(1)

Arvonlisäverokantoja koskevilla säännöillä, sellaisina kuin ne ovat tällä hetkellä vahvistettuina neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (1), pyritään säilyttämään sisämarkkinoiden toimivuus ja välttämään kilpailun vääristyminen. Säännöt laadittiin yli kaksi vuosikymmentä sitten alkuperäperiaatteen pohjalta. Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan (2) ja sen jatkotoimia koskevassa tiedonannossa (3) aikeestaan muuttaa kyseisiä sääntöjä siten, että jäsenvaltioiden rajat ylittävää yritysten välistä tavaroiden kauppaa koskeva lopullinen alv-järjestelmä perustuisi verotukseen määräjäsenvaltiossa.

(1)

Arvonlisäverokantoja koskevilla säännöillä, sellaisina kuin ne ovat tällä hetkellä vahvistettuina neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (4), pyritään säilyttämään sisämarkkinoiden toimivuus ja välttämään kilpailun vääristyminen. Säännöt laadittiin yli kaksi vuosikymmentä sitten alkuperäperiaatteen pohjalta, eivätkä ne vastaa enää tarkoitustaan. Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan (5) ja sen jatkotoimia koskevassa tiedonannossa (6) aikeestaan muuttaa kyseisiä sääntöjä siten, että jäsenvaltioiden rajat ylittävää yritysten välistä tavaroiden kauppaa koskeva lopullinen alv-järjestelmä perustuisi verotukseen määräjäsenvaltiossa.

(2)

Sellaisessa lopullisessa järjestelmässä, jossa tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia verotettaisiin määräjäsenvaltiossa, tavaroiden luovuttajilla ja palvelujen suorittajilla ei olisi merkittävää hyötyä sijoittautumisesta alemman verokannan jäsenvaltioon. Tällaisessa järjestelmässä arvonlisäverokantojen suurempi vaihtelu ei häiritsisi sisämarkkinoiden toimintaa eikä vääristäisi kilpailua. Tällaisissa olosuhteissa olisi aiheellista myöntää jäsenvaltioille enemmän liikkumavaraa verokantojen vahvistamisessa.

(2)

Sellaisessa lopullisessa järjestelmässä, jossa tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia verotettaisiin määräjäsenvaltiossa, tavaroiden luovuttajilla ja palvelujen suorittajilla olisi vähemmän hyötyä sijoittautumisesta alemman verokannan jäsenvaltioon. Tällaisessa järjestelmässä arvonlisäverokantojen suuremman vaihtelun ei pitäisi häiritä sisämarkkinoiden toimintaa yhtä paljon eikä se vääristäisi kilpailua. Tällaisissa olosuhteissa jäsenvaltioille olisi voitava myöntää jäsenvaltioille tiettyä liikkumavaraa verokantojen vahvistamisessa. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan pitäisi jättää huomiotta tavoitetta, jonka mukaan olisi varmistettava arvonlisäverokantojen lähentäminen.

(3)

Rajoitusten poistaminen samaan aikaan kun jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksen lopullinen järjestelmä tulee voimaan antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa edelleen alennettuja arvonlisäverokantoja, joihin niillä on tällä hetkellä lupa direktiivin 2006/112/EY VIII osaston 4 luvussa ja liitteessä X tarkoitettuina poikkeuksina ja joiden voimassaolo muuten päättyisi kyseisen järjestelmän tullessa voimaan.

(3)

Rajoitusten poistaminen samaan aikaan kun jäsenvaltioiden välisen kaupan verotuksen lopullinen järjestelmä tulee voimaan antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa edelleen alennettuja arvonlisäverokantoja, jotka korvaavat direktiivin 2006/112/EY VIII osaston 4 luvussa ja liitteessä X myönnetyt poikkeukset ja joiden voimassaolo muuten päättyisi kyseisen järjestelmän tullessa voimaan.

(4)

Kaikkia jäsenvaltioita olisi kohdeltava lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä tasapuolisesti, ja niillä olisi siksi oltava samat rajoitukset alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamiseen, jonka olisi pysyttävä poikkeuksena yleisen verokannan soveltamisesta. Tasapuoliseen kohteluun päästään rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyistä liikkumavaraa arvonlisäverokantojen vahvistamisessa antamalla niille kaikille mahdollisuus soveltaa yhtä alennettua verokantaa, johon ei sovelleta vähimmäisvaatimusta, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen, enintään kahden, vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan lisäksi.

