1.8.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 250/1

---

KOMISSION TIEDONANTO

verkkokauppatuotteiden markkinavalvonnasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2017/C 250/01)

Sisältö

JOHDANTO

2

A OSA.

VERKOSSA MYYTÄVIIN TUOTTEISIIN SOVELLETTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ

3

1.

”MARKKINOILLE SAATTAMISEN” KÄSITE VERKKOKAUPAN YHTEYDESSÄ

4

1.1

Yleinen ”markkinoille saattamisen” käsite

4

1.2

”Markkinoille saattamisen” käsite sähköisessä kaupankäynnissä

5

2.

MARKKINAVALVONTAVIRANOMAISTEN TEHTÄVÄT JA VELVOLLISUUDET

6

3.

TALOUDEN TOIMIJOIDEN TEHTÄVÄT JA VELVOLLISUUDET

6

3.1

Tuottajat, valmistajat, valtuutetut edustajat, maahantuojat ja jakelijat

6

3.2

Jakelupalvelujen tarjoajat

6

3.2.1

Jakelupalvelujen tarjoajien tehtävät verkkokaupan toimitusketjussa

6

3.2.2

Jakelupalvelujen tarjoajien velvollisuudet verkkokaupan toimitusketjussa

7

3.3

Muut asiaankuuluvat toimijat

9

3.3.1

Unionin tullikoodeksin mukainen ilmoittaja

9

3.3.2

Verkkovälittäjinä toimivat palvelun tarjoajat

9

3.3.3

Postipalvelujen tarjoajat

11

B OSA.

VERKOSSA MYYTÄVIEN TUOTTEIDEN MARKKINAVALVONNAN KÄYTÄNNÖN NÄKÖKOHTIA

11

1.

MARKKINAVALVONNAN YLEISET PERIAATTEET

11

2.

VERKKOMARKKINOIDEN VALVONNAN STRATEGIA JA SUUNNITTELU

12

3.

VERKOSSA MYYTÄVIEN TUOTTEIDEN MARKKINAVALVONNAN JÄRJESTÄMINEN

12

4.

VERKOSSA TEHTÄVIEN TUTKIMUSTEN ERITYISPIIRTEET JA -TARPEET

13

5.

VERKOSSA MYYTÄVIIN TUOTTEISIIN LIITTYVÄT KORJAAVAT TOIMET

14

5.1

Talouden toimijan sijainnin mukaiset korjaavat toimet

14

5.1.1

Talouden toimija on sijoittautunut viranomaisen toimivalta-alueelle

14

5.1.2

Talouden toimija on sijoittautunut EU:hun, mutta viranomaisen toimivalta-alueen ulkopuolelle

14

5.1.3

Talouden toimija on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle

15

5.2

Verkossa myytäville tuotteille ominaiset korjaavat toimet

15

C OSA.

TIEDOTTAMINEN KULUTTAJILLE JA YRITYKSILLE VERKOSSA MYYTÄVIEN TUOTTEIDEN TURVALLISUUDESTA JA VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA

16

1.

TIEDOTTAMINEN KULUTTAJILLE

16

1.1

Mitä kuluttajien on hyvä tietää?

17

1.2

Miten jäsenvaltioiden tulisi tiedottaa kuluttajille verkko-ostamisen yhteydessä huomioon otettavista tuoteturvallisuusnäkökohdista?

17

1.2.1

Viranomaisten verkkosivut

17

1.2.2

Tiedotusvälineiden käyttö ja tiedotuskampanjat

18

1.2.3

Kuluttajavalitusjärjestelmät

18

2.

TIEDOTTAMINEN YRITYKSILLE

18

JOHDANTO

Internet on muuttanut kuluttajien ostotottumuksia ja tapoja, joilla yritykset mainostavat ja myyvät tuotteita ja palveluja. Sähköinen kaupankäynti tarjoaa kuluttajille ja yrityksille uusia vuorovaikutuksen muotoja. Kuluttajat hyötyvät, koska verkkokaupan hinnat ovat perinteiseen kaupankäyntiin verrattuna edullisemmat ja valikoima suurempi (1). Nopeasti kasvavalla sähköisellä kaupankäynnillä on hyvät mahdollisuudet tukea Euroopan unionin (EU:n) kasvutavoitteiden saavuttamista (2).

Sähköisen kaupankäynnin kehitys tuo mukanaan myös uusia haasteita: vaaralliset non-food-tuotteet ja/tai tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimusten vastaiset tuotteet, jäljempänä ’vaatimustenvastaiset tuotteet’, voivat uhata kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien terveyttä ja turvallisuutta, joten heitä on suojeltava näiltä uhkilta (3). Perinteiseen kaupankäyntiin verrattuna jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisilla on tässä yhteydessä seuraaviin seikkoihin liittyviä ongelmia:

i)	verkossa myynnissä olevien tuotteiden jäljittäminen ja tuotteista vastuussa olevien talouden toimijoiden selvittäminen

ii)	tuotesääntöjen täytäntöönpanon valvonta, joka vaikeutuu sitä mukaa, kun niiden EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden talouden toimijoiden määrä kasvaa, jotka tarjoavat verkossa tuotteita ja myyvät niitä suoraan EU:n kuluttajille ja muille loppukäyttäjille

iii)	riskien arviointi tai turvallisuuden testaus, kun tuotteita ei ole fyysisesti saatavilla

iv)	näytteiden ottaminen tuotteista testausta varten, kun hankintojen tekeminen verkossa tai nimettömänä (esimerkiksi haamuasiointi) ei ole sallittua tiettyjen jäsenvaltioiden asiaa koskevan lainsäädännön mukaan

v)

yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin) (4) sekä tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (5) soveltaminen verkkoympäristössä

vi)	kuluttajien ja yritysten puutteelliset tiedot turvallisten ja vaatimustenmukaisten tuotteiden ostamisesta ja myymisestä verkossa.

Tämän tiedonannon tavoitteena on auttaa jäsenvaltioiden viranomaisia non-food-tuotteiden turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa. Tiedonannossa käsitellään vain tavaroita. Sen soveltamisalaan eivät kuulu ohjelmat ja sovellukset, jotka eivät ole sisäänrakennettuja. Tiedonanto koskee yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 soveltamista. Ne ovat tärkeimmät kaksi säädöstä, joissa säädetään verkkokauppatuotteiden markkinavalvonnasta sekä turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta. Tiedonannossa myös vahvistetaan hyviä käytäntöjä, joita voidaan soveltaa verkossa myytävien tuotteiden markkinavalvonnassa ja yhteydenpidossa yritysten ja kuluttajien kanssa.

Tehostamalla verkossa myytäviä tuotteita koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa varmistetaan, että non-food-tuotteet ovat turvallisia ja vaatimustenmukaisia, ja edistetään kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelemista EU:ssa. Parantamalla tuoteturvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta sähköisessä kaupankäynnissä vahvistetaan luottamusta verkkomarkkinoihin ja vauhditetaan sähköisen kaupankäynnin kehitystä. Täytäntöönpanoa tehostamalla varmistetaan myös tasapuoliset toimintaedellytykset perinteisissä ja verkkokaupan toimitusketjuissa toimiville sekä EU:hun ja EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille talouden toimijoille. Tiedonanto edistää osaltaan myös digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä, joka on yksi komission painopisteistä.

Tiedonanto on osoitettu jäsenvaltioille sekä Islannille, Liechtensteinille ja Norjalle Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen (6) allekirjoittajamaina. Viittauksia EU:hun, unioniin tai sisämarkkinoihin olisi sen vuoksi pidettävä viittauksina myös ETA:an tai ETA-markkinoihin.

Tiedonannolla on tarkoitus edistää EU:n tuotelainsäädännön tuntemusta ja sen entistä yhtenäisempää ja johdonmukaisempaa soveltamista verkossa myytäviin tuotteisiin. Siinä otetaan huomioon vuodesta 2013 vuoteen 2016 jatkuneessa yhteistyöprosessissa käydyt keskustelut jäsenvaltioiden viranomaisten ja sidosryhmien kanssa.

Tiedonanto on tarkoitettu pelkästään ohjeeksi, ja ainoastaan unionin lainsäädännön teksti on lainvoimainen. Sen tavoitteena on antaa yhteisiin kokemuksiin ja parhaisiin käytäntöihin perustuvaa neuvontaa. Tiedot ovat yleisluontoisia, eikä niitä ole osoitettu tietyille luonnollisille henkilöille tai yhteisöille.

Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita EU:n lainsäädäntöä. Asiakirjassa esitettyjä näkemyksiä ei pidä ymmärtää siten, että ne määräävät ennalta Euroopan komission kannan unionin tuomioistuimessa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa. Euroopan komissio ja sen nimissä toimivat henkilöt eivät vastaa siitä, miten tiedonannossa olevia tietoja käytetään.

Koska tiedonanto ilmentää sen laatimisajankohtana vallitsevaa tilannetta, ohjeita voidaan muuttaa myöhemmin.

A OSA. VERKOSSA MYYTÄVIIN TUOTTEISIIN SOVELLETTAVA LAINSÄÄDÄNTÖ

A osan ohjeet koskevat yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 soveltamista verkossa myytäviin tuotteisiin (7).

Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin tarkoituksena on varmistaa, että unionin markkinoille saatettavat tuotteet ovat turvallisia. Siinä säädetään vaatimukset non-food-kulutustavaroiden terveys- ja turvallisuusnäkökohtiin liittyvän markkinavalvonnan järjestämiselle ja toteuttamiselle. Tämä koskee myös tuotteita, jotka toimitetaan kuluttajille tai annetaan heidän saatavilleen käyttöä varten palvelujen tarjoamisen yhteydessä. Direktiiviä sovelletaan kaikkiin non-food-kulutustavaroihin, jollei EU:n lainsäädännössä ole kyseisten tuotteiden yleistä turvallisuutta koskevia erityissäännöksiä, joilla pyritään samaan tavoitteeseen (8). Direktiivi toimiikin eräänlaisena turvaverkkona, koska sen soveltamisalaan kuuluu kulutustavaroita, joita EU:n tuotelainsäädännön erityissäännökset eivät kata.

Asetuksen (EY) N:o 765/2008 tavoitteena on taata muun muassa yleisen terveyden ja turvallisuuden, käyttäjien työterveyden ja -turvallisuuden ja ympäristön suojelun korkea taso. Asetuksessa säädetään markkinavalvonnan järjestämistä ja toteuttamista koskevista vaatimuksista kaikille unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluville kulutustavaroille ja muille tuotteille (9). Asetusta (EY) N:o 765/2008 sovelletaan kaikkiin tuotteisiin vain, jollei unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä ole erityissäännöksiä, joilla pyritään mainitun asetuksen kanssa samaan tavoitteeseen tai jotka ovat samanluonteisia taikka vaikutukseltaan samanlaisia kuin siinä olevat säännökset (10). Lisäksi on otettava huomioon, että energiatuotteiden verkkokauppaan sovelletaan alakohtaista erityislainsäädäntöä (11). Näin täydennetään energiamerkintää ja ekologista suunnittelua koskevia EU:n asetuksia (12), joilla pyritään vähentämään energian kulutusta ja varmistamaan kuluttajille tiedottaminen.

Ennen kuin yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä ja asetusta (EY) N:o 765/2008 voidaan soveltaa tuotteeseen, on selvitettävä, onko niiden toimitus kaupallista verkkomyyntiä. Se on kaupallista verkkomyyntiä, jos sähköisen toiminnan harjoittaja (13) tarjoaa verkossa tuotteita EU:n kuluttajille tai muille loppukäyttäjille. Tavallisesti tuotteita tarjotaan verkossa maksua vastaan. Myös tuotteiden maksuton toimitus voi kuitenkin tietyin edellytyksin olla kaupallista toimintaa (14). Kuluttajien välistä kaupankäyntiä ei yleensä pidetä kaupallisena toimintana (15). Niinpä siihen ei sovelleta yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä eikä asetusta (EY) N:o 765/2008.

EU:n lainsäädännön seuraavat kolme olennaista osatekijää katsotaan tärkeimmiksi verkkokaupan kannalta:

—	”markkinoille saattamisen” käsite

—	markkinavalvontaviranomaisten velvollisuudet ja

—	asianomaisten talouden toimijoiden velvollisuudet.

