja innovoinnin keskeistä roolia edistettäessä kestävän metsänhoidon ja metsäalan panosta metsäkatoon liittyviin haasteisiin vastaamisessa ja ilmastonmuutoksen torjunnassa;

97.

kehottaa haittatapahtumien yhteydessä turvautumaan keskinäiseen tukeen tutkimuksen ja vaihdon avulla sellaisten maantieteellisiin olosuhteisiin mukautettujen toimenpiteiden löytämiseksi, jotka suojaavat laajoilta metsäpaloilta tai joilla voidaan estää tuholaisvahinkoja;

98.

suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin viljelmien sopeuttamiseksi ilmastonmuutokseen; panee tyytyväisenä merkille, että monissa maissa vastustuskykyisten paikallisten puulajien määrän lisäämistä terveissä ja biologisesti monimuotoisissa sekametsissä suositellaan ja toteutetaan jo nyt;

99.

korostaa, että unionissa ja kolmansissa maissa on tärkeää tarjota koulutusta, jossa käsitellään kestävää metsänhoitoa, viljelmiä ja peltometsätaloutta, yhtenäinen kasvillisuuspeite mukaan luettuna; pitää tätä olennaisena tekijänä biologisen monimuotoisuuden sekä metsäyhteisöjen ja peltometsätaloutta harjoittavien viljelijöiden tulojen varmistamiseksi;

100.

korostaa koulutuksen sekä pätevän ja hyvin koulutetun työvoiman merkitystä kestävän metsänhoidon käytännön onnistumisessa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä ja hyödyntämään nykyisiä kumppanuuksia helpottaakseen hyvien käytäntöjen vaihtoa tällä alalla;

101.

kehottaa vahvistamaan maailmanlaajuista yhteistyötä monikäyttöisten metsien kestävän hoidon tehostamista koskevan tietojen- ja kokemustenvaihdon parantamiseksi;

102.

kehottaa siksi unionia kehittämään kolmansien maiden kanssa kansainvälisiä liittoutumia metsien suojelemiseksi toteuttamalla järkeviä metsäkadon pysäyttämiseen, yhdennettyyn maankäytön suunnitteluun ja maanomistuksen avoimuuteen tähtääviä toimintapolitiikkoja ja estämällä metsien muuttamisen maatalousmaaksi; kehottaa varmistamaan tätä varten kansainvälisen rahoituksen maailmanlaajuisten metsiensuojelusopimusten puitteissa tiiviissä yhteistyössä Euroopan hallitusten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa;

103.

kehottaa laatimaan maailman metsien kestävää tulevaisuutta koskevia suunnitelmia, joissa otetaan huomioon taloudelliset ja ekologiset edut, sillä monille maille metsävarat muodostavat tärkeän resurssin eivätkä ne suostu luopumaan siitä vapaaehtoisesti;

104.

kehottaa laatimaan unionissa sovellettavan aiempaa kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jossa unioni tukee suoraan paikallisviranomaisia metsittämistä ja kestävää hoitoa koskevissa käytännöissä; kehottaa vahvistamaan erityisesti unionin roolia paikallis- ja alueviranomaisten auttamisessa voimassa olevien metsänsuojelumääräysten täytäntöönpanossa;

105.

kehottaa myöntämään vankkaa taloudellista tukea ja kannustinohjelmia toimenpiteille, joilla pyritään metsittämään rappeutuneita metsäalueita ja viljelyyn soveltumatonta maata;

Rahoitus

106.

kehottaa komissiota hyväksymään ilmasto- ja ympäristökestävän monivuotisen rahoituskehyksen; katsoo, että siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ulkoisen toiminnan rahastojen vaikutukseen, joka saattaa edistää osaltaan metsäkatoa ja ekosysteemien tilan heikkenemistä, sekä tiettyihin tutkimus- ja kehittämisrahastoihin; kehottaa tarkistamaan monivuotista rahoituskehystä ja kaikkia unionin talousarvioita vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;

107.

katsoo, että metsäkadon ja asianmukaista huolellisuutta koskevan ehdotuksen noudattamisen olisi sisällyttävä EU:n vihreitä julkisia hankintoja koskeviin kriteereihin; katsoo, että julkisia hankintoja koskevan direktiivin 2014/24/EU (40) tarkistuksessa myöntämisperusteisiin olisi sisällytettävä asianmukaisen huolellisuuden noudattaminen;

108.

kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä näyttämään esimerkkiä ja muuttamaan käytöstään, hankintojaan ja puitesopimuksiaan siten, että käyttöön valitaan vain metsäkatoa aiheuttamattomia tuotteita;

109.

kehottaa komissiota erityisesti tekemään aloitteita metsäkatoon johtavien tuontituotteiden julkisten ostojen kieltämiseksi Maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen (GPA-sopimus) ja direktiivin 2014/24/EU puitteissa;

110.

kehottaa unionia tarjoamaan asianmukaista tukea olemassa olevien sekä uusien ja asianmukaisesti valittujen suojelualueiden suojelulle etenkin niissä maissa, jotka ovat suurimpia puutavaran tuottajia;

111.

kehottaa unionia asettamaan kumppanimaille annettavan taloudellisen tuen ehdoksi sitovia sellaisen toimivan järjestelmän käyttöönoton, johon kuuluu kestävää metsänhoitoa edistäviä sitovia käsitteellisiä välineitä (esimerkiksi metsänhoitosuunnitelmat); korostaa, että tällaiset järjestelmät toimivat vain, jos ne on laaditaan riittävällä asiantuntemuksella, ja kehottaa unionia vahvistamaan ja panemaan täytäntöön selkeät säännöt näiden järjestelmien noudattamisesta;

112.

kehottaa antamaan metsäalalle merkittävän sijan tulevassa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä (NDICI) sekä hyödyntämään ulkoisen investointiohjelman ja alueellisten rahoitusta yhdistävien välineiden koko potentiaalia yksityisen rahoituksen hankkimiseksi kestävää metsätaloutta varten; kehottaa lujittamaan jo olemassa olevia standardeja ja sertifiointijärjestelmiä sen sijaan, että otetaan käyttöön uusia, ja korostaa, että kyseisten standardien ja sertifiointijärjestelmien on oltava WTO:n sääntöjen mukaisia;

113.

