Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52018IP0211

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 YMP:n nuoria viljelijöitä koskevien välineiden täytäntöönpanosta EU:ssa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen (2017/2088(INI))

    EUVL C 76, 9.3.2020, p. 11–22 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    9.3.2020   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 76/11

    P8_TA(2018)0211

    YMP:n nuoria viljelijöitä koskevien välineiden täytäntöönpano EU:ssa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. toukokuuta 2018 YMP:n nuoria viljelijöitä koskevien välineiden täytäntöönpanosta EU:ssa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen (2017/2088(INI))

    (2020/C 76/03)

    Euroopan parlamentti, joka

    —

    ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (1),

    —

    ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (2),

    —

    ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2393 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta (3),

    —

    ottaa huomioon parlamentin politiikkayksikkö B:n (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän tutkimuksen, joka koskee nuoria viljelijöitä ja YMP:n täytäntöönpanoa vuoden 2013 jälkeen ja joka esiteltiin 23. marraskuuta 2017 pidetyssä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kokouksessa,

    —

    ottaa huomioon 23. marraskuuta 2017 järjestetyn kuulemistilaisuuden, joka koskee nuoria viljelijöitä koskevien politiikkojen täytäntöönpanoa vuoden 2013 uudistuksen jälkeen,

    —

    ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityskertomuksen nro 10/2017 ”Nuorille viljelijöille tarkoitettu EU:n tuki olisi kohdennettava paremmin, jotta se edistäisi vaikuttavalla tavalla sukupolvenvaihdoksia”,

    —

    ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?” (4),

    —

    ottaa huomioon Euroopan nuorten viljelijöiden järjestön (CEJA) 17. toukokuuta 2017 julkaiseman tutkimuksen, joka koskee nuorten viljelijöiden merkittävää roolia tulevassa YMP:ssä,

    —

    ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon, joka koskee Euroopan nuorten viljelijöiden tukemista (5),

    —

    ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

    —

    ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0157/2018),

    A.

    panee merkille, että EU:ssa kaikista tilanhoitajista on alle 35-vuotiaita vain noin kuusi prosenttia ja yli 55-vuotiaita on yli puolet ja että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja;

    B.

    katsoo, että nämä luvut eivät ole muuttuneet merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana, vaan nuorten viljelijöiden osuus kutistuu ja viljelijäväestön ikääntyminen on suuri ongelma; ottaa huomioon, että maatalouden sukupolvenvaihdostilanteet eroavat huomattavasti toisistaan jäsenvaltiosta toiseen, mikä edellyttää joustavaa ja monipuolista lähestymistapaa;

    C.

    ottaa huomioon, että yli 50 vuoden ajan YMP:llä tuettu maatalouden kehitys on edistänyt kaikkialla tilojen laajentamista ja keskittämistä sekä voimakkaasti pääomitettuja tuotantohyödykkeitä, minkä vuoksi tiettyjä tiloja on vaikea siirtää nuorille tai heidän on vaikea aloittaa tilanpitoa, koska siihen tarvitaan paljon pääomaa;

    D.

    ottaa huomioon, että maatalousväestön ikääntyminen on erityisen ajankohtainen kysymys kotieläintuotannon aloilla ja etenkin lammas- ja vuohialalla, mikä johtuu siitä, ettei toiminta ole taloudellisesti kovin kannattavaa;

    E.

    ottaa huomioon, että vuosina 2007–2013 nuorten viljelijöiden määrä koko unionissa väheni 3,3:sta 2,3 miljoonaan ja nuorten viljelijöiden maatilojen pinta-ala laski samanaikaisesti 57:stä 53 miljoonaan hehtaariin;

    F.

    ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksien, kuten maaseudun väestönkadon ja väestön ikääntymisen vuoksi on tärkeää, että maataloudelle luodaan mahdollisuuksia modernina ja houkuttelevana alana, jotta nuoria kannustetaan hakeutumaan maatalousammatteihin;

    G.

    ottaa huomioon, että tilan perustamisesta kiinnostuneiden nuorten ja asemansa vakiinnuttaneiden maanviljelijöiden välillä ja joskus jopa nuorten ja maataloudesta kiinnostuneiden investointiyritysten välillä vallitsee ankara kilpailu maasta;

    H.

    ottaa huomioon, että koko perheyrityksiin perustuvan maatalouden kehitysmallin tulevaisuus on vaarassa;

    I.

    ottaa huomioon, että YMP:llä on tässä asiassa edelleen välttämätön tehtävä;

    J.

    katsoo, että sukupolvenvaihdos maataloudessa on kaksitahoinen ongelma, sillä uuden sukupolven on vaikea aloittaa toimintaa ja nykyisen viljelijäsukupolven lopettaa sitä, ja että maatalousammateissa toimivien nuorten vähäisyys vaarantaa maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden ja kasvun sekä unionin elintarvikeomavaraisuuden ja -turvan; ottaa huomioon, että tyydyttävä taloudellinen tilanne on ensimmäinen edellytys sille, että maataloustoiminta on houkuttelevaa;

    K.

    ottaa huomioon, että edellisessä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa vakiinnutettiin ja otettiin käyttöön välineitä, joita voidaan yhdistellä ja mukauttaa jäsenvaltioiden kansallisiin olosuhteisiin, mukaan lukien ensimmäiseen pilariin sisältyvä pakollinen tuki nuorille viljelijöille (6,9 miljardia euroa 180 000 nuoren viljelijän hyväksi) ja toisen pilarin toimenpiteet, kuten yrityksen perustamistuki, rahoituksen ja luottojen saatavuus sekä mahdollisuus perustaa temaattinen alaohjelma nuorille viljelijöille (2,6 miljardia euroa);

    L.

    ottaa huomioon, että unionin kaikissa jäsenvaltioissa ei ole todellista maataloustoiminnan aloittamista edistävää tukipolitiikkaa ja että ne kaikki eivät käytä kaikkia YMP:n tarjoamia välineitä nuorten viljelijöiden tukemiseksi, etenkään toisen pilarin toimenpidettä ”yrityksen perustamistuki nuorille viljelijöille”;

    M.

    toteaa, että nuoria naisia, jotka ryhtyvät johtamaan maatalousyritystä, on vain pieni osuus nuorista viljelijöistä, mutta he eivät ole yhtenäinen ryhmä, minkä vuoksi heillä on erilaisia tarpeita uransa alussa;

    N.

    toteaa, että sukupolvenvaihdoksen olisi oltava yksi tulevan YMP:n keskeisistä painopistealoista, sillä se tarjoaa yhteiset poliittiset puitteet räätälöidyille kansallisille strategioille, ja että sukupolvenvaihdokseen kannustaminen on yksi välttämättömistä perusedellytyksistä sille, että maatalous säilyy kaikkialla unionissa ja että maaseutualueet pysyvät houkuttelevina ja eloisina erityisesti tilojen monimuotoisuuden ja kestävän perheviljelyn edistämisen avulla;

    O.

