Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu taloudellisen kestävyyden ja talouksien häiriönsietokyvyn tärkeänä pilarina jäsenvaltioissa käytävän vilkkaan julkisen keskustelun vaikutus huomioon ottaen”

(valmisteleva lausunto)

(2021/C 10/03)

Esittelijät:

Cinzia DEL RIO Vladimíra DRBALOVÁ Réné BLIJLEVENS

Neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan lausuntopyyntö	18.2.2020 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	9.9.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	29.10.2020
Täysistunnon numero	555
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	252/0/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on jäsenvaltio- ja EU-tasolla keskeinen rooli muotoiltaessa talous-, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkaa, jolla edistetään elin- ja työolojen ja -ehtojen ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä kaikissa jäsenvaltioissa. Kriisinhallinta, muutoksen ennakointi ja hallinta, pitkän aikavälin suunnittelu, valmiudet innovoida ja seurata vihreän ja digitaalisen siirtymän edistymistä, yritysten hyvä hallintotapa ja työmarkkinaosapuolten välinen luottamukseen perustuva yhteistyö – jota tuetaan työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksilla – kuuluvat samaan eurooppalaiseen kehykseen, jolla vastataan tehokkaasti Euroopan kohtaamiin haasteisiin ja myös covid-19-kriisiin.

1.2

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on kehittynyt: yhä globalisoituneemmat ja tiiviimmin yhteen nivoutuneet taloudet ja tuotantoprosessit sekä kaupan vaikutus lisäävät kansainvälisiä suhteita monikansallisiin yrityksiin ja globaaleihin toimitusketjuihin eri tasoilla, ja tämän vuoksi tarvitaan yhteistä ja koordinoitua lähestymistapaa EU:n tasolla.

1.3

ETSK toteaa, että tehokas työmarkkinavuoropuhelu edellyttää seuraavaa: edustavia ja legitiimejä työmarkkinaosapuolia, joilla on osallistumiseen tarvittava tietämys, tekninen valmius ja oikea-aikainen pääsy käsiksi asianmukaisiin tietoihin; poliittista tahtoa ja sitoutumista työmarkkinavuoropuhelun käymiseen; työmarkkinasuhteiden ytimen muodostavien perusluonteisten, työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä, yhdistymisvapautta ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien oikeuksien kunnioittamista sekä suotuisaa oikeudellista ja institutionaalista kehystä työmarkkinavuoropuheluprosessien tukemiseksi toimivin instituutioin.

1.4

Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on erottamaton osa Euroopan sosiaalista mallia, se on kirjattu perussopimukseen, sitä tuetaan EU:n lainsäädännöllä, ja se tunnustetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa. ETSK kannustaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia hyödyntämään kaikki perussopimuksen tarjoamat mahdollisuudet osallistua neuvotteluihin, joissa käsitellään uusia aiheita ja työmarkkinoiden nopeita muutoksia.

1.5

Toimintasuunnitelmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanemiseksi on tarkoitus kartoittaa keinoja vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja. Työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon olisi pidettävä keskeisenä tekijänä todellisten tulosten saavuttamiseksi, mutta tiedot osoittavat, että eräissä maissa tällaista osallistumista ei Euroopan komission antamista suorista maakohtaisista suosituksista huolimatta ole tai se on hajanaista. Koska eurooppalaisella ohjausjaksolla tulee olemaan merkittävä rooli monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 ja Next Generation EU -välineen täytäntöönpanossa, ETSK kehottaa ottamaan käyttöön mekanismin, joka antaa työmarkkinaosapuolille oikeuden tulla kuulluiksi niin EU:n kuin jäsenvaltioiden tasolla.

1.6

ETSK kehottaa Euroopan komissiota luomaan yhteistyössä Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kanssa ja eurooppalaisten aloitteiden pohjalta selkeän ja avoimen kriteeristön työmarkkinaosapuolten tekemien alakohtaisten sopimusten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 155 artiklan 2 kohdan nojalla tapahtuvaa täytäntöönpanoa varten.

1.7

Aiemmista kriiseistä on opittu, että maissa, missä on vakiintuneet työmarkkinavuoropuhelun instituutiot ja työmarkkinasuhteiden järjestelmät, saadaan todennäköisemmin aikaan nopeita ja tehokkaita kolmikantaisia vastatoimia. Työmarkkinaosapuolten ripeä ja tehokas osallistaminen ja julkisen vallan tuki ovat keskeisiä tekijöitä pyrittäessä puuttumaan kriisin välittömiin seurauksiin sekä suunniteltaessa pidemmän aikavälin elpymistä, jotta työllisyyttä voidaan suojella ja edistää kestävällä pohjalla olevien liikeyritysten ja sosiaalisten investointien avulla.

1.8

Työehtosopimusneuvottelujen kattavuus ja prosessit olisi kaikilla tasoilla asetettava etusijalle. Julkisen vallan politiikalla olisi pyrittävä huolehtimaan ensisijaisesti mm. siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat työntekijä- ja väestöryhmät kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmien piiriin.

1.9

Työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, työehtosopimusneuvotteluihin sekä työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva yritysten hyvä hallintotapa voi mahdollistaa positiivisten taloudellisten tulosten sekä sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Yritysten hallintoon liittyvän tietopohjaisen päätöksenteon helpottaminen työntekijöitä suoraan koskevissa asioissa edistää kestäväpohjaista ja oikeudenmukaisempaa liiketoimintamallia. Tämä auttaa vahvistamaan Euroopan sosiaalista mallia, joka on eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn moottori.

1.10

Globalisaatio ja kansainvälisten tuotantoprosessien lisääntyminen ovat muuttaneet tapaa, jolla yrityskohtainen tiedonkulku on järjestetty. Työntekijöiden tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet tunnustetaan EU:n lainsäädännössä, ja ne ovat keskeisen tärkeitä työmarkkinaosapuolten toimivan vuoropuhelun kannalta. Eurooppalaisten yritysneuvostojen toiminnan laatua ja tehokkuutta kansainvälisissä uudelleenjärjestelyprosesseissa on parannettava. Puutteet on korjattava työpaikkademokratian vahvistamiseksi, ja lisäksi on otettava käyttöön täytäntöönpanon valvontatoimenpiteitä sekä tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia. ETSK on jo kehottanut luomaan EU:n tasolle yhdenmukaistetun kehyksen, joka koskee työntekijöiden osallistumista yritysten hallintoelimiin ja jossa otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden ja yritysten väliset erot. Annetussa eurooppalaisessa yhtiölainsäädännössä ei valitettavasti ole otettu tätä ehdotusta huomioon.

1.11

ETSK kannustaa joustaviin ja tavoitteellisiin ratkaisuihin, jotka perustuvat työnantajien ja työntekijöiden edustajien asianmukaisella tasolla käymiin neuvotteluihin tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevien erityisjärjestelyjen määrittelemiseksi, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä samalla kun huolehditaan tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja suojelun vähimmäistasosta.

1.12

ETSK peräänkuuluttaa EU- ja jäsenvaltiotason toimia tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuden kunnioittamisen varmistamiseksi covid-19-kriisin aiheuttamissa uudelleenjärjestelyprosesseissa.

1.13

ETSK suosittaa painokkaasti, että covid-19-pandemian jälkeisen kriisin hallinnassa i) työmarkkinaosapuolet osallistetaan asianmukaisesti kansallisten elpymissuunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen, ii) työmarkkinaosapuolten ja Euroopan komission yhteistyötä parannetaan EU:n resurssien johdonmukaisen käytön varmistamiseksi ja iii) Euroopan komissio edistää eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteisen ehdotuksen mukaisen uuden väliaikaisen rahoitusvälineen luomista niiden poikkeuksellisten toimenpiteiden tueksi, joita elpymisvaiheessa on toteutettava.

2.   Miten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua voidaan edistää ja laajentaa entisestään?

2.1

Puheenjohtajavaltio Saksa on pyytänyt ETSK:ta keskittymään tässä lausunnossa siihen, miten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, erityisesti kolmikantavuoropuhelu, voi ulottua työehtosopimusneuvotteluja laajemmalle. Työmarkkinaosapuolten kolmikantavuoropuhelu – aivan kuin kahdenvälinen vuoropuhelukin – on tärkeä väline minkä tahansa muutosprosessin hyvässä hallinnassa.