korostaa tarvetta varmistaa metsistä riippuvaisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen perinteistein maanomistusoikeuksien tosiasiallinen tunnustaminen ja kunnioittaminen sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevana kysymyksenä FAO:n vapaaehtoisten maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien ohjeistojen (VGGT-ohjeistot), alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen ja ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaisesti; kehottaa komissiota tukemaan VGGT-ohjeistojen levitystä, käyttöä ja täytäntöönpanoa maailmanlaajuisesti sekä alueellisella että kansallisella tasolla myös ulkoisen investointiohjelman avulla;

114.

kehottaa vahvistamaan EU:n ja AKT-maiden yhteistyötä, jotta voidaan puuttua lisääntyvään metsäkatoon ja aavikoitumiseen AKT-maissa laatimalla toimintasuunnitelmia, joilla pyritään parantamaan metsien hoitoa ja suojelua, sekä perustamalla seurantajärjestelmiä; kehottaa unionia varmistamaan, että metsäkato sisällytetään maakohtaisiin poliittisiin vuoropuheluihin, ja auttamaan kumppanimaita kehittämään ja panemaan täytäntöön metsiä ja kestäviä toimitusketjuja koskevia kansallisia kehyksiä ja tukemaan samalla kumppanimaiden kansallisesti määriteltyjen panosten tehokasta täytäntöönpanoa Pariisin sopimuksen mukaisesti;

115.

pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan mukaisesti ehdotuksen EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi, liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

o o

116.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.

(2) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.

(3) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(4) EPRS, ”An EU legal framework to halt and reverse EU-driven global deforestation – European added value assessment”, PE 654.174, syyskuu 2020

(5) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0226.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0098.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330.

(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0279.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0333.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.

(14) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0212.

(15) IPCC:n erityisraportti ”Global Warming of 1,5 oC”, jossa käsitellään maailman lämpötilan 1,5 celsiusasteen noususta esiteolliseen aikakauteen verrattuna aiheutuvia vaikutuksia ja niihin liittyviä maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjen kulkeutumisteitä toimintaympäristössä, jossa tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutosta vastaan, kestävää kehitystä ja toimia köyhyyden poistamiseksi,

(16) Tiedonanto aiheesta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”, Euroopan komissio, 2019.

(17) ”Living planet 2016”, WWF, Zoological society of London, Stockholm Resilience Centre -tutkimuskeskus.

(18) Tiedonanto aiheesta ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi”, Euroopan komissio, 2019.

(19) Smith P et al. (2014) Agriculture, Forestry and Other Land Use (AFOLU). In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer O ja muut (toim.)]. Cambridge University Press, Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta, ja New York, NY, Yhdysvallat.

(20) Cook, NASA Goddard Institute for Space Studies, 2005.

(21) We Lost a Football Pitch of Primary Rainforest Every 6 Seconds in 2019, World Resoruces Institute, internet, 2. kesäkuuta 2020.

(22) Rainforest Mafias: How Violence and Impunity Fuel Deforestation in Brazil’s Amazon, Human Rights Watch, internet, 17. syyskuuta 2019.

(23) Bruce A. Wilcox ja Brett Ellis, Center for Infectious Disease Ecology, Asia-Pacific Institute for Tropical Medicine and Infectious Diseases, University of Hawaii, Manoa, Yhdysvallat; 2006.

(24) Kuten on raportoitu esimerkiksi ympäristöasioihin liittyvää oikeutta koskevassa kartastossa https://ejatlas.org/conflict/water-grabbing-and-agribusiness-in-the-south-coast-of-guatemala – Guatemalan tapaus (sokeriruoko, palmuöljy ja banaani).

(25) FAO. 2016. State of the World’s Forests 2016. Forests and agriculture: land-use challenges and opportunities, Rooma, http://www.fao.org/3/a-i5588e.pdf.

(26) Euroopan komissio, 2013. The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation. Final report. Euroopan komission rahoittama ja VITOn, kansainvälinen sovelletun järjestelmäanalyysin instituutin (International Institute for Applied Systems Analysis), HIVA – Onderzoeksinstituut voor Arbeid en Samenlevingin ja International Union for the Conservation of Nature NL:n toteuttama tutkimus.

(27) IPBES:n raportti 2019.

(28) Escobar, N., Tizado, E. J., zu Ermgassen, E. K.,Löfgren, P., Börner, J., & Godar, J. (2020). Spatially-explicit footprints of agricultural commodities: Mapping carbon emissions embodied in Brazil's soy exports. Global Environmental Change, 62, 102067 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378019308623.

(29) Komission tekninen raportti – 2013 – 063, ”The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation”, komission ympäristöasioiden pääosaston rahoittama tutkimus, jonka toteutuksesta vastasivat VITO, IIASA, HIVA ja IUCN NL, http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf, s. 23-24.

(30) Five year Assessment Report on the New York Declaration ”Protecting and restoring forests. A Story of Large Commitments yet Limited Progress”, syyskuu 2019

https://forestdeclaration.org/images/uploads/resource/2019NYDFReport.pdf.

(31) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi)

(EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(32) https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959378014001046

(33) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).

(34) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).

(35) Brasilian yleisen syyttäjän virasto: http://www.mpf.mp.br/pgr/noticias-pgr/conflitos-associados-a-terra-sao-principal-causa-de-violencia-contra-indigenas-e-comunidades-tradicionais-no-brasil-segundo-mpf

(36) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(37) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista (EUVL L 133, 21.5.2019, s. 1).

(38) Eurostatin metsätaloutta koskeva tietokanta https://ec.europa.eu/eurostat/web/forestry/data/database

(39) http://www.fao.org/rural-employment/agricultural-sub-sectors/forestry/en

(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

1. Tavoite

Ehdotuksen asetukseksi (jäljempänä ”ehdotus”) olisi luotava perusta luonnonvarojen, kuten luonnontilaisten metsien, biologisen monimuotoisuuden ja luonnontilaisten ekosysteemien, suojelun korkean tason varmistamiselle ja osaltaan edistettävä niiden kestävää hoitoa koskevien puitteiden vahvistamista, jotta vältetään niiden tilan heikkeneminen ja muuntaminen varmistamalla, että unionin markkina- ja kulutustottumukset eivät vaikuta niihin haitallisesti. Ehdotuksen olisi myös katettava niiden ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä virallisten että perinteisten maata, alueita ja luonnonvaroja koskevien oikeuksien suojelu, joihin ehdotuksen kattamien tuotteiden kerääminen, ottaminen ja tuottaminen vaikuttavat.