Seuraavissa luvuissa käsitellään näiden kolmen osatekijän tulkintaa verkkokaupan osalta.

1.   ”Markkinoille saattamisen” käsite verkkokaupan yhteydessä

1.1    Yleinen ”markkinoille saattamisen” käsite

Yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä, asetusta (EY) N:o 765/2008 ja unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä sovelletaan niiden soveltamisalan puitteissa unionin markkinoille saatettaviin tuotteisiin riippumatta niiden myyntitavasta. Sitä sovelletaan siis myös tuotteisiin, jotka on myyty etämyynnin tai sähköisen kaupan keinoin (16). EU:n markkinoille saatettavien tuotteiden on näin ollen oltava turvallisia ja niihin sovellettavan lainsäädännön vaatimusten mukaisia riippumatta niiden myyntitavasta.

Asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaan ’markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan ”tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville [unionin] markkinoilla” ja ’asettamisella saataville markkinoilla’ tarkoitetaan ”tuotteen toimittamista [unionin] markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta” (17). Näillä käsitteillä on oikeudellisia vaikutuksia selvitettäessä vastuussa olevia talouden toimijoita (18) ja niille tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaan kuuluvia velvollisuuksia. Ne esitetään yksityiskohtaisesti ”Sinisessä oppaassa” (19).

Yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä ei käytetä termiä ”asettaminen ensimmäistä kertaa saataville markkinoille”. Käsitteitä ”markkinoille saattaminen”, ”toimittaminen” ja ”asettaminen saataville” käytetään tässä direktiivissä sekavasti ja määrittelemättä mitään niistä (20)  (21). Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaan talouden toimijat määritellään sen perusteella, vaikuttaako niiden toiminta tuotteen turvallisuusominaisuuksiin (22). Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin yhteydessä ”markkinoille saattamisen” voitaisiin katsoa samalla kattavan toimitusketjun eri osia, kuten tuotteen asettamisen ”ensimmäistä kertaa” saataville markkinoilla ja myös myöhemmän saataville asettamisen (esimerkiksi jakelijan toimesta) tai toimittamisen (esimerkiksi palvelun tarjoamisen yhteydessä (23)).

Unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden on näin ollen oltava turvallisia siitä hetkestä lähtien, kun ne ensimmäistä kertaa asetetaan saataville unionin markkinoilla (24).

1.2    ”Markkinoille saattamisen” käsite sähköisessä kaupankäynnissä

Sähköisen kaupankäynnin liiketoimintamalleissa tuotteet voivat päätyä kuluttajille tai muille loppukäyttäjille eri kanavien kautta.

a)

Valmistaja (25), maahantuoja (26), jakelija (27) tai tuottaja (28) on sijoittautunut EU:hun Jos valmistaja, maahantuoja, jakelija tai tuottaja on sijoittautunut EU:hun, vain myyntitapa on erilainen (29) kuin tilanteissa, joissa tuotteita tarjotaan perinteisissä kivijalkamyymälöissä. Tuotteet, joita EU:hun sijoittautunut valmistaja, maahantuoja, jakelija tai tuottaja tarjoaa verkossa kuluttajille ja muille loppukäyttäjille unionin markkinoilla, katsotaan unionin markkinoille saatetuiksi. Sen vuoksi niiden on oltava sovellettavan EU:n tuotelainsäädännön vaatimusten mukaisia.

b)

Valmistaja (30), maahantuoja (31), jakelija (32) ja tuottaja (33) ovat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle EU:n tuotelainsäädäntöä sovelletaan myös tapauksiin, joissa EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet verkkokauppiaat tarjoavat tuotteita EU:n kuluttajille tai muille loppukäyttäjille. Jos tuottaja, valmistaja, maahantuoja ja jakelija ovat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle, on näin ollen ensimmäiseksi määriteltävä, kohdistuuko EU:n ulkopuolelle sijoittautuneen verkkokauppiaan tarjonta EU:n kuluttajiin tai muihin loppukäyttäjiin. Sen perusteella voidaan arvioida, onko tuote saatettu unionin markkinoille. Arviointi on tehtävä tapauskohtaisesti selvittämällä, käykö verkkosivustolta ja koko verkkokauppiaan toiminnasta ilmi, että se aikoo myydä tuotteita jäsenvaltioiden kuluttajille tai muille loppukäyttäjille. Arvioinnissa voitaisiin tarkastella seuraavia osatekijöitä: toiminnan kansainvälinen luonne, jonkin jäsenvaltioiden kielen ja valuutan (esimerkiksi euron) käyttö, jossain jäsenvaltiossa rekisteröity verkkotunnus ja maantieteelliset alueet, joille tuote voidaan lähettää (34). Jos sähköisen toiminnan harjoittaja toimittaa tuotteita EU:ssa oleviin osoitteisiin, hyväksyy EU:n kuluttajilta tai muilta loppukäyttäjiltä EU:ssa käytettäviä valuuttoja maksuksi tuotteesta ja käyttää jotain EU:n kieltä, sen toiminnan kohteena ovat EU:n kuluttajat tai muut EU:n loppukäyttäjät. Tuotteen saattamisesta EU:n markkinoille on kiistatta kyse myös silloin kun EU:n ulkopuolelle sijoittautuneen tietyn verkkokauppiaan tuotetta koskeva tilaus toimitetaan fyysisesti EU:n kuluttajille tai muille loppukäyttäjille, myös jakelupalvelujen tarjoajan toimesta, riippumatta siitä, onko tämä sijoittautunut EU:hun vai EU:n ulkopuolelle (35). Jäsenvaltioiden viranomaisilla on valtuudet toteuttaa tarpeelliset toimet ennen tilauksen fyysistä toimittamista, kuten yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 sanamuodossa annetaan ymmärtää (36). Jos siis valmistajat, jakelijat tai tuottajat ovat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle ja suuntaavat verkossa myytävien tuotteidensa tarjonnan unionin markkinoille, tuotteiden on oltava sovellettavan EU:n tuotelainsäädännön vaatimusten mukaisia.

2.   Markkinavalvontaviranomaisten tehtävät ja velvollisuudet

Jäsenvaltioiden viranomaiset ovat vastuussa markkinavalvonnan toteuttamisesta. Ne ovat myös toimivaltaisia tarkastamaan, ovatko verkossa myytävät tuotteet turvallisia ja EU:n tuotelainsäädännön vaatimusten mukaisia. Myös ulkorajatarkastuksista vastaavilla viranomaisilla on oikeus (37) toteuttaa toimia, kun on kyse kolmansista maista käsin toiminnassa pidettävistä verkkokaupoista hankittujen ja myöhemmin EU:hun tuotavien tuotteiden turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta (38).

3.   Talouden toimijoiden tehtävät ja velvollisuudet

Tuotteiden verkkokaupassa käytettävät myyntitavat ja toimitusketjut poikkeavat huomattavasti kivijalkamyymälöissä käytettävistä. Tässä luvussa analysoidaan verkossa myytävien tuotteiden toimitusketjuissa toimivia erityyppisiä talouden toimijoita sovellettavan EU:n lainsäädännön ja toimivaltaisten markkinavalvontaviranomaisten mahdollisten täytäntöönpanotoimien perusteella.

3.1    Tuottajat, valmistajat, valtuutetut edustajat, maahantuojat ja jakelijat

Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaisia tuottajien ja jakelijoiden velvollisuuksia sovelletaan myös verkossa myytäviin tuotteisiin (39). Tuottajien on varmistettava, että niiden unionin markkinoille saattamat tuotteet ovat turvallisia, ja jakelijoiden on toimittava huolellisesti ja edistettävä soveltuvien turvallisuusvaatimusten täyttämistä (40). Direktiivissä myös määritellään kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vastaiset toimenpiteet, joita jäsenvaltion viranomaiset voivat toteuttaa tavalla, joka on oikeassa suhteessa vaaran vakavuuteen, ja ottaen ennalta varautumisen periaatteen aiheellisella tavalla huomioon (41).

Unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä ja asetuksessa (EY) N:o 765/2008 määritellään (42) kaikki tuotteen toimitusketjuun osallistuvien toimijoiden luokat: valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja ja jakelija. Niiden erityiset velvollisuudet määritellään unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä suhteessa niiden rooliin ja toimitusketjuun osallistumiseen. Valmistajalla on vaativimmat tehtävät, koska se valmistaa ja sen vuoksi myös tuntee tuotteen ja pystyy arvioimaan kaikki mahdolliset riskit suunnittelu- ja valmistusvaiheessa sekä hallitsemaan niitä. Maahantuojalla (43) ja jakelijalla on vähemmän velvollisuuksia, koska ne eivät toteuta toimia tuotanto- ja vaatimustenmukaisuuden arviointivaiheessa. ”Sinisessä oppaassa” kuvataan yksityiskohtaisesti talouden toimijoiden kaikki luokat ja annetaan tietoa niiden tehtävistä ja velvollisuuksista. Tämä koskee myös verkkokaupan toimitusketjua.

3.2    Jakelupalvelujen tarjoajat

3.2.1   Jakelupalvelujen tarjoajien tehtävät verkkokaupan toimitusketjussa

Jakelupalvelujen tarjoajat ovat sähköisen kaupankäynnin luoma uusi liiketoimintamalli. Ne tarjoavat palveluja muille talouden toimijoille. Tavallisesti ne varastoivat tuotteita ja vastaanotettuaan tilauksen pakkaavat tuotteet ja kuljettavat ne asiakkaille. Ne voivat huolehtia myös palautuksista. Jakelupalveluja voidaan tarjota lukuisten eri liiketoimintamallien mukaisesti. Jotkin jakelupalvelujen tarjoajat tarjoavat kattavia palveluja, kun taas toiset keskittyvät vain peruspalveluihin. Yritysten koko ja mittakaava vaihtelevat globaaleista toimijoista mikroyrityksiin.

Jakelupalvelujen tarjoajien edustama uusi liiketoimintamalli herättää kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n tuotelainsäädännön mukaisiin tarjoajien velvollisuuksiin. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa tavaroita tarjoava talouden toimija on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle ja sopimus tuotteen toimittamisesta tehdään suoraan kyseisen talouden toimijan ja EU:n kuluttajan tai muiden loppukäyttäjien välillä asettamatta vastuuseen mitään tunnistettavaa EU:ssa olevaa talouden toimijaa (esimerkiksi maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa). Tällaisessa tapauksessa jakelupalvelujen tarjoaja on usein koko toimitusketjun ainoa tunnistettavissa oleva EU:n toimija. Kokemusten perusteella jakelupalvelujen tarjoajien valmius tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa vaihtelee huomattavasti.

EU:hun sijoittautuneet jakelupalvelujen tarjoajat voivat varastoida sähköisen toiminnan harjoittajien tarjoamia tuotteita, jotta ne voidaan toimittaa nopeasti EU:n kuluttajille ja muille loppukäyttäjille. Näiden jakelupalvelujen tarjoajien varastoimien tuotteiden voidaan näin ollen katsoa olevan jakelua, kulutusta tai käyttöä varten unionin markkinoille toimitettuja ja siten EU:n markkinoille saatettuja tuotteita erityisesti, jos ne on luovutettu vapaaseen liikkeeseen ennen varastointia jakelukeskuksessa (fulfilment house) (44).

3.2.2   Jakelupalvelujen tarjoajien velvollisuudet verkkokaupan toimitusketjussa

Voidakseen arvioida jakelupalvelujen tarjoajien mahdollisia EU:n tuotelainsäädännön mukaisia velvollisuuksia kansallisten markkinavalvontaviranomaisten on selvitettävä, onko jakelupalvelujen tarjoaja EU:n tuotelainsäädännössä määritelty vastuussa oleva talouden toimija.

3.2.2.1   Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitetut valmistajat ja yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitetut tuottajat

Määritelmän mukaan valmistajat ovat luonnollisia tai oikeushenkilöitä, jotka valmistavat taikka suunnitteluttavat tai valmistuttavat tuotetta ja markkinoivat sitä omalla nimellään tai tavaramerkillä (45). Jakelupalvelujen tarjoajat tarjoavat yleensä palveluja, jotka liittyvät talouden toimijan jo valmistamien tuotteiden varastointiin, pakkaamiseen ja toimittamiseen. Jakelupalvelujen tarjoajat olisi kuitenkin katsottava asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitetuiksi valmistajiksi, jos ne esiintyvät tuotteen valmistajina kiinnittämällä tuotteeseen nimensä tai tavaramerkkinsä.