2.2

Jotta voidaan arvioida, minkälainen merkitys työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla ja osallistavilla malleilla voi olla taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen edistämisessä ja miten niiden avulla voidaan reagoida kriisiaikojen, esimerkiksi nykyisen covid-19-kriisin, vaikutuksiin yhteiskunnissamme ja talouksissamme, on hyödyllistä palauttaa mieliin, miten työmarkkinavuoropuhelumalli on kehittynyt kansainvälisellä tasolla ja Euroopassa.

2.3

Itsenäisten ja edustavien työmarkkinaosapuolten rooli on tunnustettu ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa kaikilta osin alusta lähtien, mutta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun rooli sosiaalisten ja taloudellisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon suunnittelussa ja valvonnassa on kehittynyt yhteiskuntiemme muutosten ja nopeiden globalisaatioprosessien myötä. Tarve ottaa kaikki sidosryhmät (1) mukaan kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla kannustaa uudenlaisiin kuulemis- ja osallistumismuotoihin politiikan laadinnassa. Näin voi tapahtua eri tasoilla maakohtaisista olosuhteista mutta myös alueellisista kehityssuuntauksista, esimerkiksi Euroopan yhdentymisprosessista, riippuen.

2.4

ILO:n määritelmän (2) mukaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kattaa kaikentyyppiset neuvottelut ja kuulemiset tai tiedonvaihdon valtiovallan, työnantajien ja työntekijöiden edustajien välillä tai niiden kesken talous-, työmarkkina- tai sosiaalipolitiikkaan liittyvistä yhteistä etua koskevista aiheista. Se voi olla kolmikantaista (valtio osallistuu siihen suoraan), kahdenvälistä (työnantajien ja työntekijöiden edustajien kesken) tai uusimmassa muodossaan rajatylittävää (3), jolloin on kyse kansainvälisestä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta monikansallisissa yrityksissä ja maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa yhä globalisoituneemmassa ja verkottuneemmassa taloudessa.

2.5

ETSK käsittelee parhaillaan tarvetta saada EU:n tasolla aikaan yhtenäinen lähestymistapa ihmisoikeuksien kunnioittamisen, kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon ja kestävän investointitoiminnan yhdistämiseen liiketoimissa maailmanlaajuisesti sekä pohtii monikansallisten yritysten kenttään kytkeytyviä, lisääntyviä kansainvälisiä suhteita, joissa työmarkkinaosapuolet ovat osallisina, ja niiden vaikutusta. Nämä kysymykset ovat erityisen tärkeitä tietyissä lausunnoissa, kuten huolellisuusvelvoitetta ja ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa käsittelevissä lausunnoissa, joita puheenjohtajavaltio Saksa ja Euroopan parlamentti ovat pyytäneet ETSK:lta G7- ja G20-huippukokouksissa vuosina 2015 ja 2016 käynnistettyjen keskustelujen jatkoksi. Euroopan unionilla on perusluonteisista talous-, sosiaali- ja ympäristönormeista muodostuva sääntelykehys, ja nämä normit ovat Euroopan kilpailukyvyn kannalta keskeinen tekijä.

2.6

Suurin haaste on kuitenkin työmarkkinavuoropuhelun tukeminen institutionaalisella kehyksellä, jotta voidaan taata vuoropuhelun ja sidosryhmien kuulemisen säännöllisyys. Valitettavasti näin ei tehdä useimmissa maailman maissa eikä monissa Euroopan maissakaan, vaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on niissä satunnaista ja hajanaista. Valtion rooli on ratkaisevan tärkeä kolmikantaneuvottelumekanismeissa, eikä valtio voi olla passiivinen. (4) Valtiovallan vastuulla on luoda asianmukaiset edellytykset ja oikeudellinen ja institutionaalinen kehys tällaisia neuvotteluja varten sekä huolehtia sellaisesta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, joka mahdollistaa edustavien ja legitiimien työmarkkinaosapuolten osallistumisen ja jossa niiden rooli tunnustetaan. Eräissä Euroopan maissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja niiden itsenäisyyttä on kuitenkin heikennetty (5).

2.7

EU:n vahvat ja määrätietoiset toimenpiteet kannustavamman lähestymistavan omaksumiseksi kuulemiskäytäntöjen kehittämisen suhteen olisivat tervetulleita (6).

2.8

ETSK seuraa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehitystä, täytäntöönpanoa ja laatua säännöllisesti useissa lausunnoissaan. Työmarkkinaosapuolilla on erityinen rooli (7) työllisyyteen ja työmarkkinoihin suoraan ja välillisesti vaikuttavien toimintapolitiikkojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa. ETSK on tyytyväinen Eurofoundin kannustavaan kannanottoon, jonka mukaan työmarkkinavuoropuhelua tulee edistää ja tukea. Samalla tulee kunnioittaa työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusneuvottelujen riippumattomuutta ja parantaa työmarkkinaosapuolten valmiuksia käydä työmarkkinavuoropuhelua. Tätä varten niiden tietämystä on lisättävä ja niille on annettava koulutusta. Lisäksi on luotava asianmukaiset poliittiset ja oikeudelliset puitteet, jotta kaikki yhteiskunnalliset sidosryhmät voivat toimia tehokkaasti (8). Kahdenväliset työmarkkinaosapuolten vuoropuhelut ja työehtosopimusneuvottelut kaikilla tasoilla ovat keskeisessä asemassa kansallisissa työmarkkinasuhteiden järjestelmissä, ja niillä on ratkaisevan tärkeä rooli työehtojen ja työmarkkinoiden muotoilussa. Kahdenvälistä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi tuettava asianmukaisella institutionaalisella kehyksellä toissijaisuusperiaatetta ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä kunnioittaen.

2.9

Jäsenvaltiotason vuoropuhelumekanismeissa voi olla mukana kansallisia kolmikantaisia talous- ja työneuvostoja, jotka ovat avoimia kansalaisyhteiskunnan eri organisaatioille, tai talous- ja sosiaalineuvostoja, joiden olisi kansalaisia osallistavien ryhmien välityksellä tuotava esiin eurooppalaisen yhteiskunnan näkemyksiä talous- ja sosiaaliasioissa. Näin pyritään saamaan aikaan vuoropuhelua, jonka avulla on tarkoitus vastata yhdessä talouksiemme ja yhteiskuntiemme haasteisiin. Tällaisia elimiä ei kuitenkaan ole perustettu kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin, ja ETSK:n yhteysryhmällä olisi oltava koordinoinnissa vahvempi rooli.

3.   Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu: EU:n sosiaalisen mallin pilari

3.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on erottamaton osa Euroopan sosiaalista mallia. Lähtökohtana pidetään Val Duchessen vuoden 1985 vuoropuheluita, mutta vasta Maastrichtin sopimuksessa otettiin huomioon työmarkkinaosapuolten ehdotukset nykymuotoisen eurooppalaisen työmarkkinavuoropuhelun käynnistämiseksi.

3.2

Kuten EU:n toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (9) todetaan, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistäminen on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteinen tavoite. Toimiessaan yhdessä ja allekirjoittaessaan sopimuksia monialaisella tai alakohtaisella tasolla työmarkkinaosapuolet osallistuvat unionin työlainsäädännön määrittelemiseen ja sen kansalliseen täytäntöönpanoon. Ne tekevät näin joko komission lainsäädäntöaloitteiden pohjalta (myös tukemalla Euroopan parlamenttia) tai sellaisten itsenäisten aloitteiden kautta, jotka perustuvat eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten määrittelemään kolmivuotiseen työohjelmaan. Lisäksi SEUT-sopimus turvaa eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten aseman ja itsenäisyyden.

3.3

Eurooppalainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on 20:n viime vuoden aikana kehittynyt hyvin epätasaisesti: yhtäältä on saavutettu edistystä, mutta toisaalta on myös otettu takapakkia. Euroalueen kriisin puhjettua vuonna 2009 eurooppalainen työmarkkinavuoropuhelu kokonaisuudessaan meni selvästi huonompaan suuntaan.

3.4

ETSK korostaa unionin vuoden 2020 työllisyyssuuntaviivoista antamassaan lausunnossa (10) suuntaviivaa 7 ”Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen”, jossa todetaan hyvin selvästi, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja kaikilla tasoilla. Työmarkkinaosapuolia olisi niiden itsenäisyyttä täysin kunnioittaen kannustettava neuvottelemaan ja tekemään työehtosopimuksia niille merkityksellisissä asioissa.

