Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Monitasoinen hallinto ja monialainen yhteistyö energiaköyhyyden torjumisen välineinä”

(2019/C 404/10)

Esittelijä

:

Kata TÜTTŐ (HU/PES), Budapestin 12. kaupunkipiirin paikallishallinnon edustaja

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA

Alustavat huomautukset

1.

muistuttaa korostaneensa jo useissa aiemmissa lausunnoissaan energiaköyhyyden huomioon ottamisen tärkeyttä eri alojen politiikkaa laadittaessa ja katsoo, että yksi viime vuosien tärkeimmistä poliittisista edistysaskeleista on se, että on tunnustettu erikseen tarve ottaa huomioon myös sosiaaliset seuraukset laadittaessa energia- ja ilmastopolitiikkaa nyt ja tulevaisuudessa. Energiaköyhyyden torjuminen olisikin sisällytettävä kattavasti kaikkiin asiaankuuluviin kansallisen tason ja EU:n säädöksiin.

2.

korostaa, että yksi pääasiallisista sosiaalisiin seurauksiin liittyvistä ongelma-aloista on energiaköyhyys, joka on läheisesti yhteydessä alueiden komitean kuluvan toimikauden painopisteisiin.

3.

katsoo, että energiaköyhyyden torjunnan hallinta tavalla, jossa otetaan huomioon niin unionin yleiset näkökannat kuin paikalliset ja alueelliset erityispiirteet, voi auttaa merkittävästi parantamaan kansalaisten luottamusta EU:hun ja tuomaan EU:ta lähemmäs kansalaisia mutta myös panemaan täytäntöön Pariisin sopimuksen ja toteuttamaan energiaunionin.

4.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission lainsäädäntöpaketissa ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” tunnustetaan energiaköyhyyden kitkemisen tärkeys ja viitataan siihen erikseen moneen otteeseen.

5.

pyytää muistamaan, että kun unionin tasolle on luotu kehys, seuraavana haasteena on mukauttaa puhtaan energian toimenpidepaketin yleiset säännökset lainsäädännön erilaisten osatekijöiden vaatimalla tavalla ottaen kattavasti huomioon eri alueiden tilanteet. Tässä prosessissa tulee toisaalta säilyttää yhdenmukaisuus unionin yleisen kehyksen kanssa ja toisaalta määrittää toimintakehys ja toimintatavat sen perusteella, mitä energiaköyhyyden eri osa-alueista tiedetään ja miten ne tunnetaan.

6.

panee tyytyväisenä merkille lainsäädäntäprosessissa aikaansaadun edistymisen puhtaan energian säädöspaketin tärkeiden osatekijöiden osalta ja erityisesti Euroopan parlamentin kannan sähkön sisämarkkinoita koskeviin yhteisiin sääntöihin sekä sen, että parlamentti tunnustaa nimenomaisesti tarpeen kerätä kattavaa tietoa energiaköyhyydestä jäsenvaltioissa, ehdotetun joustavuuden, jotta jäsenvaltiot voivat puuttua markkinoiden toimintaan energiaköyhyyden torjumiseksi, sekä heikossa asemassa olevien kuluttajien määritelmän laajentamisen (28 artikla) (1).

7.

kannattaa erityisesti Euroopan parlamentin pyyntöä Euroopan komissiolle, jotta se antaisi ohjeita siitä, miten määritellään ”merkittävä määrä energiaköyhyydessä olevia kotitalouksia” (myös yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevan asetuksen 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan yhteydessä), ja kannattaa täysin Euroopan parlamentin lähtökohtaa, jonka mukaan mitä tahansa energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien osuutta voidaan pitää merkittävänä.

8.

huomauttaa, että energiaköyhyys on jo hyvin tunnettu ongelma ja se tunnustetaan jo yhä laajemmin EU:n lainsäädäntökehyksessä, jossa asetetaan jäsenvaltioille nimenomaisia velvoitteita siihen liittyen, eikä kukaan voi enää jatkossa väittää, ettei olisi tiennyt siitä. Toimintapolitiikat ja käytännön toimet ovat siis välttämättömiä. Komitea toteaa kuitenkin, että energiaköyhyyden eri osatekijöiden ja vaikutusten täsmällisiä määritelmiä sekä tarvittavia indikaattoreita niiden mittaamiseksi on kehitettävä kiinnittäen täysipainoisesti huomiota alueellisten ja paikallisten olosuhteiden monimuotoisuuteen, jotta varmistetaan, että toimenpiteet voidaan kohdentaa ja toteuttaa tehokkaasti.