Jos jakelupalvelujen tarjoajat esiintyvät valmistajana varustettuaan tuotteen nimellään, tavaramerkillään tai muulla selvällä tunnuksellaan, tai jos ne kunnostavat tuotteen, ne olisi katsottava yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaisiksi tuottajiksi (46). Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan e alakohdan iii alakohdan mukaan kaupan pitämisen ketjussa oleva elinkeinonharjoittaja katsotaan tuottajaksi, jos sen toiminta saattaa vaikuttaa tuotteen turvallisuusominaisuuksiin (47). Tuotteen turvallisuusominaisuuksiin vaikuttaminen tarkoittaa erityisesti tuotteen rakenteen, koostumuksen tai esillepanon muuttamista siten, että siitä aiheutuu riski ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle (48). Jakelupalvelujen tarjoajat olisi näin ollen katsottava yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaisiksi tuottajiksi, jos ne ovat kaupan pitämisen ketjussa ja niiden toiminta vaikuttaa tuotteen turvallisuusominaisuuksiin.

3.2.2.2   Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitetut valtuutetut edustajat ja yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitetut valmistajien edustajat

Asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaan valtuutetulla edustajalla tarkoitetaan EU:hun sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen valtuutus hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät (49). Jakelupalvelujen tarjoajien voidaan katsoa olevan valtuutettuja edustajia, jos ne ovat sijoittautuneet EU:hun ja niillä on tuotteita valmistavan ja markkinoivan talouden toimijan antama virallinen kirjallinen valtuutus, jolla ne valtuutetaan hoitamaan viimeksi mainitun puolesta tietyt tehtävät.

Jotta EU:hun sijoittautuneet jakelupalvelujen tarjoajat voidaan katsoa yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaisiksi valmistajien edustajiksi, niillä on oltava kolmanteen maahan sijoittautuneen valmistajan antama nimenomainen edustajuutta koskeva valtuutus (50).

3.2.2.3   Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 ja/tai yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitetut maahantuojat

Asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaan maahantuojalla tarkoitetaan EU:hun sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta tuotavaa tuotetta unionin markkinoille (51). Jakelupalvelujen tarjoajat eivät saata varastoimiaan tuotteita markkinoille, jos ne eivät ensimmäisinä tarjoa tuotteita unionin markkinoilla jakelua, kulutusta tai käyttöä varten. Tällaisessa tapauksessa jakelupalvelujen tarjoajat vain saavat tuotteet verkkomyyjältä myöhempiä palveluja varten. Sen vuoksi niiden ei todennäköisesti katsota olevan tuotteita koskevassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä määriteltyjä maahantuojia. Tapauskohtaisessa analyysissa voi kuitenkin käydä ilmi, että jakelupalvelujen tarjoajat ovat unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä määriteltyjä maahantuojia (52).

Yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä ei määritellä maahantuojaa, kuten asetuksessa (EY) N:o 765/2008, vaan siinä katsotaan maahantuojien olevan tietyissä olosuhteissa tuottajia (etenkin, jos tuotteella ei ole EU:hun sijoittautunutta valmistajan edustajaa) (53). Jotta tätä käsitettä voitaisiin soveltaa tehokkaasti, jakelupalvelujen tarjoajat voidaan katsoa yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaisiksi maahantuojiksi, jos tuotteet, joita ne varastoivat, merkitsevät, pakkaavat jne., tulevat EU:n ulkopuolelta ja jakelupalvelujen tarjoajat saattavat niitä unionin markkinoille.

3.2.2.4   Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 ja yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitetut jakelijat

Jos jakelupalvelujen tarjoajien ei katsota olevan valmistajia, valtuutettuja edustajia tai maahantuojia ja niiden toiminta ulottuu laajemmalle kuin sellaisten pakettipalvelujen tarjoajien toiminta, jotka tarjoavat postipakettien selvitys-, lajittelu-, kuljetus- ja toimituspalveluja (54), niiden katsotaan olevan asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettuja jakelijoita.

Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaan jakelijalla tarkoitetaan jokaista kaupan pitämisen ketjun elinkeinonharjoittajaa, jonka toiminta ei vaikuta tuotteen turvallisuusominaisuuksiin (55). ”Tuotteen turvallisuusominaisuuksiin vaikuttamisella” on tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan f alakohdassa sama merkitys kuin sen 2 artiklan e alakohdan iii alakohdassa. Jos jakelupalvelujen tarjoajien yksittäisten toimien tapauskohtaisen arvioinnin perusteella todetaan, että ne eivät vaikuta tuotteen turvallisuusominaisuuksiin, niiden voidaan yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin nojalla katsoa olevan jakelijoita kaupan pitämisen ketjussa, jos niiden toiminta ei ulotu pakettipalvelujen tarjoajien toimintaa laajemmalle (56).

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jakelupalvelujen tarjoajilla, jotka katsotaan jakelijoiksi, on unionin yhdenmukaistamislainsäädännön ja yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin perusteella seuraavat velvollisuudet:

1)

Jakelijoiden (57) on toimittava huolellisesti asettaessaan tuotteita saataville markkinoilla (58). Tällä velvoitteella tarkoitetaan harkitsevan ja järkevän toimijan käyttäytymistä, jolla pyritään välttämään vahinkoja. Jakelijoiden on pystyttävä osoittamaan markkinavalvontaviranomaisille, että ne ovat noudattaneet asiaankuuluvaa huolellisuutta (59).

2)

Jakelijoiden (60) on ennen tuotteen asettamista saataville markkinoilla tarkastettava, että a) tuotteissa on tarvittaessa CE-merkintä (jos niillä on siihen oikeus) tai muu lain edellyttämä merkintä b) tuotteen mukana on tarvittavat tiedot (esim. käyttäjille tarkoitetut turvallisuusohjeet, EU:n vaatimustenmukaisuusvakuutus) c) merkintöjen, käyttöohjeiden ja muiden tuotteiden mukana olevien asiakirjojen kieltä koskevat vaatimukset täyttyvät ja d) valmistajan ja maahantuojan jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset täyttyvät.

3)

Jakelijoiden (61) velvollisuutena on tehdä yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa. Tarvittaessa niiden on a) ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin, jos ne katsovat tai niillä on syytä uskoa, että tuote on vaatimustenvastainen tai vaarallinen (62) b) autettava markkinavalvontaviranomaisia tunnistamaan tuotteesta vastuussa oleva valmistaja tai maahantuoja (63) c) tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa ja annettava perustellusta pyynnöstä kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen tuotteen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, ja d) esitettävä markkinointivalvontaviranomaisille tunnistetiedot kaikista talouden toimijoista, jotka ovat toimittaneet niille tuotteita, ja kaikista talouden toimijoista, joille ne ovat toimittaneet tuotteita, kymmenen vuoden ajalta (yhdenmukaistettujen tuotteiden tapauksessa) alkaen siitä ajankohdasta, kun niille toimitettiin tuotteita tai ne toimittivat tuotteita.

Tämä tarkoittaa käytännössä, että edellä esitetyn mukaisesti jakelijoiksi katsottavien jakelupalvelujen tarjoajien olisi kyettävä tunnistamaan valmistaja sekä kaikki muut sähköisen toiminnan harjoittajat ja ottamaan näihin yhteyttä (64). Lisäksi niiden olisi tehtävä yhteistyötä viranomaisten kanssa korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi ja käynnistettävä mahdollisuuksien mukaan korjaavia toimia (esimerkiksi keskeytettävä toimitus ottaessaan yhteyttä valmistajaan tai muuhun sähköisen toiminnan harjoittajaan).

Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden viranomaiset voivat kohdistaa toimenpiteitä kaikkiin henkilöihin (muihin kuin yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitettuun tuottajaan tai jakelijaan), jos se osoittautuu tarpeelliseksi, jotta toimet tuotteen aiheuttamien vaarojen välttämiseksi toteutettaisiin yhteistyössä suhteellisuusperiaatteen mukaisesti (65).

3.3    Muut asiaankuuluvat toimijat

3.3.1   Unionin tullikoodeksin mukainen ilmoittaja

Ilmoittaja on henkilö, joka tekee tulli-ilmoituksen (66). Toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää ilmoittajia tekemään yhteistyötä markkinavalvontatoimien suorittamiseksi.

Unionin tullikoodeksin 188 ja 189 artiklassa valtuutetaan tulliviranomaiset tarkastamaan tulli-ilmoitus ja täydentävät asiakirjat, varmistamaan annettujen tietojen oikeellisuus, vaatimaan tavaranhaltijaa toimittamaan muita asiakirjoja, tarkastamaan tavarat ja ottamaan näytteitä. Nämä toimet on suoritettava ilmoittajan vastuulla, ja ilmoittaja myös vastaa kustannuksista.

3.3.2   Verkkovälittäjinä toimivat palvelun tarjoajat

Talouden toimijat voivat myydä tuotteita suoraan kuluttajille tai muille loppukäyttäjille verkkokauppojen kautta ja voivat käyttää myös verkkoalustojen tarjoamia markkinapaikkoja (67).

Sähköisen kaupankäynnin direktiivissä (68) luodaan yleiset oikeudelliset puitteet sähköiselle kaupankäynnille EU:ssa. Siinä vahvistetut velvollisuudet koskevat muun muassa tuotteiden ja palvelujen verkkokauppiaita sekä verkkomainontayrityksiä, jos ne ovat kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan tietoyhteiskunnan palvelun (69) tarjoajia. Sähköisen kaupankäynnin direktiiviä täydentää muu EU:n lainsäädäntö, erityisesti EU:n kuluttaja- ja markkinointilainsäädäntö (70).

Sähköisen kaupankäynnin direktiivissä myös yhdenmukaistetaan poikkeukset, jotka koskevat vastuuta kolmansien osapuolten sisällöstä ja joita sovelletaan välittäjinä toimiviin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajiin. Tätä varten siinä kuvataan kolmea eri palveluluokkaa, joista säilytys (hosting) on tuoteturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden näkökulmasta tärkein (71). Säilytyspalvelussa välittäjänä toimiva palvelun tarjoaja, esimerkiksi verkkomarkkinapaikka tai verkkoalusta (72), vain varastoi passiivisesti palvelimellaan ja asettaa yleisön saataville tietoa, jota palvelun vastaanottaja, kuten tuotteiden verkkokauppias, toimittaa.

Välittäjinä toimivat palvelun tarjoajat, jotka harjoittavat säilytystoimintaa, voivat tietyin edellytyksin vapautua vastuusta (73) niiden verkkoja käyttävien kolmansien osapuolten toimittamien laittomien tietojen osalta tai kolmansien osapuolten käynnistämien laittomien toimien, kuten tekijänoikeutta tai tavaramerkkiä loukkaavien tietojen tai sopimattomien kaupallisten menettelyjen, osalta. Sähköisen kaupankäynnin direktiivissä ei määritellä laittomien tietojen tai laittoman toiminnan käsitettä. Unionin yhdenmukaistamislainsäädännön ja yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin mukaan tämä käsite voi kattaa myös vaarallisten tai vaatimustenvastaisten tuotteiden tarjoamisen (74).

Vapautus vastuusta edellyttää kuitenkin erityisehtojen täyttymistä. Sitä sovelletaan ainoastaan silloin, jos välittäjänä toimiva palvelun tarjoaja ei ole tosiasiallisesti tietoinen laittomasta toiminnasta tai säilytettävien tietojen laittomasta luonteesta tai toimii viipymättä tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi saatuaan tiedon tällaisista seikoista (esimerkiksi riittävän täsmällisen ja perustellun ilmoituksen (75)) perusteella. Jos säilytyspalvelujen tarjoajat eivät täytä näitä edellytyksiä, ne eivät saa vapautusta vastuusta, jolloin niitä voidaan pitää vastuussa säilyttämästään sisällöstä.

Sähköisen kaupankäynnin direktiivissä säädetty vapautus vastuusta ei estä jäsenvaltioita vahvistamasta menettelyjä, joita sovelletaan tietojen poistamiseen tai niihin pääsyn estämiseen (76).

