EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 6.6.2016

COM(2016) 244 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkaa koskevien
EU:n sitoumusten täytäntöönpano:
toinen kahden vuoden välein annettava kertomus

{SWD(2016) 155 final}

1. JOHDANTO

Tämä on järjestyksessä toinen kertomus 1 edistymisestä tiedonannossa EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista 2 asetettujen tavoitteiden toteutuksessa. Toimintakehys hyväksyttiin vuonna 2010. EU on sittemmin antanut uusia kehityspoliittisia sitoumuksia vuonna 2010 asetettujen painopisteiden vahvistamiseksi. On laadittu täytäntöönpanosuunnitelma 3 , josta keskusteltiin neuvostossa huhtikuussa 2013. Suunnitelmassa Euroopan komissiota pyydetään laatimaan vuodesta 2014 alkaen kahden vuoden välein EU:n laajuinen konsolidoitu kertomus yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

Näin ollen komissio koordinoi tätä toista kertomusta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 210 artiklan 2 kohdan 4 mukaisesti. Sen tekemiseen ovat osallistuneet seuraavat jäsenvaltiot: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kertomuksessa esitetään, miten EU ja sen jäsenvaltiot edistävät vuonna 2013 sovittuja elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikan painopisteitä. Kertomukseen on oheistettu komission yksiköiden valmisteluasiakirja, johon sisältyy tietoja menetelmistä ja yksityiskohtaisia tapaustutkimuksia.

2. MAAILMANLAAJUISET JA EUROOPPALAISET POLITIIKKATOIMET

Elintarviketurvan parantamisessa maailmanlaajuisesti on edistytty merkittävästi. Maailman nälkäindeksin mukaan nälkää näkevien määrä on vähentynyt kehitysmaissa 27 prosenttia vuodesta 2000. Kroonisesti aliravittujen ihmisten kokonaismäärä on kuitenkin 795 miljoonaa. Ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakäyttö, sairastumisriski, elintarvikkeiden hintavaihtelut / inflaatio, ruokavaliomuutokset ja aseelliset selkkaukset ovat edelleen huomattavia elintarvike- ja ravitsemusturvaa uhkaavia tekijöitä, ja tapahtumien kasautuminen aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa kriisitilanteita kansallisesti, alueellisesti tai maailmanlaajuisesti. Lisäksi sosioekonominen epätasa-arvo on lisääntynyt huomattavasti maiden sisällä, ja sillä on vaikutusta elintarvike- ja ravitsemusturvaan.

Vuosina 2014 ja 2015 tehtiin joitakin merkittäviä kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia, jotka ovat ylläpitäneet maailmanlaajuista huomiota ja poliittista tahtoa elintarvike- ja ravitsemusturvan osalta ja joissa EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on keskeinen rooli. Nälän poistaminen on kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 5 toiseksi tärkein tavoite. EU on aktiivisesti tukenut Maailman ruokaturvakomiteaa ja vastuullisten maatalousinvestointien periaatteita 6 .

G7-maiden johtajat sitoutuivat vuonna 2015 lopettamaan nälän ja vajaaravitsemuksen 500 miljoonalta ihmiseltä vuoteen 2030 mennessä. G20-ryhmä hyväksyi pitkän aikavälin elintarviketurva- ja ravitsemuskehyksen vuonna 2014 ja sitä koskevan toimintasuunnitelman 7 vuonna 2015. Näitä toimia tuetaan Addis Abeban toimintaohjelmalla 8 , jossa vahvistetaan poliittinen sitoutuminen kestävän kehityksen rahoittamiseen innovatiivisista rahoituslähteistä.

YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen osapuolet allekirjoittivat joulukuussa 2015 Pariisin sopimuksen, joka sisältää uuden kunnianhimoisen suunnitelman maailmanlaajuisille ilmastonmuutoksen torjuntatoimille. Sillä on suurta merkitystä elintarvike- ja ravitsemusturvan kannalta. Useissa Italian Milanossa vuonna 2015 järjestetyn maailmannäyttelyn tapahtumissa keskityttiin maailman ruokaturvaan.

Avuantajat tunnustavat yksityissektorin vastuullisten maatalousinvestointien merkityksen, myös kestävän kalastuksen ja vesiviljelyn aloilla, sekä sen, että maataloudella on tärkeä rooli osallistavan kasvun edistäjänä ja uusien työpaikkojen luojana maaseudulla.