9.

korostaa kuitenkin, että paikallis- ja aluetasolla toteutetaan jo kokeiluhankkeita energiaköyhyyden torjumiseksi. Näihin kuuluu EU:n kaupunkiagendaan sisältyvän asumista koskevan kaupunkikumppanuuden puitteissa tehty arvokas työ.

10.

toteaa, että yksi parhaista tavoista poistaa energiaköyhyyttä EU:n tasolla on investoida energiatehokkuuteen ja huolehtia moitteettomasti toimivista ja kilpailukykyisistä sisämarkkinoista, joilla hinnat ovat alhaiset.

11.

on tyytyväinen siihen, että uusi asetus energiaunionin hallinnasta luo kehyksen, jonka puitteissa paikallis- ja alueyhteisöt voivat saada äänensä kuuluville ja nostaa energiaköyhyyden ensisijaiseksi aiheeksi.

12.

katsoo, että energiaköyhyys on suuri yhteiskunnallinen haaste, jolla on sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ja johon täytyy tarttua kiireellisesti kaikilla hallintotasoilla. Sen ratkaisemiseksi tarvitaan kattava monialainen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon tavoitteiden ja sosiaali- ja ympäristöalan välineiden väliset suhteet.

Mitä energiaköyhyydellä pohjimmiltaan tarkoitetaan?

13.

muistuttaa, että energiaköyhyys määritellään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa seuraavasti: ”tilanne, jossa kotitaloudella tai yksityishenkilöllä ei ole varaa kotiensa perusenergiapalveluihin (lämmitys, jäähdytys, valaistus, liikkuvuus ja sähkö) takaamaan ihmisarvoinen elintaso, koska heillä on alhainen tulotaso, korkea energiankulutus ja heikko energiatehokkuus”.

14.

korostaa, että joka kymmenes eurooppalainen ei pysty pitämään kotiaan lämpimänä talvella, joka viides EU:n kansalainen ei pysty viilentämään kotiaan kesällä ilmastoinnin avulla ja lisäksi yli 80 miljoonaa eurooppalaista asuu kosteissa asunnoissa, joissa on hometta, ja tämäkin liittyy vaikeuteen lämmittää asuntoa ja huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta.

15.

huomauttaa, että energiaköyhyys – muiden köyhyyden muotojen tapaan ja niihin yhdistettynä – uhkaa useammin ja vakavammin naisia. Tämä johtuu muun muassa tulojen sekä kotitöiden ja perheenhoitovastuun epätasaisesta jakautumisesta naisten ja miesten välillä sekä naisten suuremmasta osuudesta yksinhuoltajien ja yksin asuvien ikääntyneiden joukossa.

Kokonaisvaltaisen lähestymistavan tarve

16.

tunnustaa, että energiaköyhyys on erittäin monitahoinen ongelma, joka voidaan ratkaista vain ottamalla yhtä aikaa ja koordinoidusti huomioon kaikki sosiaaliset, tekniset, taloudelliset ja talousarvionäkökohdat.

17.

toteaa, että tilannekatsauksen laatimiseksi energiaköyhyydestä ja ratkaisujen etsimiseksi on kerättävä monenlaista tietoa ja analysoitava tiedot yksityiskohtaisesti. Komitea korostaa erityisesti tässä yhteydessä AK:n oman alueellisten vaikutusten arvioinnin mukaisesti tarvetta saada yksityiskohtaisia lisätietoja NUTS3-tasolle saakka ja tarvittaessa pidemmällekin, kehittää edelleen asianmukaisia indikaattoreita energiaköyhyyden erilaisten osatekijöiden ja vaikutusten mittaamiseksi paikallistasolla sekä tehostaa jo saatavilla olevan tiedon keruuta ja prosessointia, jotta se saataisiin poliittisten päättäjien ulottuville.

18.

korostaa, että energiaköyhyyden torjunta edellyttää monenlaisten julkisen politiikan välineiden käyttöä siten, että samaan aikaan otetaan huomioon sekä energiatehokkuuteen että sosiaaliseen suojeluun liittyvät näkökohdat.

19.

painottaa kuitenkin, että kattava monialainen lähestymistapa ei missään tapauksessa saa olla veruke poliittisten päämäärien tai alakohtaisten, kaupallisten tai muiden energiaköyhyyden torjuntaan liittymättömien etujen tavoittelulle.