3.5

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat tähän mennessä laatineet yhdeksän puitesopimusta säännönmukaisten työohjelmiensa puitteissa. Näistä sopimuksista kolme – vanhempainvapaasta (11), osa-aikatyöstä (12) ja määräaikaisesta työstä (13) – tehtiin yli 20 vuotta sitten, ja ne on saatettu direktiivien muodossa olennaiseksi osaksi EU:n lainsäädäntöä. Muut ovat itsenäisiä sopimuksia (14), toimintakehyksiä (15) ja lukuisia muita yhteisiä asiakirjoja. Itsenäisillä sopimuksilla ei ole suoraa vaikutusta kansallisiin työmarkkinasuhteisiin, ja ne on saatettava osaksi kunkin maan oikeudellista kehystä tai työehtosopimuksia. Kansallisen tason työmarkkinaosapuolet ovat kuitenkin vastuussa niiden oikea-aikaisesta, asianmukaisesta ja EU:n laajuisesti koordinoidusta täytäntöönpanosta.

3.6

Vuonna 2020 työmarkkinaosapuolet saivat aikaan digitalisaatiota koskevan itsenäisen sopimuksen. Siinä edellytetään digitaalisen muutoksen strategiaa, jolla varmistetaan, että sekä yritykset että työntekijät hyötyvät digitaaliteknologian käyttöönotosta (taitojen kehittäminen, työpaikalla tapahtuvaan digitaaliseen muutokseen liittyvät koulutusohjelmat sekä toimenpiteet, jotka koskevat saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon tapoja).

3.7

Työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean alaryhmän, joka käsittelee itsenäisen työmarkkinavuoropuhelun välineiden täytäntöönpanoa ja tukee työmarkkinajärjestöjen valmiuksien kehittämistä, olisi tarkasteltava työmarkkinaosapuolten nykyistä tiiviimpien ja aktiivisempien yhteyksien ja vuorovaikutuksen tarvetta EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat tähän liittyen sitoutuneet tehostamaan pyrkimyksiään puuttua itsenäisten sopimuksiensa täytäntöönpanon eri esteisiin, ja EU:n olisi seurattava tätä tiiviisti, jotta tukialoitteet voidaan kohdentaa tarkasti.

3.8

Lisäksi eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat neuvotelleet kuusi yhteistä työohjelmaa. Uusimmassa työohjelmassa (16) tuetaan vuonna 2016 nelikantaperiaatteella annetussa lausumassa ”Sosiaalisen vuoropuhelun elvyttäminen” (17) esitettyjä tavoitteita ja tarkoituksena on vahvistaa sosiaalista vuoropuhelua eurooppalaisella ja kansallisella tasolla, neuvotella itsenäinen digitalisaatiota koskeva sopimus, lisätä kansallisille työmarkkinaosapuolille valmiuksien kehittämiseen annettavaa tukea erityisesti Europan sosiaalirahaston turvin ja edistää kansallisten työmarkkinaosapuolten roolia ja vaikutusta eurooppalaisessa ohjausjaksossa.

3.9

ETSK kannustaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia hyödyntämään kaikki perussopimuksen (SEUT-sopimuksen 154 artikla) tarjoamat mahdollisuudet osallistua neuvotteluihin (jotka voivat luoda perustan sosiaaliasioita ja työmarkkinakysymyksiä koskevalle uudistetulle eurooppalaiselle kehykselle) työmarkkinoiden nopeista muutoksista johtuvien uusien haasteiden ratkaisemiseksi ja ennakoida komission ja neuvoston lainsäädännöllisiä toimia tällä alalla.

3.10

Eurooppalaisen alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun oikeusperustan muodostaa 20. toukokuuta vuonna 1998 annettu päätös 98/500/EY (18) työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta. Alakohtaisia neuvottelukomiteoita on nykyään 43, ja ne kattavat keskeiset alat (19) ja edustavat noin 80:tä prosenttia EU:n työvoimasta (20). Lukuisia sopimuksia on pantu täytäntöön neuvoston päätöksillä, mutta kahta työmarkkinaosapuolten tekemää ehdotusta alakohtaisten sopimusten saattamisesta direktiivein osaksi unionin lainsäädäntöä komissio ei aiemmasta poiketen esittänytkään neuvostolle. Kyseessä ovat kampaamoalalla aikaan saatu sopimus (2012) sekä sopimus tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksista keskushallinnossa / liittovaltiotason hallinnossa (2015). Tällaista ei ollut tapahtunut koskaan ennen, ja toiminta johti kanteeseen Euroopan unionin tuomioistuimessa.

3.11

Tarvitaan selkeitä menettelyjä työmarkkinaosapuolten välisten sitovien unionitason sopimusten neuvottelemiseksi perussopimuksen (153–155 artikla) nojalla sekä avoimia kriteerejä, joissa otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten itsenäisyys käsiteltäessä saavutettuja neuvottelutuloksia alakohtaisissa tai monialaisissa neuvotteluissa. Komission olisi täsmennettävä asiaa yhdessä kaikkien EU:n tason työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta vältetään komission epäselvä harkintavalta neuvottelutulosten käsittelyssä.

3.12

EU:n työmarkkinavuoropuhelujärjestelmä koskee myös eurooppalaisia yrityksiä, jotka toimivat useissa EU:n jäsenvaltioissa, ja se rakentuu pääasiassa työntekijöiden tiedonsaantia ja kuulemista koskevien oikeuksien ympärille (21). Kaikista tärkein unionin lainsäätäjän laatima väline näiden oikeuksien tehokkaaseen ja tinkimättömään täytäntöönpanoon on eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva direktiivi (22).

3.13

Eurooppalaisten yritysneuvostojen ja muiden rajatyöntekijöitä edustavien elinten toiminnan aloittamiseksi tai uudistamiseksi (esimerkiksi eurooppayhtiöitä tai eurooppaosuuskuntia varten) on neuvoteltu yli 1 100 sopimusta. Monikansallisten yritysten kanssa käytävässä työmarkkinavuoropuhelussa on viime aikoina turvauduttu laajemmin myös kansainvälisiin työehtosopimuksiin, jotka perustuvat eri toimijoiden, pääasiassa Euroopan ammattijärjestöjen keskusliittojen tai eurooppalaisten yritysneuvostojen, allekirjoittamiin lukuisiin asiakirjoihin (23). Yli 200 kansainvälisen työehtosopimuksen avulla pyritään nykyaikaistamaan monikansallisten yritysten työmarkkinasuhteita (24). Käytännöllisempi ohjeistus yritystasolla käytäviä rajatylittäviä työehtosopimusneuvotteluja varten tehostaisi tätä EU:n työmarkkinasuhdejärjestelmän tasoa.

3.14

Kaikki tämä toiminta osoittaa, miten dynaamista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu eri tasoilla on. Tällainen dynaamisuus saattaa tosin edellyttää välineitä, joiden turvin työmarkkinavuoropuhelulla voidaan vastata tehokkaasti yritysten ja työntekijöiden uusimpiin tarpeisiin, jotka johtuvat nopeista siirtymistä ja työjärjestelyjen muutoksista. Komission (25) tukeman vuonna 2018 allekirjoitetun nelikantaperiaatteella annetun lausuman ”Sosiaalisen vuoropuhelun elvyttäminen” tarkoituksena oli mukauttaa monialainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu EU:n uusiin institutionaalisiin puitteisiin, joissa unionin talouden ohjauksella ja hallinnalla on aiempaa merkittävämpi rooli kaikkien eurooppalaisten elin- ja työolojen ja -ehtojen ylöspäin suuntautuvan lähentymisen käynnistämisessä.

3.15

Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030. YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja sen 17:ssä kestävän kehityksen tavoitteessa tunnustetaan (tavoitteissa 8, 16 ja 17), että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi vahvistaa (demokraattisia) instituutioita ja helpottaa muutosta kohti kestäväpohjaisempaa taloutta, sillä sen avulla voidaan muodostaa yhteinen käsitys haasteista ja tavasta vastata niihin. Työmarkkinaosapuolia pidetään tästä syystä keskeisinä toimijoina, kun on kyse yhteiskuntien ja talouksien uudistamisesta ja nykyaikaistamisesta. Työmarkkinaosapuolet voivat edistää useimpien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja ottaa kestävyysnäkökannat nykyistä kattavammin huomioon. Neuvottelujen laajentaminen edellyttää uusia kumppanuuksia ja uusia strategioita (26). Riippumaton ja itsenäinen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on avainasemassa pyrittäessä yhdistämään sosiaalipolitiikka terveeseen talouspolitiikkaan ja kestävän talouskasvun, kilpailukyvyn ja sosiaalisen edistymisen strategiaan kaikissa jäsenvaltioissa ja Euroopan talousalueella. (27)

3.16

Jotta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu olisi jatkossakin hyödyllistä, sen puitteissa on käsiteltävä uusia aiheita ja muutoksia työmarkkinoilla ja saatava aikaan todellisia tuloksia. Uudet, epätyypilliset työmuodot saattavat sumentaa työnantaja–työntekijä-suhteen rajoja ja johtaa siihen, että yhä useammat eivät kuulu kollektiivisen neuvottelumenettelyn tai suojaavan lainsäädännön piiriin. Tätä aihealuetta voidaan käsitellä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa, joka voi auttaa turvaamaan työntekijöiden ja yritysten välisen yhteisymmärryksen, jotta kestävyyden kaikki osa-alueet voidaan ottaa huomioon.