    ottaa huomioon, että maan saatavuus on todettu yhdeksi suurimmista nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien esteistä, joka voi jatkua vuosia ja edellyttää aitoja ratkaisuja; toteaa, että maan saatavuutta heikentää erityisesti toisaalta maatalousmaan menettäminen maanperän sulkemisen, kaupungistumisen, matkailun, infrastruktuurihankkeiden, maankäytön muutosten ja ilmastonmuutoksesta johtuvan aavikoitumisen myötä sekä toisaalta maanomistuksen keskittyminen; toteaa, että keinottelusta johtuvat hinnannousut aiheuttavat monissa jäsenvaltioissa vakavia ja yhä huolestuttavampia ongelmia uusille tulokkaille ja nuorille viljelijöille; ottaa huomioon, että vaikka nykyiset tuet helpottavat rahoituksen tai pääoman saantia, ne eivät ratkaise uuden maatilan perustamiseen tarvittavan maan saatavuusongelmia, jotka ovat huomattavia;

    P.

    ottaa huomioon, että uusia tulokkaita, kuten nuoria viljelijöitä, uhkaavat erityisesti hintavaihtelut ja että heillä on edelleen vaikeuksia saada rahoitusta pankeilta tai muunlaisista lainaohjelmista, koska he eivät voi käyttää pääomaa vakuutena;

    Q.

    katsoo, että unionin nuorten viljelijöiden tuen pitäisi olla kohdennetumpaa, jotta varmistetaan sukupolvenvaihdos ja estetään tilojen tilanteen heikentyminen ja toiminnan keskittyminen;

    R.

    toteaa, että unionin tukitoimista huolimatta ratkaistavana on edelleen haasteita, jotka liittyvät nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen ja sukupolvenvaihdokseen unionin maatalousalalla;

    S.

    toteaa, että uusista yrittäjistä on enemmän ensisijaisina viljelijöinä naisia kuin maatalousalalla yleensä;

    T.

    ottaa huomioon, että väestörakenne on joillain unionin alueilla hyvin epätasapainoinen ja nuoria asuu näillä alueilla vain vähän tai ei ollenkaan;

    U.

    katsoo, että nuoret viljelijät ja uudet yrittäjät ovat tärkeitä innovoinnin ja yrittäjyyden lähteitä, joiden mukanaan tuomia hyötyjä ovat muun muassa uuden tietämyksen tai menetelmien käyttöönotto, loppukäyttäjien tarpeisiin perustuvien uusien liiketoimintamallien sekä aiempaa kestävämpien viljelyjärjestelmien kehittäminen, uusien organisaatiomallien (esimerkiksi yhteisviljely, ennakkorahoitus, joukkoistaminen) kehittäminen, viljelyn ja paikallisyhteisön välisten yhteyksien lisääminen sekä liiketoimintainnovaatioiden kehittäminen mukauttamalla perinteistä tietämystä (esimerkiksi artesaaniruoan tuotanto);

    V.

    toteaa, että lukuisilla vuoristoalueilla on erityisiä vaikeuksia investointien vähäisyyden, erityisten olosuhteiden ja hankalan pinnanmuodostuksen vuoksi ja että tämä ei kannusta nuoria jäämään tai aloittamaan yritystoimintaa näillä alueilla;

    W.

    katsoo tämä edellyttävän kansallisilta ja/tai alueviranomaisilta joustavamman lähestymistavan harkitsemista niiden soveltaessa nuorten viljelijöiden mekanismia maissa, joissa on tällaisia alueita;

    X.

    toteaa, että uudet yrittäjät hoitavat yleensä pieniä tiloja, minkä vuoksi heidän on vaikea saada tuotantopanoksia kilpailukykyisin hinnoin ja tuottaa mittakaavaetuihin tarvittavia määriä;

    Y.

    toteaa, että 80 prosenttia YMP:n tuista jakautuu ainoastaan 20 prosentille unionin maatiloista ja että tukien todellinen jakautuminen voi olla vieläkin epätasaisempaa, sillä saatavilla olevien tilastojen perusteella ei ole mahdollista päätellä mitään tilojen omistuksesta ja hallinnasta;

    Z.

    ottaa huomioon CEJA:n vuonna 2015 antaman nuorten viljelijöiden manifestin, jossa edellytetään maan ja luoton saatavuutta julkisten tukitoimenpiteiden avulla, sääntelyä elintarvikeketjussa ilmenevien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen hillitsemiseksi, toimenpiteitä nuorten viljelijöiden tulojen vaihtelevuuden vähentämiseksi ja investointien ja maan saatavuuden tukemiseksi, jotta voidaan turvata ja suojella maaperää ja optimoida se, miten nuoret viljelijät käyttävät maata elintarviketuotantoon;

    AA.

    toteaa, että nuoret viljelijät ovat keskeisiä toimijoita kestävän, monipuolisen ja osallistavan maatalouden alalla ja että edistämällä heidän pääsyään alalle voidaan taata elintarviketuotannon tulevaisuus sekä suojella ympäristöä ja maaseutumaisemaa;

    AB.

    toteaa, että maataloustuotteiden jyrkkä hintojen epävakaus on suuri haitta niille, jotka haluaisivat perustaa maatalousyrityksen, minkä vuoksi he keskittyvät usein kapean erikoisalan tuotteisiin, joilla voi saada varmempia voittomarginaaleja;

    AC.

    toteaa, että unionin lainsäädännössä tunnustetaan ”nuorten viljelijöiden” ja ”maataloustoimintansa aloittavien viljelijöiden” käsitteet;

    AD.

    toteaa, että maan keskittyminen on lisääntymässä merkittävästi; toteaa, että vuosina 2005–2015 maatalousyritysten määrä laski noin 3,8 miljoonalla ja keskimääräinen tilakoko kasvoi 36 prosenttia;

    AE.

    toteaa, että 6. syyskuuta 2016 annetussa Cork 2.0 -julistuksessa ollaan huolissaan maaltapaosta ja nuorten maaltamuutosta ja pidetään tarpeellisena varmistaa, että maaseutualueet ja -yhteisöt (maaseutu, maatilat, kylät ja pienet kaupungit) säilyvät houkuttavina asuin- ja työpaikkoina siten, että parannetaan palvelujen, kuten koulujen, sairaaloiden, mukaan lukien äitiyspalvelujen, laajakaistan ja virkistysmahdollisuuksien, saatavuutta ja muita mahdollisuuksia maaseudulla asuville yrittäjyyden edistämiseksi niin perinteisillä maaseutualoilla kuin uusilla talouden aloilla;

    AF.

    katsoo, että sukupolvenvaihdos on ennen kaikkea riippuvainen (unionin ja kansallisten) poliitikkojen ja asianomaisten ammattihenkilöiden sekä etenkin vanhempien henkilöiden todellisesta tahdosta; katsoo, että tämä edellyttää kunnianhimoista ja johdonmukaista yleistä politiikkaa – jota ei tällä hetkellä tosiasiassa ole olemassa – jossa yhdistetään sekä YMP:n välineet että erilaiset kansallisen politiikan välineet monilla eri aloilla, kuten maanomistus, rahoitus, maanhallinnan tyypit ja maatilan rakenteeseen liittyvät toimintalinjat, verotus, perintöoikeus, eläkejärjestelmät ja koulutus;