20.

kehottaa Euroopan alue- ja paikallisviranomaisia kiinnittämään huomiota siihen, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan omaksuminen on erityisen tärkeää mutta se voidaan toteuttaa suhteellisen yksinkertaisesti paikallis- ja aluetasolla. Tätä varten on kuitenkin olennaisen tärkeää vaihtaa kokemuksia ja kokeilla muita yhteistyömuotoja.

21.

korostaa, että energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien tilanteet ovat hyvin erilaisia ja niihin liittyy aina omia erityispiirteitä. Kyse voi olla vuokralaisista tai omistajista, jotka voivat asua yhtä lailla kaupungissa kuin maaseudullakin. Heillä on yleensä myös muita vaikeuksia, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan oikeudenmukainen, innovatiivinen, avoin ja osallistava lähestymistapa, jonka tulee ehdottomasti tuoda yhteen kaikki asianomaiset osapuolet.

22.

huomauttaa, että energiaköyhyys ei liity ainoastaan asunnon tilaan vaan se vaikuttaa suoraan myös asianomaisten henkilöiden fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen ja vaikeuttaa heidän sosiaalisia suhteitaan, oppimistaan, liiketoimintamahdollisuuksiaan ja monia muita toimintoja.

Tukea energiaköyhyysilmiön seuraamiselle mutta myös sen poistamiselle

23.

katsoo, että EU-tason julkisen politiikan onnistuminen edellyttää yleensä riittävän kunnianhimoisten, konkreettisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden asettamista.

24.

korostaa, että vaikka energiaköyhyyden poistamiseen tähtäävän politiikan lopullisena tavoitteena täytyy olla ilmiön kitkeminen kokonaan, poliittisen prosessin tehokkuuden varmistamiseksi on syytä määrittää lyhyemmän aikavälin tavoitteita.

25.

kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan konkreettisia tavoitteita energiaköyhyyden vähentämiseksi vuoteen 2030 ja poistamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

EU:n tasolla toteutettavat toimet

26.

on tyytyväinen siihen, että energian saanti ei ole vain yksi Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteista, vaan sosiaalinen suojelu on erityisen tärkeässä asemassa myös marraskuussa 2017 luodussa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa. Energiaköyhyys onkin erinomainen esimerkki alasta, jossa sosiaalinen suojelu edellyttää myös unionin tason toimintaa.

27.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission marraskuussa 2018 hyväksymään strategiseen visioon ”Puhdas maapallo kaikille”, jonka tavoitteena on luoda ilmastoneutraali Eurooppa vuoteen 2050 mennessä huolehtien samalla paitsi hyvinvoinnin lisääntymisestä ja työpaikkojen luomisesta myös sosiaalisesta tasapuolisuudesta oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamiseksi.

28.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla on tosiasiallisesti oikeus saada kohtuuhintaista energiaa, ja pohtimaan tätä varten mahdollisuutta soveltaa moratoriota tilanteissa, joissa julkisten palvelujen toimittaminen lopetetaan tai keskeytetään maksuhäiriön vuoksi, jotta yksikään kotitalous ei voisi jäädä ilman peruslämmitystä tai -jäähdytystä.

29.

katsoo, että energian kohtuuttomien hintojen rajoittamista ei voida jättää vain kilpailun ja markkinoiden itsesääntelyn varaan, vaan unionin täytyy asettaa oikeudellisia kehyksiä, joissa jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille annetaan tarvittavat välineet kohtuuhintaisen energian takaamiseksi. Energian hintojen pitämiseksi alhaisella tasolla EU:n sekä muiden viranomaistahojen on ennen kaikkea varmistettava, että energiamarkkinoilla on riittävästi tarjontaa, että monopolihinnoittelu estetään ja että ohjauskeinot energiajärjestelmän muuttamiseksi ovat kustannustehokkaita eivätkä nosta hintoja kohtuuttomasti.

30.

korostaa, että tarvitaan asianmukaisia toimia energiatehokkuutta parantavien korjausten mahdollisten kielteisten vaikutusten, kuten kasvaneiden asumiskustannusten, estämiseksi tai korvaamiseksi. Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää varmistaa energiatehokkuuteen liittyvien kustannusten ja siitä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen asunnonomistajien ja vuokralaisten välillä.

31.

pitää tarpeellisena, että alue- ja paikallisviranomaiset edistävät ilmaisen ja riippumattoman yleisöneuvonnan tarjoamista energia-alalla ja tukevat köyhien kotitalouksien aktiivisempaa osallistumista energiantuotantoon.

32.

katsoo, että EU:n lainsäädäntö voisi olla paljon kunnianhimoisempi ja että on välttämätöntä, että kansalliset hallitukset tekevät vilpitöntä ja sitoutunutta yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, jotta tehokas monitasoinen hallinto voi toteutua.

