EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 6.9.2016

COM(2016) 553 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta annetun direktiivin 2006/21/EY täytäntöönpanosta

1.JOHDANTO

Louhinta- ja kaivosteollisuudesta aiheutuvat jätteet muodostavat hyvin suuren osan Euroopan unionissa tuotetun jätteen kokonaismäärästä (noin 30 prosenttia vuonna 2012, katso kertomukseen liitetty taulukko). Huonosti hoidettuna tällaisella jätteellä voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön, ja se voi johtaa vakaviin onnettomuuksiin.

Kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun direktiivin 2006/21/EY 1 (jäljempänä direktiivi) tavoitteena on kaivannaisteollisuuden jätehuollon ympäristöön, erityisesti veteen, ilmaan, maaperään, eläimiin, kasveihin ja maisemaan, aiheuttamien haitallisten vaikutusten ja niistä ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien torjuminen tai vähentäminen mahdollisuuksien mukaan. Direktiivi koskee sellaisten jätteiden huoltoa, jotka syntyvät suoraan mineraalivarojen etsinnässä, louhinnassa, rikastuksessa ja varastoinnissa sekä louhosten toiminnassa.

Niiden kahden peräkkäisen ajanjakson aikana, joita tämä kertomus koskee (1.5.2008–30.4.2011 ja 1.5.2011–30.4.2014), jäsenvaltioiden oli saatettava voimaan ja pantava täytäntöön direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Direktiivi oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. toukokuuta 2008 mennessä. Komission arvioinnissa, joka koski kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevia toimenpiteitä, paljastui useita tapauksia, joissa direktiivi oli saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä väärin tai vain osittain. Komissio aloitti 22 muodollista tutkintaa. Tällä hetkellä käsittelyssä on neljä oikeudenkäyntiä, jotka liittyvät noudattamatta jättämiseen. 2

Komissio on hyväksynyt direktiivin 22 artiklan mukaisesti päätöksiä, jotka sisältävät ohjeita tai tulkintoja direktiivin joistakin näkökohdista tai joilla tarkennetaan teknisiä näkökohtia entisestään. 3 Tarkastuksia koskevien teknisten suuntaviivojen laatiminen on vielä kesken.

Komissio ja Euroopan standardointikomitea (CEN) ovat kehittäneet näytteidenottostandardeja ja analyysimenetelmiä erityisesti liittyen direktiivin 22 artiklan 2 kohtaan. 4

Komissio hyväksyi parhaita käytettävissä olevia tekniikoita kaivostoiminnasta syntyvän sivukiven ja rikastusjätteen käsittelyssä koskevan vertailuasiakirjan 5 tiivistelmän vuonna 2008. 6

2.RAPORTOINTI JA ARVIOINTI

Direktiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kolmen vuoden välein toimitettava komissiolle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta, ja kertomus on laadittava kyselylomakkeen pohjalta. 7 Direktiivin 18 artiklan 1 kohdassa vaaditaan myös, että komissio julkaisee kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden laatimien kertomusten perusteella.

Tämä kertomus koskee kahta ensimmäistä kertomuskautta, jotka sijoittuvat ajanjaksoille 1.5.2008–30.4.2011 ja 1.5.2011–30.4.2014.

Direktiivin 18 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vuosittain toimitettava tiedot toiminnanharjoittajien ilmoittamista, jätealueen vakauteen todennäköisesti vaikuttavista tapahtumista ja jätealueen valvonta- ja seurantamenettelyissä paljastuneista merkittävistä haitallisista vaikutuksista ympäristöön. Direktiivin 7 artiklan 5 kohdan mukaan direktiivin nojalla myönnettyihin lupiin sisältyvät tiedot saatetaan myös pyynnöstä toimivaltaisten kansallisten ja yhteisön tilastoviranomaisten saataville tilastointia varten.

Jäsenvaltioiden ensimmäisen kertomuskauden osalta toimittamien tietojen arvioinnissa 8 korostuivat rajoitukset, jotka liittyvät nykyiseen kolmivuotiskertomusjärjestelmään, jossa keskitytään jäsenvaltioiden päättämiin toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan direktiivin säännösten täytäntöönpano. Komissio ei ole voinut arvioida tällaisten toimenpiteiden toteutumista käytännössä jäsenvaltioiden kertomuksissa annettujen tietojen perusteella.