EU:n avunantajat tunnustavat naisten maailmanlaajuisesti ratkaisevan roolin maataloudessa sekä elintarvike- ja ravitsemusturvan toteutumisen kannalta. Sukupuolten tasa-arvoa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa (2016–2020) 9 EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat varmistamaan, että tyttöjen ja naisten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat ja että he voivat osallistua tasapuolisesti ja aktiivisesti talouteen.

Maatalouselinkeinot sekä elintarvike- ja ravitsemusturva ovat keskeisiä poliittiseen vakauteen, turvallisuuteen ja muuttoliikkeeseen vaikuttavia tekijöitä. Määrärahoiltaan 1,9 miljardin euron Afrikka-hätärahasto vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi 10  auttaa luomaan työllistymismahdollisuuksia. Sen pääkohderyhmänä ovat maaseudun nuoret ja naiset. Lisäksi sen avulla parannetaan elintarvike- ja ravitsemusturvaa, jonka puute on yksi muuttoliikkeen perimmäinen syy.

Komissio on sitoutunut tietopohjaiseen talouteen ja tunnustaa tutkimuksen ja innovoinnin keskeisen roolin elintarvike- ja ravitsemusturva-asioissa. EU:n ja Afrikan valtionpäämiehet hyväksyivät vuonna 2014 EU:n ja Afrikan yhdessä rahoittaman tutkimus- ja innovointikumppanuuden 11 . Se on osa EU:n ja Afrikan kumppanuutta, ja sen tärkeimmät tavoitteet ovat elintarvike- ja ravitsemusturva ja kestävä maatalous.

EU:n politiikkakehyksellä on edelleen suurta merkitystä. Kuten tästä kertomuksesta käy ilmi, EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoutuminen tuen antamiseen on pysynyt lujana ja osa jäsenvaltioista on nostanut tuen määrää huomattavasti 12 .

3. RAPORTOINTI JA EDISTYMINEN

Tässä jaksossa luodaan katsaus elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyviin maksusuorituksiin sekä edistymiseen politiikan painopisteiden toteutumisessa ja tuloskriteerien täyttymisessä sitten vuonna 2014 annetun ensimmäisen kertomuksen.

Suoritetut maksut

Ensimmäiseen kertomukseen verrattuna EU:n ja sen jäsenvaltioiden elintarvike- ja ravitsemusturvamenot kasvoivat 9 prosenttia 3,365 miljoonasta 3,659 miljoonaan euroon 13 , mikä on 8 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta 14 .

Nämä EU:n ja sen jäsenvaltioiden maksusuoritukset ovat osoitus monipuolisesta tuesta maailmanlaajuisella, alueellisella ja kansallisella tasolla asetetuille painopisteille, joiden tavoitteena on elintarvike- ja ravitsemusturvan toteutuminen. Kaksi kolmasosaa kaikista investoinneista on kansallisia toimenpiteitä. Vuonna 2014 tilanne oli se, että 25 prosenttia avusta suoritettiin maailmanlaajuisella tasolla, 9 prosenttia aluetasolla ja 66 prosenttia kansallisella tasolla.

Taulukosta 1 käy ilmi, että Afrikan osuus elintarvike- ja ravitsemusturvaan osoitetusta EU:n ja sen jäsenvaltioiden julkisesta kehitysavusta on edelleen suurin: 45 prosenttia eli 1,663 miljoonaa euroa. Investointien maantieteellinen jakauma on pääpiirteissään sama kuin vuonna 2012.

Taulukko 1. Avun maantieteellinen jakautuminen vuosina 2012 ja 2014 maanosittain

Näin siitä huolimatta, että useissa jäsenvaltioissa on yleistä painetta vähentää julkisen kehitysavun määrää. Investointien jatkuminen tämäntasoisena on yhdessä uusien politiikkojen ja ohjelmien kanssa osoitus EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisesta EU:n elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikan toteuttamiseen.

