EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 18.6.2015

COM(2015) 294 final

2015/0133(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista  unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta
(uudelleen laadittu toisinto)

{SWD(2015) 118 final}

PERUSTELUT

1.Ehdotuksen tausta

1.1.Ehdotuksen perusteet ja tavoitteet

Tietojenkeruu on olennaisen tärkeää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) täytäntöönpanon kannalta, koska näin politiikkaa voidaan kehittää parhaiden mahdollisten tieteellisten tietojen perusteella. Tietoja tarvitaan, jotta voidaan arvioida kalakantojen tilaa, kalastusalan eri osa-alojen kannattavuutta sekä kalastuksen ja vesiviljelyn vaikutuksia ekosysteemiin. Tietoja tarvitaan myös EU:n politiikkojen arvioimiseksi: kalastuksenhoito, rakenteelliset rahoitustoimenpiteet kalastuksesta ja vesiviljelystä riippuvaisten alueiden tukemiseksi sekä toimenpiteet, joilla lievennetään kalastuksen kielteisiä vaikutuksia ekosysteemiin.

Tämän vuoksi vuonna 2000 otettiin käyttöön kalatalousalan tietojen keruuta ja hallintaa koskevat EU:n puitteet 1 , joista tuli vuonna 2008 tehdyn uudistuksen myötä tietojenkeruupuitteet. 2 . Tietojenkeruupuitteet ovat tärkeä askel kohti yhdenmukaistettuja EU:n sääntöjä, jotka koskevat biologisten, ympäristöä koskevien, teknisten ja sosioekonomisten tietojen keruuta kalatalous-, vesiviljely- ja jalostussektoreilla.

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) vuonna 2013 tehty uudistus vaatii politiikan tukena olevien tieteellisten lausuntojen ja niitä varten tarvittavien tietojen tarkistusta. Tämä on erityisen tärkeää, jotta päästään vuoteen 2020 mennessä kestävään enimmäistuottoon, voidaan hallinnoida kalastusta ottaen huomioon sen vaikutus ekosysteemiin ja ottaa asteittain käyttöön purkamisvelvoite. YKP:n uudistus edellyttää myös muutoksia tietojen hankkimistapaan: tehtäviä alueellistetaan ja hajautetaan Euroopan unionilta jäsenvaltioille alueellisen yhteistyön puitteissa.

Komissio on todennut osana vuoden 2015 työohjelmaansa 3 aikovansa keskittyä siihen, että YKP:n tuoreen uudistuksen täytäntöönpano käynnistyy sujuvasti. Samoin se on todennut, että kalastusalalla on kaikkein tärkeintä etsiä yhteisvaikutuksia olemassa olevien säädösten väliltä.

Tällä ehdotuksella vastataan näihin uusiin tarpeisiin ja hyödynnetään samalla hyvin toimineita elementtejä (jolloin jatkuvuus suurelta osin säilyy). Ehdotukseen liittyy komission valmisteluasiakirja.

1.2.Johdonmukaisuus nykyisten säännösten kanssa: yhteensovittaminen YKP:n uudistuksen kanssa

YKP-asetusta 4 hyväksyessään neuvosto ja Euroopan parlamentti pyysivät "komissiota nopeuttamaan EU:n asetuksen 199/2008 muuttamista koskevan ehdotuksen hyväksymistä, jotta tiedonkeruuta koskevat periaatteet ja tavoitteet, jotka ovat oleellisia uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan tukemiseksi ja jotka esitetään uudessa YKP:aa uudistavassa asetuksessa, voidaan käytännössä saattaa voimaan mahdollisimman pian" 5 . Liitteenä olevassa ehdotuksessa pyritään tähän päämäärään seuraavin keinoin:

Uusiin tietotarpeisiin mukautuminen: Tietojenkeruupuitteiden soveltamisala olisi sovitettava yhteen niiden tarpeiden kanssa, jotka johtuvat nimenomaisesti YKP-asetuksen uudistuksesta, kuten asetuksen 25 artiklassa säädetään. Tämä edellyttää seuraaviin liittyviä mukautuksia: asteittainen siirtyminen kestävään enimmäistuottoon, kalastuksen vaikutukset ekosysteemeihin (esim. suojellut lajit, merenpohjan elinympäristöt); vesiviljelyn ympäristövaikutukset ja muut vaikutukset (joita kuvaavat kuolevuutta/hävikkiä koskevat tiedot, lääkkeiden käyttö); sekä purkamisvelvoitteen vaikutukset.