(4)

Kaikkia jäsenvaltioita olisi kohdeltava lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä tasapuolisesti, ja niillä olisi siksi oltava samat rajoitukset alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamiseen, jonka olisi pysyttävä poikkeuksena yleisen verokannan soveltamisesta, jotta voidaan välttää arvonlisäverojärjestelmän suhteeton pirstoutuminen sisämarkkinoilla . Ottaen huomioon yleinen etu, kuten erilaisten palveluiden ja tavaroiden tuomat myönteiset kulttuuriin, yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvät vaikutukset, ja rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyistä liikkumavaraa arvonlisäverokantojen vahvistamisessa tasapuoliseen kohteluun päästään antamalla niille kaikille mahdollisuus soveltaa yhtä alennettua verokantaa, johon ei sovelleta vähimmäisvaatimusta, sekä yhtä vapautusta, jossa tuotantopanokseen sisältyvä arvonlisävero on vähennyskelpoinen, enintään kahden, vähintään 5 prosentin suuruisen alennetun verokannan lisäksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava tässä direktiivissä säädetyissä rajoissa pitää voimassa nykyisiä tai ottaa käyttöön uusia alennettuja arvonlisäverokantoja. Tällä direktiivillä parannetaan arvonlisäverojärjestelmän toissijaisuutta niin, että jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon paikalliset olosuhteet, mieltymykset ja perinteet tai valita yksinkertaisen ja yhdenmukaisen verokannan. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin vältettävä alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamista haitallisiin tuotteisiin ja ylellisyystuotteisiin.

(4 a)

Komission digitaalisten sisämarkkinoiden strategian  (7) mukaisesti ja digitaalitalouden teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi, innovoinnin, luovuuden, investointien ja uuden sisällön tuottamisen edistämiseksi, digitaalisen oppimisen ja tietämyksen siirron helpottamiseksi sekä kulttuurin saatavuuden ja edistämisen parantamiseksi digitaalisessa ympäristössä jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus yhdenmukaistaa sähköisesti tarjottavien julkaisujen arvonlisäverokannat kaikenlaisilla fyysisillä alustoilla oleviin julkaisuihin sovellettavien alhaisempien arvonlisäverokantojen kanssa.

(4 b)

Jos jäsenvaltioille sallittaisiin alennettujen verokantojen soveltaminen ja myös alennettujen verokantojen soveltaminen ilman vähimmäisrajaa painettuihin ja sähköisiin julkaisuihin olisi varmistettava taloudellisen hyödyn siirtyminen kuluttajille, mikä edistäisi lukemista, ja kustantajille, mikä kannustaisi tekemään investointeja uusiin sisältöihin ja sanomalehtien ja aikakauslehtien kohdalla vähentäisi riippuvuutta mainonnasta.

(4 c)

Kun otetaan huomioon, kuinka tärkeää kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien saannin edistäminen on sokeille, näkörajoitteisille ja muulla tavoin lukemisesteisille, olisi katsottava, etteivät mukautetut ja äänimuodossa olevat sähköiset kirjat, sanomalehdet ja aikakauslehdet koostu kokonaan tai pääasiallisesti musiikki- tai videosisällöstä. Siksi tällaisissa muodoissa oleviin julkaisuihin olisi voitava soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja.

(5)

Kilpailu saattaisi vääristyä, jos verotusmekanismi ei perustuisi määräpaikkaperiaatteeseen. Tämä koskee erityisesti matkojen toteuttamista yhtenä matkatoimistojen voittomarginaalijärjestelmään kuuluvana palveluna ja tavaroiden luovutuksia käytettyihin tavaroihin sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin sovellettavien erityisjärjestelmien mukaisesti mutta myös tiettyjä tapauksissa, joihin liittyy tavaroita tai palveluja, kuten rahoituspalveluja, jotka on vapautettu verosta ilman vähennysoikeutta mutta joiden verottamiseen voidaan myöntää oikeus. Tällaisten vääristymien pienentämiseksi olisi laadittava luettelo tavaroista ja palveluista, joihin sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa, jäljempänä ’negatiivinen luettelo’, ja sen perustana olisi käytettävä tilastollista toimialoittaista tuoteluokitusta. Luetteloa olisi tarkasteltava uudelleen viiden vuoden välein.

(5)

Kilpailu saattaisi vääristyä, jos verotusmekanismi ei perustuisi määräpaikkaperiaatteeseen. Tämä koskee erityisesti matkojen toteuttamista yhtenä matkatoimistojen voittomarginaalijärjestelmään kuuluvana palveluna ja tavaroiden luovutuksia käytettyihin tavaroihin sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineisiin sovellettavien erityisjärjestelmien mukaisesti mutta myös tiettyjä tapauksissa, joihin liittyy tavaroita tai palveluja, kuten rahoituspalveluja, jotka on vapautettu verosta ilman vähennysoikeutta mutta joiden verottamiseen voidaan myöntää oikeus. Tällaisten vääristymien pienentämiseksi olisi laadittava luettelo tavaroista ja palveluista, joihin sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa, jäljempänä ’negatiivinen luettelo’, ja sen perustana olisi käytettävä tilastollista toimialoittaista tuoteluokitusta. Luetteloa olisi tarkasteltava uudelleen täytäntöönpanosäädöksellä kahden vuoden välein komission toimittamien todisteiden perusteella .

