EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 18.12.2017

COM(2017) 780 final

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Kahdeksas asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 12 artiklan mukainen kertomus alv:n kanto- ja valvontamenettelyistä

Sisällysluettelo

1.Johdanto

2.Alv:n merkitys EU:n tuloina

3.Tärkeimmät havainnot

3.1.Yleiset huomiot

3.1.1.Verohallinnon järjestäminen

3.1.2.Digitalisaatio ja tietotekniikka

3.1.3.Alv-vajeen analysointi

3.2.Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen

3.2.1.Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti

3.2.2.Verovelvollisten poistaminen alv-rekisteristä

3.2.3.VIES-järjestelmään rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen

3.3.Alv-ilmoituksen antaminen ja alv:n maksaminen

3.3.1.Alv-ilmoituksen antaminen

3.3.2.Alv:n maksaminen

3.4.Alv-velkojen periminen

3.5.Alv:n palautus

3.6.Alv-tarkastukset ja tutkinta

4.Seitsemännessä 12 artiklan mukaisessa kertomuksessa ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa annettujen suositusten täytäntöönpano

5.Yhteistyöllä kohti parempaa verohallintoa (alv-hallintoa)

Taulukkoluettelo

Taulukko 1: EU:n alv-perusteisista omista varoista peräisin olevat kokonaistulot raportointikaudella (2013–2015)    

Taulukko 2: Alv-ilmoitusten antaminen EU:n jäsenvaltioissa vuosina 2013–2015    

Kaavioluettelo

Kaavio 1: Alv-vaje EU:ssa vuosina 2011–2015 (prosentteina koko alv-velvollisuudesta sekä miljardeina euroina)    

Kaavio 2: Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä koskevien pyyntöjen kehitys 21:ssä EU:n jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 3: Rekisteröintimenettelyjen tärkeimpien ominaisuuksien käytettävyys EU:n 28 jäsenvaltiossa (2016)    

Kaavio 4: Alv- ja VIES-tunnisteen saamiseen kulunut aika 22:ssa EU:n jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 5: Mahdollisuus antaa alv-ilmoitus sähköisesti EU:n 28 jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 6: Sähköisten alv-ilmoitusten osuus EU:n 28 jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 7: Mahdollisuus maksaa alv sähköisesti 28 jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 8: Maksumuistutukset 28 jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 9: Alv-velkojen perintä – yleiskatsaus tärkeimmistä välineistä ja käytännöistä EU:n 28 jäsenvaltiossa (2016)    

Kaavio 10: Kannettu alv ja tarkastusten jälkeen määrätty alv 22:ssa EU:n jäsenvaltiossa (2013–2015)    

Kaavio 11: Suositusten täytäntöönpanoaste osa-alueittain 27 jäsenvaltiossa    

Kaavio 12: Aiempien suositusten kokonaistäytäntöönpanoaste    

Suositusluettelo

Suositus 1: verohallinnon järjestäminen    

Suositus 2: digitalisaatio ja tietotekniikka    

Suositus 3: alv-vajeen laskeminen ja analysointi    

Suositus 4: ulkomaisten verovelvollisten rekisteröinti arvonlisäverovelvollisiksi    

Suositus 5: alv-tunnisteet    

Suositus 6: alv- ja VIES-järjestelmän tietojen oikeellisuus    

Suositus 7: rekisteröinnin jälkeiset tarkastukset    

Suositus 8: rekisteröinnin jälkeiset tarkastukset    

Suositus 9: alv:n palautusten viivästyminen    

Suositus 10: tarkastuksia ja säännösten noudattamista koskeva strategia    

Suositus 11: tullimenettely 42    

1.Johdanto

Arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 12 artiklan mukaan komissio antaa joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden soveltamista verovelvollisten rekisteröintimenettelyistä sekä alv:n määräämis- ja kantomenettelyistä ja niiden alv:a koskevien tarkastusjärjestelmien yksityiskohtaisista säännöistä ja tuloksista.

Tässä kahdeksannessa kertomuksessa käsitellään vuosina 2013–2016 tapahtunutta kehitystä. Numerotiedot koskevat vuosia 2013–2015. Komissio keräsi tätä kertomusta varten tietoja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden veroviranomaisilta kyselylomakkeella. Lisäksi komission yksiköt kävivät kymmenessä jäsenvaltiossa saadakseen täsmällisempää tietoa ja selventääkseen eräitä kyselylomakkeissa annettuja vastauksia.

Kertomuksen 2 luvussa selostetaan alv:n merkitystä ja alv-vajeesta aiheutuvia haasteita verohallinnoille. Tärkeimmät havainnot esitetään kertomuksen 3 luvussa seuraten alv-hallinnon keskeisiä vaiheita, jotka ovat arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen, alv-ilmoituksen antaminen ja alv:n maksaminen, alv-velkojen periminen, alv:n palautus, alv-tarkastukset ja tutkinta. Havainnoista ilmenee tiettyjä alv-hallinnon kehityssuuntia, ja niiden johdosta annetaan suosituksia, jotka täydentävät meneillään olevaa EU:n alv-järjestelmän nykyaikaistamista. Suosituksissa esitetään olennaiset havainnot. Kertomuksen 4 luvussa tarkastellaan edellisessä 12 artiklan mukaisessa kertomuksessa annettujen suositusten täytäntöönpanoa. Näissä suosituksissa esitettiin ehdotuksia verohallintojen parantamiseksi. Lopuksi kertomuksen 5 luvussa käsitellään alv-hallintoa strategisesta näkökulmasta.

Tämä kertomus perustuu kansallisilta verohallinnoilta saatuihin tietoihin. Tietojen laatu ja tarkkuus vaihtelivat huomattavasti. Koska verohallinnoissa on yhä useammin yhdistetty kaikentyyppisiä veroja koskevat prosessit, nimenomaan alv:a koskevat seikat oli toisinaan vaikea erottaa laajemmasta verohallintorakenteesta. Sosiaalipoliittiset, maantieteelliset, taloudelliset ja historialliset erityispiirteet, jotka vaikuttavat kansallisen alv:n kanto- ja valvontajärjestelmän rakenteeseen ja järjestämiseen, jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.

2.Alv:n merkitys EU:n tuloina 

Alv-tulot ovat jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioissa tärkeä tulonlähde. Vuonna 2013 EU:n talousarvioon sisältyi alv-perusteisista omista varoista peräisin olevia tuloja yhteensä 14 019 miljardia euroa, ja vuonna 2015 niiden määrä oli kasvanut 18 087 miljardiin euroon. Tämä vastaa jäsenvaltioiden maksamien alv-perusteisten omien varojen suhteellista osuutta omien varojen kokonaismäärästä. Osuus kasvoi kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2013 (9,4 prosenttia) vuoteen 2015 (12,4 prosenttia).