3.17

Kolmikantainen työmarkkinavuoropuhelu voi olla vaikuttavampaa, jos se edistää konkreettisia neuvotteluja ja tuloksia kaikilla tasoilla. Kolmikantavuoropuhelun elinten ja neuvotteluprosessien toimivuutta on vara parantaa etenkin Keski- ja Itä-Euroopan maissa, jotta niillä olisi todellista vaikutusta. Tämä johtaisi myös siihen, että työmarkkinaosapuolet pääsisivät osallistumaan politiikan- ja päätöksentekoon aiempaa enemmän, oikea-aikaisesti ja merkityksellisellä tavalla. Meneillään olevien ILO:n ja komission hankkeiden tarkoituksena on kartoittaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun pohjalta syntyviä hyviä käytäntöjä eri maissa sekä viranomaisten toimia, joilla pyritään vahvistamaan työmarkkinavuoropuhelun, myös työehtosopimusneuvottelujen, roolia, kun on kyse uusiin haasteisiin vastaamisesta ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämisestä uudenlaisessa työelämässä, ja samalla tukemaan työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä (28).

3.18

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa (29) tunnustetaan työmarkkinaosapuolten itsenäisyys ja niiden oikeus ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sekä osallistua työ- ja sosiaalipolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, myös työehtosopimusneuvottelujen keinoin. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetaan työmarkkinavuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten sekä työehtosopimusneuvottelujen merkittävä rooli kaikilla tasoilla.

3.19

Toimintasuunnitelmassa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanemiseksi on tarkoitus kartoittaa keinoja edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja ja vahvistaa ammattijärjestöjen ja työnantajajärjestöjen valmiuksia EU- ja jäsenvaltiotasolla.

3.20

Työmarkkinaosapuolet olisi osallistettava talouden ohjausjärjestelmän eurooppalaiseen ohjausjaksoon, etenkin työllisyyteen liittyvien, sosiaalisten ja tarvittaessa taloudellisten uudistusten ja toimintapoliitikkojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon, joko maakohtaisten suositusten tai kansallisen dynamiikan pohjalta, ja niiden olisi päästävä osallistumaan kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen (30).

3.21

Monet tahot painottavat, että vain muutamissa maissa valtiovalta ottaa työmarkkinaosapuolet tällaiseen toimintaan mukaan, ja vuosien mittaan kerätyt tiedot osoittavat, että mahdollisuus tulla kuulluksi talouden ohjausjärjestelmän puitteissa on jätetty kulloinkin virassa olevan hallituksen harkintavaltaan. Tilanne on vielä huonompi niissä jäsenvaltioissa, missä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun rakenteissa ja käytännöissä on jo entuudestaankin ollut epäkohtia. Joka tapauksessa kansallisilla työmarkkinaosapuolilla ei aina ole valmiuksia osallistua aloitteellisesti tähän haastavaan prosessiin (31).

3.22

Ohjausjakson puitteissa tapahtuva ja neuvoston työllisyyskomitean harjoittama koordinointi ei aina tuota kaikkien osapuolten kannalta tyydyttäviä tuloksia. Koska eurooppalaisella ohjausjaksolla tulee olemaan merkittävä rooli monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 ja Next Generation EU -välineen täytäntöönpanossa, olisi harkittava sellaisen mekanismin käyttöönottoa, joka antaa työmarkkinaosapuolille oikeuden tulla kuulluiksi ohjausjakson keskeisissä vaiheissa sekä EU- että jäsenvaltiotasolla. Six-pack-lainsäädäntöpakettiin (32) tehtävän tarkistuksen avulla voitaisiin velvoittaa kansalliset hallitukset kuulemaan työmarkkinaosapuolia oman maansa kannalta tärkeissä ohjausjakson vaiheissa ja ottaa käyttöön esimerkiksi sellaiset kriteerit kuin kuulemisen oikea-aikaisuus, merkityksellisyys ja asianmukaisuus (asetus (EY) N:o 1466/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1175/2011, 2 -a artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohta).

3.23

Eräät tutkimustulokset (33) osoittavat, että kansallisilla työmarkkinaosapuolilla ei aina ole valmiuksia osallistua aloitteellisesti tähän haastavaan prosessiin. Komission olisi edistettävä ja tuettava työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämiseen tähtääviä toimia, joilla pyritään vahvistamaan kansallisia työmarkkinavuoropuhelujärjestelmiä ja -käytäntöjä, ja hyödynnettävä tähän myös ESR:n varoja. Näin työmarkkinaosapuolet voisivat parantaa valmiuksiaan hoitaa tehtävänsä tehokkaasti meneillään olevan vihreän ja digitaalisen siirtymän aikana, mikä on erittäin tärkeää. Heikot valmiudet eivät tässä yhteydessä ole ainoastaan (puutteellisiin) rahoitus- ja muihin resursseihin liittyvä sisäinen ongelma vaan työmarkkinasuhteiden järjestelmästä riippuen myös rakenteellinen kysymys. Koulutustoimia, joilla vahvistetaan työmarkkinaosapuolten valmiuksia, sekä toimenpiteitä, joilla kannustetaan kahdenvälisiin ala- ja yrityskohtaisiin neuvotteluihin, on tuettava edelleen kunnioittaen työehtosopimusneuvottelujen riippumattomuutta.

3.24

Valmiuksien kehittämistoimien tukemista ESR:n toimenpideohjelmista olisi kehitettävä edelleen. Vaikka käyttöön on otettu kumppanuutta koskevat käytännesäännöt, joiden nojalla työmarkkinaosapuolten pitäisi voida vaikuttaa näiden ohjelmien sisältöön aiempaa enemmän, hallintoviranomaiset eivät osoita työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämiseen tukivaroja. Ehdotetussa ESR+-asetuksessa olisi esitettävä toimenpiteitä valmiuksien kehittämisen tueksi ja tietoa siitä, miten hallintoviranomaiset saadaan tehostamaan toimiaan työmarkkinaosapuolten valmiuksien kehittämistarpeiden tukemiseksi. Maakohtaisissa sosiaalisissa suosituksissa (myös vuoden 2020 suosituksissa) yksilöidään tähän liittyen ne maat, missä työmarkkinaosapuolet tarvitsevat tukea eniten.

3.25

Unionin ja jäsenvaltioiden hallitusvallan olisi kuultava kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja käytävä kansalaisvuoropuhelua asianmukaisesti erityisesti niiden toimintapolitiikkojen osalta, joissa nämä voivat tuoda lisäarvoa.

4.   Analyysi edellisestä, vuosien 2008–2010 finanssikriisistä saaduista myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista ja opetuksista

4.1

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on yleensä osoittautunut kriisiaikoina hyödylliseksi keinoksi löytää ratkaisuja. Näin oli esimerkiksi edellisen kriisin yhteydessä vuosina 2008–2010. On selvää, että työmarkkinaosapuolten reaktioiden tavoitteena oli tuolloin joko työpaikkojen turvaaminen ja irtisanomisten välttäminen tai työpaikkojen menetysten laajuuden ja seurauksien rajoittaminen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeä väline, jota valtiot ovat tietyissä olosuhteissa edistäneet globaalin talouskriisin kielteisten taloudellisten ja sosiaalisten seurauksien torjumiseksi. ”Työehtosopimusneuvotteluja on käytetty välineinä pahimman mahdollisen tilanteen eli irtisanomisten, massiivisten työpaikkojen menetysten ja yritysten sulkemisten välttämiseksi.” (34)

4.2

Se, miten kansalliset työmarkkinaosapuolet reagoivat finanssikriisin työmarkkinavaikutuksiin, määräytyi kolmen päätekijän mukaan: talouskriisin syvyys, työmarkkinasuhteiden institutionaalinen rakenne ja valtiovallan päätökset. Maissa, joissa on vakiintuneet työmarkkinavuoropuhelun instituutiot, työmarkkinaosapuolet osallistuivat aktiivisesti nopeiden ja tehokkaiden ala- tai yrityskohtaisten kolmikantaratkaisujen suunnitteluun. Osallistumistavat vaihtelivat selvästi jäsenvaltiosta toiseen. Keskeinen tekijä, joka vaikutti ratkaisevasti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun onnistumiseen tai epäonnistumiseen, näyttää olleen se, missä määrin valtiovalta tuki prosessia ja otettiinko työmarkkinaosapuolet ajoissa mukaan toimintaan (35). Havaittavissa on seuraava yleinen toimintamalli: kriisin alkuvaiheessa (2008–2010), vakavan taloudellisen paineen vallitessa työmarkkinaosapuolet ryhtyivät toimenpiteisiin yhteisenä tavoitteenaan säilyttää työpaikat ja yleinen työllisyystaso ja hyödynsivät tässä yhteydessä automaattisia sosiaalisia vakauttajia, mikäli niitä oli olemassa. Näin ei toimittu ainoastaan kansallisissa kolmikantaneuvotteluissa, vaan sama malli heijastui myös ala- tai yrityskohtaisiin kahdenvälisiin työehtosopimuksiin (36).