(6)

Tarpeettoman monimutkaisuuden ja siitä yrityksille, etenkin unionin sisäisessä kaupassa, aiheutuvien kulujen kasvun välttämiseksi alennettuja verokantoja ei saisi lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä soveltaa tavaroihin ja palveluihin, joita voidaan käyttää ainoastaan taloudellisen toiminnan välituotteina. Alennettuja verokantoja olisi sovellettava ainoastaan loppukuluttajien hyväksi, ja tällaisten verokantojen vahvistamisessa olisi varmistettava, että eri verovelvollisten tarjoamia samanlaisia tavaroita tai palveluja kohdellaan yhdenvertaisesti. Alennettujen verokantojen soveltamisessa olisi siis pyrittävä johdonmukaisesti yleisen edun tavoitteeseen.

(6)

Arvonlisäverojärjestelmän nykyinen hajanaisuus sisämarkkinoilla aiheuttaa esteitä pk-yritysten kehittämiselle. Tarpeettoman monimutkaisuuden jatkuvan lisääntymisen ja siitä yrityksille, etenkin unionin sisäisessä kaupassa, aiheutuvien kulujen kasvun välttämiseksi alennettuja verokantoja ei saisi lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä soveltaa tavaroihin ja palveluihin, joita voidaan käyttää ainoastaan taloudellisen toiminnan välituotteina. Alennettuja verokantoja olisi sovellettava loppukuluttajien hyväksi, ja tällaisten verokantojen vahvistamisessa olisi varmistettava, että eri verovelvollisten tarjoamia samanlaisia tavaroita tai palveluja kohdellaan yhdenvertaisesti. Alennettujen verokantojen soveltamisessa olisi siis pyrittävä johdonmukaisesti yleisen edun tavoitteeseen.

(6 a)

Komission olisi keskityttävä erityisesti yhteisön sisäistä rajat ylittävää liiketoimintaa harjoittavien pk-yritysten tarpeisiin ja edistettävä sisämarkkinoilla käytävää kauppaa ja lisättävä oikeusvarmuutta perustamalla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kattava ja julkisesti käytettävissä oleva verkkoportaali, jonka avulla yritykset saisivat tietoa arvonlisäverosta unionissa. Monikielisen verkkoportaalin olisi annettava nopeasti ajantasaisia ja tarkkoja tietoja arvonlisäverojärjestelmän täytäntöönpanosta eri jäsenvaltioissa ja etenkin erilaisten tavaroiden ja palveluiden oikeista arvonlisäverokannoista eri jäsenvaltioissa sekä nollaverokannan ehdoista. Tällainen verkkoportaali voisi myös auttaa käsittelemään tämänhetkistä alv-vajetta.

(6 b)

Unionissa harjoitettavassa monenlaisessa taloudellisessa toiminnassa on keskitytty toisaalta entistä vihreämpään talouteen perustuvaan kestävään kehitykseen ja toisaalta osallistavaan kasvuun. Nämä alat ovat keskeisellä sijalla maaseudun ja syrjäisten alueiden kestävän kehityksen kannalta, ja ne edistävät maaseutualueiden taloudellista ja sosiaalista elvyttämistä. Koska ne liittyvät tiiviisti sosiaalisiin sekä terveyttä, ympäristöä, ravintoa, kulttuuria ja sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin, niiden nimenomaiset toimet vastaavat täysin vuoden 2020 strategian pyrkimyksiä ja komission tavoitteita. Siksi jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä hyödynnettävä tämän direktiivin 98 artiklan 1 ja 2 kohdan tarjoamia mahdollisuuksia edellyttäen, että ne noudattavat artiklan periaatteita, ottaen erityisesti huomioon niiden julkiseen talouteen sekä unionin talousarvioon kohdistuvat vaikutukset.

(7)

Jotta jäsenvaltioiden julkinen talous pysyisi vakaana ja vältettäisiin makrotalouden liiallinen epätasapaino, verotulojen asianmukainen taso olisi varmistettava. Koska arvonlisävero on merkittävä tulonlähde, on välttämätöntä suojella kansallisia talousarvioita vahvistamalla painotetun keskimääräisen verokannan vähimmäistaso, jota jäsenvaltioiden on aina noudatettava.

(7)

Jotta jäsenvaltioiden julkinen talous pysyisi vakaana ja vältettäisiin makrotalouden liiallinen epätasapaino, verotulojen asianmukainen taso olisi varmistettava. Koska arvonlisävero on merkittävä tulonlähde, on välttämätöntä suojella kansallisia talousarvioita ja unionin talousarviota vahvistamalla painotetun keskimääräisen verokannan vähimmäistaso, jota jäsenvaltioiden on aina noudatettava.

(8)

Vaikka eri verokantojen soveltaminen tietyillä syrjäisillä alueilla pysyy mahdollisena, on välttämätöntä varmistaa, että yleinen verokanta on vähintään 15 prosenttia.

(8)

Vaikka eri verokantojen soveltaminen tietyillä syrjäisillä alueilla pysyy mahdollisena, on välttämätöntä varmistaa, että yleinen verokanta on vähintään 15 prosenttia ja enintään 25 prosenttia .

1 a)

5 a)

Lisätään artikla seuraavasti: