52017IP0054

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52017IP0054 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 52017IP0054

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ilmailustrategiasta Euroopalle (2016/2062(INI))

EUVL C 252, 18.7.2018, p. 284–293 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

18.7.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/284

P8_TA(2017)0054

Ilmailustrategia Euroopalle

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ilmailustrategiasta Euroopalle (2016/2062(INI))

(2018/C 252/28)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Ilmailustrategia Euroopalle” (COM(2015)0598),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan b ja g alakohdan, ja 16 artiklan sekä VI ja X osaston,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2016 antaman lausunnon komission tiedonannosta ”Ilmailustrategia Euroopalle” (1),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission päätöksen 2012/21/EU Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (2),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille” (3),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (4),

—	ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 651/2014 muuttamisesta (5),

—	ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetun komission ehdotuksen yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 kumoamisesta (COM(2015)0613),

—	ottaa huomioon Brysselissä 4. kesäkuuta 2015 pidetyn korkean tason konferenssin ”A Social Agenda for Transport” päätelmät (6),

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman saarten erityistilanteesta (7),

—	ottaa huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vuonna 2016 pidetyn yleiskokouksen 39. istunnon tulokset,

—	ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä 10. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004,

—	ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmailusta (8),

—

ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman tarvittavien radiotaajuusalueiden osoittamisesta Maailman radioviestintäkonferenssissa, joka pidettiin 2.–27. marraskuuta 2015 Genevessä (WRC-15), sellaisen satelliitteihin perustuvan teknologian kehittämiseksi tulevaisuudessa, joka mahdollistaa maailmanlaajuiset lentoseurantajärjestelmät (9),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen mukaisista kansainvälisistä ilmailusopimuksista (10),

—	ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisen ilmailualueen (ECAA) perustamisesta (11),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (uudelleenlaadittu) (12),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta (13),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteenharjoittajien korvausvastuusta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta (14),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lähtö- ja saapumisaikojen jakamista Euroopan unionin lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu) (15),

—	ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman yleisesti miehittämättöminä ilma-aluksina (UAV) tunnettujen etäohjattujen ilma-alusjärjestelmien (RPAS) turvallisesta käytöstä siviili-ilmailun alalla (16),

—	ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n ulkoinen ilmailupolitiikka – Tulevat haasteet” (17),

—	ottaa huomioon Schipholin lentoasemalla Amsterdamissa (Alankomaat) 20. ja 21. tammikuuta 2016 pidetyn Euroopan ilmailualan huippukokouksen päätelmät (18),

—	ottaa huomioon 7. joulukuuta 1944 tehdyn Chicagon yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0021/2017),

A.	toteaa, että EU:n liikennepolitiikalla pyritään viime kädessä palvelemaan Euroopan kansalaisia ja yrityksiä tuottamalla yhä parempia yhteyksiä, korkein mahdollinen turvallisuuden ja turvatoimien taso sekä esteettömät markkinat;

B.	katsoo, että tiukkojen turvallisuusvaatimusten olisi säilyttävä keskeisenä tavoitteena pyrittäessä parantamaan lentoliikenteen kilpailukykyä;

katsoo, että EU:n ilmailualan sisämarkkinat ovat erittäin onnistunut esimerkki lentoliikenteen alueellisesta vapauttamisesta, joka on edistänyt voimakkaasti ennennäkemättömiä lentoliikenteen yhteyksiä lisäämällä matkustusmahdollisuuksia Euroopassa ja sen ulkopuolella ja alentamalla samalla hintoja; toteaa, että ilmailuala on oleellinen osa Euroopan liikenneverkkoa ja välttämätön yhteyksien toimivuuden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi EU:n sisällä ja maailmanlaajuisesti; katsoo, että syrjäisimpien alueiden syrjäisen sijainnin ja eristyneisyyden takia lentoliikenne on niille ainoa vaihtoehto, toisin kuin sijainniltaan keskeisille ja hyvin integroituneille alueille; katsoo, että tuettaessa lentoliikenneyhteyksien parantamista tavoitteena ei saisi olla ainoastaan yhteysverkkojen laajentaminen vaan myös yhteyksien riittävän laadun varmistaminen niin lentojen tiheyden kuin yhteysverkon kattavuuden ja aikataulujen sopivuuden osalta;

toteaa, että ilmailuala on kasvava ala, jolla on kerrannaisvaikutuksia kasvuun ja työpaikkojen luomiseen ja joka on innovointia, kauppaa ja työpaikkojen laatua edistävä EU:n talouden merkittävä pilari, jolla on huomattavia välittömiä ja välillisiä etuja kansalaisille; toteaa, että lentoliikenteen kasvu ja saatavuus sekä lentoyhteyksien moninaisuus edistävät talouskasvua, mikä tarkoittaa, että lentoliikenne toimii talouskehityksen katalysaattorina; katsoo, että myös alueellisilla ja paikallisilla lentoasemilla on tärkeä rooli alueiden kehittämisessä, sillä ne lisäävät alueiden kilpailukykyä ja edistävät matkailua;

ottaa huomioon, että lentoliikenne, lentoasemat ja niihin liittyvä valmistusteollisuus työllistävät unionissa 4,7 miljoonaa ihmistä välittömästi (1,9 miljoonaa) ja välillisesti (2,8 miljoonaa); ottaa huomioon, että unionin ilmailuala tukee lisäksi 917 000:ta työpaikkaa muilla maailmantalouden aloilla; katsoo, että ilmailualan liikkuvan ja ylikansallisen luonteen vuoksi on vaikea havaita sosiaalista väärinkäyttöä sekä työelämän normien kiertämistä, minkä vuoksi ongelmia on mahdotonta ratkaista yksinomaan kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että ILOn viimeaikaisten tutkimusten mukaan ilmailualan työolot ovat heikentyneet; ottaa huomioon, että sopimusten monimuotoistuminen saattaa lisätä joustavuutta, mutta sitä voidaan myös käyttää väärin sääntökeinotteluun sosiaaliturvamaksujen kiertämiseksi;

F.	panee merkille, että EU:n lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon ja neuvoston poliittisen tahdon puute estävät ilmailualaa toteuttamasta kaikkia mahdollisuuksiaan, mikä haittaa sen kilpailukykyä ja johtaa kustannusten nousuun yritysten, matkustajien ja talouden kustannuksella;

toteaa, että suuria investointeja ja kehittynyttä infrastruktuuria edellyttävällä teknologia-, tutkimus- ja innovaatiovetoisella alalla strategian onnistumiseen vaaditaan kykyä omaksua pitkän aikavälin visioita ja asianmukaisesti suunniteltuja investointeja sekä kaikkien liikennemuotojen täysimääräistä huomioon ottamista;

H.	toteaa, että lentoliikenteellä on merkittävä rooli EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, kun se ottaa käyttöön kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä toimia;

ottaa huomioon, että vaikka yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta annetussa asetuksessa on säädetty toiminnallisten ilmatilalohkojen perustamisesta, on niiden toteuttaminen viivästynyt huomattavasti; toteaa komission arvioineen, että vuodessa menetetään noin viisi miljardia euroa, koska tässä asiassa ei tapahdu etenemistä;

J.	ottaa huomioon, että turvallisuus on yksi kaikkein suorimmin ilmailualaan kohdistuvista haasteista;

pitää myönteisenä komission tiedonantoa ilmailustrategiasta Euroopalle ja sen toimia alaa edistävien tekijöiden havaitsemiseksi uusia markkinamahdollisuuksia löytämällä ja esteitä poistamalla; suhtautuu myönteisesti sen ehdotuksiin uusien haasteiden kohtaamiseksi ja niiden ennakoimiseksi yhteisen eurooppalaisen vision pohjalta nykyaikaisia sääntelykehyksiä kehittämällä; katsoo, että pitkällä aikavälillä olisi omaksuttava kokonaisvaltaisempi ja kunnianhimoisempi lähestymistapa, jotta annetaan tarvittavaa pontta kestävälle ja kilpailukykyiselle eurooppalaiselle lentoliikennealalle;

katsoo, että turvallisuus on eurooppalaisen ilmailustrategian ohjaava periaate ja että sitä on jatkuvasti parannettava; pitää näin ollen myönteisenä Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) perusasetuksen (EY) N:o 216/2008 tarkistamista, jonka tavoitteena on ilmailun turvallisuuden mahdollisimman korkea taso; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa myöntämään EASAlle riittävästi määrärahoja ja henkilöstöä korkeiden turvallisuusnormien varmistamiseksi ja sen kansainvälisen roolin vahvistamiseksi;

kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita viimeinkin etenemään ripeästi muissa keskeisissä kysymyksissä, joiden käsittely on pysähdyksissä, kuten yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanoasetuksen (SES2+) uudelleenlaadinnassa sekä lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen sekä matkustajien oikeuksia koskevien asetusten tarkistuksessa; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen meneillään olevia aloitteita ja ehdottamaan kestäviä vaihtoehtoja, joilla korjataan ilmailualan puutteita, jotka johtuvat muun muassa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan EU:n lainsäädännön myöhäisestä ja puutteellisesta täytäntöönpanosta; korostaa, että jos halutaan varmistaa oikeudellinen selkeys ja oikeusvarmuus, ei sinällään hyödyllisten suuntaviivojen julkaisemisella voida korvata nykyisen sääntelyn asianmukaista tarkistamista;

korostaa, että niiden ilmailualan kysymysten, joiden käsittely ei etene neuvostossa, tarkoituksena on antaa EU:lle parempi oikeusvarmuus ja vahvat puitteet lentomatkustajien oikeuksien turvaamiseksi, tehostaa ja rationalisoida EU:n ilmatilan käyttöä sekä parantaa säännöksiä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöön panemiseksi; katsoo, että nämä kaikki ovat olennaisia tekijöitä ilmailustrategian toteuttamiseksi; kehottaa neuvostoa ryhtymään toimiin näitä kysymyksiä koskevien neuvottelujen eteenpäin viemiseksi;