Myös tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmän mukaisesti vaatia tietopalvelujen tarjoajaa lopettamaan tai estämään väärinkäytökset poistamalla kolmannen osapuolen sisällön ja/tai estämään väitettyjen väärinkäytösten toistumisen tulevaisuudessa (77). Tässä yhteydessä viranomaiset voivat asettaa erityisiä valvontavaatimuksia edellyttäen, että ne ovat laajuudeltaan tämän ilmoituksen B osan 5.2 kohdassa kuvatulla tavalla kohdennettuja.

Nykyisen oikeusperustan mukaan jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa asettaa verkossa toimiville välittäjille, kuten säilytyspalvelujen tarjoajille, yleistä velvoitetta valvoa sisältöä tai pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.

Näin ollen kansalliset viranomaiset eivät esimerkiksi voi asettaa kyseisille välittäjille yleistä velvoitetta valvoa aktiivisesti koko verkkoliikennettään ja pyrkiä saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia seikkoja, kuten vaatimustenvastaisten tai vaarallisten tuotteiden tarjoamista myyntiin (78). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tätä asiaa (79).

Sähköisen kaupankäynnin direktiivin säännöksiä sovelletaan yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin, asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja asiaa koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamiseen perustuvien markkinavalvontatoimien yhteydessä tapauksissa, joissa verkkovälittäjinä toimivien palvelun tarjoajien välityksellä myydään vaarallisia ja/tai vaatimustenvastaisia tuotteita. Riippumatta mahdollisista verkkovälittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastaisista toimenpiteistä markkinavalvontaviranomaisten olisi toteutettava markkinavalvontaa yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin, asetuksen (EY) N:o 765/2008 ja asiaa koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön sovellettavien säännösten perusteella ja kohdistettava sitä myös toimitusketjussa oleviin toimijoihin (yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin osalta tapauksesta riippuen esimerkiksi tuottajaan tai jakelijaan (80)). Markkinavalvontaviranomaiset voivat arvioida, mikä on kussakin tilanteessa sopivin toimenpide, kun noudatetaan suhteellisuusperiaatetta. Tässä olisi otettava huomioon riskitaso, talouden toimijan tunnistettavuus, kiireellisyys ja se, onko tiettyyn tuotteeseen kohdistettu aikaisemmin vastatoimenpiteitä (81).

3.3.3   Postipalvelujen tarjoajat

Postipalveludirektiivin soveltamisalaan eivät kuulu rajoitusten alaiset eivätkä kielletyt tavarat. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää postipalvelujen tarjoamista koskevia ehtoja taatakseen olennaisten vaatimusten noudattamisen. Esimerkkinä niistä on verkon turvallisuus vaarallista tavaraa kuljetettaessa (82). Koska postipalvelujen on taattava kirjesalaisuus ja toimittamiensa kirjelähetysten salassapito, ne eivät periaatteessa ole vastuussa toimittamastaan sisällöstä. Postipalvelujen tarjoajien toimintaan voi kuitenkin vaikuttaa tuotevalvonta, kun tulliviranomaiset voivat avata ja tarkastaa kolmansista maista tilattuja tuotteita sisältäviä paketteja, joihin sovelletaan tullimenettelyjä (83).

B osa. VERKOSSA MYYTÄVIEN TUOTTEIDEN MARKKINAVALVONNAN KÄYTÄNNÖN NÄKÖKOHTIA

Tässä osassa annetaan jäsenvaltioiden viranomaisille ohjeita ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä, jotka koskevat verkossa EU:n kuluttajille tai muille loppukäyttäjille tarjottavien tuotteiden markkinavalvontaa pääasiassa nykykäytännön pohjalta (84).

1.   Markkinavalvonnan yleiset periaatteet

Jäsenvaltioiden viranomaisten on pidettävä mielessä tietyt periaatteet, kun ne toteuttavat sekä perinteisten että verkkomarkkinoiden valvontaan sovellettavia markkinavalvontatoimia.

Suhteellisuusperiaatteen (85) mukaan viranomaisten on toteutettava toimenpiteitä tavalla, joka on oikeassa suhteessa tuotteesta aiheutuvan vaaran vakavuuteen (86) ja/tai vaatimustenvastaisuuden vakavuuteen (87). Ennalta varautumisen periaate on samalla otettava huomioon asianmukaisella tavalla.

Lisäksi markkinavalvonnan olisi kohdistuttava ensisijaisesti toimitusketjun tärkeimpiin toimijoihin ja vaadittava korjaavia toimia etenkin niiltä (joko valmistajilta/tuottajilta tai maahantuojilta), jotka ovat vastuussa tuotteen saattamisesta unionin markkinoille. Vaatimus olisi esitettävä ennen tai samanaikaisesti kuin toimenpiteet kohdistetaan toimitusketjussa jäljempänä olevaan jakelijaan.

Eri jäsenvaltioiden viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä tehokkaan markkinavalvonnan toteuttamiseksi (88). Tämä on erityisen tärkeää, kun kyseessä on rajat ylittävä sähköinen kaupankäynti.

2.   Verkkomarkkinoiden valvonnan strategia ja suunnittelu

Jäsenvaltioiden viranomaisten on hyvä varmistaa markkinavalvontatoimien tehokas organisointi laatimalla markkinavalvontastrategia verkossa myytäväksi tarjottaville tuotteille. Näin ne voivat tasapainottaa keskenään monien erilaisten verkossa tarjottavien tuotteiden valvontaan liittyvät tehtävänsä ja tarkastusten tekemiseen käytettävissä olevat resurssit. Strategiassa olisi vahvistettava valvontatoimien painopisteet ja osoitettava resursseja niiden mukaan. Siinä olisi otettava huomioon, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat suorittaa markkinavalvontaa sekä ennalta että jälkikäteen.

Suorittaessaan markkinavalvontaa ennalta viranomaiset valvovat tiettyjä tuoteluokkia tai tiettyjä talouden toimijoita oma-aloitteisesti ja riskeihin liittyvien kriteerien perusteella. Markkinavalvontaviranomaisten olisi priorisoitava valvontaa ottamalla sen kohteeksi omalla toimivalta-alueellaan eniten haittaa aiheuttavat talouden toimijat.

Jäsenvaltion viranomaisten jälkikäteen suorittama markkinavalvonta tapahtuu sen jälkeen, kun ne ovat saaneet tietoa vaarallisten ja/tai vaatimustenvastaisten tuotteiden tarjonnasta verkossa. Markkinavalvontaa voidaan toteuttaa jälkikäteen käyttämällä monia erilaisia tietolähteitä. Tehokas tapa jälkikäteen tehtävän valvonnan suorittamiseen on tarkastaa, myydäänkö verkossa vaarallisille non-food-tuotteille tarkoitetussa EU:n ennakkovaroitusjärjestelmässä ilmoitettuja vaarallisia tuotteita (89). Muita tähän tarkoitukseen sopivia tietolähteitä ovat muun muassa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) maailmanlaajuisesti toimiva palautettujen tuotteiden portaali (90), kuluttajavalitukset ja muilta viranomaisilta, talouden toimijoilta ja tiedotusvälineiltä saadut tiedot.

3.   Verkossa myytävien tuotteiden markkinavalvonnan järjestäminen

Verkossa myytävien tuotteiden valvonta edellyttää tiettyjä käytännön muutoksia perinteisiin tapoihin, joilla jäsenvaltioiden viranomaiset organisoivat markkinavalvontaa.

Joidenkin jäsenvaltioiden kokemusten perusteella keskusyksikköjen nimeäminen verkossa myytävien vaarallisten ja vaatimustenvastaisten tuotteiden valvontaan ja jäljittämiseen voi auttaa varmistamaan markkinavalvontaviranomaisten käytettävissä olevien resurssien tehokkaan käytön (91)  (92). Kun verkkovalvontayksikkö on tunnistanut vaarallisia ja vaatimustenvastaisia tuotteita ja asianomaisen talouden toimijan, toimivaltaiset tarkastajat voivat suorittaa jatkotoimet.

Verkkokaupan tarkastajilla olisi oltava erityistietämystä ja -tietoisuutta verkkoympäristöstä ja verkossa tehtävistä tutkimuksista, jotta he voivat havaita tehokkaasti vaaralliset ja vaatimustenvastaiset tuotteet. Tässä yhteydessä erityisten yhdenmukaistettujen toimintamenettelyjen ja ohjeiden laatiminen verkossa myytävien tuotteiden jäsenvaltioissa suoritettavaa markkinavalvontaa varten voi

—	auttaa markkinavalvojia tallentamaan verkossa tehtäviin tutkimuksiin liittyviä olennaisia tietoja siten, että ne ovat löydettävissä yhdestä paikasta jäsennellysti

—	parantaa markkinavalvojien toiminnan tehokkuutta (93).

Tämän täydentämiseksi jäsenvaltioiden viranomaisten olisi järjestettävä koulutusta ja vaihdettava keskenään ja Euroopan komission kanssa tietoja verkossa tehtäviin tutkimuksiin liittyvistä parhaista käytännöistä.

Verkossa tehtävillä tutkimuksilla, jotka liittyvät tuoteturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanoon ja kuluttajien taloudellisten etujen toteuttamista koskevaan lainsäädäntöön (94), on monia yhteisiä piirteitä. Niiden kohteena ovat usein samantyyppiset verkkosivustot tai jopa samat talouden toimijat. Sen vuoksi voi olla tehokasta, että samat keskusyksiköt tekevät kumpaankin alaan liittyvät verkossa tehtävät tutkimukset. Voi olla tarkoituksenmukaista antaa vastuu kummastakin politiikan alasta samalle jäsenvaltion viranomaiselle, ja näin tehdäänkin nykyään valtaosassa jäsenvaltioita. Yhdellä kuluttajapolitiikan alalla laaditut ohjeet voivat olla käyttökelpoisia muillakin politiikan aloilla, koska verkossa tehtävät tutkimukset ovat keskenään samankaltaisia.

4.   Verkossa tehtävien tutkimusten erityispiirteet ja -tarpeet

Asianmukaisen markkinavalvontastrategian, -suunnittelun ja -järjestelyjen laatiminen verkkovalvontaa varten tehostaa jäsenvaltioiden viranomaisten verkossa tekemiä tutkimuksia. Verkossa tehtäviä tutkimuksia toteutettaessa on otettava huomioon eräät erityispiirteet ja -tarpeet.

Viranomaisten mahdollisuudet saada käyttöönsä fyysisiä tuotteita ovat verkossa tehtävissä tutkimuksissa varsin erilaiset kuin perinteisissä toimitusketjuissa tehtävissä tutkimuksissa. Verkossa tehtävissä tutkimuksissa viranomaisten on tarkistettava tuotteita tarjoavilla verkkosivuilla olevat tiedot. Jos niillä on tuotteen vaatimustenmukaisuutta koskevia epäilyjä, niiden on otettava näytteitä. Perinteisissä toimitusketjuissa viranomaiset voivat saada tuotenäytteitä suhteellisen helposti jakeluketjusta. Näin ei kuitenkaan ole verkkotuotteiden yhteydessä. Jos kyseisessä jäsenvaltiossa on käytettävissä tuotevarasto, näytteenotto voi olla yksinkertaista. Jos tuotevarasto on käytettävissä vain jossain toisessa jäsenvaltiossa, olisi tehtävä rajat ylittävää yhteistyötä näytteiden saamiseksi testausta varten tai olisi sovittava, että testit tehdään siellä, missä tuotteet ovat. Viranomaisten on myös hankittava tuotenäytteitä verkosta. Tätä varten jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaiset voisivat käyttää niin sanottua haamuasiointia, sillä tutkinnassa on etua siitä, että viranomaiset hankkivat näytteitä nimettöminä tavallisten asiakkaiden tapaan (95).