Siksi kansallisten kertomusten lisäksi ja kokonaisvaltaisemman käsityksen saamista varten käytettiin ylimääräisiä tietolähteitä. Niihin sisältyivät erityisesti komission saatavilla olevat tiedot toimenpiteistä, joihin ryhdytään onnettomuuksien tai läheltä piti -tilanteiden jälkeen, ja tiedot muista yleisistä lähteistä, kuten tutkimushankkeista ja kansallisten virastojen verkkosivuilta.

Komissio tilasi riippumattomilta neuvojilta palveluita saatavilla olevien tietojen tarkastamisen tueksi. 9

Jäsenvaltioiden kahden kertomuskauden osalta toimittamat kertomukset on arvioitu ensinnäkin täydellisyyden kannalta ja toiseksi sen todentamiseksi, muodostavatko kertomuksissa kuvatut toimenpiteet kattavan joukon toimenpiteitä, päättämättä kuitenkaan ennakolta kyseisten toimenpiteiden direktiivin mukaisuudesta tai niiden todellisesta täytäntöönpanosta.

3.ILMOITTAMINEN DIREKTIIVIN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA JÄSENVALTIOISSA

3.1.A-luokkaan kuuluvat alueet: keskeiset säännökset

Koska vain murto-osa EU:ssa aiheutuvasta kaivannaisjätteestä muodostaa riskin ympäristölle tai ihmisten terveydelle, direktiivissä säädetään järjestelmästä, joka sisältää erilaisia tällaisen jätteen hoitamiseen ja alueiden lupamenettelyihin liittyviä velvoitteita.

Direktiivissä säädetään tiukemmista velvoitteista alueille, joilla on korkeampi riski vaikuttaa haitallisesti ympäristöön ja ihmisten terveyteen onnettomuuden sattuessa. Niitä kutsutaan A-luokkaan kuuluviksi alueiksi. Yksitoista jäsenvaltiota ilmoitti, ettei niiden alueella ole yhtäkään A-luokkaan kuuluvaa aluetta. 10  

Arvioinnissa keskityttiin erityisesti tätä luokkaa koskeviin säännöksiin. Kyseisten säännösten täytäntöönpanon tasoa pidetään sopivana osoittimena koko direktiivin täytäntöönpanon arviointia varten. Niihin sisältyvät erityisesti seuraavat: toimenpiteet, jotka koskevat jätehuoltosuunnitelmia ja suuronnettomuuksien torjuntaa ja tietoja, käytännön järjestelyt, joilla on pyritty varmistamaan tiedonvälitys, A-luokkaan kuuluvien alueiden tunnistamismenettely (mukaan lukien mahdolliset rajat ylittävät vaikutukset), ulkoisten pelastussuunnitelmien laatiminen ja tarkastukset.

Yleispäätelmä on, että useimmissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön yleisiä toimenpiteitä direktiivin täytäntöönpanemiseksi. Ne käsittävät erityisesti jätehuoltosuunnitelmia, suuronnettomuuksien torjuntaa ja tietoja sekä käytännön toimenpiteitä tiedonvälityksen varmistamiseksi. Lisäksi, kun kahta kertomuskautta vertaillaan, yleistä parannusta on tapahtunut näitä säännöksiä koskevien toimenpiteiden osalta.

Toisaalta arvioinnissa korostuu myös tarve parantaa tiettyjen säännösten soveltamista käytännössä. Esimerkiksi eräiden jäsenvaltioiden täytyy saattaa A-luokkaan kuuluvien alueiden määrittäminen loppuun soveltamalla päätöksessä 2009/337/EY säädettyjä perusteita. Jäsenvaltioiden A-luokkaan luokittelemien alueiden määrässä havaittu huomattava vaihtelu ja eroavaisuudet ilmoitettujen alueiden määrän ja aiheutuneiden vaarallisten kaivannaisjätteiden määrien välillä 11 viittaavat siihen, ettei tätä prosessia ole saatettu vielä täysin loppuun (katso kertomukseen liitetty taulukko).

Useissa jäsenvaltioissa näyttäisi olevan tarpeen kiinnittää kiireellisesti huomiota lupien myöntämiseen kaikille A-luokkaan kuuluville alueille. Ulkoisten pelastussuunnitelmien laatiminen kaikille A-luokkaan kuuluville alueille on myös vielä kesken: jäsenvaltioiden ilmoittamien tietojen mukaan noin 25 prosentilla näistä alueista ei ole vielä suunnitelmia valmiina.

Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot viittaavat siihen, ettei tarkastuksia koskevia säännöksiä ole välttämättä ymmärretty ja pantu täytäntöön samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi jäsenvaltioiden ilmoittama tarkastusten määrä vaihtelee huomattavasti. Koska jäsenvaltioiden toimittamat tiedot kuvaavat erilaisia käytäntöjä, niiden vertailemisella on vain vähän arvoa.

3.2.Muut määräykset

Jotkut jäsenvaltioiden ilmoittamista luvuista, jotka koskevat direktiivin soveltamisalaan kuuluvien alueiden määrää, eivät vaikuta todennäköisiltä (katso kertomukseen liitetty taulukko). Kyseiset luvut vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioittain, ja ne ovat suhteellisen alhaisia verrattuna muista lähteistä saatuihin tietoihin, jotka koskevat kaivannaisjätteen määriä kansallisella tasolla. Direktiivin 2 artiklassa säädetään sen soveltamisalasta ja rajoitetaan soveltamatta jättämisen mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden kansallisissa kertomuksissaan ilmoittamien laitosten määrät viittaavat kuitenkin siihen, ettei kyseistä säännöstä ole ymmärretty ja sovellettu samalla tavalla kaikissa jäsenvaltioissa.

Esimerkiksi kuusi jäsenvaltiota 12 on ilmoittanut, ettei niiden alueella ole direktiivin soveltamisalaan kuuluvia alueita. Muista lähteistä saadut tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että joissakin näistä maista on kaivannaistoimintaa, joka aiheuttaa jätettä, joissakin tapauksissa myös vaarallista jätettä.

Samoin joidenkin jäsenvaltioiden ilmoittamat pysyvän jätteen käsittelyalueiden määrät ovat vähäisiä verrattuna muiden ilmoittamiin lukuihin (esimerkiksi Ranska on ilmoittanut 4 100 ja Unkari 604 aluetta, mutta muut maat ovat ilmoittaneet paljon pienempiä määriä).

Direktiivin nojalla myönnetyt luvat voidaan yhdistää muussa EU:n lainsäädännössä vaadittuihin lupiin (esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/18/EU 13 (Seveso-direktiivi) vaadittuihin lupiin), jotta vältetään samojen tietojen ilmoittaminen useaan kertaan ja ylimääräinen työ. Vain pieni määrä direktiivin soveltamisalaan kuuluvista alueista on nähtävästi ilmoitettu kaivannaisjätealueina.

Direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa säädetään tarkastuksia koskevista velvoitteista. Jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että jätealueet, joita direktiivin nojalla myönnetty lupa koskee, tarkastetaan ennen jätteen sijoittamisen aloittamista ja siitä lähtien säännöllisin väliajoin, myös lopullisen käytöstä poistamisen jälkeen, jotta voidaan varmistaa, että niissä noudatetaan asiaankuuluvia lupaehtoja. Direktiivissä ei määritellä tarkastuksen käsitettä täsmällisesti eikä säädetä yksityiskohtaisesti siitä, miten tarkastus tulisi suorittaa. Direktiivin 22 artiklassa kuitenkin vaaditaan komissiota laatimaan ja hyväksymään tarkastuksia koskevat tekniset suuntaviivat.

Tarkastuksia koskevissa toimenpiteissä havaittu suuri vaihtelu – erityisesti tarkastusten järjestelyissä, niiden luonteessa, vastuullisissa viranomaisissa ja tarkastusten tiheydessä – sekä toisen kertomuskauden aikana suoritettujen tarkastusten määrä viittaavat siihen, etteivät jäsenvaltiot ole ehkä aina tulkinneet direktiivin tarkastuksia koskevia säännöksiä samalla tavalla.

Vain seitsemän maata 14 on ilmoittanut, että noudattamatta jättämisen tapauksia on ollut kansallisella tasolla 15 toisen kertomuskauden aikana. Pääasiallisten noudattamatta jättämisen tyyppien joukossa olivat luvissa asetettujen ehtojen noudattamisen laiminlyönti ja ilman lupia toimivat jätealueet.

Direktiivissä sallitaan määräysten hyväksyminen tai soveltamatta jättäminen tiettyjen jätealueiden osalta jätteen ominaisuuksien mukaan. Komission päätöksen 2009/359/EY mukaiset pysyvien jätteiden kansalliset luettelot mahdollistaisivat poikkeuksen tekemisen näiden jätetyyppien osalta. Vain kahdeksan jäsenvaltiota on hyödyntänyt tätä vaihtoehtoa. 16  

Direktiivin muiden säännösten (niiden, joita sovelletaan kaikkiin jätealueisiin) täytäntöönpanon osalta päädytään siten samoihin johtopäätöksiin kuin A-luokkaan kuuluvien alueiden osalta: vaikka jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yleisen kehyksen, käsiteltäviä kysymyksiä on edelleen monia.

Jäsenvaltioiden väliset erot osoittavat, että lisäponnisteluja tarvitaan sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot ymmärtävät direktiivin peruskäsitteet ja soveltavat niitä samalla tavalla, jotta säännösten tehokkuus voidaan taata kaikkialla EU:ssa.

4.TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄ ILMOITTAMINEN

Komission hankkimien tietojen mukaan niiden kahden ajanjakson aikana, joita tämä kertomus koskee, tapahtui yhteensä viisi onnettomuutta kahdessa maassa.

Onnettomuuksista ei ole kuitenkaan toimitettu komissiolle direktiivin 18 artiklan 2 kohdassa vaadittua muodollista ilmoitusta. Tiedot saatiin muista lähteistä.

Jäsenvaltioita pyydettiin myös vahvistamaan, ettei onnettomuuksia ole ollut kahden kertomuskauden aikana. Useimmat jäsenvaltiot ovat vahvistaneet, ettei onnettomuuksia ole sattunut. Tarkempia tietoja tarvittaisiin, jotta voitaisiin arvioida, onko direktiivissä asetetut tavoitteet onnettomuuksien riskin pienentämisestä täytetty.

5.ILMOITTAMISTA JA TIETOJEN TOIMITTAMISTA KOSKEVAT YLEISET KYSYMYKSET

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatu vaihtelee. Kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet kansalliset kertomukset 18 artiklassa vaaditun mukaisesti. Monet niistä ovat toimittaneet hyvin yksityiskohtaisia, täydellisiä ja päivitettyjä tietoja, ja tietojen täydellisyys on vähintään hyväksyttävällä tasolla kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

Eroavuudet jäsenvaltioiden toimittamissa tiedoissa sekä mahdollisuus, että joitakin säännöksiä on tulkittu väärin, saavat aikaan epävarmuutta toimitettujen tietojen vertailukelpoisuudesta, minkä takia on hyvin vaikeaa arvioida jäsenvaltioiden tehokkuutta direktiivin täytäntöönpanossa.

Komission kokemukset tämän kertomuksen valmistelussa vahvistivat, että jäsenvaltioiden 18 artiklan perusteella toimittamat tiedot eivät yksinään anna riittävän selkeää, yksityiskohtaista ja luotettavaa kuvaa direktiivin täytäntöönpanosta käytännössä. Kyseisessä artiklassa säädetyt ilmoitusvaatimukset kohdistuvat toimenpiteiden käyttöönottoon ilman, että niissä viitataan nimenomaisesti toimenpiteiden käytännön toteutusta koskeviin tietoihin.