Ilmailustrategian kansainvälinen ulottuvuus

suhtautuu myönteisesti asetuksen (EY) N:o 868/2004 tarkistamisesta annettuun komission ehdotukseen, jolla puututaan nykyisiin epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin, kuten valtiontukeen, jota ei voida hyväksyä, sillä se ei ole asianmukaista eikä tehokasta; toteaa, että komission ehdotus tuo selvyyttä suurimpiin huolenaiheisiin, jotka koskevat unionin sääntöjen luomia mahdollisia kilpailun vääristymiä; painottaa kuitenkin, ettei suuntaus kohti protektionismia, jota on mahdoton hyväksyä, sen paremmin kuin tasapuolisen kilpailun varmistavat toimenpiteetkään yksinään takaa EU:n ilmailualan kilpailukykyä;

katsoo, että vaikka uudet kilpailijat, joista monet ovat käyttäneet lentoliikennettä kansainvälisen kehityksen strategisena välineenä, kohdistavat yhä enemmän paineita Euroopan ilmailualaan, ala voi sopeutua maailmanlaajuiseen kilpailuympäristöön rakentamalla ja kehittämällä edelleen omia vahvuuksiaan, kuten turvallisuutta ja turvatoimia koskevia tiukkoja vaatimuksia, EASAn roolia, maantieteellistä paikannusta, innovatiivista teollisuutta sekä sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita; uskoo vahvasti, että jos kilpailu kolmansista maista on reilua, sitä olisi pidettävä mahdollisuutena kehittää edelleen innovatiivista Euroopan ilmailumallia, jolla on potentiaalia tarjota ainutlaatuinen ja kilpailukykyinen vastaus kilpailijoiden tarjontaan;

katsoo, että mahdollisuus houkutella ulkomaisia investointeja on tärkeää EU:n lentoyhtiöiden kilpailukyvylle eikä sitä saisi heikentää; pitää siksi myönteisenä komission aikomusta antaa ohjeita, joilla selvennetään asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 vahvistettuja omistusta ja määräysvaltaa koskevia sääntöjä ja kiinnitetään erityistä huomiota ”tosiasiallisen määräysvallan” kriteereihin, jotta varmistetaan kyseisten sääntöjen vaikuttavuus;

pitää myönteisenä myös aloitetta unionin tasoisista lentoliikennesopimuksista ja kahdenvälisistä ilmailun turvallisuutta koskevista sopimuksista sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka edustavat nousevia ja strategisia markkinoita (Kiina, Japani, ASEAN, Turkki, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Armenia, Meksiko, Bahrain, Kuwait, Oman ja Saudi-Arabia), ja kannustaa nopeisiin ja rakentaviin neuvotteluihin; muistuttaa, että kaikkien osapuolten on pantava uudet sopimukset täytäntöön asianmukaisesti ja niihin on sisällyttävä kansainvälisiin standardeihin (ICAO, ILO) perustuva oikeudenmukaista kilpailua koskeva lauseke; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan Euroopan parlamentin täysimääräisesti mukaan neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti;

kehottaa komissiota asettamaan kolmansien maiden kanssa tehtävien ilmailusopimusten neuvottelemisen ehdoiksi, että kyseiset maat noudattavat tiukkoja turvallisuusvaatimuksia sekä asianmukaisia työ- ja sosiaalinormeja ja osallistuvat lentoliikenteen päästöjä koskevaan markkinaehtoiseen ilmastonsuojeluvälineeseen; kehottaa varmistamaan, että ilmailusopimuksiin sisältyy yhtäläinen markkinoille pääsy, omistussuhteita koskevat tasapuoliset ehdot ja vastavuoroisuuteen perustuvat tasapuoliset toimintaedellytykset;

10.

kehottaa komissiota saattamaan meneillään olevat neuvottelut nopeasti päätökseen ja aloittamaan tulevaisuudessa uusia ilmailualaa koskevia vuoropuheluita muiden strategisten ilmailualan kumppaneiden kanssa; korostaa, että lentoliikennesopimukset vaikuttavat osaltaan myös teknologisen kehityksen edistämiseen sekä muiden unionin toimintapolitiikkojen, kuten naapuruuspolitiikan, täytäntöönpanoon ja vahvistamiseen;

EU:n sisämarkkinoiden vahvistaminen ilmailualalla

11.

muistuttaa, että ilmatila on myös osa EU:n sisämarkkinoita ja sen tehottomasta käytöstä sekä kansallisista käytänteistä (muun muassa toimintamenetelmistä, veroista ja maksuista) johtuva pirstoutuminen aiheuttaa pidempiä lentoaikoja, viivästyksiä, ylimääräistä polttoaineen kulutusta ja suurempia hiilidioksidipäästöjä sen lisäksi, että se vaikuttaa kielteisesti markkinoiden muihin osiin ja heikentää EU:n kilpailukykyä;

12.

panee merkille, että asetuksen (EY) N:o 551/2004 3 artiklassa säädetään yhtenäisen eurooppalaisen ylemmän lentotiedotusalueen perustamisesta, sen vaikuttamatta jäsenvaltioiden suvereniteettiin niiden ilmatilassa; kehottaa komissiota toteuttamaan eurooppalaisen ylemmän lentotiedotusalueen, sillä sen avulla ratkaistaan alueelliset pullonkaulat ja mahdollistetaan lentoliikennepalveluiden jatkuminen ilmatilan tiheimmin liikennöidyissä osissa ennakoimattomissa tilanteissa tai ilmaliikenteen toimintahäiriöiden aikana; katsoo, että eurooppalaisen ylemmän lentotiedotusalueen avulla voidaan asteittain perustaa ilmaliikenteen Euroopan laajuiset verkot, jotka olisivat seuraava askel kohti yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista ja unionin ilmatilan kustannustehokasta hallintaa; suhtautuu myönteisesti lentoliikenteen hallinnassa jo saavutettuun edistykseen tehokkuuden parantamisessa ja kustannusten ja päästöjen vähentämisessä, erityisesti verkon hallinnoijan työn ansiosta, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toiminnalliset ilmatilalohkot viipymättä, jotta voidaan edesauttaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista;

