—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista, erityisesti päätöslauselmansa 24. marraskuuta 2016 EU:n ja Turkin välisistä suhteista (1), 27. lokakuuta 2016 toimittajien tilanteesta Turkissa (2), 8. helmikuuta 2018 Turkin tämänhetkisestä ihmisoikeustilanteesta (3), 13. maaliskuuta 2019 Turkkia koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta (4), 19. syyskuuta 2019 Turkin tilanteesta, erityisesti valittujen pormestareiden erottamisesta (5), ja 13. marraskuuta 2014 Turkin jännitteitä aiheuttavista toimista Kyproksen tasavallan talousvyöhykkeellä (6),

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2020 käymänsä keskustelun vakaudesta ja turvallisuudesta itäisellä Välimerellä sekä Turkin kielteisestä roolista,

—

ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2019)0220),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan aiemmat julkilausumat Turkin itäisellä Välimerellä harjoittamasta poraustoiminnasta, erityisesti 16. elokuuta 2020 annetun julkilausuman, joka koskee Turkin itäisellä Välimerellä uudelleen aloittamaa poraustoimintaa; ottaa huomioon kommentit, joita esitettiin Turkin ulkoministerin Mevlüt Çavuşoğlun kanssa 6. heinäkuuta 2020 järjestetyn tapaamisen jälkeen, kommentit, joita esitettiin Kreikan puolustusministerin Nikolaos Panagiotopoulosin kanssa 25. kesäkuuta 2020 järjestetyn tapaamisen jälkeen, sekä kommentit, joita esitettiin Kyproksen ulkoministerin Nikos Christodoulidesin kanssa 26. kesäkuuta 2020 järjestetyn tapaamisen jälkeen,

—

ottaa huomioon asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät Turkista ja erityisesti 19. elokuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät itäisestä Välimerestä, 27. helmikuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Turkin laittomasta poraustoiminnasta itäisellä Välimerellä sekä 17. ja 18. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Turkin laittomasta poraustoiminnasta Kyproksen talousvyöhykkeellä,

—

ottaa huomioon EU:n ulkoministerien 15. toukokuuta 2020 ja 14. elokuuta 2020 antamat lausunnot itäisen Välimeren tilanteesta,

—

ottaa huomioon 28. elokuuta 2020 pidetyn EU:n epävirallisen ulkoministerikokouksen (Gymnich-kokouksen) tulokset,

—

ottaa huomioon Nato-sopimuksen vuodelta 1949 ja Naton pääsihteerin 3. syyskuuta 2020 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 2020 pidetyn Euroopan unionin eteläisten jäsenvaltioiden (MED7) seitsemännen huippukokouksen jälkeen annetun Ajaccion julistuksen,

—

ottaa huomioon asiaa koskevan kansainvälisen tapaoikeuden sekä Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), jonka sopimuspuolia Kreikka ja Kypros sekä Euroopan unioni ovat, sekä YK:n peruskirjan,

—

ottaa huomioon Rooman perussäännön ja Kansainvälisen tuomioistuimen perustamisasiakirjat sekä sen oikeuskäytännössä vahvistetut ennakkotapaukset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että itäinen Välimeri, joka on strategisesti merkittävä alue EU:lle ja keskeisen tärkeä koko Välimeren alueen ja Lähi-idän alueen rauhalle ja vakaudelle, kärsii lukuisista pitkäaikaisista ja monikerroksisista, luonteeltaan poliittisista, taloudellisista ja geostrategisista kiistoista; ottaa huomioon, että jännitteiden kärjistymistä itäisellä Välimerellä ruokkivat Turkin yksipuoliset toimenpiteet, kuten sotilaalliset toimet, osallistavan diplomaattisen vuoropuhelun puuttuminen ja konfliktin sovittelupyrkimysten valitettava epäonnistuminen;

B.

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun merenalaiset maakaasuvarannot löydettiin 2000-luvun alussa, Turkki on uhmannut naapureitaan kansainväliseen oikeuteen ja naapureidensa talousvyöhykkeiden rajoihin liittyen; ottaa huomioon, että merkittävien kaasuvarantojen löytyminen Välimereltä, mukaan lukien Leviathan-kaasukentän löytyminen vuonna 2010 ja sen jälkeen Välimeren kaikkien aikojen suurimman luonnonkaasuesiintymän, Zohrin kaasukentän, löytyminen Egyptin edustalta vuonna 2015, lisäsi kiinnostusta aluetta kohtaan ja johti uusiin etsintä- ja poraustoimiin vuosina 2018 ja 2019;

C.

