EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 11.3.2016

COM(2016) 134 final

2016/0074(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta

{SWD(2016) 56 final}
{SWD(2016) 57 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tekniset toimenpiteet ovat sääntöjä, joilla säännellään sitä, miten ja missä kalastajat voivat kalastaa. Niiden tavoitteena on säännellä saalista, joka voidaan pyytää tietynsuuruisella pyyntiponnistuksella, ja myös minimoida kalastuksen vaikutukset ekosysteemiin. Ne ovat useimpien kalastuksenhoitojärjestelmien sääntelykehyksen olennainen osa, myös unionin vesillä.

Tekniset toimenpiteet voidaan ryhmitellä seuraavasti:

–toimenpiteet, joilla säännellään pyydysten toimintaa,

–toimenpiteet, joilla säännellään käytettyjen pyydysten suunnitteluominaisuuksia,

–vähimmäiskoot, joita pienemmät kalat on palautettava mereen,

–toimenpiteet, joilla vahvistetaan alueellisia ja ajallisia rajoituksia (esim. pyyntikieltoalueet tai alueet, joille pääsy tai joilla kalastusta on rajoitettu, sekä rauhoitusajat) nuorten tai kutevien kalojen yhdyskuntien suojelemiseksi, ja

–toimenpiteet, joilla voidaan vähentää pyydysten vaikutuksia herkkiin lajeihin (esim. merinisäkkäät, merilinnut ja kilpikonnat), tai kalastuskieltoalueet herkkien luontotyyppien (esim. kylmänveden koralliriutat) suojelemiseksi.

EU:n kalastuslainsäädännössä on yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) yhteydessä vuosien mittaan vahvistettu teknisiä toimenpiteitä useilla asetuksilla, muutoksilla ja täytäntöönpanosäännöillä sekä väliaikaisina teknisinä toimenpiteinä, jotka on otettu käyttöön tilapäisratkaisuina esille nousseisiin ongelmiin. Teknisiä toimenpiteitä on yli 30 asetuksessa. Näitä asetuksia sovelletaan kaikilla unionin merialueilla sekä sellaisilla unionin ulkopuolisilla vesillä, joilla unionin alukset toimivat.

Yksityiskohtaisia teknisiä toimenpiteitä on nykyään kolmessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä asetuksessa, jotka kattavat keskeiset merialueet unionin vesillä: neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (asetus kattaa Koillis-Atlantin ja vuodesta 2012 Mustanmeren); neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta; ja neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta.

Mainittujen asetusten lisäksi on useita komission säädöksiä, jotka sisältävät yksityiskohtaisia sääntöjä pyydysten rakenteesta (esim. komission asetus (ETY) N:o 3440/84, annettu 6 päivänä joulukuuta 1984, välineiden kiinnittämisestä trooleihin, ankkuroituihin kierrenuottiin ja vastaavanlaisiin verkkoihin) tai jotka koskevat tiettyjä pyyntikieltoalueita (esim. komission asetus (EY) N:o 1922/1999, annettu 8 päivänä syyskuuta 1999, neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä niiden edellytysten osalta, joilla kokonaispituudeltaan kahdeksan metriä ylittävät alukset saavat käyttää puomitrooleja eräillä yhteisön vesialueilla) sekä teknisiä toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön lieventämään välitöntä uhkaa, joka aiheutuu tiettyjen kantojen romahtamisesta (esim. komission asetus (EY) N:o 2056/2001, annettu 19 päivänä lokakuuta 2001, Pohjanmeren ja Skotlannista länteen sijaitsevien merialueiden turskakannan elvyttämiseksi toteutettavista teknisistä lisätoimenpiteistä). Yleensä näiden asetusten perustana ovat keskeisiin asetuksiin sisältyvät valtuutukset.

On myös joitakin erillisiä asetuksia, jotka sisältävät teknisiä toimenpiteitä. Tällainen on esimerkiksi kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta 26 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004 ja hainevien irrottamisesta aluksella 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1185/2003.

On useita yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyjä asetuksia, joilla saatetaan osaksi lainsäädäntöä kolmansien maiden vesien osalta sovitut, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteisiin kuuluvat tekniset toimenpiteet, kuten yleissopimus Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisestä (CCALMR-yleissopimus) ja kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta (ICCAT-yleissopimus). Tämä ehdotus ei koske kyseisiä asetuksia.

Ennen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) voimaantuloa teknisiä toimenpiteitä oli myös kalastusmahdollisuuksista annetuissa asetuksissa, joissa vahvistettiin vuotuiset TACit ja kiintiöt Koillis-Atlantilla, Itämerellä ja Mustallamerellä sekä syvänmeren lajien osalta. Nämä asetukset olivat sekoitus teknisiä toimenpiteitä, joiden oli tarkoitus olla väliaikaisia, alueellisesti erityisiä toimenpiteitä ja poikkeuksia muihin asetuksiin sisällytetyistä yleisistä säännöksistä. SEUT-sopimuksen hyväksymisen jälkeen tällaisia toimenpiteitä ei ole enää voitu sisällyttää kalastusmahdollisuuksista annettuihin asetuksiin, lukuun ottamatta niitä toimenpiteitä, jotka ovat toiminnallisesti suoraan yhteydessä tietyn kannan tai tiettyjen kantojen saalisrajoituksiin. Kalastusmahdollisuuksista annetuissa asetuksissa on sen vuoksi nykyisin vain rajallinen määrä tällaisia toimenpiteitä. Irlannin länsirannikolla on esimerkiksi pyyntikieltoalue keisarihummerin (Nephrops norvegicus) suojelemiseksi. Pyyntikielto liittyy kyseisen lajiin TAC:iin mainitulla alueella. Muiden alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, kuten Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC) ja Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö (NAFO), toimenpiteitä sisältyy edelleen Koillis-Atlantin kalastusmahdollisuuksista annettuun asetukseen väliaikaisina toimenpiteinä.

Tämä osoittaa, että teknisten toimenpiteiden sääntelyrakenteesta on tullut hyvin monimutkainen ja jokseenkin hajanainen. Tämän ehdotuksen tueksi tehty takautuva arviointi 1 osoittaa, että nykyisillä teknisillä toimenpiteillä ei ole suurimmilta osin saavutettu aiemman YKP:n tavoitteita – neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa. Joidenkin merialueiden osalta on enemmän todisteita kuin muiden (esim. Koillis-Atlantti), mutta yleisenä käsityksenä on se, että säännöt ovat monimutkaiset ja tehottomat ja niiden hallintorakenne on joustamaton.

Uusi YKP tuli voimaan 1. tammikuuta 2014 2 . YKP:n uusien haasteiden kannalta takautuva arviointi osoitti, että teknisten toimenpiteiden nykyinen sääntelyrakenne jää edelleen tavoitteesta. Viidenlaisia ongelmia on havaittu:

(1)Tulokset eivät ole riittävän hyviä: Tekniset toimenpiteet tarjoavat vain vähän kannustimia kalastaa valikoivasti, sillä kustannuksia ei aiheudu, jos herkkiä lajeja heitetään pois tai pyydetään taikka aiheutetaan merenpohjan kannalta kielteisiä vaikutuksia. Tämä on johtanut epäonnistumiseen kalastuspaineiden hallinnassa, minkä vuoksi useita kantoja on ylikalastettu, kaloja on heitetty paljon pois joissakin kalastuksissa ja herkkiä lajeja ja luontotyyppejä on suojeltu vain rajallisesti. Joillakin toimenpiteillä on lisäksi luotu oikeudellisia esteitä tai haitattu valikoivimpien kalastuskäytäntöjen kehittämisen vaatimaa innovointia. Tämän seurauksena toimenpiteiden kiertämisestä, niin laillisesti kuin laittomasti, on tullut yleistä toimenpiteiden taloudellisten vaikutusten minimoimiseksi.

(2)Vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa: Nykyiset asetukset eivät sisällä määriteltyjä mittareita, joilla voitaisiin mitata onnistumista. Tämän vuoksi on hankala mitata, miten hyvin teknisillä toimenpiteillä edistetään YKP:lla olevien säilyttämistavoitteiden saavuttamista.

(3)Ohjaavat ja monimutkaiset säännöt: Teknisiä toimenpiteitä on ajan mittaan vahvistettu yhä enemmän, niistä on tullut yhä monimutkaisempia ja niillä on pyritty hallitsemaan liian useita teknisiä näkökohtia kalastustoimissa. Osan käyttöä valvontaviranomaisten on vaikea valvoa ja osaa kalastajien vaikea noudattaa. Teknisistä toimenpiteistä aiheutuu jäsenvaltiolle ja sidosryhmille paljon hallinnollista rasitetta ja korkeita hallinnollisia kustannuksia. Tämä on heikentänyt pyyntialan luottamusta ja tarjonnut vahvan kannustimen jättää asetukset huomiotta, mikä on puolestaan johtanut siihen, että on annettu lisää lainsäädäntöä ehkäisemään sääntöjen jättämistä huomiotta.

(4)Joustavuuden puute: Teknisistä toimenpiteistä on yleensä päätetty monimutkaisen, joustamattoman ja pitkähkön poliittislähtöisen prosessin päätteeksi. Tällainen prosessi soveltuu huonosti määrittämään yksityiskohtaisia teknisiä sääntöjä, joita on päivitettävä usein ja tarkasteltava uudelleen säännöllisesti. Tämä on rajoittanut mahdollisuuksia mukauttaa tai tarkistaa teknisiä toimenpiteitä, jotta voitaisiin reagoida kalastuksen muutoksiin, hyödyntää pyydysteknologian innovaatioita tai reagoida odottamattomiin tapahtumiin. Lisäksi väliaikaiset säännöt tai poikkeukset on pidetty muuttumattomina pitkiä aikoja, mikä on entisestään heikentänyt pyyntialan luottamusta.

(5)Keskeisten sidosryhmien riittämätön osallistuminen päätöksentekoprosessiin: Tekniset toimenpiteet perustuvat kielteisiin, lähinnä pakottaviin kannustimiin hierarkkisessa hallintojärjestelmässä (eli pikemminkin ylhäältä alaspäin kuin alhaalta ylöspäin suuntautuva järjestelmä). Tämä on saanut kalastajat ja sidosryhmät ajattelemaan, etteivät ne ole mukana osallistavassa prosessissa. Kalastajat ovat sitä mieltä, että tekniset toimenpiteet ovat epäkäytännöllisiä, eivät edusta nykyisiä kalastuskäytäntöjä ja ovat joskus ristiriitaisia.

Uudesta YKP:sta käytyjen neuvottelujen aikana kävi ilmi, että jäsenvaltiot, sidosryhmät ja Euroopan parlamentti olivat yleisesti ottaen yhtä mieltä tästä melko kielteisestä käsityksestä nykyisistä teknisistä toimenpiteistä. Näin huolimatta siitä, että uudesta toimenpidepaketista ei ollut päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen kymmenen viime vuoden aikana, sillä komission aiemmat ehdotukset vuosina 2002 3 ja 2008 4 olivat epäonnistuneet useista syistä. Jäsenvaltiot katsoivat, että tekstistä oli tullut liian monimutkaista ja vaikeaa tulkita ja että komission ehdotuksilla ei puututtu taustalla oleviin ongelmiin riittävässä määrin. Sidosryhmät katsoivat, ettei niitä kuultu riittävissä määrin ja että säännöissä mentiin nykyisten toimenpiteiden pelkkää konsolidointia pidemmälle. Jopa pyrkimykset yhdenmukaistaa Koillis-Atlantin, Itämeren ja Välimeren teknisiä toimenpiteitä koskevat asetukset Euroopan unionista tehdyn sopimuksen kanssa ovat epäonnistuneet, sillä neuvotteluissa on oltu taipuvaisia siirtymään yhdenmukaistamisesta kyseisten säädösten yksityiskohtaiseen sisältöön.

Nämä toistuvat epäonnistumiset päästä yhteisymmärrykseen teknisiä toimenpiteitä koskevasta uudesta säädöksestä ovat selvästi osoittaneet, että kaivataan uudenlaista lähestymistapaa. Tämän perustana tulisi olla yksinkertaistaminen, päätöksenteon mukauttaminen Lissabonin sopimukseen, kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon sovellettavan pitkän aikavälin lähestymistavan lujittaminen, mukaan luettuna puuttuminen saaliiden poisheittämisongelmaan, alueellistaminen sekä toimijoiden osallistumisen lisääminen ja kalastusalan suurempi vastuu (eli noudattamiskulttuuri). 

Puuttumalla näihin ongelmiin ja tunnustamalla nämä institutionaaliset vaikeudet tällä ehdotuksella pyritään

–optimoimaan teknisten toimenpiteiden vaikutus uuden YKP:n keskeisten tavoitteiden saavuttamiseen,

–luomaan joustavuutta, jota tarvitaan teknisten toimenpiteiden mukauttamiseksi, helpottamalla alueellistettujen lähestymistapojen noudattamista (mikä vastaa unionin lainsäädännön tavoitteita),

–yksinkertaistamaan nykyisiä sääntöjä komission REFIT-ohjelman 5 mukaisesti.

Vaikka tässä ehdotuksessa keskitytään pääasiassa muuttamaan teknisten toimenpiteiden hallintorakennetta pikemmin kuin tekemään kokonaisvaltaisia muutoksia itse toimenpiteisiin, sillä saavutettavat parantunut joustavuus ja kannustimet pyydysten valikoivuuteen parantavat teknisten toimenpiteiden vaikuttavuutta. Ajan myötä tuotos paranee, kun saaliiksi saadaan suurempia kaloja, ja kalastuksen vaikutukset meren ekosysteemiin vähenevät, kun otetaan käyttöön vastuullisia kalastuskäytäntöjä.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Yhteisen kalastuspolitiikan yleinen kehys vahvistetaan yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 204/585/EY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013. Tekniset toimenpiteet ovat tässä kehyksessä välineitä YKP:n yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi seuraavasti:

(1)Kestävän enimmäistuoton saavuttamista helpotetaan soveltamalla teknisiä toimenpiteitä, joilla säännellään hyödyntämismallia (eli sitä, miten kalastuspaine jaetaan läpi kannan ikäprofiilin). Kestävän enimmäistuoton saavuttaminen tietyn kannan osalta edellyttää, että hyödyntämismallissa vältetään nuorempien ikäryhmien kalojen kalastamista. Tähän pääseminen edellyttää, että yhdistetään tehokkaista teknisiä toimenpiteitä (eli toimenpiteet, joilla säännellään pyydyksen suunnittelua ja toimintaa, säilyttämisen vähimmäisviitekoot (mcrs) sekä ajalliset/alueelliset pyyntikiellot), joiden avulla saadaan aikaan parannuksia hyödyntämismalleissa mukautuvassa sääntelyrakenteessa.

(2)Saaliiden poisheittämisen asteittainen lopettaminen ja ei-toivottujen saaliiden vähentäminen mahdollisimman pieniksi edellyttävät, että sovelletaan teknisiä toimenpiteitä (pyydysten suunnittelu ja toiminta) ja taktisia muutoksia (kielto- tai rajoitusalueet) valikoivuuden parantamiseksi ja ei-toivottujen saaliiden (eli säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen) välttämiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi käyttöönotettu purkamisvelvoite edellyttää, että mietitään uusiksi teknisten toimenpiteiden nykyinen hallintorakenne, jotta saadaan enemmän joustavuutta tavoitteeseen pääsemiseksi.

(3)Sen varmistaminen, että kalastustoiminta on linjassa laajempien ekologisten näkökohtien kanssa, riippuu sellaisten teknisten toimenpiteiden soveltamisesta, joilla minimoidaan pyydysten vaikutukset ekosysteemiin (esim. ehkäisevät toimenpiteet tai pyyntikieltoalueet). Teknisillä toimenpiteillä on eritoten edistettävä ympäristön hyvän laadun saavuttamista mitattuna neljällä yhdestätoista kuvaajasta, jotka mainitaan yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY– luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen (kuvaaja 1); kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot säilytetään turvallisten biologisten rajojen sisällä ja ikä- ja kokojakauma on hyvässä kunnossa (kuvaaja 3); meren ravintoverkkojen kaikki tekijät säilytetään tavanomaisessa runsaudessaan ja monimuotoisuudessaan (kuvaaja 4); ja merenpohjan koskemattomuus säilytetään (kuvaaja 6). Keskeinen haaste on laatia puitteet tällaisten toimenpiteiden täytäntöönpanolle tavalla, jolla uhanalaisimpia lajeja ja suojelua tarvitsevia herkkiä luontotyyppejä ja alueita voidaan mahdollisimman tehokkaasti suojella.

Näiden tavoitteiden lisäksi uudella YKP:lla edistetään alueellistamista uutena hallintotapana. Alueellistaminen tarjoaa merkittävän tilaisuuden yksinkertaistaa lainsäätäjän asettamia sääntöjä ja on erityisen tärkeää teknisten toimenpiteiden tulevalle käytölle hallinnointivälineinä, sillä teknisten toimenpiteiden vaikuttavuusongelma johtuu osittain siitä hallintorakenteesta, jossa toimenpiteet toteutetaan. Alueellistaminen mahdollistaa teknisten toimenpiteiden kehittämisen alueiden tasolla (eli loppujen lopuksi osana monivuotisia ohjelmia tai lyhyellä aikavälillä muiden unionin toimenpiteiden kautta). Alueellistamisen ansiosta myös vähenee sen tarve, että Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto hyväksyvät yksityiskohtaisia teknisiä toimenpiteitä yhteispäätösmenettelyllä. Lainsäätäjän määrittelemässä yksinkertaistetussa säädöskehyksessä toimenpiteet voidaan suunnitella alueen tasolla ja räätälöidä eri kalastusmuotojen erityispiirteiden mukaisesti. Alueellistaminen myös tarjoaa tilaisuuden hyödyntää teknisiä toimenpiteitä paljon enemmän tekijänä, jolla edistetään kestävään kalastukseen pääsyä, kuin pelkästään rajoittavina ja pakottavina toimenpiteinä, joilla täydennetään kalastusmahdollisuuksia ja pyyntiponnistuksen rajoituksia. Alueellistetun päätöksenteon ansiosta myös vältetään se, että yhteispäätösmenettelyllä annettuihin säädöksiin sisältyvien teknisten toimenpiteiden sisältöä täytyisi usein muuttaa.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotus ja sen tavoitteet ovat unionin politiikan mukaisia. Erityisesti ehdotus noudattaa oikeudellisia velvoitteita, joista säädetään meristrategiapuitedirektiivissä, luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/43/ETY ja yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (’vesipuitedirektiivi’). Mainittujen direktiivien täysimääräinen täytäntöönpano on osa EU:n toimia, joilla EU pyrkii vastaamaan biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisiin sitoumuksiinsa. Lisäpontta tälle tuo EU:n valtionpäämiesten sitoumus ”pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen [EU:ssa] vuoteen 2010 mennessä”. Sitoumus esitetään uudelleen tiedonannossa ”Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” 6 .

Teknisillä toimenpiteillä on myös potentiaalia myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategiaan 7 , erityisesti sen Resurssitehokas Eurooppa -lippulaivahankkeeseen kalakantojen paremman hyödyntämisen ansiosta. Teknisten toimenpiteiden uudistamisella edistetään lisäksi REFIT-ohjelmaa, kun yksinkertaistetaan tai kumotaan voimassa olevia asetuksia ja tiettyjä toimenpiteitä.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohta.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Tämän ehdotuksen säännökset koskevat meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja kuuluvat siten unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

•Suhteellisuusperiaate

Ehdotus koskee jo voimassa olevien toimenpiteiden muuttamista, minkä vuoksi esille ei nouse suhteellisuusperiaatteeseen liittyviä ongelmia. Ehdotetut toimenpiteet ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, sillä ne ovat tarkoituksenmukaisia ja tarpeellisia. Käytettävissä ei ole vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joilla päästäisiin haluttuihin politiikan tavoitteisiin.

•Toimintatavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus.

Muut sääntelytavat eivät soveltuisi seuraavasta syystä: asetusta on muutettava asetuksella.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Teknisiä toimenpiteitä arvioitiin joulukuussa 2012. Teknisiä toimenpiteitä sisältäville asetuksille tehtiin takautuva arviointi1 toimenpiteiden merkityksellisyyden, tehokkuuden, vaikuttavuuden, yhtenäisyyden ja hyväksyttävyyden suhteen. Arvioinnin kuluessa käytiin kattavia kuulemisia kalastusalan edustajien, kansallisten hallintojen ja jäsenvaltioiden tutkimuslaitosten kanssa. Arviointi saatiin päätökseen kesäkuussa 2013. Sen jälkeen tehtiin ennakoiva arviointi todennäköisistä taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista1 ja eri toimintavaihtoehtojen tehokkuudesta, vaikuttavuudesta, yhtenäisyydestä ja hyväksyttävyydestä. Tutkimus valmistui heinäkuussa 2014.

Takautuva arviointi toi vahvistuksen sille, että nykyiset tekniset toimenpiteet ovat liian monimutkaisia ja ovat olleet pitkälti tehottomia. Toimenpiteillä ei ole selkeitä hyvin määriteltyjä tavoitteita ja päämääriä, eivätkä ne tarjoa myönteisiä kannustimia, joilla palkittaisiin vastuullisista käytännöistä ja kannustettaisiin vaatimusten noudattamiseen. Toimenpiteiden valvonta on kallista, ja hallintorakenne, jossa toimenpiteet nykyään toteutetaan, on joustamaton ja hyvin paljolti ylhäältä alaspäin suuntautuva ja sidosryhmiä vähän kuuleva.

Ennakoivassa arvioinnissa todettiin, että tulosperusteinen hallinnointi saattaa olla paras lähestymistapa tulevien teknisten toimenpiteiden osalta, jos valvonta- ja täytäntöönpano-ongelmat voidaan ratkaista. Tällaisen lähestymistavan turvin tarvittaneen vähemmän sääntelyä, jossa vahvistetaan lukuisia ohjaavia teknisiä toimenpiteitä.

•Sidosryhmien kuuleminen

Julkinen verkkokuuleminen järjestettiin tammikuusta toukokuuhun 2014 8 . Yksityiskohtaisia kannanottoja saatiin keskeisiltä sidosryhmiltä (eli jäsenvaltioilta, Euroopan parlamentilta, neuvoa-antavilta toimikunnilta, pyyntialalta ja kansalaisjärjestöiltä) 9 . Keskeiset päätelmät olivat suurelta osin samanlaiset kuin takautuvan ja ennakoivan arvioinnin havainnot:

(1)Kaikissa teknisistä toimenpiteistä annettavissa uusissa säädöksissä tulisi siirtyä pois mikrotason hallinnoinnista kohti tulosperusteista hallinnointitapaa.