33.

pitää välttämättömänä, että yksinkertaistetaan ja laajennetaan mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta, sillä energiaköyhyyden ilmenemisen ja kärjistymisen taustalla on usein energiaköyhyydestä kärsivien ihmisten ja ihmisryhmien rajalliset toimintavalmiudet ja heikompi pääsy julkishallinnon palvelujen piiriin. Lisäksi komitea toteaa, että kunnostustöitä ja energiatehokkuuden parantamistoimenpiteitä voivat kuitenkin rajoittaa asukkaiden maksukyky ja vuokrasääntely, jotka tekevät kustannusten kattamisen vaikeaksi. Sen vuoksi komitea painottaa, että sekä vuokralaisille että asunnonomistajille on luotava asianmukaisia kannustimia energiatehokkuuden parantamiseen tehtäviin investointeihin, ja lisäksi on varmistettava muita heikommassa asemassa olevien kuluttajien suojelu.

34.

toivoo tiiviimpää yhteistyötä energiaköyhyyden seurantakeskuksen, kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen ja Eurostatin välillä.

35.

korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää pitää energiankuluttajien muuttumista tuottajakuluttajiksi yhtenä energiaköyhyyden poistamisen välineenä. Tätä varten on syytä kaikilla tasoilla tukea aloitteita, joiden avulla myös energiaköyhyystilanteessa olevat kuluttajat voivat ryhtyä energian tuottajiksi.

Paikallis- ja alueviranomaisten rooli

36.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat eturintamassa torjumassa monitahoista energiaköyhyysongelmaa, sillä ne pystyvät havaitsemaan ilmiöstä kärsivät ihmiset, hahmottamaan ilmiön konkreettiset syyt ja antamaan kansalaisille suoraan käytännön neuvoja ja opastusta. Suuri osa energiaköyhyyden torjumiseksi toteutettavista toimenpiteistä voidaankin panna täytäntöön paikallistasolla.

37.

korostaa, että erittäin monitahoiseen energiaköyhyysongelmaan ei voida soveltaa mitään yhtenäistä ratkaisua kaikilla unionin alueilla. Myös paikallisviranomaisten täytyy omaksua uusi kokonaisvaltainen lähestymistapa tarkoituksenmukaisten ratkaisukeinojen etsimiseen: eri aloilla toimivaltaisten paikallisviranomaisten on tehtävä yhteistyötä parhaan ratkaisun löytämiseksi. Paikallis- ja aluetason viranomaisilla on tietynlaista, merkittävää vaikutusvaltaa energiatehokkuuden parantamista ja energiantuotantoa koskevaan toimintapolitiikkaan nähden, koska niillä on omia energiayhtiöitä, asuntoyhtiöitä, yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa, hankevaroja, neuvontatoimintaa jne.

38.

kehottaa kiinnittämään huomiota siihen mahdollisuuteen, että energiaköyhyyden hallintapolitiikka tarjoaa muitakin hyötyjä alue- ja paikallisyhteisöille: se edistää muiden poliittisten tavoitteiden saavuttamista tukemalla muun muassa energiatehokkuuteen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, kansalaisten terveyden parantamiseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja sosiaaliseen suojeluun ja siten yleensä elämänlaatuun ja kestävään kehitykseen tähtääviä toimintapolitiikkoja.

39.

korostaa, että tehokas energiaköyhyyden torjuntapolitiikka voi auttaa paikallis- ja alueviranomaisia laajentamaan entisestään ilmastonmuutoksen torjuntatoimien yhteiskunnallista pohjaa saamalla toimintaan mukaan sellaisia yhteiskuntaryhmiä, jotka eivät tähän mennessä ole olleet niin aktiivisia eivätkä niin suuren huomion kohteena.

40.

korostaa kuitenkin, että kaikki tämä on mahdollista vain, jos vahvistetaan riittävällä tavalla paikallis- ja alueviranomaisten käytössä olevia oikeudellisia ja taloudellisia välineitä.

Rakennuskanta ja energiatehokkuus

41.

korostaa, että energiatehokkuus yhdistää tärkeällä tavalla toisiinsa ilmastoneutraaliustavoitteet ja oikeudenmukaisen energiasiirtymän tavoitteet, joihin sisältyy myös energiaköyhyyden hallinta.