Edistyminen tuloskriteereillä mitattuna

Taulukko 2. Edistyminen tuloskriteereillä mitattuna

Taulukossa 2 esitetään maksusuoritukset ja ohjelmien lukumäärä politiikan painopisteiden mukaan jaoteltuna. Politiikan painopisteelle 1 osoitettu rahoitus – 60 prosenttia kokonaisrahoituksesta – on pysynyt samana, mutta ohjelmien lukumäärä on kasvanut tuntuvasti. Politiikan painopisteeseen 6 kuuluvat ohjelmat ja maksusuoritukset ovat lisääntyneet huomattavasti. Yleisesti ottaen edistyminen on ollut tasaista ja jatkuvaa kaikkien tuloskriteerien osalta.

EU ja sen jäsenvaltiot keskittyvät toiminnassaan politiikan painopisteeseen 1. Se käsittää toimenpiteitä, joilla tuetaan pienviljelijöitä tuotannon tehostamisessa kestävällä tavalla, parannetaan palvelujen tarjontaa, edistetään köyhiä tukevaa tutkimusta ja innovointia, tarjotaan työllistymismahdollisuuksia maatilojen ulkopuolella ja kytketään pienviljelijät markkinoihin arvoketjua kehittämällä. Eurooppa on edelleen merkittävä tutkimuksen ja innovoinnin tukija. Se tuki muun muassa kansainvälisen maataloustutkimuksen neuvoa-antavan ryhmän (CGIAR) rahastoa (169 milj. euroa) ja antoi merkittävää kahdenvälistä rahoitusta (69 milj. euroa) CGIAR:n tutkimuslaitoksille. Kehitysyhteistyöhön liittyvää maataloustutkimusta edistävä eurooppalainen aloite on edelleen hyvä avunantajien koordinointifoorumi, ja se antaa Euroopalle vahvan aseman CGIAR:ää uudistettaessa.

Politiikan painopisteen 2 mukaisesti EU ja sen jäsenvaltiot ovat tukeneet aktiivisesti alueellisen ja kansallisen tason politiikkoja. Koko Afrikan tasolla ne jatkoivat merkittävää tukeaan Afrikan maatalouden kokonaisvaltaiselle kehittämisohjelmalle. Lisäksi EU ja useat jäsenvaltiot tukivat maaseudun muutoksessa keskeisellä sijalla olevia hajauttamisprosesseja ja tukivat maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa.

EU ja sen jäsenvaltiot jatkoivat kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta huolehtimista elintarvike- ja ravitsemusturvan alalla. Vuoden 2015 kertomuksessa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta 16 tarkastellaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden aloitteita maatalous- ja kalastuspolitiikan alalla sen selvittämiseksi, miten ne vaikuttavat kehitysmaihin. Lisäksi kertomuksessa tehdään yhteenveto vuodesta 2013 tasaisesti jatkuneesta edistyksestä.

Politiikan painopisteen 3 puitteissa jatkettiin tukea alueellisille ohjelmille, joiden teemana ovat kauppa, terveys- ja kasvinsuojelutoimet sekä alueellinen yhteistyö elintarviketurvan ja kalastuksen hallinnan parantamiseksi. Ohjelmien rahoitusta lisättiin hieman, ja niiden määrä lähes kaksinkertaistui.

Politiikan painopisteeseen 4 liittyvät maksusuoritukset laskivat 209 miljoonasta eurosta 133 miljoonaan euroon. Siitä huolimatta 102 sosiaalisen suojelun ohjelmaa (8 enemmän kuin edellisessä kertomuksessa) on edelleen täytäntöönpanovaiheessa 40 eri maassa.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden tuki politiikan painopisteelle 5 on huomattava: 341 ohjelmaa 64 maassa. Edistymistä kyseisen painopisteen osalta tarkastellaan kohdassa 5.

Politiikan painopisteessä 6 on keskitytty aiempaa ponnekkaammin selviytymiskykyä kehittäviin ohjelmiin Sahelin alueella ja Afrikan sarvessa. Tavoitteena on edistää maiden ja alueellisten järjestöjen toimintaohjelmia selviytymiskyvyn kehittämiseksi. Länsi-Afrikassa EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti elintarvikekriisien perimmäisten syiden selvittämiseen selviytymiskyvyn kehittämisaloitetta tukevan maailmanlaajuisen yhteenliittymän puitteissa ja yhteistyössä Sahelin klubin kanssa. Lisäksi Maailman ruokaturvakomitea vahvisti 42. istunnossaan asiakirjan Framework for Action for Food Security and Nutrition in Protracted Crises 17 .