(2)Kalastajien tulisi olla enemmän vastuussa siitä, mitä he kalastavat, kuin käyttämiensä pyydysten rakenteesta ja toiminnasta.

(3)Sääntöjen yksinkertaistaminen on päätavoite, mutta yksinkertaistamisen ei tulisi aiheuttaa eriarvoisuutta hoitojärjestelmiin eri jäsenvaltioissa (”tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttäminen”).

(4)Alueellistaminen nähdään tärkeänä tilaisuutena yksinkertaistaa teknisistä toimenpiteistä annettuja asetuksia.

(5)Kehykseen perustuvaa lähestymistapaa pidetään parhaana. Tähän tulisi sisältyä yleiset tavoitteet ja yhteiset vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan kaikkialla EU:ssa. Kehyksen tulisi myös sisältää suojatoimet, joilla varmistetaan toimien toteuttaminen, jos kalastuksessa ilmenee ongelmia.

(6)Valikoivuutta on saatu parannettua aiemmin, kun kannustavat rakenteet on linjattu hoitotavoitteisiin. Tällaiset rakenteet on sisällytettävä mihin tahansa teknisiä toimenpiteitä koskevaan uuteen sääntelykehykseen.

Julkisen kuulemisen lisäksi järjestettiin lukuisia työpajoja, kuulemisia ja kokouksia vuodesta 2011 alkuvuoteen 2015 keskeisten sidosryhmien kanssa. Julkisen kuulemisen yhdistämisellä keskeisten sidosryhmien (eli pyyntialan, kansalaisjärjestöjen ja jäsenvaltioiden) kanssa käytyyn laajaan seurantadialogiin on varmistettu, että ilmaistut kannat edustavat täysimääräisesti eri sidosryhmiä.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) asiantuntijatyöryhmä (EWG) kokoontui lokakuussa 2012 10 , maaliskuussa 2013 11 ja maaliskuussa 2015 12 . Näissä kokouksissa pohdittiin teknisten toimenpiteiden mahdollisuuksia toimia hallinnointivälineenä YKP:n yhteydessä. Näiden raporttien havainnot olivat avuksi määriteltäessä vaihtoehtoja, joita pohdittiin ennakoivassa arvioinnissa, ja niistä sai tietoa ehdotuksen laadintaa varten.

Näiden kokousten ohella esitettiin STECF:lle ja myös Kansainväliselle merentutkimusneuvostolle (ICES) useita kertaluonteisia pyyntöjä. Ne koskivat pyydysten valikoivuuteen liittyviä erityisiä seikkoja, silmäkokoja ja saaliiden koostumusta koskevien sääntöjen korvaamista, merinisäkkäiden ja muiden suojeltujen lajien sivusaaliita sekä nykyisiä kielto- ja rajoitusalueita. STECF ja ICES myös antoivat neuvoja ehdotuksen laadintaa varten.

•Vaikutustenarviointi

On tehty vaikutustenarviointi ottaen huomioon suurelta yleisöltä saadut tiedot ja jatkotoimina toteutetut kohdennetut kuulemiset, takautuvat ja ennakoivat arvioinnit, asiantuntijoiden lausunnot sekä aloitteen avuksi perustetun vaikutustenarvioinnin ohjausryhmän (IASG) ja sääntelyntarkastelulautakunnan (RSB) kommentit.

Vaikutustenarviointia varten perusskenaariota vasten tarkasteltiin kolmea toimintavaihtoehtoa ja yhtä alavaihtoehtoa vaihtoehtoina, joilla todennäköisimmin saavutettaisiin tavoitteet ja pystyttäisiin puuttumaan havaittuihin ongelmiin.

–Perusskenaario: Nykyiset asetukset YKP keskeisenä osatekijänään pysyisivät voimassa, sisältäen YKP:aan liittyviä teknisiä ja muita säilyttämistoimenpiteitä. Perustasossa otettaisiin huomioon hiljattaiset tarkistukset, joilla poistetaan oikeudelliset ristiriidat YKP:n uusien velvoitteiden kanssa (purkamisvelvoite sekä komission nykyisten valtuutusten mukauttaminen SEUT-sopimukseen). Teknisten toimenpiteiden alueellistaminen tapahtuisi poisheittämissuunnitelmien tai monivuotisten suunnitelmien avulla, mikä paisuttaisi sääntelyn verkkoa entisestään ja lisäisi uusia sääntöjä, joissa poiketaan nykyisistä teknisistä säännöistä tai muutetaan niitä.

–Konsolidoiminen: Uusi, soveltamisalaltaan rajallinen asetus, jolla konsolidoitaisiin yhdeksi asetukseksi kaikkia kalastuksia kaikilla alueilla koskevat yhteiset säännöt (esim. tiettyjen pyyntimenetelmien yleiset kiellot). Yhteiset säännöt (yhteispäätösmenettely) erotettaisiin säännöistä, jotka voitaisiin alueellistaa. Viimeksi mainitut tekniset toimenpiteet säilytettäisiin voimassa olevissa asetuksissa (yhteispäätösmenettely ja komission säädökset). Mukaan sisällytettäisiin mahdolliset asetusten hiljattaiset muutokset ja asetusten mukauttaminen SEUT-sopimukseen. Tekniset toimenpiteet alueellistettaisiin poisheittämissuunnitelmina, jotka komissio hyväksyisi delegoituina säädöksinä, ja delegoiduilla säädöksillä, jotka komissio hyväksyisi uusien, yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyjen monivuotisten suunnitelmien perusteella. Näillä delegoiduilla säädöksillä hyväksyttäisiin (väliaikaisesti) poikkeuksia nykyisiin sääntöihin tai sääntöjen muutoksia. Alueellistamista tapahtuisi, jos ja kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia väliaikaisiksi, enintään kolmevuotisiksi poisheittämissuunnitelmiksi. Tuon ajanjakson jälkeen poikkeusten säilyttäminen vaatisi delegoituja säädöksiä, jotka hyväksyttäisiin EU:n monivuotiseen suunnitelmaan sisältyvän valtuutuksen perusteella.

–Kehykseen perustuva lähestymistapa: Uusi puiteasetus, joka sisältää a) yleiset säännökset (soveltamisala, tavoitteet, ohjaavat periaatteet) ja odotettujen tulosten ja vastaavien vaatimusten määritelmän; b) yhteiset säännöt ja tekniset säännökset (kuten vaihtoehdossa 1); ja c) (aluekohtaiset) perusvaatimukset, jotka vastaavat yksilöityjä tuloksia ja jotka toimivat oletusarvoisina toimenpiteinä alueellistamisen yhteydessä. Perusvaatimukset perustuisivat nykyisten sääntöjen pääsisältöön, ja periaatteessa niillä korvattaisiin nykyiset silmäkokoja ja saaliiden koostumusta koskevat säännöt, muutettaisiin nykyiset vähimmäiskoot säilyttämisen vähimmäisviiteko'oiksi sekä säilytettäisiin pyyntikiellot, joita tarvitaan nuorten ja kutevien kalojen yhdyskuntien suojelemiseksi, ja muut alueellisesti erityiset tekniset säännöt. Rakenteena olisi uudelleenlaadinta (yksi ainoa asetus sen sijaan, että asetuksia olisi useita). Useita voimassa olevia asetuksia kumottaisiin, ja ne sisällytettäisiin uuteen kehykseen ja/tai niitä järkevöitettäisiin uudessa kehyksessä. Näitä tavoitteita vastaavia perustasoja ja oletusarvoisia teknisiä toimenpiteitä sovellettaisiin, paitsi jos ja siihen saakka, kun luodaan ja sisällytetään unionin lainsäädäntöön alueellistetut toimenpiteet (delegoiduilla asetuksilla). Jos alueellistettuja toimia ei oteta käyttöön, perustasot toimisivat edelleen oletussääntöinä. Jäsenvaltiot voisivat valita, siirtyvätkö ne yhä kauemmaksi jäykähköistä teknisistä säännöistä (oletusarvoisista toimenpiteistä) kohti joustavampaa, tulosperusteista hallinnointitapaa osana alueellistamista jonkin suunnitelman ennakoitujen tulosten ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

–Kehys ilman perustasoja: Kehyksen keskeiset osatekijät säilytettäisiin lukuun ottamatta perustason toimenpiteitä. Mukaan sisällytettäisiin valtuutus, jotta alueellistamisen osana voitaisiin ottaa käyttöön erityisiä toimenpiteitä. Tämän valtuutuksen turvin voitaisiin ottaa käyttöön toimenpiteet, joita alueellisesti tarvitaan YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, delegoitujen säädösten avulla osana poisheittämissuunnitelmia ja monivuotisia suunnitelmia.

–Nykyisten sääntöjen kumoaminen: Suurin osa nykyisistä teknisiä toimenpiteitä koskevista asetuksista kumottaisiin heti, lukuun ottamatta olennaisia luonnonsuojelutoimenpiteitä, jotka pysyisivät voimassa. Pidemmällä aikavälillä tarvittavat tekniset toimenpiteet otettaisiin käyttöön alueellisesti monivuotisten suunnitelmien osana (tähän liittyisi mahdollisuus sisällyttää väliaikaisesti teknisiä toimenpiteitä poisheittämissuunnitelmiin lyhyellä aikavälillä). Tässä vaihtoehdossa ei olisi puiteasetusta.

Vaihtoehtojen vertailu

Kehykseen perustuva lähestymistapa, joka sisältää perusvaatimukset, arvioitiin parhaaksi saavuttamaan asetetut tavoitteet parhaiten ja turvaamaan se, että säilyttämistavoitteet saavutetaan edelleen vaikka alueellistamista kehitetään. Pidemmällä aikavälillä (viimeistään vuonna 2022) tavoitteena on se, että vaaditut tekniset toimenpiteet sisällytetään alueellisiin suunnitelmiin. Tämä lähestymistapa sopii parhaiten hallinnoimaan tätä siirtymistä alueellistamiseen ennen vuotta 2022.

Kehys ilman perustasoja ja teknisten toimenpiteiden kumoaminen saisivat aikaan sen, että tekniset toimenpiteet yksinkertaistuisivat heti, mikä olisi pyyntialan mieleen. Ne kummatkin olisivat kuitenkin riskialttiimpia vaihtoehtoja. Ne edustaisivat dramaattista hallinnon muutosta, mikä merkitsisi todistustaakan siirtymistä kalastajille (ja jäsenvaltioille). Niissä laskettaisiin sen varaan, että kalastajat dokumentoivat ja osoittavat läpinäkyvästi, että he pääsevät yleisiin tavoitteisiin ja sovittuihin tuloksiin (osana YKP:aa) ja saavuttavat monivuotisissa suunnitelmissa yksilöidyt erityiset tavoitteet ja tulokset. Ne olisivat riippuvaisia kalastajien käyttäytymisen välittömästä muutoksesta sekä vertaispaineesta ja itsesääntelystä sen varmistamisessa, että valikoimattomat kalastuskäytännöt eivät saa ylivaltaa. Jäsenvaltiot, osa pyyntialasta ja kansalaisjärjestöt vaikuttavat haluttomilta siirtymään tähän suuntaan ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Teknisten toimenpiteiden konsolidoiminen oli vähiten kannatettu vaihtoehto. Siinä ennen kaikkea säilytetään nykyinen monimutkainen sääntelyrakenne, eikä siinä tarjota sidosryhmille selkeitä kannustimia, jotka ylittäisivät perusskenaarion. Tämä vaihtoehto ei myöskään ole täysin linjassa YKP:ssa tavoitellun alueellistamisen hengen kanssa.

Tiivistelmä vaikutuksista

Parhaana pidetty vaihtoehto lähinnä sisältää muutoksia teknisten toimenpiteiden sääntelyrakenteeseen ja hallintoon. Uusia toimenpiteitä on vain vähän, ja mahdolliset asiasisällön muutokset koskevat hyvin pitkälti sääntöjen kumoamista, jotta hallinnollista rasitetta voidaan yksinkertaistaa ja keventää, parantaa valvottavuutta tai konsolidoida luonnonsuojelutoimenpiteitä. Vaikutustenarvioinnissa tehty analyysi perustui sen vuoksi laadulliseen arviointiin, jota tuettiin erityisillä esimerkeillä tai tapaustutkimuksilla. Keskeiset vaikutukset ovat seuraavat:

Taloudelliset

Kehykseen perustuvan lähestymistavan taloudelliset vaikutukset olisivat myönteisiä. Tällainen lähestymistapa edistäisi alueellistamista. Alueellistamisen mukanaan tuoma suurempi joustavuus ja sidosryhmien kasvava osallistuminen teknisten toimenpiteiden kehittämiseen kannustanevat valikoivien pyydysten käyttöönottoon nopeammin kuin muut toimintavaihtoehdot. Tämä auttaa kestävän enimmäistuoton saavuttamisessa ja vähentämään ei-toivottuja saaliita tuoden vastaavaa taloudellista hyötyä kasvaneina kalastusmahdollisuuksina. Tilanne parantuisi ajan mittaan, erityisesti jos jäsenvaltiot palkitsevat valikoivasta kalastuksesta tarjoamalla enemmän kalastusmahdollisuuksia YKP:n sallimissa rajoin.

Yhteiskunnalliset

Työllisyys todennäköisesti heikkenee pyyntialalla lyhyellä aikavälillä, kun pyyntiala mukautuu kestävään enimmäistuottoon siirtymisen ja purkamisvelvoitteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Olettaen, että alueellistamista nopeutetaan ja että ne laivastonosat, joita asia eniten koskee eli varsinkin ne, jotka sekakalastavat pohjakalalajeja, pyrkivät parantamaan valikoivuutta nopeasti, mahdolliset kielteiset vaikutukset kuitenkin katoaisivat nopeammin. Työllisyysasteet vakaantuisivat. Kun pidemmällä aikavälillä päästän kestävään kalastukseen, kalastusmahdollisuudet lisääntyvät (vähintään 20 % vuoteen 2020 mennessä). Näin merkittävä kasvu voi luoda uusia työpaikkoja pyyntialalle. Kestävä kalastus kasvattaa tuloja ja palkkoja ja sen myötä työpaikkojen houkuttelevuutta.

Ympäristöön liittyvät

Mahdolliset kielteiset lyhytaikaiset vaikutukset katoavat todennäköisesti nopeammin kuin muissa harkituissa vaihtoehdoissa. Kehyksellä hallinnoitaisiin siirtymistä alueellistamiseen, ja sisällyttämällä kehykseen perustason vaatimukset ja säilyttämällä ne nykyiset tekniset toimenpiteet, jotka ovat edelleen tarpeen, varmistettaisiin, etteivät YKP:llä olevat ympäristön kestävyyttä koskevat tavoitteet vaarannu. Pidemmällä aikavälillä alueellistaminen johtanee senkaltaisten toimenpiteiden kehittämiseen mukautuvassa hallintorakenteessa, joilla ennakoitaisiin paremmin meriekosysteemeihin kohdistuvia uhkia ja reagoitaisiin niihin paremmin ja jotka mahdollistaisivat suojelevien toimenpiteiden toteuttamisen nopeasti.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Yksinkertaistukset

Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on nykyisen sääntelyn yksinkertaistaminen. Uudessa kehyksessä korvataan kuusi yhteispäätösmenettelyllä annettua asetusta yhdellä asetuksella sekä kumotaan osittain tai muutetaan kolmea muuta asetusta. Tämä johtaa myös jopa kymmenen tukea antavan komission asetuksen kumoamiseen. Jotkin kyseisten asetusten osatekijöistä sisällytetään kehysehdotukseen odotettaessa alueellistamista. Tämä mahdollistaa toisen yksinkertaistamistason kahdella keskeisellä alalla. Ensinnäkin lähes puolet nykyisistä 40 pyyntikielto- tai rajoitusalueesta, joilla suojellaan nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntia, poistetaan tai niitä koskevia säännöksiä yksinkertaistetaan. Tämä perustuu STECF:n lausuntoon, ja jäsenvaltioilta ja sidosryhmiltä saadut kommentit on otettu huomioon. Toinen ala, jota voidaan yksinkertaistaa, ovat silmäkokoa ja saaliin koostumusta koskevat monimutkaiset taulukot voimassa olevissa Koillis-Atlanttia ja Itämerta koskevissa asetuksissa. Nämä on kullakin alueella yksinkertaistettu oletusarvoiseksi vedettävien ja seisovien pyydysten perussilmäkooksi perustuen nykyisiin hyödyntämismalleihin ja lukuisin poikkeuksin, joilla sallitaan pienempää silmäkokoa olevien pyydysten käyttö tärkeiden kalastuksien säilyttämiseksi.

Pk-yritykset

Pyyntialalla toimii noin 82 000 alusta, ja sillä on 98 500 kokoaikaiseksi muutettua työpaikkaa. Teknisistä toimenpiteistä annettujen asetusten mahdolliset muutokset vaikuttaisivat pyyntialaan eniten. Näistä noin 82 000 kalastusaluksesta lähes 98 prosenttia luokitellaan mikroyrityksiksi, jotka työllistävät alle 10 henkilöä ja joiden vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa. Koska näin suuri osuus alasta on mikroyrityksiä, niiden vapauttaminen tämän asetuksen soveltamisalasta heikentäisi YKP:lla olevia säilyttämistavoitteita, sillä yleisiä sääntöjä sovellettaisiin vain joihinkin yrityksiin.

Pk-yrityksiin kohdistuvat vaikutukset hallinnollisten kustannusten ja hallinnollisen rasitteen osalta olisivat myönteiset sikäli, että nykyiset asetukset yksinkertaistuisivat välittömästi ja pyyntiala saisi suuremman roolin neuvoa-antavien toimikuntien välityksellä teknisten toimenpiteiden tulevassa kehittämisessä. Lisäksi mahdollinen siirtyminen tulosperusteiseen järjestelmään pidemmällä aikavälillä johtaisi teknisten sääntöjen entistä suurempaan yksinkertaistumiseen. Tämä merkitsee todistustaakan siirtymistä pyyntialalle ja sälyttää niille vastuun ilmoittaa ja dokumentoida saaliit tarkasti. Tämä saattaa lisätä saaliiden dokumentointiin liittyviä kustannuksia, vaikkakin kustannukset riippuisivat siitä, miten jäsenvaltiot suhtautuvat alueellistettuun valvontaan. Kustannuksia tasoittaisi tällaisen lähestymistavan mukanaan tuoma suurempi joustavuus.

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tästä toimenpiteestä ei aiheudu unionille lisämenoja.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Seuranta

Parhaana pidetyssä vaihtoehdossa voitaisiin asettaa selkeät päämäärät ei-toivottujen saaliiden vähentämiseksi ja lopettamiseksi sikäli kuin on vain mahdollista vuoteen 2019 mennessä ja kestävän enimmäistuoton tasolla kalastamiseksi vuoteen 2020 mennessä kaikkien kantojen osalta. Voitaisiin myös vahvistaa päämäärät kalastuksella meriekosysteemeihin olevien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi, jotta voidaan edistää ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä. Näiden päämäärien tavoittamisen mittaamiseksi ehdotetaan seuraavia ympäristöön liittyviä, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja noudattamista koskevia indikaattoreita teknisten toimenpiteiden seuraamiseksi:

Ympäristöön liittyvät: saalisprofiilien ja kestävän enimmäistuoton tasolla pyydettyjen kantojen lukumäärän kehittyminen sekä herkkien lajien sivusaaliiden ja herkkien luontotyyppien suojelemisen kehittyminen.

Taloudelliset: ansiot, bruttoarvonlisäys, tulot / kannattavuusrajalla olevat tulot ja nettovoittomarginaalit.

Yhteiskunnalliset: työllisyys ja miehistön palkat.

Noudattamiseen liittyvät: teknisten sääntöjen noudattamatta jättämiset ja merellä vietetyt valvontapäivät.

Tietoja seurantaa varten saataisiin nykyisistä tietojenkeruupuitteista (DCF) 13 , STECF:n ja ICES:n lausunnoista sekä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) vuosiraporteissa.

Arviointi

Teknisiin toimenpiteisiin liittyviä keskeisiä arviointikysymyksiä käsittelevä jälkiarviointi tulisi tehdä ennen vuotta 2022, jolloin purkamisvelvoitteen tulisi olla täysin toiminnassa, kaikkien kantojen tulisi olla kestävän enimmäistuoton tasolla ja ympäristön tilan meriekosysteemeissä tulisi olla hyvä. Kyseistä arviointia tulisi käyttää suoraan YKP:n takautuvassa arvioinnissa, jonka on tarkoitus alkaa vuonna 2022.

STECF ja ICES arvioivat uudet monivuotiset suunnitelmat säännöllisesti sen mittaamiseksi, ollaanko saavuttamassa kestävyyttä koskevat tavoitteet. Nämä arvioinnit antavat osviittaa siitä, ovatko suunnitelmiin sisällytetyt tekniset toimenpiteet tehokkaita.

Raportointivaatimukset, joista säädetään YKP:sta annetun asetuksen 49 artiklassa (YKP:n toiminta) ja 50 artiklassa (edistyminen kestävän enimmäistuoton saavuttamisessa), antavat myös osviittaa teknisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta, vaikkeivät ne suoraan liitykään kyseisiin toimenpiteisiin.

STECF:n tai ICES:n tulisi säännöllisesti arvioida alueellisesti kehitettyjä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaiset toimenpiteet ovat YKP:n tavoitteiden mukaisia.

Yhteisvalvontaohjelmia koskevissa Euroopan kalastuksenvalvontaviraston vuosiraporteissa dokumentoidaan havaittujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä ja syyt ja suhteutetaan tämä tehtyjen tarkastusten määrään ja luonteeseen. Tämä antaa osviittaa siitä, miten hyvin teknisiä toimenpiteitä koskevia asetuksia on noudatettu.

Kertomukset

Komissio antaa viimeistään vuoden 2020 lopussa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomukseen sisältyy arvio teknisten toimenpiteiden vaikutuksesta kalavarojen säilyttämiseen ja kalastuksella meriekosysteemeihin oleviin ympäristövaikutuksiin. Komissio ehdottaa kyseisen kertomuksen perusteella mahdollisesti tarvittavia muutoksia.