13.

uskoo vahvasti, että ilmailualan olisi hyödynnettävä täysimääräisesti EGNOSin ja Galileon kaltaista eurooppalaista satelliittiteknologiaa, joka mahdollistaa turvallisemmat ja tehokkaammat suunnistus- ja lähestymismenetelmät sekä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) täysimääräisen käyttöönoton; korostaa siksi tarvetta näiden teknologioiden laajamittaiseen täytäntöönpanoon; huomauttaa, että SESARin asianmukaisen käyttöönoton varmistamiseksi ja globaalin yhteentoimivuuden saavuttamiseksi sen täytäntöönpanoa varten olisi myönnettävä erilliset ja mittavat määrärahat, joita ei oteta Verkkojen Eurooppa -välineestä;

14.

panee merkille lentoliikenteen määrän, joka on nykyisin huomattava ja jonka ennakoidaan kasvavan lähivuosina, sekä eurooppalaisten lentoasemien rajalliset valmiudet, sillä niiltä jää puuttumaan vuonna 2035 noin 2 miljoonan lennon verran kapasiteettia; korostaa, että tämä edellyttää koordinoitua ja tehokasta lentoasemien ja ilmatilan käyttöä, jotta vähennetään ruuhkautumista;

15.

korostaa ilmailualan ratkaisevaa merkitystä kasvun, työpaikkojen luomisen ja matkailun kehittämisen kannalta; korostaa, että pienillä ja alueellisilla lentoasemilla on keskeinen rooli yhteyksien toimivuuden, alueellisen yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisessä erityisesti syrjäisimmillä alueilla ja saarilla; katsoo näin ollen, että Euroopan lentoasemajärjestelmä tarvitsee strategista suunnittelua, jolla määritetään nykyinen kapasiteetti, ennakoitu kysyntä, nykyiset pullonkaulat ja tulevat infrastruktuuritarpeet EU:n tasolla ja voidaan säilyttää lentoliikennepalveluiden saatavuus EU:n kansalaisille;

16.

on tietoinen unionissa vallitsevasta huomattavasta yhteyksien puutteesta, jolle on ominaista lentoyhteyksien vähäinen määrä tietyissä osissa unionia, ja alueellisten yhteyksien merkityksestä (mukaan lukien TEN-T:hen kuulumattomat maantieteelliset alueet); kannustaa komissiota jatkamaan lentoyhteyksien seurantaa ja parantamista unionissa;

17.

katsoo, että monet huomattavat kasvun rajoitukset ilmassa ja maalla (esimerkiksi kapasiteettipula, infrastruktuurien vajaakäyttö ja liikakäyttö, erilaiset lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat tai investointien rajallisuus) sekä lentoyhteyksien puutteet EU:n eri alueiden välillä voidaan ratkaista asettamalla kaikentasoisten (kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten) yhteyksien toimivuuden parantaminen yhdeksi tärkeimmistä indikaattoreista, kun alan toimintaa arvioidaan ja suunnitellaan;

18.

toteaa, että yhteyksien toimivuuden ei pitäisi rajoittua vain lentoliikennepalvelujen lukumäärään, tiheyteen ja laatuun, vaan sitä olisi arvioitava myös yhdennetyn nykyaikaisen liikenneverkon yhteydessä ja siihen olisi liitettävä muitakin kriteerejä, kuten aika, alueellinen jatkuvuus, verkoston parempi integrointi, esteettömyys, liikennevaihtoehtojen saatavuus, kohtuuhintaisuus ja ympäristökustannukset, jotta reitin todellinen lisäarvo kävisi ilmi; kehottaa siksi komissiota tutkimaan mahdollisuuksia muihin olemassa oleviin indekseihin sekä Eurocontrolin ja lentoasemien seurantakeskuksen jo tekemään valmistelutyöhön perustuvan EU:n indikaattorin kehittämiseksi;

19.

katsoo, että tällaisella yhteysindeksillä, johon sisältyy myönteinen kustannus-hyötyanalyysi, olisi tarkasteltava lentoyhteyksiä laajasta näkökulmasta kuitenkaan heikentämättä EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta, jota vahvistetaan tulevilla, julkisen palvelun velvoitteisiin liittyviä sääntöjä koskevilla tulkintaohjeilla; korostaa, että tämä indeksi voi olla hyödyksi strategisessa kokonaissuunnittelussa, jotta vältetään veronmaksajien rahojen tuhlaaminen erottelemalla taloudellisesti elinkelpoiset mahdollisuudet kannattamattomista hankkeista, jotta voidaan muun muassa suosia taloudellisesti kannattavaa lentoasemien erikoistumista, mukaan lukien lentoasemaklusterit tai -verkostot, välttämällä tulevaisuudessa ”aavelentokenttien” ilmestymistä sekä varmistamalla lentokenttäkapasiteetin ja ilmatilan tehokas käyttö ja myös löytämällä intermodaalisia, kustannustehokkaita ja kestäviä ratkaisuja;