Toinen merkittävä ero verkossa ja perinteisissä toimitusketjuissa tehtävien tutkimusten välillä liittyy vastuussa olevien talouden toimijoiden löytämiseen, jotta niiltä voidaan pyytää lisätietoa, ottaa näytteitä ja suorittaa muita markkinavalvontatoimia. Jos tietoja ei ole helposti saatavilla, tuotteita verkossa tarjoavien talouden toimijoiden löytäminen voi olla haasteellisin osa verkossa tehtäviä tutkimuksia. Sen vuoksi markkinavalvontaviranomaisten olisi saatavilla olevien välineiden avulla pyydettävä talouden toimijoiden tunnistamiseen tarvittavia tietoja asianomaisista tietolähteistä, joita ovat esimerkiksi internetpalvelujen tarjoajat, verkkotunnusrekisterit (96), maksupalvelujen tarjoajat, välittäjät (esimerkiksi alustat) ja jakelupalvelujen tarjoajat.

Pyrkiessään saamaan tietoja jostain tietystä talouden toimijasta markkinavalvontaviranomaisten on otettava huomioon henkilötietojen suojaa koskevat säännöt (katso tietosuojadirektiivi (97) ja 25. toukokuuta 2018 alkaen yleinen tietosuoja-asetus (98) sekä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi (99)). Jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava sovellettavia sääntöjä. Sen vuoksi on suotavaa, että toimivaltaiset kansalliset tietosuojavalvontaviranomaiset tarkastavat kyseiset menettelyt (100).

Verkossa tehtävien tutkimusten aikana jäsenvaltioiden viranomaisten on mahdollisesti myös kerättävä asianmukaista näyttöä vaarallisista ja vaatimustenvastaisista tuotteista. Näytön keräämiseen käytettävissä menetelmissä olisi otettava huomioon, että verkossa olevia tietoja voidaan muuttaa hetkessä ja poistaa internetistä. Erilaisia käytettävissä olevia teknisiä työkaluja käyttämällä voidaan varmistaa, että verkossa tehtäviin tutkimuksiin liittyvät todisteet kirjataan ja tallennetaan asianmukaisesti ja että niitä voidaan käyttää mahdollisissa tulevissa menettelyissä.

5.   Verkossa myytäviin tuotteisiin liittyvät korjaavat toimet

Jäsenvaltioiden viranomaisten on suoritettava korjaavia toimia, jotka kohdistetaan verkossa myytäviin vaarallisiin ja vaatimustenvastaisiin tuotteisiin. Rajat ylittävissä tapauksissa tämä voi edellyttää yhteistyötä muilta viranomaisilta kuin asianomaisen jäsenvaltion viranomaisilta.

5.1    Talouden toimijan sijainnin mukaiset korjaavat toimet

Kansallisten markkinavalvontaviranomaisten täytäntöönpanovaltuudet kattavat ainoastaan niiden toimivalta-alueet. Sen vuoksi kansallisten viranomaisten mahdollisuudet suorittaa korjaava toimi ja korjaavan toimen tehokkuus vaihtelevat sen mukaan, mihin talouden toimija on sijoittautunut. Tässä kohdassa kuvataan, mitä toimia jäsenvaltioiden viranomaiset voivat toteuttaa sen mukaan, mihin vaarallisia ja vaatimustenvastaisia tuotteita toimittava tunnistettu talouden toimija on sijoittautunut ja miten viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä.

5.1.1   Talouden toimija on sijoittautunut viranomaisen toimivalta-alueelle

Jos talouden toimija on sijoittautunut viranomaisen toimivalta-alueelle, viranomainen voi toteuttaa toimivaltaansa perustuvia toimia. Tunnistettuaan talouden toimijan viranomainen voi vaatia siltä kaikkia vaatimustenmukaisuuden osoittavia asiakirjoja (esimerkiksi EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen, oleelliset tekniset asiakirjat, testausselosteet jne.) ja suorittaa vaadittavat korjaavat toimet (101).

5.1.2   Talouden toimija on sijoittautunut EU:hun, mutta viranomaisen toimivalta-alueen ulkopuolelle

Jos verkossa tapahtuvassa valvonnassa käy ilmi, että verkkomyyjä, joka on sijoittautunut EU:hun, mutta tutkivan viranomaisen toimivalta-alueen ulkopuolelle, tarjoaa vaarallisia ja vaatimustenvastaisia tuotteita, kansallisten viranomaisten olisi ensiksi otettava yhteyttä suoraan asianomaisiin talouden toimijoihin saadakseen tutkintaa varten tarvittavia tietoja tai vaadittava korjaavia toimia vaatimustenvastaisuuden toteamisen jälkeen (102).

Jos talouden toimija ei tee yhteistyötä, kansalliselle viranomaiselle suositellaan rajat ylittävän yhteistyön käyttämistä seuraavalla tavalla (103):

—

jos maan A markkinavalvontaviranomainen tarvitsee tietoa saadakseen valmiiksi vaatimustenmukaisuuden arvioinnin maassa B olevista talouden toimijoista eikä talouden toimija vastaa asiakirjoja koskevaan vaatimukseen, maan A markkinavalvontaviranomainen voi pyytää apua maan B markkinavalvontaviranomaiselta (104)

—

jos talouden toimija ei vapaaehtoisesti suorita korjaavaa toimenpidettä, maan A markkinavalvontaviranomaisen on määrä (105) i) suorittaa välttämättömät toimenpiteet, jotka koskevat kyseisen viranomaisen toimivalta-alueella verkossa saataville asetettuja tuotteita riippumatta siitä, että talouden toimija on sijoittautunut maahan B (106) ja ii) ilmoittaa tarvittaessa toimenpiteistä yleiseurooppalaisen markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmän (107) / vaarallisille non-food-tuotteille tarkoitetun EU:n ennakkovaroitusjärjestelmän (RAPEX) välityksellä. Muiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten odotetaan toteuttavan jatkotoimenpiteitä ja ilmoittavan niistä RAPEX-järjestelmään ja/tai suojalausekemenettelyyn. Erityisesti maan B markkinavalvontaviranomaisen odotetaan ottavan yhteyttä valmistajaan / EU:n maahantuojaan ja vaativan korjaavaa toimenpidettä kaikkien asianomaisten tuotteiden osalta (108).

Jos tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä, komissio mahdollistaa yhteistyön toimittamalla asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten yhteystietoluettelon (109).

5.1.3   Talouden toimija on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle

Jos talouden toimija on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle, jäsenvaltion viranomaisilla on tiettyjä mahdollisuuksia panna täytäntöön sen vastaisia toimia. Näille talouden toimijoille olisi tiedotettava, että EU:n kuluttajille verkossa myytäväksi tarjottavien tuotteiden on oltava EU:n vaatimusten mukaisia. Niille olisi tiedotettava myös niiden velvollisuuksista ja niitä olisi vaadittava korjaamaan vaatimustenvastaisuudet. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa sulkea verkkosivut, joilla tarjotaan vaarallisia tai vaatimustenvastaisia tuotteita. Erityisesti yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa asiaan liittyviä erityistoimenpiteitä. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 16 artiklan 2 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaiset voivat vastaavasti toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet, joilla tuotteet poistetaan markkinoilta tai kielletään tai niiden saatavuutta markkinoilla rajoitetaan.

Yhteistyö muiden lainkäyttöalueiden viranomaisten kanssa voi tarjota välineitä tällaisten tapausten käsittelyyn. Sen vuoksi jäsenvaltioita kehotetaan pyrkimään yhteistyöhön kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Jäsenvaltioita kehotetaan ilmoittamaan komissiolle tällaisista yhteistyötoimista. Tämä on tärkeää erityisesti, jos toimien koordinointi EU:n tasolla on tarpeen yhteistyön mahdollistamiseksi tutkimuksissa, jotka koskevat EU:n kuluttajille tai muille loppukäyttäjille verkossa tarjottavien tuotteiden turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta. Jäsenvaltioiden olisi täsmennettävä ennakkovaroitusjärjestelmän kautta toimitettavissa vaarallisten tuotteiden ilmoituksissa, oliko tuote myyty verkossa kolmannesta maasta ja minkä verkkokaupan tai verkkoalustan kautta.

Tuoteturvallisuuden alan kansainvälisen yhteistyön puitteet on jo luotu Kiinaa koskevassa RAPEX-järjestelmässä, joka on perustettu Euroopan komission yksiköiden ja Kiinan kansantasavallan laadunvalvonta-, tarkastus- ja karanteenihallintoviranomaisen (AQSIQ) välille (110).

Kun verkossa myytäväksi tarjottavat tuotteet tulevat EU:hun kolmansista maista, olisi pyrittävä myös markkinavalvontaviranomaisten ja tullin väliseen yhteistyöhön, jotta tuotteiden toimituksia voidaan tarkastaa ja pysäyttää rajalla (111)  (112). Tämä on ratkaisevan tärkeää silloin, kun toimitus saapuu EU:n ulkopuolelta suoraan EU:ssa olevalle asiakkaalle ilman EU:ssa toimivaa talouden toimijaa.

5.2    Verkossa myytäville tuotteille ominaiset korjaavat toimet

Kun tuotteita tarjotaan myytäväksi verkossa, kansallisessa lainsäädännössä voidaan joissakin tapauksissa sallia, että markkinavalvontaviranomaiset vaativat verkkovälittäjinä toimivilta palvelun tarjoajilta (esimerkiksi säilytyspalvelujen tarjoajilta, kuten verkkoalustoilta) erityisiä korjaavia toimia vaatimustenvastaisia ja vaarallisia tuotteita koskevien tietojen poistamiseksi näiden verkkosivuilta tai niihin pääsyn estämiseksi. Tämä käsittää tapaukset, joissa myyjät ovat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle. Tästä menettelystä käytetään nimitystä ”ilmoitusmenettely ja toteutettavat toimenpiteet” (notice and action procedure) (113).

Vaikka sähköisen kaupankäynnin direktiivissä ei määritellä itse menettelyä, direktiivi voidaan katsoa menettelyn perustaksi 14 artiklan 1 kohdan mukaisten vastuuvapautusta koskevien edellytysten osalta, jotka koskevat tietojen poistamista tai niihin pääsyn estämistä vaatimustenvastaisuutta koskevan tiedon saamisen jälkeen. Markkinavalvontaviranomaisille olisi annettava valtuudet ja resurssit ilmoitusmenettelyn ja toteutettavien toimenpiteiden välitöntä käyttöä varten tai olisi käynnistettävä yhteistyö niiden ja sähköisen kaupankäynnin direktiivin täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välille (114).

Verkkovälittäjällä, joka haluaa saada sähköisen kaupankäynnin direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaisen vapautuksen vastuusta, on velvollisuus toimia viipymättä esimerkiksi vaarallista tai vaatimustenvastaista tuotetta koskevien laittomien tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon tuotteen vaatimustenvastaisuudesta (115). Tätä tarkoitusta varten ilmoituksen toimittavien viranomaisten olisi annettava tarpeeksi tietoa, jonka perusteella välittäjänä toimivat palvelun tarjoajat voivat kohtuuden rajoissa tunnistaa kyseiset laittomat tiedot.

Vaikka sähköisen kaupankäynnin direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa kielletään sellaisen yleisen velvoitteen asettaminen, joka koskee valvontaa tai aktiivista osallistumista sääntöjenvastaisuuksien selville saamiseen, samassa artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat asettaa välittäjille velvoitteita, joiden mukaan näiden on viipymättä ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kyseisen palvelun vastaanottajien väitetysti toteuttamista, laittomiksi väitetyistä toimista. Välittäjät voidaan myös velvoittaa toimittamaan toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa ne toimitetun palvelun vastaanottajat, joiden kanssa palvelun tarjoajat ovat tehneet tallentamista koskevan sopimuksen.

Jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat auttaa välittäjiä reagoimaan tehokkaasti ja poistamaan verkkosivuiltaan tiedot vaarallisten tai vaatimustenvastaisten tuotteiden tarjoamisesta, kyseisten viranomaisten kannattaa luoda nopean reagoinnin mahdollistavat tiiviit yhteydet keskeisiin välittäjiin, jotka tarjoavat säilytyspalveluja verkossa myytäville tuotteille.

Kansallisessa lainsäädännössä voidaan säätää ilmoitusmenettelystä ja toteutettavista toimenpiteistä. Niiden lisäksi eräät EU:n markkinavalvontaviranomaiset voivat myös sulkea ja poistaa tiettyjä verkkosivustoja oman kansallisen lainsäädäntönsä perusteella.