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotuksen rakenne on seuraavanlainen:

Yleiset säännökset – soveltamisala, yleiset ja erityiset tavoitteet, yleisiin ja erityisiin tavoitteisiin liittyvät päämäärät, jotka ilmaistaan ei-toivottujen saaliiden määränä; kynnysarvot herkkien lajien sivusaaliille; sen merenpohja-alueen laajuuden pienentäminen, johon kalastus vaikuttaa huomattavasti; hyvän hallinnon periaatteet sekä määritelmät. Määritelmät ovat ennen kaikkea pyydysten ja kalastustoimien määritelmiä, ja ne ovat yhteiset kaikille alueille. Niillä konsolidoidaan ja päivitetään voimassa olevissa asetuksissa olevat nykyiset määritelmät.

Yhteiset tekniset toimenpiteet – yhteiset säännöt, jotka nykyisin sisältyvät kaikkiin teknisistä toimenpiteistä annettuihin perusasetuksiin mutta siten, että ne ovat sovellettavissa kaikkiin merialueisiin ja niitä pidetään tosiasiallisesti pysyvinä, sillä niiden muuttamiseen ei ole tarvetta eikä perusteluja. Tähän osaan sisältyivät seuraavat säännökset:

–kielletyt pyydykset ja käytännöt, mukaan lukien kielto myydä tietyntyyppisillä pyydyksillä pyydettyjä meriympäristön lajeja,

–toimenpiteet, joilla suojellaan herkkiä lajeja (esim. merinisäkkäät, meressä asuvat matelijat ja merilinnut) ja luontotyyppejä (esim. kylmänveden korallit), mukaan lukien luontotyyppi- ja lintudirektiiveissä luetellut lajit,

–yleiset kiellot käyttää vedettäviä pyydyksiä ja näiden pyydysten käyttöedellytykset (kattaen verkkojen ja troolien perien perusrakenteen ja pyydysten sallitut lisäosat),

–seisovien verkkojen käyttöä koskevat rajoitukset. Tämä sisältää ajoverkkojen käyttöä koskevien nykyisten rajoitusten (eli kielto käyttää yli 2,5 km:n pituisia ajoverkkoja, kielto käyttää tällaisia pyydyksiä laajasti vaeltavien lajien pyyntiin ja täyskielto käyttää ajoverkkoja Itämerellä) konsolidoinnin. Osana alueellistamista jäsenvaltioiden tulisi lujittaa kyseisiä säännöksiä niin pitkälle, että kielletään kokonaan tällaisten pyydysten käyttö, jos tieteellinen näyttö osoittaa, että ajoverkkojen käytön jatkaminen uhkaa herkkien lajien suojelun tasoa kyseisellä alueella,

–säilyttämisen vähimmäisviitekoot (määritelmä, mittaaminen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen hyödyntäminen),

–yhteiset toimenpiteet poisheittämisen vähentämiseksi (saaliin arvon nostaminen, kalojen päästäminen, niiden lajien suojeleminen, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia).

Alueellistaminen – vahvistetaan alueellistamisen yleiset periaatteet siten, että hyödynnetään perustason toimenpiteitä, jos alueellisia toimenpiteitä ei ole käytössä, ja vahvistetaan tarvittavat valtuutukset teknisten toimenpiteiden alueellistamiseksi monivuotisten suunnitelmien, väliaikaisten poisheittämissuunnitelmien ja ympäristölainsäädännön noudattamisen edellyttämien säilyttämistoimenpiteiden välityksellä. Valtuutusten ansiosta voidaan ottaa käyttöön alueellisia toimenpiteitä, jotka perustuvat jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien esittämiin yhteisiin suosituksiin ja joissa muutetaan voimassa olevia perustason toimenpiteitä tai poiketaan niistä tai vahvistetaan uusia toimenpiteitä tai poikkeustoimenpiteitä edellyttäen, että voidaan osoittaa, ettei perustason toimenpiteistä ole säilyttämisen kannalta hyötyä tai että käyttöön on otettu vaihtoehtoiset toimenpiteet. Valtuutukset perustuvat YKP:aan. Määritellään myös alueelliset toimenpiteet, jotka voidaan toteuttaa väliaikaisina poisheittämissuunnitelmina, sekä suojatoimet, jotka toteutetaan, jos tieteellinen näyttö osoittaa, ettei alueellisilla toimenpiteillä saavuteta säilyttämistavoitteita. Tätä varten otetaan käyttöön suojalauseke, jonka turvin komissio voi toteuttaa toimia, jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että meriympäristön lajien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia. Tämän ansiosta komissio voi vahvistaa teknisiä toimenpiteitä tällaisten uhkien lievittämiseksi tämän asetuksen lisänä tai siitä poikkeamiseksi tai muutoin unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistettujen teknisten toimenpiteiden lisänä tai niistä poikkeamiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi sisältyä rajoituksia, jotka koskevat pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina.

Tekniset toimenpiteet unionin vesien ulkopuolella: komission valtuutus antaa delegoituja säädöksiä, jotka liittyvät Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) hyväksymiä haavoittuvien meriekosysteemien luetteloita ja myös tylppäpyrstömolvan ja punasimpun määritettyyn kalastukseen liittyviä erityisiä teknisiä toimenpiteitä koskeviin voimassa oleviin yksityiskohtaisiin sääntöihin. Komission on myös mahdollista – sen myötä, että vastaavaa asetusta muutetaan – antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat Välimeren yleisestä kalastuskomissiosta (GFCM) annetussa asetuksessa (EU) N:o 1343/2011 14 vahvistettuja voimassa olevia teknisiä toimenpiteitä. Komission on myös mahdollista sisällyttää unionin lainsäädäntöön NEAFC:n hyväksymät kyseisten toimenpiteiden tulevat muutokset ja myös GFCM:n hyväksymät toimenpiteet. Nykyisin tällaisia valtuutuksia ei ole.

Tekniset säännökset – yhteiset säännökset tieteellisen tutkimuksen harjoittamista varten ja myös meriympäristön lajien keinotekoisia palautus- ja siirtoistutuksia varten.

Menettelysäännökset – siirretyn säädösvallan käyttäminen ehdotukseen sisältyvien delegoitujen säädösten osalta ja myös täytäntöönpanosäädöksiin liittyvä komiteamenettely.

Loppusäännökset – asiaan liittyvän sääntelyn kumoamiset ja muutokset sekä uudelleentarkastelu- ja raportointimenettely.

Liitteet – perustason toimenpiteet merialuekohtaisesti (eli Pohjanmeri, Itämeri, luoteiset vedet, lounaiset vedet, Välimeri, Mustameri ja syrjäisimmät alueet). Perustason toimenpiteitä sovelletaan, jos alueellisia toimenpiteitä ei toteuteta. Niihin sisältyvät perussilmäkoot, säilyttämisen vähimmäisviitekoot, kielto- tai rajoitusalueet nuorten ja kutevien kalojen suojelemiseksi ja mahdolliset muut alueellisesti erityiset toimenpiteet. Asetus sisältää myös liitteet, joissa on luettelo rauhoitetuista lajeista, jotka on vapautettava heti mereen, jos ne saadaan sivusaaliiksi, pyyntikieltoalueet herkkien luontotyyppien suojelemiseksi ja luettelon lajeista, joita ei saa pyytää ajoverkoilla.

2016/0074 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 15 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 16 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 17 säädetään yhteisestä kalastuspolitiikasta (YKP) kalavarojen säilyttämiseksi ja hyödyntämiseksi kestävällä tavalla.

(2)Tekniset toimenpiteet ovat YKP:n täytäntöönpanon tukivälineitä. Takautuva arviointi on kuitenkin osoittanut, että teknisten toimenpiteiden nykyisellä sääntelyrakenteella tuskin saavutetaan YKP:n tavoitteita ja että olisi omaksuttava uusi lähestymistapa, jotta kyseisten toimenpiteiden vaikuttavuutta saataisiin lisättyä, keskittyen hallintorakenteen mukauttamiseen.

(3)Teknisten toimenpiteiden sääntelyyn on tarpeen laatia kehys. Kyseisessä kehyksessä tulisi esittää yleiset säännöt, joita sovelletaan kaikilla unionin vesillä, ja säätää sellaisten teknisten toimenpiteiden kehittämisestä, joissa otetaan huomioon kalastusten alueelliset ominaispiirteet YKP:lla käyttöönotetun alueellistamisprosessin turvin.

(4)Kehyksen tulisi kattaa kalavarojen pyynti ja aluksesta purkaminen sekä pyydysten käyttö ja kalastustoiminnan vuorovaikutus meriekosysteemien kanssa.

(5)Sitä tulisi soveltaa unionin ja muiden kuin unionin alusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten unionin vesillä toteuttamiin kalastustoimiin (sanotun rajoittamatta lippujäsenvaltion ensisijaista vastuuta) sekä unionin aluksiin, jotka toimivat perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla. Kehystä tulisi myös soveltaa unionin ulkopuolisilla vesillä teknisiin toimenpiteisiin, jotka on hyväksytty Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) sääntelyalueella ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusalueella.

(6)Teknisiä toimenpiteitä tulisi tarpeen mukaan soveltaa virkistyskalastukseen, jolla voi olla huomattava vaikutus kala-, äyriäis- ja nilviäiskantoihin.

(7)Teknisillä toimenpiteillä tulisi edistää YKP:n tavoitteiden saavuttamista eli sitä, että kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasoilla, vähennetään ei-toivottuja saaliita ja lopetetaan saaliiden poisheittäminen, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY 18 säädetyn ympäristön hyvän tilan saavuttamista.

(8)Teknisillä toimenpiteillä tulisi eritoten suojella nuorten ja kutevien kalojen yhdyskuntia siten, että käytetään valikoivia pyydyksiä ja toteutetaan välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Teknisillä toimenpiteillä tulisi myös minimoida ja mahdollisuuksien mukaan poistaa pyydyksillä meren ekosysteemeihin ja varsinkin herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin olevat vaikutukset. Niillä olisi myös edistettävä sellaisten hoitotoimenpiteiden käyttöönottoa, joilla pyritään täyttämään neuvoston direktiivin 92/43/ETY 19 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY 20 ja direktiivin 2008/56/EY mukaiset vaatimukset.

(9)Teknisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi olisi vahvistettava ei-toivottujen saaliiden määriin, herkkien lajien sivusaaliiden määriin ja sellaisten merenpohjan elinympäristöjen laajuuteen, joihin kalastus vaikuttaa kielteisesti, liittyvät päämäärät, joissa otetaan huomioon YKP:n tavoitteet, unionin ympäristölainsäädäntö (erityisesti neuvoston direktiivi 92/43 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY 21 ) ja parhaat kansainväliset käytännöt.

(10)Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus teknisten sääntöjen tuntemuksessa ja täytäntöönpanossa, olisi saatettava ajan tasalle ja konsolidoitava teknisistä toimenpiteistä annettujen voimassa olevien asetusten sisältämät pyydysten ja toimintojen määritelmät.

(11)Olisi kiellettävä tietyt tuhoa aiheuttavat pyydykset tai menetelmät, joissa käytetään räjähteitä, myrkkyjä, huumaavia aineita, sähkövirtaa, paineilmavasaroita tai muita lyömävälineitä, jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet ja kauhat sekä tietyt harppuunat; poikkeuksena on erityistapaus eli sähköpulssitrooli, jota voidaan käyttää tietyin tiukoin edellytyksin.

(12)Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) lausunnon perusteella olisi vahvistettava tietyt yhteiset säännöt, joissa määritellään vedettävien pyydysten käyttöä koskevat rajoitukset, ja yhteiset säännöt, jotka koskevat verkkojen ja troolien perien rakennetta, jotta voidaan ehkäistä huonot käytännöt, jotka johtavat valikoimattomaan kalastukseen.

(13)Ajoverkoilla voidaan pyytää laajoilla alueilla, ja ne voivat johtaa herkkien lajien huomattaviin saaliisiin. Jotta voidaan rajoittaa ajoverkkojen käyttöä, olisi konsolidoitava tällaisten pyydysten käyttöä koskevat nykyiset rajoitukset.

(14)Seisovilla verkoilla harjoitettava kalastus ICES-alueilla IIIa, VIa, VIb, VIIb, VIIc, VIIj ja VIIk sekä ICES-suuralueilla VIII, IX, X ja XII linjan 27° W itäpuolella vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on yli 600 metriä, olisi STECF:n lausunnon perusteella kiellettävä jatkossakin herkkien syvänmeren lajien suojelemiseksi.

(15)Tiettyjen harvinaisten kalalajien, kuten tiettyjen hai- ja rauskulajien, ollessa kyseessä jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien suojelemiseksi olisi otettava käyttöön niiden yleinen kalastuskielto.

(16)Jotta herkkiä meriympäristön lajeja, kuten direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY lueteltuja merinisäkkäitä, merilintuja ja meressä eläviä matelijoita, voitaisiin suojella, jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla pyynnin yhteydessä vähennetään mahdollisimman pieniksi ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan kyseisten lajien saaliit.

(17)Jotta voidaan jatkossakin suojella herkkiä merellisiä luontotyyppejä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rannikoiden edustalla ja Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä, olisi säilytettävä pohjakalastuksessa käytettäviä pyydyksiä koskevat nykyiset rajoitukset.

(18)Jos tieteellisissä lausunnoissa ja teknisissä tiedoissa tuodaan esille muita tällaisia alueita, kyseisten luontotyyppien suojelemiseksi olisi otettava käyttöön vastaavat rajoitukset.

(19)YKP:n mukaisesti olisi vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot, jotta varmistetaan meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelu vahvistamalla kalakantojen elvytysalueet.

(20)Olisi määriteltävä meriympäristön lajien koon mittaamistapa.

(21)Pyyntialan avustamiseksi purkamisvelvoitteen täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla helpotetaan varastointia ja markkinoiden löytämistä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmille meriympäristön lajeille. Tällaisiin toimenpiteisiin tulisi sisältyä investointituki purkupaikkojen ja suojien rakentamiseksi ja mukauttamiseksi tai investointituki kalastustuotteiden lisäarvon kasvattamiseksi.

(22)Saaliin arvon nostamiskäytäntö ja kalojen päästämiskäytäntö olisi kiellettävä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa poikkeuksia otetaan käyttöön purkamisvelvoitteen osana.

(23)Jos tieteelliset lausunnot osoittavat lajien, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia ja joihin ei sen vuoksi sovelleta purkamisvelvoitetta, huomattavia ei-toivottuja saaliita, jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja tällaisten saaliiden vähentämiseksi ja ottaa käyttöön tarkoituksenmukaisia teknisiä toimenpiteitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(24)Jos alueellisella tasolla ei ole käytössä teknisiä toimenpiteitä, olisi sovellettava määritettyjä perustason toimenpiteitä. Kyseiset perustason vaatimukset tulisi johtaa nykyisistä teknisistä toimenpiteistä ottaen huomioon STECF:n lausunto ja sidosryhmien näkemykset. Niiden tulisi sisältää vedettävien pyydysten ja seisovien verkkojen perussilmäkoot, säilyttämisen vähimmäisviitekoot, kielto- tai rajoitusalueet, luonnonsuojelutoimenpiteet merinisäkkäiden ja merilintujen sivusaaliiden ehkäisemiseksi tietyillä alueilla sekä muut mahdolliset nykyiset alueellisesti erityiset toimenpiteet, joita edelleen tarvitaan sen varmistamiseksi, että säilyttämistavoitteet saavutetaan edelleen siihen saakka, kun tällaiset toimenpiteet otetaan käyttöön alueellistamisen osana.

(25)Jäsenvaltiot voivat yhdessä sidosryhmien kanssa laatia yhteisiä suosituksia tarkoituksenmukaisiksi teknisiksi toimenpiteiksi, jotka poikkeavat perustasosta, YKP:ssa vahvistetun alueellistamismenettelyn mukaisesti.

(26)Tällaisten alueellisten teknisten toimenpiteiden tulisi olla vähintään perustason vaatimuksia vastaavia hyödyntämismallien sekä herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun suhteen.

(27)Keskeisenä välineenä alueellisten teknisten toimenpiteiden laatimiseksi tulisivat olla monivuotiset suunnitelmat, sellaisina kuin ne on määritelty YKP:ssa. Tällaisissa monivuotisissa suunnitelmissa voidaan muuttaa perustason vaatimuksia, ottaa käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla täydennetään tai korvataan perustason vaatimuksia, tai poiketa kyseisistä toimenpiteistä, jos voidaan osoittaa, ettei niistä ole säilyttämisen kannalta hyötyä tai että käyttöön on otettu vaihtoehtoiset toimenpiteet, joilla varmistetaan tavoitteiden ja päämäärien täyttyminen jatkossakin. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 10 artiklan mukaisesti monivuotiset suunnitelmat voivat sisältää myös muita luonnonsuojelutoimenpiteitä kalastuksesta ekosysteemille aiheutuvien haittavaikutusten minimoimiseksi, kuten toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan 4 kohdan, direktiivin 2009/147/EY 4 artiklan tai direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi.

(28)Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia perussilmäkokoihin verrattuna vaihtoehtoisten koko- ja lajivalikoivien pyydysten hyväksymiseksi monivuotisissa suunnitelmissa, niiden tulisi varmistaa, että tällaisilla pyydyksillä saavutetaan vähintään samankaltaiset tai paremmat valikoivuusmallit kuin perustason pyydyksillä.

(29)Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia kielto- tai rajoitusalueiden muuttamiseksi tai tällaisten uusien alueiden vahvistamiseksi monivuotisissa suunnitelmissa nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi, niiden tulisi esittää tarkat määrittelyt, laajuus, kesto, pyydyksiä koskevat rajoitukset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt yhteisissä suosituksissaan.

(30)Kun jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät laativat yhteisiä suosituksia säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamiseksi tai vahvistamiseksi monivuotisissa suunnitelmissa, niiden tulisi varmistaa, etteivät YKP:n tavoitteet vaarannu, varmistamalla, että meriympäristön lajien nuoria yksilöitä suojellaan samalla kun varmistetaan, etteivät markkinat häiriinny ja ettei luoda markkinoita säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienemmille kaloille.

(31)Yhteisissä suosituksissa tulisi vaihtoehtona sallia reaaliaikaiset pyyntikiellot yhdistettyinä siirtymistä koskeviin säännöksiin lisätoimenpiteenä nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi. Tällaisten kieltoalueiden perustamista ja lakkauttamista koskevat edellytykset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt olisi määriteltävä asianomaisissa yhteisissä suosituksissa.

(32)Innovatiivisten pyydysten vaikutusten tieteellisen arvioinnin perusteella ja STECF:n tehtyä asianmukaisen arvioinnin tällaisten pyydysten käyttö tai uusien pyydysten, kuten sähköpulssitrooli, mukaanotto voidaan sisällyttää vaihtoehdoksi jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien esittämiin yhteisiin suosituksiin. Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei tulisi sallia, jos tieteellinen arvio osoittaa, että pyydysten käyttö johtaa herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin.

(33)Jotta herkkien lajien sivusaaliit ja pyydyksillä herkkiin luontotyyppeihin olevat vaikutukset voidaan vähentää mahdollisimman pieniksi, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien tulisi ottaa käyttöön uusia ehkäiseviä toimenpiteitä kalastuksella herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin olevien vaikutusten pienentämiseksi. Jos tieteellinen näyttö osoittaa, että tällaisten lajien ja luontotyyppien suojelun tasoon kohdistuu vakava uhka, jäsenvaltioiden tulisi ottaa käyttöön tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa koskevia lisärajoituksia tai jopa kieltää pyydysten käyttö kyseisellä alueella kokonaan. Tällaisia säännöksiä tulisi erityisesti soveltaa ajoverkkojen käyttöön, sillä ajoverkot ovat tietyillä alueilla johtaneet tuntuviin valaiden ja merilintujen saaliisiin.

(34)Jos monivuotista suunnitelmaa ei ole, asetus (EU) N:o 1380/2013 mahdollistaa väliaikaisten poisheittämissuunnitelmien laatimisen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa varten. Osana tällaisia suunnitelmia olisi sallittava se, että otetaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät tiukasti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon ja joiden tarkoituksena on lisätä valikoivuutta ja vähentää mahdollisimman paljon ei-toivottuja saaliita.

(35)Jotta Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) hyväksymät nykyiset yksityiskohtaiset suositukset voidaan pitää voimassa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luetteloja haavoittuvista meriekosysteemeistä ja myös tylppäpyrstömolvan ja punasimpun suojelemiseksi toteutettaviin määriteltyihin toimenpiteisiin liittyviä erityisiä teknisiä toimenpiteitä. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä siitä, miten unionin lainsäädäntöön sisällytetään sellaiset NEAFC:n hyväksymien toimenpiteiden tulevat muutokset, jotka koskevat tämän asetuksen tiettyjä nimenomaisesti määriteltyjä muita kuin keskeisiä osia ja joista tulee unionia sitovia kyseisen yleissopimuksen ehtojen mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(36)Jotta ei estettäisi tieteellistä tutkimusta eikä keinotekoisia palautus- ja siirtoistutuksia, tämän asetuksen säännöksiä ei tulisi soveltaa toimiin, joita tällainen toiminta saattaa edellyttää.

(37)Jos saatavilla olevista tieteellisistä lausunnoista käy ilmi, että meriympäristön lajien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia, komission tulisi pystyä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksymään heti sovellettavia delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan teknisiä toimenpiteitä tällaisten uhkien lievittämiseksi tämän asetuksen lisänä tai siitä poiketen tai muutoin unionin lainsäädännön mukaisesti vahvistettujen teknisten toimenpiteiden lisänä tai niistä poiketen. Tällaiset toimenpiteet olisi erityisesti suunniteltava niin, että niillä puututaan odottamattomiin muutoksiin, joita tapahtuu kalakantojen rakenteessa sen vuoksi, että kantaan rekrytoituu paljon tai vähän nuoria kaloja, jotta suojeltaisiin kutevia kaloja, äyriäisiä tai nilviäisiä, jos kannat ovat hyvin alhaiset tai kalakantojen suojelun tasossa tapahtuu muita, kannan tilaa kenties uhkaavia muutoksia. Toimenpiteisiin voisi sisältyä rajoituksia, jotka koskevat vedettävien tai seisovien pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina.