Koordinointi, täydentävyys ja johdonmukaisuus

Koordinoinnilla on edelleen suuri merkitys varmistettaessa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden antama apu on tuloksellista maatasolla, koska 45 maassa tukea antaa vähintään viisi avunantajaa. Ilmoitettujen hankkeiden lukumäärä on noussut merkittävästi: 2 503 vuonna 2012 ja 3 343 vuonna 2014. Kaiken kaikkiaan 109 maata saa tukea. Rahoituksesta lähes 80 prosenttia menee 35 maalle.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet maavetoiseen lähestymistapaan kehitysasioissa, ja ne sovittavat strategiansa ja investointisuunnitelmansa kumppanimaiden strategioihin ja suunnitelmiin. Jäsenvaltiot ja EU osallistuvat aktiivisesti alakohtaiseen koordinointiin ja vuoropuheluun. On olemassa monia esimerkkejä siitä, miten EU ja sen jäsenvaltiot rahoittavat ohjelmia yhdessä ja tekevät yhteistyötä analysoinnissa, seurannassa ja arvioinnissa. Koko Afrikan tasolla EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman alaiseen kehityskumppaneiden työryhmään, jonka puheenjohtajuus siirtyy komissiolta Saksalle vuonna 2016.

Yhteinen ohjelmasuunnittelu on laajentunut vuodesta 2014 alkaen: 14 maalla on nyt yhteinen strategia. Etiopia on hyvä esimerkki maasta, jossa EU ja sen jäsenvaltiot ovat saavuttaneet merkittäviä tuloksia yhteisen tilanneanalyysin ja ohjelmasuunnittelun ansiosta.

4. TULOKSISTA RAPORTOINTI

Yksi merkittävä neuvoston toteamus ensimmäisestä kaksivuotiskertomuksesta 18 on se, miten tärkeää on ”kehittää ja yhdenmukaistaa toimenpiteitä, joilla seurataan edistymistä elintarvike- ja ravitsemusturvaa koskevien sitoumusten täyttämisessä”.

Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Ranska ja komissio 19 ovat onnistuneet toimittamaan yhdistetyt tiedot ohjelmistaan (taulukko 4). Ne tosin käyttivät eri menetelmiä, mikä vaikeuttaa tietojen vertailua ja päätelmien yhdistämistä.

On myös monia esimerkkejä ohjelma- tai toimenpidekohtaisesta tulosraportoinnista. Taulukossa 5 esitetään kolme tällaista tapausta.

Taulukoissa kuvaillaan myös mittaustapoja, joita voidaan käyttää tulosraportoinnin parantamiseksi.

Taulukko 4: Yhteisöjen tulosraportointi

Taulukko 5: Tuloksista raportointi – esimerkkejä toimenpiteistä

EU ja sen jäsenvaltiot ymmärtävät, että tulosraportointia on syytä parantaa. Ne tekevät työtä sellaisten tietojen tuottamista koskevien valmiuksien ja järjestelmien vahvistamiseksi, jotka kertovat niiden ohjelmissa ja yhteistyössä kumppanilaitosten kanssa saavutetuista tuloksista. Kaikki avunantajat ovat tietoisia toimenpiteiden tuloksia koskevien tietojen yhdistämiseen liittyvistä haasteista, koska toimenpiteitä on laidasta laitaan ja ne ovat monimutkaisia. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on yhdessä jatkettava luotettavan ja realistisen raportointikehyksen kehittämistyötä.

5. TEMAATTINEN PAINOTUS

Neuvoston pyynnön mukaisesti tässä kertomuksessa tarkastellaan kahta teemaa yksityiskohtaisemmin: parempaa ravitsemusta ja osallistavia maatalouselintarvikeketjuja ja järjestelmiä.

Parempi ravitsemus

Elintarvikkeiden tuotannon ja saatavuuden lisääminen ei yksin riitä, vaan samanaikaisesti on taattava kohtuuhintaisten, turvallisten ja ravitsevien elintarvikkeiden saantimahdollisuudet ja kulutus. Aliravitsemus on pääasiallinen syy yli 3,1 miljoonan lapsen kuolemaan vuosittain. Vuonna 2015 raportoitiin, että yli 159 miljoonan lapsen kasvu on hidastunut.

Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskaudella vuonna 2013 lanseerattu G8-ryhmän Nutrition for Growth -aloite on lisännyt kiinnostusta ravitsemusasioihin ja johtanut uusiin, entistä merkittävimpiin investointisitoumuksiin. Vuonna 2014 pidetyssä, järjestyksessä toisessa kansainvälisessä ravitsemuskonferenssissa sovittu Rooman julistus ravitsemuksesta samoin kuin G20-ryhmän vuonna 2014 laatima elintarviketurva- ja ravitsemuskehys ovat lisänneet ravitsemusasioiden merkitystä. Nälän poistaminen onkin noussut sijalle kaksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa: vajaaravitsemuksen kaikki muodot halutaan hävittää vuoteen 2030 mennessä.

Jäsenvaltiot ja EU ovat olleet edelläkävijöitä ravitsemuksen parantamiseen maailmanlaajuisesti tähtäävän agendan edistämisessä ja rahoittamisessa. EU on sitoutunut auttamaan kumppanimaita vähentämään hidaskasvuisuutta 7 miljoonan lapsen osalta vuoteen 2025 mennessä, ja se on osoittanut 3,5 miljardia euroa tämän kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseen vuosina 2014–2020. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on sitoutunut parantamaan vuoteen 2020 mennessä 50 miljoonan sellaisen ihmisen ravitsemusta, jotka muussa tapauksessa kärsisivät nälästä. Lisäksi se on sitoutunut toteuttamaan yhdessä kaikkien Nutrition for Growth -aloitteen allekirjoittajien kanssa toimenpiteitä, joilla estetään 20 miljoonan lapsen kasvun hidastuminen vuoteen 2020 mennessä.

Saksan hallitus julisti vuonna 2014 elintarviketurvan ja ravitsemuksen ensisijaisiksi tavoitteiksi ja lanseerasi ”One World – No Hunger” -nimisen erityisaloitteen. Alankomaat on nostanut nälän ja vajaaravitsemuksen poistamisen tärkeimmäksi kolmesta elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkansa painopisteestä 20 ja tehostanut ravitsemusasioissa tekemäänsä työtä. Irlanti on nimennyt äitien ja lasten ravitsemuksen painopisteeksi nälkää käsittelevän työryhmän vuoden 2008 raportissa, ja se jatkaa vuonna 2013 antamiensa sitoumusten, joiden tavoitteena on kaksinkertaistaa Irish Aidin investoinnit ravitsemukseen vuoteen 2020 mennessä, täyttämistä.

EU ja sen jäsenvaltiot jatkavat monialaisen lähestymistavan soveltamista aliravitsemuksen torjuntaan. Lähestymistapaan kuuluu maatalouden valjastaminen ravitsemuksen parantamiseen.

Jäsenvaltiot ovat edistyneet hyvin ravitsemusohjelmien tukemisessa kumppanimaissa. Espanja ja Belgia tukevat ravitsemusohjelmia Malissa. Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Saksa, Irlanti ja EU tukevat aktiivisesti Scaling Up Nutrition -liikettä (SUN) ja julkistavat ravitsemukseen tekemänsä investoinnit SUN-liikkeen välityksellä ja maailmanlaajuisessa ravitsemusraportissa.

Komissio on laatinut ravitsemuksesta vahvan politiikkakehyksen 21 ja toimintasuunnitelman 22 , jotka rakentuvat sen hidaskasvuisuuden torjumisesta vuonna 2012 antamansa sitoumuksen ja ravitsemuksen parantamisesta vuonna 2013 antamansa lupauksen ympärille. Suunnitelman julkistamisen jälkeen 40 EU:n edustustoa on nostanut ravitsemuksen kumppanimaille antamansa tuen tavoitteeksi monilla keskeisillä aloilla, varsinkin maataloudessa, maaseudun kehittämisessä ja terveyssektorilla.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat tietoisia siitä, että lihavuuden lisääntyessä – myös kehitysmaissa – ravitsemuksesta tulee asianomaisille maille kaksitahoinen ongelma.