42.

katsoo, että asuntokannan energiatehokkuuden parantaminen on yksi paikallis- ja alueviranomaisten tärkeimmistä tehtävistä ja että niiden ei pitäisi tässä tarkoituksessa keskittyä yksinomaan sosiaaliseen asuntokantaan etenkään niissä jäsenvaltioissa, joissa sosiaalinen asuntotarjonta on vähäistä.

43.

korostaa, että velvoitetta kunnostaa vuosittain 3 prosenttia jäsenvaltioiden keskushallinnon omistamista rakennuksista niiden energiatehokkuuden parantamiseksi olisi täydennettävä tavoitteiltaan kunnianhimoisella panostuksella ja tukitoimilla kunnostamisen vauhdittamiseksi myös muilta osin asuntokantaa, sillä muutoin energiaköyhyyden poistamistoimien tuloksia ei ole mahdollista saavuttaa lähitulevaisuudessa, puhumattakaan ilmastotavoitteiden toteutumisesta.

44.

korostaa tarvetta käyttää mahdollisimman suuri osa unionin varoista rakennuskannan yleiseen kunnostamiseen siten, että kiinnitetään huomiota energiaköyhyysnäkökohtaan, jotta nimenomaan köyhimpien vuokralaisten ja asunnonomistajien asuntojen energialaatutason nostaminen ei viivästyisi, sillä tämä lisäisi energiaköyhyyttä ja haittaisi muutenkin ilmastoalan tavoitteiden saavuttamista.

45.

kehottaa jäsenvaltioita saattamaan rakennusten energiatehokkuutta koskevan tarkistetun direktiivin (2) mahdollisimman nopeasti ja viimeistään maaliskuuhun 2020 mennessä osaksi kansallista lainsäädäntöään, sillä EU:n nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen on suoraan sidoksissa olemassa olevan lainsäädäntökehyksen kattavaan täytäntöönpanoon.

Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen tärkeys

46.

on tyytyväinen siihen, että energiaköyhyysasia on nostettu kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa kolmanneksi pilariksi: sopimus on näin edelläkävijänä pitämässä tätä ongelmakenttää esillä ja etsimässä siihen ratkaisuja. Komitea korostaa sopimuksen erittäin arvokasta panosta osaamisen ja kokemusten vaihdossa ja Euroopan paikallis- ja alueyhteisöjen ja muiden toimijoiden tukemisessa ja menettelytapoja koskevien suuntaviivojen tarjoamisessa.

47.

korostaa, että kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus voi jatkossakin luottaa komitean tukeen, sillä sen aktiivisella roolilla ja syvillä yhteiskunnallisilla juurilla on suuri merkitys Euroopan kansalaisille.

48.

kehottaa Euroopan paikallis- ja alueyhteisöjä ja niiden johtajia liittymään kaupunginjohtajien sopimukseen ja muihin, ilmastotoimia ajaviin verkostoihin, ja osallistumaan aktiivisesti niiden toimintaan korostaen eritysesti hyvien paikallisten käytänteiden vaihtoa.

49.

muistuttaa, että ryhmä alueiden komitean jäseniä toimii kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen lähettiläinä tehtävänään tehdä tunnetuksi sen toimintaa ja kannustaa mahdollisimman monia liittymään siihen, ja katsoo, että näitä lähettiläitä tulee tukea asianmukaisesti heidän työssään.

Energiaköyhyyden seurantakeskus

50.

korostaa, että energiaköyhyyden määritteleminen ja ilmiön tarkka mittaaminen on välttämätöntä, jotta voidaan suunnitella ja toteuttaa tarkoituksenmukaisia julkisen politiikan ratkaisuja ja toimenpiteitä.

51.

pitää valitettavana, että kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista ei seuraa energiaköyhyyden kehitystä määrällisin mittarein.

52.

toteaa, että Euroopan komission perustaman energiaköyhyyden seurantakeskuksen tähänastinen työ on vastannut täysin perustamisen yhteydessä asetettuja tavoitteita.

53.

toteaa, että seurantakeskuksen olemassaoloaika lähestyy loppuaan ja kehottaa Euroopan komissiota pohtimaan edellytyksiä sen toiminnan jatkamiselle, tarkoituksen ja tehtävien laajentamiselle sikäli kuin se on perusteltua ja tietojen keruu- ja arviointimahdollisuuksien kehittämiselle, sillä seurantakeskuksen keräämät tiedot ovat jatkossakin välttämättömiä tulevan julkisen politiikan kehittämiseksi asianmukaisesti.

---

(1)  P8_TA-PROV(2019)0226, hyväksytty 26.3.2019.

(2)  Rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi (EU) 2018/844.