Siinä olisi taattava avoimuus ja varmuus seuraavien osalta:

a)	ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin sisämarkkinoille

b)	kaikkien unionin sisämarkkinoilla toimivien toimijoiden tarjontakäytännöt ja rahoitus

sellaisten toimijoiden tuotantokäytännöt, myös vedenoton osalta, jotka keräävät, ottavat, toimittavat ja jalostavat metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia tämän ehdotuksen kattamia hyödykkeitä tai tuottavat niistä saatuja tuotteita unionin sisämarkkinoilla, sekä niiden rahoittajien käytännöt.

Sen olisi edistettävä unionin ja sen jäsenvaltioiden tekemien ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten sitoumusten, kuten Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja ihmisoikeusvelvoitteiden, jotka on vahvistettu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, täyttämistä ja vahvistettava ihmisoikeuksia koskevat oikeudellisesti sitovat kestävyyskriteerit sekä suojeltava luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä niiden muuntamiselta ja tilan heikkenemiseltä tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla. Ehdotuksen olisi oltava riskiperusteinen, oikeasuhteinen sekä täytäntöönpanokelpoinen.

2. Soveltamisala

Ehdotusta olisi sovellettava kaikkiin toimijoihin riippumatta niiden arvoketjujen oikeudellisesta muodosta, laajuudesta tai monimutkaisuudesta, eli kaikkiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin (pois lukien muut kuin kaupalliset kuluttajat), jotka saattavat ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita ensimmäistä kertaa unionin sisämarkkinoille tai jotka tarjoavat rahoitusta tällaista toimintaa harjoittaville toimijoille. Tätä olisi sovellettava sekä unioniin sijoittautuneisiin että muihin kuin unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin. Muiden kuin unioniin sijoittautuneiden toimijoiden olisi annettava valtuutetulle edustajalle toimeksianto tehtävien suorittamisesta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (1) mukaisesti).

Kaikilla toimijoilla olisi oltava oikeus saattaa metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita laillisesti unionin markkinoille vain, jos ne pystyvät osoittamaan tämän liitteen 4 jaksossa tarkoitettujen säännösten mukaisesti, että niiden omassa toiminnassa ja kaikentyyppisissä liikesuhteissa, joita ne ovat solmineet liikekumppaneiden ja -yhteisöjen kanssa niiden koko arvoketjussa (eli kuljetusyritykset, toimittajat, elinkeinonharjoittajat, franchise-yrittäjät, lisenssinhaltijat, yhteisyritykset, sijoittajat, asiakkaat, alihankkijat, kaupalliset asiakkaat, konsultit sekä rahoitus-, sääntely- ja muiden alojen neuvojat), että on olemassa enintään merkityksettömän alhainen riski siitä, että unionin markkinoille saatetut tuotteet

—	ovat peräisin maasta, joka on saatu muuttamalla luonnontilaisia metsiä tai muita luonnontilaisia ekosysteemejä

—	ovat peräisin köyhtymässä olevista luonnontilasista metsistä ja ekosysteemeistä ja

—	on tuotettu ihmisoikeuksia rikkoen tai ihmisoikeusrikkomuksiin liittyen.

Hyödykkeiden toimitusketjuun osallistuville toimijoille rahoitusta, investointeja tai muita palveluja tarjoavien rahoituslaitosten on myös noudatettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että toimitusketjun yritykset noudattavat tässä ehdotuksessa esitettyjä velvoitteita.

Toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset ja läpinäkyvät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä normeja noudatetaan niiden koko toimitusketjussa.

Ehdotuksen olisi katettava kaikki hyödykkeet, jotka yhdistetään useimmiten metsäkatoon, luonnontilaisten metsien tilan heikkenemiseen sekä luonnontilaisten ekosysteemien muuttamiseen ja tilan heikkenemiseen ihmisen toiminnan seurauksena. Näistä hyödykkeistä olisi laadittava luettelo riippumattoman asiantuntija-arvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, luettelo olisi esitettävä tämän ehdotuksen liitteessä ja siihen olisi sisällyttävä ainakin palmuöljy, soija, liha, nahka, kaakao, kahvi, kumi ja maissi sekä kaikki näistä hyödykkeistä saadut väli- tai lopputuotteet sekä näitä hyödykkeitä sisältävät tuotteet. Jos johdetut tuotteet sisältävät useamman kuin yhden ehdotuksen kattaman hyödykkeen tuotantopanoksen, kunkin hyödykkeen osalta olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (2) (jäljempänä ”EU:n puutavara-asetus”) kattamat hyödykkeet olisi sisällytettävä ehdotuksen soveltamisalaan riippumattomaan asiantuntija-arvioon perustuvan komission tekemän arvioinnin perustella, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, kolmen vuoden kuluessa ehdotuksen voimaantulosta.

Komission olisi hyväksyttävä hyvissä ajoin riippumattoman asiantuntija-arvion perusteella ja ennalta varautumisen periaate huomioon ottaen delegoituja säädöksiä, joilla tarkistetaan ja muutetaan luetteloa siten, että siihen sisällytetään ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvia uusia hyödykkeitä ja niistä johdettuja tuotteita, jos saadaan näyttöä tai merkittäviä viitteitä niiden korjuun, ottamisen tai tuotannon haitallisista vaikutuksista luonnontilaisiin metsiin, luonnontilaisiin ekosysteemeihin tai alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen virallisiin ja perinteisiin oikeuksiin maa-alueisiin, alueisiin ja luonnonvaroihin. Komissiolla olisi oltava valpas ja ennakoiva tehtävä kehittyvien riskien määrittämisessä ja sen olisi kuultava aktiivisesti asiaankuuluvaa asiantuntemusta omaavia eri sidosryhmiä, jotta hyödykkeistä voidaan laatia luettelo, joka kuvastaa nykytietoja ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvista riskeistä kyseisillä aloilla.