Osallistavat maatalouselintarvikeketjut ja -järjestelmät

EU ja sen jäsenvaltiot tiedostavat, että puutteellinen elintarvike- ja ravitsemusturva johtuu pääasiassa köyhyydestä. Siksi politikan painopisteenä on parantaa elintarvikkeiden saantimahdollisuuksia kasvattamalla tuloja. Esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta on todennut, että ratkaisu nälkäongelmaan on pitkälti riippuvainen osallistavasta talouskasvusta, varsinkin maataloussektorilla. Tämä on linjassa Afrikan unionin antaman Malabon julistuksen kanssa. Sen mukaan maatalouden kasvu ja muutos ovat ratkaisevassa asemassa elintarvike- ja ravitsemusturvan saavuttamisen ja maaseudun vaurastumisen kannalta.

Saksan lähestymistapa osallistaviin maatalouselintarvikeketjuihin ja -järjestelmiin on holistinen; sen ”One World – No Hunger” -erityisaloitteen kuudesta painopisteestä neljä koskee kyseisiä ketjuja ja järjestelmiä. Ranska on nostanut korkean työllisyyden ja kestävät maatalouden arvoketjut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa toteuttamiensa toimien painopistealoiksi. Alankomaille osallistavan ja kestävän kasvun edistäminen maataloussektorilla on sen elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikan toiseksi tärkein painopiste. Irlanti on nimennyt paremmin toimivat ja ilmastonmuutoksen kestävät elintarvikejärjestelmät ja -markkinat yhdeksi kymmenestä korkean tason tuloksestaan, ja useat jäsenvaltiot tukevat maatalouselintarvikealan kumppanuuksien solmimista omien maidensa ja Afrikan maiden välillä. EU lanseerasi vuonna 2015 maatalouden rahoitusaloitteen, jolla paikataan maanviljelijöille ja maatalousalan yrittäjille räätälöityjen rahoitusmekanismien puutetta.

Politiikan painopiste 1 sisältää 1 822 ohjelmaa, eli EU ja sen jäsenvaltiot rahoittavat merkittävällä panoksella maatalouselintarvikkeiden arvoketjuun liittyvää työtä.

6. YLEISET PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET

Tämä kertomus todistaa, että EU:n kehitysyhteistyö edistää 3,7 miljardin euron investoinneilla merkittävällä tavalla maailman elintarvike- ja ravitsemusturvaa. EU ja sen jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet ratkaisevalla tavalla keskeisiin maailmanlaajuisiin sopimuksiin ja sitoumuksiin. Elintarvike- ja ravitsemusturvaan liittyvän ohjelmasuunnittelunsa ansiosta niillä on nyt hyvät mahdollisuudet tukea kyseisten sopimusten ja sitoumusten täytäntöönpanoa. Tämä kertomus noudattaa hyvin EU:n politiikkakehystä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat uudistaneet elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkaa koskevat sitoumuksensa, ja useammassa tapauksessa ne ovat parantaneet fokusointia ja lisänneet rahoitusta merkittävästi.

Suositukset jatkoa varten

1.Pidetään elintarvike- ja ravitsemusturva kansainvälisten ja kansallisten poliittisten asialistojen kärjessä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi. Elintarvike- ja ravitsemusturva on pitkän aikavälin kysymys, joka edellyttää jatkuvaa poliittista huomiota ja investoimista. Politiikan ja ohjelmasuunnittelun on perustuttava elintarvikejärjestelmään pohjautuvaan lähestymistapaan, ja niissä on otettava huomioon ravitsemuksen, terveyden, työpaikkojen luomisen, kasvun, kestävän tuotannon ja sosiaalisen suojelun väliset kytkökset. Naisten aseman muuttamiseen ja haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen selviytymiskyvyn kehittämiseen on panostettava jatkuvasti. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tehtävä ennakoivaa työtä kansalaisjärjestöjen, yksityissektorin ja muiden kumppaneiden kanssa talous- ja kehityskysymysten säilyttämiseksi valokeilassa ja niiden edistämiseksi. Tavoitteena on jatkuvat investoinnit ja pysyvät tulokset.