Sähköisen kaupankäynnin tuoteturvallisuuden hallinnan erityispiirteiden osalta on todettava, että verkko-ostosten etuna on kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien helppo tunnistaminen, koska he antavat yhteystietonsa tehdessään verkko-ostoksia. Tämä tarkoittaa, että asianomaiset talouden toimijat voivat tavoittaa asiakkaat tehokkaammin, jos on toteutettava korjaava toimi, kuten tuotteen palautusmenettely (116).

C OSA. – TIEDOTTAMINEN KULUTTAJILLE JA YRITYKSILLE VERKOSSA MYYTÄVIEN TUOTTEIDEN TURVALLISUUDESTA JA VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA

Tässä osassa annetaan jäsenvaltioiden viranomaisille tietoa parhaista käytännöistä, joita voidaan käyttää tiedotettaessa kuluttajille ja yrityksille verkossa myytävien vaarallisten ja vaatimustenvastaisten tuotteiden aiheuttamista haasteista.

1.   Tiedottaminen kuluttajille

Yksi keino estää kuluttajia altistumasta verkossa ostetuista tuotteista mahdollisesti aiheutuville terveys-, turvallisuus- ja muille riskeille on tiedottaa heille verkko-ostoihin liittyvistä haasteista ja antaa heille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Viranomaisten olisi suotavaa täydentää valvonta- ja täytäntöönpanotoimiaan kuluttajille suunnattavilla tiedotustoimilla ja parantaa tällä tavoin kuluttajansuojaa.

Viranomaiset voisivat kehittää työkaluja kuluttajille tarkoitettuun viestintään ja tiedottamiseen. Näiden työkalujen olisi perustuttava olettamukseen siitä, että kuluttajat yleensä odottavat verkosta ostamiensa tuotteiden olevan turvallisia ja asiaa koskevien sääntöjen mukaisia. Kuluttajat eivät heti havaitse verkko-ostamiseen liittyviä mahdollisia riskejä (117).

Tässä kappaleessa käsitellään kahta kuluttajille tiedottamiseen liittyvää kysymystä: mitä kuluttajien on hyvä tietää ja miten jäsenvaltioiden viranomaiset voivat tiedottaa kuluttajille. Näitä ehdotuksia voidaan käyttää mahdollisissa kuluttajille suunnattavissa tiedotuskampanjoissa.

1.1    Mitä kuluttajien on hyvä tietää?

Tuoteturvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden osalta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että kuluttajille tiedotetaan vähintään seuraavista olennaisista osatekijöistä, jotka liittyvät kulutustavaroiden verkkokauppaan:

—	(sekä verkko- että perinteisissä kaupoissa tarjottaviin) kulutustavaroihin sovelletaan monia erilaisia oikeudellisia vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan, että tuotteet eivät aiheuta kuluttajille terveys-, turvallisuus- tai muita riskejä

—	verkko-ostoksia tekeviä kuluttajia olisi kehotettava tutkimaan, onko tuotteesta annettu vaaditut tiedot, esimerkiksi varoitukset ja jäljitettävyystiedot (valmistajan ja tarvittaessa myös maahantuojan osoite ja yhteystiedot) (118)

—	EU:n jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaiset vastaavat valtuuksiensa puitteissa markkinoiden valvonnasta ja varmistavat, että myynnissä olevat tuotteet ovat turvallisia ja sovellettavien vaatimusten mukaisia

—

minimoidakseen vaarallisten tuotteiden verkosta ostamisen riskit kuluttajat voivat — tarkastaa, kohdistuuko tuotteeseen, jonka he haluavat ostaa, rajoituksia, kuten palautusmenettely, esimerkiksi RAPEX-verkkosivuilla (119), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) palautettujen tuotteiden portaalissa (120) tai kansallisissa palautusmenettelyjen luetteloissa — tarkistaa huolellisesti verkkokauppiaan antamat tiedot ja verrata niitä valmistajan verkkosivuilla annettuihin tietoihin (121) — ottaa yhteyttä myyjään tai verkkosivustoon ja pyrkiä saamaan selville, onko tuote asiaa koskevien EU:n vaatimusten mukainen

—

kuluttajille olisi tiedotettava mahdollisista välineistä, joita voidaan käyttää valitusten toimittamiseen ja turvallisuusongelmien tai muiden verkosta ostettujen tuotteiden vaatimustenvastaisuuteen liittyvien ongelmien ilmoittamiseen viranomaisille. Heille pitäisi tiedottaa myös, mitä oikeuksia heillä on kuluttajina tuotteen palautusmenettelyn yhteydessä.

Yksityiskohtaisempia alakohtaisia tietoja voitaisiin antaa tuotelajeittain tapauksissa, joihin liittyy vakavien onnettomuuksien tai tapaturmien riski (122).

1.2    Miten jäsenvaltioiden tulisi tiedottaa kuluttajille verkko-ostamisen yhteydessä huomioon otettavista tuoteturvallisuusnäkökohdista?

Tässä kohdassa kuvataan erityisiä kuluttajille tiedottamiseen tarkoitettuja välineitä ja parhaita käytäntöjä, joita monet jäsenvaltiot ovat jo käyttäneet tiedottaessaan kuluttajille verkko-ostamiseen liittyvästä tuoteturvallisuudesta.

1.2.1   Viranomaisten verkkosivut

Viranomaisten verkkosivuilla voitaisiin antaa tiivistä ja ajankohtaista tietoa tuoteturvallisuuslainsäädännöstä ja kuluttajien oikeuksista sekä talouden toimijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista. Niiden verkkosivuilla voitaisiin tarjota kuluttajille mahdollisuus esittää verkossa myytävien tuotteiden turvallisuutta ja/tai vaatimustenvastaisuutta koskevia valituksia.

1.2.2   Tiedotusvälineiden käyttö ja tiedotuskampanjat

Viranomaiset voisivat hyödyntää tiedotusvälineitä ja internetiä keskeisten viestien välittämiseen kuluttajille. Viestien välittämiseen laajalle kohdeyleisölle voitaisiin käyttää esimerkiksi asemansa vakiinnuttaneita tv-ohjelmia, erikoisverkkosivuja ja painettuja lehtiä mukaan lukien kuluttajille tarkoitetut aikakauslehdet.

Kun tuotteiden turvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat uutisotsikoissa, lehdet ottavat usein yhteyttä viranomaisiin ja pyytävät kommentteja ja haastatteluja. Tässä voisi tarjoutua viranomaisille tilaisuus kertoa kuluttajille tuotteiden verkosta ostamiseen liittyvistä keskeisistä ongelmista (123).

Viranomaisten olisi lisäksi hyvä järjestää verkossa myytävien tuotteiden turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevia tiedotuskampanjoita, myös sosiaalisessa mediassa. Kampanjoissa voitaisiin tiedottaa myös niistä näkökohdista, jotka on otettava huomioon verkossa tehtävien ostosten turvallisuuden varmistamiseksi.

1.2.3   Kuluttajavalitusjärjestelmät

Kuluttajavalitusjärjestelmät ovat markkinavalvontaviranomaisille tärkeitä, sillä niiden kautta saadaan tietoa vaarallisista ja vaatimustenvastaisista tuotteista ja kuluttajien huolenaiheista ja tarpeista (124). Valitukset ovat oivallinen tietolähde ja hyvä pohja valvontatoimien ja kuluttajatiedotuksen suunnittelulle. Kansalliset viranomaiset voivat antaa kuluttajille selkeää tietoa siitä, a) milloin valitus tehdään, b) miten valitus esitetään ja c) mikä viranomainen vastaa valituksen käsittelystä.

Jäsenvaltiot voisivat varmistaa, että verkossa on käytettävissä verkossa myytävien vaarallisten ja vaatimustenvastaisten tuotteiden osalta kuluttajavalitusjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon komission suositus yhdenmukaisen menetelmän käyttämisestä EU:n kuluttajien tekemien kuluttajavalitusten ja kuluttajatiedustelujen luokittelussa ja ilmoittamisessa (125).

2.   Tiedottaminen yrityksille

Vaikka talouden toimijat ovat itse vastuussa EU:n sääntöjen noudattamisesta, tiedottamalla yrityksille niitä velvoittavista vaatimuksista voidaan helpottaa sen varmistamista, että kuluttajat saavat turvallisia ja vaatimustenmukaisia tuotteita. Kun saatavilla on tietoa sovellettavista säännöistä, tämä yleensä edistää turvallisempien tuotteiden saamista markkinoille, koska se vaikuttaa siihen, miten talouden toimijat noudattavat sääntöjä, ja parantaa sitä. Sääntöjä noudattavan talouden toimijan imagosta on talouden toimijoille monenlaista hyötyä. Se parantaa osaltaan yrityksen resurssien käytön tehokkuutta ja auttaa säästämään korjaavista toimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia sekä ylläpitämään hyvää mainetta.

Yrityksille suunnattu tiedotus aloitetaan yleensä antamalla niille perustietoa sovellettavista vaatimuksista ja niiden noudattamisesta helposti saatavassa muodossa. Tiedottamista voidaan tehostaa keskittymällä tiettyjä aloja tai tuotteita koskeviin tietoihin. Tavanomaiset tiedotuskampanjat, turvallisuuteen ja vaatimustenmukaisuuteen liittyvät seminaarit jne. voidaan mukauttaa verkkoympäristöön soveltuviksi (126).

Yritykset voidaan tavoittaa myös käyttämällä niille osoitettavia erityisohjeita. Ohjeissa voitaisiin tähdentää kaikkia tarkoituksenmukaisia tietoja siitä, miten myydään turvallisia ja vaatimustenmukaisia tavaroita verkossa tietyllä alueella, mitkä vaatimukset on täytettävä ja mikä on sähköisen toiminnan harjoittajan vastuu. Niissä voidaan kertoa myös rangaistuksista ja seuraamuksista, joita sähköisen toiminnan harjoittajat voivat saada, jos ne rikkovat sovellettavaa lainsäädäntöä (127).

Koska EU:n markkinoille tulee kulutustavaroita myös EU:n ulkopuolelta, on tärkeää tavoittaa yritykset, jotka toimivat ulkomailta käsin, esimerkiksi EU:n ulkopuolelle sijoittautuneet verkkokaupat. Yhtenä toimenpiteenä voisi olla sen varmistaminen, että EU:n yrityksiä varten laaditut tiedot ovat saatavilla ja niitä välitetään EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille yrityksille esimerkiksi messuilla sekä asianomaisille kauppakamareille, kaupan edistämis- ja tiedotuskeskuksille sekä paikallisviranomaisille, jotka voivat jakaa tietoa kolmansien maiden talouden toimijoille.

Yhteistyö verkkoalustojen kanssa voi edistää asiaan liittyvien tietojen jakamista/välittämistä yrityksille, jotka tarjoavat alustallaan kulutustavaroita EU:n kuluttajille.

Keskeisissä kumppanimaissa voitaisiin lisäksi pitää parhaalla mahdollisella tavalla koordinoituja ja järjestettyjä EU:n tason seminaareja yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa. Näin voitaisiin varmistaa entistä paremmin, että tiedot saavuttavat oikeat yritykset. Voisi myös olla hyödyllistä järjestää maahantuojille tarkoitettua erityiskoulutusta.

---

(1)  Civic Consulting laati vuonna 2011 selvityksen sähköisen kaupankäynnin toimivuudesta sekä internetmarkkinoinnista ja -myynnistä vähittäiskaupassa ”Consumer market study on the functioning of e-commerce and internet marketing and selling techniques for retail goods”. Siinä arvioitiin, että EU:n sähköisen kaupankäynnin sisämarkkinat, joilla sähköisen kaupankäynnin osuus olisi 15 prosenttia, tuottaisivat kuluttajille vuodessa yhteensä 204,5 miljardin euron hyödyn (verkkokaupan edullisempien hintojen ja parempien valinnanmahdollisuuksien ansiosta).

(2)  Vuoden 2015 tietojen mukaan 65 prosenttia internetiä yksityistarkoituksiin käyttävistä on myös hankkinut vuoden aikana verkosta tavaroita tai palveluja. Lähde: Eurostat.