Ehdotusta olisi yhtäläisesti sovellettava kaikkiin rahoituslaitoksiin, joilla on lupa toimia unionissa ja jotka tarjoavat rahoitus-, investointi-, vakuutus- tai muita palveluja sellaisille toimijoille, jotka keräävät, ottavat, tuottavat, jalostava, kaupitsevat tai myyvät metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita, sen varmistamiseksi, että nämä rahoituslaitokset ja niiden toimitusketjuun kuuluvat yritykset noudattavat ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyviä velvoitteitaan tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla.

Ehdotusta olisi sovellettava elinkeinonharjoittajaan eli luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, joka kaupallisen toiminnan aikana myy toimijoille tai ostaa niiltä unionin sisämarkkinoilla ehdotuksen kattamia hyödykkeitä tai niistä saatuja tuotteita, jotka on jo saatettu unionin sisämarkkinoille. Unionin sisämarkkinoiden toimijoiden ei tulisi voida harjoittaa liiketoimia elinkeinonharjoittajien kanssa, elleivät elinkeinonharjoittajat

—	kykene yksilöimään toimijoita tai elinkeinonharjoittajia, jotka ovat toimittaneet asetuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita ja

—	tarvittaessa yksilöimään elinkeinonharjoittajia, joille ne ovat toimittaneet asetuksen kattamia hyödykkeitä ja niistä saatuja tuotteita sekä

—	varmistamaan tuotteidensa jäljitettävyyden, jotta niiden alkuperä voidaan määrittää silloin, kun niitä saatetaan unionin sisämarkkinoille.

3. Yleiset velvoitteet

3.1. Metsäkato ja luonnontilaisten ekosysteemien muuttaminen

Ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin markkinoille, eivät saisi johtaa tai perustua metsäkatoon tai luonnontilaisten ekosysteemien muuttamiseen.

Näin ollen unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuja tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maa-alueelta, jolla oli aiemmin, mutta ei vuoden 2015 jälkeen, tieteellisiin näkökohtiin perustuvana, perusteltuna, käytännössä toteutettavana ja EU:n kansainvälisten sitoumusten mukaisena määräaikana luonnontilaisen metsän tai ekosysteemin asema jaksossa 3.3. (”Määritelmät”) vahvistetun määritelmän mukaisesti mutta joka on sittemmin menettänyt asemansa metsäkadon tai muuttamisen seurauksena.

3.2. Luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien tilan heikkeneminen

Ehdotuksen kattamat hyödykkeet ja niistä saadut tuotteet, jotka saatetaan unionin markkinoille, eivät saisi johtaa tai perustua kestämättömästä hallinnasta aiheutuvaan luonnontilaisten metsien tai ekosysteemien tilan heikkenemiseen ihmisen toiminnan seurauksena.

Näin ollen unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuja tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maa-alueelta, jolla oli ilmoitettuna määräaikana luonnontilaisen metsän tai ekosysteemin asema jaksossa 3.3. vahvistetun määritelmän mukaisesti. Kyseisen määräajan on oltava menneisyydessä mutta ei vuoden 2015 jälkeen ja sen on oltava tieteellisiin näkökohtiin perustuva, perusteltu, käytännössä toteutettava ja unionin kansainvälisten sitoumusten mukainen. Olisi oltava laillisesti mahdollista saattaa unionin markkinoille ainoastaan sellaisia hyödykkeitä, jotka on kerätty, otettu tai tuotettu suojelutavoitteita noudattaen ja aiheuttamatta ekosysteemitoimintojen häviämistä tai heikkenemistä sillä maa-alueella tai sen vieressä, josta ne on kerätty, otettu tai tuotettu.

3.3. Määritelmät

Komission lainsäädäntöehdotuksessa olisi määriteltävä, mitä tarkoitetaan ”metsällä”, ”luonnontilaisella metsällä”, jolla on useita tai useimmat kyseisen alueen kotoperäisen metsän ominaisuudet, myös ihmisen toiminnan yhteydessä, ”metsäkadolla”, ”metsän tilan heikkenemisellä”, ”ekosysteemillä”, ”ekosysteemin tilan heikkenemisellä” ja ”ekosysteemin muuntamisella”. Määritelmien olisi perustuttava objektiivisiin ja tieteellisiin näkökohtiin, ja niissä olisi otettava huomioon asiaankuuluvat kansainvälisen oikeuden lähteet ja kansainväliset järjestöt sekä muut sopivia määritelmiä sisältävät aloitteet, kuten Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö, Euroopan ympäristökeskus, vastuuvelvollisuutta koskeva puitealoite tai High Carbon Stock Approach -lähestymistapa.

Määritelmien pitäisi perustua seuraaviin periaatteisiin:

—

niiden avulla olisi voitava saavuttaa mahdollisimman korkea ympäristönsuojelun taso, erityisesti metsien ja muiden luonnontilaisten ekosysteemien osalta, ja niiden olisi oltava yhdenmukaisia metsien, biologisen monimuotoisuuden ja ilmaston suojelua koskevien unionin kansainvälisten ja kansallisten sitoumusten kanssa

—	niillä olisi tuettava unionin tavoitetta suojella luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä, erityisesti aarniometsiä ja uusiutuneita metsiä, ja estettävä niiden korvaaminen ihmisen toiminnasta, kuten puuviljelmistä, peräisin olevilla metsillä ja ekosysteemeillä

—	niiden olisi oltava riittävän kattavia, jotta niillä voidaan suojella muita luonnontilaisia ekosysteemejä, jotka metsinä ovat tärkeitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle tai Pariisin sopimuksissa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiselle

—

niillä olisi pyrittävä varmistamaan, että unionin toimenpiteiden hyväksyminen maailman metsien suojelemiseksi ei johda siihen, että muuntamista ja tilan heikkenemistä koskeva ongelma siirtyy muihin luonnontilaisiin ekosysteemeihin, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin luonnontilaiset metsät luonnon monimuotoisuuden, ilmaston ja ihmisoikeuksien suojelun kannalta.

