18.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/192

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bahrainista, erityisesti 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Bahrainista ja Mohammed Ramadanin tapauksesta (1), 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselmansa Bahrainista (2) ja 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta (3),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 15. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Bahrainissa suoritetuista teloituksista sekä 25. tammikuuta 2017 annetun julkilausuman äskettäisistä teloituksista Kuwaitin valtiossa,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin EU:n puolesta ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin 10. lokakuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä,

—

ottaa huomioon mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Agnes Callamardin sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan Nils Melzerin 25. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman, jossa vaaditaan Bahrainin hallitusta estämään uudet teloitukset, sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun Rupert Colvillen tiedottajan 17. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Bahrainista,

—

ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta, ilmaisunvapautta ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan uuden EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu kaikkien unionin politiikkojen keskiöön,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan ja siihen liitetyt pöytäkirjat nro 6 ja 13,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 2 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston peruskirjan osapuolten välisen yhteistyösopimuksen vuodelta 1988,

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 järjestetyn EU:n ja Persianlahden arabimaiden yhteisen neuvoston 25. kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta, erityisesti 18. joulukuuta 2014 hyväksytyn päätöslauselman sekä viimeisimmän, 19. joulukuuta 2016 hyväksytyn päätöslauselman,

—

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joiden kaikkien sopimuspuolina Kuwait ja Bahrain ovat,

—

ottaa huomioon toimet kuolemaantuomittujen oikeuksien turvaamiseksi, jotka hyväksyttiin 25. toukokuuta 1984 annetussa talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselmassa 1984/50,

—

ottaa huomioon 11. elokuuta 2016 hyväksytyt YK:n ihmisoikeuskomitean loppupäätelmät Kuwaitin kolmannesta määräaikaisraportista,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 15 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 18 artiklan ja kuolemanrangaistusta koskevan toisen valinnaisen pöytäkirjan, sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.

panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yli 160 Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiota on joko poistanut kuolemanrangaistuksen tai ei sovella sitä, ja toteaa, että nämä valtiot ovat hyvin erilaisia oikeusjärjestelmiltään, perinteiltään, kulttuureiltaan sekä uskonnollisilta taustoiltaan;

B.

ottaa huomioon, että 25. tammikuuta 2017 Kuwaitin viranomaiset teloittivat seitsemän ihmistä, joiden joukossa oli myös yksi kuningasperheen jäsen; toteaa, että teloitetut olivat Mohammad Shahed Mohammad Sanwar Hussain, Jakatia Midon Pawa, Amakeel Ooko Mikunin, Nasra Youseff Mohammad al-Anzi, Sayed Radhi Jumaa, Sameer Taha Abdulmajed Abduljaleel ja Faysal Abdullah Jaber Al Sabah ja että useimmat tuomittiin murhasta; ottaa huomioon, että vangituista viisi oli ulkomaalaisia: kaksi egyptiläistä, yksi bangladeshilainen, yksi filippiiniläinen ja yksi etiopialainen, ja että kolme oli naisia; ottaa huomioon, että teloitukset olivat maassa ensimmäisiä sitten vuoden 2013, jolloin Kuwaitin viranomaiset teloittivat viisi ihmistä kuusivuotisen täytäntöönpanon lykkäämisen jälkeen;

C.

ottaa huomioon, että Persianlahden maiden ihmisoikeuskeskus (Gulf Centre for Human Rights) ja muut ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet Kuwaitin rikosoikeusjärjestelmässä oikeudenkäyntimenettelyn loukkauksia, joiden vuoksi vastaajien on vaikea saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä; ottaa huomioon, että kotitaloustyöntekijät ovat erityisen haavoittuvia, sillä heillä ei ole sosiaaliturvaa eikä oikeussuojaa;

D.

ottaa huomioon, että 15. tammikuuta 2017 Bahrain teloitti ampumalla Ali Al-Singacen, Abbas Al-Samean ja Sami Mushaiman, mikä päätti kuusi vuotta kestäneen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisen;

E.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan teloitukset loukkasivat vakavalla tavalla oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia; ottaa huomioon, että kolmea miestä syytettiin Manamassa vuonna 2014 tehdystä pommi-iskusta, jossa kuoli useita ihmisiä, muun muassa kolme poliisia; ottaa kuitenkin huomioon, että saatujen tietojen mukaan kaikkia kolmea kidutettiin niin, että he tunnustivat, mitä käytettiin sitten heidän tuomioidensa ensisijaisena todistelukeinona; ottaa huomioon, että syytettyjen kansalaisuus peruutettiin, heidän ei annettu tavata asianajajaa ja heidät teloitettiin alle viikon kuluttua tuomiosta eikä heidän perheilleen annettu mitään ennakkotietoa eikä heille annettu mahdollisuutta anoa armahdusta;

F.

ottaa huomioon, että mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija julisti kyseiset teloitukset ”laittomiksi teloituksiksi” sen perusteella, että kenellekään kolmesta miehestä ei annettu oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, josta määrätään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa;

G.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto ilmoitti olevansa ”järkyttynyt” teloituksista ja että sen mukaan miesten oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä oli ”vakavia epäilyksiä”;

H.

ottaa huomioon, että Bahrainissa kuolemantuomio uhkaa kahta muuta miestä, Mohammad Ramadania ja Hussein Moussaa; ottaa huomioon, että molemmat miehet väittävät, että heitä kidutettiin, kunnes he antoivat väärän tunnustuksen rikoksista, joista voidaan langettaa kuolemantuomio, ja toteaa, että heidät voidaan teloittaa minä hetkenä hyvänsä;

I.

ottaa huomioon, että Bahrainin ja Tanskan kansalainen Abdulhadi al-Khawaja, joka on Persianlahden maiden ihmisoikeuskeskuksen perustaja ja johtaja, sekä Khalil Al Halwachi, joka on aiemmin Ruotsissa asunut matematiikan opettaja, ovat edelleen vankilassa syytettyinä mielipiteidensä rauhanomaisesta ilmaisusta;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.