    AG.

    ottaa huomioon, että nykyisin unionin nuoret viljelijät kilpailevat nopeasti kehittyvällä maatalousalalla; toteaa, että innovointiin, tutkimukseen ja täsmäviljelyyn liittyy potentiaalia, jonka ansiosta voidaan parantaa maatalouden tuottavuutta ja samanaikaisesti mahdollistaa resurssien parempi hallinta;

    AH.

    ottaa huomioon, että YMP:n toisen pilarin mukaista nuorille viljelijöille tarkoitettua aloitustukea koskevien hakemusten määrä ylitti joissakin jäsenvaltioissa ohjelmakaudeksi 2014–2020 kaavaillun uusien maatalousyritysten kokonaismäärän arvon;

    AI.

    toteaa, että nuorilla viljelijöillä, jotka kaikkien muiden unionissa toimivien viljelijöiden tapaan tuottavat ja saattavat tuotteitaan Euroopan sisämarkkinoille, ei ole samoja liiketoiminnan edellytyksiä tai lainaehtoja kaikissa jäsenvaltioissa;

    AJ.

    ottaa huomioon, että on käynnistetty erilaisia aloitteita, kuten unionin älykkäiden kylien toimintaohjelma;

    AK.

    toteaa, että maaseutualueet on pidettävä asuttuina siten, että niillä pysyy sekä nuorempaa työikäistä väestöä että vanhempaa väestöä;

    Suositukset

    Talousarvio ja rahoituksen saatavuus

    1.

    		 kannattaa YMP:n säilyttämistä vahvana tulevaa uudistusta ajatellen, koska se olisi kaikkein houkuttelevin kannustin nuorille, jotka haluavat ryhtyä maatalousyrittäjiksi;

    2.

    		 pyytää panemaan täytäntöön asetuksessa (EU) 2017/2393 äskettäin tehdyt päätökset ja suosittaa, että olisi jatkettava YMP:n nuorten viljelijöiden välineeseen kohdennettavaa tukea kasvattamalla kansallisen rahoituksen enimmäismäärää yli kahteen prosenttiin ensimmäisen pilarin pakollisten tukien osalta ja lisäämällä toisen pilarin tuen tasoa, jotta voidaan kannustaa sukupolvenvaihdoksiin; korostaa, että tulevassa YMP:ssä olisi harkittava pakollisen nuorille viljelijöille tarkoitetun aloitustukitoimenpiteen tehostamista;

    3.

    		 pitää myönteisenä, että asetuksen (EU) 2017/2393 nojalla jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus lisätä nuorten viljelijöiden ensimmäisen pilarin määrärahoja 50 prosenttiin nykyisten kynnysarvojen puitteissa (aikaisemmin 25 prosenttia); suosittaa pidentämään aikaa, jona maatila voi saada kyseistä tukea, jotta voidaan kannustaa sukupolvenvaihdokseen; suhtautuu myönteisesti päätökseen tarkastella uudelleen asetuksessa (EU) 2017/2393 ensimmäisen pilarin tukien saatavuutta koskevaa rajoitusta nostamalla sitä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen yrityksen perustamisesta;

    4.

    		 suhtautuu myönteisesti asetuksessa (EU) 2017/2393 nuorille annettavaan mahdollisuuteen saada maaseudun kehittämistukea ensimmäistä maatalousyritystä varten myös silloin, kun he perustavat yrityksen muiden viljelijöiden kanssa, jotka voivat olla yli 40-vuotiaita, jotta edistetään entistä laajemmin toiminnan siirtämistä seuraavalle sukupolvelle, tai nuoria viljelijöitä, jolloin hyödynnetään kaikki mahdollinen tuki;

    5.

    		 huomauttaa, että YMP:n nuoria viljelijöitä koskevat välineet olisi suunnattava nuorten viljelijöiden erityisten tarpeiden, mukaan lukien taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden, mukaan;

    6.

    		 suosittaa, että tukia mukautetaan myös nuorten viljelijöiden iän ja heidän koulutustasonsa mukaan;

    7.

    		 pitää hyvänä komission ja Euroopan investointipankin (EIP) maaliskuussa 2015 ehdottamaa maatalouden vakuusvälinettä, jonka on määrä helpottaa nuorten maataloustuottajien lainansaantia; suosittaa, että rahoituksen saatavuutta parannetaan myöntämällä korkotukea lainaa – myös yksityisiltä rahoitusalan toimijoilta – ottaville uusille yrittäjille, erityisesti ottamalla käyttöön rahoitusvälineitä korottomien lainojen myöntämiseksi nuorten viljelijöiden investointeja varten; edellyttää EIP:n ja Euroopan investointirahaston kanssa tehtävän yhteistyön parantamista, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan edistää nuorille viljelijöille suunnattujen rahoitusvälineiden perustamista;

    8.

    		 katsoo, että on välttämätöntä edistää sellaisia maatalousalan joukkorahoituksen uusia muotoja, joita on jo käytetty unionissa, kun maa ostetaan aluksi toisen nimiin, ja toteaa, että niitä voidaan yhdistää näihin uusiin rahoitusvälineisiin;

    9.

    		 suosittaa, että parannetaan pankki- ja rahoituslaitosten suorittamaa maatalousyritysten luottokelpoisuuden arviointia, esimerkiksi kehittämällä YMP:n rahoitusvälineitä;

    10.

    		 suosittaa parantamaan YMP:n tukien ohella Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarjoamia hyödyntämismahdollisuuksia, jotka liittyvät rahoitusvälineiden synergistiseen suunnitteluun ja käyttöönottoon lainan, vakuuden tai pääomasijoitusten muodossa, jotta parannetaan nuorten viljelijöiden rahoituksensaantia; toteaa, että rahoituksen saaminen edellyttää yleensä, että tilalla on vahva liiketoimintasuunnitelma, ja katsoo, että olisi sovellettava varovaisen luotonannon periaatteita; korostaa viljelijöiden tarvitsevan rahoitusvälitystä ja suosittaa siksi, että tukiin olisi yhdistettävä pätevät ja riippumattomat rahoitusneuvontapalvelut;

    11.

    		 korostaa, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä tehokkaammin nuorten viljelijöiden välinettä, ja kehottaa lisäämään kansallisten, alue- ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyötä nuorten viljelijöiden tukivälineitä koskevan tiedon levittämiseksi;

    12.

    		 kehottaa komissiota ehdottamaan tukitoimia älykkääseen maatalouteen tehtäviä investointeja varten, jotta edistynyt tekniikka olisi paremmin nuorten viljelijöiden saatavilla;

    Täytäntöön pantujen toimenpiteiden hallinnointi ja yksinkertaistaminen

    13.

    		 pitää myönteisenä, että YMP:n 2014–2020 uudistuksessa otettiin käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla tuetaan nuoria viljelijöitä tilojen perustamisessa; on huolissaan siitä, että hallinnollisten rasitteiden määrä estää usein näiden toimenpiteiden hyödyntämisen; toteaa, että suorien tukien ja maaseudun kehittämistä koskevan ohjelman toimenpiteiden yleistä hallinnointia pidetään hyvin monimutkaisena ja hankalana, mikä pätee erityisesti uusiin yrittäjiin, jotka eivät ole perehtyneet maksujärjestelmään; suosittaa, että pyritään tarmokkaammin yksinkertaistamaan menettelyjä ja lyhentämään maksun hyväksymiseen tarvittavaa aikaa;