4.3

Kriisin toisessa vaiheessa (2011–2014) nähtiin puolestaan useita merkittäviä vaikutuksia jäsenvaltioiden työmarkkinasuhteiden eri näkökohtiin (37). Yksi näistä oli suuntaus kohti entistä hajautetumpia työehtosopimusneuvotteluja. Eräissä jäsenvaltioissa hallitusten yksipuolisen päätöksenteon lisääntyminen ja työehtosopimusneuvottelujen hajauttaminen johtivat yhdessä siihen, että useita työnantajia käsittävät neuvottelut harvenivat ja työehtosopimusneuvottelujen kattavuus heikkeni. Myös Keski- ja Itä-Euroopan työmarkkinasuhdejärjestelmissä siirryttiin enemmän vapaaehtoisten rakenteiden ja prosessien suuntaan ja vähennettiin kolmikantajärjestelyjä (38).

4.4

Työmarkkinasuhteisiin kohdistuneet vaikutukset olivat kovimmat niissä jäsenvaltioissa, joita kriisi koetteli taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikkein eniten. Työmarkkinaosapuolilla oli esimerkiksi Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa ja Portugalissa hyvin vähän liikkumavaraa, kun otetaan huomioon, miten laajoja taloudellisia sopeuttamistoimia kyseiset maat joutuivat toteuttamaan (39). Pohjois- ja Keski-Euroopan maiden työmarkkinasuhdejärjestelmät tarjosivat toimijoille ja prosesseille enemmän joustomahdollisuuksia (esim. työehtosopimusten avauslausekkeet), mikä helpotti niiden mukautumista taloudellisten olosuhteiden muutoksiin. Vakaat suhteet työmarkkinaosapuolten välillä mahdollistivat näin ollen myönteisemmät tulokset.

4.5

Kriisin vaikutusten lieventämiseksi otettiin käyttöön kahdentyyppisiä toimenpiteitä. Ensimmäisissä keskityttiin irtisanomisten välttämiseen ja toisissa niiden vaikutusten pienentämiseen. Irtisanomisia pyrittiin useissa maissa välttämään mm. erilaisin työajan lyhentämisjärjestelyin, mutta oli myös selvää, että eräät väestönosat ja huonompiosaiset, epätyypillisissä työsuhteissa olleiden työntekijöiden ryhmät eivät kuuluneet minkäänlaisen sosiaalisen suojelun piiriin. Sosiaaliturvajärjestelmien kattavuus ja tehokkaat julkiset palvelut nousivatkin julkisen politiikan ensisijaisiksi tavoitteiksi. Työajan lyhentämisjärjestelyihin ja etuuksien kattamiin työttömyyskausiin liitettiin täydennys- ja uudelleenkoulutustoimia. Tällaista toimintamallia olisi voitu ja tulisi monissa tapauksissa pitää hyvänä keinona reagoida kriisiin.

4.6

Toiseen vaikutusten lieventämiseksi toteutettujen toimenpiteiden ryhmään kuuluivat yhtäältä neuvottelut erorahoista, joita monet työntekijät kaipasivat, ja toisaalta ammattijärjestöjen ja työnantajien tekemät sopimukset järjestelyistä, joilla tuettiin irtisanottujen työntekijöiden paluuta työmarkkinoille. Sovitut järjestelyt olivat jäsenvaltioiden institutionaalisten järjestelmien erojen vuoksi erilaisia: työpaikan vaihdokset (Alankomaat), siirtymävaiheen työpaikkoja tarjoavat yritykset (Transfergesellschaft, Saksa), työsuhdeturvaneuvostot (Ruotsi) ja työsäätiöt (Itävalta). Näiden toimenpiteiden yhteydessä tarjottiin usein neuvontaa, toteutettiin uudelleensijoittamistoimia, järjestettiin uudelleenkoulutusta ja annettiin tietoa avoimista työpaikoista. Kaikki toimenpiteet löytyvät Euroopan työmarkkinasuhteita käsittelevästä Euroopan komission julkaisusta (40) vuodelta 2010.

4.7

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on ratkaiseva rooli kehitettäessä oikea-aikaisia ja kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan työllisyyttä ja talouden elpymistä kriisiaikoina, mutta kaikkia ongelmia ei pystytä ratkaisemaan pelkästään sen avulla. Toimiva julkinen politiikka ja sääntely sekä asianmukainen julkisen talouden liikkumavara ovat kriisitilanteissa erityisen tärkeitä (41).

5.   Työntekijöiden osallistuminen yrityksen hallintoon: keino hallita muutosta

5.1

Yritysdemokratia ymmärretään yleisesti ”kestäväpohjaisten” (42) yritysten liiketoimintaprosessien hallinnaksi, joka perustuu työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, työehtosopimusneuvotteluihin ja työntekijöiden informoimiseen, kuulemiseen ja osallistumiseen yritystasolla (43). Hyvän hallintotavan avulla voi olla mahdollista saavuttaa positiivisia taloudellisia tuloksia sekä sosiaalisia ja ympäristötavoitteita. Tällä hetkellä on käytössä säädösten sekä operatiivisten ja poliittisten toimenpiteiden yhdistelmä, jossa otetaan huomioon kansalliset työmarkkinasuhdekäytännöt ja tilanteet kussakin yrityksessä. Globalisaatio ja eurooppalaisten yritysten kansainväliset tuotantoprosessit ovat muuttaneet tapaa, jolla yrityskohtainen tiedonkulku on järjestetty (44). Luottamukseen perustuva työnantajien ja työntekijöiden yhteistyö on osoittanut merkityksensä viimeksi covid-19-pandemian yhteydessä.

5.2

Työntekijöiden tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet ovat sosiaalisia perusoikeuksia, jotka on kirjattu kansainvälisiin (ILO) ja eurooppalaisiin (Euroopan neuvosto ja EU) ihmisoikeusasiakirjoihin, ja ne ovat olennaisen tärkeitä toimivan työmarkkinavuoropuhelun kannalta.

5.3

Työntekijöiden osallistuminen Euroopan tasolla edistää oikea-aikaista tietojenvaihtoa työntekijöiden edustajien kanssa työmarkkinasuhteiden järjestelmissä, tukee yritysten hallintoon liittyvien tietopohjaisten päätösten tekemistä työntekijöiden edustajien kanssa työntekijöitä suoraan koskevissa asioissa ja edistää kestäväpohjaista ja oikeudenmukaisempaa liiketoimintamallia. Tämä auttaa viemään eteenpäin ajatusta sosiaalisesta markkinataloudesta, jossa Euroopan sosiaalista mallia pidetään eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn moottorina.