20.

katsoo, että kaikkien liikennemuotojen täydentävyyden etuja olisi käytettävä hyödyksi liikkuvuuden parantamiseksi ja joustavan, käyttäjien edun mukaisen liikenneverkoston rakentamiseksi sekä matkustajaliikenteessä että rahdinkuljetuksessa; huomauttaa, että intermodaalisuus, joka mahdollistaa liikennemuotosiirtymän, on ainoa tapa varmistaa EU:n kilpailukykyisen ilmailualan dynaaminen ja kestävä kehitys; painottaa, että intermodaalisuus mahdollistaa infrastruktuurin tehokkaamman käytön laajentamalla ja ottamalla huomioon lentoaseman markkina-alueet ja välttämällä niiden päällekkäisyyksiä, mikä myös vapauttaisi lähtö- ja saapumisvuoroja ja osaltaan auttaisi luomaan suotuisan ympäristön kaupalle, matkailulle ja tavaraliikenteelle; on tietoinen raide- ja lentoliikenteen infrastruktuurien yhdistämisellä saavutetusta menestyksestä tällä alalla ja kannustaa jatkamaan kehitystä tässä asiassa;

21.

muistuttaa, että TEN–T-käytävät ovat multimodaalisten vaihtoehtojen kehittämisen selkäranka ja lentoasemat ovat solmukohtia; pitää valitettavana, että multimodaalisuutta koskevat aloitteet Euroopassa ovat hajanaisia ja lukumäärältään vähäisiä; korostaa, että tarvitaan nopeita, tehokkaita ja käyttäjäystävällisiä yhteyksiä julkisen liikenteen verkkojen ja lentoasemien infrastruktuurin välillä; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita asettamaan multimodaaliset ratkaisut selkeämmin etusijalle TEN-T-käytävien puitteissa ja poistamaan samalla pullonkauloja; kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksensa multimodaalisista ja yhteentoimivista liikenneratkaisuista siten, että ilmailuala on täysin integroitu muihin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin käytössään olevia rahoitusvälineitä intermodaalisten yhteyksien edistämiseksi;

22.

katsoo, että intermodaalisen liikenteen edistämiseksi koko Euroopassa olisi kaikille matkustajille (myös liikuntaesteisille henkilöille) tarjottava esteettömiä ratkaisuja, reaaliaikaisia tietoja ja integroituja palveluita (esimerkiksi yhtenäinen lipunmyynti); huomauttaa, että EU:n rahoittamilla hankkeilla on osoitettu, että multimodaalisten tieto- ja lipunmyyntijärjestelmien kehittäminen on teknisesti mahdollista; kehottaa näin ollen komissiota tukemaan niiden tosiasiallista tarjoamista kaikille matkustajille unionissa;

23.

ottaa huomioon, että liikenteenharjoittajat ja palveluntarjoajat pyrkivät löytämään intermodaalisia ja multimodaalisia ratkaisuja, jos EU:n sääntelykehyksellä tarjotaan selkeyttä ja oikeusvarmuutta matkustajan oikeuksien, korvausvastuun, viivytysten ja peruutusten, turvallisuusselvitysten ja avoimen datan ja tietojen yhteiskäyttöä koskevien vaatimusten suhteen; kehottaa komissiota toimimaan tässä asiassa;

24.

toteaa, että ilmailualan julkinen ja yksityinen rahoitus on elintärkeää alueellisen yhteenkuuluvuuden takaamiseksi, innovoinnin edistämiseksi ja alan eurooppalaisen johtajuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi; muistuttaa, että kaikessa rahoituksessa on noudatettava EU:n valtiontukisääntöjä ja kilpailulainsäädäntöä; korostaa, että julkista tukea myönnettäessä on varmistuttava investointien kustannustehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lentokentille ja lentoyhtiöille maksettavia valtiontukia koskevien komission suuntaviivojen sekä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen soveltamisalasta annetun komission ilmoituksen mukaisesti pitämään yllä pitkän aikavälin strategiaa, jolla puututaan toisaalta liian moniin tappiollisiin lentoasemiin alueilla, joilla muita liikennemuotoja on tarjolla, ja toisaalta käsitellään sivulentoasemien panosta EU:n alueiden kehitykseen, kilpailukykyyn ja integrointiin;

26.

toteaa, että suotuisa sääntelykehys on lentoasemille tärkeä yksityisten investointien houkuttelemiseksi ja liikkeelle saamiseksi; katsoo, että komission arvioinnilla lentoasemamaksuista annetusta direktiivistä, lentoyhtiöiden/lentoasemien asianmukaisen kuulemisen lisäksi, olisi selvennettävä sitä, ovatko nykyiset säännökset tehokas väline kilpailun edistämisessä monopoliaseman väärinkäytön vaaraa vastaan sekä eurooppalaisten kuluttajien etujen ja kilpailun edistämisessä, vai olisiko niiden uudistaminen tarpeen; on tietoinen, että muut kuin ilmailuun liittyvät tulot parantavat osaltaan lentoasemien kaupallista kannattavuutta;