    14.

    		 suhtautuu myönteisesti asetuksella (EU) 2017/2393 tehtyihin muutoksiin, joilla tuetaan nuoria parantamalla heidän mahdollisuuttaan hyötyä rahoitusvälineistä ja säätämällä tilatukien lisäämisestä ensimmäisessä pilarissa;

    15.

    		 kehottaa järjestämään neuvontaa erityisesti nuorille, jotka eivät ole peräisin maaseudulta;

    16.

    		 on tyytyväinen komission aikomukseen tehostaa toimenpiteitä, joilla edistetään sukupolvenvaihdosta tulevassa YMP n uudistuksessa, mutta katsoo, että näitä uusia aloitteita varten olisi varattava riittävästi unionin määrärahoja, sillä muuten niillä ei pystytä antamaan haluttua kannustavaa vaikutusta;

    17.

    		 pitää valitettavana, että nuorten viljelijöiden tuen ja toiminnan aloittamista koskevan toimenpiteen välillä ei ole koordinointia ja että niitä hallinnoivat eri viranomaiset;

    18.

    		 kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, jolla mahdollistetaan synergian lisääminen ensimmäisen ja toisen pilarin tuen välillä, ja toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava nämä tuet käyttöön;

    19.

    		 toteaa, että useimmat äskettäin perustetut tilat toimivat kilpailuympäristössä, jonka olosuhteet muuttuvat nopeasti; suosittaa, että unionin viljelijöille annetaan mahdollisuus reagoida liiketoimintasuunnitelmissaan joustavammin muuttuviin markkinaolosuhteisiin; katsoo, että olisi harkittava maksuerien muuttamista;

    20.

    		 panee merkille, että jäsenvaltiot voivat soveltaa muita välineitä YMP:n kummankin pilarin kautta, ja kehottaa jäsenvaltioita, joilla on erityisiä maantieteellisiä haasteita, kuten vuoristoalueita tai joissain tapauksissa muita epäsuotuisia alueita, harkitsemaan sellaisen kertoimen (esimerkiksi 2) käyttöönottoa, jossa otetaan huomioon satojen määrä vuodessa tai alueelle soveltuvat viljelykasvit, kun ne myöntävät tukea nuorille viljelijöille, jotka haluavat toimia näillä alueilla, ja pyrkimään näin ratkaisemaan väestörakenteen haasteita kannustamalla harjoittamaan toimintaa näillä alueilla;

    21.

    		 toteaa, että elintarvikeketjussa ilmenevät hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt, joiden ansiosta ostaja ja/tai jalostaja tai kauppias voi käyttää väärin vahvaa neuvotteluasemaansa toimittajiinsa nähden, aiheuttavat vakavan uhan viljelijöiden yritysten vakaudelle; kehottaa komissiota hyväksymään asiaa koskevaa unionin tason sääntelyä;

    22.

    		 kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, että tuki, jolla nuoria autetaan lähtemään maatalousalalle ja parannetaan maatiloja nuoria varten, luokitellaan kaikkien jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä pääomatueksi eikä tulotueksi;

    23.

    		 toteaa, että maanviljelijöiden on voitava hallita omia maitaan ja että maatalousyrityksille on kaikkien muiden yritystyyppien tapaan suotava vapautta ja joustavuutta, jotta ne voisivat toimia hyvin;

    24.

    		 korostaa, että nuorille viljelijöille tarkoitetut tuet eivät saa viivästyä, vaan ne olisi maksettava määräajoin ja ennakoitavasti, jotta estetään heidän velkaantumisensa ja heidän hankkeidensa vaikeutuminen;

    25.

    		 vaatii soveltamaan tuloslähtöistä lähestymistapaa, joka edistää uusien innovaatioiden kehittämistä ja parempaa resurssien hallintaa ja parantaa näin motivoituneiden nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia;

    26.

    		 muistuttaa, että maatilan on taloudellisen elinkelpoisuuden vuoksi voitava laajentua, jotta se voi saavuttaa riittävän koon markkinoiden taloudellisen todellisuuden mukaisesti;

    27.

    		 painottaa tarvetta ottaa huomioon alueiden moninaisuus ja erityisesti vaikeuksissa olevat alueet, jotka tarvitsevat räätälöityä tukea;

    Maan saatavuus ja maananastuksen torjunta

    28.

    		 toteaa, että maan saatavuus on yksi tärkeimmistä unionin nuorten viljelijöiden ja maatalousalan uusien yrittäjien esteistä ja maan saatavuutta rajoittaa se, että monilla alueilla on vain niukasti tarjolla maata ostettavaksi tai vuokrattavaksi, ja kilpailua käydään muiden viljelijöiden, investoijien ja maata asumistarkoitukseen hankkivien kanssa; toteaa, että myös rahoituksen saatavuudessa on ongelmia; katsoo, että olisi tutkittava edelleen niitä tekijöitä, jotka rajoittavat maan saatavuutta kussakin jäsenvaltiossa; katsoo, että maan saatavuuden ongelmaa pahentaa nykyinen suorien tukien rakenne, joka saattaa edistää maanvuokrakustannusten kasvua ja ostohintojen nousua ja edellyttää erittäin vähäistä maan aktiivista käyttämistä ja jossa tuet kohdennetaan pitkälti maanomistuksen perusteella; katsoo, että jotkut viljelijät, riippumatta siitä, ovatko he maanomistajia vai vuokraviljelijöitä, saavat kannustimen toimintansa jatkamiseen siitä, että he voivat edelleen hyödyntää tukia, vaikka käyttävät palveluntarjoajia maidensa kohentamiseen tai tekevät mahdollisimman vähän työtä maillaan; suosittaa uusien viljelymallien perusteella, että edellytettävän aktiivisuuden tasoa korotetaan ja että tukimaksut kohdennetaan tiettyjen tulosten saavuttamisen perusteella (esimerkiksi viljelyyn käytetty todellinen työaika, kun otetaan huomioon myös uudet innovaatiot, erityisten ympäristöhyödykkeiden tai yhteisen hyvän tuottaminen); suosittaa lisäksi, että kielletään tukien yhdistäminen vanhuuseläkkeen maksamiseen, koska sille ei ole mitään perustetta;

    29.

    		 muistuttaa, että kestävän maatalouden saavuttamiseksi nuorten viljelijöiden on voitava tehdä investointeja ja hankkia maatalousmaata sekä uusia tai käytettyjä koneita ja optimoida viljelytekniikoitaan;

    30.

    		 muistuttaa, että maanomistajien on voitava valita vapaasti, kenelle he maitaan myyvät, ja pyytää komissiota helpottamaan maanluovutusta, etenkin perintönä, jotta voidaan edistää nuorten tilan perustamista;

    31.

    		 katsoo, että koska maan saatavuus on nuorille viljelijöille ja maatalousalan uusille yrittäjille merkittävä ongelma, komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia maatalousmaalla keinottelun torjumiseksi;