5.4

EU:n tasolla on annettu useita säädöksiä, joissa vahvistetaan asiaa koskevat vähimmäisvaatimukset (45) ja määritellään työntekijöiden oikeudet saada tietoa, tulla kuulluiksi ja olla edustettuina yritysten hallintoelimissä. Esimerkkeinä mainittakoon tiedottamista ja kuulemista koskeva direktiivi ja eurooppalaisista yritysneuvostoista annettu direktiivi (46) sekä säädökset, jotka koskevat tiettyjä yritysmuotoja, kuten eurooppayhtiöitä tai eurooppaosuuskuntia, tai tiettyjä tilanteita, kuten rajatylittäviä yritysfuusioita, yritysten luovutuksia ja joukkoirtisanomisia. Eurooppalaiset yritysneuvostot (ja eurooppayhtiön yritysneuvostot) ovat elimiä, joiden kautta työntekijät saavat tietoa ja heitä kuullaan rajatylittävissä asioissa, ja niillä on tärkeä merkitys eurooppalaisille työntekijöille. Niillä on merkittävä rooli EU:n jäsenvaltioiden ja sisämarkkinoiden asteittaisessa yhdentymisessä (47). Eurooppalaisten yritysneuvostojen tiedotus- ja kuulemistoimintaa yritysten rajatylittävien uudelleenjärjestelyjen yhteydessä on kuitenkin vielä vara parantaa ja tehostaa, kuten komissio asiaa käsittelevässä kertomuksessaan (48) korostaa.

5.5

Työntekijät voivat olla mukana yritysten hallintoelimissä useimmissa jäsenvaltioissa, mutta EU-tason yhteisiä toimintaperiaatteita ei ole ja siksi käytännöt vaihtelevat kunkin maan omien järjestelmien mukaan. ETSK kehotti jo asiakokonaisuuteen SOC/470 kuuluvassa lausunnossaan (49) luomaan EU:hun työntekijöiden osallistumista yritysten hallintoelimiin koskevan yhdenmukaistetun sääntelykehyksen. Vuonna 2019 hyväksytyssä yhtiöoikeuspaketissa ei valitettavasti otettu tätä ehdotusta huomioon.

5.6

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 8 mukaan työntekijöillä ja heidän edustajillaan on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluiksi hyvissä ajoin heidän kannaltaan merkityksellisissä asioissa. Tästä näkökulmasta katsottuna työntekijöiden osallistaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan hallita ekologisten, väestönkehitykseen liittyvien ja teknologisten haasteiden ratkaisemiseksi tarvittavia muutoksia ja helpottaa mukautumista työn organisointia koskeviin muutoksiin tai uudelleenjärjestelyihin (50). ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja kansallisia tahoja ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti-, kuulemis- ja osallistumisoikeuksia kunnioitetaan uudelleenjärjestelyprosesseissa.

5.7

Työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevissa unionin lainsäädäntötoimenpiteissä edellytetään ja tähdennetään, että työntekijöillä on oltava edustus myös näissä kysymyksissä. Eräissä Euroopan maissa tehdyt kolmikantaiset ja kahdenväliset sopimukset covid-19-pandemian leviämisen estämiseksi yritystasolla ovat esimerkkejä työmarkkinaosapuolten yhteisistä ennakoivista aloitteista työterveyden ja turvallisuuden alalla.

5.8

Covid-19-kriisi on yhtäältä tuonut esiin myönteisiä esimerkkejä Euroopassa käytävästä rakentavasta yritystason työmarkkinavuoropuhelusta, jonka avulla pyritään turvaamaan työpaikat ja varmistamaan turvallinen paluu työpaikalle liiketoiminnan jatkuessa. Toisaalta se on osoittanut, että tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksia ei ole kunnioitettu kaikkialla Euroopassa edes hätätilannevaiheessa, olipa kyse sitten uudelleenjärjestelyistä taikka työturvallisuuden ja -terveyden suojelemiseksi tai riskialttiiden työolosuhteiden välttämiseksi tarvittavista toimenpiteistä. EU:n ja jäsenvaltioiden toimet ovatkin välttämättömiä tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksien takaamiseksi covid-19-kriisistä johtuvissa uudelleenjärjestelyprosesseissa.

5.9

EU-tason lisätoimet ovat tarpeen, jotta puutteet saadaan korjattua ja työpaikkademokratiaa vahvistettua. Tavoitteena on turvata riittävä vähimmäissuojelu ja työntekijöiden oikeudet saada tietoa, tulla kuulluiksi ja olla edustettuina yritysten hallintoelimissä rajatylittävissä tilanteissa, joissa kansallista lainsäädäntöä ei voida soveltaa koordinoidusti ja oikeudenmukaisesti. Tarvitaan toimiva monialainen kehys, joka koskee näitä työntekijöiden oikeuksia paitsi eurooppalaisten yhtiömuotojen mukaisissa yrityksissä myös yrityksissä, jotka hyödyntävät käytössä olevia liikkuvuusvälineitä. Jotta voidaan varmistaa eurooppalaisten yritysneuvostojen asianmukainen rooli, on selvitettävä, mitä puutteita tiedonsaannissa on, kun on kyse EU:n ulkopuolisissa maissa harjoitettavasta liiketoiminnasta ja sen vaikutuksista työpaikkoihin sekä työoloihin ja -ehtoihin. Eurooppalaisesta yritysneuvostosta annetun direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisi vahvistettava täytäntöönpanon valvontatoimenpiteitä ja sekä otettava käyttöön tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia, mikäli puutteita havaitaan.

5.10

Lisäksi on huolehdittava siitä, että julkisen sektorin työntekijöiden tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksia kunnioitetaan täysin. ETSK kehottaa komissiota toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten asiasta tekemä sopimus pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

5.11

Kansalliset käytännöt osoittavat, että työntekijöiden osallistamisessa on eroja. Erityisesti on varmistettava, että hallinto- ja valvontaelimiin EU:n ja jäsenvaltioiden sääntöjen (51) nojalla nimitetyt työntekijöiden edustajat pystyvät hoitamaan kansallisen ja EU-lainsäädännön mukaiset tehtävänsä kunnolla. Lisäksi on tarpeen huolehtia siitä, että työntekijöille tiedotetaan ja heitä kuullaan asianmukaisesti ja hyvissä ajoin yrityksen suunnitelmista ja niiden mahdollisista vaikutuksista työpaikkoihin sekä työoloihin ja -ehtoihin, kuten asiaa koskevassa direktiivissä edellytetään.

6.   Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu osana kestävää ja osallistavaa covid-19-kriisin jälkeistä elpymistä

6.1

Useat organisaatiot ja elimet, kuten ILO, OECD, Euroopan komissio, Eurofound ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolet, ovat keränneet, julkaisseet ja päivittäneet säännöllisesti tietoa kansallisen tason toimenpiteistä, joilla reagoitiin ensin hätätilanteeseen ja pyrittiin sen jälkeen käynnistämään taloudellinen toiminta uudelleen ja laatimaan elpymisohjelmia.

6.2

Eräissä maissa on pandemian alusta lähtien allekirjoitettu kahdenvälisiä ja kolmikantaisia sopimuksia sekä lukuisia kahdenvälisiä alakohtaisia sopimuksia sellaisten toimenpiteiden käyttöönottamiseksi, joiden avulla työympäristö pidetään terveellisenä ja turvallisena.

6.3

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden koordinoimaton toiminta pandemiakriisin alussa, on selvää, että elpymisvaiheessa tarvitaan jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen perustuvaa lähestymistapaa Euroopan tulevaisuuden turvaamiseksi.

6.4

Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet – EAY, BusinessEurope, CEEP ja SME United – kehottavat covid-19-kriisiä koskevassa yhteisessä julkilausumassaan painokkaasti jäsenvaltioita ottamaan kansalliset työmarkkinaosapuolet mukaan kansallisten toimenpiteiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Kansallisten työmarkkinaosapuolten aktiivinen ja tehokas osallistuminen riippuu kuitenkin paitsi niiden omista valmiuksista myös siitä, tunnustaako hallitus niiden roolin pandemian hillitsemisessä ja sen sosioekonomisten seurausten hoitamisessa. On olemassa hyviä esimerkkejä alakohtaisten eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten johtamasta ennakoivasta kriisinhallinnasta. Jotkin niistä perustuvat kolmikantaiseen ja toiset taas kahdenväliseen toimintaan. Useissa Euroopan maissa on pyritty hillitsemään viruksen leviämistä työehtosopimusten antamin keinoin huolehtimalla turvallisesta työympäristöstä, erityisistä työjärjestelyistä ja sosiaalisista turvaverkoista, kuten sairauslomista ja vanhempainvapaista.

6.5

EU:n elpymissuunnitelma, joka sisältää komission ehdotuksen Next Generation EU -välineestä ja kaikki jo hyväksytyt, EKP:n ja EIP:n myöntämiin tilapäisiin varoihin, tukiin ja lainoihin liittyvät toimenpiteet, on kiistämättä merkittävä rahoitustoimenpidepaketti, jonka pitäisi saada liikkeelle julkisia ja yksityisiä investointeja kestävän kasvun ja laadukkaiden työpaikkojen tukemiseksi.