(38)Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta voidaan päivittää luettelo kaloista, äyriäisistä ja nilviäisistä, joiden kohdennettu kalastus on kielletty; päivittää luettelo herkistä alueista, joilla kalastusta tulisi rajoittaa; hyväksyä teknisiä toimenpiteitä osana monivuotisia suunnitelmia; ja hyväksyä teknisiä toimenpiteitä osana väliaikaisia poisheittämissuunnitelmia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(39)Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa, että pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön tämän asetuksen seuraavat säännökset: sellaisten erityisten laitteiden tarkka määrittely, joilla vähennetään kulumista, lujitetaan pyydystä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta; määriteltyihin perustason pyydyksiin kiinnitettävien valikoivien laitteiden tarkan määrittelyn esittäminen; pulssitroolin tarkkojen määrittelyjen esittäminen; rakennetta koskevat rajoitukset sekä seuranta- ja valvontatoimenpiteet, jotka lippujäsenvaltion tulisi hyväksyä; niitä seuranta- ja valvontatoimenpiteitä, jotka lippujäsenvaltion tulisi hyväksyä, kun käytetään seisovia pyydyksiä 200–600 metrin syvyydessä, koskevien sääntöjen määrittäminen; sellaisia seuranta- ja valvontatoimenpiteitä, jotka on hyväksyttävä tiettyjen kielto- tai rajoitusalueiden osalta, koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittäminen; ja valaiden karkottamiseksi seisovista verkoista käytettyjen laitteiden signaalia ja käyttötapaa koskevia ominaisuuksia sekä menetelmiä, joilla merilintujen ja meressä elävien matelijoiden sivusaaliit vähennetään mahdollisimman pieniksi, koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen määrittäminen. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 22 mukaisesti.

(40)Komission olisi viimeistään vuoden 2020 lopussa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kertomuksessa olisi arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisesti että unionin tasolla myötävaikutettu tavoitteiden saavuttamiseen ja edistetty tämän asetuksen päämääriä. Kertomuksen perusteella, jos alueellisella tasolla on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu, kyseisen alueen jäsenvaltioiden tulisi toimittaa suunnitelma, jossa esitetään korjaavat toimet, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että kyseisiin tavoitteisiin ja päämääriin voidaan päästä. Komission tulisi myös ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia kyseisen kertomuksen perusteella.

(41)Koska muutoksia on tehtävä paljon ja ne ovat merkittäviä, neuvoston asetukset (EY) N:o 894/97 23 , (EY) N:o 850/98 24 , (EY) N:o 2549/2000 25 , (EY) N:o 254/2002 26 , (EY) N:o 812/2004 27 ja (EY) N:o 2187/2005 28 olisi kumottava.

(42)Neuvoston asetuksia (EY) N:o 1967/2006 29 , (EY) N:o 1098/2007 30 , (EY) N:o 1224/2009 31 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) N:o 1343/2011 32 ja (EU) N:o 1380/2013 33 olisi muutettava.

(43)Jotta voidaan täydentää tai muuttaa voimassa olevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla lainsäädäntöön sisällytetään Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) hyväksymät suositukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat asetuksessa (EU) N:o 1343/2011 vahvistettuja teknisiä toimenpiteitä. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä siitä, miten unionin lainsäädäntöön sisällytetään sellaiset GFCM:n hyväksymien toimenpiteiden tulevat muutokset, jotka koskevat tämän asetuksen tiettyjä nimenomaisesti määriteltyjä muita kuin keskeisiä osia ja joista tulee unionia sitovia GFCM-sopimuksen ehtojen mukaisesti. Asetusta (EU) N:o 1343/2011 olisi muutettava. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan tekniset toimenpiteet, jotka koskevat

a)kalavarojen pyyntiä ja aluksesta purkamista; ja

b)pyydysten toimintaa ja kalastustoiminnan vuorovaikutusta meriekosysteemien kanssa.

2 artikla

Soveltamisala

1.Tätä asetusta sovelletaan unionin kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten, sanotun rajoittamatta lippujäsenvaltion ensisijaista vastuuta, 5 artiklassa tarkoitetuilla kalastusalueilla harjoittamaan toimintaan sekä kolmansien maiden lipun alla purjehtivien tai kolmansissa maissa rekisteröityjen kalastusalusten toimintaan, kun kyseiset alukset kalastavat unionin vesillä.

2.Asetuksen 7 ja 14 artiklaa ja liitteissä V–X olevaa A osaa sovelletaan myös virkistyskalastukseen.

3. Jollei 29 ja 30 artiklassa vahvistetuista edellytyksistä muuta johdu, tässä asetuksessa vahvistettuja teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, jotka toteutetaan yksinomaan seuraavissa tarkoituksissa:

a)tieteelliset tutkimukset, ja

b)meriympäristön lajien keinotekoiset palautus- ja siirtoistutukset.

3 artikla

Yleiset ja erityiset tavoitteet

1.    Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) täytäntöönpanoa tukevina välineinä teknisten toimenpiteiden on myötävaikutettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa ja erityisesti kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 5 kohdan a ja j alakohdassa vahvistettuihin tavoitteisiin.

2.    Lisäksi teknisillä toimenpiteillä on erityisesti

a)optimoitava hyödyntämismallit meriympäristön lajien nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi;

b)varmistettava, että kalastuksessa saatavat direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY lueteltujen meriympäristön lajien ja muiden herkkien lajien sivusaaliit vähennetään mahdollisimman pieniksi ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan niin, että ne eivät muodosta uhkaa kyseisten lajien suojelun tasolle;

c)varmistettava, että kalastuksesta merellisiin luontotyyppeihin aiheutuvat ympäristövaikutukset minimoidaan ja mahdollisuuksien mukaan poistetaan niin, että ne eivät muodosta uhkaa kyseisten luontotyyppien suojelun tasolle;

d)myötävaikutettava siihen, että käytössä on kalastuksenhoitotoimenpiteet direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY, 2008/56/EY ja 2000/60/EY mukaisten velvollisuuksien noudattamiseksi.

4 artikla

Päämäärät

1.    Teknisillä toimenpiteillä pyritään seuraaviin päämääriin:

(a)varmistetaan, että säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliit eivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan mukaisesti ylitä viittä tilavuusprosenttia;

(b)varmistetaan, että merinisäkkäiden, meressä elävien matelijoiden, merilintujen ja muiden lajien, joita ei hyödynnetä kaupallisesti, sivusaaliit eivät ylitä unionin lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja tasoja;

(c)varmistetaan, että kalastustoiminnalla merenpohjaan olevat ympäristövaikutukset eivät ylitä tasoja, jotka ovat tarpeen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi kunkin direktiivin 2008/56/EY yhteydessä arvioidun luontotyypin osalta kullakin merialueella tai osa-alueella suhteessa sekä luontotyypin laatuun että siihen alueelliseen laajuuteen, jolla vaaditut tasot on saavutettava.

2.    Sitä, missä määrin näihin päämääriin on päästy, tarkastellaan osana 34 artiklassa säädettyä raportointimenettelyä.

5 artikla

Kalastusalueiden määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia kalastusalueiden maantieteellisiä määritelmiä:

a)’Pohjanmerellä’ tarkoitetaan ICES-alueita 34 IIa, IIIa ja IV;

b)’Itämerellä’ tarkoitetaan ICES-alueita IIIb, IIIc ja IIId;

c)’luoteisilla vesillä’ tarkoitetaan ICES-suuralueita V (ei kuitenkaan Va eikä unionin ulkopuoliset alueen Vb vedet), VI ja VII;

d)’lounaisilla vesillä’ tarkoitetaan ICES-suuralueita VIII, IX ja X (unionin vedet) ja CECAF-alueita 35 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (unionin vedet);

e)’Välimerellä’ tarkoitetaan 5°36′ läntisestä pituuspiiristä itään olevia Välimeren merivesiä;

f)’Mustallamerellä’ tarkoitetaan vesiä Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) maantieteellisellä osa-alueella 29, sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EU) N:o 1343/2011 36 liitteessä I (päätöslauselma GFCM/33/2009/2);

g)’syrjäisimmillä alueilla’ tarkoitetaan perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita ympäröiviä vesiä jaettuina kolmeen merialueeseen: Länsi-Atlantti, Itä-Atlantti ja Intian valtameri;

h)’NEAFC:n sääntelyalueella’ tarkoitetaan NEAFC-yleissopimusalueen vesiä, jotka sijaitsevat sopimuspuolten lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden ulkopuolella, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1236/2010 37 määritellään;

i)’GFCM-sopimusalueella’ tarkoitetaan Välimerta ja Mustaamerta sekä niitä yhdistäviä vesialueita, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1343/2011 38 määritellään.

6 artikla

Käsitteiden määritelmät

1.    Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

1)’hyödyntämismallilla’ tarkoitetaan sitä, miten kalastuspaine jaetaan läpi kannan ikäprofiilin;

2)’valikoivuudella’ tarkoitetaan kvantitatiivista ilmaisua, joka esitetään todennäköisyytenä saada saaliiksi tietyn kokoisia kaloja tietyn kokoisella silmäkoolla (tai koukulla);

3)’valikoivalla kalastuksella’ tarkoitetaan pyyntimenetelmän kykyä yksilöidä ja pyytää kalaa, äyriäisiä tai nilviäisiä koon ja lajityypin mukaan kalastustoimen aikana niin, että muut kuin kohdelajit voidaan välttää tai päästää takaisin vahingoittumattomina;

4)’kohdennetulla kalastuksella’ tarkoitetaan tietyn lajin tai lajiyhdistelmän kalastamista niin, että kyseisen lajin / kyseisten lajien kokonaissaalis on yli 50 prosenttia saaliin taloudellisesta arvosta;

5)’ympäristön hyvällä tilalla’ tarkoitetaan ympäristön tilaa merivesissä, sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2008/56/EY 3 artiklan 5 kohdassa;

6)’herkällä luontotyypillä’ tarkoitetaan luontotyyppiä, jonka suojelun tasoon, myös alueen laajuuteen ja bioottisten ja abioottisten osatekijöiden kuntoon (rakenteeseen ja toimintoihin), vaikuttavat kielteisesti ihmisen toiminnan, myös kalastustoiminnan, aiheuttamat paineet. Herkkiin luontotyyppeihin kuuluvat erityisesti direktiivin 92/43ETY liitteessä I luetellut luontotyypit ja liitteessä II luetellut lajien elinympäristöt, direktiivin 2009/147/EY liitteessä I luetellut lajien elinympäristöt, elinympäristöt, joiden suojeleminen on tarpeen direktiivin 2008/56/EY mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi, ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 734/2008 39 2 artiklan b alakohdassa määritellyt haavoittuvat meriekosysteemit;

7)’herkällä lajilla’ tarkoitetaan lajia, jonka suojelun tasoon, myös lajin elinympäristöön, levinneisyyteen sekä populaation kokoon ja tilaan, vaikuttavat kielteisesti ihmisen toiminnan, myös kalastustoiminnan, aiheuttamat paineet. Herkkiin lajeihin kuuluvat erityisesti direktiivin 92/43/ETY liitteissä II ja IV luetellut lajit, direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvat lajit ja lajit, joiden suojelu on tarpeen direktiivin 2008/56/EY mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi;

8)’pienillä pelagisilla lajeilla’ tarkoitetaan makrillia, silliä ja silakkaa, piikkimakrillia, sardellia, sardiinia, mustakitaturskaa, hopeakuoretta, kilohailia ja karjukalaa;

9)’virkistyskalastuksella’ tarkoitetaan ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia vesiluonnonvaroja hyödynnetään virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin;

10)’neuvoa-antavilla toimikunnilla’ tarkoitetaan YKP:n yhteydessä perustettuja osallisryhmiä tavoitteena edistää kaikkien sidosryhmien tasapuolista edustusta ja YKP:n tavoitteiden saavuttamista;

11)’troolilla’ tarkoitetaan pyydystä, jota vedetään aktiivisesti yhdellä tai useammalla kalastusaluksella ja joka muodostuu verkosta, jolla on kartion tai pyramidin muotoinen runko (troolin runko), jonka takaosan sulkee perä; ’vedettävillä pyydyksillä’ tarkoitetaan mitä tahansa trooleja, ankkuroituja kierrenuottia ja niiden kaltaisia pyydyksiä, joiden runko on kartion tai pyramidin muotoinen ja joiden takaosan sulkee pussi (perä), tai pyydyksiä, joissa on kaksi pitkää sivua, runko ja pussi (perä) ja joita liikutellaan aktiivisesti vedessä;

12)’pohjatroolilla’ tarkoitetaan troolia, joka on suunniteltu ja varustettu toimimaan merenpohjassa tai sen lähellä;

13)’pohjapyyntiin tarkoitetulla paritroolilla’ tarkoitetaan pohjatroolia, jota vetää yhtä aikaa kaksi venettä, yksi troolin kummallakin puolella. Troolin vaakasuunnassa olevaa aukkoa pitää auki kahden pyydystä vetävän aluksen välinen etäisyys;

14)’pelagisella troolilla’ tarkoitetaan troolia, joka on suunniteltu ja varustettu toimimaan välivedessä;

15)’puomitroolilla’ tarkoitetaan troolipyydystä, jonka verkko pidetään vaakatasossa avoinna teräs- tai puutangon eli puomin avulla, jonka verkko on varustettu pohjaköysillä ja ketjumatoilla tai pohjaketjuilla ja jota vedetään aktiivisesti pitkin pohjaa;

16)’sähköpulssitroolilla’ tarkoitetaan pyyntimenetelmää, jossa käytetään sähkökenttää kalan pyytämiseksi. Pulssitroolipyydys koostuu pyydykseen vetosuunnan mukaisesti kiinnitetyistä elektrodeista, jotka antavat lyhyitä sähköpulsseja;

17)’ankkuroidulla kierrenuotalla’ tarkoitetaan vedettävää saartopyydystä, jota käytetään aluksesta kahden pitkän köyden (nuottaköydet) avulla jotka on suunniteltu kokoamaan kalat kohti nuotan suuaukkoa. Tässä verkosta valmistetussa pohjatroolin kanssa muodoltaan ja kooltaan samankaltaisessa pyydyksessä on kaksi pitkää sivua, runko ja pussi (perä);

18)’kurenuotalla’ tarkoitetaan verkosta valmistettua saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

19)’pohjaharalla’ tarkoitetaan pyydystä, jota vedetään joko aktiivisesti aluksen pääkoneella (veneellä vedettävä hara) tai moottoroidulla vinssillä ankkuroidusta aluksesta (pumppuhara) simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi ja joka muodostuu kooltaan ja muodoltaan vaihtelevaan jäykkään kehikkoon tai tankoon kiinnitetystä verkkopussista tai metallikorista ja jonka alaosassa voi olla joko pyöristetty, terävä tai hammastettu terä ja jossa voi olla jalaksia ja sukelluslevyjä. Jotkin pohjaharat on varustettu hydraulisella koneistolla (hydrauliset pohjaharat). Käsin tai käsikäyttöisellä vinssillä matalassa vedessä joko veneellä tai ilman venettä simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi vedettävää pohjaharaa (käsin vedettävä hara) ei pidetä tässä asetuksessa tarkoitettuna vedettävänä pyydyksenä;

20)’seisovilla verkoilla’ tarkoitetaan mitä tahansa tavallisia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja, jotka on joko ankkuroitu merenpohjaan (verkot tai ankkuroidut verkot) tai joiden annetaan ajelehtia vuoroveden mukaan (ajoverkot), jotta kalat uisivat niihin ja takertuisivat verkkoon tai jäisivät kiinni verkon silmiin;

21)’ajoverkolla’ tarkoitetaan verkkoa, joka muodostuu yhdestä tai useammasta havasseinästä, jotka on kiinnitetty samansuuntaisesti yhteen tai useampaan yläpaulaan, ja joka pysyy kellukkeiden avulla pinnan tuntumassa tai tietyllä etäisyydellä sen alapuolella ja joka ajelehtii virtausten mukana joko irrallisena tai sen aluksen mukana, johon se on kiinnitetty. Siinä voi olla laitteita, joilla pyritään vakauttamaan verkkoa tai rajoittamaan sen ajelehtimista, kuten ajoankkuri tai verkon yhteen päähän kiinnitetty pohja-ankkuri;

22)’ankkuroidulla verkolla’ tarkoitetaan yhdestä verkkoliinasta tehtyä verkkoa, joka pysyy vedessä pystysuorassa kohojen ja painojen avulla. Sillä pyydetään elollisia vesiluonnonvaroja saamalla ne jäämään kiinni verkon silmiin, ja se on kiinnitetty tai voidaan kiinnittää millä tahansa keinolla merenpohjaan;

23)’ankkuroidulla pussiverkolla’ tarkoitetaan yhtenäistä havasseinää, joka on varustettu niin, että havas roikkuu köysistä löysemmin kuin tavallisessa verkossa. Tavallisesti pussiverkot ovat tiukemmin kiinni yläköydessä eivätkä ne kohoa pyynnin aikana niin korkealle kuin ankkuroitavat verkot keskimäärin, ja ne kiinnitetään tai voidaan kiinnittää millä tahansa keinolla merenpohjaan;

24)’ankkuroidulla riimuverkolla’ tarkoitetaan verkkoa, joka on tehty kahdesta tai useammasta havaskerroksesta, jossa kahden uloimman suurisilmäisen kerroksen välissä on ohut pienisilmäinen havas ja joka kiinnitetään tai voidaan kiinnittää millä tahansa keinolla merenpohjaan;

25)’yhdistetyllä verkko-riimuverkolla’ tarkoitetaan ankkuroitua verkkoa, jossa tavallinen verkko on yhdistetty riimuverkkoon, joka muodostaa yhdistelmäpohjaverkon alaosan;

26)’pitkäsiimalla’ tarkoitetaan pyydystä, joka koostuu selkäsiimasta, joskus huomattavan pitkästä, johon perukkeet syötillisine tai syötittömine koukkuineen kiinnitetään säännöllisin etäisyyksin. Selkäsiima ankkuroidaan joko vaakasuunnassa tai lähelle pohjaa, pystysuunnassa tai sen voidaan antaa ajelehtia lähellä pintaa;

27)’erilaisilla merroilla’ tarkoitetaan äyriäisten tai kalojen pyydystämiseen tarkoitettuja häkkien tai korien muotoisia ansoja, joissa on yksi tai useampi suuaukko ja jotka on tehty eri materiaaleista ja jotka sijoitetaan merenpohjaan yksittäin tai riveihin ja kiinnitetään niiden sijainnin osoittaviin pinnalla kelluviin poijuihin;

28)’käsisiimalla’ tarkoitetaan pyyntimenetelmää, jossa käsissä pidetään yhtä siimaa. Siimaan kiinnitetään yksi tai useampi viehe tai syötillinen koukku;

29)’Pyhän Andreaksen ristillä’ tarkoitetaan kauhaa, joka saksimaista toimintaa käyttäen pyydystää esimerkiksi simpukoita tai jalokorallia merenpohjasta;

30)’perällä’ tarkoitetaan troolin perimmäisintä, joko lieriön muotoista, eli kehältään kauttaaltaan samanlaista, tai muodoltaan kapeneva osaa. Perä koostuu yhdestä tai useammasta samaa silmäkokoa olevasta paneelista (havaskappaleesta), jotka on kiinnitetty toisiinsa sivuistaan troolin akselin suuntaisesti vahvikejameella, johon voidaan kiinnittää sivuköysi. Sääntelytarkoituksissa peränä pidetään verkon 50 viimeistä silmää;

31)’silmäkoolla’ tarkoitetaan vedettävän pyydyksen perän silmäkokoa mitattuna komission asetuksessa (EY) N:o 517/2008 40 säädetyn menettelyn mukaisesti;

32)’neliösilmällä’ tarkoitetaan silmän muotoa, joka syntyy, kun syvyyssuunnasta 45°:ta poikkeava havas kiinnitetään niin, että silmätangot kulkevat samansuuntaisesti ja 90°:n kulmassa troolin pituusakseliin nähden;

33)’vinoneliösilmällä’ tarkoitetaan havaksen silmien tavallista vinoneliömuotoa;

34)’T90-trooleilla’ tarkoitetaan trooleja, ankkuroituja kierrenuottia ja niiden kaltaisia vedettäviä pyydyksiä, joiden solmittua vinoneliösilmäistä havasta on käännetty perässä ja pidennysosassa 90°:ta siten, että havas on enimmäkseen hinauksen suuntainen;

35)’Bacoma-valikointiristikolla’ tarkoitetaan solmuttomasta neliösilmäisestä havaksesta valmistettua valikointiristikkoa, joka on kiinnitetty perän yläpuoliseen havaskappaleeseen niin, että sen alareuna on enintään neljän silmän päässä sulkuköydestä;

36)’seulaverkolla’ tarkoitetaan laitetta, joka on kiinnitetty katkaraputroolin koko kehälle lähelle puomia ja joka kapenee kärjeksi, jossa se kiinnittyy katkaraputroolin alahavakseen. Poistumisreikä on se aukko, jossa seulaverkko ja perä kohtaavat ja jonka ansiosta lajit tai yksilöt, jotka ovat liian isoja kulkemaan seulan läpi, pääsevät pyydyksestä pois, kun taas katkaravut kulkeutuvat seulan läpi perään;

37)kurenuotan ’korkeudella’ tarkoitetaan märkinä ja yläköyteen nähden suorassa kulmassa venytettyjen silmien (solmut mukaan luettuna) korkeuksien summaa;

38)’vedessäoloajalla’ tarkoitetaan aikaa siitä hetkestä, kun verkot lasketaan veteen, siihen hetkeen, kun verkot on kokonaisuudessaan nostettu kalastusalukselle;

39)’pyydysten seuranta-antureilla’ tarkoitetaan sähköisiä etäantureita, jotka voidaan asentaa trooleihin tai kurenuottiin seuraamaan keskeisiä suoritusparametreja, kuten troolin ovien välistä etäisyyttä tai saaliin suuruutta;

40)’akustisilla karkoitinlaitteilla’ tarkoitetaan etälaitteita, joilla merinisäkkäiden kaltaiset lajit saadaan tietoisiksi pyydyksistä ja varomaan niitä lähettämällä akustisia signaaleja;

41)’lintujenkarkoitussiimoilla’ (kutsutaan myös ’tori-siimoiksi’) tarkoitetaan viirillisiä siimoja, joita hinataan kalastusaluksen perän läheisestä korkeasta kohdasta samaan aikaan kun käytetään syötillisiä koukkuja, merilintujen karkottamiseksi pois koukkujen luota;

42)’saaliin arvon nostamisella’ tarkoitetaan käytäntöä, jossa alhaisin hinnoin myytävät saalisrajoitusten alaiset kalat heitetään pois, vaikka ne olisi voinut purkaa aluksesta laillisesti, jotta satamaan tuodun kalan taloudellinen tai rahallinen kokonaisarvo saataisiin maksimoitua;

43)’kalojen päästämisellä’ tarkoitetaan käytäntöä, jossa kalat vapautetaan tarkoituksellisesti pyydyksestä ennen kuin pyydys tuodaan kokonaisuudessaan kalastusalukselle, mikä seurauksena kuolleet tai kuolevat kalat menetetään;

44)’palautusistutuksella’ tarkoitetaan tietynlajisten luonnonvaraisten eläinten päästämistä vapaaksi vesiin, joissa niitä esiintyy luonnostaan, jotta vesiympäristön luonnollista tuotantoa voidaan käyttää kalastettavien yksilöiden määrän ja/tai luonnollisen uudistumisen lisäämiseksi;

45)’siirtoistutuksella’ tarkoitetaan menettelyä, jossa ihminen tarkoituksellisesti siirtää ja päästää lajin alueille, joilla on vakiintunut populaatio.