    32.

    		 kehottaa komissiota laatimaan unionin tasolla suosituksia, joilla kannustetaan aktiivisempaan kansalliseen politiikkaan maan saatavuuden ja parhaiden käytänteiden alalla;

    33.

    		 kehottaa jäsenvaltioita asettamaan uudet yrittäjät ja nuoret viljelijät etusijalle maatalousmaan saannissa hyödyntämällä täysimittaisesti sääntelyvälineitä, joita on jo menestyksekkäästi otettu käyttöön eräissä jäsenvaltioissa maatalousmaan hankinnasta ja Euroopan unionin oikeudesta annetun komission tulkitsevan tiedonannon (6) mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltiot voisivat kehittää välineitä, kuten maavarantoja, edistääkseen maan saatavuutta ja kartoittaakseen käyttämätöntä maata, joka olisi nuorten viljelijöiden saatavilla;

    34.

    		 pitää tärkeänä poiketa nuorten viljelijöiden kohdalla nykyisestä 10 prosentin rajasta maanhankintaa varten, josta on säädetty rakennerahastoista 3. maaliskuuta 2014 annetussa delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 480/2014 ja valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa;

    35.

    		 kehottaa, että tukia kohdennetaan enemmän syrjäisille tai harvaan asutuille alueille, tai alueille, joilla sukupolvenvaihdoksia ei ole tehty riittävästi;

    36.

    		 pyytää komissiota tukemaan maan saatavuutta koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista jäsenvaltioissa;

    37.

    		 pyytää komissiota laatimaan arvioinnin siitä, mitä suoria ja epäsuoria vaikutuksia maan saatavuuteen ja hintaan on sillä, että unionin ulkopuolella asuvat henkilöt hankkivat omistukseensa maata ja maatiloja;

    38.

    		 ehdottaa, että jäsenvaltiot kannustavat kansallisessa politiikassaan maatilojen neuvonta- ja tilanhoitopalveluita, jotta voidaan tukea ja edistää maaomaisuuden siirtämistä ja sukupolvenvaihdoksen suunnittelemista koskevia palveluja;

    39.

    		 kehottaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tilojen siirtämistä koskevan tuen, jotta tuetaan yli 55-vuotiaita tilanomistajia, joilla ei ole perillisiä ja jotka voivat joutua taloudellisesti epävarmaan tilanteeseen eläkkeellä, edellyttäen että nämä jättävät osan tilastaan tai koko tilan yhdelle tai useammalle nuorelle;

    40.

    		 kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan maatilojen yhteisomistus, kiinnittäen erityistä huomiota nuoriin naisiin ja heidän oikeuksiensa kunnioittamiseen;

    41.

    		 katsoo, ettei aktiiviviljelijän määritelmä saisi aiheuttaa uusia hallinnollisia rasitteita viimeisimmästä uudistuksesta aiheutuneiden rasitteiden lisäksi eikä rajoittaa nuorten pääsyä alalle asettamalla liiallisia ehtoja;

    42.

    		 toteaa, että sukupolvenvaihdoksen tekeminen myöhään vaikeuttaa monissa jäsenvaltioissa uuden sukupolven toiminnan käynnistämistä ja myös maatalousmaan saatavuutta nuorten kannalta; katsoo, että nykyisestä YMP:stä ei enää puutu kannustimia, jotta iäkkäämmät viljelijät siirtäisivät tiloja nuoremmille; suosittaa harkittavaksi sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla iäkkäitä tilallisia motivoitaisiin siirtämään tilat nuorille viljelijöille, kuten tilasta luopumisen järjestelmää ja muita eläkkeelle siirtymistä koskevia kannustimia, jotta vältetään maan siirtyminen kokonaisuudessaan naapuritiloille; pitää tärkeinä GEAC-maatalousryhmittymien (Groupements Agricoles d'Exploitation en Commun) kaltaisia oikeudellisia rakenteita, joiden avulla nuoret voivat perustaa tilan yhdessä ja jotka helpottavat sukupolvenvaihdoksia;

    43.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maaseudun kehittämisen suomien mahdollisuuksien hyödyntämistä sellaisten uusien toimien tukemiseen, joilla edistetään maaomaisuuden siirtämistä ja joihin kuuluvat esimerkiksi maavarannot, maatalousmaan välittämistä koskevat aloitteet ja muut paikallistason aloitteet, joilla parannetaan maan saatavuutta uusien yrittäjien kannalta;

    44.

    		 katsoo, että nuorten viljelijöiden kaikkialla unionissa olisi saatava lainoja samoilla ehdoilla ja koroilla ja että näiden ei pidä vaihdella; kehottaa tältä osin komissiota perustamaan yhdessä Euroopan investointipankin kanssa asiaankuuluvia tukitoimenpiteitä sekä lainajärjestelyjä nuoria viljelijöitä varten;

    45.

    		 kehottaa edistämään viljelijäsukupolvien välisiä uusia yhteistyömuotoja kumppanuuden, maatalouskoneosuuskuntien, pitkäaikaisen vuokraamisen ja muiden pitkäaikaisjärjestelyjen ja tilojen välisten järjestelyjen avulla sekä rahoittamalla kansallisia tai alueellisia järjestöjä, jotka edistävät ja helpottavat nuorten ja iäkkäiden viljelijöiden kohtaantopalveluja (esimerkiksi maaomaisuuden siirtämistä koskevat palvelut);

    46.

    		 painottaa, että viljelijöiden entistä laajempi ja vahvempi järjestäytyminen osuuskuntia perustamalla ja muodostamalla tuottajaorganisaatioita unionin tasolla yhteisestä markkinajärjestelystä annetulla asetuksella säännellyillä aloilla voivat edistää maataloustoiminnan tuottavuutta ja turvata viljelijöiden, erityisesti nuorten viljelijöiden, tulot tukemalla tuotantoon liittyviä valintoja ja hyödyntämällä maaseutualueiden piirteitä parhaalla mahdollisella tavalla; toteaa lisäksi, että uudistamalla tuottajaorganisaatioiden rakenne niin, että ne ovat entistä vastuullisempia, vahvempia ja tehokkaampia, sekä yhdistämällä paremmin niiden voimat voidaan ennen kaikkea suojella tehokkaasti alan tuottavuutta ja ajan mittaan lisätä sitä;

    47.

    		 panee merkille perheen sisäisen sukupolvenvaihdoksen ja uusien yrittäjien tilanteen välisen eron; katsoo, että ammattikoulutusta ja kursseja on mukautettava niiden tarpeisiin, jotka aikovat ryhtyä hoitamaan perheyritystä tai perustaa uuden yrityksen;

    48.

    		 korostaa, että nuoria naisia olisi kannustettava ottamaan vastuu maatilan hoidosta ja heille olisi annettava riittävästi tukea varmistamalla maan saatavuus, lainansaanti ja mahdollisuus saada lisätietoa säännöistä ja määräyksistä;

    49.

