30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 207/57

1.

panee merkille, että EU:ssa kaikista tilanhoitajista on alle 35-vuotiaita vain noin kuusi prosenttia ja että yli 55-vuotiaita on yli puolet. Ikääntyneiden osuuden lisääntyminen on EU:n väestöön liittyvä yleinen ilmiö, ja se johtuu eliniänodotteen kasvusta ja syntyvyysasteen alenemisesta. Muihin talouden aloihin verrattuna tämä suuntaus on kuitenkin kärjistyneempi maatalousalalla. Iäkkäät maataloustuottajat elävät pidempään, ja heille on olemassa merkittäviä kannustimia jatkaa maataloustuotantoa ja harvoja kannustimia jättäytyä pois tästä toiminnasta, joten eurooppalaiset maataloustyöntekijät ovat asteittain ikääntymässä, mikä luo huomattavia esteitä uusille tulokkaille.

2.

toteaa, että kaiken kaikkiaan iäkkäämpien maataloustuottajien haluttomuuteen siirtää maatilaansa toisille vaikuttaa myös se, että maataloustoiminta on yhteisöpohjainen elämäntapa, jota jatketaan lakisääteisen eläkeiän jälkeenkin. Tässä mielessä maatalousala eroaa monista muista talouden aloista. Maatilojen siirron esteet johtuvat usein siitä, että iäkkäämpien tilanhoitajien on vaikea lähteä maatiloiltaan ja lopettaa maataloustuotantoa, koska maataloustoiminnan harjoittamisen paikka on myös heidän asuinpaikkansa. Yleinen aivovuoto maaseutualueilta kärjistää ongelmaa, sillä yhä paremmin koulutettu työvoima ei ole enää kiinnostunut maataloustyöstä.

3.

on sitä mieltä, että monet nuoret eivät pidä maataloustyötä toiveammattina alhaisen tulotason, heikon investoinneille saatavan tuoton, pitkien työpäivien, etenkin karjankasvattajien vähäisten lomamahdollisuuksien sekä lukuisten toimintaan liittyvien riskien ja epävarmuustekijöiden vuoksi. Suora periminen saman perheen sisällä on edelleen yleisin tapa siirtyä harjoittamaan maataloustuotantoa, mutta on olemassa merkkejä siitä, että niiden uusien tulokkaiden määrä, jotka eivät ole perineet maatilojaan, on kasvamassa. Maaseutualueiden haasteet – rajalliset tai vaikeat liikenneyhteydet, huonot viestintäyhteydet, koulutus-, kulttuuri-, sosiaali- tai terveydenhoitopalvelut – kärjistävät ongelmaa. Pysyäkseen maaseutualueilla nuoret edellyttävät kehittynyttä maaseututaloutta, joka tarjoaa palveluja ja vapaa-ajan mahdollisuuksia – muutoin he usein pitävät parempana muuttoa kaupunkeihin ja muiden kuin maatalousalan ammattien harjoittamista.

4.

katsoo, että maatalousammateissa toimivien nuorten vähäisyys vaarantaa maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden. Nuorten maataloustuottajien tukeminen on välttämätön edellytys sille, että kaikkialla EU:ssa on jatkossakin maataloutta ja elinvoimaisia maaseutualueita ja että saavutetaan Lissabonin sopimukseen kirjattu alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite.

5.

toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen, että niiden on oltava aloitteellisempia kannustettaessa ja helpotettaessa nuorten ja etenkin naisten asettautumista maaseudulle edistämällä toimia, joilla autetaan maataloustuottajia saavuttamaan entistä helpommin työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino (1).

6.

on sitä mieltä, että olisi panostettava sen kartoittamiseen, minkälaisia esteitä naisilla on edelleen aloittaessaan ja luodessaan uraa maatalousalalla, ja puututtava näihin esteisiin.

7.

panee merkille, että Euroopan nuorten maataloustuottajien neuvoston vuonna 2015 esittämässä asiakirjassa Young Farmers Manifesto kehotetaan edistämään maan käyttömahdollisuuksia ja lainan saantia julkisilla tukitoimilla; laatimaan säännöksiä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistamiseksi elintarvikeketjusta; luomaan toimia nuorten maataloustuottajien tulojen vaihtelun hillitsemiseksi; suojelemaan lakisääteisesti kaikkia EU:n normeja kauppaneuvotteluissa ja lisäämään menekinedistämistukea EU:n tuottajille; tukemaan maan käyttömahdollisuuksia maaperän turvaamiseksi ja suojelemiseksi sekä optimoimaan nuorten viljelijöiden maankäyttöä elintarviketuotantoa varten.