II LUKU

YHTEISET TEKNISET TOIMENPITEET

1 JAKSO

Kielletyt pyydykset ja käyttötavat

7 artikla

Kielletyt pyydykset ja menetelmät

On kiellettyä pyytää tai kerätä meriympäristön lajeja käyttäen seuraavia menetelmiä:

a)myrkylliset, huumaavat tai syövyttävät aineet;

b)sähkövirta, paitsi käytettäväksi 24 artiklassa ja liitteessä V olevassa E osassa esitetyssä sähköpulssitroolissa;

c)räjähteet;

d)paineilmavasarat ja muut lyömävälineet;

e)jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten organismien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet;

f)”pyhän Andreaksen risti” ja vastaavanlaiset erityisesti jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut kauhat;

g)kaikenlaiset ammukset;

h)harppuunat, jos niitä käytetään vedenalaista hengityslaitetta käyttäen (sukeltajan paineilmalaite) tai yöllä auringonlaskusta aamunkoittoon.

8 artikla

Kielletyt käytöt

On kiellettyä myydä, asettaa näytille tai saattaa myyntiin meriympäristön lajeja, jotka on pyydetty jollakin 7 artiklassa luetellulla menetelmällä.

2 JAKSO

Pyydyksiä ja niiden käyttöedellytyksiä koskevat yleiset rajoitukset

9 artikla

Vedettävien pyydysten käyttöä koskevat yleiset rajoitukset

1.    Vedettävien pyydysten osia ei saa valmistaa käyttäen silmäkokoa, joka on pienempi kuin perän silmäkoko. Tätä säännöstä ei sovelleta pyydysten seuranta-antureiden kiinnittämiseen käytettyihin havaslaitteisiin.

2.    Jos yksi tai useampi kalastusalus vetää samanaikaisesti yhtä tai useampaa verkkoa, jokaisen verkon on oltava samaa silmäkokoa.

3.    On kiellettyä valmistaa perää tai kiinnittää laitetta, joka haittaa tai muulla tavoin tehokkaasti pienentää perän tai vedettävän pyydyksen minkä tahansa osan silmäkokoa. Tämä säännös ei estä käyttämästä erityisiä laitteita, joilla vähennetään kulumista, lujitetaan pyydystä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta.

4.    Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä 3 kohdassa tarkoitettujen perien ja laitteiden tarkkaa määrittelyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi. Kyseisten täytäntöönpanosäädösten on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin ja teknisiin lausuntoihin, ja niissä voidaan määritellä

–langan paksuutta koskevat rajoitukset,

–perän ympärysmittaa koskevat rajoitukset,

–havasmateriaalin käyttöä koskevat rajoitukset,

–perien rakenne ja kiinnitys,

–laitteet, joilla voidaan vähentää kulumista, ja

–laitteet, joilla voidaan vähentää saaliin karkaamista.

5.    Tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 artikla

Seisovien verkkojen käyttöä koskevat yleiset rajoitukset

1.    Aluksella ei saa pitää tai käyttää yhtä tai useampaa ajoverkkoa, joiden yksittäinen tai yhteenlaskettu pituus on yli 2,5 kilometriä.

2.    On kiellettyä käyttää ajoverkkoja liitteessä III lueteltujen lajien kalastamiseen.

3.    Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, aluksella on kiellettyä pitää tai käyttää ajoverkkoja Itämerellä.

4.    On kiellettyä käyttää ankkuroituja verkkoja, pussiverkkoja ja riimuverkkoja seuraavien lajien pyytämiseksi:

–valkotonnikala (Thunnus alalunga), 

–tonnikala (Thunnus thynnus),

–merilahnat (Brama brama), 

–miekkakala (Xiphias gladius),

–seuraavien lajien tai heimojen hait: Hexanchus griseus; Cetorhinus maximus; kaikki Alopiidae-heimon lajit; Carcharhinidae; Sphymidae; Isuridae; Lamnidae. 

5.    On kiellettyä käyttää ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja missään sellaisessa paikassa, jonka kartan mukainen syvyys on yli 600 metriä.

3 JAKSO

Herkkien lajien ja luontotyyppien suojeleminen

11 artikla

Rauhoitetut kala-, äyriäis- ja nilviäislajit

1.    Direktiivin 92/43/ETY liitteessä IV tarkoitettujen kala-, äyriäis- ja nilviäislajien tarkoituksellinen pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja aluksesta purkaminen on kiellettyä, paitsi jos on myönnetty poikkeuslupa mainitun direktiivin 16 artiklan mukaisesti.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lajien lisäksi unionin alukset eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, myydä, asettaa näytille tai saattaa myyntiin liitteessä I lueteltuja lajeja.

3.     Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan sivusaaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

4.    Siinä tapauksessa, että parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan on tarpeen muuttaa liitteessä I olevaa luetteloa lisäämällä siihen uusia lajeja, jotka tarvitsevat suojelua, komissiolle siirretään valta hyväksyä tällaiset muutokset delegoiduilla säädöksillä 32 artiklan mukaisesti.

5.    Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen.

12 artikla

Merinisäkkäiden, merilintujen ja meressä elävien matelijoiden sivusaaliit

1.    Direktiivin 92/43/ETY liitteissä II ja IV tarkoitettujen merinisäkkäiden ja meressä elävien matelijoiden sekä direktiivissä 2009/147/EY  tarkoitettujen merilintujen tahallinen pyytäminen, pitäminen aluksella, jälleenlaivaus ja aluksesta purkaminen on kiellettyä.

2.    Jos 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan sivusaaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

3.    Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettujen sivusaaliina saatujen meriympäristön lajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua, silloin kun se on tarpeen yksittäisten eläinten toipumisen auttamiseksi, ja edellyttäen, että asianomaisille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille on annettu kaikki tiedot ennakolta.

4.    Jäsenvaltiot voivat parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaa lippunsa alla purjehtivien alusten osalta käyttöön ehkäiseviä toimenpiteitä tai tiettyjen pyydysten käyttöä koskevia rajoituksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tällaisilla toimenpiteillä on vähennettävä mahdollisimman pieniksi ja mahdollisuuksien mukaan lopetettava 1 kohdassa tarkoitettujen lajien saaliit, ja niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin lainsäädännön nojalla sovellettavat tekniset toimenpiteet.

5.    Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen.

13 artikla

Herkkien luontotyyppien, myös haavoittuvien meriekosysteemien, suojeleminen

1.    On kiellettyä käyttää liitteessä II mainittuja pyydyksiä kyseisessä liitteessä esitetyillä alueilla.

2.    Siinä tapauksessa, että parhaissa saatavilla olevissa tieteellisissä lausunnoissa suositellaan muuttamaan liitteessä II olevaa alueiden luetteloa, myös lisäämään uusia alueita, komissiolle siirretään valta hyväksyä tällaiset muutokset delegoiduilla säädöksillä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tällaisia muutoksia hyväksyessään komissio kiinnittää erityistä huomiota kalastustoiminnan siirtymisestä muille herkille alueille aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseen.

3.    Jos tällaiset luontotyypit sijaitsevat jonkin jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus ottaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen käyttöön pyyntikieltoalueita tai muita säilyttämistoimenpiteitä kyseisten luontotyyppien suojelemiseksi. Tällaisten toimenpiteiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.

4. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen.

4 JAKSO

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

14 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

1.    Tämän asetuksen liitteissä V–X olevassa A osassa täsmennettyjä meriympäristön lajien säilyttämisen vähimmäisviitekokoja sovelletaan seuraavissa tarkoituksissa:

a)meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisen varmistaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 11 ja 12 kohdan nojalla;

b)kalakantojen elvytysalueiden perustaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 8 artiklan nojalla.

2.    Meriympäristön lajin koko on mitattava liitteen IV säännösten mukaisesti.

3.    Jos meriympäristön lajin koon mittaamista varten on määrätty useampi kuin yksi tapa, yksilön ei katsota olevan säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi, jos minkä tahansa näistä menetelmistä soveltaminen antaa tulokseksi koon, joka on vähintään yhtä suuri kuin säilyttämisen vähimmäisviitekoko.

15 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempiä meriympäristön lajeja koskevat säännökset

Jäsenvaltioilla on oltava käytössä toimenpiteet, joilla helpotetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti aluksesta purettujen säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempien saaliiden varastointia tai markkinoiden löytämistä niille. Tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä investointituki purkupaikkojen ja suojien rakentamiseksi ja mukauttamiseksi tai investointituki kalastustuotteiden lisäarvon kasvattamiseksi.

5 JAKSO

Toimenpiteet poisheittämisen vähentämiseksi

16 artikla

Saaliin arvon nostamiskielto ja kalojen päästämiskielto

1.    Saaliin arvon nostamiskäytäntö ja kalojen päästämiskäytäntö ovat kiellettyjä.

2.    Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta niiden lajien saaliisiin, jotka on vapautettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti purkamisvelvoitteen soveltamisesta.

17 artikla

Lajit, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia

1.    Jäsenvaltiot voivat toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja, joilla vältetään sellaisten lajien ei-toivottuja saaliita, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, vähennetään ne mahdollisimman pieniksi ja lopetetaan ne. Näissä pilottihankkeissa on otettava huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien asiaan liittyvät lausunnot, ja niiden on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin.

2.    Jos kyseisten pilottihankkeiden tai muiden tieteellisten lausuntojen tulokset osoittavat, että lajien, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, ei-toivotut saaliit ovat tuntuvia, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön teknisiä toimenpiteitä kyseisten ei-toivottujen saaliiden vähentämiseksi noudattaen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 19 artiklassa säädettyä menettelyä. Tällaisia teknisiä toimenpiteitä sovelletaan yksinomaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin.

III LUKU

ALUEELLISTAMINEN

18 artikla

Ohjaavat periaatteet

1.    Alueellisella tasolla vahvistettavat tekniset toimenpiteet esitetään seuraavissa liitteissä:

a)liitteessä V Pohjanmeren osalta;

b)liitteessä VI luoteisten vesien osalta;

c)liitteessä VII lounaisten vesien osalta;

d)liitteessä VIII Itämeren osalta;

e)liitteessä IX Välimeren osalta;

f)liitteessä X Mustanmeren osalta;

g)liitteessä XI syrjäisimpien alueiden osalta.

2.    Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen jäsenvaltiot voivat esittää yhteisiä suosituksia sellaisten tarkoituksenmukaisten teknisten toimenpiteiden määrittämiseksi alueellisella tasolla, joissa poiketaan 1 kohdassa vahvistetuista toimenpiteistä.

3.    Edellä 2 kohdan mukaisesti suositeltujen teknisten toimenpiteiden on hyödyntämismallien sekä herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun osalta oltava vähintään vastaavat kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

19 artikla

Monivuotisiin suunnitelmiin kuuluvat alueelliset toimenpiteet

1.    Siirretään komissiolle valta hyväksyä alueellisen tason teknisiä toimenpiteitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen monivuotisten suunnitelmien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaiset toimenpiteet on vahvistettava tämän asetuksen 32 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti hyväksytyillä delegoiduilla säädöksillä.

2.     Edellä 1 kohdan mukaisesti vahvistetuissa toimenpiteissä voidaan

a)muuttaa tai täydentää liitteissä V–XI vahvistettuja toimenpiteitä;

b)poiketa liitteissä V–XI vahvistetuista toimenpiteistä tietyn alueen tai ajanjakson osalta edellyttäen, että voidaan osoittaa, ettei kyseisistä toimenpiteistä ole säilyttämisen kannalta hyötyä kyseisellä alueella tai ajanjaksolla ja että vaihtoehtoisilla toimenpiteillä saavutetaan samat tavoitteet.

3.    Monivuotisessa suunnitelmassa voidaan määritellä, millaisia teknisiä toimenpiteitä voidaan hyväksyä 1 ja 2 mukaisesti asianomaisen alueen osalta.

4.    Edellä olevien 1 ja 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden

a) avulla pyritään saavuttamaan tämän asetuksen 3 ja 4 artiklassa säädetyt tavoitteet ja päämäärät;

b) ohjenuorana ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistetut hyvän hallinnon periaatteet; ja

c) avulla myönnetään kalastusmahdollisuuksia tarjoamalla kannustimia kalastusaluksille, joilla käytetään valikoivia pyydyksiä tai sellaisia pyyntimenetelmiä, joilla on vähäisempi ympäristövaikutus.

5.    Kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia 1 kohdassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden ottamiseksi käyttöön, niiden on esitettävä tieteellinen näyttö kyseisten toimenpiteiden hyväksymisen tueksi.

6.    Komissio voi pyytää STECF:ää arvioimaan 5 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä suosituksia.

20 artikla

Pyydysten laji- ja kokovalikoivuus

1.Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia koko- ja lajivalikoivien pyydysten määrittämiseksi, niiden on esitettävä todisteet siitä, että kyseiset pyydykset täyttävät vähintään yhden seuraavista perusteista:

a)niillä saavutetaan vähintään vastaavat valikoivuusominaisuudet tiettyjen lajien tai lajiyhdistelmien osalta kuin liitteissä V–X olevassa B osassa ja liitteessä XI olevassa A osassa esitetyillä pyydyksillä; tai

b)ne johtavat siihen, että tietyn lajin tai lajiyhdistelmän ei-toivotut saaliit jäävät alle kynnysarvon.

2.Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut valikoivuusominaisuudet ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kynnysarvot ja lajit on määriteltävä asianomaisessa monivuotisessa suunnitelmassa.

21 artikla

Kielto- tai rajoitusalueet nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi

Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia liitteissä V–VIII ja liitteessä X olevassa C osassa ja liitteessä XI olevassa B osassa lueteltujen pyynti- tai rajoitusalueiden muuttamiseksi tai uusien kielto- tai rajoitusalueiden vahvistamiseksi, niiden on sisällytettävä tällaisten kielto- ja rajoitusalueiden osalta seuraavat osatekijät kyseisiin yhteisiin suosituksiin:

–pyyntikiellon tarkoitus,

–pyyntikiellon laajuus ja kesto,

–tiettyjä pyydyksiä koskevat rajoitukset, ja

–seuranta- ja valvontajärjestelyt.

22 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia liitteissä V–X olevassa A osassa lueteltujen säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamiseksi tai tällaisten viitekokojen vahvistamiseksi, niiden on noudatettava tavoitetta meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisesta.

23 artikla

Reaaliaikaiset pyyntikiellot ja siirtymistä koskevat säännökset

Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia reaaliaikaisten pyyntikieltojen ja siirtymistä koskevien säännösten ottamiseksi käyttöön varmistaakseen kala, äyriäis- tai nilviäislajien nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemisen, niiden on sisällytettävä mukaan seuraavat osatekijät:

–pyyntikieltojen laajuus ja kesto,

–lajit ja kynnysarvot, jotka johtavat pyyntikieltoon,

–miten kauaksi aluksen on siirryttävä pyyntikieltoalueelta sen perustamisen jälkeen,

–hyvin valikoivien pyydysten käyttö muutoin suljetuilla alueilla, ja

–seuranta- ja valvontajärjestelyt.

24 artikla

Innovatiiviset pyydykset

1.    Kun jäsenvaltiot esittävät 19 artiklan mukaisesti yhteisiä suosituksia innovatiivisten pyydysten käytön sallimiseksi tai laajentamiseksi, mukaan lukien liitteessä V olevassa E osassa kuvattu pulssitrooli, tietyllä merialueella, niiden on esitettävä arvio tällaisten pyydysten käytön todennäköisistä vaikutuksista kohdelajeihin ja herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin.

2.    STECF arvioi kyseiset arviot.

3.    Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei sallita, jos kyseiset arviot osoittavat, että pyydysten käyttö johtaa herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin.

25 artikla

Luonnonsuojelutoimenpiteet

Jäsenvaltioiden 19 artiklan mukaisesti esittämissä yhteisissä suosituksissa luonnonsuojelutoimenpiteiden käytön sallimiseksi herkkien lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi voidaan erityisesti

–laatia luetteloja herkistä lajeista ja luontotyypeistä, jotka kalastustoiminta kyseisellä alueella parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan eniten vaarantaa,

–määritellä muita ehkäiseviä toimenpiteitä liitteissä V–X olevassa D osassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi 12 artiklassa tarkoitettujen lajien sivusaaliiden vähentämiseksi mahdollisimman pieniksi,

–määritellä toimenpiteitä, joilla pyydyksistä 13 artiklassa tarkoitettuihin luontotyyppeihin tai muihin herkkiin, Natura 2000 -alueiden ulkopuolisiin luontotyyppeihin aiheutuvat vaikutukset minimoidaan,

–määritellä rajoituksia, jotka koskevat tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa, tai ottaa käyttöön tiettyjen pyydysten täydellinen käyttökielto alueella, jolla tällaiset pyydykset uhkaavat 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen lajien tai 13 artiklassa tarkoitettujen luontotyyppien tai muiden herkkien, Natura 2000 -alueiden ulkopuolisten luontotyyppien suojelun tasoa.

26 artikla

Väliaikaisiin poisheittämissuunnitelmiin kuuluvat alueelliset toimenpiteet

1.    Kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia teknisten toimenpiteiden ottamiseksi käyttöön asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa väliaikaisissa poisheittämissuunnitelmissa, suositukset voivat sisältää seuraavat osatekijät:

a)pyydysten tarkat määrittelyt ja pyydysten käyttöä koskevat säännöt;

b)pyydysten muutosten tarkat määrittelyt tai valikoivien laitteiden käyttö parantamaan koko- tai lajivalikoivuutta;

c)tiettyjen pyydysten käytön ja kalastustoiminnan rajoittaminen tai kieltäminen tietyillä alueilla tai tiettyinä aikoina;

d)säilyttämisen vähimmäisviitekoot.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on pyrittävä saavuttamaan 3 artiklassa säädetyt tavoitteet ja erityisesti varmistamaan nuorten tai kutevien kalojen, äyriäisten ja nilviäisten yhdyskuntien suojelu.

27 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.    Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

–liitteissä V–VIII olevassa B osassa esitettyihin pyydyksiin kiinnitettyjen valikoivien laitteiden tarkat määrittelyt,

–yksityiskohtaiset säännöt liitteessä V olevassa E osassa kuvattujen pyydysten tarkoista määrittelyistä liittyen pyydysten rakennetta koskeviin rajoituksiin ja niistä seuranta- ja valvontatoimenpiteistä, jotka lippujäsenvaltion on toteutettava,

–yksityiskohtaiset säännöt seuranta- ja valvontatoimenpiteistä, jotka lippujäsenvaltion on toteutettava, kun käytetään liitteessä V olevan C osan 6 kohdassa, liitteessä VI olevan C osan 9 kohdassa ja liitteessä VII olevan C osan 4 kohdassa tarkoitettuja pyydyksiä,

–yksityiskohtaiset säännöt seuranta- ja valvontatoimenpiteistä, jotka on toteutettava liitteessä V olevan C osan 2 kohdassa ja liitteessä VI olevan C osan 6 ja 7 kohdassa kuvattujen kielto- tai rajoitusalueiden osalta,

–yksityiskohtaiset säännöt liitteissä V–X olevassa D osassa tarkoitettujen akustisten karkotinlaitteiden signaalia ja käyttötapaa koskevista ominaisuuksista,

–yksityiskohtaiset säännöt liitteissä VI, VII ja IX olevassa D osassa tarkoitettujen lintujenkarkoitussiimojen ja painollisten siimojen suunnittelusta ja käytöstä.

2.    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV LUKU

ALUEELLISET KALASTUKSENHOITOJÄRJESTÖT

28 artikla

Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC)

Siirretään komissiolle valta antaa 32 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, joissa

a) sisällytetään unionin lainsäädäntöön tietyt Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) hyväksymät tekniset toimenpiteet, mukaan lukien luettelot haavoittuvista meriekosysteemeistä sekä tylppäpyrstömolvan ja punasimpun kalastukseen liittyvät erityiset tekniset toimenpiteet, sellaisina kuin ne määritellään NEAFC:n suosituksissa 05:2013, 19:2014, 01:2015 ja 02:2015; ja

b)hyväksytään muita teknisiä toimenpiteitä, joilla täydennetään tai muutetaan NEAFC:n suositukset osaksi lainsäädäntöä saattavien säädösten tiettyjä muita kuin keskeisiä osia.

V LUKU

TIETEELLINEN TUTKIMUS SEKÄ PALAUTUS- JA SIIRTOISTUTUKSET

29 artikla

Tieteellinen tutkimus

1.    Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, jotka toteutetaan yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, seuraavin edellytyksin:

a)    kalastustoimien on tapahduttava lippujäsenvaltion luvalla ja sen alaisuudessa;

b)    komissiolle ja niille jäsenvaltioille, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kalastustoimia toteutetaan (’rannikkojäsenvaltiot’), on ilmoitettava vähintään kuukautta aiemmin aikomuksesta toteuttaa tällaisia kalastustoimia ja samalla on ilmoitettava toimintaan osallistuvat alukset ja tieteelliset tutkimukset, jotka on tarkoitus tehdä;

c)    kalastustoimia toteuttavalla aluksella tai toteuttavilla aluksilla on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukainen voimassa oleva kalastuslupa;

d)    aluksen päällikkö ottaa alukselle rannikkojäsenvaltion tarkkailijan kalastustoimien ajaksi, jos rannikkojäsenvaltio pyytää sitä lippujäsenvaltiolta.

2.    Edellä 1 kohdassa kuvattuihin tarkoituksiin pyydetyt meriympäristön lajit voidaan myydä, varastoida, pitää esillä tai tarjota myyntiin edellyttäen, että ne lasketaan kiintiöihin asetuksen (EY) N:o 1224/2009 33 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja

a)ne täyttävät tämän asetuksen liitteissä IV–VII vahvistetut vaatimukset; tai

b)ne myydään muihin tarkoituksiin kuin suoraan ihmisravinnoksi.

30 artikla

Keinotekoiset palautus- ja siirtoistutukset

1.    Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, joiden ainoana tarkoituksena ovat meriympäristön lajien keinotekoiset palautus- tai siirtoistutukset, edellyttäen että kyseiset toimet pannaan täytäntöön sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden, jolla tai joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, luvalla ja alaisuudessa.