3.4. Ihmisoikeusrikkomukset

Unionin markkinoille saatettuja, käsittelemättömässä muodossa olevia tai tällaisista hyödykkeistä saatuina tai niitä sisältävinä tuotteina olevia metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä ei pitäisi kerätä, ottaa tai tuottaa maasta, joka on hankittu tai jota käytetään kansallisiin lakeihin sisältyvien ihmisoikeuksien vastaisesti, eikä niiden oikeuksien vastaisesti, jotka on vahvistettu vähintään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tai kansainvälisissä sopimuksissa, kuten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet mukaan luettuina maanhallintaoikeudet ja esimerkiksi YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin sekä YK:n ja alueellisten sopimuselinten määrittämä menettelyllinen oikeus vapaaseen ja tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen tai sen epäämiseen, oikeus veden käyttöön, oikeus ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen, oikeus puolustaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä vapaana minkäänlaisesta vainoamisesta ja häirinnästä, ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa vahvistetut työntekijöiden oikeudet, tai muiden kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien vastaisesti, jotka liittyvät maan käyttöön, sille pääsyyn ja sen omistajuuteen, sekä ihmisen oikeus terveelliseen ympäristöön sellaisena kuin YK:n ihmisoikeus- ja ympäristöasioiden erityisraportoija on määritellyt yleisissä periaatteissa sekä normeissa ja hyvissä käytännöissä.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsityövoimaan tavoitteena sen poistaminen.

Kaikissa katettujen hyödykkeiden korjuuseen, ottamiseen tai tuotantoon liittyvissä vaiheissa olisi kunnioitettava paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen yhteisöllisiä oikeuksia ja maanhallintaoikeuksia kaikissa muodoissaan, riippumatta siitä, ovatko ne julkisia, yksityisiä, yhteisöllisiä, kollektiivisia, alkuperäiskansojen, naisten vai perinteisiä oikeuksia. Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen viralliset ja perinteiset oikeudet maahan, alueisiin ja resursseihin, kuten myös heidän kykynsä puolustaa oikeuksiaan ilman kostotoimia, olisi yksilöitävä ja niitä olisi kunnioitettava. Näihin oikeuksiin kuuluvat oikeudet omistaa, asuttaa, käyttää ja hallinnoida näitä maita, alueita ja resursseja.

Ehdotuksen kattamia hyödykkeitä ei pitäisi saada maasta, jonka hankinta ja käyttö vaikuttavat yhteisöllisiin oikeuksiin ja maanhallintaoikeuksiin. Erityisesti unionin markkinoille saatettuja hyödykkeitä ei pitäisi korjata, ottaa tai tuottaa alueilta, jotka kuuluvat alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille joko virallisesti tunnustetun tai perinteisen omistusoikeuden nojalla, ilman heidän vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumustaan.

4. Velvollisuus tunnistaa arvoketjuihin liittyvät haitat sekä ehkäistä ja lieventää niitä

4.1. Asianmukaista huolellisuutta koskeva velvollisuus

Toimijoiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisoikeuksien, luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien kunnioittamiseksi ja suojelemiseksi ehdotuksen mukaisesti koko arvoketjun ajan. Tähän olisi sisällyttävä yrityksen kaikentyyppiset liikesuhteet liikekumppaneiden ja -yhteisöjen kanssa koko sen arvoketjussa (kuten toimittajat, elinkeinonharjoittajat, franchise-yrittäjät, lisenssinhaltijat, yhteisyritykset, sijoittajat, kaupalliset asiakkaat, alihankkijat. kuljetusyritykset, konsultit sekä rahoitus-, sääntely- ja muiden alojen neuvojat) sekä kaikki muut sen liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin suoraan liittyvät valtiolliset tai muut kuin valtiolliset yhteisöt.

Tällöin toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa asianmukaiseen huolellisuuteen, jos sen luonne ja laajuus vastaavat haittavaikutusten riskin tyyppiä ja tasoa. Suuremman riskin aloilla olisi sovellettava tehostettua asianmukaista huolellisuutta.

Seuraavat toimenpiteet olisi otettava asianmukaisesti ja vaikuttavasti huomioon:

a) Koko arvoketjun kartoittaminen

Toimijoiden olisi määriteltävä, ovatko niiden koko arvoketjujen hyödykkeet ja tuotteet ehdotuksen kestävyys- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisia tarkastelemalla ja arvioimalla tietoja siitä täsmällisestä alueesta (tai alueista), josta tavarat ovat peräisin. Ympäristökriteerien lisäksi tiedonsaantioikeuden on annettava toimijalle mahdollisuus päätellä, että niillä, jotka käyttävät maata metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottamiseen, on siihen oikeus ja että niillä on kyseisiin maihin oikeuden omaavien vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ja että ne eivät riko tai ole rikkoneet tässä ehdotuksessa tarkoitettuja ihmisoikeuksia.

Erityisesti toimijat ovat velvollisia pitämään hallussaan ja antamaan saataville tiedot

i)	hyödykkeiden korjaamisen, ottamisen tai tuotannon täsmällisestä alueesta. Karjan, naudanlihan ja nahan osalta toimijoiden on kyettävä hankkimaan tiedot eri laidunalueista, joilla karjaa on kasvatettu tai, jos karjaa on ruokittu rehulla, käytetyn rehun alkuperästä,

ii)	hyödykkeiden korjaamisen, ottamisen tai tuotannon alueen ekologisesta nykytilasta,

iii)	alueen ekologisesta tilasta tämän ehdotuksen ilmoitettuna määräaikana,

iv)	maan oikeudellisesta asemasta (omistuksesta/omistusoikeudesta, mukaan luettuna alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä viralliset että perinteiset oikeudet maahan, alueisiin ja luonnonvaroihin) sekä vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta koskevasta näytöstä,

kyseisen hyödykkeen toimitusketjun osista, jotta hallussa olisi tietoa sekaantumisriskin todennäköisyydestä tuntematonta alkuperää olevien tuotteiden osalta tai metsäkadosta kärsiviltä alueilta peräisin olevien tuotteiden osalta tai sellaisilta alueilta peräisin olevien tuotteiden osalta, jossa on tapahtunut luonnontilaisten metsien, metsien ja ekosysteemien muuntamista ja niiden tilan heikkenemistä sekä siitä tiedot siitä, missä, kenen toimesta ja missä oloissa hyödykkeitä korjataan, jalostetaan tai käsitellään, jotta voidaan määrittää tämän ehdotuksen mukaisten ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden noudattaminen.