Komissio pystyi muiden lähteiden käytöstä huolimatta hankkimaan vain rajallisesti tietoja täydentämään tai tukemaan jäsenvaltioiden toimittamia tietoja, erityisesti laillisten ja hallinnollisten näkökohtien (mukaan lukien onnettomuuksiin) osalta. Saatavilla olevat tiedot keskittyvät teknisiin ja tieteellisiin kysymyksiin, mutta ne eivät esimerkiksi sisällä julkista hakemistoa kaivannaisjätealueista.

6.PÄÄTELMÄT JA JATKOTOIMET

Komission arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että suurin osa jäsenvaltioista on hyväksynyt toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen direktiivin säännösten täytäntöön panemiseksi. Arvioinnissa paljastui kuitenkin myös, että monta kysymystä on vielä käsiteltävänä, jotta voidaan varmistaa, että direktiivin täytäntöönpanolla saavutetaan tavoiteltu suojelun taso.

Jäsenvaltioiden kertomukset viittaavat siihen, ettei useita tärkeitä säännöksiä, kuten jätealueiden määrittämistä tai lupien myöntämistä ja tarkastuksia koskevia säännöksiä, ole ymmärretty ja pantu täytäntöön jäsenvaltioissa samalla tavalla. Komissio suunnittelee seuraavaa tehdäkseen direktiivin täytäntöönpanosta entistä yhdenmukaisempaa:

–direktiivin säännösten täytäntöönpanoa koskevien yleisohjeiden antaminen ja

–suuntaviivojen laatiminen tarkastuksille direktiivin 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Komissio suunnittelee myös tapoja, joilla parannetaan jäsenvaltioiden raportointia täytäntöönpanosta, myös onnettomuuksista, levitetään entistä laajemmin tuloksia jäsenvaltioiden toimittamia tietoja koskevasta arvioinnista ja edistetään tiedonvaihtoa kaivannaistoiminnasta, myös parhaista käytännöistä.

On esimerkiksi mahdollista käyttää erilaista menettelyä tietojen keräämistä varten 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Direktiivin käytännön täytäntöönpanoa koskevien lisätietojen kerääminen tukee komission työtä, jonka tavoitteena on

–tukea direktiivin täytäntöönpanoa ja sen noudattamista, erityisesti tunnistamalla direktiivin varsinaisessa täytäntöönpanossa olevat puutteet tehokkaammin ja määrittelemällä mahdolliset toimet niiden korjaamiseksi,

–tunnistaa direktiivin täytäntöönpanoa koskevat parhaat käytännöt ja

–löytää uusia tapoja hallinnoida ilmoituksia ja yksinkertaistaa prosesseja sekä tarvittaessa suunnitella tiedonvälitystä koskevan komission päätöksen 2009/358/EY säännösten muuttamista yhdenmukaisesti Fitness Check on Environmental Monitoring and Reporting -asiakirjan tavoitteiden kanssa. 17

Toteuttaakseen kiertotaloutta koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa annetun sitoumuksensa komissio valmistelee ohjeita ja edistää parhaita käytäntöjä kaivosjätteen hallintasuunnitelmia varten. 18  

Komissio jatkaa myös tietojen keräämistä, jotta direktiivin olennaisten näkökohtien tulevissa päivityksissä voidaan taata ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Erityisiä painoalueita ovat vaarallisen jätteen hallinta, patojen ja altaiden turvallisuus ja pilaantumisen ehkäiseminen.

Jäsenvaltioiden tiedot

(1)

   EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.

(2)

   Bulgaria, Tanska, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(3)

   Komission päätös 2009/358/EY, tehty 29 päivänä huhtikuuta 2009, kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 18 artiklassa tarkoitetusta tietojen yhtenäistämisestä ja säännöllisestä toimittamisesta sekä kyselylomakkeesta (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 39).

Komission päätös 2009/335/EY, tehty 20 päivänä huhtikuuta 2009, kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY mukaisista rahoitusvakuuden asettamista koskevista teknisistä suuntaviivoista (EUVL L 101, 21.4.2009, s. 25).

Komission päätös 2009/337/EY, tehty 20 päivänä huhtikuuta 2009, jätealueiden luokitteluperusteiden määrittämisestä kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY liitteen III mukaisesti (EUVL L 102, 22.4.2009, s. 7).