6.6

Kesäkuun 23. päivänä 2020 pidetyssä kasvua ja työllisyyttä käsitelleessä sosiaalialan kolmikantahuippukokouksessa työmarkkinaosapuolet korostivat tarvetta investoida julkiseen terveydenhuoltoon ja kriisiaikana eniten kärsineisiin palveluihin ja tehdä ekologista siirtymää, digitaalista muutosta ja innovatiivisia teknologioita edistäviä rakenteellisia investointeja. Näin voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä tukemalla laadukkaita työpaikkoja, koulutusta sekä sosiaalista ja taloudellista kehitystä koordinoiduissa eurooppalaisissa puitteissa.

6.7

On ratkaisevan tärkeää, että EU:n elpymissuunnitelma pohjautuu työmarkkinaosapuolten osallistumiseen ja että ne otetaan mukaan suunnitelman toteutukseen kaikilla tasoilla. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on hyvän hallinnon keskeinen väline kriisiaikoina. Kolmikantakuulemiset ja -neuvottelut parantavat kriisiin taltuttamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja, osallistavat työmarkkinaosapuolet täytäntöönpanoon ja lisäävät niiden luottamusta siihen, että vaikeudet voitetaan, sekä tukevat samalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouksiemme selviytymis- ja palautumiskykyä. Kriisin vaikutuksia työntekijöihin, yrityksiin ja paikallisyhteisöihin kartoitetaan myös paikallisviranomaisten kanssa, ja tämä on olennaisen tärkeää sovittujen väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymisen sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin elpymissuunnitelmia koskevan yhteisymmärryksen kannalta.

6.8

On välttämätöntä laatia kansallisia suunnitelmia EU-varojen kohdentamiseksi keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmien pohjalta. Tässä yhteydessä on huolehdittava siitä, ettei varoja hajauteta liikaa, ja otettava huomioon hätätilanteen aikana esiin tulleet haavoittuvuudet ja eriarvoisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa.

6.9

Eräissä EU:n jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on osoittautunut toimivaksi keinoksi hyväksyä nopeasti ja tehokkaasti jämeriä hätätoimenpiteitä, joilla autetaan yrityksiä selviytymään kriisistä ja siten säilyttämään työpaikat ja pitämään ihmiset työmarkkinoilla. Se on auttanut turvaamaan työajan lyhentämisjärjestelyt, joilla on tarkoitus vähentää kriisin vaikutuksia työllisyyteen ja tarjota työntekijöille ja yrityksille suunnitteluvarmuutta elpymisvaiheen ajaksi.

6.10

Muutamissa jäsenvaltioissa haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten epätyypillisissä työsuhteissa olevat, itsenäiset ammatinharjoittajat ja pimeän työn tekijät, eivät kuitenkaan ole päässeet suojatoimien piiriin ja uhkaavat ajautua köyhyyteen, mikä pahentaa sosiaalista kriisiä.

6.11

EU voi pitkällä aikavälillä tukea jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia peruuttamalla sellaiset rakenneuudistukset, jotka heikentävät työsuhdeturvaa, sekä jättämällä enemmän tilaa työehtosopimusneuvotteluille ja vahvistamalla työmarkkinainstituutioita. EU:n olisi myös käsiteltävä sellaisia kiireellisiä haasteita kuin pitkäaikaistyöttömyys, siirtyminen vihreisiin ja digitalisoituihin prosesseihin ja työllistyvyyttä edistävä täydennys- ja uudelleenkoulutus, sekä luotava asianmukainen sääntelykehys erilaisille työmuodoille.

6.12

Parempi yhteistyö komission, jäsenvaltioiden hallitusvallan, työnantajien ja ammattijärjestöjen välillä voi myös auttaa sosiaaliturvajärjestelmiä reagoimaan muuttuvaan taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen Euroopassa niin, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, jotka ovat tällä hetkellä järjestelmien ulkopuolella, voidaan saattaa niiden piiriin. Eurooppalaista ohjausjaksoa olisi kehitettävä työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa siten, että otetaan käyttöön uusi indikaattoreiden tulostaulu ja autetaan jäsenvaltioita näin arvioimaan edistymistä sovittujen toimintapolitiikkojen täytäntöönpanossa ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa Euroopan tasolla. Sekä EU:n että kansallisen tason viranomaisten ja kaikkien eri tasojen työmarkkinaosapuolten ja muiden sosiaalisten sidosryhmien määrätietoisuus ja vastuullisuus on näinä koettelevina aikoina erittäin tärkeää talouksiemme kestäväpohjaisen elpymisen varmistamiseksi ja Euroopan sosiaalisen mallin vahvistamiseksi.

6.13

Euroopan komissio esitti tiedonannossaan ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2020: maakohtaiset suositukset” (52) covid-19-pandemiaa koskevia suosituksia kaikille jäsenvaltioille. Tiedonannon johdanto-osassa korostetaan, että toimiva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on avainasemassa pyrittäessä varmistamaan, että toteutetut toimenpiteet ovat tuloksellisia, osallistavia ja kestäväpohjaisia. On todettava, että eräissä jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistamisen käytäntöä on covid-19-pandemian aikana heikennetty tai rajoitettu (53). Kolmea jäsenvaltiota – Puola, Romania ja Unkari – on tämän seurauksena kehotettu varmistamaan työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien riittävä ja tehokas osallistuminen päätöksentekoon. ETSK kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ja arvioimaan maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa näissä maissa.

6.14

Komission olisi varmistettava ja valvottava (esimerkiksi raportointivälineiden avulla), että jäsenvaltiot käyvät toimivaa työmarkkinavuoropuhelua kansallisten sidosryhmien kanssa eurooppalaisen ohjausjakson kaikissa vaiheissa ja suunniteltaessa kansallisia elpymissuunnitelmia. Näin taataan tehokas seuranta ja täytäntöönpano laajan sitoutumisen pohjalta.

6.15

On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että työmarkkinaosapuolten valmiuksia ei heikennetä koronajan seurauksena. EU:n on harkittava kaikkia tarvittavia toimenpiteitä, myös taloudellisten resurssien myöntämistä, jotta työmarkkinaosapuolten valmiuksia voidaan kehittää niin työmarkkinavuoropuhelutoiminnan kuin vuoropuhelurakenteidenkin osalta. Eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet ovat esittäneet komissiolle yhteisen ehdotuksen (54) uuden rahoitusvälineen luomisesta niiden poikkeuksellisten toimenpiteiden tueksi, joita ne toteuttavat covid-19-kriisin aikana.

---

(1)  Ilmauksella ”sidosryhmät” viitataan työmarkkinaosapuoliin (työnantajat ja ammattijärjestöt). Työmarkkinaosapuolten kolmikantaneuvotteluissa siihen sisältyvät myös hallitukset.

(2)  ILO:n julistus sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta, kansainvälinen työkonferenssi (ILC), 2008, ILO:n päätöslauselma Resolution concerning the Recurrent Discussion on social dialogue, hyväksytty ILC:ssä 13. kesäkuuta 2013 ja ILO:n päätöslauselma Resolution concerning the second recurrent discussion on social dialogue and tripartism, hyväksytty ILC:ssä 8. kesäkuuta 2018. Ks. myös ILO:n satavuotisjulistus työn tulevaisuudesta, hyväksytty ILC:n 108. täysistunnossa, 2019.

(3)  Ks. edellä mainittu ILO:n päätöslauselma, 2018 ja Conclusions of the general discussion on Decent work in global supply chains, kesäkuu 2016.

(4)  Tuoreet OECD:n tutkimukset Employment Outlook 2019 ja Going Digital: Shaping Policies, Improving lives Report 2019.

(5)  Komissio kehottaa maakohtaisissa suosituksissaan useita EU:n jäsenvaltioita ryhtymään erityisiin toimenpiteisiin työehtosopimusneuvottelujen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun esteiden poistamiseksi.

(6)  On tärkeää panna merkille, että kolmikantaneuvotteluja koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 144 on ratifioinut 26 EU:n jäsenvaltiota ja se tulee Kroatiassa voimaan helmikuussa 2021. Luxemburg ei kuitenkaan ole ratifioinut sitä.

(7)  EUVL C 125, 21.4.2017, s. 10.

(8)  Eurofound, 2020, Capacity building for effective social dialogue in the European Union.

(9)  SEUT-sopimuksen 151–155 artikla.

(10)  EUVL C 232, 14.7.2020, s. 18.

(11)  Sopimus tehtiin alun perin vuonna 1996, ja sitä tarkistettiin vuonna 2009. Se saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston direktiivillä 2010/18/EU.