Toimijoilla olisi oltava pääsy kaikkiin unionin sisämarkkinoille tulevien tuotteiden alkuperää koskeviin tietoihin järjestelmällisesti ilmoitettujen hyödykkeiden GPS-tietojen avulla sen jälkeen kun ehdotus tulee voimaan kuten tämän liitteen jaksossa 4.1. esitetään.

b) Metsille ja ekosysteemeille aiheutuvien todellisten ja mahdollisten arvoketjujen riskien yksilöiminen ja arvioiminen ehdotuksessa esitettyjen kriteerien perusteella

Kun toimija perustaa uusia toimintoja tai ottaa mukaan uusia liikekumppaneita, sen olisi yksilöitävä uusiin toimitus- ja investointiketjuihin osallistuvat toimijat ja arvioitava niiden toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä sekä paikkoja, joissa ne korjaavat, tuottavat, ottavat ja jalostavat hyödykkeitä. Nykyisten toimien osalta olisi yksilöitävä jatkuvat haittavaikutukset ja ongelmat ja mahdolliset riskit sekä arvioitava niitä. Riskianalyysissa olisi arvioitava toimijan toiminnasta luonnontilaisille metsille ja ekosysteemeille, alkuperäiskansoille, paikallisyhteisöille ja yksilöille aiheutuvia riskejä tai niihin kohdistuvaa vaikutusta eikä yritysten osakkeenomistajille aiheutuvaa olennaista riskiä. Jos toimijoilla on paljon toimittajia, niiden olisi yksilöitävä yleiset alat, joilla haittavaikutusten riski on merkittävin, ja asetettava tämän riskinarvioinnin perusteella toimittajat etusijajärjestykseen asianmukaisen huolellisuuden osalta.

Jos toimijoilla on paljon toimittajia, niiden olisi yksilöitävä yleiset alat, joilla haittavaikutusten riski on merkittävin, ja asetettava riskinarvioinnin perusteella toimittajat etusijajärjestykseen asianmukaisen huolellisuuden osalta.

c) Riskien ehkäiseminen ja lieventäminen merkityksettömän alhaiselle tasolle

Lukuun ottamatta tilannetta, jossa b kohdassa tarkoitetussa riskinmääritys- ja -arviointiprosessissa havaittu riski on vähäinen eikä toimijalla ole enää syytä olla huolestunut siitä, että hyödykkeet ja tuotteet eivät täyttäisi näissä puitteissa esitettyjä kriteerejä, toimijan olisi otettava käyttöön riskinvähentämismenettelyjä. Näiden menettelyjen olisi käsitettävä riittäviä ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jotka tehokkaasti ja todistetusti vähentävät kaikki havaitut riskit vähäiselle tasolle, kuten esimerkiksi toimittajien kanssa tehtyjen sopimusten muuttaminen ja toimittajien tukeminen niiden käytäntöjen muuttamisessa, osto- ja investointikäytäntöjen muuttaminen, jotta kyseiset hyödykkeet ja tuotteet voidaan saattaa laillisesti sisämarkkinoille.

d) Ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvien väärinkäytösten lopettaminen

Jos toimijat noudatettuaan huolellisesti a, b ja c alakohdassa esitettyjä vaatimuksia päättelevät, että toimet tai osa toimista edistävät tai saattavat aiheuttaa tai edistää ihmisoikeuksiin, luonnontilaisiin metsiin tai luonnontilaisiin ekosysteemeihin kohdistuvia haittavaikutuksia, joita ei voida ehkäistä tai lieventää, niiden olisi lopetettava toimet tai osa toimista.

e) Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän ja sen täytäntöönpanon tehokkuuden seuraaminen ja jatkuva parantaminen

Toimijoiden olisi säännöllisin väliajoin tarkastettava, soveltuuko niiden asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä ehkäisemään haittoja ja varmistamaan, että hyödykkeet ja tuotteet ovat puitteiden mukaiset, ja jos näin ei ole, mukautettava sitä tai kehitettävä muita toimia. Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän arvioinnin olisi perustuttava laadullisiin ja määrällisiin indikaattoreihin, sisäiseen ja ulkoiseen palautteeseen ja selkeisiin vastuuvelvollisuusprosesseihin.

f) Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmien integrointi

Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä voidaan täydentää ja varmistaa tuotteiden alkuperän tunnistaminen sekä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien riskinarviointi- ja hillitsemiskomponenttien tunnistaminen edellyttäen, että nämä järjestelmät ovat riittäviä niiden kestävyyskriteerien soveltamisalan ja vahvuuden osalta, joilla suojellaan luonnontilaisia metsiä ja ekosysteemejä niiden muuntamiselta ja tilan heikkenemiseltä, kuten ehdotuksessa esitetään, ja että ne pystyvät seuraamaan toimitusketjua, ja että järjestelmät täyttävät riittävän avoimuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden tason. Komission olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä toimijoille vähimmäisvaatimukset ja ohjeet kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmien uskottavuuden ja luotettavuuden arvioimiseksi. Näillä vähimmäisvaatimuksilla olisi erityisesti varmistettava riippumattomuus teollisuudenalasta, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien etujen huomioiminen normien määrittelyssä, riippumattomat kolmansien osapuolten tarkastukset, tilintarkastuskertomusten julkistaminen, avoimuus kaikissa vaiheissa ja läpinäkyvyys. Sertifiointijärjestelmissä olisi myönnettävä sertifiointi vain tuotteille, joiden sisältö on sertifioitu sataprosenttisesti. Toiminnanharjoittajat voivat käyttää asianmukaista huolellisuutta koskevissa järjestelmissään ainoastaan kyseiset kriteerit täyttäviä sertifiointijärjestelmiä. Kolmansien osapuolten sertifioinnin ei pitäisi haitata toimijan vastuun periaatetta.

g) Vapaaehtoisten kumppanuussopimusten rooli

Unioni voi neuvotella metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden tuottajamaiden (kumppanimaiden) kanssa vapaaehtoisia FERC-kumppanuussopimuksia, joissa osapuolille asetetaan oikeudellisesti sitova velvoite panna täytäntöön lupajärjestelmä ja säännellä metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden kauppaa niiden tuottajamaan kansallisen lainsäädännön ja ehdotuksessa vahvistettujen ympäristö- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisesti. Metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavilla, ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvilla hyödykkeillä, jotka ovat peräisin kumppanimaista, joiden kanssa on tehty vapaaehtoisia FERC-kumppanuussopimuksia, olisi katsottava olevan merkityksettömän alhainen riski kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon osalta ehdotuksen tavoitteen kannalta. Tällaisten sopimusten olisi perustuttava useita sidosryhmiä käsittäviin kansallisiin vuoropuheluihin, joihin kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, osallistuvat tehokkaasti ja mielekkäällä tavalla.

4.2. Kuulemisvelvollisuus

Toimijoiden olisi

a)	asianmukaisesti, oikea-aikaisesti ja suoraan kuultava sidosryhmiä, joihin vaikutukset kohdistuvat ja saattavat kohdistua

b)	otettava asianmukaisesti huomioon sidosryhmien näkökulmat asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa

c)	varmistettava, että edustavat ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat osallistuvat asianmukaista huolellisuutta koskevien toimenpiteiden määrittelyyn ja täytäntöönpanoon

luotava varhaisvaroitusmekanismi, jonka avulla työntekijät ja asianomaiset osapuolet, joilla on asiaa koskeva perusteltu huoli, voivat tiedottaa toimijalle kaikista luonnontilaisiin metsiin, luonnontilaisiin ekosysteemeihin ja ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittariskeistä koko arvoketjussa. Toimijan olisi otettava nämä tiedot huomioon asianmukaista huolellisuutta koskevissa prosesseissaan

e)	otettava asianmukaisesti huomioon alkuperäiskansojen ja paikallinen tietämys sekä paikallisyhteisöjen, alkuperäiskansojen, maan ja ympäristön puolustajien ilmaisemat riskit ja huolenaiheet.

4.3. Avoimuutta ja raportointia koskeva velvollisuus

Toimijoiden olisi vuosittain raportoitava asianmukaista huolellisuutta koskevista prosesseistaan ja kuulemisprosesseistaan, havaituista riskeistä, riskianalyysia, riskien lieventämistä ja niihin liittyvien ongelmien korjaamista koskevista menettelyistään sekä niiden täytäntöönpanosta ja tuloksista toimivaltaiselle viranomaiselle julkisella, helposti saatavilla olevalla ja asianmukaisella tavalla, joka ei kohtuuttomasti rasita erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan raporttien muoto ja sisältö. Toimijoiden olisi raportoitava erityisesti muun muassa järjestelmästä, jota ne käyttävät ja tavasta, jolla ne soveltavat sitä kyseisiin hyödykkeisiin, havaittuihin riskeihin ja vaikutuksiin, toimista, joita on toteutettu nykyisten väärinkäytösten lopettamiseksi ja korjaamiseksi sekä väärinkäytösten riskien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, sekä niiden tuloksista, toimien täytäntöönpanon ja tehokkuuden seurantaan liittyvistä toimista ja tuloksista, varhaisvaroitusmekanismin kautta saaduista varoituksista, siitä, miten toimija on ottanut ne huomioon asianmukaista huolellisuutta koskevissa prosesseissaan, sekä luettelosta kaikista tytäryhtiöistä, alihankkijoista ja toimittajista, tuotteista sekä niiden määrästä ja alkuperästä. Kattavien ja ajantasaisten raporttien julkaisematta jättämisen johdosta olisi määrättävä seuraamuksia ja sen olisi lopulta johdettava tuotteita unionin sisämarkkinoille koskevan luvan peruuttamiseen.

4.4. Dokumentointivelvollisuus

Toimijoiden olisi pidettävä kirjaa kaikista asianmukaiseen huolellisuuteen liittyvistä toimista ja niiden tuloksista ja asetettava se pyynnöstä toimivaltaisten viranomaisten saataville.

4.5. Komission suuntaviivat

Komission olisi laadittava suuntaviivoja ja ohjeistusta, joilla helpotetaan ehdotukseen sisältyvien oikeudellisten velvoitteiden noudattamista, erityisesti, jotta selvennetään asianmukaista huolellisuutta koskevia odotuksia tiettyjen asiayhteyksien ja alojen osalta tai suhteessa tietyntyyppisiin toimijoihin. Näin tehdessään komission olisi hyödynnettävä ja laajennettava nykyisissä ympäristöjärjestelmissä esiintyviä hyviä käytäntöjä.

Tukeakseen talouden toimijoita niiden asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisessä komission olisi julkaistava alueellisia monimuotoisuuskeskittymiä koskevia hotspot-analyyseja, jotka liittyvät metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttaviin hyödykkeisiin.

5. Valvonta, seuranta, täytäntöönpano, seuraamukset ja oikeussuojan saatavuus

5.1. Julkinen täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä mukaisesti 4 jaksossa mainittujen tehtävien täytäntöönpano

säätämällä oikeasuhteisista, tehokkaista ja varoittavista seuraamuksista ja rangaistuksista, joita määrätään jonkin siinä mainittujen velvoitteiden noudattamatta jättämisen johdosta ja jos näiden velvoitteiden noudattamatta jättäminen aiheuttaa vahinkoa luonnontilaisille metsille tai ekosysteemeille tai aiheuttaa ihmisoikeusrikkomuksia tai niiden riskiä, myötävaikuttaa tai liittyy niihin taikka lisää niiden vakavuutta. Näitä ovat

tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset, jotka ovat oikeassa suhteessa luonnontilaisille metsille, luonnontilaisille ekosysteemeille tai ihmisoikeuksille aiheutuneisiin vahinkoihin, ehdotuksessa esitetyllä tavalla, ympäristön entistämisen ja ihmisoikeuksien palauttamisen kustannuksiin sekä rikkomisesta vaikutuksen kohteena oleville yhteisöille johtuvaan taloudelliseen vahinkoon

ii)	ehdotuksessa katettujen hyödykkeiden ja niistä saatujen tuotteiden pysyvä takavarikointi

iii)	tuotteiden unionin sisämarkkinoille saattamista koskevan luvan välitön peruuttaminen

iv)	sulkeminen julkisten hankintojen ulkopuolelle

v)	rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen yksilöille ja, jos se on sallittua, oikeushenkilöille kaikkein vakavimpien rikkomusten johdosta

nimeämällä toimivaltaiset kansalliset tutkinta- ja täytäntöönpanoviranomaiset, jäljempänä ”toimivaltaiset viranomaiset”. Toimivaltaisten viranomaisten olisi seurattava, että toimijat tosiasiallisesti täyttävät tässä ehdotuksessa asetetut velvollisuutensa. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa tehtävä suunnitelman mukaisesti virallisia tarkastuksia, joihin voi sisältyä tarkastuksia toimijoiden toimitiloissa sekä paikalla tehtyjä tarkastuksia, ja niiden olisi voitava antaa väliaikaisia määräyksiä sekä lisäksi ja tämän vaikuttamatta seuraamusten soveltamiseen vaatia toimijoita toteuttamaan korjaavia toimia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä oikea-aikaisia ja perusteellisia tarkastuksia, jos niillä on hallussaan asiaa koskevia tietoja, mukaan lukien kolmansien osapuolten perustellut huolenaiheet, ja käsiteltävä toimintaansa liittyviä tietoja ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.