27.

toteaa, että komissio ilmoitti joulukuussa 2015 julkaistussa ilmailustrategiassaan pääsyä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla koskevan direktiivin 96/67/EY arvioinnista; kannattaa maahuolinnan sisällyttämistä Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltaan, kun tavoitteena on kattaa koko ilmailun turvallisuusketju;

Ilmailustrategia: tulevaisuuden näkymät

28.

katsoo, että koko ilmailualan arvoketjulla on mahdollisuus olla strateginen investointiala ja että tätä on hyödynnettävä lisää asettamalla pitkän aikavälin tavoitteita ja myöntämällä kannustimia älykkäille aloitteille, jotka täyttävät kyseiset tavoitteet, joista mainittakoon vihreämmät lentoasemat tai ilma-alukset, melun vähentäminen sekä lentoasemien ja julkisen liikenteen väliset yhteydet; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan kyseisiä aloitteita edistäviä lisätoimia, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) tehokas käyttäminen, sekä jatkamaan Clean Skyn ja SESARin kaltaisten rahoitusohjelmien edistämistä ja rahoitusta; painottaa, että ilmailuteollisuus edistää osaltaan merkittävästi kasvua unionin ilmailualalla ja tukee vahvasti puhtaamman teknologian edistämistä ja SESARin käyttöönottoa;

29.

panee merkille ilmailualan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt; korostaa erilaisia toimia, joita on jo toteutettu ja toteutetaan hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, sekä teknisesti kehittämällä vaihtoehtoisia polttoaineita ja tehokkaampia ilma-aluksia että poliittisesti noudattamalla kansainvälisiä sopimuksia; pitää myönteisenä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön 39. yleiskokouksessa 6. lokakuuta 2016 saavutettua sopimusta kansainvälisen ilmailun aiheuttamien päästöjen vähentämistä koskevan maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen (GMBM) hyväksymisestä sekä sitä, että 65 maata sitoutui osallistumaan vapaaehtoiseen vaiheeseen vuoteen 2027 mennessä, mikä tarkoittaa, että noin 80 prosenttia vuoden 2020 tason ylittävistä päästöistä kompensoidaan tällä järjestelmällä vuoteen 2035 mennessä; korostaa, että on tärkeää pitää voimassa 31. joulukuuta 2016 jälkeenkin päästökauppajärjestelmän puitteissa myönnetty poikkeus, joka koskee SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetulla syrjäisimmällä alueella sijaitsevasta lentopaikasta lähtevien ja sinne saapuvien lentojen päästöjä; pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa EU:n toimia ilmailun hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tämän sopimuksen valossa;

30.

ottaa huomioon komission kiertotalouspaketin ja katsoo, että olisi kannustettava uusiin aloitteisiin ympäristöalan kapasiteetin lisäämiseksi ja lentoasemille tuloon ja niiltä lähtöön liittyvästä sekä niiden sisällä tapahtuvasta operatiivisesta toiminnasta aiheutuvien päästöjen ja melun vähentämiseksi esimerkiksi ottamalla käyttöön uusiutuvia polttoaineita (esimerkiksi biopolttoaineita), kehittämällä tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja sertifioituja kierrätysjärjestelmiä, purkamalla ja uusiokäyttämällä ilma-aluksia, edistämällä ”vihreitä lentoasemia” ja ”vihreitä reittejä lentoasemille” sekä kehittämällä mahdollisimman tehokas logistiikkahallinto;

31.

kehottaa keräämään ja jakamaan alan parhaita käytäntöjä päästöjen vähentämiseksi ja pitämään mielessä, että tiukat ympäristönormit on säilytettävä ja niitä on tiukennettava ajan mittaan, jotta varmistetaan, että ilmailuala kehittyy kestävällä tavalla;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan tiukasti kesäkuusta 2016 lähtien voimassa olleita uusia menettelyjä melun vähentämiseksi sekä kaupunkien ja asutuskeskusten läheisyydessä sijaitsevilta lentoasemilta lentoon lähtevien lentokoneiden pakokaasujen aiheuttamien pienhiukkaspäästöjen vähentämiseksi, jotta voidaan parantaa elämänlaatua ja erityisesti ilmanlaatua;

33.

on tietoinen turvatoimien huomattavista kustannuksista; korostaa, että ilmailualaan kohdistuvat turvaamiseen liittyvät uhat, myös kyberuhat, lisääntyvät tulevaisuudessa, mikä edellyttää välitöntä siirtymistä enemmän riskeihin ja tiedusteluun perustuvaan lähestymistapaan sekä reaktiiviseen turvallisuusjärjestelmään, joka parantaa lentoasemien tilojen turvallisuutta ja mahdollistaa muuttuviin uhkiin sopeutumisen siten, ettei niihin jatkuvasti vastata uusilla toimenpiteillä tai vain siirtämällä riskiä vähentämättä sitä;