(12)  Saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston direktiivillä 97/81/EY.

(13)  Saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston direktiivillä 99/70/EY.

(14)  Etätyöstä (2002), työperäisestä stressistä (2004), häirinnästä ja väkivallasta työelämässä (2007), osallistavista työmarkkinoista (2010), aktiivisena ikääntymisestä ja eri sukupolvet huomioivasta lähestymistavasta (2017) sekä digitalisaatiosta (2020).

(15)  Elinikäisestä valmiuksien ja pätevyyksien kehittämisestä (2002), sukupuolten tasa-arvosta (2005) ja nuorisotyöllisyydestä (2013).

(16)  Työohjelmassa 2019–2021 keskitytään seuraaviin kuuteen painopisteeseen: digitalisaatio, työmarkkinoiden ja sosiaalijärjestelmien suorituskyvyn parantaminen, osaaminen, psykososiaaliset näkökohdat ja riskit työpaikalla, valmiuksien kehittäminen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamiseksi ja kiertotalous.

(17)  Lausuma on saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=fi&catId=89&newsId=2562

(18)  Komission 20. toukokuuta 1998 antama päätös 98/500/EY Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta, saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:1998:225:0027:0028:FI:PDF

(19)  Esimerkiksi liikenne, energia, maatalous, rakentaminen, kauppa, metalliteollisuus, telakkateollisuus, koulutus sekä vakuutus- ja pankkiala.

(20)  Kerckhofs, Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten alakohtainen vuoropuhelu: Tietoja ja lukuja, Eurofound, 2019, saatavilla osoitteessa https://www.eurofound.europa.eu/fi/publications/report/2019/european-sectoral-social-dialogue-facts-and-figures

(21)  Ks. tarkat viitteet tekstijaksosta 5.

(22)  Eurooppalaiset yritysneuvostot luotiin alun perin eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetulla direktiivillä 94/45/EY, mutta nykyään niitä säännellään uudelleenlaaditulla direktiivillä, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:02009L0038-20151009. Benchmarking Working Europe 2019 -katsauksen mukaan vuonna 2018 eurooppalaisia yritysneuvostoja oli 1 150 ja niissä oli mukana noin 20 000 työntekijöiden edustajaa.

(23)  EAY ja BusinessEurope, loppuraportti Building on experiences: A win-win approach to transnational industrial relations in multinational companies, 2018.

(24)  Perustuu Euroopan komission tietoihin, Database on transnational company agreements, saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=978&langId=en

(25)  Lisätietoa aiheesta löytyy osoitteesta https://ec.europa.eu/social/main.jsp?eventsId=1028&catId=88&furtherEvents=yes&langId=en&

(26)  Sustainability and governance, ESDE, luku 6.

(27)  Ensimmäiset tulokset ILO:n ja EU:n hankkeesta, joka käsittelee työmarkkinaosapuolten ja niiden vuoropuhelun kehittämistä, esiteltiin viime maaliskuussa pidetyssä konferenssissa. Ne koskivat kansallisten työmarkkinavuoropuhelun instituutioiden toimivuutta ja hallitusten roolia prosessin edistämisessä.

(28)  ILO:n ja komission uudessa hankkeessa keskitytään analysoimaan ja dokumentoimaan sitä, miten työmarkkinaosapuolet EU:n jäsenvaltioissa pyrkivät mukautumaan tällaisiin muutoksiin. Youcef Ghellab ja Daniel Vaughan-Whitehead.

(29)  Toimielinten välinen julistus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, (2017/C 428/09)

(30)  Eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa käydyt kansalliset vuoropuhelut, ks. EAY:n julkaisema indeksi ammattijärjestöjen osallistumisesta ohjausjaksoon (Trade Union Involvement Index for the Semester Process).

(31)  Useat Eurofoundin, EAY:n, Euroopan komission, työllisyyskomitean ja European Social Observatory -tutkimuskeskuksen raportit vahvistavat, että työmarkkinaosapuolet eivät pääse osallistumaan toimintaan asianmukaisesti.

(32)  https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/economic-and-fiscal-policy-coordination/eu-economic-governance-monitoring-prevention-correction/european-semester/framework/eus-economic-governance-explained_fi

(33)  Ks. edellä mainitut Eurofoundin raportit, EAY:n tutkimuslaitoksen ETUI:n katsaus Benchmarking Working Europe 2018 ja EAY:n vuosianalyysit maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta ohjausjakson yhteydessä.

(34)  EAY, Benchmarking Working Europe 2010, Bryssel, 2010.

(35)  ILO:n toimintapoliittinen katsaus The need for social dialogue in addressing the COVID-19 crisis, Geneve, toukokuu 2020.

(36)  Eurofound, 2012, Social dialogue in times of global economic crisis.

(37)  Eurofound, 2013, Comparative analytical report: the impact of the crisis on working conditions relations.

(38)  Glassner, 2013, Central and eastern European industrial relations in the crisis: national divergence and path-dependent change and ILO Recovering from the crisis through social dialogue in the new EU Member States: the case of Bulgaria, the Czech Republic, Poland and Slovenia.

(39)  Eurofound, 2014, Changes to wage-setting mechanisms in the context of the crisis and the EU’s new economic governance regime.

(40)  European Commission’s Industrial relations in Europe, (2010)

(41)  Ks. edellä mainittu ILO:n toimintapoliittinen katsaus, 2020 ja OECD:n verkkoportaalin Tackling the coronavirus – contributing to a global effort päivitykset, maaliskuu 2020.

(42)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 35 – ”kestäväpohjainen” yritys määritellään tekstijaksossa 3.

(43)  Eurofoundin tutkimukseen perustuva artikkeli ”Industrial democracy in Europe: a quantitative approach”, Pablo Sanz, Christian Weiz, Maria Caprile & Ricardo Rodriguez Contreras, julkaisussa Labour and Industry, kesäkuu 2020.

(44)  Eurofoundin tutkimukseen perustuva artikkeli ”Industrial democracy in Europe: a quantitative approach”, Pablo Sanz, Christian Weiz, Maria Caprile & Ricardo Rodriguez Contreras, julkaisussa Labour and Industry, kesäkuu 2020.

(45)  Direktiivi 2002/14/EY tiedottamista ja kuulemista koskevista puitteista ja direktiivi 2009/38/EY eurooppalaisista yritysneuvostoista.

(46)  Direktiivi 94/45/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/38/EY.

(47)  Eurofound (2020), Social dialogue and HR practices in European global companies sisältää analyysin ja havaintoja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun eurooppalaisen ulottuvuuden kehityksestä niin yritysten monikansallisen tason päätöksenteossa kuin paikallisissa tytäryhtiöissäkin sekä eurooppalaisten yritysneuvostojen roolista tärkeänä yhdyssiteenä yrityksessä käytävän työmarkkinavuoropuhelun eri tasojen, esimerkiksi kansallisen ja eurooppalaisen tason, välillä.

(48)  Euroopan komissio, ”Kertomus eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä annetun direktiivin 2009/38/EY (uudelleenlaadittu toisinto) täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa”, Bryssel, 14.5.2018, COM(2018) 292 final.

(49)  EUVL C 161, 6.6.2013, s. 35.

(50)  Eurofoundin tutkimukseen perustuva artikkeli ”Industrial democracy in Europe: a quantitative approach”, Pablo Sanz, Christian Weiz, Maria Caprile & Ricardo Rodriguez Contreras, julkaisussa Labour and Industry, kesäkuu 2020.

(51)  Esimerkkejä: Saksa: lakisääteinen suora nimitys; Alankomaat: työntekijöiden nimeämien johtohenkilöiden valinta; Ranska: suorien nimitysten ja osakkaiden tekemien nimitysten yhdistelmä; Ruotsi: ammattiyhdistysten edustajien nimitykset.

(52)  Komission tiedonanto COM(2020) 500 final, 20.5.2020, ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2020: maakohtaiset suositukset”.

(53)  EAY:n katsaus, Workers’ Information, consultation and participation, 15. toukokuuta 2020.

(54)  Eri aloja edustavien eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten yhteinen ehdotus erityisen taloudellisen välineen luomisesta työmarkkinaosapuolten tukemiseksi covid-19-kriisin aikana, osoitettu komission varapuheenjohtajalle Valdis Dombrovskisille ja työllisyysasioista ja sosiaalisista oikeuksista vastaavalle komission jäsenelle Nicolas Schmitille, 10. huhtikuuta 2020.