2.    Jos keinotekoisia palautus- tai siirtoistutuksia pannaan täytäntöön toisen jäsenvaltion tai toisten jäsenvaltioiden vesillä, komissiolle ja kaikille asianomaisille jäsenvaltioille on ilmoitettava vähintään kuukautta aiemmin aikomuksesta toteuttaa tällaisia kalastustoimia.

VI LUKU

SUOJATOIMET

31 artikla
Suojatoimet

1.    Jos saatavilla olevista tieteellisistä lausunnoista käy ilmi, että meriympäristön lajien suojelemiseksi tarvitaan heti toimia, komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä 32 artiklan mukaisesti tällaisten uhkien lieventämiseksi. Tällaiset säädökset voivat erityisesti liittyä rajoituksiin, jotka koskevat pyydysten käyttöä tai kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset on laadittava erityisesti

a)puuttumaan odottamattomiin muutoksiin, joita tapahtuu kalakantojen rakenteessa sen vuoksi, että kantaan rekrytoituu paljon tai vähän nuoria kaloja;

b) suojelemaan kutevia kaloja, äyriäisiä ja nilviäisiä, kun kannat ovat hyvin alhaiset tai kun muut ympäristöön liittyvät tekijät uhkaavat kannan tilaa.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä sovelletaan enintään kolmen vuoden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 32 artiklan 6 kohdan säännösten soveltamista.

VII LUKU

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.    Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.    Siirretään komissiolle [.... päivästä ... kuuta ....] viiden vuoden ajaksi 11, 13, 19, 28 ja 31 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.    Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11, 13, 19, 28 ja 31 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.    Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.    Edellä 11, 13, 19 ja 28 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

6.    Tämän asetuksen 31 artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 7 kohdan mukaisesti. Kun tällainen delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

7.    Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa 31 artiklan nojalla annettua delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

33 artikla

Komiteamenettely

1.    Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.    Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.    Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Uudelleentarkastelu ja kertomukset

1.    Komissio antaa viimeistään vuoden 2020 lopussa ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kertomuksessa on arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisesti että unionin tasolla myötävaikutettu 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen ja edistetty 4 artiklassa vahvistettuja päämääriä.

2.    Kertomuksen perusteella, jos alueellisella tasolla on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu, kuuden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta kyseisen alueen jäsenvaltioiden on esitettävä suunnitelma korjaavista toimista, jotka on tarkoitus toteuttaa sen varmistamiseksi, että mainittuihin tavoitteisiin ja päämääriin voidaan päästä.

3.     Komissio voi myös ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia asianomaisen kertomuksen perusteella.

35 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1967/2006 seuraavasti:

a)    Poistetaan 3, 8, 9, 10, 11, 12, 14, 15, 16 ja 25 artikla.

b)    Poistetaan liitteet I, II, III ja IV.

36 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1098/2007 muuttaminen

Poistetaan asetuksen (EY) N:o 1098/2007 8 ja 9 artikla.

37 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttaminen

Muutetaan asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 IV osaston IV luku seuraavasti:

a)kumotaan 3 jakso;

b)lisätään 4 jakso seuraavasti:

”4 jakso

Jalostaminen aluksella ja pelaginen kalastus

54 a artikla

Jalostaminen aluksella

1.    On kiellettyä suorittaa kaloille kalastusaluksella mitä tahansa fyysistä tai kemiallista jalostustoimintaa kalajauhon, kalaöljyn tai vastaavien tuotteiden valmistamiseksi tai jälleenlaivata pyydettyjä kaloja toiseen alukseen tällaisia tarkoituksia varten.

2.    Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta seuraaviin:

a)kalanjätteiden jalostus tai jälleenlaivaus; tai

b)kalastusaluksella tapahtuva surimin valmistus.

54 b artikla

Saaliin käsittely- ja purkamisrajoitukset pelagisilla aluksilla

1.    Vedenerottimen tankojen väli voi asetuksen (EU) N:o 1236/2010 3 artiklan 2 kohdassa määritellyllä NEAFC-yleissopimusalueella toimivilla makrillia, silliä ja piikkimakrillia pyytävillä pelagisilla kalastusaluksilla olla enintään 10 millimetriä.

Tankojen on oltava hitsattuja paikoilleen. Jos vedenerottimessa käytetään tankojen sijasta reikiä, reikien halkaisija saa olla enintään 10 millimetriä. Vedenerottimen edessä olevissa kouruissa olevien reikien halkaisija saa olla enintään 15 millimetriä.

2.    NEAFC-yleissopimusalueella toimivat pelagiset alukset eivät saa purkaa kaloja vesilinjansa alapuolella puskurisäiliöistä tai jäähdytetyistä merivesisäiliöistä.

3.    Aluksen päällikön on lähetettävä lippujäsenvaltion toimivaltaisille kalastusviranomaisille kaaviot, jotka koskevat makrillia, silliä ja piikkimakrillia NEAFC-yleissopimusalueella pyytävien pelagisten alusten saaliin käsittely- ja purkamisvalmiuksia ja jotka ovat lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeaksi todistamia, samoin kuin kaikki niihin tehtävät muutokset. Aluksen lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä toimitettujen kaavioiden paikkansapitävyyttä koskevia säännöllisiä tarkastuksia. Jäljennökset on säilytettävä aluksella koko ajan.

54 c artikla

Automaattiseen lajitteluun tarkoitettujen laitteiden käyttöä koskevat rajoitukset

1.    On kiellettyä pitää kalastusaluksella laitteita, joilla voidaan automaattisesti lajitella koon tai sukupuolen mukaan silliä, makrillia tai piikkimakrillia.

2.    Kyseisten laitteiden pito ja käyttö on kuitenkin sallittava, jos

a)aluksella ei samanaikaisesti pidetä tai käytetä joko silmäkooltaan 80 millimetriä pienempää vedettävää pyydystä tai yhtä taikka useampaa kurenuottaa tai vastaavaa pyydystä; tai

b)koko saalis, joka voidaan laillisesti pitää aluksella,

säilytetään jäädytettynä;

lajitellut kalat jäädytetään välittömästi lajittelun jälkeen; lajiteltuja kaloja ei saa päästää takaisin mereen; ja

laitteet on asennettu ja sijoitettu alukselle siten, että jäädytys tapahtuu välittömästi eikä meriympäristön lajien laskeminen takaisin mereen ole enää mahdollista.

3.Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jokainen alus, jolla on oikeus kalastaa Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, voi pitää mukanaan automaattiseen lajitteluun tarkoitettuja laitteita Kattegatissa edellyttäen, että tähän tarkoitukseen on myönnetty 7 artiklan mukainen kalastuslupa. Kalastusluvassa määritellään lajit, alueet, ajankohdat ja kaikki muut vaaditut edellytykset, joita sovelletaan lajitteluun tarkoitettujen laitteiden käyttöön ja aluksella pitoon.”

38 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1343/2011 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) N:o 1343/2011 26 artikla seuraavasti:

1) lisätään alakohta seuraavasti:

”h)    4, 10, 12, 15, 15 a, 16, 16 b, 16 c, 16 d, 16 f, 16 g, 16 h, 16 i, 16 j ja 16 k artiklassa vahvistetut tekniset toimenpiteet.”;

2) lisätään kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle myös valta antaa 27 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä GFCM:n hyväksymien muiden sellaisten teknisten toimenpiteiden saattamiseksi osaksi unionin lainsäädäntöä, jotka sitovat unionia, sekä täydentää tai muuttaa teknisistä toimenpiteistä annetut GFCM:n suositukset osaksi lainsäädäntöä saattavien säädösten tiettyjä muita kuin keskeisiä osia.”

39 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 12 kohta seuraavasti:

”Niiden lajien osalta, joihin ei sovelleta 1 kohdassa mainittua purkamisvelvoitetta, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien lajien saaliita ei saa pitää aluksella, vaan ne on päästettävä heti takaisin mereen, paitsi jos ne käytetään elävinä syötteinä.”

40 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

41 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1)    MRAG et al. (2014) . A study in support of the development of a new Technical conservation measures framework within a reformed CFP. Lot 2: retrospective and prospective evaluation on the Common fisheries policy, excluding its international Dimension. Bryssel, 265 s.

(2)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(3)    KOM(2002)672 lopullinen – Ehdotus neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla.

(4)    KOM(2008)324 lopullinen – Ehdotus neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla.

(5)    COM(2013) 685 final – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Sääntelyn toimivuus ja tuloksellisuus (REFIT): Tulokset ja jatkotoimet”.

(6)

   KOM(2011) 244 lopullinen – komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020”.

(7)

   COM(2014) 130 final/2 – komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi”.

(8)

   http://ec.europa.eu/dgs/maritimeaffairs_fisheries/consultations/technical-measures/index_en.htm

(9)    http://ec.europa.eu/dgs/maritimeaffairs_fisheries/consultations/technical-measures/contributions/index_en.htm

(10)    STECF (2012). Asiantuntijatyöryhmä – eri periaatteet valikoivuuden määrittelemiseksi tulevassa teknisiä toimenpiteitä koskevassa asetuksessa (EWG-12-14), 61 s.

(11)    STECF (2013). Asiantuntijatyöryhmä – eri periaatteet valikoivuuden määrittelemiseksi tulevassa teknisiä toimenpiteitä koskevassa asetuksessa (EWG-13-04), 38 s.

(12)    STECF (2015) – Tekniset toimenpiteet, III osa (STECF-15-05). 2015. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, EUR 27223 EN, JRC 95832, 59 s.

(13)

   NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1).

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2001, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(15)    EUVL C , , s. .

(16)    EUVL C , , s. .

(17)    EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(18)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (EYVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(19)    Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. ..).

(21)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(22)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(23)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1239/98, annettu 8 päivänä kesäkuuta 1998, tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 894/97 muuttamisesta (EYVL L 171, 17.6.1998, s. 1).

(24)    Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1).

(25)    Neuvoston asetus (EY) N:o 2549/2000, annettu 17 päivänä marraskuuta 2000, teknisistä lisätoimenpiteistä turskakannan elvyttämiseksi Irlanninmerellä (ICES-alue VIIa) (EYVL L 292, 21.11.2000, s. 5).

(26)    Neuvoston asetus (EY) N:o 254/2002, annettu 12 päivänä helmikuuta 2002, vuonna 2002 sovellettavista toimenpiteistä Irlanninmeren (ICES-alue VII a) turskakannan elvyttämiseksi (EYVL L 41, 13.2.2002, s. 1).

(27)    Neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta (EUVL L 150, 30.4.2004, s. 12).

(28)    Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta (EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1).

(29)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(30)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1098/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 779/97 kumoamisesta (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1).

(31)    Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2001, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(33)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(34)    ICES-alueet (International Council for the Exploration of the Sea eli Kansainvälinen merentutkimusneuvosto), sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

(35)    CECAF-alueet (Keski-Atlantin itäosa tai FAO-pääkalastusalue 34), sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

(36)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(37)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1236/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2791/1999 kumoamisesta (EUVL L 348, 31.12.2010, s. 17).

(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(39)    Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta (EUVL L 201, 15.7.2008, s. 8).

(40)    Komission asetus (EY) N:o 517/2008, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta (EUVL L 151, 11.6.2008, s. 5).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 11.3.2016

COM(2016) 134 final

LIITTEET

asiakirjaan

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi

kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta

{SWD(2016) 56 final}
{SWD(2016) 57 final}

LIITTEET

LIITE I

Rauhoitetut lajit

a)kynsirausku (Amblyraja radiata) ICES-alueilla IIa, IIIa ja VIId ja ICES-suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä;

b)seuraavat saharauskun lajit kaikilla unionin vesillä:

i) puukkosaharausku (Anoxypristis cuspidata);

ii) pikkusaharausku (Pristis clavata);

iii) saharausku (Pristis pectinata);

iv) harmaasaharausku (Pristis pristis);

v) kampasaharausku (Pristis zijsron);

c)jättiläishai (Cetorhinus maximus) ja valkohai (Carcharodon carcharias) kaikilla vesillä;

d)silorausku (Dipturus batis) (koostuen lajeista Dipturus cf. flossada ja Dipturus cf. intermedia) ICES-alueella IIa ja ICES-suuralueilla III, IV, VI, VII, VIII, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä;

e)pehmovalohai (Etmopterus pusillus) ICES-alueella IIa ja suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla I, V, VI, VII, VIII, XII ja XIV sijaitsevilla unionin vesillä;

f) paholaisrausku (Manta alfredi) kaikilla unionin vesillä;

g)jättiläispaholaisrausku (Manta birostris) kaikilla unionin vesillä;

h)seuraavat rauskulajit kaikilla unionin vesillä:

i) sarvirausku (Mobula mobular);

ii) Guinean pikkupaholaisrausku (Mobula rochebrunei);

iii) Japanin paholaisrausku (Mobula japanica);

iv) silopaholaisrausku (Mobula thurstoni);

v) pikkupaholaisrausku (Mobula eregoodootenkee);

vi) kääpiöpaholaisrausku (Mobula munkiana);

vii) tropiikinpaholaisrausku (Mobula tarapacana);

viii) lyhyteväpaholaisrausku (Mobula kuhlii);

ix) pikkupaholaisrausku (Mobula hypostoma);

i)okarausku (Raja clavata) ICES-alueella IIIa sijaitsevilla unionin vesillä;

j)mustavatsarausku (Raja (Dipturus) nidarosiensis) ICES-alueilla VIa, VIb, VIIa, VIIb, VIIc, VIIe, VIIf, VIIg, VIIh ja VIIk sijaitsevilla unionin vesillä;

k)pullonokkarausku (Raja undulata) ICES-suuralueilla VI, VII, VIII, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä;

l)kitararauskut (Rhinobatidae) ICES-suuralueilla I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XII sijaitsevilla unionin vesillä;

m)merienkeli (Squatina squatina) kaikilla unionin vesillä;

n)lohi (Salmo salar) ja meritaimen (Salmo trutta) kalastettaessa millä tahansa vedettävällä verkolla jäsenvaltioiden perusviivoista mitattuna 6 meripeninkulman ulkopuolella sijaitsevilla vesillä ICES- suuralueilla I, II, IV, V, VI, VII, VIII, IX ja X (unionin vedet);

o)kuteva naaraslangusti (Palinuridae spp.) ja kuteva naarashummeri (Homarus gammarus) kaikilla unionin vesillä, paitsi jos näitä lajeja käytetään palautus- tai siirtoistutuksiin;

p)kivitaateli (Lithophaga lithophaga) ja nävertäjäsimpukka (Pholas dactylus) kaikilla unionin vesillä Välimerellä.

LIITE II

Kalastuskieltoalueet herkkien luontotyyppien suojelemiseksi

Asetuksen 13 artiklan soveltamiseksi seuraavia kalastustoiminnan rajoituksia sovelletaan alueilla, jotka jäävät WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

A osa

Luoteiset vedet

1.    On kiellettyä käyttää pohjatrooleja tai niiden kaltaisia vedettäviä verkkoja, ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja ja ankkuroituja pitkäsiimoja seuraavilla alueilla:

Belgica Mound Province:

–51°29.4' N, 11°51.6' W

–51°32.4' N, 11°41.4' W

–51°15.6' N, 11°33.0' W

–51°13.8' N, 11°44.4' W

–51°29.4' N, 11°51.6' W

Hovland Mound Province:

–52°16.2' N, 13°12.6' W

–52°24.0' N, 12°58.2' W

–52°16.8' N, 12°54.0' W

–52°16.8' N, 12°29.4' W

–52°04.2' N, 12°29.4' W

–52°04.2' N, 12°52.8' W

–52°09.0' N, 12°56.4' W

–52°09.0' N, 13°10.8' W

–52°16.2' N, 13°12.6' W

Porcupinematalikon luoteisosa, Alue I:

–53°30.6' N, 14°32.4' W

–53°35.4' N, 14°27.6' W

–53°40.8' N, 14°15.6' W

–53°34.2' N, 14°11.4' W

–53°31.8' N, 14°14.4' W

–53°24.0' N, 14°28.8' W

–53°30.6' N, 14°32.4' W

Porcupinematalikon luoteisosa, Alue II:

–53°43.2' N, 14°10.8' W

–53°51.6' N, 13°53.4' W

–53°45.6' N, 13°49.8' W

–53°36.6' N, 14°07.2' W

–53°43.2' N, 14°10.8' W

Porcupinematalikon lounaisosa:

–51°54.6' N, 15°07.2' W

–51°54.6' N, 14°55.2' W

–51°42.0' N, 14°55.2' W

–51°42.0' N, 15°10.2' W

–51°49.2' N, 15°06.0' W

–51°54.6' N, 15°07.2' W

2.    Kaikkien 1 kohdassa kuvatuilla alueilla kalastavien pelagisten alusten/aluksilla on

–oltava hyväksyttyjä aluksia, ja niillä on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukainen kalastuslupa,

–kuljetettava aluksella yksinomaan pelagisia pyydyksiä,

–ilmoitettava Irlannin kalastuksenseurantakeskukselle, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 15 alakohdassa, neljä tuntia etukäteen aikomuksestaan tulla haavoittuvien syvänmeren luontotyyppien suojelualueelle ja samalla ilmoitettava aluksella olevat kalojen määrät,

–oltava toimintakykyinen ja täysin käytössä oleva turvallinen satelliittiseurantajärjestelmä (VMS), joka vastaa kaikilta osiltaan asiaa koskevia sääntöjä, kun ne ovat millä tahansa 1 kohdassa kuvatulla alueella,

–annettava VMS-raportit tunnin välein,

–ilmoitettava Irlannin kalastuksenseurantakeskukselle poistumisestaan alueelta ja samalla ilmoitettava aluksella olevat kalojen määrät, ja

–kuljetettava trooleja, joiden perän silmäkoko on 16–79 mm.

Darwin Mounds

On kiellettyä käyttää mitä tahansa pohjatrooleja tai niiden kaltaisia vedettäviä verkkoja seuraavilla alueilla:

–59°54' N, 6°55' W

–59°47' N, 6°47' W

–59°37' N, 7°39' W

–59°45' N, 7°39' W

–59°54' N, 7°25' W

B osa

Lounaiset vedet

1.    El Cachucho

1.1    On kiellettyä käyttää pohjatrooleja, ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja ja ankkuroituja pitkäsiimoja seuraavilla alueilla:

–44°12' N, 5°16' W

–44°12' N, 4°26' W

–43°53' N, 4°26' W

–43°53' N, 5°16' W

–44°12' N, 5°16' W

1.2    Alukset, jotka harjoittivat suomuturskan (Phycis blennoides) kohdennettua kalastusta ankkuroiduilla pitkäsiimoilla vuosina 2006, 2007 ja 2008, voivat jatkaa kalastamista alueella, joka sijaitsee leveyspiirin 44°00.00′ N eteläpuolella, edellyttäen että niillä on asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukaisesti myönnetty kalastuslupa.

1.3    Kaikilla tällaisen kalastusluvan saaneilla aluksilla on niiden suurimmasta pituudesta riippumatta 1.1 kohdassa kuvatulla alueella kalastaessaan oltava käytössään toimintakykyinen ja täysin käytössä oleva turvallinen VMS-järjestelmä, joka vastaa asiaa koskevia sääntöjä.

2.    Madeira ja Kanariansaaret

On kiellettyä käyttää ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja yli 200 metrin syvyydessä tai pohjatrooleja tai niiden kaltaisia vedettäviä pyydyksiä seuraavilla alueilla: 

–27°00' N, 19°00' W

–26°00' N, 15°00' W

–29°00' N, 13°00' W

–36°00' N, 13°00' W

–36°00' N, 19°00' W

3.    Azorit

On kiellettyä käyttää ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja yli 200 metrin syvyydessä tai pohjatrooleja tai niiden kaltaisia vedettäviä pyydyksiä seuraavilla alueilla:

–36°00' N, 23°00' W

–39°00' N, 23°00' W

–42°00' N, 26°00' W

–42°00' N, 31°00' W

–39°00' N, 34°00' W

–36°00' N, 34°00' W

LIITE III

Luettelo lajeista, joiden pyynti ajoverkoilla on kielletty

–Valkotonnikala: Thunnus alalunga 

–Tonnikala: Thunnus thynnus 

–Isosilmätonnikala: Thunnus obesus 

–Boniitti: Katsuwonus pelamis 

–Sarda: Sarda sarda 

–Keltaevätonnikala: Thunnus albacares 

–Mustaevätonnikala: Thunnus atlanticus 

–Tunniina: Euthynnus spp.

–Sinievätonnikala: Thunnus maccoyii 

–Fregattimakrilli: Auxis spp.

–Merilahnat: Brama rayi 

–Marliinit: Tetrapturus spp.; Makaira spp.

–Purjekalat: Istiophorus spp.

–Miekkakalat: Xiphias gladius 

–Makrillihauet: Scomberesox spp.; Cololabis spp.

–Dolfiinit: Coryphœna spp.

–Hait: Hexanchus griseus; Cetorhinus maximus; Alopiidae; Carcharhinidae; Sphymidae; Isuridae; Lamnidae

–Pääjalkaiset: kaikki lajit

LIITE IV

Meren eliöiden koon mittaaminen

1.    Kalojen koko on mitattava kuvassa 1 esitetyllä tavalla kuonon kärjestä pyrstöevän kärkeen.

2.    Keisarihummerin (Nephrops norvegicus) koko mitataan kuvassa 2 esitetyllä tavalla:

–joko selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti jommankumman silmän takaa eturuumiin eli selkäkilven uloimman selänpuoleisen reunan keskipisteeseen, tai

–kokonaispituutena otsapiikin kärjestä peräkilven uloimpaan reunaan ilman ulokkeita.

3.    Hummerin (Homarus gammarus) koko mitataan kuvassa 3 esitetyllä tavalla:

–joko selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti jommankumman silmän takaa eturuumiin eli selkäkilven uloimman selänpuoleisen reunan keskipisteeseen, tai

–kokonaispituutena otsapiikin kärjestä peräkilven uloimpaan reunaan ilman ulokkeita.

4.    Langustin (Palinuridae) koko mitataan kuvassa 4 esitetyllä tavalla selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti otsapiikin kärjestä selkäkilven uloimman selänpuoleisen reunan keskikohtaan.