34.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ilmailun turvatarkastuslaitteita koskevan unionin sertifiointijärjestelmän perustamisesta; pitää erittäin tarpeellisena henkilöstön työhönottoa ja koulutusta koskevien nykyisten sääntöjen johdonmukaista soveltamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta syventää yhden turvatarkastuksen käsitettä ja kehittää EU:n alueen matkustajille ennakkotarkastusjärjestelmä, jonka ansiosta etukäteen rekisteröityneet EU:n matkustajat voisivat käydä turvatarkastuksen läpi entistä tehokkaammin; pyytää jäsenvaltioita sitoutumaan tiedustelutietojen järjestelmälliseen jakamiseen ja lentoasemien turvajärjestelyjä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen;

35.

panee merkille konfliktialueita koskevan korkean tason raportin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että raportin suositukset pannaan täytäntöön, mukaan lukien tiedonjako, jotta varmistetaan EU:n riskinarvioinnin kehittäminen ja kyky jakaa tietoa nopeasti; painottaa myös, että yhteistyöhaluttomien sotilaslentokoneiden, joiden transponderit on kytketty pois päältä, aiheuttamia turvallisuushuolia on käsiteltävä jatkossakin;

36.

korostaa, että innovointi on kilpailukykyisen eurooppalaisen ilmailualan ennakkoedellytys; toteaa, että muihin liikennemuotoihin verrattuna ilmailuala on jo nyt johtavassa asemassa digitalisaation, tieto- ja viestintäteknologian sekä avoimen datan hyödyntämisessä; kannustaa alaa jatkamaan edelläkävijän roolia tässä prosessissa samalla kuitenkin varmistaen reilun kilpailun, järjestelmien yhteentoimivuuden, puolueettomuuden sekä selkeän ja ytimekkään tiedon avoimen saatavuuden kaikille käyttäjille, esimerkiksi silloin, kun kuluttajat varaavat kokonaisen matkan tai kuljetusyritykset osallistuvat lentorahtitoimintaan; pitää myönteisenä komission ehdotusta ilmailun massadatahankkeesta ja pyytää selvitystä sen täytäntöönpanosta;

37.

palauttaa mieliin komission ja kansallisten lainvalvontaelinten matkapalveluja tarjoaviin verkkosivustoihin vuonna 2013 kohdistaman tehotarkastuksen koko unionissa; toteaa, että tehotarkastuksessa havaittiin merkittäviä puutteita yli kahdessa kolmasosassa tarkastetuista verkkosivustoista; kehottaa komissiota raportoimaan laajemmin siitä, miten matkasivustojen mukauttamisessa unionin lainsäädäntöön on edistytty, sekä sen täytäntöönpanoa koskevista tulevista suunnitelmistaan, jotka koskevat sekä verkossa että sen ulkopuolella tapahtuvaa lentolippujen myyntiä; muistuttaa, että kuluttajilla on aina oltava käytettävissään väylä valitusten esittämiseen elinkeinonharjoittajille ja korvausten hakemiseen; katsoo, että tällaisen väylän olisi oltava saatavilla tavalla, joka ei estä kuluttajia käyttämästä oikeuksiaan, ja että se olisi saatettava selkeästi kuluttajien tietoon; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten lainvalvontaelinten kanssa, jotta varmistetaan, että elinkeinonharjoittajat täyttävät nämä vaatimukset;

38.

suhtautuu myönteisesti innovointiin ja talouskehitykseen, joita voidaan edistää kehittämällä edelleen kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmän (RPAS) siviilikäyttöä; panee merkille, että RPAS:n markkinat kehittyvät nopeasti ja tällaisia ilma-aluksia käytetään yhä enemmän yksityisiin tarkoituksiin, kaupallisessa toiminnassa sekä viranomaisten tehtävien suorittamisessa; korostaa tarvetta hyväksyä kiireellisesti RPAS:ää koskeva selkeä, oikeasuhtainen, yhdenmukaistettu ja riskiperusteinen sääntelykehys alan investointien ja innovoinnin edistämiseksi ja sen valtavan potentiaalin hyödyntämiseksi täysimääräisesti samalla kun säilytetään tiukimmat mahdolliset turvallisuusvaatimukset;

39.

muistuttaa, että ilmailualan sääntelyssä olisi otettava huomioon yleisilmailun erityistarpeet siten, että säädetään lentoliikenteen yksilöllisistä ratkaisuista sekä ilmailuharrastustoiminnasta;

Ilmailustrategian sosiaalinen toimintaohjelma

40.

on tietoinen siitä, että ”kotiasema” ja ”päätoimipaikka” käsitteiden määritelmiä on selvennettävä, jotta varmistetaan, että niitä voidaan soveltaa johdonmukaisesti ja siten tehokkaasti torjua mukavuuslippu- ja sääntökeinottelukäytäntöjä; muistuttaa, että yksi EASAn tärkeimmistä tehtävistä on myöntää sekä lentotoimintalupia että lupia kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajille, minkä tarkoituksena on turvallisuuden takaaminen ja osallistuminen työolojen parantamiseen;

41.