8.

on samaa mieltä 6. syyskuuta 2016 annetussa Cork 2.0 -julistuksessa esiin tuodusta huolesta, joka koskee maaltapakoa ja nuorten maaltamuuttoa, sekä tarpeesta varmistaa, että maaseutualueet ja -yhteisöt (maaseutu, maatilat, kylät ja pienet kaupungit) säilyvät houkuttavina asuin- ja työpaikkoina. Tätä varten on parannettava palvelujen saatavuutta ja muita mahdollisuuksia maaseudulla asuville sekä edistettävä yrittäjyyttä niin perinteisillä maaseutualoilla kuin uusilla talouden aloilla.

9.

katsoo, että nykyinen talouskriisi on vaikeuttanut monien nuorten maaseutuyrittäjien lainansaantia ja että heillä ei useinkaan ole tarvittavia vakuuksia lainojensa turvaksi. Monet saattavat myös kohdata liiallista byrokratiaa.

10.

on tyytyväinen komission ja Euroopan investointipankin maaliskuussa 2015 esittämään maatalouden vakuusvälineeseen, jonka on määrä helpottaa nuorten maataloustuottajien lainansaantia.

11.

suhtautuu myönteisesti siihen, että YMP:n uudistuksessa 2014–2020 otettiin käyttöön uusia toimia, joilla tuetaan nuoria maataloustuottajia tilojen perustamisessa. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että byrokratia ja hallinnollinen taakka saattavat estää näiden välineiden hyödyntämisen. On kuitenkin huolehdittava siitä, ettei liiallinen byrokraattinen sääntely estä heitä hyödyntämästä näitä uusia toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Eräissä jäsenvaltioissa nuoret maataloustuottajat tukeutuvat esimerkiksi kumppanuusperustaisiin yhtiömuotoihin. Brysselissä päätettyjen toimien onkin sovittava yhteen tällaisten paikallisten oikeudellisten ja taloudellisten rakenteiden kanssa.

12.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään uudessa YMP:ssä nuoria maataloustuottajia ja sukupolvenvaihdosta varten tarjottuja tukimahdollisuuksia, kuten asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 ja 51 artiklassa mainittu tuki.

13.

kiinnittää huomiota ERI-rahastoissa (2) nuorille maataloustuottajille tarjottuihin mahdollisuuksiin, jotka liittyvät rahoitusvälineiden suunnitteluun ja käyttöönottoon lainan, vakuuden tai pääomasijoitusten muodossa, jotta tarjotaan rahoitusmahdollisuuksia niitä tarvitseville.

14.

toteaa kuitenkin, että nuorten maataloustuottajien taloudellisen aseman vahvistaminen on tärkeintä ja tehokkainta sen jälkeen, kun maatila on tosiasiallisesti siirtynyt heille. Jotta nuorten maataloustuottajien taloudellista asemaa siirtojen yhteydessä voidaan vahvistaa silloin, kun on kyse kumppanuusperustaisista yhtiömuodoista, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 50 artiklan 5 kohtaa on muutettava. Alueiden komitea ehdottaakin, että asetuksen mahdollisen tulevan tarkistuksen yhteydessä poistetaan 50 artiklan 5 kohdan toinen virke kokonaan, jolloin kohta kuuluu seuraavasti: ”Nuorten viljelijöiden tuki myönnetään kullekin viljelijälle enintään viideksi vuodeksi.” Lisäksi komitea pyytää Euroopan komissiota ottamaan käyttöön väliaikaisratkaisun, jotta nuoret maataloudenharjoittajat voivat hyödyntää näitä toimia mahdollisimman hyvin.

15.

panee merkille, että komissio aikoo laajentaa vuonna 2016 esittämässään koontiasetuksessa mahdollisuutta käyttää rahoitusvälineiden tarjoamaa tukea myös nuorille maataloustuottajille tarkoitetun käynnistystuen yhteydessä. Näin voidaan lisätä kyseisen ryhmän saamaa rahoitusta ottaen huomioon tämäntyyppisten välineiden luonne (lainan tai vakuuden tukiosuus on paljon alhaisempi kuin avustuksen).

16.

katsoo, että tukia olisi tarjottava ensi sijassa perhetiloille, sillä ne luovat lisäarvoa ja työpaikkoja ja mahdollistavat uusien maataloustuottajasukupolvien tulemisen alalle, koska on helpompaa siirtää eteenpäin tiloja, jotka ovat elinkelpoisia ja järkevän kokoisia.

17.

muistuttaa, että Euroopan komission esittämässä kertomuksessa nuorten maataloustuottajien tarpeista osoitetaan, että suurin nuorten maataloustuottajien ja uusien maatalousyrittäjien kohtaama ongelma on ostettavan tai vuokrattavan maan saatavuus (4).

18.

toteaa huolestuneena, että maataloustuotanto on siirtymässä yhä nopeammin pois perinteisestä perhetilamallista jopa siinä määrin, että vuosi 2014 nimettiin kansainväliseksi perheviljelmien teemavuodeksi, jotta asiaan kiinnitettäisiin yleisesti huomiota. Komitea katsoo, että koska maa näyttää olevan turvallinen investointi maatalouden ulkopuolelta tuleville sijoittajille, maan hankkiminen on muodostumassa yhä vaikeammaksi nuorille maataloustuottajille, jotka haluavat perustaa maatalousyrityksen.