Komission päätös 2009/359/EY, tehty 30 päivänä huhtikuuta 2009, pysyvän jätteen määritelmän täydentämisestä kaivannaisjätteiden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY 22 artiklan 1 kohdan f alakohdan täytäntöön panemiseksi (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 46).

Komission päätös 2009/360/EY, tehty 30 päivänä huhtikuuta 2009, kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/21/EY vahvistettua jätteen määrittelyä koskevien teknisten vaatimusten täydentämisestä (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 48).

(4)

   Characterisation of waste — Sampling and analysis of weak acid dissociable cyanide discharged into tailings ponds (Jätteen määrittely – Rikastusjätealtaisiin päästetyn heikkoon happoon liukenevan syanidin näytteenotto ja analyysi); eurooppalainen tekninen spesifikaatio CEN/TS 16229:2011, 29.6.2011.

Characterisation of waste — Static test for determination of acid potential and neutralisation potential of sulfidic waste (Jätteen määrittely – Staattinen testi sulfidia sisältävän jätteen happopotentiaalin ja neutralisaatiopotentiaalin määrittämiseen); eurooppalainen standardi EN 15875:2011, 26.10.2011.

Characterization of waste – Overall guidance document for the characterization of waste from extractive industries (Jätteen määrittely – Yleiset ohjeet kaivannaisteollisuuden jätteiden määrittelyyn); CEN/TR 16376:2012, 24.6.2012.

(5)

   http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/BREF/mmr_adopted_0109.pdf.

(6)

   Komission päätös parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan tiivistelmän hyväksymisestä kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY tarkoituksiin.

(7)

   Komission päätös 2009/358/EY (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 39).

(8)

   Katso: http://ec.europa.eu/environment/waste/studies/mining/Study%20Implementation%20report%20Extractive%20Waste%20Directive.pdf.

(9)

   http://ec.europa.eu/environment/waste/studies/mining/waste_extractive_industries.pdf

(10)

   Itävalta, Belgia, Tšekki, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat ja Puola.

(11)

   Alueella hoidetun jätteen vaarallisuus on yksi peruste sen luokitteluun A-luokkaan (katso taulukko kertomuksen lopussa).

(12)

   Alankomaat, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta ja Tanska .

(13)

     Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1).

(14)

   Bulgaria, Kreikka, Puola, Romania, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(15)

   Yhteensä 54 kirjattua tapausta, mutta kaikki kyseenomaiset jäsenvaltiot eivät ilmoita tapausten määrää.

(16)

   Espanja, Liettua, Portugali, Ranska, Slovakia, Suomi, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(17)

     SWD(2016) 188 final, komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Towards a Fitness Check of EU environmental monitoring and reporting: to ensure effective monitoring, more transparency and focused reporting of EU environment policy”.

   

(18)

     COM(2015) 614 final, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kierto kuntoon - Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma”.

(I)

 Lähde: env_wasgen, EUROSTAT: kaikista NACE-toiminnoista ja kotitalouksista aiheutuva jäte.

(II)

 Lähde: env_wasgen, EUROSTAT: louhinta- ja kaivostoiminnasta aiheutuva jäte.

(III)

 Lähde: env_wasgen, EUROSTAT: louhinta- ja kaivostoiminnasta aiheutuvat mineraalijätteet ja kiinteytetyt jätteet.

(IV)

 Lähde: env_wasgen, EUROSTAT: louhinta- ja kaivostoiminnasta aiheutuvat vaaralliset mineraalijätteet ja kiinteytetyt jätteet.

(V)

 Jäsenvaltioiden ilmoittamat toisen jakson tiedot.

(VI)

 Jäsenvaltioiden ilmoittamat toisen jakson tiedot.

(VII)

 : täydelliset tiedot saatavilla; : tiedot ovat saatavilla, mutta ne ovat ilmeisen epätäydellisiä tai epäselviä.

(VIII)

 Jäsenvaltioiden ilmoittamat toisen jakson tiedot.

(IX)

 Jäsenvaltioiden ilmoittamat toisen jakson tiedot.

(X)

–: ei saatavilla.