Taulukko 1: EU:n alv-perusteisista omista varoista peräisin olevat kokonaistulot raportointikaudella (2013–2015)

Lähde: EU:n talousarvio (budjettipääosaston rahoituskertomukset 2013, 2014 ja 2015)

Alv-vaje eli kannettujen alv-tulojen kokonaismäärien ja kannettavaksi oletettujen teoreettisten määrien erotus on kuitenkin merkittävä EU:ssa. Vuosina 2011–2015 alv-vaje kasvoi ensin ja saavutti huippunsa vuonna 2013, minkä jälkeen se supistui ja oli pienimmillään vuonna 2015 (noin 152 miljardia euroa).

Kaavio 1: Alv-vaje EU:ssa vuosina 2011–2015 (prosentteina koko alv-velvollisuudesta sekä miljardeina euroina)

Lähde: Study and Reports on the VAT Gap in the EU-28 Member States: 2017 Final Report 1

Alv:n kantoon vaikuttavat muun muassa verohallinnon prosessien ja menettelyjen toimivuus ja tehokkuus. Verohallinnon suorituskyky vaikuttaa näin ollen jäsenvaltioiden EU:lle tilittämästä alv:sta kertyvien omien varojen määrään. Alv-järjestelmän hallinta on sen vuoksi ratkaisevan tärkeä osa verohallintoa 2 .

3.Tärkeimmät havainnot

3.1.Yleiset huomiot

3.1.1.Verohallinnon järjestäminen

Vuosina 2013–2016 useat jäsenvaltiot ovat uudistaneet tai olivat uudistamassa verohallintoaan (tai osaa siitä). Siirtyminen verotyyppiin perustuvasta hallinnosta veronmaksajatyypin (suuryritykset, pk-yritykset ja yksityishenkilöt) tai tehtävätyypin (esimerkiksi rekisteröinti, ilmoituksen antaminen ja maksaminen) perusteella järjestettyyn verohallintoon jatkuu edelleen. Esimerkiksi arvonlisäveroa (alv), yhteisöveroa ja henkilön tuloveroa koskevien erillisten prosessien sijaan käyttöön tulee näin yksi prosessi, joka koskee kaikkia veroja. Asetuksen 12 artiklassa mainitun alv-menettelyjen tehokkuuden mittaaminen merkitsee siten verohallinnon päätehtävien arviointia verotyypistä riippumatta.

Veroviranomaisten kohtaamat haasteet kasvavat, ja niitä pidetään usein riskeinä. Haasteita aiheuttavat muun muassa liiketoimintamallien monimutkaisuus ja innovaatiot (varsinkin niin sanotun yhteistyötalouden alalla), uudet rahoitustuotteet, verovelvollisten sekä verollisten palvelujen suuri määrä, talouden digitalisaatio ja sähköisen kaupankäynnin vilkastuminen. Verohallintoja vaaditaan parantamaan tehokkuuttaan ja lisäämään vastuuvelvollisuuttaan, mutta samalla niiden on supistettava budjettiaan ja vähennettävä rekrytointiaan. Tämä pakottaa verohallinnot etsimään uusia ja joustavia toimia ja lähestymistapoja verojen, mukaan lukien alv:n, kantamiseksi.

Useat jäsenvaltiot ovat yhdistäneet verohallinnon tullihallintoon ja/tai talousrikostutkinnasta vastaaviin osastoihin luodakseen synergioita ja vähentääkseen kustannuksia. Lisäksi kaikki veroviranomaiset käyttävät jossain laajuudessa riskiperusteista lähestymistapaa suorittaessaan keskeisiä verohallinnon tehtäviä. Useat verohallinnot ovat perustaneet erillisen data-analytiikka- ja riskienhallintatoiminnon, joka on vastuussa riskien havaitsemisesta sekä riskienhallintastrategian suunnittelusta ja täytäntöönpanosta. Toiset ovat sisällyttäneet riskiperusteisia menettelyjä verohallinnon kaikkiin keskeisiin tehtäviin tai osaan niistä parantaakseen resurssien kohdentamista ja verohallinnon toimivuutta ja tehokkuutta.

Kansallista alv-järjestelmää on lisäksi jouduttu muuttamaan lainsäädännöllisten muutosten vuoksi (esimerkiksi arvonlisäveron erityisjärjestelmän 3 käyttöönotto, käännetyn verovelvollisuuden soveltaminen tietyillä aloilla, alv-kantojen muutokset tai kassaperusteinen kirjanpitojärjestelmä 4 ).

Suositus 1: verohallinnon järjestäminen

3.1.2.Digitalisaatio ja tietotekniikka

Digitalisaatio ja tietotekniikan käyttö on nykyään tunnusomaista hallinnollisille prosesseille. Tämä kehitys vaikuttaa verovelvollisten ja verohallintojen väliseen suhteeseen: digitalisaatio ja tietotekniikka helpottavat verovelvollisille kuuluvien velvollisuuksien täyttämistä ja auttavat veroviranomaisia havaitsemaan ja analysoimaan alv:oon liittyviä riskejä. Kasvattaakseen tuloja sekä parantaakseen tehokkuutta ja säännösten noudattamista tilanteessa, jossa resurssit vähenevät, veroviranomaiset turvautuvat yhä enemmän digitaaliseen verotietojen keruuseen ja analysointiin. Näin ne voivat kerätä verotietoja lähes reaaliaikaisesti, varsinkin jos tiedot saadaan suoraan verovelvollisten omista järjestelmistä. Alv on yksi ensimmäisistä kokonaan digitalisoitavista veroista. Sähköiset palvelut, verovelvollisten tilit, sähköinen laskutus ja kotimaan valvontailmoitusten 5 käyttö ovat esimerkkejä tästä kehityksestä.

Tietotekniikan käytön lisääntyminen on selvästi näkyvä kehityssuunta tällä raportointikaudella, joskin sen käyttöönotossa on eroja jäsenvaltioiden välillä. Tietojen louhinnalla ja analysoinnilla on kasvava merkitys säännösten noudattamista ja tarkastuksia koskevissa aloitteissa. Veroviranomaisilla on verovelvollisilta saatujen tietojen pohjalta aiempaa paremmat mahdollisuudet saada selville monimutkaisia liikesuhteita ja petollista toimintaa, jotka johtavat esimerkiksi tarkastuksiin tai palautusten maksun lopettamiseen.

Data-analytiikan käyttö säännösten noudattamista koskeviin tarkoituksiin laajenee. Useat jäsenvaltiot ovat tehneet tai ovat toteuttamassa alv:hen liittyviä aloitteita, joiden tarkoituksena on kerätä laskutason tietoa ja lisätä jäsenvaltion alueella tehtävien liiketoimien läpinäkyvyyttä. Lisäksi useat jäsenvaltiot keräävät tietoja tavaroiden liikkumisesta. Vaikka tietotekniikka auttaa verohallintoja keräämään yhä enemmän tietoa, lisääntyvä tietomäärä ei välttämättä paranna riskinarviointia. Liiallinen tietomäärä voi jopa estää olennaisten tietojen tunnistamisen ja heikentää säännösten noudattamista. Verohallintojen on sen vuoksi löydettävä sopiva tasapaino tiedontarpeen ja tietojen asianmukaisen käsittelyn ja analysoinnin sekä yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan välillä.

Veroviranomaiset katsovat lisäksi, että tietotekniikkainvestointeihin liittyy rajoitteita. Tietotekniikkajärjestelmät (laitteistot ja ohjelmistot) ovat usein kalliita, eivätkä ne ole aina keskenään yhteensopivia. Tämä voi estää veroviranomaisten keskinäistä tiedonvaihtoa tai tiedonvaihtoa veroviranomaisten ja muiden valtionhallinnon elinten välillä. Jäsenvaltiot voivat hyötyä tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä, jonka tarkoituksena on estää toimenpiteiden ja järjestelmien päällekkäisyyksiä, vähentää tietotekniikkakustannuksia ja tuottaa yhteisiä etuja investoinneilla yhteensopiviin tietoteknisiin ratkaisuihin.

Suositus 2: digitalisaatio ja tietotekniikka

3.1.3.Alv-vajeen analysointi

Alv-vaje pieneni raportointikaudella hieman sekä määrällisesti että prosentuaalisesti (ks. kaavio 1). Yksilötasolla alv-vajeessa on kuitenkin huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä (vaje vaihteli 0 prosentista 36,9 prosenttiin). Vaikka alv-vajeen pieneneminen voi johtua erilaisista syistä, esimerkiksi paremmista tiedoista tai talouskasvusta, myös verohallinnon parantaminen voi liittyä siihen. Monet veroviranomaiset ovat toteuttaneet arvioituina vuosina (2013–2016) useita, toisinaan kauaskantoisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on alv-vajeen pienentäminen. 7 Vaikka näiden toimenpiteiden vaikutuksesta alv-vajeeseen ei ole kiistatonta näyttöä, on todennäköistä, että ne ovat vaikuttaneet säännösten noudattamiseen ja siten alv-vajeen suuruuteen. Komission julkaiseman alv-vajetta koskevan raportin lisäksi yhä useampi jäsenvaltio laskee oman alv-vajeensa ja vielä yksityiskohtaisemmin kuin komissio, esimerkiksi laskemalla alv-vajeen talouden alaa tai maantieteellistä aluetta kohti.

Suositus 3: alv-vajeen laskeminen ja analysointi

3.2.Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen

Jäsenvaltioilla on oltava rekisteröintijärjestelmä, jossa arvonlisäverovelvollisilla on yksilöllinen tunniste 8 , ja niiden on tallennettava asiaankuuluvat tiedot EU:n sisäisistä verollisista liiketoimista VIES-järjestelmään 9 .

3.2.1.Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti

Tehokas rekisteröintimenettely ja asianmukaisesti annetut alv-tunnisteet vahvistavat alv-ilmoituksen antamiseen, alv:n maksamiseen, määräämiseen, kantoon ja riidanratkaisuun liittyviä keskeisiä hallinnollisia prosesseja. Rekisteröinnin yhteydessä kerättävien, verohallinnon tietokantoihin tallennettavien tietojen olisi tämän vuoksi oltava kattavia, paikkansapitäviä ja ajantasaisia. On ratkaisevan tärkeää, että veroviranomaiset noudattavat rekisteröinti- ja rekisteristä poistamismenettelyjä tarkasti, sillä tällä alalla tapahtuvilla laiminlyönneillä on merkittävä vaikutus alv:n kantoon muissa jäsenvaltioissa.

Vaikka rekisteröintiprosessin on oltava nopea, jotta verovelvollisten liiketoiminta ei vaikeudu, on tärkeää välttää antamasta alv-tunnistetta verovelvollisille, joilla on petollisia aikeita. Nopeuden ja varmuuden tasapainottaminen on sen vuoksi olennaista.

Kaavio 2: Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä koskevien pyyntöjen kehitys 21:ssä EU:n jäsenvaltiossa (2013–2015) 10

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä koskevien pyyntöjen kokonaismäärä 21 jäsenvaltiossa pysyi kaavion mukaan jokseenkin vakaana raportointikaudella, kun taas VIES-järjestelmästä poistettujen rekisteröintien määrä lisääntyi merkittävästi vuonna 2015. Tähän lisääntymiseen ei ole löytynyt erityistä syytä.

Kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä rekisteröintimenettelyt. Joissain jäsenvaltioissa on keskitetty rekisteröitymismahdollisuus. Yritysten ei näin tarvitse rekisteröityä eri rekistereihin eri virastoissa (esimerkiksi kauppakamari, kauppatuomioistuin ja verotoimisto), vaan kaikki rekisteröinnit voi hoitaa yhdessä paikassa. Tämä merkitsee, että kyseisillä virastoilla on yhdennetyt tietokannat ja ne vaihtavat tietoja keskenään.

Kaavio 3: Rekisteröintimenettelyjen tärkeimpien ominaisuuksien käytettävyys EU:n 28 jäsenvaltiossa (2016)

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Verkossa tapahtuvasta rekisteröitymisestä on tulossa yleinen käytäntö, mikä vastaa pyrkimystä verovelvollisille suunnattujen palvelujen parantamiseen. 11  

Verovelvollisille annetaan tietoa rekisteröintimenettelyistä ja velvoitteista pääasiassa verohallinnon verkkosivuston kautta. Joissain jäsenvaltioissa tällaista tietoa ei ole edelleenkään saatavilla vieraalla kielellä, minkä vuoksi sijoittautumattomien verovelvollisten voi olla vaikea täyttää rekisteröinnin edellytyksiä. 

Suositus 4: ulkomaisten verovelvollisten rekisteröinti arvonlisäverovelvollisiksi

Jäsenvaltioilla on erilaisia käytäntöjä verovelvollisten tunnisteiden luomisessa. Käytännöt vaihtelevat yhdestä kaikkia veroja, mukaan lukien alv:a, koskevasta tunnisteesta alv:a ja muita veroja koskeviin erillisiin tunnisteisiin. Joissain jäsenvaltioissa jopa VIES-tunniste on eri kuin alv-tunniste. Tällainen alv-tunnisteita koskevien käytäntöjen hajanaisuus voi aiheuttaa hallinnollista lisätaakkaa eri jäsenvaltioissa toimiville yrityksille.

Suositus 5: alv-tunnisteet

Jotta vältetään alv-tunnisteen käyttö petolliseen toimintaan, verohallintojen on varmistettava, että verovelvollisen antamat tiedot ovat oikeita, täsmällisiä ja kattavia. Useissa jäsenvaltioissa on tätä varten käytössä kaiken alusta loppuun kattava prosessi, johon kuuluu verovelvollisen henkilöllisyyden varmistaminen, alustavat tarkistukset ennen rekisteröintiä, riskianalyysin perusteella ristiintarkastukset kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen kanssa, riskialttiita toimijoita koskevat rekisteröinnin jälkeiset seurantaohjelmat ja rekisteristä poistamismenettelyt, jos verovelvollinen ei enää täytä rekisteröinnin edellytyksiä. Vaikka tällainen kaiken alusta loppuun kattava prosessi on otettu käyttöön monissa jäsenvaltioissa, sen liitännäistoimet suoritetaan usein tapauskohtaisesti, mikä lisää riskiä siitä, että rekisteröintijärjestelmässä on epäluotettavia tietoja. Järjestelmällisempi lähestymistapa parantaa verohallintojen mahdollisuuksia vähentää rekisteröintimenettelyyn liittyviä riskejä.

Suositus 6: alv- ja VIES-järjestelmän tietojen oikeellisuus

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että jäsenvaltiot ovat siirtymässä riskinarviointiin perustuvaan rekisteröintimenettelyyn. Jotta tällainen lähestymistapa ei viivästyttäisi alv-tunnisteiden antamista, useat verohallinnot ovat ottaneet käyttöön tätä riskiä pienentäviä menettelyjä 12 . Jäsenvaltiot ilmoittivat vastauksissaan, että alv- ja/tai VIES-tunniste toimitetaan viikon kuluessa eli 1–5 päivässä. Näyttää siis siltä, että riskinarviointiin perustuva lähestymistapa ei viivästytä merkittävästi alv- ja/tai VIES-tunnisteen toimittamista.

Kaavio 4: Alv- ja VIES-tunnisteen saamiseen kulunut aika 22:ssa EU:n jäsenvaltiossa (2013–2015) 13

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Kaikissa jäsenvaltioissa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiin liittyvä tietokanta on sähköisessä muodossa, minkä ansiosta veroviranomaiset voivat linkittää rekisteröintitiedot alv-ilmoitusten antamiseen, alv:n maksamiseen, alv:n kantoon ja tarkastuksiin käytettäviin muihin alijärjestelmiin.

Lopuksi on syytä huomata, että valtaosalla verohallinnoista on säännösten noudattamista koskevia strategioita, joihin sisältyy toimenpiteitä rekisteröimättömien verovelvollisten löytämiseksi. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi tiedotuskampanjat 14 , tarkastuskäynnit ja kotimaan valvontailmoitusten tarkistaminen 15 .

3.2.2.Verovelvollisten poistaminen alv-rekisteristä

Kaikissa jäsenvaltioissa verohallinnot poistavat verovelvollisen rekisteristä tämän pyynnöstä tai viran puolesta taloudellisen toiminnan päätyttyä. Muutamissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön mahdollisuus poistaa verovelvollinen rekisteristä, jos alv-ilmoitusta ei ole annettu moneen kuukauteen. Muissa tapauksissa, esimerkiksi petosepäilyn yhteydessä, useimmilla jäsenvaltioilla ei ole oikeudellista mahdollisuutta poistaa verovelvollisia alv-järjestelmästä.

3.2.3.VIES-järjestelmään rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen

Arvonlisäverovelvollisten rekisteröintiin VIES-järjestelmään sovelletaan erilaisia lähestymistapoja. Joissain jäsenvaltioissa kaikki kansalliset arvonlisäverovelvollisten rekisteröinnit sisällytetään automaattisesti VIES-järjestelmään. Toisissa jäsenvaltioissa VIES-järjestelmään sisällytetään ainoastaan ne verovelvolliset, jotka ilmoittavat rekisteröinnin yhteydessä tai myöhemmin suorittavansa EU:n sisäisiä liiketoimia.

Jäsenvaltioiden vastauksista ilmeni, että yli 30 prosentilla verohallinnoista ei ollut käytössään rekisteröinnin jälkeistä valvontamenettelyä 16 . Toisissa jäsenvaltioissa verohallinnot tekevät ainoastaan tapauskohtaisia tarkastuksia rekisteröinnin jälkeen.

Suositus 7: rekisteröinnin jälkeiset tarkastukset

3.3.Alv-ilmoituksen antaminen ja alv:n maksaminen

Arvonlisävero on kulutusvero, jonka lopullinen kuluttaja maksaa myyjälle. Myyjä on arvonlisäverovelvollinen, joka perii myynnistä suoritettavan alv:n, vähentää siitä ostoihinsa sisältyvän alv:n ja tilittää maksettavaksi jäävän alv:n valtiolle. Koska verovelvollinen toimii veronkantajana valtion puolesta, on tärkeää, että alv-ilmoitukset annetaan ja maksut suoritetaan ajallaan.

3.3.1.Alv-ilmoituksen antaminen

Parantaakseen säännösten noudattamista lähes kaikki jäsenvaltiot tarjoavat mahdollisuuden antaa alv-ilmoitukset sähköisesti. Useimmissa jäsenvaltioissa ilmoitusten antaminen sähköisesti on pakollista kaikille arvonlisäverovelvollisiksi rekisteröidyille yrityksille. Eräät jäsenvaltiot ovat sallineet joitain poikkeuksia esimerkiksi pienille yrityksille.

Kaikissa jäsenvaltioissa alv-ilmoituksen voi antaa sähköisesti, ja lukuisissa jäsenvaltioissa se on pakollista monille arvonlisäverovelvollisille. Sähköisten alv-ilmoitusten osuus oli 83 prosenttia vuonna 2013, ja vuonna 2015 se oli lähes 95 prosenttia.

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen     Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Kaikki jäsenvaltiot seuraavat alv-ilmoitusten määräaikoja automaattisesti. Vuosina 2013–2015 ajallaan annettujen alv-ilmoitusten osuus kasvoi ja oli lähes 89 prosenttia vuonna 2015. Kun otetaan huomioon 30 päivän kuluessa määräajan umpeutumisesta lähetetyt ilmoitukset, ilmoittamisaste nousee yli 96 prosenttiin.

Taulukko 2: Alv-ilmoitusten antaminen EU:n jäsenvaltioissa vuosina 2013–2015 17  

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Jos alv-ilmoitus on myöhässä, useimmat jäsenvaltiot lähettävät muistutuksia (automaattisesti tai manuaalisesti) määräajan umpeuduttua. Muutamat jäsenvaltiot ilmoittavat ennakkoon määräpäivän lähestymisestä. Tämä käytäntö on näiden jäsenvaltioiden mukaan vähentänyt alv-ilmoitusten myöhästymistä.

Kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä seuraamusjärjestelmä, jonka tarkoituksena on kannustaa verovelvollisia antamaan ilmoitukset ajallaan. Jos alv-ilmoitus jätetään antamatta, useimmissa jäsenvaltioissa arvioidaan maksettava alv-määrä ja siihen lisätään seuraamusmaksu. Puolessa jäsenvaltioista on käytössä yksinkertaistettu alv-ilmoitusjärjestelmä pieniä verovelvollisia varten.

3.3.2.Alv:n maksaminen

Valtaosassa jäsenvaltioita veroviranomaiset tarjoavat mahdollisuuden maksaa alv sähköisesti. Sähköinen maksaminen on pakollista kuitenkin ainoastaan puolessa jäsenvaltioista. Muutamissa jäsenvaltioissa alv:n voi edelleen maksaa käteisenä, mutta sähköisten välineiden käyttöä pyritään edistämään.

Myös maksujen määräaikoja seurataan sähköisesti. Yleinen käytäntö on, että veroviranomaiset lähettävät automaattisesti muistutuksia määräaikojen umpeuduttua. Pienten verovelvollisten käytettävissä on erityinen yksinkertaistettu maksujärjestely 18 .

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen     Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä maksuviivästyksiin liittyvä seuraamus- ja korkojärjestelmä. Komissio selvittää parhaillaan jäsenvaltioiden käytäntöjä seuraamusten määräämisessä analysoidakseen oikeudellisia rajoitteita ja seuraamusten vaikutuksia säännösten noudattamiseen. 19

3.4.Alv-velkojen periminen

Alv:n kanto perustuu oma-aloitteeseen määräämiseen ja vapaaehtoiseen maksamiseen. Verohallintojen tavoitteena on, että vapaaehtoisesti ajallaan maksettujen verojen osuus on suuri ja verorästejä on vähän. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että suuri osa alv-ilmoituksista annetaan ajallaan, jotta voidaan selvittää maksamatta olevat alv-määrät, ja maksun myöhästyessä tarvitaan nopeita jatkotoimia. Yleensä näihin toimiin kuuluu seuraamusten ja koron määrääminen sekä perintäsuunnitelman täytäntöönpano.

Parantaakseen toiminnan tehokkuutta kaikki jäsenvaltiot ovat perustaneet erillisiä perintäyksiköitä tai kouluttaneet perintäasiantuntijoita verohallintoonsa tai ulkoistaneet velkojen perinnän puolivaltiolliselle elimelle. ˮSisäinenˮ perintätoiminta tapahtuu pääasiassa kansallisella tasolla.

Valtaosalla verohallinnoista on tarkka yleiskatsaus alv-veloista, luokiteltuina usein vuoden, määrän tai alkuperän (määrätty oma-aloitteisesti tai tarkastuksen tuloksena) mukaan. Joissain jäsenvaltioissa tämä yleiskatsaus on saatavilla reaaliaikaisesti.

Kaavio 9: Alv-velkojen perintä – yleiskatsaus tärkeimmistä välineistä ja käytännöistä EU:n 28 jäsenvaltiossa (2016) 

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Jäsenvaltioilla on erilaisia oikeudellisia välineitä ja lähestymistapoja velkojen perintään. Yleisenä lähestymistapana verovelkojen perinnässä on ohjata resursseja sinne, missä velat on mahdollista saada perityksi. Monissa jäsenvaltioissa on käytössä menettely, jossa uusiin velallisiin 20 otetaan yhteyttä varhaisessa vaiheessa (puhelimitse tai sähköpostitse), joko järjestelmällisesti tai ajoittain. Lisäksi painotetaan ˮnuoriaˮ saatavia, joita varten on todettu varoja. Käytäntö osoittaakin, että vanhojen velkojen perintä ei onnistu yhtä usein. 21 Joillain verohallinnoilla on kuitenkin lakisääteinen velvollisuus periä kaikki saatavansa, ja perityt määrät käytetään ensin vanhimpiin saataviin.

Osamaksujärjestelyt ja verohuojennusten (esimerkiksi alv:n palautukset) käyttö maksamatta olevien alv-velkojen kuittaamiseen ovat yleisiä käytäntöjä. Harvinaisempi käytäntö, josta käydään keskustelua, on ulkomaisen alv:n palautuksen käyttö ulkomaisen alv-velan kuittaamiseen.

Jos verovelat eivät ole perittävissä, moni verohallinto voi soveltaa tappionkirjausmenettelyjä osana julkisten verovelkojen hallintaa. Alv-velkojen periminen yrityksen johdolta tai ostajalta (yhteisvastuu) on oikeudellisesti mahdollisesti useissa jäsenvaltioissa, mutta tätä keinoa on vaikea käyttää, koska todistustaakka on verohallinnolla.

Komissio tulee julkaisemaan arvion keskinäisestä avunannosta perinnässä annetusta direktiivistä. Jäsenvaltioita kehotetaan kiinnittämään huomiota tähän kertomukseen.

Suositus 8: rekisteröinnin jälkeiset tarkastukset

3.5.Alv:n palautus 

Koska verohallinnon resurssit ovat rajalliset ja koska yritysten on saatava rahansa kohtuullisessa ajassa, verohallintojen on pyrittävä löytämään sopiva tasapaino laillisten yritysten alv:n palautuksen pikaisen maksamisen sekä virheisiin ja petoksiin liittyvän perusteellisen tarkastuksen välillä.

Lähes kaikkien jäsenvaltioiden verohallinnoilla on käytössä riskinarviointiin perustuvia menettelyjä, jotka takaavat, että merkittävä osa vähäriskisistä alv:n palautuspyynnöistä käsitellään viipymättä, kun taas riskialttiit pyynnöt tutkitaan tarkasti. Useimmissa jäsenvaltioissa nämä menettelyt on automatisoitu sähköisten prosessien avulla. Muutamissa jäsenvaltioissa kaikki alv:n palautuspyynnöt on tarkastettava ennen kuin maksu voidaan suorittaa (järjestelmälliset ennakkotarkastukset), mikä voi viivästyttää palautusmenettelyä. Myös budjettirajoitteet voivat vaikuttaa alv:n palautusten aikatauluun. Molemmat tilanteet (järjestelmälliset ennakkotarkastukset ja palautusten viivästyminen budjettirajoitteiden vuoksi) aiheuttavat taloudellisia paineita laillisille yrityksille ja ovat esteenä rajat ylittävälle kaupalle.

Suositus 9: alv:n palautusten viivästyminen

3.6.Alv-tarkastukset ja tutkinta

Kaikkien verohallintojen organisaatioihin kuuluu tarkastusosastoja, joilla on usein petosten torjuntaan erikoistuneita yksiköitä. Kaikki verohallinnot käyttivät perinteisten tarkastusten lisäksi sähköisiä tarkastusmenetelmiä. 22  

Tarkastustyötä varten suunnitellaan yleisiä strategioita ja/tai ohjelmia ja niiden lisäksi usein kohdennettuja alv-strategioita ja/tai -ohjelmia. Alv-ilmoituksissa annettujen tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi tehdään monenlaisia alv-tarkastuksia (esimerkiksi laajoja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, ongelmiin liittyviä tarkastuksia ja verotoimistossa tehtäviä tarkastuksia). Tarkastukset ovat kuitenkin kallis väline, sillä ne vievät aikaa ja vaativat runsaasti henkilöresursseja. Lisäksi tarkastusten tuloksena kannetun alv:n osuus kannetun alv:n kokonaismäärästä on vähäinen.

Nykyään monet verohallinnot myöntävät, että (kattavien) tarkastusten ei enää odoteta olevan kaikkein toimivin ja tehokkain keino säännösten laiminlyönnin estämiseksi. Sen sijaan nämä hallinnot pitävät tarkastuksia viimeisenä täytäntöönpanotoimena, jota käytetään, kun muut ennakoivat toimenpiteet, joilla pyritään parantamaan verolakien ja velvoitteiden vapaaehtoista noudattamista, eivät tai eivät enää tehoa. Sopivan tasapainon löytäminen säännösten noudattamista parantavien toimenpiteiden ja alv-tarkastusten välillä on yksi verohallinnon suurimmista haasteista.

Kaavio 10: Kannettu alv ja tarkastusten jälkeen määrätty alv 22:ssa EU:n jäsenvaltiossa 23 (2013–2015)

Lähde: jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Muiden verohallintojen lähestymistapa (alv-)säännösten noudattamiseen perustuu pääosin seurantaan ja valvontaan. Tässä lähestymistavassa tavanomaisena käytäntönä on pyrkiä tehostamaan tarkastuksia riskinhallintamenetelmien avulla, erityisesti tarkastettavien tapausten valinnassa. Riskien analysoinnin tueksi on toteutettu erilaisia toimenpiteitä, esimerkiksi otettu käyttöön valvontailmoitukset, joiden avulla veroviranomaiset voivat tehdä myyntien ja ostojen ristiintarkastuksia kotimaan tasolla. Myös kolmansilta osapuolilta saatujen tietojen lisääntynyt käyttö tekee tarkastuksista entistä kohdennetumpia. Näin kerätyt tiedot ovat osoittautuneet tärkeäksi tekijäksi petosten havaitsemisessa.

Tapa, jolla verohallinnon tehokkuutta mitataan, estää siirtymistä tarkastuksiin perustuvasta lähestymistavasta ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Jos tehokkuutta mitataan tarkastus-/veronkantotilastojen perusteella, siirtyminen säännösten noudattamiseen perustuvaan lähestymistapaan edellyttää muiden mittareiden käyttöä. Tällaisia ovat esimerkiksi alv-vaje ja yritysten arviot verohallinnolta saadun kohtelun oikeudenmukaisuudesta kilpailuympäristössä.

Suositus 10: tarkastuksia ja säännösten noudattamista koskeva strategia

Alv-petosten torjunta on edelleen yksi verohallintojen ja komission painopisteistä. 24 Jäsenvaltioiden veroviranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä on tarpeen vahvistaa erityisesti rajat ylittävien alv-petosten torjunnassa. Tämän vuoksi komissio on arvioinut nykyisiä hallinnollisia yhteistyöjärjestelyjä ja esittää ehdotuksen hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen muuttamisesta.

4.Seitsemännessä 12 artiklan mukaisessa kertomuksessa ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 25 annettujen suositusten täytäntöönpano

Seitsemännessä 12 artiklan mukaisessa kertomuksessa ja siihen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään 32 suositusta, jotka on osoitettu 27 jäsenvaltiolle 26 . Suositukset on ryhmitelty seitsemään osa-alueeseen: a) alv-tunniste, rekisteröinti ja rekisteristä poistaminen; b) tullimenettely 42; c) alv-ilmoitukset ja maksaminen; d) alv:n kanto ja velan periminen; e) alv-tarkastukset ja tutkinta; f) veroriitojen ratkaisu; g) alv-säännösten noudattaminen. Kukin suositus oli sovellettavissa vähintään kahteen ja enintään 27 jäsenvaltioon.

Kaavio 11: Suositusten täytäntöönpanoaste osa-alueittain 27 jäsenvaltiossa 27

Lähde: Seitsemäs 12 artiklan mukainen kertomus (aiemmat suositukset); jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Jäsenvaltioiden vastausten perusteella näyttää siltä, että yli kaksi kolmasosaa suosituksista on otettu kokonaan tai osittain käyttöön. Kun tutkitaan tarkemmin jäsenvaltio- ja suosituskohtaisia täytäntöönpanoasteita, voidaan havaita huomattavaa vaihtelua. Eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet ehdotuksia käyttöön tuskin ollenkaan, kun taas toiset ovat panneet täytäntöön suurimman osan ehdotuksista. Eräät suositukset (esimerkiksi arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinnistä ja tarkastuksista) on otettu hyvin vastaan, kun taas toiset suositukset (esimerkiksi riidanratkaisusta) on jätetty toteuttamatta lähes kokonaan.

Etenkin VIES-järjestelmän tietojen pysyminen täsmällisinä ja ajantasaisina on edelleen suuri huolenaihe. Vielä nykyään useissa jäsenvaltioissa ei tarkisteta säännöllisesti VIES-järjestelmän tietojen paikkansapitävyyttä, mikä aiheuttaa huomattavia vaikeuksia sisämarkkinoilla liiketoimintaa harjoittaville (ks. myös 3.2.3 alakohta).

Kaavio 12: Aiempien suositusten kokonaistäytäntöönpanoaste 28  

Lähde: Seitsemäs 12 artiklan mukainen kertomus (aiemmat suositukset); jäsenvaltioiden vastaukset vuoden 2017 kyselylomakkeeseen

Lisäksi, kuten myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on tähdentänyt 29 , tullimenettelyn 42 30 soveltaminen on edelleen ongelmallista. Tullissa ei esimerkiksi edelleenkään tarkisteta järjestelmällisesti alv-tunnistetta VIES-järjestelmästä, tietoja ei toimiteta kansallisille veroviranomaisille eikä riskien arviointiperusteita oteta huomioon.

VIES-järjestelmän ja tullimenettelyn 42 toimintaan liittyvillä heikkouksilla on vakavia seurauksia, ja ne vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan. Petoksentekijät hyödyntävät näitä puutteita pysymällä alv-järjestelmän piirissä, mikä aiheuttaa alv-tulojen menetyksiä jäsenvaltioille ja vaikuttaa siten kielteisesti alv:sta kertyviin omiin varoihin.

Tämä osoittaa, että (jäsenvaltioilta saatuihin vastauksiin perustuva) suositusten 70,8 prosentin kokonaistäytäntöönpanoaste ei anna sellaisenaan todellista kuvaa verohallintojen alv:n kannon tehokkuuden paranemisesta. Muut itsearviointivälineet voisivat auttaa jäsenvaltioita arvioimaan verohallintonsa suorituskykyä järjestelmällisemmin ja luotettavammin. Arvioinnin tukena jäsenvaltiot voivat käyttää esimerkiksi Fiscal Blueprints -suuntaviivoja 31 ja verohallinnon diagnostista arviointivälinettä (Tax Administration Diagnostic Assessment Tool) 32 , jotka ovat yleisesti saatavilla.

Suositus 11: tullimenettely 42

5.Yhteistyöllä kohti parempaa verohallintoa (alv-hallintoa)

Verojen kannosta tulee yhä haastavampaa jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Digitalisaatio, globalisaatio, uudet liiketoimintamallit, veropetokset ja verojen kiertäminen sekä rajalliset resurssit pakottavat verohallinnot tarkastelemaan käytäntöjään ja etsimään lisäkeinoja tai vaihtoehtoisia keinoja verojen kantoon. On myös tärkeää varmistaa verohallinnon laatu, joka ilmenee toimivuutena ja tehokkuutena, jotta alv-tulojen kanto omassa ja muissa jäsenvaltioissa sujuisi ongelmitta.

On siis aika tehdä yhteistyötä. Monet verohallinnot ymmärtävät, etteivät ne voi enää toimia yksinään. Jo nykyään pienten jäsenvaltioiden (Benelux-maat, Pohjoismaat ja Baltian maat) veroviranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä yhteisissä asioissa hyötyäkseen mittakaavaeduista. Yhteistyötä tehdään tietotekniikkaan, säännösten noudattamiseen, riskienhallintaan, veropetosten torjuntaan ja hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen liittyvissä asioissa. Näistä alueellisista aloitteista hyötyvät tahot joutuvat kuitenkin huomaamaan niiden maantieteellisen rajallisuuden laajemmassa unionissa, ja siksi ne pyrkivät usein laajentamaan aloitteitaan EU:n tasolle. Toisinaan jäsenvaltiot eivät pysty toteuttamaan asianmukaisia jatkotoimia sitoumustensa johdosta, koska niihin ei ole resursseja tai niihin ei ole sitouduttu poliittisesti. Lisäksi joissain verohallinnoissa on meneillään rakenneuudistuksia, ja ne haluavat kertoa kokemuksistaan muille. Kyseiset jäsenvaltiot voivat komission tuella antaa tietoa muille verohallinnoille ja auttaa niitä organisaatiouudistuksissa. Jäsenvaltioiden käytettävissä on jo nyt esimerkiksi Fiscalis 2020 -ohjelma 33 ja rakenneuudistusten tukiohjelma 34 , joiden avulla ne voivat parantaa verohallintojensa valmiuksia.

Edellä esitetty huomioon ottaen jäsenvaltiot voivat hyötyä jäsennetystä strategisesta EU:n tason vuoropuhelusta, joka koskee esimerkiksi seuraavia suurimpia haasteita: digitaalisen talouden ja uusien teknologioiden vaikutukset, hallinnollisen yhteistyön hyödyntäminen alv-petosten torjunnassa, data-analytiikkavälineisiin ja -prosesseihin sekä tietotekniikkayhteistyöhön panostaminen sekä verohallintojen uudistamiseen ja niiden suorituskyvyn, säännösten noudattamista koskevien lähestymistapojen ja riskienhallinnan arviointiin liittyvien kokemusten vaihtaminen.

Komissio järjestää vuonna 2018 yhdessä jäsenvaltioiden kanssa verohallintojen johtajille tarkoitetun kokouksen, jossa on määrä keskustella näistä haasteista ja niiden ratkaisemisesta.

Tietotekniikkajärjestelmät ovat olennaisen tärkeitä veropolitiikan täytäntöönpanossa, petosten torjunnassa ja tietojen käytössä politiikan suunnittelun parantamiseen. Verohallinnot käyttävät yhä enemmän eri lähteistä (esimerkiksi verovelvollisilta, muilta valtion elimiltä ja laitoksilta ja muilta jäsenvaltioilta) kerättyjä tietoja. Näin valtavan tietomäärän hallinnasta on tullut merkittävä haaste, sillä sitä ei voida enää käsitellä perinteisellä tavalla. Tietojen käsittelyyn ja analysointiin tarvitaan uusia välineitä. Jäsenvaltioiden on näin ollen pakko jatkaa investointeja tietoteknisiin ratkaisuihin. EU:n jäsenvaltioiden välisen yhteistyön, koordinoinnin ja läpinäkyvyyden lisääminen tällä alalla auttaisi vähentämään kustannuksia merkittävästi, koska silloin voitaisiin hyödyntää yhteisiä lähestymistapoja ja mittakaavaetuja. 35  

Jäsenvaltiot sekä komissio selvittävät uusien teknologisten tuotteiden ja digitaalisten menetelmien käyttöä tietojen vaihtamiseen ja analysointiin. Komission ja jäsenvaltioiden verohallintojen välisen sekä verohallintojen keskinäisen yhteistyön lisääminen on paras tapa saada aikaan yhteensopivia etuja kaikille sisämarkkinoilla toimiville. Lisäksi se helpottaisi jäsenvaltioiden verohallintoon liittyvien sitoumusten täytäntöönpanoa.

(1)       https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/study_and_reports_on_the_vat_gap_2017.pdf  

(2)      Verohallinto voidaan määritellä toimenpiteiksi, menettelyiksi ja välineiksi, joita veroviranomainen käyttää veropoliittisten päätösten hallinnointiin ja hoitamiseen ja joiden tavoitteena on kerätä lainsäädännön mukaisesti oikea määrä tuloja mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman vähin hallinnollisin kustannuksin.

(3)      Arvonlisäveron erityisjärjestelmää koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa 1. tammikuuta 2015 lähtien. Lainsäädäntö koskee televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen ja sähköisten palvelujen suorituspaikkaa. Neuvoston asetus (EU) N:o 967/2012, annettu 9 päivänä lokakuuta 2012, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta muille kuin verovelvollisille televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja suorittaviin sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettavien erityisjärjestelmien osalta.

(4)      Järjestelmä antaa verovelvollisille mahdollisuuden tilittää alv saatujen maksujen perusteella laadittujen laskujen sijaan.

(5)      Valvontailmoitukset kattavat alv-laskut ja mahdollistavat veroviranomaisten tekemät liiketoimien ristiintarkastukset.

(6)      TNA-ohjelmiston tarkoituksena on soveltaa alv:a koskeviin tietoihin tiedonlouhintamenetelmää petollisten verkostojen selvittämiseksi. Sen on määrä parantaa Eurofisc-verkoston nykyisiä toimintatapoja. 