2.Vahvistetaan yhteistä monialaista lähestymistapaa aliravitsemuksen torjuntaan. Ravitsemustoimien vaikuttavuuden lisäämiseksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden on poliittista vuoropuhelua kumppanimaiden hallitusten kanssa käydessään kiinnitettävä enemmän huomiota koordinointiin, jotta ravitsemusaloitteiden täytäntöönpanoa voidaan parantaa. Tähän pitäisi kuulua EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisen työnjaon parantaminen eri aloilla.

3.Yhdistetään voimat kumppanimaiden tukemiseksi ilmastonmuutoksen vaikutusten torjunnassa ja toteutetaan parhaat vaihtoehdot vähentää maatalouden ja maaseudun kasvihuonekaasupäästöjä. EU ja sen jäsenvaltiot tukevat kumppanimaita ilmastonmuutoksen kestävän elintarvike- ja ravitsemusturvan ja siihen liittyvien toimintasuunnitelmien suunnittelussa, rahoittamisessa ja toteutuksessa ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa kansallisesti määritellyn panoksensa mukaisesti. Asianmukaista huomiota kiinnitetään ohjelmiin, joista on pienille perhetiloille monenlaista hyötyä elintarvike- ja ravitsemusturvan sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen hillinnän näkökulmasta.

4.Tunnustetaan maaseudun muutos työpaikkojen luomisen, tulojen kasvattamisen ja elintarvike- ja ravitsemusturvan saavuttamisen kannalta ratkaisevaksi pitkän aikavälin prosessiksi. EU ja sen jäsenvaltiot tunnustavat talouskasvun ja ihmisarvoisten työpaikkojen tärkeyden, varsinkin maaseudun nuorille ja naisille. Ne ovat kiinteästi kytköksissä taloudellisen epätasa-arvon kitkemiseen ja muuttoliikkeen hillintään – molemmat puutteellista elintarviketurvaa ja epävakautta ruokkivia tekijöitä. Investointi- ja kasvuedellytysten luomiseksi maaseudulla on tehtävä enemmän. Mahdollisia keinoja ovat hajauttaminen, alueelliset lähestymistavat, politiikkojen täytäntöönpano ja infrastruktuurin parantaminen.

5.Tehostetaan mekanismeja, joiden avulla voidaan edistää yksityissektorin vastuullista osallistumista ja ottaa oppia osallistavista liiketoimintamalleista. EU ja sen jäsenvaltiot tekevät entistä enemmän yhteistyötä yksityissektorin kanssa tukeakseen pienille perhetiloille merkittävien muutosten täytäntöönpanoa. Tarvitaan innovatiivisia ja osallistavia rahoituspalveluja kestävien investointien mahdollistamiseksi paikallisille sidosryhmille. Sellaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomisessa, joilla varmistetaan tuottaja- ja kansalaisjärjestöjen äänen kuuluminen hallintomekanismeissa, vastuullisia maatalousinvestointeja koskevien periaatteiden soveltamisessa sekä maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen täytäntöönpanossa on vielä runsaasti työsarkaa. Lisäksi on tarve saada lisätietoja ”osallistavan liiketoiminnan“ tuloksellisuudesta ja jakaa niitä, jotta voidaan varmistaa, että pienet perhetilat hyötyvät kotimaisista, alueellisista ja maailmanlaajuisista arvoketjuista.

6.Varmistetaan jatkuvat investoinnit tutkimukseen ja innovointiin ja tehostetaan investointien vaikutusta. EU ja sen jäsenvaltiot panostavat edelleen maailmanlaajuisten, alueellisten ja varsinkin kansallisten tutkimus- ja innovointijärjestelmien tuloksellisuuteen ja tekevät investointeja niiden parantamiseksi. Tässä toiminnassa on syytä hyödyntää eurooppalaista asiantuntemusta ja eurooppalaisia tutkimusresursseja sekä lujittaa eurooppalaisten ja eteläisten tutkimuslaitosten välisiä kumppanuuksia, muun muassa EU:n ja Afrikan yhteistä tutkimuskumppanuutta. Tarvitaan myös lisätyötä, jotta voidaan ymmärtää paremmin elintarvike- ja ravitsemusturvan tulevia suuntauksia ja riskejä ja mahdollisia tapoja reagoida niihin.