ottaa huomioon, että Turkki ei ole allekirjoittanut YK:n merioikeusyleissopimusta, jonka sopimuspuolia Kreikka ja Kypros ovat, ja että tämä johtuu meneillään olevasta talousvyöhykkeen rajojen määrittelyä koskevasta merialuekiistasta; ottaa huomioon, että Kreikka ja Turkki tulkitsevat perusluonteeltaan monimutkaista jatkuvasti kehittyvää merioikeutta eri tavoin; ottaa huomioon, että molemmat osapuolet väittävät vastapuolen tulkitsevan merioikeutta kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja toimivan laittomasti; ottaa huomioon, että edellä mainittu talousvyöhykkeiden ja mannerjalustan rajojen määrittelyä koskeva kiista yhtäältä Turkin ja toisaalta Kreikan välillä on ollut ratkaisematta marraskuusta 1973;

D.

ottaa huomioon, että Turkki on ehdokasmaa ja EU:n tärkeä kumppani ja että sen odotetaan ehdokasmaana noudattavan tiukasti demokratian periaatteita sekä kunnioittavan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, mikä koskee myös kansainvälisten yleissopimusten noudattamista; toteaa, että EU puolustaa selkeästi ja päättäväisesti Euroopan unionin etuja ja on osoittanut horjumatonta tukea ja solidaarisuutta Kreikalle ja Kyprokselle sekä pitänyt kiinni kansainvälisen oikeuden noudattamisesta;

E.

ottaa huomioon, että Turkin itäisellä Välimerellä laittomasti harjoittama etsintä- ja poraustoiminta on johtanut itäisen Välimeren kiihkeään ja vaaralliseen militarisoitumiseen ja aiheuttanut siten vakavan uhan koko alueen rauhalle ja vakaudelle; toteaa, että Ranska lähetti 12. elokuuta 2020 Kreikan ja Kyproksen tueksi kaksi laivaston alustaan ja taisteluhävittäjiä alueelle ja otti osaa Kreikan, Kyproksen ja Italian kanssa järjestettyihin sotaharjoituksiin 26. elokuuta 2020;

F.

toteaa, että 10. kesäkuuta 2020 Turkin sota-alukset reagoivat äärimmäisen vihamielisesti Ranskan laivaston alusta kohtaan, kun se pyysi Naton Sea Guardian -operaation puitteissa saada tarkastaa Turkin aluksen, jota epäiltiin Libyaa koskevan YK:n asevientikiellon rikkomisesta; toteaa, että tammikuusta 2020 lähtien Kreikka on rekisteröinyt yli 600 ilmatilan loukkausta, joihin Turkin ilmavoimat on syyllistynyt; toteaa, että Turkki on näiden toimiensa höysteeksi käyttänyt yhä vihamielisempää retoriikkaa niin Kreikkaa ja Kyprosta kuin EU:n muita jäsenvaltioita ja EU:ta itseään vastaan;

G.

toteaa, että Kreikan ja Turkin väliset tunnustelevat neuvottelut ovat olleet pysähdyksissä maaliskuusta 2016 lähtien; toteaa, että YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2019 pitämänsä kokouksen jälkeen Kreikan pääministeri ja Turkin presidentti antoivat myönteisen sysäyksen kahdenvälisille suhteille ja joulukuussa poliittisen vuoropuhelun jatkamiselle, minkä jälkeen korkeat virkamiehet tapasivat Ankarassa tammikuussa 2020 ja luottamusta lisäävistä toimenpiteistä keskusteltiin Ateenassa helmikuussa 2020;

H.

ottaa huomioon, että Kyproksen, Egyptin, Kreikan, Israelin, Italian, Jordanian ja palestiinalaishallinnon hallitukset perustivat tammikuussa 2019 itäisen Välimeren kaasufoorumin, joka on monikansallinen elin, jonka tehtävänä on alueellisten kaasumarkkinoiden ja resurssien kehittämiseen tähtäävän mekanismin kehittäminen; ottaa huomioon, että Turkin ulkoministeriö on arvostellut foorumia ja väittänyt, että se pyrkii sulkemaan Turkin kaasumarkkinoiden alueellisen yhteistyön ja koordinoinnin ulkopuolelle;

I.

ottaa huomioon, että Turkki ja Libyan kansallisen sovinnon hallitus allekirjoittivat marraskuussa 2019 yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määritettiin uudet rajat näiden kahden maan merialueiden välillä siitä huolimatta, että mailla ei ole vierekkäisiä tai vastakkaisia rannikoita; ottaa huomioon, että merialueiden lainkäyttövallan määrittelyä Välimerellä koskeva Turkin ja Libyan yhteisymmärryspöytäkirja rikkoo kolmansien maiden suvereeneja oikeuksia, se ei ole merioikeuden mukainen eikä sillä ole mitään oikeusvaikutuksia kolmansiin maihin; toteaa, että jos yhteisymmärryspöytäkirjaa sovellettaisiin, se vetäisi käytännössä jakolinjan Välimeren itäisen ja läntisen osan välille, mikä uhkaisi meriturvallisuutta,

J.