Kuulemisissa on käynyt ilmi, että kerättyjä tietoja on jätetty käyttämättä jopa sellaisista kannoista, joita hyödynnetään kestävän enimmäistuoton tasolla. Nykyiset tietojenkeruupuitteet kattavat yli 400 kantaa, mutta kaikista niistä ei kuitenkaan tarvita yksityiskohtaisimpia kanta-arvioita. Toisin sanoen kaikista ei ole tarpeen kerätä tietoja yhtä laajasti ja usein. Tietojenkeruupuitteiden tarkistuksessa olisi sen vuoksi varmistettava, että tiedot kerätään ottaen huomioon tieteellisten mallien avulla saavutetun tarkkuuden kustannus-hyötyanalyysi tai kustannus-käyttöanalyysi sekä asianomainen riskitaso. Tutkimuksia voitaisiin esimerkiksi tehdä kerran kolmessa vuodessa eikä vuosittain.

Tällaisen analyysin olisi perustuttava kalastuksenhoidosta vastaavien tahojen, tietojen kerääjien ja tieteellisten lausuntojen antajien käymiin keskusteluihin. Tavoitteena on korjata sellainen tilanne, jossa tietovaatimukset perustuivat lähinnä siihen, että tarpeiden kartoitus koski yksittäisiä kantoja. Tietyistä kannoista kerättyjen tietojen määrä ja laajuus eivät tuossa tilanteessa kohtaa loppukäyttäjien – kalastuksenhoidosta vastaavat tahot mukaan lukien – tarpeita. Tähän päästään ottamalla ensimmäistä kertaa käyttöön kantojen priorisoimiseksi 6 tietyt perusteet, kuten taloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys, kannan hyödyntämisaste tai hoito- tai suojelusuunnitelmien olemassaolo. Perusteita olisi käytettävä laadittaessa ja tarkistettaessa Euroopan unionin monivuotista ohjelmaa, jolla tietojenkeruupuiteasetus pannaan yksityiskohtaisesti täytäntöön. Esimerkiksi Itämeren punakampelasta kerätään enemmän tietoa kuin kannan seuraamiseksi tarvitaan.

Alueellisen yhteistyön vahvistaminen: Koska yhteistä kalastuspolitiikkaa alueellistetaan niin, että kalastuksenhoitosuunnitelmia aletaan räätälöidä yhteistyössä saman merialueen jäsenvaltioiden kesken, myös tietojenkerääjien olisi suunniteltava toimensa keskustellen alueen tietojen loppukäyttäjien kanssa ja jaettava entistä enemmän tehtäviä jäsenvaltioille.

1.3.Johdonmukaisuus muiden unionin politiikkojen kanssa

Ehdotuksella myös yhdenmukaistetaan ja koordinoidaan toimia ympäristöä ja tilastoja koskevissa sääntelypuitteissa sovellettavien tiedonkeruupolitiikkojen kanssa (ks. jäljempänä yksinkertaistamista koskeva kohta).

2.Oikeusperusta sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

2.1.• Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus ja erityisesti sen kalastusta koskeva 43 artiklan 2 kohta, joka on myös YKP:n oikeusperusta.

2.2.• Toissijaisuusperiaate

Ei sovelleta, koska kalastuspolitiikka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan.

2.3.• Suhteellisuusperiaate:

Tämän lainsäädäntöehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa puitteet tietojen keruulle, hallinnalle ja käytölle. Sen vuoksi siinä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen ja asianmukaista kalatalousalaa koskevien tietojen laatuun, tietoihin pääsyyn ja tietojen saatavuuteen liittyvän perustavoitteen saavuttamiseksi.

2.4.• Sääntelytavan valinta:

Tämä oikeudellinen muoto on valittu, koska nykyisestä oikeudellisesta välineestä on saatu positiivisia kokemuksia (ks. seuraava kohta, joka koskee jälkiarviointeja ja sidosryhmien kuulemisia).

3.Jälkiarviointien, sidosryhmien kuulemisten ja vaikutustenarviointien tulokset

3.1.Jälkiarvioinnit, sidosryhmien kuulemiset ja muut tutkimukset

Tätä ehdotusta laadittaessa tehtiin useita tutkimuksia ja arviointeja sekä yksi jälkiarviointi ja järjestettiin sidosryhmien työpaja. Yhteenveto kuulemisista ja tehdyistä tutkimuksista esitetään valmisteluasiakirjassa. Näiden perusteella komissio tekee seuraavat johtopäätökset:

Tietojen määrä: Tietojenkeruupuitteet ovat lisänneet merkittävästi kalastusalaa koskevien tietojen määrää, ja niitä pidetään yleisesti tarkoituksenmukaisina. Tietojenkeruupuitteet toimivat yhdenmukaiset menettelyt sisältävinä EU:n laajuisina puitteina ja ovat mahdollistaneet tietojen aikasarjojen luomisen. Nykyisessä tietojenkeruujärjestelmässä on kuitenkin kerätty tietoa lähinnä kalastuksenhoitoa varten, kun taas uudistetussa YKP:ssa tietoja tarvitaan myös useiden uusien tai lujitettujen toimintatavoitteiden tueksi: siirtyminen ekosysteemilähtöiseen kalastuksenhoitoon; painopisteen siirtäminen kestävän vesiviljelyn kehittämiseen; kalastuksenhoitopäätöksistä tehtävien vaikutustenarviointien parantaminen.

Tietojen laatua pidetään varsin hyvänä, mutta parantamisen varaa on edelleen. Laadunvarmistus ja valvontamenettelyt vaihtelevat paljon jäsenvaltioittain, ja niitä olisi yleisesti ottaen vahvistettava entisestään erityisesti sosioekonomisten tietojen osalta.

Tietojen saatavuus: Eniten edistymistä on saatava aikaan tietojen saatavuudessa. Suurimpia ongelmia ovat seuraavat: i) Prosessi, jolla loppukäyttäjät 7 pyytävät tietoja jäsenvaltioilta (tietopyynnöt) on liian työläs ja vaatii paljon resursseja; ii) jäsenvaltiot eivät ole aina toimittaneet tietoja loppukäyttäjille sääntöjen mukaisesti ja oikeassa määräajassa; iii) kalastustoimintaa koskevien tietojen saatavuus vaihtelee jäsenvaltioittain, koska pääsyä koskevat säännöt ovat erilaiset osittain niiden rajoitusten vuoksi, jotka koskevat tietojen käyttöä useisiin tarkoituksiin; ja iv) tietojenkeruupuitteissa kerättyjä tietoja ei käytetä riittävästi, koska niihin pääsy on vaikeaa; tämä johtaa siihen että paljon tietojen käyttömahdollisuuksia jätetään hyödyntämättä ja tehdään tarpeettomia investointeja samojen tietojen keräämiseksi muihin tarkoituksiin (merten aluesuunnittelua koskevissa politiikoissa). Tietojen saatavuutta olisi sen vuoksi lisättävä ja yksinkertaistettava. Koska meriympäristöä koskevien tietojen tarve on kasvussa, on syytä hyödyntää mahdollisuus kerätä tietoja moniin eri tarkoituksiin.

Joustavuus: Tietojenkeruupuitteet oli edistysaskel, koska niissä vahvistettiin kaikille jäsenvaltioille yhteiset säännöt, jotta politiikantekijät (myös kansallisella tasolla) voivat tehdä päätöksensä samanlaisten, vertailukelpoisten tietojen perusteella. Tietojenkeruupuitteiden oikeudellista kehystä pidetään kuitenkin yleisesti ottaen liian ohjailevana ja yksityiskohtaisena; tuloksena on kömpelö järjestelmä, jolla ei pystytä vastaamaan kehittyviin tarpeisiin asianmukaisesti. Sen vuoksi tietojenkeruupuitteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen on tarpeen ottaa paremmin mukaan loppukäyttäjät, jotta tarvittavat ja kerättävät tiedot vastaavat paremmin toisiaan.

Monimutkaisuus: Tietojenkeruupuitteita pidetään yleisesti liian monimutkaisina sekä oikeudelliselta kehykseltään että täytäntöönpanoltaan. Yksi syy monimutkaisuuteen ja tehottomuuteen on tietojenkeruupuitteiden ja muiden EU:n säädösten (kuten kalastuksenvalvonta-asetuksen 8 ja EU:n tilastoasetusten 9 ) kattamien tietovaatimusten päällekkäisyys. Toisena syynä monimutkaisuuteen ja tehottomuuteen pidetään sitä, että samaa raakadataa on lähetettävä erilaisissa yhdistelmissä eri loppukäyttäjille.

On tarpeen lisätä yhteisvaikutusta muiden EU:n säädösten tavoitteiden kanssa. Tämä koskee erityisesti meristrategiadirektiiviä 10 , jonka tavoitteena on "ympäristön hyvän tilan" saavuttaminen kaikilla EU:n merivesillä vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamista arvioidaan muun muassa 11 laadullisella kuvaajalla, joista osa liittyy suoraan tai välillisesti kalastukseen. Tietojenkeruupuitteita tarkistettaessa olisi varmistettava, että tietoja voidaan käyttää myös meristrategiadirektiivin täytäntöönpanossa.