(3)  Katso komission tiedonanto ”Sininen opas” – EU:n tuotesääntöjen täytäntöönpano-opas 2016 (EUVL C 272, 26.7.2016).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/95/EY, annettu 3 päivänä joulukuuta 2001, yleisestä tuoteturvallisuudesta (EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(6)  EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

(7)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan ’tuotteella’ tarkoitetaan kaikkia – myös palvelujen tarjoamisen yhteydessä – kuluttajille tarkoitettuja tai kuluttajien todennäköisesti kohtuudella ennakoitavissa olosuhteissa käyttämiä, myös muita kuin heille tarkoitettuja tuotteita, jotka toimitetaan tai annetaan heidän saatavilleen liiketoiminnan yhteydessä uusina, käytettyinä tai kunnostettuina joko korvausta vastaan tai vastikkeettomasti. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 15 artiklan 4 kohdan mukaan ’tuotteella’ tarkoitetaan ainetta, valmistetta tai muuta tavaraa, joka on tuotettu valmistusprosessissa ja joka ei ole ruokaa, rehua, elävä kasvi tai eläin taikka ihmisestä tai kasvista tai eläimestä peräisin oleva tuote, joka liittyy suoraan niiden tulevaan lisääntymiseen.

(8)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 1 artiklan 2 kohta.

(9)  Luettelo tuotteita koskevasta unionin yhdenmukaistamislainsäädännöstä on 5. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon C(2016) 1958, final, ”Sininen opas – EU:n tuotesääntöjen täytäntöönpano-opas 2016” liitteessä I. Luettelo ei ole täydellinen. Tiedonanto on osoitteessa http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=7326&lang=en&title=%E2%80%98Blue-Guide%E2%80%99-on-the-implementation-of-EU-product-rules

(10)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 johdanto-osan 5 kappale.

(11)  Katso esimerkiksi energiaan liittyvien tuotteiden merkintöjen internetissä esittämisestä 5 päivänä maaliskuuta 2014 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 518/2014.

(12)  Yleiskatsaus energiatehokkuudelle asetettuja vaatimuksia koskevaan lainsäädäntöön on osoitteessa https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency/energy-efficient-products

(13)  Sähköisen toiminnan harjoittajat ovat verkossa toimivia valmistajia, tuottajia, maahantuojia tai jakelijoita, jotka määritellään yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä ja asetuksessa (EY) N:o 765/2008.

(14)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan a alakohta ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 1 kohta.

(15)  On kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti, onko kuluttajien välinen tuotteen toimittaminen kaupallista toimintaa vai ei, ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät kriteerit, kuten toimitusten säännöllisyys ja toimittajan tarkoitus.

(16)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin johdanto-osan 7 kappale.

(17)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artikla.

(18)  Esimerkiksi maahantuoja on talouden toimija, joka saattaa tuotteita markkinoille, ja jakelija on talouden toimija, joka asettaa tuotteita saataville markkinoilla. Katso asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 5 ja 6 kohta.

(19)  Komission tiedonanto C(2016) 1958 final.

(20)  Esimerkiksi 1 artiklan 1 kohta, 2 artiklan a alakohta, 3 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 2 ja 3 kohta. Lisäksi yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä viitataan tässä yhteydessä käsitteeseen ”toimittaa” (esim. 2 artiklan a alakohta, 5 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta, 5 artiklan 2 kohta ja johdanto-osan 6 kappale).

(21)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 olevia määritelmiä ei voida siirtää soveltuvin osin käytettäviksi yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä.

(22)  Esimerkiksi ”tuottajan” määritelmä kattaa ”kaupan pitämisen ketjussa olevat elinkeinonharjoittajat, jos niiden toiminta saattaa vaikuttaa tuotteen turvallisuusominaisuuksiin”, ja ”jakelijoilla” tarkoitetaan ”jokaista kaupan pitämisen ketjun elinkeinonharjoittajaa, jonka toiminta ei vaikuta tuotteen turvallisuusominaisuuksiin”.

(23)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan a alakohta.

(24)  Katso erityisesti yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 3 artiklan 1 kohta.

(25)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettu.

(26)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettu.

(27)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tai yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitettu.

(28)  Yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitettu.

(29)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin johdanto-osan 7 kappaleessa tehdään selväksi, että kyseistä direktiiviä olisi sovellettava tuotteisiin riippumatta niiden myyntitavasta, siis myös sellaisiin tuotteisiin, jotka myydään etämyynnin tai sähköisen kaupan keinoin.

(30)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettu.

(31)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettu.

(32)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tai yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitettu.

(33)  Yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä tarkoitettu.

(34)  Katso myös Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 12.7.2011, L’Oréal v. eBay, C-324/09, ECLI:EU:C:2011:474, 65 kohta, ja Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 7.12.2010, yhdistetyt asiat Peter Pammer v. Reederei Karl Schlüter GmbH & Co KG, C-585/08, ja Hotel Alpenhof GesmbH v. Oliver Heller, C-144/09, ECLI:EU:C:2010:740.

(35)  Jakelupalvelujen tarjoajien osalta katso tämän tiedonannon 3.2 kohta.

(36)  Esimerkiksi yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan toimenpiteitä voidaan toteuttaa kaikkien mahdollisesti vaarallisten tuotteiden osalta siten, että kielletään tilapäisesti turvallisuutta koskevien tarkastusten tai arviointien edellyttämäksi ajaksi ketään toimittamasta tiettyjä tuotteita, tarjoutumasta niitä toimittamaan tai esittelemästä niitä; katso myös asetuksen (EY) N:o 765/2008 16 artiklan 2 kohta ja 15 artiklan 4 kohta yhdessä 2 artiklan 17 kohdan kanssa.

(37)  Joissakin tapauksissa vaatimustenmukaisuutta ja turvallisuutta koskevan päätöksen tekevät markkinavalvontaviranomaiset, kun taas toisissa tapauksissa tulli ja markkinavalvontaviranomaiset ovat sama organisaatio. Tämä riippuu markkinavalvontaviranomaisten kansallisen tason organisaatiosta.

(38)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 27 artiklan 1 ja 3 kohta.

(39)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin johdanto-osan 7 kappaleessa tehdään selväksi, että kyseistä direktiiviä olisi sovellettava tuotteisiin riippumatta niiden myyntitavasta, siis myös sellaisiin tuotteisiin, jotka myydään etämyynnin tai sähköisen kaupan keinoin.

(40)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 3 ja 5 artikla.

(41)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artikla.

(42)  Asetuksessa (EY) N:o 765/2008 määritellään talouden toimijat (valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja ja jakelija) ja niiden velvollisuudet. Lisäksi tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82) sisältää säännösmalleja, jotka on määrä sisällyttää tuotteita koskevaan lainsäädäntöön. Nämä vakiosäännöt onkin jo sisällytetty yli kymmeneen uuden lähestymistavan mukaiseen direktiiviin, muun muassa leluturvallisuusdirektiiviin, pienjännitedirektiiviin ja siviilikäyttöön tarkoitettuja räjähdystarvikkeita koskevaan direktiiviin. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:218:0082:0128:en:PDF. Ohjeita sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan alakohtaisessa lainsäädännössä esitettyjä täsmällisempiä talouden toimijoiden määritelmiä sekä niihin liittyviä vaatimuksia.

(43)  Maahantuojalla on kuitenkin enemmän velvollisuuksia kuin jakelijalla.

(44)  Tässä selityksessä ei ole tarkoitus käsitellä välittäjien vastuuta koskevaa kysymystä eikä tässä yhteydessä käytetty termi ”sähköisen toiminnan harjoittaja” kata kyseisiä välittäjiä.

(45)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 3 kohta.

(46)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan e alakohdan i alakohta.

(47)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan e alakohdan iii alakohta.

(48)  Katso yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan b alakohta.

(49)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 4 kohta.

(50)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan e alakohta.

(51)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 5 kohta.

(52)  Tämän saattaa osoittaa tuotteessa ja/tai tuotteen mukana olevissa asiakirjoissa oleva nimi, rekisteröity tavaramerkki ja yhteysosoite.

(53)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan e alakohta.

(54)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1997, yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä (postipalveludirektiivi) (EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14). Katso myös tämän tiedonannon 3.3.3 kohta, joka koskee postipalvelujen tarjoajia.

(55)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2 artiklan f alakohta.

(56)  Postipalveludirektiivi; katso myös tämän tiedonannon 3.3.3 kohta, joka koskee postipalvelujen tarjoajia.

(57)  Katso komission tiedonannon C(2016) 1958 ”Sininen opas” 3.4 kohta, joka koskee jakelijoita ja alakohtaista lainsäädäntöä, joka on mukautettu päätöksen N:o 768/2008/EY R5 artiklan ”Jakelijoiden velvollisuudet” ja R7 artiklan ”Talouden toimijoiden tunnistetiedot” malliin (http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2008:218:0082:0128:fi:PDF).

(58)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 5 artiklan 2 kohta.

(59)  Katso myös komission tiedonannon C(2016) 1958 ”Sininen opas” 3.4 kohta. ”Asiaankuuluvalla huolellisuudella” tarkoitetaan tietyissä olosuhteissa vaadittavaa arviointikykyä, varovaisuutta, huolellisuutta, päättäväisyyttä ja toiminnan tasoa. Jakelijan ”asiaankuuluvan huolellisuuden” velvoitteen noudattaminen voi sen vuoksi toteutua eri muodoissa riippuen olosuhteista, ja siihen voi esimerkiksi kuulua riskiperusteinen valvontajärjestelmä.

(60)  Katso alaviite 57.

(61)  Katso alaviite 57. Päätöksen N:o 768/2008/EY R31 malliartiklan mukaan talouden toimijan on lisäksi varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien asianomaisten tuotteiden osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia. Talouden toimijan on tehtävä kaikin mahdollisin tavoin yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa.

(62)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohta.

(63)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 5 artiklan 2 kohta.

(64)  Katso alaviite 13.

(65)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 2 kohta.

(66)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1). Unionin tullikoodeksin 4 artiklan 15 kohdassa määritellään, että ilmoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka antaa tulli-ilmoituksen omissa nimissään, tai henkilöä, jonka nimissä kyseinen ilmoitus annetaan.

(67)  Jotkut yritykset tarjoavat sekä verkkovälittäjäpalveluja että jakelupalveluja. Niiden velvollisuudet on otettava kussakin tapauksessa huomioon riippuen niiden toiminnan laajuudesta.

(68)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(69)  Katso teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1) 1 artikla; määritelmä kattaa kaikki etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavat palvelut, joista tavallisesti maksetaan korvaus.

(70)  Katso sähköisen kaupankäynnin direktiivin 1 artiklan 3 kohta. Direktiivejä, kuten kuluttajan oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 4) ja sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annettua direktiiviä 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22) sovelletaan kaikkiin talouden toimijoihin, jotka katsotaan elinkeinonharjoittajiksi ja jotka harjoittavat kuluttajiin kohdistuvaa kaupallista toimintaa, myös sähköisen kaupankäynnin muodossa. Direktiivin 2005/29/EY soveltamista koskevissa komission ohjeissa selvitetään, että kun kyseessä ovat kolmantena osapuolena olevat alustalla toimivat talouden toimijat, alustan olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joiden avulla kolmantena osapuolena olevat elinkeinonharjoittajat voivat noudattaa EU:n kuluttaja- ja markkinointilainsäädännön ja/tai tuoteturvallisuuslainsäädännön vaatimuksia (esimerkiksi CE-merkintöjen, vaadittavien varoitusten, tietojen ja merkintöjen ilmoittaminen verkkosivustolla sovellettavan lainsäädännön mukaisesti). Alakohtainen lainsäädäntö voi sisältää myös verkkokauppaa koskevia merkintävaatimuksia, kuten komission delegoitu asetus (EU) N:o 518/2014 verkossa myytävien energiaan liittyvien tuotteiden osalta. Komission ohjeet direktiivin 2005/29/EY soveltamista varten, 25.5.2016, SWD(2016) 163 final, ovat saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/consumer-marketing/files/ucp_guidance_en.pdf, katso erityisesti sivut 75–76.

(71)  Muita sähköisen kaupankäynnin direktiivissä kuvattuja toimintoja ovat 1) ”pelkkä siirtotoiminta”, kuten (palvelun vastaanottajan toimittamien) tietojen siirtäminen tai yhteyden tarjoaminen viestintäverkkoon (esim. internetyhteyden tarjoajat), ja 2) ”välimuistiin tallentaminen”, kuten tiedonsiirron tehostaminen esimerkiksi monistamalla tietokanta, joka kopioi alkuperäisen palvelimen sisällön, millä varmistetaan laaja kattavuus.