toteaa, että Turkki lähetti 20. huhtikuuta 2020 porausalus Yavuzin ja sitä saattavan Turkin laivaston aluksen Kyproksen talousvyöhykkeelle; toteaa, että Turkki lähetti 30. heinäkuuta 2020 seismologian alan tutkimusaluksen Barbarosin sekä Turkin sotalaivan ja toisen tukialuksen Kyproksen talousvyöhykkeelle; toteaa, että Turkki lähetti 10. elokuuta 2020 tutkimusalus Oruç Reisin sekä 17 sitä saattavaa laivaston alusta Kreikan vesille kartoittamaan merialueita mahdollista öljyn ja kaasun porausta varten alueella, jonka myös Turkki väittää kuuluvan lainkäyttövaltaansa; ottaa huomioon, että Kreikka vastasi tähän lähettämällä omia sota-aluksiaan seuraamaan turkkilaisia aluksia, joista yksi törmäsi kreikkalaiseen alukseen; toteaa, että Turkki jatkoi 31. elokuuta 2020 Oruç Reisin suorittamia etsintätoimia itäisellä Välimerellä 12. syyskuuta 2020 saakka; ottaa huomioon, että Turkin lähettämä Navtex-viesti koskee Kreikan mannerjalustalla olevaa aluetta; toteaa, että näiden Turkin toimien seurauksena Kreikan ja Turkin väliset suhteet ovat heikentyneet merkittävästi;

K.

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun 10. elokuuta 2020 annettu Navtex-viesti toiminnasta Turkin, Kyproksen ja Kreetan välisillä vesillä vanheni, Turkin seismologian alan tutkimusalus Oruç Reis palasi 13. syyskuuta 2020 useiden neuvottelutoimien jälkeen eteläisen Antalyan maakunnan lähistöllä sijaitseville vesille, mikä saattaa lieventää jännitteitä Turkin ja Kreikan välillä;

L.

toteaa, että puitteet Turkin itäisellä Välimerellä harjoittaman laittoman poraustoiminnan johdosta toteutettaville rajoittaville toimenpiteille luotiin marraskuussa 2019 sen jälkeen, kun neuvosto oli toistuvasti ilmaissut huolensa ja tuominnut jyrkästi poraustoiminnan useissa päätelmissä, kuten Eurooppa-neuvoston 22. maaliskuuta 2018 ja 20. kesäkuuta 2019 antamissa päätelmissä; toteaa, että 27. helmikuuta 2020 neuvosto lisäsi kaksi Turkish Petroleum Corporation -yhtiön (TPAO) johtajaa EU:n pakoteluetteloon, määräsi heidät matkustuskieltoon ja jäädytti heidän varansa, koska Turkki aloitti itäisellä Välimerellä laittoman poraustoiminnan; toteaa, että 28. elokuuta 2020 pidetyssä epävirallisessa Gymnich-ulkoministerikokouksessa vaadittiin asettamaan Turkkia vastaan lisää kohdennettuja pakotteita, jos Turkki ei ryhdy toimiin jännitteiden lieventämiseksi alueella; toteaa, että näistä rajoittavista toimenpiteistä on määrä keskustella Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä kokouksessa 24. ja 25. syyskuuta 2020; ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2020 Välimeren valtioiden Med7-huippukokoukseen osallistuneet kansalliset johtajat ilmaisivat täyden tukensa Kreikalle ja solidaarisuutensa sitä kohtaan ja pitivät valitettavana, että Turkki ei ollut vastannut EU:n toistuviin kehotuksiin lopettaa yksipuoliset ja laittomat toimensa itäisellä Välimerellä ja Egeanmerellä;

M.

toteaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja Borrell, joka on toiminut yhdessä Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Saksan kanssa hyvin aktiivisesti alueella, on pyrkinyt löytämään ratkaisuja Turkin, Kreikan ja Kyproksen välisen vuoropuhelun avulla; ottaa huomioon, että jotta vuoropuhelussa voidaan edistyä, Turkin on pidättäydyttävä yksipuolisista toimista; ottaa huomioon, että neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan johdolla heinä- ja elokuussa tehdyt sovitteluyritykset valitettavasti epäonnistuivat; ottaa huomioon, että samaan aikaan kun neuvottelut jatkuivat, Egypti ja Kreikka tekivät 6. elokuuta 2020 kahdenvälisen merisopimuksen, jolla määriteltiin öljyn ja kaasun porausoikeuksia koskeva talousvyöhyke, sen jälkeen kun asiasta oli neuvoteltu 15 vuoden ajan Turkin ja Kyproksen kanssa;

N.

ottaa huomioon, että Nato on myös ehdottanut useita aloitteita Kreikan ja Turkin välistä vuoropuhelua varten ja toiminut välittäjänä niiden välisissä keskusteluissa; ottaa huomioon, että Nato-sopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta voimankäytöllä uhkailusta tai voimankäytöstä, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa;

O.

ottaa huomioon, että YK:n peruskirjan mukaan valtioiden on sitouduttava sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.