kehottaa EASAa ja jäsenvaltioita jatkamaan uusien liiketoiminta- ja työllistämismallien valvontaa, jotta varmistetaan ilmailun turvallisuus; kehottaa komissiota antamaan säädöksiä tarpeen vaatiessa; toteaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa nollatuntisopimuksiin, lentokokemuksen hankkimista maksua vastaan koskeviin järjestelyihin, näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä kolmansista maista tulevan miehistön käyttämiseen EU:hun rekisteröidyssä ilma-aluksessa; korostaa poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla annetun asetuksen merkitystä sekä oikeudenmukaisen toimintakulttuurin tärkeyttä turvallisuusvaatimusten sekä terveyden ja työolojen vahvistamiseksi ja parantamiseksi;

42.

muistuttaa, että korkeatasoinen koulutus edistää osaltaan ilmailun turvallisuutta; korostaa EASAn keskeistä osuutta lentäjiä, miehistön jäseniä ja lennonjohtajia koskevien yhteisten koulutus- ja turvallisuusvaatimusten perustamisessa, myös virtuaalisen koulutuskeskuksensa avulla; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen ilmailualan arvoketjun kaikissa osissa, koska EU:n ilmailualan menestys on erittäin riippuvainen ammattitaitoisesta työvoimasta ja innovoinnista; on tietoinen, että mahdollisesti ilmeneviin osaamisvajeisiin on puututtava; pitää tärkeänä koulutuslaitosten, tutkimuskeskusten ja työmarkkinaosapuolten välistä kumppanuutta, jotta koulutusohjelmat voidaan saattaa ajan tasalle ja varmistaa, että ne vastaavat työmarkkinoiden tarpeita;

43.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ilmailutekniikan oppisopimuskoulutus- ja täydennyskoulutusjärjestelmiä ja laajentamaan niitä kansainvälisen yhteistyön avulla;

44.

kannustaa komissiota esittämään konkreettisia aloitteita työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille ilmailualan työntekijöille kunnolliset työolot, mukaan lukien työterveys ja -turvallisuus, riippumatta työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, asemapaikasta tai työsopimuksesta;

45.

toteaa, että kaikkien Euroopan unionissa toimivien lentoyhtiöiden on noudatettava täysimääräisesti EU:n ja jäsenvaltioiden sosiaalisia ja työelämän vaatimuksia; toteaa, että työoloissa ja sosiaaliturvassa on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä ja että yritykset käyttävät hyväkseen sijoittautumisvapautta vähentääkseen kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan tämän haitallisen kilpailun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ehdotuksia siitä, kuinka estetään epäsuorien työsuhteiden väärinkäyttäminen EU:n ja kansallisen verotus- ja sosiaaliturvalainsäädännön kiertämiseksi ilmailualalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita estämään sosiaalisen väärinkäytön ja työelämän normien kiertämisen takaamalla niiden henkilöiden suojelun, jotka antavat tietoja, ja helpottamalla avointa raportointia sekä parantamalla kansallisten työsuojeluviranomaisten välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kussakin jäsenvaltiossa toimivat lehtoyhtiöt noudattavat työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä työehtosopimuksia ja että niitä valvotaan asianmukaisesti;

46.

korostaa, että oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin sekä ryhtyä työtaistelutoimiin ovat perusoikeuksia, joita on kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan mukaisesti; torjuu kaikki pyrkimykset heikentää ilmailualan lakko-oikeutta; pitää tärkeänä sitä, että ilmailualalla on vahvat ja riippumattomat työmarkkinaosapuolet sekä säännöllinen ja vakiintunut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kaikilla tasoilla ja että työntekijöillä on omat edustajansa ja he osallistuvat yrityksen asioihin; painottaa asianmukaisen kuulemisprosessin ja työmarkkinaosapuolten vahvistetun vuoropuhelun merkitystä ennen ilmailualaa koskevien EU:n aloitteiden antamista; suhtautuu myönteisesti työmarkkinaosapuolten pyrkimykseen neuvotella EU:n ilmailualan työntekijöiden työoloja ja sosiaalioikeuksia koskevasta sopimuksesta; kannustaa työmarkkinaosapuolia neuvottelemaan työmarkkinasopimuksista kaikilla alan osa-alueilla kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti, sillä tällaiset sopimukset ovat tehokas tapa torjua sosiaali-, työ- ja työllisyysnormien heikentämiskilpailua ja varmistaa asianmukainen palkkaus kaikille työntekijöille;

47.

katsoo, että yhdenkään työntekijän ei pitäisi olla epätietoinen sovellettavasta työlainsäädännöstä tai siitä, missä hän on oikeutettu sosiaaliturvaan; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota ilmailualan paljon liikkuvien työntekijöiden erityistilanteeseen ja kehottaa koordinoimaan sosiaaliturvajärjestelmiä paremmin unionin sisällä; korostaa, että sen arvioiminen, onko tarpeen tehdä lisäselvityksiä siitä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan ilmailualan liikkuvien työntekijöiden työsopimuksiin ja mitkä tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia, olisi tehtävä tiiviissä yhteistyössä näiden työntekijöiden edustajien kanssa;

o o

48.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) ETSK – AC TEN/581.

(2) EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3.

(3) EUVL C 99, 4.4.2014, s. 3.

(4) EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1.

(5) EUVL C 382, 15.10.2016, s. 1.

(6) https://ec.europa.eu/transport/media/events/event/high-level-conference-2015-social-agenda-transport_en

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0049.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0394.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0392.