7.Vahvistetaan tulosraportointia. Nyt kun elintarvike- ja ravitsemusturvasta on annettu uudet sitoumukset, on panostettava niiden tosiasialliseen täytäntöönpanoon ja käytännön vaikutuksiin. Se puolestaan edellyttää, että tiedonkeruuta, seurantaa ja vaikutustenarviointia parannetaan huomattavasti kaikilla tasoilla. Tällainen raportointi on kuitenkin eittämättä monimutkaista ja hankalaa. Komissio pyrkii laatimaan yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa yhteiset indikaattorit ja menetelmät, jotta raportoidut tulokset voidaan helpommin yhdistää Euroopan tasolla.

8.Vahvistetaan yhteistä ohjelmasuunnittelua. Yhteinen ohjelmasuunnittelu on tärkeää, koska tuen antaminen jatkuu 109 maassa ja koska elintarvikejärjestelmiä varten tarvitaan monialainen lähestymistapa. Se on tärkeää sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden että maan sisäisen johdonmukaisuuden kannalta. Seuraavalla raportointijaksolla olisi toteutettava yhteisen ohjelmasuunnittelun kehittämisaloitteita vähintään kolmessa maassa.

(1)

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkaa koskevien EU:n sitoumusten täytäntöönpano: ensimmäinen joka toinen vuosi annettava kertomus, COM(2014) 712.

(2)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista, KOM(2010) 127 lopullinen.

(3)

Boosting food and nutrition security through EU action: implementing our commitments, SWD(2013) 104 final.

(4)

 SEUT-sopimuksen 210 artiklan 2 kohta: ”Komissio voi tehdä aiheellisia aloitteita 1 kohdassa tarkoitetun yhteensovittamisen edistämiseksi.”

(5)

 Transforming our world: the 2030 agenda for sustainable development, YK.

(6)

FAO ja OECD tukevat periaatteita maaliskuussa 2016 julkaisemassaan asiakirjassa Guidance for Responsible Agricultural Supply Chains.

(7)

 Elintarviketurvaa ja ravitsemusta käsittelevä G20-ryhmän työryhmä: Implementation Plan of the G20 Food Security and Nutrition Framework.

(8)

 Addis Abebassa järjestetyn kolmannen kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin toimintaohjelma.

(9)

 Gender Equality and Women's Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016-2020, SWD(2015)182, ja neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvoa koskevasta toimintasuunnitelmasta 2016–2020, 26.10.2015.

(10)

 Commission Decision on the establishment of a European Union Emergency Trust Fund for stability and addressing root causes of irregular migration and displaced persons in Africa, C(2015) 7293 final.

(11)

  http://ec.europa.eu/research/iscp/index.cfm?pg=africa

(12)

Esimerkiksi Saksan erityisaloite ”One World – No Hunger”.

(13)

Espanja aloitti raportoinnin tänä vuonna; sen osuus lisäyksestä on 20 prosenttia.

(14)

Tässä toisessa kertomuksessa käytettiin joulukuussa 2014 julkaistuja OECD:n kehitysapukomitean (DAC) tietoja. Käytetyt DAC:n koodit ovat laaja-alaisempia kuin maatalous- ja elintarviketurvakoodit. Elintarviketurvaan liittyvä hätäapu ja humanitaarinen apu eivät sisälly arviointiin.

(15)

Tähän kuuluvat Lähi-idässä, Tyynenmeren alueella tai useammalla kuin yhdellä alueella tai yhdessä maanosassa toteutettavat ohjelmat.

(16)

 Policy Coherence for Development – 2015 EU Report, SWD(2015) 159.

(17)

 http://www.fao.org/fileadmin/templates/cfs/Docs1415/FFA/CFS_FFA_Final_Draft_Ver2_EN.pdf

(18)

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Elintarvike- ja ravitsemusturvapolitiikkaa koskevien EU:n sitoumusten täytäntöönpano: ensimmäinen joka toinen vuosi annettava kertomus, COM(2014) 712, ja neuvoston päätelmät, 26.5.

(19)

Komission yhdistetyt tiedot perustuvat EU:n kansainvälisen kehitysyhteistyön tuloskehykseen, SWD(2015) 80 final.

(20)

 Policy letter: Dutch contribution to global food security, 18.12.2014.

(21)

 Enhancing Maternal and Child Nutrition in External Assistance: EU Policy Framework, SWD(2013) 72.

(22)

 Action Plan on Nutrition, SWD (2014) 234.