5.    Simpukoiden koko on mitattava kuvan 5 mukaisesti kuoren pisimmästä osasta.

Kuva 1 Kalalajit

Kuva 2 Keisarihummeri	Kuva 3 Hummeri

Kuva 4 Langustit

Kuva 5 Simpukat

LIITE V

Pohjanmeri

A osa

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

1 Unionin vesillä ICES-alueella IVa.

2 ICES-alueisiin IVb ja c kuuluvalla alueella, jonka rajoina ovat Englannin rannikolla piste 53°28'22'' N, 0°09'24'' E, suora linja, joka yhdistää edellä mainitun pisteen pisteeseen 53°28'22'' N, 0°22'24'' E, Yhdistyneen kuningaskunnan kuuden meripeninkulman vyöhykkeen raja sekä suora linja, joka yhdistää pisteen 51°54'06'' N, 1°30'30'' E ja Englannin rannikolla olevan pisteen 51°55'48'' N, 1°17'00'' E, sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 115 mm.

3 Erilaisilla merroilla pyydettyjen isotaskurapujen saaliista saa irrallisia saksia olla enintään 1 prosentti isotaskuravun kokonaissaaliin painosta. Millä tahansa muulla pyydyksellä pyydetyn isotaskuravun puretusta saaliista enintään 75 kg saa olla irrallisia saksia.

B osa

Silmäkoot

1.    Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava Pohjanmerellä ja Skagerrakissa/Kattegatissa.

2.    Seisovien verkkojen perussilmäkoot

Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava Pohjanmerellä ja Skagerrakissa/Kattegatissa.

C osa

Kielto- tai rajoitusalueet

1.    Kalastuskieltoalue tuulenkalan suojelemiseksi ICES-alueilla IVa ja IVb

1.1    Kielletään tuulenkalan kalastus kaikilla vedettävillä pyydyksillä, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 80 mm, ja kaikilla seisovilla verkoilla, joiden silmäkoko on pienempi kuin 100 mm, maantieteellisellä alueella, jota rajaavat Englannin ja Skotlannin itärannikko ja joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–Englannin itärannikko leveyspiirin 55o30' N kohdalla

–55o 30' N, 01o 00' W

–58o 00' N, 01o 00' W

–58o 00' N, 02o 00' W

–Skotlannin itärannikko pituuspiirin 02o00' W kohdalla.

1.2    Kalastustoiminta tieteellisissä tutkimustarkoituksissa on sallittua alueella esiintyvän tuulenkalakannan sekä kiellon vaikutusten seuraamiseksi.

2.        Kalastuskieltoalue nuorten punakampeloiden suojelemiseksi ICES-suuralueella IV

2.1        Alukset, joiden suurin pituus on yli 8 metriä, eivät saa käyttää pohjatrooleja, ankkuroituja kierrenuottia tai niiden kaltaisia vedettäviä pyydyksiä maantieteellisillä alueilla, jotka jäävät seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

a)alue, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän Ranskan rannikosta leveyspiirin 51°00' N pohjoispuolella sekä Belgian ja Alankomaiden rannikosta leveyspiirin 53°00' N eteläpuolella peruslinjoista mitattuna;

b)seuraavat koordinaatit yhdistävän linjan rajoittama alue:

c)Tanskan länsirannikko leveyspiirin 57°00' N kohdalla

–57°00' N, 7°15' E

–55°00' N, 7°15' E

–55°00' N, 7°00' E

–54°30'N, 7°00' E

–54°30' N, 7°30' E

–54°00' N, 7°30' E

–54°00' N, 6°00' E

–53°50' N, 6°00' E

–53°50' N, 5°00' E

–53°30' N, 5°00' E

–53°30' N, 4°15' E

–53°00' N, 4°15' E

–Alankomaiden rannikko leveyspiirin 53°00' N kohdalla

–alue, joka ulottuu 12 meripeninkulman päähän Tanskan länsirannikosta leveyspiiristä 57°00' N pohjoiseen aina Hirtshalsin majakalle asti peruslinjoista mitattuna.

2.2    Seuraavat alukset saavat kalastaa 2.1 kohdassa tarkoitetulla alueella:

–alukset, joiden koneteho ei ole yli 221 kW ja jotka pyytävät pohjatrooleilla tai ankkuroiduilla kierrenuotilla,

–pareittain pyytävät alukset, joiden yhteinen koneteho ei ole millään hetkellä yli 221 kW ja jotka pyytävät pohjapyyntiin tarkoitetuilla paritrooleilla,

–alukset, joiden koneteho on yli 221 kW, saavat pyytää pohjatrooleilla tai ankkuroiduilla kierrenuotilla, ja pareittain pyytävät alukset, joiden yhteinen koneteho on yli 221 kW, saavat pyytää pohjapyyntiin tarkoitetuilla paritrooleilla edellyttäen, että tällaiset alukset eivät harjoita punakampelan ja merianturan kohdennettua kalastusta ja että ne noudattavat tässä liitteessä olevassa B osassa esitettyjä asianomaisia silmäkokoja koskevia sääntöjä.

3.    Puomitroolien käyttöä 12 meripeninkulman etäisyydellä Yhdistyneen kuningaskunnan rannikosta koskevat rajoitukset

3.1    On kiellettyä käyttää aluksella puomitrooleja 12 meripeninkulman alueiden sisäpuolella Yhdistyneen kuningaskunnan rannikoilta aluevesiä rajoittavista perusviivoista mitattuna.

3.2    Poiketen siitä, mitä 3.1 kohdassa säädetään, kalastus puomitrooleilla määritetyllä alueella on sallittua edellyttäen, että

–alusten koneteho ei ole yli 221 Kw eikä alusten suurin pituus yli 24 metriä, ja

–puomin pituus tai puomin kokonaispituus, mitattuna puomien summana, on enintään 9 metriä, tai sitä ei voida pidentää yli 9 metrin pituiseksi, paitsi jos harjoitetaan Crangon crangon -lajin kohdennettua kalastusta alle 31 mm:n vähimmäissilmäkoolla.

4.    Kilohailin pyyntiä sillin suojelemiseksi ICES-alueella IVb koskevat rajoitukset

Kalastaminen kaikilla vedettävillä pyydyksillä, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 80 mm, ja kaikilla seisovilla verkoilla, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 100 mm, on kiellettyä maantieteellisillä alueilla, jotka jäävät seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle, seuraavilla ajanjaksoilla:

–tammikuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja lokakuun 1 päivästä joulukuun 31 päivään ICES-tilastoruudussa 39E8. Tässä asetuksessa tarkoitetaan ICES-tilastoruudulla aluetta, joka rajoittuu linjaan, joka kulkee Yhdistyneen kuningaskunnan itärannikolta suoraan itään leveyspiiriä 55°00' N pisteeseen 1°00' W, siitä suoraan pohjoiseen pisteeseen 55°30' N ja siitä suoraan länteen Yhdistyneen kuningaskunnan rannikolle,

–tammikuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja lokakuun 1 päivästä joulukuun 31 päivään Moray Firthin sisäisillä, pituuspiirin 3°30' W länsipuolella sijaitsevilla vesillä ja Firth of Forthin sisäisillä, pituuspiirin 3°00' W länsipuolella sijaitsevilla vesillä,

–heinäkuun 1 päivästä lokakuun 31 päivään seuraavien koordinaattien rajoittamalla maantieteellisellä alueella:

–Tanskan länsirannikko leveyspiirin 55°30' N kohdalla

–leveyspiiri 55°30′ N, pituuspiiri 7°00′ E

–leveyspiiri 57°00′ N, pituuspiiri 7°00′ E

–Tanskan länsirannikko leveyspiirin 57°00' N kohdalla.

5.    Erityiset säännökset, jotka koskevat Skagerrakia ja Kattegatia ICES-alueella IIIa

5.1    Puomitroolin käyttö Kattegatissa on kiellettyä.

5.2    Unionin alusten on kiellettyä kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, myydä sekä pitää esillä tai pitää kaupan lohta ja meritaimenta. Jos ne on saatu sattumalta saaliiksi jäsenvaltioiden peruslinjoista mitatun 4 meripeninkulman rajan ulkopuolella Skagerrakissa tai Kattegatissa, ne on päästettävä heti takaisin mereen.

5.3    On kiellettyä käyttää vedettäviä pyydyksiä, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 32 mm, 1 päivästä heinäkuuta 15 päivään syyskuuta Skagerrakissa ja Kattegatissa perusviivoista kolmen meripeninkulman päähän ulottuvilla vesillä, jollei harjoiteta Pandalus borealis -lajin kohdennettua kalastusta tai kivinilkan (Zoarces viviparous), tokkojen (Gobiidae) tai simpun (Cottus spp.) kohdennettua kalastusta syöttinä käytettäväksi.

6.    Seisovien verkkojen käyttö ICES-alueella IVa

6.1    Seuraavia pyydyksiä on sallittua käyttää vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä:

–Kummeliturskan kohdennetussa kalastuksessa käytetyt ankkuroitavat verkot, joiden silmäkoko on vähintään 100 mm ja jotka ovat enintään 100 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 25 km alusta kohti ja vedessäpitoaika on enintään 24 tuntia.

–Merikrotin kohdennetussa kalastuksessa käytetyt pussiverkot, joiden silmäkoko on vähintään 250 mm ja jotka ovat enintään 15 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 100 km ja vedessäpitoaika on enintään 72 tuntia.

6.2    Kielletään asetuksen (EY) N:o 2347/2002 1 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 6.1 kohdassa vahvistettuja poikkeuksia.

D osa

Herkkiä lajeja koskevat ehkäisevät toimenpiteet

Toimenpiteet valaiden tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-alueella IIIa ja ICES-suuralueella IV

1.    Alukset, joiden suurin pituus on 12 metriä tai sen yli, eivät saa käyttää seisovia verkkoja ICES-suuralueella IV ja ICES-alueella IIIa, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita.

2.    Edellä olevaa l kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

3.    Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein 1 kohdassa kuvattujen ehkäisevien laitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.

E osa

Innovatiiviset pyyntimenetelmät

Sähköpulssitroolien käyttö ICES-alueilla IVb ja IVc

Sen estämättä, mitä 13 artiklassa säädetään, kalastaminen sähköpulssitrooleilla sallitaan ICES-alueilla IVb ja IVc tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti määritellyin edellytyksin, jotka koskevat pulssin ominaispiirteitä ja käytössä olevia valvonta- ja seurantatoimenpiteitä, seuraavat WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitatut koordinaatit yhdistävän loksodromin eteläpuolella:

–Yhdistyneen kuningaskunnan itärannikolla oleva piste leveyspiirin 55° N kohdalla

–itään pisteeseen leveyspiirin 55° N ja pituuspiirin 5° E kohdalla

–pohjoiseen pisteeseen leveyspiirin 56° N kohdalla

–itään pisteeseen Tanskan länsirannikolla leveyspiirin 56° N kohdalla.

LIITE VI

Luoteiset vedet

A osa

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

1 ICES-alueilla VIa ja VIIa sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko: kokonaispituus 70 mm ja selkäkilven pituus 20 mm.

2 ICES-alueilla VIa ja VIIa sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 37 mm.

3 Unionin vesillä ICES-suuralueilla V, VI (etelään leveyspiiristä 56° N) ja VII, paitsi ICES-alueilla VIId, e ja f, sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 130 mm.

4 Erilaisilla merroilla pyydettyjen isotaskurapujen saaliista saa irrallisia saksia olla enintään 1 prosentti isotaskuravun kokonaissaaliin painosta. Millä tahansa muulla pyydyksellä pyydetyn isotaskuravun puretusta saaliista enintään 75 kg saa olla irrallisia saksia.

5 ICES-alueella VIIa leveyspiirin 52°30' N pohjoispuolella ja ICES-alueella VIId sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 110 mm.

B osa

Silmäkoot

1.    Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava luoteisilla vesillä.

2.    Seisovien verkkojen perussilmäkoot

Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava luoteisilla vesillä.

C osa

Kielto- tai rajoitusalueet

1.    Kalastuskieltoalue turskan säilyttämiseksi ICES-alueella VIa

Kunkin vuoden tammikuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja lokakuun 1 päivästä joulukuun 31 päivään kalastustoiminnan harjoittaminen on kiellettyä millä tahansa vedettävillä pyydyksillä ja seisovilla verkoilla alueella, joka jää seuraavien WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–55o25' N, 7o07' W

–55o25' N, 7o00' W

–55o18' N, 6o50' W

–55°17' N, 6o50' W

–55°17' N, 6°52' W

–55°25 N, 7°07 W

2.    Kalastuskieltoalue turskan säilyttämiseksi ICES-alueilla VIIf ja g

2.1    Kaikki kalastustoiminta 1 päivästä helmikuuta 31 päivään maaliskuuta on kiellettyä seuraaviin ICES-ruutuihin sisältyvillä alueilla: 30E4, 31E4, 32E3. Kieltoa ei sovelleta kuuden meripeninkulman etäisyydelle perusviivasta ulottuvaan alueeseen.

2.2    Kalastustoiminta erilaisia mertoja käyttäen on sallittua määritellyillä alueilla ja määriteltyinä ajanjaksoina edellyttäen, että

i)    aluksella ei ole muita pyydyksiä kuin erilaisia mertoja; ja

ii)    purkamisvelvoitteen alaisten lajien sivusaaliit puretaan aluksesta ja lasketaan kiintiöihin.

2.3    Pienten pelagisten lajien kohdennettu kalastus vedettävillä pyydyksillä, joiden silmäkoko on alle 50 mm, on sallittua, edellyttäen että

i)    aluksella ei ole verkkoja, joiden silmäkoko on 50 mm tai suurempi; ja

ii)    purkamisvelvoitteen alaisten lajien sivusaaliit puretaan aluksesta ja lasketaan kiintiöihin.

3.    Kalastuskieltoalue turskan säilyttämiseksi ICES-alueella VIIa

3.1    Kielletään 14 päivästä helmikuuta 30 päivään huhtikuuta minkä tahansa pohjatroolin, nuotan ja vastaavan vedettävän verkon, minkä tahansa tavallisen verkon, pussiverkon ja riimuverkon ja minkä tahansa koukuilla varustetun pyydyksen käyttö ICES-alueella VIIa siinä osassa, jota rajaavat Irlannin ja Pohjois-Irlannin itärannikko ja seuraavat WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitatut maantieteelliset koordinaatit yhtäjaksoisesti yhdistävät suorat viivat:

–Pohjois-Irlannin Ardsin niemimaan itärannikolla sijaitseva kohta 54°30' N

–54°30 N, 04°50' W

–54°15 N, 04°50' W

–Irlannin itärannikolla sijaitseva kohta 53°15' N

3.2    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kyseisessä kohdassa tarkoitetulla alueella ja ajanjaksolla on sallittua käyttää pohjatrooleja edellyttäen, että trooleihin on asennettu tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimat valikoivat laitteet. Jos 3.1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla toimivien jäsenvaltion alusten pyytämät turskan sivusaaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät saa enää kalastaa asianomaisella alueella.

4.    Rockallin koljan kalastuskieltoalue ICES-suuralueella VI

Pitkäsiimakalastusta lukuun ottamatta kaikenlainen kalastus on kiellettyä alueella, joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–57o00' N, 15o00' W

–57o00' N, 14o00' W

–56o30' N, 14o00' W

–56o30' N, 15o00' W

–57o00' N, 15o00' W

5.    Kalastuskieltoalue keisarihummerin säilyttämiseksi ICES-alueilla VIIc ja VIIk

5.1    Kielletään keisarihummerin (Nephrops norvegicus) ja sen ohessa saatavien lajien (eli turska, lasikampelat, merikrotti, kolja, valkoturska, kummeliturska, punakampela, lyyraturska, seiti, rauskut, meriantura, keila, tylppäpyrstömolva, molva ja piikkihai) kohdennettu kalastus kunkin vuoden 1 päivästä toukokuuta 31 päivään toukokuuta maantieteellisellä alueella, joka jää seuraavien WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–52°27' N, 12°19' W

–52°40' N, 12°30' W

–52°47' N, 12°39,600' W

–52°47' N, 12°56' W

–52°13,5' N, 13°53,830'W

–51°22' N, 14°24' W

–51°22' N, 14°03' W

–52°10' N, 13°25' W

–52°32' N, 13°07,500' W

–52°43' N, 12°55'W

–52°43' N, 12°43' W

–52°10' N, 13°25' W

–52°38,800' N, 12°37' W

–52°27' N, 12°23' W

–52°27' N, 12°19' W

5.2    Kauttakulku Porcupinematalikon läpi kuljettaen aluksella 5.1 kohdassa tarkoitettuja lajeja sallitaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 50 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti.

6.    Erityissäännöt tylppäpyrstömolvan suojelemiseksi ICES-alueella VIa

6.1    Kielletään kunkin vuoden 1 päivästä maaliskuuta 31 päivään toukokuuta tylppäpyrstömolvan kohdennettu kalastus ICES-alueen VIa alueilla, jotka jäävät seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

Skotlannin mannerjalustan reuna

–59o58' N, 07o00' W

–59o55' N, 06o47' W

–59o51' N, 06o28' W

–59o45' N, 06o38' W

–59o27' N, 06o42' W

–59o22' N, 06o47' W

–59o15' N, 07o15' W

–59o07' N, 07o31' W

–58o52' N, 07o44' W

–58o44' N, 08o11' W

–58o43' N, 08o27' W

–58o28' N, 09o16' W

–58o15' N, 09o32' W

–58o15' N, 09o45' W

–58o30' N, 09o45' W

–59o30' N, 07o00' W

–59o58' N, 07o00' W

Rosemarymatalikon reuna

–60o00' N, 11o00' W

–59o00' N, 11º00' W

–59º00' N, 09º00' W

–59º30' N, 09º00' W

–59º30' N, 10º00' W

–60º00' N, 10º00' W

–60o00' N, 11o00' W

Lukuun ottamatta WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen seuraavien peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien rajaamaa aluetta:

–59o15' N, 10o24' W

–59o10' N, 10o22' W

–59o08' N, 10o07' W

–59o11' N, 09o59' W

–59o15' N, 09o58' W

–59o22' N, 10o02' W

–59o23' N, 10o11' W

–59o20' N, 10o19' W

–59o15' N, 10o24' W

6.2    Aluksella voidaan pitää ja aluksesta purkaa tylppäpyrstömolvan sivusaaliita 6 tonniin saakka. Kun alus saavuttaa tylppäpyrstömolvan kyseisen 6 tonnin rajan,

a)sen on lopetettava kalastaminen välittömästi ja poistuttava kyseiseltä alueelta;

b)se ei voi saapua uudestaan kummallekaan näistä alueista ennen kuin sen saalis on purettu;

c)se ei saa päästää takaisin mereen mitään tylppäpyrstömolvan määriä.

6.3    Kielletään pohjatroolien, pitkäsiimojen ja seisovien verkkojen käyttö kunkin vuoden 15 päivästä helmikuuta 15 päivään huhtikuuta alueella, joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–60o58,76' N, 27o27,32' W

–60o56,02' N, 27o31,16' W

–60o59,76' N, 27o43,48' W

–61o03,00' N, 27o39,41' W

–60o58,76' N, 27o27,32' W

7.    Makrillin kalastusta ICES-alueilla VIIe, f, g ja h koskevat rajoitukset

7.1    Kielletään makrillin kohdennettu kalastus vedettävillä pyydyksillä, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 80 mm, ja kurenuotilla, jos yli 50 tonnia aluksella pidetystä saaliista koostuu makrillista, alueella, joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–Yhdistyneen kuningaskunnan etelärannikko pituuspiirin 02°00' W kohdalla

–49°30' N, 2°00' W

–49°30' N, 7°00' W

–52°00' N, 7°00' W

–Yhdistyneen kuningaskunnan länsirannikko leveyspiirin 52°00' N kohdalla.

7.2    On sallittua kalastaa 1 kohdassa tarkoitetulla alueella

–    seisovilla verkoilla ja/tai käsisiimoilla,

–pohjatrooleilla, ankkuroiduilla kierrenuotilla tai niiden kaltaisilla vedettävillä verkoilla, joiden silmäkoko on yli 80 mm.

7.3    Alukset, joita ei ole varustettu kalastusta varten ja joihin makrilli siirretään toiselta alukselta, sallitaan 7.1 kohdassa määritellyllä alueella.    

8.    Puomitroolien käyttöä 12 meripeninkulman etäisyydellä Yhdistyneen kuningaskunnan rannikosta koskevat rajoitukset 

8.1    Puomitroolien, joiden silmäkoko on alle 100 mm, käyttö on kiellettyä ICES-suuralueella Vb ja ICES-suuralueella VI leveyspiirin 56° N pohjoispuolella.

8.2    On kiellettyä käyttää aluksella puomitrooleja 12 meripeninkulman alueiden sisäpuolella Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin rannikoilta aluevesiä rajoittavista perusviivoista mitattuna.

8.3    Kalastus puomitrooleilla määritetyllä alueella on sallittua edellyttäen, että

– alusten koneteho ei ole yli 221 Kw eikä alusten suurin pituus yli 24 metriä, ja

– puomin pituus tai puomin kokonaispituus, mitattuna puomien summana, on enintään 9 metriä, tai sitä ei voida pidentää yli 9 metrin pituiseksi, paitsi jos harjoitetaan Crangon crangon -lajin kohdennettua kalastusta alle 31 mm:n perän silmäkoolla.

9.    Seisovien verkkojen käyttö ICES-alueilla Vb, VIa, VIIb, c, j ja k

9.1    Seuraavia pyydyksiä on sallittua käyttää vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä:

–Kummeliturskan kohdennetussa kalastuksessa käytetyt ankkuroitavat verkot, joiden silmäkoko on vähintään 120 mm ja jotka ovat enintään 100 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 25 km alusta kohti ja vedessäpitoaika on enintään 24 tuntia.

–Merikrotin kohdennetussa kalastuksessa käytetyt pussiverkot, joiden silmäkoko on vähintään 250 mm ja jotka ovat enintään 15 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 100 km ja vedessäpitoaika on enintään 72 tuntia.

9.2    Kielletään asetuksen (EY) N:o 2347/2002 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, alukset eivät enää saa hyödyntää 9.1 kohdassa kuvattuja poikkeuksia.

D osa

Herkkiä lajeja koskevat ehkäisevät toimenpiteet

1.    Toimenpiteet valaiden tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi ICES-alueilla VIa ja VIId, e, f, g, h ja j

1.1    Alukset, joiden suurin pituus on 12 metriä tai sen yli, eivät saa käyttää seisovia verkkoja ICES-alueilla VIa ja VIId, e, f, g, h ja j, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita.

1.2    Edellä olevaa 1.1 kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

1.3    Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein ehkäisevien laitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.