(72)  Jotkut talouden toimijat harjoittavat monia erilaisia toimintoja. Ne voivat säilytyspalvelujen tarjoamisen ohella käydä myös kauppaa omalla nimellään ja tarjota muita sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä palveluja. Toimivaltaisten viranomaisten on aina päätettävä kussakin tapauksessa erikseen, mihin luokkaan talouden toimijan tai verkkosivuston on katsottava kuuluvan.

(73)  Sähköisen kaupankäynnin direktiivin 14 artikla.

(74)  Jos tällainen tarjoaminen on katsottava laittomaksi.

(75)  Unionin tuomioistuin täsmensi asiassa C-324/09, L’Oréal v. eBay, että olennainen kysymys vastuusta vapauttamisen edellytysten kannalta oli se, oliko eBayn tiedossa tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan laittomuus oli ilmeistä (120–123 kohta).

(76)  Sähköisen kaupankäynnin direktiivin 14 artiklan 3 kohta ja johdanto-osan 46 kappale.

(77)  Sähköisen kaupankäynnin direktiivin 14 artiklan 3 kohta ja johdanto-osan 47 kappale.

(78)  Sähköisen kaupankäynnin direktiivin 15 artikla.

(79)  Ks. esimerkiksi asia C-70/10, SABAM v. Scarlet, ja asia C-360/10, SABAM v. Netlog, joissa unionin tuomioistuin totesi, että ”sähköisen kaupankäynnin direktiivi, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (tekijänoikeusdirektiivi) (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10) ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY (noudattamisen varmistamista koskeva direktiivi) (EUVL L 195, 2.6.2004, s. 16), luettuina yhdessä ja tulkittuina niiden vaatimusten valossa, joita asiaa koskevien perusoikeuksien suojaamisesta aiheutuu, on tulkittava niin, että ne ovat esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin määrää hosting-palveluiden tarjoajan ottamaan käyttöön suodatusjärjestelmän, joka koskee sen palveluiden käyttäjien sen palvelimille tallentamia tietoja, jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin käyttäjiin, jota sovelletaan ennakolta, joka toteutetaan täysin hosting-palveluiden tarjoajan omalla kustannuksella, jolle ei ole asetettu ajallista rajoitusta ja joka pystyy tunnistamaan sellaiset sähköiset tiedostot, jotka sisältävät musiikkiteoksen, elokuvateoksen tai audiovisuaalisen teoksen, jota koskevien immateriaalioikeuksien haltija määräystä vaatinut väittää olevansa, mainittujen teosten sellaisen yleisön saataville saattamisen estämiseksi, joka loukkaa tekijänoikeutta”.

(80)  Katso yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 4 alakohta.

(81)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 2 kohta ja 18 artiklan 1 kohdan 2 ja 3 alakohta. Asetuksen (EY) N:o 765/2008 18 artiklan 4 kohta, 19 artiklan 1 kohta, 20 artiklan 2 kohta ja 21 artikla.

(82)  Postipalveludirektiivin 9 artikla ja 2 artiklan 19 kohta.

(83)  Katso unionin tullikoodeksin 46, 188 ja 189 artikla.

(84)  Joitakin viranomaiskäytäntöjä kuvataan asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” ja sen liitteessä osoitteessa http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(85)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 18 artiklan 4 kohdan ja yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 2 kohdan perusteella.

(86)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 8 artiklan 2 kohta.

(87)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 18 artiklan 4 kohta, 19 artiklan 1 kohta, 20 artiklan 2 kohta ja 21 artikla.

(88)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 24 artiklassa velvoitetaan viranomaiset antamaan pyynnöstä apua ja vaihtamaan tietoja ja asiakirjoja. Katso myös tuotteiden sisämarkkinoita käsittelevän asiantuntijaryhmän hyväksymä asiakirja 2015-IMP-MSG-02rev03 ”Market Surveillance and Conformity Assessment Policy” http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/17108/attachments/1/translations/en/renditions/native

(89)  http://ec.europa.eu/consumers/consumers_safety/safety_products/rapex/index_en.htm

(90)  http://globalrecalls.oecd.org/

(91)  Jäsenvaltioiden käytäntö: asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” olevat tapaukset 5 ja 6 – http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(92)  Tällaiset yksiköt voisivat esimerkiksi järkiperäistää markkinavalvontaa tarkastamalla samanaikaisesti eri säädösten vaatimusten (esim. tuoteturvallisuutta ja energiamerkintää koskevien vaatimusten) täyttymisen.

(93)  Jäsenvaltioiden käytäntö: asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” olevat tapaukset 3 ja 4 – http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(94)  http://ec.europa.eu/consumers/consumer_rights/index_en.htm

(95)  Jäsenvaltioiden käytäntö: asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” oleva tapaus 11 – http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(96)  Luettelo verkkotunnusrekistereistä on osoitteessa http://www.iana.org/domains/root/db

(97)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (tietosuojadirektiivi) (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(98)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(99)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(100)  On syytä todeta, että tämän asiakirjan tarkoituksena ei ole käsitellä tyhjentävästi kaikkia asiaan liittyviä EU:n lainsäädännön mukaisia tietosuojavaatimuksia.

(101)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 19 artiklan 1 kohta ja 21 artikla.

(102)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 19 artiklan 2 kohdan mukaan markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava yhteistyössä talouden toimijoiden kanssa toimia, joilla voidaan pienentää kyseisten toimijoiden saataville asettamista tuotteista aiheutuvia riskejä. Päätöksen N:o 768/2008/EY R2 artiklan 8 kohdan, R4 artiklan 7 kohdan ja R5 artiklan 4 kohdan malliin mukautettu alakohtainen lainsäädäntö sisältää yleisen velvoitteen, jonka mukaan asianomaisten talouden toimijoiden on toteutettava korjaavia toimenpiteitä tuotteiden saattamiseksi vaatimusten mukaisiksi, jos ne katsovat tai niillä on syytä uskoa, että tuote ei ole sovellettavan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimusten mukainen. Päätöksen N:o 768/2008/EY R31 artiklan malliin mukautetussa alakohtaisessa lainsäädännössä säädetään lisäksi, että talouden toimijan on varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimet toteutetaan kaikkien asianomaisten tuotteiden osalta, jotka talouden toimija on asettanut saataville markkinoilla eri puolilla unionia.

(103)  http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/17108/attachments/1/translations/en/renditions/native

(104)  Oikeusperusta tällaiselle keskinäiselle avunannolle vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 24 artiklan 2 kohdassa.

(105)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 19 artiklan 3 kohta; alakohtainen lainsäädäntö mukautettu päätöksen N:o 768/2008/EY R31 artiklan 4 kohdan malliin.

(106)  Tällä ei rajoiteta mahdollisuutta toteuttaa samanaikaisesti toimenpiteitä, jotka koskevat sen omaan maahan sijoittautuneita jakelijoita ja joilla on määrä sallia toimenpiteiden kohdistaminen niiden alueella fyysisesti sijaitseviin yrityksiin.

(107)  https://webgate.ec.europa.eu/icsms/

(108)  Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 12 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 765/2008 22 artiklan mukaisesti sekä unionin suojamenettelyn mukaisesti alakohtaisessa lainsäädännössä tai säännöksissä, jotka on mukautettu päätöksen N:o 768/2008/EY R31 artiklan 6 ja 8 kohdan malliin.

(109)  http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/12802/attachments/1/translations/en/renditions/native,

http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/12803/attachments/1/translations/en/renditions/native,

http://ec.europa.eu/consumers/consumers_safety/safety_products/rapex/index_en.htm

(110)  Kiinaa koskeva RAPEX-järjestelmä mahdollistaa vaarallisia non-food-tuotteita koskevien tietojen säännöllisen ja nopean siirtämisen EU:n ja Kiinan tuoteturvallisuushallintoviranomaisen välillä. Komissio toimittaa Kiinan viranomaisille tietoja Kiinasta peräisin olevista vaarallisista kulutustavaroista, joista jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vaarallisille non-food-tuotteille tarkoitetun EU:n ennakkovaroitusjärjestelmän (RAPEX) välityksellä. Kiinan viranomaiset tutkivat nämä ilmoitukset ja toteuttavat mahdollisuuksien mukaan näiden tuotteiden vastaisia toimenpiteitä, jotka voivat estää kyseisten tuotteiden viennin jatkamisen EU:hun tai rajoittaa sitä.

(111)  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 27 artikla.

(112)  Lisätietoa tullin kanssa tehtävästä yhteistyöstä on komission tiedonannossa C(2016) 1958, final, ”Sininen opas – EU:n tuotesääntöjen täytäntöönpano-opas 2016” ja tuotteiden turvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden tuontivalvontaohjeissa osoitteessa http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/common/publications/info_docs/customs/product_safety/guidelines_fi.pdf

(113)  Katso komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet”, 25.5.2016, COM(2016) 288, osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52016DC0288

(114)  Lisätietoja näistä velvoitteista on komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Online services, including e-commerce, in the Single Market”, s. 30, osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/e-commerce/docs/communication2012/SEC2011_1641_en.pdf

(115)  ”Ilmoitukset väitetysti laittomasta toiminnasta eivät välttämättä ole riittävän täsmällisiä, [mutta ilmoitus] on seikka, joka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arvioidakseen sähköisen markkinapaikan ylläpitäjälle tällä tavoin toimitettujen tietojen valossa, oliko tämän tiedossa todella tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella huolellisen talouden toimijan olisi pitänyt todeta laittomuus” – asia C-324/09, L’Oréal SA ym. v. eBay International AG ym., 122 kohta.

(116)  Tietosuojavaatimukset on otettava huomioon.

(117)  Katso esimerkiksi: The consumer perspective regarding product safety for online purchases, NVWA 2016, julkaisussa OECD (2016), ”Online Product Safety: Trends and Challenges”, OECD Digital Economy Papers, No. 261, OECD Publishing, Paris. DOI: http://dx.doi.org/10.1787/5jlnb5q93jlt-en

(118)  Katso tässä yhteydessä myös komission ohjeet sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa ja soveltamista varten, 25.5.2016, SWD(2016) 163 final, osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/consumer-marketing/files/ucp_guidance_fi.pdf, erityisesti sivu 75, jolla käsitellään tietyn tuotteen turvallisuusvaroituksia. Katso esimerkiksi myös lelujen turvallisuudesta 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/48/EY (EUVL L 170, 30.6.2009, s. 1) 11 artiklan 2 kohta.

(119)  http://ec.europa.eu/consumers/consumers_safety/safety_products/rapex/alerts/main/index.cfm?event=main.search

(120)  http://globalrecalls.oecd.org/

(121)  Tuotteen verkkokauppias ei välttämättä ole tuotteen valmistaja. Verkkokauppiaat voivat hankkia tavaroita valmistajalta ja myydä niitä omalla sivustollaan (tai välittäjän / säilytyspalvelujen tarjoajan välityksellä). On kuitenkin myös mahdollista, että tuotteen valmistaja myy omaa tuotettaan omassa verkkokaupassaan.

(122)  Katso esimerkiksi: http://www.electricalsafetyfirst.org.uk/mediafile/100129855/Buying-Electrical-Goods-Online-A5-Leaflet-2014.pdf

(123)  Jäsenvaltioiden käytäntöjä tiedotusvälineiden käyttämisessä kuluttajille tiedottamiseen kuvataan tapaustutkimuksessa nro 12 asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(124)  Jäsenvaltioiden käytäntö: asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” oleva tapaus 9 – http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(125)  K(2010)3021 http://ec.europa.eu/consumers/archive/strategy/docs/consumer-complaint-recommendation_fi.pdf

(126)  Jäsenvaltioiden käytäntö: asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” oleva tapaus 16 – http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

(127)  Käytäntö: asiakirjassa ”Study on Good Practice in Market Surveillance Activities related to Non-Food Consumer Products sold Online” oleva tapaus 17 – http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8723/attachments/1/translations/en/renditions/native ja http://ec.europa.eu/DocsRoom/documents/8724/attachments/1/translations/en/renditions/native

---