    		 katsoo, että on jäsenvaltioiden valinta, sääntelevätkö ne maatalousmaan saatavuutta ja asettavatko ne sitä varten kannustimia tai rajoituksia, etenkin voidakseen puuttua unionissa ilmenevään maananastukseen ja kannustaa nuoria viljelijöitä käynnistämään toimintansa;

    50.

    		 pyytää komissiota kehittämään jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa äskettäin hyväksyttyä tiedonantoa maamarkkinoiden kriteerijärjestelmästä, jotta unionin lainsäädännössä todella taattaisiin kaikille potentiaalisille maanostajille tasapuoliset toimintaedellytykset ja unionin viljelijöille myös positiivinen erityiskohtelu ja jotta jäsenvaltiot olisivat täysin selvillä siitä, mitä maamarkkinoiden sääntelytoimenpiteitä voidaan unionin neljän perusvapauden puitteissa panna täytäntöön viljelijöiden maahankintojen helpottamiseksi maa- ja metsätalouskäyttöä varten; kehottaa komissiota keskeyttämään meneillään olevat rikkomismenettelyt, joissa arvioidaan maatalousmaiden myyntiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön unionin oikeuden mukaisuutta, kunnes edellä mainitut kriteerit sisältävä lopullinen tiedonanto julkaistaan;

    51.

    		 pitää tarpeellisena, että kansallisessa maankäytön suunnittelua sekä kaupunki- ja aluesuunnittelua koskevassa politiikassa (esimerkiksi liikenneinfrastruktuurit) otetaan huomioon viljelysmaiden haaskaaminen ja niiden viljelystä luopuminen, jotta ne voidaan palauttaa viljelykelpoisiksi, jolloin nuorten viljelijöiden tilan perustamiseen on tarjolla enemmän maata;

    52.

    		 suhtautuu myönteisesti maatalousmaan hankinnasta ja Euroopan unionin oikeudesta annettuun komission tulkitsevaan tiedonantoon, mutta huomauttaa, että tiedonannossa ei käsitellä riittävästi keinoja säännellä usein kansainvälisesti toimivien konsernien tekemiä osakeostoja; kehottaa komissiota päivittämään tiedonantoa tältä osin;

    53.

    		 pitää tärkeänä nuoria viljelijöitä koskevien paikallisten, kansallisten ja unionin tason toimien välistä johdonmukaisuutta; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan sukupolvenvaihdosta esimerkiksi perimys- ja verotuslainsäädännön, maan saatavuutta koskevien määräysten, aluesuunnittelun sekä sukupolvenvaihdosta koskevien strategioiden avulla;

    54.

    		 kehottaa jäsenvaltioita takaamaan naisille tasapuolisen maan saatavuuden kannustaakseen heitä sijoittautumaan maaseudulle ja toimimaan aktiivisesti maatalousalalla;

    55.

    		 kehottaa komissiota rahoittamaan tutkimuksen maanomistuksen keskittymisen nykytilanteesta unionissa; kehottaa ottamaan tässä tutkimuksessa huomioon osakekaupat, joiden avulla tytäryhtiöitä omistavat konsernit hankkivat ja ottavat hallintaansa maata, sekä analysoimaan maanomistuksen keskittymisestä aiheutuvia riskejä, jotka liittyvät paitsi nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien maansaantimahdollisuuksiin myös elintarvikehuoltoon, työllisyyteen, ympäristöön, maaperän laatuun ja maaseudun yleiseen kehitykseen;

    56.

    		 pitää välttämättömänä, että unioni antaa maaperän laatua koskevaa lainsäädäntöä, koska maaperä huonontuu edelleen epätarkoituksenmukaisen maatalouskehityksen vuoksi; katsoo, että maaperän huonontuminen vaikuttaa markkinoiden ja maan hinnan lisäksi tuleville viljelijäsukupolville siirrettävän maan tuotantokapasiteettiin;

    57.

    		 toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tämänhetkinen tukijärjestelmä – ja varsinkin tuotannosta irrotettu tuki – ei edistä maatalousmaiden luovutusta eikä suojele riittävästi nuoria maatalousyrittäjiä maataloustuotteiden hintojen epävakaudelta, jolle he ovat muita alttiimpia selkeistä syistä, sillä he vasta käynnistävät toimintaansa ja heiltä puuttuu käytännön kokemus tai heidän käytettävissään saattaa olla rajallisesti rahoitusvälineitä;

    Koulutus, innovointi ja viestintä

    58.

    		 toteaa, että maaseutualueilla annettavaa ammatillista koulutusta on nykyaikaistettava ja sitä on arvostettava enemmän ja kansallisten neuvontapalvelujen on oltava aktiivisesti mukana; katsoo, että Euroopan sosiaalirahaston käytettävyyttä olisi edistettävä ja että maaseutualueilla annettavaan ammatilliseen koulutukseen olisi kohdennettava lisää varoja;

    59.

    		 korostaa unionin uusinta aloitetta, Euroopan solidaarisuusjoukkoja, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä tai työskennellä esimerkiksi luonnonvaroihin, maatalouteen, metsätalouteen tai kalastukseen liittyvissä hankkeissa;

    60.

    		 suosittelee edistämään näiden nuorten osallistumista osuuskuntiin, joissa he saavat automaattisesti tärkeää neuvontaa markkinoinnin, tuotannon ja muiden maatilaansa liittyvien näkökohtien alalla;

    61.

    		 korostaa tarvetta tarkistaa kriteerejä, joilla tuetaan nuorten liittymistä yhteiskuntaan, jota he eivät hallitse, ja varmistaa, että nuorten saama tuki on suhteutettu heidän merkitykseensä tässä yhteiskunnassa;

    62.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan lisää koulutusmahdollisuuksia ja neuvontaa mahdollisille ja toimintansa jo aloittaneille nuorille viljelijöille, mukaan lukien maatalousteollisen toiminnan käynnistämistä koskevat taidot ja maanviljelys sekä tekniset ja yrittäjyyttä koskevat taidot, kuten markkinointi, verkostoituminen, viestintä, innovointi, monitoiminnallisuus ja monimuotoisuus sekä rahoitusalan asiantuntemus;

    63.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan lisää koulutusmahdollisuuksia ja lisäämään kansainvälisen liikkuvuuden mahdollisuuksia ja kannustimia; kehottaa perustamaan ammatilliseen koulutukseen liittyvän Erasmus-tyyppisen järjestelmän nuorten viljelijöiden taitojen ja kokemuksen lisäämiseksi, myös uusien teknologioiden ja uusien liiketoimintamallien saralla, ja mahdollistamaan tehokkaan ja vaikuttavan osaamisen siirron;

    64.

    		 pitää tärkeänä edistää sellaisten tutkijoiden, johtajien ja nuorten eurooppalaisten viljelijöiden välisiä verkostoja, jotka ovat kiinnostuneita uusien talouden kehittämismallien määrittelemisestä, jotta löydetään innovatiivisia ratkaisuja sosiaalisiin ja markkinoihin liittyviin ongelmiin, joita tulee esiin uusien maatalousyritysten toiminnassa;

    65.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien saataville tietoa uuden tilan perustamiseen parhaiten soveltuvista innovatiivisista ja epätavanomaisista lähestymistavoista, joita ovat esimerkiksi loppukäyttäjien tarpeisiin perustuvien uusien liiketoimintamallien sekä aiempaa kestävämpien viljelyjärjestelmien kehittäminen, uusien organisaatiomallien (esimerkiksi yhteisviljely, ennakkorahoitus, joukkoistaminen) kehittäminen, viljelyn ja paikallisyhteisön välisten yhteyksien lisääminen sekä liiketoimintainnovaatioiden kehittäminen mukauttamalla perinteistä tietämystä (esimerkiksi artesaaniruoan tuotanto);

    66.

    		 kehottaa ottamaan käyttöön toimintansa lopettavien yritysten määrän minimoimiseksi mekanismin, jolla seurataan tai neuvotaan yrityksiä ja tarjotaan siten nuorille ja heidän yritykselleen jatkuvaa tukea päätöksenteossa vähintään kolmen ensimmäisen toimintavuoden ajan;

    67.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan sellaisia maanviljelijöiksi ryhtymistä koskevia aloitteita kuin Ranskan ”Demain je serai paysan”, jolla pyritään edistämään viljelijän ammattia nuorten keskuudessa ja antamaan heille kaikki kouluttautumiseen ja tilanpidon aloittamiseen tarvittavat tiedot;

    68.

    		 pitää tärkeänä, että luodaan suotuisat olosuhteet nuorten osallistumiseksi maatalousalan ammatteihin kollektiivisilla ja solidaarisuuteen perustuvilla rakenteilla, kuten GEAC-maatalousryhmittymät (Groupements Agricoles d'Exploitation en Commun), osuuskunnat, joiden yhteiskäytössä on maatalouskoneita, maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimivat osuuskunnat, työvoimaa jakavat ryhmittymät, lomituspalvelut, keskinäisen avun ryhmät, maatalousneuvonta- ja innovointiryhmittymät, maataloustuottaja- ja kuluttajajärjestöt, maatalouden toimijoiden ja muiden toimijoiden väliset verkot (LEADER) jne.; korostaa, että tällaiset rakenteet auttavat ammattihenkilöitä jakamaan kokemuksia, neuvoja ja tiettyjä kustannuksia, mikä on tärkeää kassavirran ja nuorten tulojen kannalta, koska heidän on usein toimintaa aloittaessaan tehtävä merkittäviä investointeja;

    69.

    		 huomauttaa, että maaseutualueilla asuvien nuorten on saatava samat palvelut ja infrastruktuurit (esimerkiksi nopea laajakaista, koulut ja päiväkodit, tiet ym.) kuin kaupungeissa asuvien nuorten; pitää näin ollen tärkeänä taata, että maaseutualueilla asuvilla nuorilla viljelijöillä on mahdollisuus kehittää yritystään ja elättää perheensä;

    70.

    		 vaatii edistämään naisten yrittäjyyshenkeä ja aloitteita, erityisesti tukemalla naisten omistajuutta ja naispuolisten nuorten viljelijöiden ja uusien yrittäjien verkostoja sekä laatimalla sellaiset ehdot rahoitusalalle, että maaseudun naisyrittäjillä on mahdollisuus tehdä investointeja ja saada lainaa, jotta he voivat kehittää vakaan toimeentulon tuovaa liiketoimintaa;

    71.

    		 katsoo, että sukupolvenvaihdos perustuu viljelijän ammatin kiinnostavuuteen mutta ennen kaikkea siihen, että siitä on tulonlähteeksi viljelijöille, jotka haluavat elää maataloudesta; korostaa maatalouden kannattavuuden edellyttävän, että YMP:ssä sallitaan vähäinen markkinoiden ohjaaminen erityisesti, jos markkinat toimivat huonosti ja aiheuttavat kriisejä; korostaa, että markkinoiden nykyinen sääntelyn purkaminen vaikuttaa kielteisesti maatalouden kehitykseen, saa nuoret luopumaan maataloudesta ja yleensä vaikuttaa voimakkaammin tilan perustaneisiin nuoriin, jotka usein velkaantuvat merkittävästi käynnistysinvestointien vuoksi;

    Julkiset palvelut

    72.

    		 katsoo, että nykyaikaisten agroekologisten maanviljelykäytäntöjen ja uusien liiketoimintamallien kehittäminen tekee maataloudesta houkuttelevamman nuorille viljelijöille; korostaa, että nuorten viljelijöiden on saatava uusinta tekniikkaa koskevaa koulutusta ja osaamista, jotta he voivat vastata etenkin nykyisiin ja tuleviin ympäristöhaasteisiin; korostaa, että on tuettava innovatiivisia ja epätavanomaisia lähestymistapoja, kuten agroekologiaa, loppukäyttäjien tarpeisiin perustuvia uusia liiketoimintamalleja ja digitaalista viljelytekniikkaa ja älykkäitä ratkaisuja, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että asia otetaan huomioon uudessa YMP:ssä;

    73.

    		 toteaa, että nuorilla viljelijöillä on merkittävät mahdollisuudet innovointiin ja toiminnan monipuolistamiseen, koska heillä on yleensä paremmat taidot ja johtamisvalmiudet ja he ovat taipuvaisempia siirtymään uusille markkinoille, kehittämään uusia tuotantomenetelmiä ja hyödyntämään maatalousalan tekniikan kehitystä ja innovointia, jotka voivat erityisesti auttaa vastaamaan maatalouden ympäristöhaasteisiin; pitää näin ollen tärkeänä, että tuetaan määrätietoisesti niitä nuoria, jotka haluavat ottaa käyttöön innovatiivisia tuotantotekniikoita ja -prosesseja, kuten täsmäviljely- ja CA-viljelyjärjestelmät, joilla pyritään parantamaan maatalousalan kustannustehokkuutta ja ympäristökestävyyttä; kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta sellaisten teknologioiden ja viljelykäytäntöjen käytöstä, jotka mahdollistavat kestävän viljelyn, jonka ympäristövaikutukset ovat vähäisiä; korostaa, että uusien työpaikkojen luominen ja säilyttäminen, innovoinnin tukeminen sekä digitalisaatio maatalousalan ammattikoulutuksessa ovat välttämättömiä unionin maatalouden kilpailukyvyn kannalta;

    74.

    		 korostaa viljelijöiden edellyttävän, että infrastruktuuri, kohtuuhintaiset ja laadukkaat julkiset laitokset ja palvelut, mukaan lukien terveydenhuolto, koulutus, suurnopeuksinen laajakaista, avustajapalvelut, ammatillinen koulutus, kulttuuripalvelut, postitoimistot, julkinen liikenne ja paremmat tiet ovat saatavilla myös jatkossa; katsoo, että maaseutualueiden nuorille olisi varmistettava samanlaiset elinolot ja elintaso kuin kaupunkialueiden nuorille, jotta ei voimisteta entisestään maaltapakoa ja alueellista jakaantumista;

    75.

    		 pyytää komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan lujasti sellaisten suoramarkkinointikanavien perustamiseen, joiden avulla nuoret viljelijät voivat myydä tuotteitaan paikallisilla markkinoilla nykyistä kestävämmin ja niistä enemmän hyötyen;

    76.

    		 toteaa, että sukupolvenvaihdos on välttämätön, jotta maataloutta ja maaseutua voidaan kehittää edelleen kestävällä tavalla;

    77.

    		 kehottaa komissiota laatimaan maaseudun toimintaohjelman, johon on sisällyttävä erilaisiin unionin, kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin maaseudun kehittämistä koskeviin politiikkoihin liittyviä koordinoituja toimenpiteitä;

    78.

    		 korostaa, että YMP tarvitsee älykkäitä lähestymistapoja, sillä nämä uudet ratkaisut tekevät maaseutuelämästä ja kylistä houkuttelevia nuorille;

    Toimenpiteet maaltapaon pysäyttämiseksi

    79.

    		 pitää tärkeänä pysäyttää maaltapako tarjoamalla nuorille viljelijöille tulevaisuudennäkymiä pitkällä aikavälillä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uusia aloitteita uusien yrittäjien ja heidän perheidensä tukemisessa tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseksi maaseudulle;

    80.

    		 suosittelee tältä osin, että maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteet, YMP:n ensimmäisen pilarin ja unionin koheesiopolitiikan toimenpiteet sekä kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimenpiteet pyritään yhdenmukaistamaan niiden tehokkuuden parantamiseksi;

    81.

    		 muistuttaa, että innovointi ei koske pelkästään maataloustekniikoita ja uusia koneita vaan siihen kuuluu myös uusien liiketoimintamallien ja markkinointi- ja myyntivälineiden kehittämistä, koulutusta sekä tietojen keruuta;

    82.

    		 kehottaa komissiota suuntaamaan tulevassa YMP:n uudistuksessa suorat tuet pientiloille ja agroekologiseen viljelyyn, koska tämä hyödyttää erityisen paljon nuorempia viljelijöitä ja uusia yrittäjiä;

    83.

    		 huomauttaa, että maaseudulla olisi oltava myös maatalouden paineita helpottavia palveluja, kuten ammatillista neuvontaa, rahoitusneuvontaa ja tilanhoitoa koskevaa neuvontaa;

    84.

    		 painottaa, että on tarpeen ulottaa laajakaistayhteydet maaseutualueille ja syrjäisille alueille; suhtautuu myönteisesti älykkäitä kyliä koskeviin erilaisiin aloitteisiin, joiden perimmäisenä tavoitteena on oltava uusien työmahdollisuuksien luominen ja työllisyyden takaaminen nuorille maaseutualueilla joko tiloilla toteutettavilla täydentävillä toimilla tai tilojen ulkopuolisilla toimilla (sosiaaliturva, liikkuvuus, terveydenhuolto, matkailu, energia); katsoo, että jos maatalouden tuottavuus kasvaa ja maataloustuotteiden hinnat laskevat entisestään, on yhä vaikeampaa saada riittävästi tuloja tavanomaisesta maataloustoiminnasta erityisesti pienillä tiloilla;

    85.

    		 katsoo, että onnistuneessa sukupolvenvaihdosstrategiassa ja nuorten viljelijöiden tukemisessa olisi noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka avulla parannetaan nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia saada maata, rahoitusta, neuvontaa ja koulutusta, ja siinä olisi otettava huomioon sukupolvien välinen vaihdos nuorten ja vanhempien viljelijöiden hyödyksi; korostaa, että koska kyseessä on ihmiskunnan kannalta keskeinen toiminta, maataloudesta olisi näin saatava houkutteleva ammatti nuorten viljelijöiden sekä koko yhteiskunnan silmissä;

    86.

    		 toteaa, että vahva tuki nuorille viljelijöille ja uuden taloudellisen toiminnan kehittäminen unionin maatalousalalla on välttämätöntä maaseudun tulevaisuuden kannalta, ja katsoo, että tätä on edistettävä uuden YMP:n puitteissa vuoden 2020 jälkeen;

    Ympäristö ja kestävä kehitys

    87.

    		 kehottaa komissiota takaamaan ympäristötoimien entistä suuremman johdonmukaisuuden ja varmistamaan, että kyseiset toimet yhdenmukaistetaan; muistuttaa, että toimien on oltava nuoria viljelijöitä varten selkeitä ja helposti toteutettavia;

    88.

    		 katsoo, että jotta voidaan säilyttää asutus maaseutualueilla ja varmistaa, että maaseudun asukkaiden elintaso vastaa kaupunkialueiden elintasoa, sääntelyyn liittyviä ja hallinnollisia esteitä on poistettava viipymättä, jotta tilojen hoitajat voivat toteuttaa täydentäviä maatalouteen liittyviä ja muita kuin maatalouteen liittyviä toimia pääasiassa sosiaaliturvan, terveydenhuollon, matkailun, iäkkäiden ihmisten liikkuvuuden ja energian aloilla, ja katsoo, että näin tilojen hoitajille ja heidän perheilleen voidaan taata asianmukaiset tulot ja vähentää maaseudun autioitumisen riskiä;

    89.

    		 vaatii maa- ja elintarviketalouden tulevaisuutta koskevaa uutta yhteiskunnallista keskustelua, jotta voidaan välittää realistinen kuva maataloustoiminnasta ja lisätä tietämystä viljelijän ammatista ja elintarvikkeiden tuotannosta;

    Muut asiat

    90.

    		 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä viljelijöiden tulojen turvaamiseksi ilmasto- ja terveysriskien sekä taloudellisten riskien varalta sekä vahvistamaan näin maatilojen kestävyyttä erityisesti ottamalla käyttöön uusia riskinhallintavälineitä ja vahvistamalla nykyisiä välineitä;

    91.

    		 palauttaa mieliin unionin syrjäisimpien alueiden erityispiirteet, koska niiden ainutlaatuinen ympäristö-, ilmasto- ja terveystilanne poikkeaa merkittävästi manner-Euroopan tilanteesta, ja vaatii siksi, kuten SEUT-sopimuksen 349 artiklassa todetaan, että nämä alueet ja niiden erityistarpeet ja vahvuudet otetaan paremmin huomioon YMP:n nuorille maanviljelijöille suunnattujen välineiden täytäntöönpanossa ja kehittämisessä, myös rahoituksen saannin osalta;

    92.

    		 korostaa, että olisi tuettava vielä enemmän pien- ja perheyrityksiä, jotka toimivat vaikeissa olosuhteissa ja etsivät lisätulonlähteitä, esimerkiksi rahoittamalla neuvontapalveluja tai innovatiivisia liiketoimintamalleja;

    93.

    		 suosittelee, että sukupolvenvaihdoksissa otetaan huomioon myös sukupolvien välinen vaihdos nuorten ja vanhempien viljelijöiden hyödyksi; toteaa, että viljelijöiden on tärkeää laatia sukupolvenvaihdossuunnitelma ja että sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi tarvitaan siirtymäkauden tukea;

    o

    o o

    94.

    		 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

    (1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.

    (2)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608.

    (3)  EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15.

    (4)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0197.

    (5)  EUVL C 207, 30.6.2017, s. 57.

    (6)  EUVL C 350, 18.10.2017, s. 5.

    Top