2.    Toimenpiteet merilintujen tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-suuralueilla VI ja VII

Alusten, jotka kalastavat pitkäsiimoilla ICES-suuralueilla VI ja VII, on käytettävä lintujenkarkotussiimoja ja/tai painollisia siimoja ja, jos siitä on käytännön hyötyä, laskettava pitkäsiimapyydykset pimeän aikaan mahdollisimman vähäisellä, turvallisuuden kannalta tarpeellisella kannen valaistuksella.

LIITE VII

Lounaiset vedet

A osa

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

1 Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa ei sovelleta Azorien saarten lähivesillä, jotka kuuluvat Portugalin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan, pyydettyyn sinipiikkimakrilliin (Trachurus picturatus).

2 ICES-alueella IX ja CECAF-alueella 34.1.2 sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 9 cm.

3 Itäisellä Keski-Atlantilla CEFAC-alueen kalastusalueen 34 alueisiin 34.1.1, 34.1.2 ja 34.1.3 sekä suuralueeseen 34.2.0 kuuluvilla vesillä sovelletaan puhdistetun tuotteen painoa 450 g.

4 Unionin vesillä ICES-suuralueilla VIII ja IX sovellettava säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 130 mm.

5 Erilaisilla merroilla pyydettyjen isotaskurapujen saaliista saa irrallisia saksia olla enintään 1 prosentti isotaskuravun kokonaissaaliin painosta. Millä tahansa muulla pyydyksellä pyydetyn isotaskuravun puretusta saaliista enintään 75 kg saa olla irrallisia saksia.

B osa

Silmäkoot

1.    Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava lounaisilla vesillä.

2.    Seisovien verkkojen perussilmäkoot

Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava lounaisilla vesillä.

C osa

Kielto- tai rajoitusalueet

1.    Kalastuskieltoalue kummeliturskan säilyttämiseksi ICES-alueella IXa

On kiellettyä kalastaa millä tahansa troolilla, ankkuroidulla kierrenuotalla tai vastaavalla vedettävällä verkolla maantieteellisellä alueella, joka jää seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

a)lokakuun 1 päivästä seuraavan vuoden tammikuun 31 päivään seuraavat koordinaatit yhdistävien suorien linjojen rajoittamalla maantieteellisellä alueella:

–43°46,5’N, 07°54,4’W

–44°01,5’N, 07°54,4’W

–43°25,0’N, 09°12,0’W

–43°10,0’N, 09°12,0’W

b)joulukuun 1 päivästä seuraavan vuoden helmikuun viimeiseen päivään seuraavat koordinaatit yhdistävien suorien linjojen rajoittamalla maantieteellisellä alueella:

–piste Portugalin länsirannikolla leveyspiirin 37°50' N kohdalla

–37°50'N, 09°08’W

–37°00'N, 9°07’W

–piste Portugalin länsirannikolla leveyspiirin 37°00' N kohdalla

2.    Kalastuskieltoalue keisarihummerin säilyttämiseksi ICES-alueella IXa

2.1    Kielletään keisarihummerin (Nephrops norevgicus) kohdennettu kalastus millä tahansa pohjatroolilla, ankkuroidulla kierrenuotalla tai vastaavalla vedettävällä verkolla tai merroilla maantieteellisillä alueilla, jotka jäävät seuraavien WGS84-järjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

a)1 päivästä kesäkuuta 31 päivään elokuuta:

–42°23′ N, 08°57′ W

–42°00′ N, 08°57′ W

–42°00′ N, 09°14′ W

–42°04′ N, 09°14′ W

–42°09′ N, 09°09′ W

–42°12′ N, 09°09′ W

–42°23′ N, 09°15′ W

–42°23′ N, 08°57′ W

b)1 päivästä toukokuuta 31 päivään elokuuta:

–37°45′ N, 09°00′ W

–38°10′ N, 09°00′ W

–38°10′ N, 09°15′ W

–37°45′ N, 09°20′ W

2.2    On sallittua kalastaa pohjatrooleilla tai niiden kaltaisilla vedettävillä verkoilla tai merroilla 2.1 kohdan b alakohdassa kuvatuilla maantieteellisillä alueilla ja kuvattuna aikana edellyttäen, että kaikki keisarihummerin (Nephrops norvegicus) sivusaaliit puretaan aluksesta ja lasketaan kiintiöihin.

2.3    Keisarihummerin (Nephrops norvegicus) kohdennettu kalastus 2.1 kohdassa tarkoitetuilla maantieteellisillä alueilla ja muulloin kuin siinä tarkoitettuina aikoina on kiellettyä. Keisarihummerin (Nephrops norvegicus) sivusaaliit on purettava ja laskettava kiintiöihin.

3.    Sardellin kohdennettua kalastusta ICES-alueella VIIIc koskevat rajoitukset

3.1    Kielletään sardellin kohdennettu kalastus pelagisila trooleilla ICES-alueella VIIIc.

3.2    Pelagisten troolien ja kurenuottien pitäminen aluksella yhtä aikaa ICES-alueella VIIIc on kiellettyä.

4.    Seisovien verkkojen käyttö ICES-suuralueilla VIII, IX, X ja XII pituuspiiristä 27° W itään

4.1    Seuraavia pyydyksiä on sallittua käyttää vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä:

–Kummeliturskan kohdennetussa kalastuksessa käytetyt ankkuroitavat verkot, joiden silmäkoko on vähintään 100 mm ja jotka ovat enintään 100 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 25 km alusta kohti ja vedessäpitoaika on enintään 24 tuntia.

–Merikrotin kohdennetussa kalastuksessa käytetyt pussiverkot, joiden silmäkoko on vähintään 250 mm ja jotka ovat enintään 15 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 100 km ja vedessäpitoaika on enintään 72 tuntia.

–Merikrotin kohdennetussa kalastuksessa ICES-suuralueella IX käytetyt riimuverkot, joiden silmäkoko on vähintään 220 mm ja jotka ovat enintään 30 silmän korkuisia, jos kaikkien käytettyjen verkkojen kokonaispituus ei ole yli 20 km alusta kohti ja vedessäpitoaika on enintään 72 tuntia.

4.2    Kielletään asetuksen (EY) N:o 2347/2002 liitteessä I lueteltujen syvänmeren haiden kohdennettu kalastus vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on alle 600 metriä. Sattumalta saaliiksi saadut syvänmeren hait on pidettävä aluksella. Tällaiset saaliit on purettava ja luettava kiintiöihin. Jos jäsenvaltion alusten sattumalta saaliiksi saamien syvänmeren haiden saaliit ylittävät 10 tonnia, kyseiset alukset eivät enää saa hyödyntää 1 kohdassa kuvattuja poikkeuksia.

D osa

Herkkiä lajeja koskevat ehkäisevät toimenpiteet

1. Toimenpiteet valaiden tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-suuralueilla VIII ja IXa

1.1    Alukset, joiden suurin pituus on 12 metriä tai sen yli, eivät saa käyttää seisovia verkkoja ICES-suuralueella VIII ja alueella IXa, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita.

1.2    Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

1.3    Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein 1.1 kohdassa kuvattujen ehkäisevien laitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.

2. Toimenpiteet merilintujen tahattomien saaliiden vähentämiseksi ICES-suuralueilla VIIIa ja b

Alusten, jotka kalastavat pitkäsiimoilla ICES-suuralueilla VIIIa ja b, on käytettävä vähintään kahta seuraavista ehkäisevistä toimenpiteistä: lintujenkarkotussiimat, painolliset siimat ja pitkäsiimapyydysten laskeminen pimeän aikaan mahdollisimman vähäisellä, turvallisuuden kannalta tarpeellisella kannen valaistuksella.

LIITE VIII

Itämeri

A osa

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

B osa

Silmäkoot

1.    Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava Itämerellä.

2.    Seisovien verkkojen perussilmäkoot

Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava Itämerellä.

1 Kielletään 9 km:n pituisten tavallisten verkkojen, pussiverkkojen ja riimuverkkojen käyttö aluksilla, joiden suurin pituus on alle 12 metriä, ja 21 km:n pituisten tällaisten verkkojen käyttö aluksilla, joiden suurin pituus on yli 12 metriä.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen seisovien verkkojen pisin vedessäoloaika on 48 tuntia, paitsi jos kalastetaan jään alla.

C osa

Kielto- tai rajoitusalueet

1.    Kalastusta vedettävillä pyydyksillä koskevat rajoitukset

Kalastus millä tahansa vedettävillä pyydyksillä on kielletty koko vuoden maantieteellisellä alueella, joka jää seuraavien WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

–54°23' N, 14°35' E

–54°21' N, 14°40' E

–54°17' N, 14°33' E

–54°07' N, 14°25' E

–54°10' N, 14°21' E

–54°14' N, 14°25' E

–54°17' N, 14°17' E

–54°24' N, 14°11' E

–54°27' N, 14°25' E

–54°23' N, 14°35' E

2.    Lohen ja meritaimenen pyyntiä koskevat rajoitukset

2.1    Lohen (Salmo salar) ja meritaimenen (Salmo trutta) kohdennettu kalastus on kiellettyä

a)1 päivästä kesäkuuta 15 päivään syyskuuta osa-alueilla 22–31;

b)15 päivästä kesäkuuta 30 päivään syyskuuta osa-alueella 32.

2.2    Pyyntikieltoalue rauhoitusaikana on neljän meripeninkulman ulkopuolella perusviivoista mitattuna.

2.3    Aluksella saa pitää rysällä pyydettyä lohta (Salmo salar) ja meritaimenta (Salmo trutta).

3.    Riianlahtea koskevat erityistoimenpiteet

3.1    Osa-alueella 28-1 kalastavilla aluksilla on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukaisesti myönnetty kalastuslupa.

3.2    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alusten, joille on myönnetty 3.1 kohdassa tarkoitettu kalastuslupa, nimi ja kansallinen rekisterinumero on luettelossa, joka on yleisön saatavilla verkkosivustolla, jonka osoitteen kukin jäsenvaltio toimittaa komissiolle ja jäsenvaltioille.

3.3    Luetteloon sisältyvien alusten on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)luetteloissa olevien alusten kokonaiskoneteho (kW) ei saa ylittää kyseisen jäsenvaltion osa-alueella 28-1 vuosina 2000–2001 toimineiden alusten kokonaiskonetehoa; ja

b)aluksen koneteho ei saa millään hetkellä ylittää 221:tä kilowattia (kW).

3.4 Edellä 3.2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa oleva yksittäinen alus voidaan korvata yhdellä tai useammalla aluksella edellyttäen, että

a)korvaaminen ei lisää 3.3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kyseisen jäsenvaltion kokonaiskonetehoa; ja

b)korvaavan aluksen koneteho ei ylitä millään hetkellä 221:tä kilowattia.

3.5 Minkä tahansa 3.2 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevan yksittäisen aluksen moottori voidaan korvata edellyttäen, että

a)moottorin korvaaminen ei nosta millään hetkellä konetehoa yli 221 kW:n; ja

b)korvaavan moottorin teho ei ole niin suuri, että korvaaminen lisäisi 3.3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kyseisen jäsenvaltion kokonaiskonetehoa.

3.6    Troolikalastus osa-alueella 28-1 on kiellettyä alle 20 metrin syvyisissä vesissä.

4.    Kaudet, jolloin kalastus tietyillä pyydystyypeillä ei ole sallittua

4.1    Kalastaminen millä tahansa vedettävällä pyydyksellä, jonka perän silmäkoko on vähintään 90 mm, tai seisovilla verkoilla, joiden perän silmäkoko on vähintään 90 mm, tai pohjasiimoilla, pitkäsiimoilla, paitsi ajosiimoilla, käsisiimoilla ja jigivälineillä on kiellettyä seuraavilla alueilla:

a)15 päivästä helmikuuta 30 päivään maaliskuuta ICES-osa-alueilla 22–24; ja

b)1 päivästä heinäkuuta 31 päivään elokuuta ICES-osa-alueilla 25–28.

4.2     Turskan kohdennettu kalastus ajosiimoilla on kiellettyä 4.1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla siinä tarkoitettuina aikoina.

4.3    Poiketen siitä, mitä 4.1 kohdassa säädetään, kalastusalusten, joiden suurin pituus on alle 12 metriä, sallitaan kalastaa 1 kohdassa tarkoitettuina kalastuskieltoaikoina enintään viisi päivää kuukaudessa, vähintään kahden peräkkäisen päivän muodostamiin jaksoihin jaettuna, poissaolopäivien enimmäismäärästä. Kyseisinä päivinä kalastusalukset voivat ainoastaan laskea verkkonsa ja purkaa kalaa kyseisen viikon maanantaista klo 6.00 perjantaihin klo 18.00.

5.    Kalastusta koskevat aluerajoitukset

5.1 Kielletään kaikki kalastustoiminta 1 päivästä toukokuuta 31 päivään lokakuuta alueilla, jotka jäävät seuraavien WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen mitattujen peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

a) Alue 1:

–55°45′ N, 15°30′ E

–55°45′ N, 16°30′ E

–55°00′ N, 16°30′ E

–55°00′ N, 16°00′ E

–55°15′ N, 16°00′ E

–55°15′ N, 15°30′ E

–55°45′ N, 15°30′ E

b) Alue 2:

–55°00′ N, 19°14′ E

–54°48′ N, 19°20′ E

–54°45′ N, 19°19′ E

–54°45′ N, 18°55′ E

–55°00′ N, 19°14′ E

c) Alue 3:

–56°13′ N, 18°27′ E

–56°13′ N, 19°31′ E

–55°59′ N, 19°13′ E

–56°03′ N, 19°06′ E

–56°00′ N, 18°51′ E

–55°47′ N, 18°57′ E

–55°30′ N, 18°34′ E

–56°13′ N, 18°27′ E

5.2    Lohen kohdennettu kalastus tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla tai riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 157 mm, tai ajosiimoilla, on sallittua. Aluksella ei saa pitää muita pyydyksiä.

5.3    Turskan kohdennettu kalastus 5.2 kohdassa täsmennetyillä pyydyksillä on kiellettyä.

6.    Kampelan ja piikkikampelan pyyntiä koskevat rajoitukset

6.1    Seuraavien kalalajien aluksella pitäminen on kiellettyä, kun ne on pyydetty jäljempänä mainituilla maantieteellisillä alueilla ja mainittuina aikoina:

6.2    Kohdennettu kalastus trooleilla, ankkuroiduilla kierrenuotilla tai muilla niiden kaltaisilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on vähintään 105 mm, taikka tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla tai riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 100 mm, on kiellettyä. Kampelan ja piikkikampelan sivusaaliita voidaan pitää aluksella ja purkaa alukselta, jos niitä kuitenkin on enintään 10 prosenttia aluksella pidettyjen saaliiden kokonaiselopainosta.

D osa

Herkkiä lajeja koskevat ehkäisevät toimenpiteet

1.    Toimenpiteet valaiden tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi

1.1    Alukset, joiden suurin pituus on 12 metriä tai sen yli, eivät saa käyttää seisovia verkkoja Itämerellä, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita.

1.2    Edellä olevaa 1.1 kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

1.3    Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein akustisten karkotinlaitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.

2.    Erityiset toimenpiteet ankeriaiden suojelemiseksi

Millä tahansa aktiivisilla pyydyksillä pyydettyjen ankeriaiden pitäminen aluksella on kiellettyä. Jos ankeriaita saadaan sattumalta saaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja ne on heti vapautettava.

LIITE IX

Välimeri

A osa

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

1 Jäsenvaltiot voivat käyttää säilyttämisen vähimmäisviitekoon asemesta 110 kappaletta/kg.

2 Jäsenvaltiot voivat käyttää säilyttämisen vähimmäisviitekoon asemesta 55 kappaletta/kg.

3 SP – selkäkilven pituus. KP – kokonaispituus. 

B osa

Silmäkoot

1.    Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava Välimerellä.

1 On kiellettyä käyttää havasta, jonka langan paksuus on yli 3 mm, tai monilankaista punosta; tai havasta, jonka langan paksuus on yli 6 mm missä tahansa pohjatroolin osassa.

2 Aluksella saa pitää tai käyttää ainoastaan yhdentyyppistä verkkoa (joko 40 mm:n neliösilmä tai 50 mm:n vinoneliösilmä).

2.    Seisovien verkkojen perussilmäkoot

Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava Välimerellä.

C osa

Pyydysten käyttöä koskevat rajoitukset

1.    Pohjaharojen käyttöä koskevat rajoitukset

Pohjaharojen enimmäisleveys on 3 metriä, lukuun ottamatta sienten kohdennetussa pyynnissä käytettyjä pohjaharoja.

2.    Kurenuottien käyttöä koskevat rajoitukset

Kurenuottien ja kurevaijerittomien nuottien pituus saa olla 800 metriä ja korkeus 120 metriä, lukuun ottamatta tonnikalan kohdennetussa kalastuksessa käytettyjä kurenuottia.

3.    Seisovien verkkojen käyttöä koskevat rajoitukset

3.1    On kiellettyä käyttää seuraavia seisovia verkkoja:

a)Riimuverkot, joiden korkeus on yli 4 metriä

b)Ankkuroitava verkko tai yhdistetty verkko-riimuverkko, jonka korkeus on yli 10 metriä, paitsi jos tällaiset verkot ovat alle 500 metrin pituisia, jolloin sallitaan enintään 30 metrin korkeus.

3.2    On kiellettyä käyttää mitä tahansa tavallista verkkoa, pussiverkkoa tai riimuverkkoa, joka on valmistettu yli 0,5 mm:n paksuisesta langasta.

3.3    On kiellettyä pitää aluksella tai laskea yli 2 500 metriä yhdistettyä verkko-riimuverkkoa ja yli 6 000 metriä mitä tahansa tavallista verkkoa, pussiverkkoa tai riimuverkkoa.

4.    Pitkäsiimojen käyttöä koskevat rajoitukset

4.1    Pohjapitkäsiimalla kalastavien alusten on kiellettyä pitää aluksella tai käyttää yli 5 000:ta koukkua, lukuun ottamatta yli kolmen päivän kalastusmatkoja tekeviä aluksia, joilla voidaan pitää tai käyttää enintään 7 000:ta koukkua.

4.2    Pintasiimoilla kalastavien alusten on kiellettyä pitää aluksella tai käyttää enemmän koukkuja kuin seuraavassa alusta kohti esitetään:

a)2 000 koukkua, kun harjoitetaan tonnikalan kohdennettua kalastusta;

b)3 500 koukkua, kun harjoitetaan miekkakalan kohdennettua kalastusta; ja

c)5 000 koukkua, kun harjoitetaan valkotonnikalan kohdennettua kalastusta.

4.3    Aluksella, joka lähtee yli kahden päivän kalastusmatkalle, voi säilyttää saman määrän varakoukkuja.

5.    Erilaisten mertojen käyttöä koskevat rajoitukset

On kiellettyä pitää aluksella tai laskea yli 250 mertaa alusta kohti syvänmeren äyriäisten (mukaan lukien Plesionika spp., Pasiphaea spp. tai samankaltaiset lajit) pyytämiseksi.

6.    Pilkkupagellin kohdennettua kalastusta koskevat rajoitukset

Pilkkupagellin (Pagellus bogaraveo) kohdennettu kalastus seuraavilla pyydyksillä on kiellettyä:

–tavalliset verkot, pussiverkot ja riimuverkot, joiden silmäkoko on pienempi kuin 100 mm,

–pitkäsiimat, joissa koukkujen kokonaispituus on pienempi kuin 3,95 cm ja leveys pienempi kuin 1,65 cm.

D osa

Herkkiä lajeja koskevat ehkäisevät toimenpiteet

1.    Toimenpiteet valaiden tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi

1.1    Alukset, joiden suurin pituus on 12 metriä tai sen yli, eivät saa käyttää seisovia verkkoja Välimerellä, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita.

1.2    Edellä olevaa 1.1 kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

1.3    Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein 1.1 kohdassa kuvattujen ehkäisevien laitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.

2.    Toimenpiteet merilintujen tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi

Alusten, jotka kalastavat pitkäsiimoilla Välimerellä, on käytettävä vähintään kahta seuraavista ehkäisevistä toimenpiteistä: lintujenkarkotussiimat, painolliset siimat ja pitkäsiimapyydysten laskeminen pimeän aikaan mahdollisimman vähäisellä, turvallisuuden kannalta tarpeellisella kannen valaistuksella.

LIITE X

Mustameri

A osa

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

B osa

Silmäkoot

1.    Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava Mustallamerellä.

2.    Seisovien verkkojen perussilmäkoot

Seuraavia seisovien verkkojen silmäkokoja on sovellettava Mustallamerellä.

C osa

Kielto- tai rajoitusalueet

Kausittainen kalastuskielto piikkikampelan suojelemiseksi

Piikkikampelan kohdennettu kalastus, jälleenlaivaus, purkaminen alukselta ja ensimyynti on sallittua kunkin vuoden 15 päivästä huhtikuuta 15 päivään kesäkuuta unionin vesillä Mustallamerellä.

D osa

Herkkiä lajeja ja luontotyyppejä koskevat ehkäisevät toimenpiteet

1.    Toimenpiteet valaiden tahattomien sivusaaliiden vähentämiseksi

1.1    Alukset, joiden suurin pituus on 12 metriä tai sen yli, eivät saa käyttää seisovia verkkoja ICES-suuralueilla VIII ja IX, ellei samanaikaisesti käytetä aktiivisia akustisia karkotinlaitteita.

1.2    Edellä olevaa 1.1 kohtaa ei sovelleta kalastustoimiin, joita harjoitetaan yksinomaan tieteellisiä tutkimuksia varten asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla tai alaisuudessa ja joiden tavoitteena on uusien teknisten toimenpiteiden kehittäminen valaiden tahattoman pyydystämisen ja tappamisen vähentämiseksi.

1.3    Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava tieteellisin tutkimuksin tai pilottihankkein 1.1 kohdassa kuvattujen ehkäisevien laitteiden käytön vaikutuksia kyseisissä kalastuksissa ja kyseisillä alueilla.

2.    Troolien ja pohjaharojen käyttöä koskevat rajoitukset

Troolien ja pohjaharojen käyttö on kielletty yli 1 000 metrin syvyydessä.

LIITE XI

Syrjäisimmät alueet

A osa

Vedettävien pyydysten perussilmäkoot

Seuraavia perän silmäkokoja on sovellettava syrjäisimmillä alueilla.

B osa

Kielto- tai rajoitusalueet

Mayottea ympäröivän 24 meripeninkulman alueella harjoitettavaa kalastustoimintaa koskevat rajoitukset

Alukset eivät saa käyttää kierrenuottia tonnikalan ja sen lähilajien parviin 24 meripeninkulman etäisyydellä Mayotten rannikoilta mitattuna aluevesiä rajoittavista perusviivoista.

(1)    Neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä (EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6).