Alueellista yhteistyötä pidetään yleisesti yhtenä tietojenkeruupuitteiden tärkeimmistä vahvuuksista, ja sitä olisi vahvistettava entisestään yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen viitoittamaan suuntaan. Jotta kalastuksenhoitotoimenpiteiden alueellistamista voidaan tukea asianmukaisin tieteellisin lausunnoin alueellisella tasolla, on tärkeää edistää entisestään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä myös tietojenkeruun alalla.

Erillistä vaikutustenarviointia ei pidetty tarpeellisena, koska tutkimuksista on saatavilla laaja tietokanta ja koska tietojenkeruupuitteiden vaikutuksista tehtiin arviointi yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) varten silloin kun puitteet aiottiin sisällyttää siihen.

3.2.Sääntelyn toimivuus ja nykyisen järjestelmän yksinkertaistaminen

Tietojenkeruupuitteiden tarkistus on osa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa komission ohjelmaa (REFIT), jolla pyritään vähentämään byrokratiaa ja keventämään sääntelytaakkaa. Tämä tarkoittaa tietojenkeruupuitteiden yksinkertaistamista eri tasoilla.

3.2.1.Päällekkäisyyksien poistaminen ja yhteisvaikutusten etsiminen EU:n säädösten väliltä

Ehdotuksen tarkoituksena on ensinnäkin saattaa tietojenkeruupuitteet ja muut kalatalousalaa koskevien tietojen keräämistä koskevat EU:n säädökset keskenään johdonmukaisiksi päällekkäisyyksien poistamiseksi ja näin karsia koko merialaa koskevien tietojen järjestelmän kustannuksia. Tietojenkeruupuitteissa tulee olemaan tietojenkeruuvelvoite vain sellaisten tietojen osalta, joita muu EU:n lainsäädäntö ei jo kata. Näin niistä tulee EU:n pääväline kalatalousalan biologisten, sosioekonomisten ja ympäristöä koskevien tietojen keruussa. Valvonta-asetuksen nojalla saadaan jatkossakin perustietoa kalastustoiminnasta (purkamiset, saaliit ja pyyntiponnistus) ja tilastoasetusten nojalla saadaan perustuotantotilastot vesiviljely- ja jalostusaloilta. Tämän mukautuksen myötä komissio antaa tarvittavat ehdotukset mainittujen asetusten muuttamiseksi, jos se on tarpeen tietojenkeruupuitteiden soveltamiseksi.

Ehdotuksella pyritään myös maksimoimaan yhteisvaikutukset ympäristölainsäädännön kanssa. Nykyisissä tietojenkeruupuitteissa ei saada tarpeeksi tietoa kalastuksen vaikutuksista ekosysteemeihin, vaikka tällaisia tietoja tarvitaan meristrategiadirektiivin tehokasta täytäntöönpanoa varten. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi suojeltujen lajien (linnut, merinisäkkäät, kilpikonnat jne.) tahattomat saaliit, vaikutukset ruokaverkkoihin (saalistajien ja saaliseläinten suhteet) sekä kalastuksen vaikutukset luontotyyppeihin. Tietoa näistä vaikutuksista voitaisiin kerätä nykyisillä tai muutetuilla tietojenkeruupuitteiden mekanismeilla, ja niillä voitaisiin vähäisin kustannuksin parantaa myös meriympäristötietoutta.

Voidaan etsiä yhteisvaikutusta myös Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin 11 kanssa. Sen puitteissa jäsenvaltioiden on otettava käyttöön yhteensopivat tietojen säilytys- ja vaihtojärjestelmät EU:n ympäristöpolitiikkaa ja muita sellaisia politiikkoja tai toimia varten, joilla voi olla vaikutusta ympäristöön.

3.2.2.EU:n tasolla asetetun vaatimustason laskeminen tietojen laadusta tinkimättä

Lainsäädännön olisi oltava tuloshakuisempaa ja jäsenvaltioille olisi annettava enemmän joustavuutta sen täytäntöönpanoon. Kun jäsenvaltiot otetaan enemmän ja aikaisemmassa vaiheessa mukaan tehtäessä alueellisen yhteistyön puitteissa päätöksiä noudatettavista menetelmistä tai laatutavoitteista, tietojenkeruupuitteita voidaan yksinkertaistaa merkittävästi ja tietojenkeruujärjestelmää joustavoittaa. Tämä tavoite voidaan saavuttaa myös ottamalla kunkin alueen tärkeimmät tietojen loppukäyttäjät (esim. ICES 12 , GFCM 13 ) mukaan tietovaatimusten laadintaan. Näin voidaan paremmin vastata näiden tarpeisiin esimerkiksi pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia laadittaessa. Vastaisuudessa tästä keskustelevat ensisijaisesti jäsenvaltiot ja alueellisen tason loppukäyttäjät, kun taas tieteellinen pohja varmistetaan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) osallistumisen kautta.