varmistamalla, että yleisöllä on oikeus riitauttaa noudattamatta jättäminen oikeus- ja hallintoviranomaisissa. Tähän olisi sisällyttävä kaikki yksilöt tai ryhmät, joiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin tai etuihin yrityksen tehtävien täydellinen tai osittainen laiminlyönti vaikuttaa suoraan tai välillisesti, mukaan lukien työntekijät, asiakkaat, kuluttajat ja loppukäyttäjät, ammattiyhdistykset, kansainväliset ammattiyhdistysten liitot, paikallisyhteisöt, kansalliset tai paikalliset hallinnot tai laitokset, toimittajat, valtiosta riippumattomat järjestöt ja paikalliset kansalaisjärjestöt.

Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kansallisiin toimivaltaisiin viranomaisiin sovellettavat oikeudellisesti sitovat normit ja suuntaviivat, jotta varmistetaan ehdotuksen tehokas ja yhdenmukainen voimaansaattaminen ja täytäntöönpano kaikkialla unionissa, erityisesti seuraavien osalta:

—	merkitään ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat toimijat julkiseen rekisteriin ja julkaistaan se

—	vahvistetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamien vaatimustenmukaisuustarkastusten laatua ja määrää koskevat vaatimukset

—

annetaan lisäohjeistusta vaatimustenmukaisuustarkastusten suorittamiseksi, kuten kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annettava ohjeistus, jossa täsmennetään tarkastuksia koskevia perusteita tuotteiden riskitason analysoinnin ja arvioinnin parantamiseksi, ja käytössä olevien asianmukaista huolellisuutta koskevien järjestelmien riittävästä dokumentoinnista

—

annetaan ohjeistusta kolmansien osapuolten huolenaiheista unionin laajuisten kriteerien laatimiseksi, joilla arvioidaan, onko jokin huolenaihe riittävän olennainen ja luotettava, jotta se voidaan käsitellä, ja asetetaan selkeät menettelyvaatimukset kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikea-aikaisille, puolueettomille, tehokkaille ja avoimille toimille, joilla vastataan kolmansien osapuolten huolenaiheisiin

—	vahvistetaan unionissa noudatettavat kriteerit, joiden avulla voidaan määrittää, milloin toimijalle olisi annettava korjaavia toimia koskeva ilmoitus tai määrättävä seuraamus tai milloin muita seuraamuksia olisi sovellettava sekä

—	velvoitetaan toimivaltaiset viranomaiset raportoimaan julkisesti valvonta- ja täytäntöönpanotoimista, havaituista rikkomuksista ja olennaisten huolenaiheiden johdosta toteutetuista toimista.

5.2. Siviilioikeudellinen vastuu ja oikeussuojakeinojen saatavuus

a) Siviilioikeudellinen vastuu

Toimijoiden olisi oltava

yhteisvastuussa ehdotuksessa esitetyistä ihmisoikeuksiin liittyvistä väärinkäytöksistä tai luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien vahingoittamisesta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat valvottujen tai taloudellisesti riippuvaisten yhteisöjen aiheuttamia tai joiden vakavuutta ne ovat lisänneet, joihin ne ovat myötävaikuttaneet tai joihin ne ovat sidoksissa

ii)

vastuussa ehdotuksessa esitetyistä ihmisoikeusväärinkäytöksistä tai luonnontilaisten metsien ja ekosysteemien vahingoittamisesta aiheutuneista vahingoista, jotka ovat suoraan sidoksissa heidän tuotteisiinsa, palveluihinsa tai toimintaansa liikesuhteen välityksellä, paitsi jos talouden toimijat voivat osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet ottaen huomioon olosuhteet, joissa vahingon syntyminen olisi voitu estää. Toimijat voivat näin ollen vapautua vastuusta, jos ne voivat osoittaa, että ne toimivat kaikilla tavoin asianmukaista huolellisuutta noudattaen vahingon havaitsemiseksi ja välttämiseksi.

b) Todisteiden esittäminen

Jos kantaja on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevia tosiseikkoja ja todisteita, jotka riittävät tukemaan kantajan kannetta, vastaajan olisi näytettävä toteen

i)	kantajan suhde vahinkoon osallisina oleviin tahoihin

ii)	noudattiko kantaja toiminnassaan asianmukaista huolellisuutta ja toteuttiko se kaikki kohtuulliset toimenpiteet estääkseen vahingon syntymisen.

c) Oikeussuojakeinojen saatavauus

Vahinkoa kärsineillä osapuolilla olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin sellaista toimijaa vastaan, joka aiheuttaa heidän oikeuksiinsa kohdistuvan haittavaikutuksen tai lisää sen vaikutusta tai on sidoksissa tai myötävaikuttavaa siihen. Valtiosta riippumattomien valitusmekanismien olisi täydennettävä korjaavia toimia tuomioistuimissa vastuuvelvollisuuden ja oikeussuojakeinojen parantamiseksi.

6. Loppumääräykset

6.1. Suojan tason säilyttäminen

Ehdotuksen täytäntöönpano ei saisi missään tapauksessa olla peruste ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen tai paikallisyhteisöjen virallisten tai perinteisten oikeuksien maa-alueisiin, alueisiin ja luonnonvaroihin tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Se ei etenkään saisi vaikuttaa muihin olemassa oleviin alihankinta- tai toimitusketjun vastuukehyksiin.

6.2. Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin ehdotuksessa asetetut ihmisoikeuksien ja ympäristönormien suojelua koskevat säännökset, metsille ja ekosysteemeille riskejä aiheuttavien hyödykkeiden toimitusketjussa.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1020, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta (EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta – ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).

Top

Choose the experimental features you want to try