(7)      Esimerkkejä: Bulgaria, Viro ja Slovakia – kotimaan valvontailmoitukset; Belgia – Transaction Network Analysis -hanke alv-petosten havaitsemiseksi.

(8)      Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 214 artikla.

(9)      VIES on alv-tietojen vaihtojärjestelmä. VIES-järjestelmästä saatavista tiedoista ja järjestelmän käytöstä säädetään neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 V luvussa.

(10)      Yhteensä 28 jäsenvaltiosta tietoja on käytettävissä vain 21:stä (ei tietoja Itävallasta, Kroatiasta, Suomesta, Ranskasta, Saksasta, Luxemburgista eikä Ruotsista).

(11)      Arvonlisäverovelvolliseksi voi rekisteröityä verkossa 25 jäsenvaltiossa (tällaista mahdollisuutta ei ole Kroatiassa, Kyproksessa eikä Romaniassa).

(12)      Esimerkiksi rekisteröintipyyntöjen jakaminen vihreisiin (ei riskiä: välitön rekisteröinti) ja punaisiin (mahdollinen riski: lisäselvitykset tarpeen ennen rekisteröintiä).

(13)      Yhteensä 28 jäsenvaltiosta tietoja on käytettävissä vain 22:sta (ei tietoja Kyproksesta, Virosta, Suomesta, Ranskasta, Irlannista eikä Espanjasta).

(14)      Esimerkiksi matkailualalla tiedotetaan rekisteröitymisestä verovelvollisille, jotka vuokraavat asuntonsa loma-aikana, tiedotusvälineiden kautta.

(15)      Arvonlisäverovelvollisten toimittamissa kotimaan valvontailmoituksissa ilmoitetaan rekisteröintialueella tapahtuneet myynnit ja ostot.

(16)      Neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 22 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on suoritettava rekisteröinnin jälkeisiä tarkastuksia, jos ne tekevät ainoastaan alustavia tarkistuksia ennen rekisteröintiä.

(17)      Perustuu täydellisiin tietoihin 21 jäsenvaltiosta ja osittaisiin tietoihin kuudesta jäsenvaltiosta. Kroatiasta ei ollut käytettävissä tietoja. Vuosien 2013–2015 tiedot kerättiin vuonna 2017. EU:n luvuissa käytetään mediaaniarvoja.

(18)      Yhtenä esimerkkinä tästä on kassaperusteinen kirjanpitojärjestelmä, jonka ansiosta pienet yritykset voivat tilittää alv:n vasta saatuaan maksun asiakkailtaan (mikä on käytännössä myöhemmin kuin noudatettaessa tavanomaista käytäntöä, jonka mukaan alv on maksettava, kun lasku on laadittu).

(19)      Ks. Twenty measures to tackle the VAT Gap.  https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/resources/documents/taxation/tax_cooperation/vat_gap/2016-03_20_measures_en.pdf .

(20)      Uudet velalliset ovat perintätietokantaan ensimmäistä kertaa kirjattavia arvonlisäverovelvollisia.

(21)      Ks. OEDC:n verohallintofoorumi (Forum on Tax administration), Working smarter in tax debt management, syyskuu 2013.

(22)      Perinteisessä tarkastuksessa tarkastaja käy verovelvollisen tai hänen kirjanpitäjänsä tiloissa tarkastamassa kirjanpidon. Sähköisiä tarkastusmenetelmiä käytettäessä tietoja hankitaan internetiin yhteydessä olevien sovellusten avulla niin, että tarkastajat pääsevät toimistostaan käsiksi taloudellisiin ja muihin kuin taloudellisiin tietoihin reaaliaikaisesti.

(23)      Yhteensä 28 jäsenvaltiosta tietoja on käytettävissä vain 22:sta (ei tietoja Belgiasta, Saksasta, Ranskasta, Alankomaista, Ruotsista eikä Yhdistyneestä kuningaskunnasta).

(24)      Komissio on äskettäin julkaissut alv-ketjupetoksia käsittelevän videon lisätäkseen EU:n kansalaisten tietoisuutta asiasta. https://www.youtube.com/watch?v=7rPzXzCoxkI

(25)      Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille, Seitsemäs asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 12 artiklan mukainen kertomus alv:n kanto- ja valvontamenettelyistä, COM(2014) 69 final; asiakirjaan Seitsemäs asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 12 artiklan mukainen kertomus alv:n kanto- ja valvontamenettelyistä liittyvä komission yksiköiden valmisteluasiakirja, SWD(2014) 38 final.

(26)      Kroatia ei ollut silloin EU:n jäsen.

(27)

     Täytäntöönpanoasteen (%) laskemiseen on käytetty aiempien suositusten kokonaismäärää ja niiden suositusten määrää, jotka on nähtävästi pantu täytäntöön. Laskenta perustuu jäsenvaltioiden vastauksiin (itsearviointi), ja siinä otetaan huomioon ainoastaan ne jäsenvaltiot, joita kyseiset suositukset koskivat.

(28)      Raja sen välillä, onko suositukset pantu osittain täytäntöön vai eikö niitä ole pantu täytäntöön ollenkaan, ei ole kovin selvä, ja osittaisen täytäntöönpanon aste vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen. Tiedot perustuvat vastanneiden jäsenvaltioiden itsearviointiin.

(29)      Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2015 ˮEU:n sisäisten arvonlisäveropetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”, 83 kohta.

(30)      Tullimenettely 42 on mekanismi, jota EU:n tuoja käyttää saadakseen vapautuksen alv:stä. Menettelyä käytetään, kun EU:n ulkopuolelta yhteen jäsenvaltioon tuotuja tavaroita kuljetetaan toiseen jäsenvaltioon. Alv on silloin maksettava jälkimmäisessä määräjäsenvaltiossa.

(31)      Ks. https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/resources/documents/common/publications/info_docs/taxation/fiscal_blueprint_en.pdf

(32)      Ks. http://www.tadat.org/

(33)      Fiscalis 2020 on EU:n yhteistyöohjelma, joka antaa kansallisille verohallinnoille mahdollisuuden tuottaa ja vaihtaa tietoja ja asiantuntemusta. Ohjelman avulla voidaan kehittää ja käyttää merkittäviä Euroopan laajuisia tietotekniikkajärjestelmiä kumppanuuden pohjalta ja perustaa erilaisia eri puolilla Eurooppaa toimivien kansallisten virkamiesten henkilöverkostoja.

(34)      EU:n rakenneuudistusten tukiohjelman tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja toteuttamaan institutionaalisia, hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia ja käyttämään tarkoitukseen varattuja EU:n varoja tehokkaammin ja tuloksellisemmin

(35)      Yksi esimerkki tällaisesta yhteistyöstä on komission asiantuntijaryhmä IT Catalyst Group.