19.

kehottaa komissiota arvioimaan maanomistuksen keskittymistä ja maankaappausta koskevan unionin politiikan suoria ja epäsuoria vaikutuksia Euroopassa. Esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja sen puitteissa myönnetyt tuet suosivat nimenomaan suuria tiloja ja sivuuttavat pienet tilat sekä saattavat vaikuttaa eri aloihin eri tavoin.

20.

panee merkille, että useissa jäsenvaltioissa on kansallisia säännöksiä maanomistuksen tehostetun keskittymisen ja ulkomaalaisomistuksen estämiseksi esimerkiksi etuosto-oikeuden kautta. Komitea katsoo, että jäsenvaltioille ja alueille olisi annettava enemmän valtaa säännellä maatalousmaata ja asettaa rajoituksia tätä tarkoitusta varten, jotta torjutaan etenkin maankaappauksen ja maanomistuksen keskittymisen kaltaiset ilmiöt Euroopassa, sillä ne rajoittavat toimintaa aloittavien nuorten maataloustuottajien vaihtoehtoja.

21.

toteaa, että vaikka Euroopan komissiolla on erittäin vähän mahdollisuuksia puuttua maatalousmaan markkinoita käsittelevään lainsäädäntöön (joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan), voitaisiin tutkia seuraavia ajatuksia:

22.

on sitä mieltä, että teollisuus, vapaa-aika ja etenkin lisääntyvä kaupungistuminen ovat johtamassa maatalousmaan nopeaan uusiin käyttötarkoituksiin ottamiseen ja katoamiseen. Komitea katsookin, että paikallisyhteisöjen olisi osallistuttava maankäyttöä koskeviin päätöksiin ja että niille olisi näin ollen annettava lisäoikeuksia ja -mahdollisuuksia.

23.

painottaa, että nuorille maataloustuottajille on tarjottava pitkän aikavälin näkymät, jotta voidaan puuttua maaseudun väestökatoon, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön aloitteita yrittäjyyden, kehittyvien toimialojen sekä maa- ja metsätalousalan työmarkkinoiden tukemiseksi, jotta voidaan luoda uusia maatalousalan työpaikkoja ja säilyttää nykyiset työpaikat sekä tehdä niistä houkuttavampia nuorten keskuudessa.

24.

panee merkille, että nuorten maataloustuottajien koulutus- ja tietotarpeet ovat huomattavat ja hyvin erilaiset: jotkut nuoret maataloustuottajat tarvitsevat kipeästi teknologisia taitoja ja maatilastrategian kehittämiseen liittyviä valmiuksia, toiset tarvitsevat yrittäjyyteen liittyviä taitoja, kuten markkinointi, verkostointi, viestintä ja rahoitus, pitääkseen maatilansa elinkelpoisena. He eivät aina ole tietoisia kaikkien näiden erilaisten taitojen hyödyistä ja pyrkivät hoitamaan maatilaansa perinteisesti näkemättä tarvetta muutokseen.

25.

katsookin, että olisi pyrittävä parantamaan tietoisuutta näistä mahdollisuuksista sekä osaamisen täydentämisen eduista toisen ja kolmannen asteen koulutuksessa. Paikallis- ja alueviranomaisilla sekä jäsenvaltioiden ja EU:n virastoilla on tässä yhteydessä merkittävä rooli.

26.

korostaa, että nuoret maataloustuottajat ovat myös nuoria yrittäjiä, ja tuo tämän vuoksi esiin ”Erasmus nuorille yrittäjille” -ohjelman (rahoitetaan pk-yritysten kilpailukykyyn keskittyvästä COSME-puiteohjelmasta) merkittävän potentiaalin. Ohjelmassa edistetään rajatylittävää vaihtotoimintaa, joka tarjoaa nuorille yrittäjille – tai yrittäjiksi aikoville – tilaisuuden oppia ammatin saloja kokeneilta yrittäjiltä. Ohjelmaa olisi hyödynnettävä asianmukaisesti, ja sitä olisi sovellettava myös alkutuotannossa.

27.

muistuttaa, että alueiden komitea suosittaa maaseututalouden innovoinnista ja modernisoinnista antamassaan lausunnossa maaseutualueilla annettavan ammatillisen koulutuksen ajanmukaistamista ja mukauttamista globaaleihin kilpailuolosuhteisiin ja paikallisyritysten tarpeisiin. Komitea suosittaa myös maaseutualueilla tarjottavaan ammatilliseen koulutukseen kohdennettujen Euroopan sosiaalirahaston varojen lisäämistä (5).