Samaan aikaan on tietojen korkealaatuisuuden takaamiseksi parannettava laatua ja luotettavuutta. Yksi keino on soveltaa Euroopan tilastoja koskevia käytännesääntöjä ja Euroopan tilastojärjestelmän laadunvarmistuskehystä.

3.2.3.Vähemmän yksityiskohtia, joista komissio päättää tai joista on ilmoitettava komissiolle

Kansallisissa ohjelmissa kuvataan tätä nykyä hyvin yksityiskohtaisesti, mitä kussakin jäsenvaltiossa aiotaan tehdä, miten tämä tehdään ja kenen toimesta. Tätä pyritään karsimaan merkittävästi. Kun kolmivuotiskaudesta siirrytään monivuotisiin EU:n ja kansallisiin ohjelmiin, jäsenvaltiot voivat suunnitella työtään pitkäjänteisemmin. Näin saadaan myös kevennettyä sekä komission että jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa, joka aiheutuu rahoituspäätösten ja työsuunnitelmien vuotuisesta hyväksynnästä. Lisäksi raportointiprosessia ja -muotoa yksinkertaistetaan merkittävästi (ks. jäljempänä).

3.2.4.Kerätään kerran, käytetään usein

Tietopyynnöt ovat ajan mittaan lisääntyneet ja lisääntyvät vastaisuudessakin, koska kalastuksen ja vesiviljelyn vaikutuksia meriekosysteemeihin on kuvattava entistä paremmin ja ihmisen toiminnan vaikutusta meriympäristöön on seurattava entistä tarkemmin. Tietojenkeruupuitteiden tarkistus antaa mahdollisuuden varmistaa toisaalta, että kalastusta koskevat tiedot ovat paremmin ja entistä useampien sidosryhmien saatavilla, ja toisaalta, että jäsenvaltioille tietopyynnöistä aiheutuva taakka kevenee, kun käytetään uusimpia teknisiä välineitä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotetaan ensin, että tietojenkeruupuitteista tehdään oikeudellinen pääväline, jonka nojalla jäsenvaltioiden on toimitettava tarvittavat tiedot tietojen käyttäjille (loppukäyttäjille ja muille sidosryhmille) riippumatta siitä, minkä oikeudellisen velvoitteen nojalla tiedot on kerätty (tietojenkeruupuitteiden vai jonkin muun EU:n säädöksen), jollei muussa oikeudellisessa välineessä jo säädetä tietojen saatavuudesta (esim. useimmat tilastoasetukset).

On tärkeää, ettei toteuteta yleisiä toimenpiteitä, joilla rajoitettaisiin ennalta tutkijoiden tai muiden sidosryhmien pääsyä tietoihin. Henkilötietojen suojelun yhteydessä on varmistettava, että tietosuojaa koskevia EU:n sääntöjä noudatetaan. Jos henkilötietojen suojan ja tietojen saatavuuteen liittyvän yleisen edun välillä on ristiriita, tietojen hallinnoijien olisi kehitettävä vaihtoehtoja sen sijaan että ne vain jättäisivät tiedot antamatta tai yhdistäisivät tietoja liikaa.

Toiseksi ehdotetaan, että hyödynnetään kokemuksia tietojen kokoamisesta alueellisella tasolla, jotta tietojen toimittaminen käyttäjille yksinkertaistuisi merkittävästi. Uusissa puitteissa olisi direktiivin 2007/2/EY 14 mukaisesti parannettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä yhteensopivien järjestelmien ja muotojen kehittämiseksi tiedon säilyttämistä ja vaihtoa varten ja edistettävä unionin muiden säädösten (esim. kalastuksen valvonta, meristrategiapuitedirektiivi) nojalla käytettävien datamuotojen välistä yhteensopivuutta. Tietopyyntöihin liittyvää taakkaa on mahdollista keventää merkittävästi määräämättä ennalta keinoista ja lopputuloksista.

Ehdotuksilla täytetään tehtävä, joka on asetettu yhteisestä kalastuspolitiikasta annetussa uudessa asetuksessa (25 artikla) ja innovointia siniseen talouteen koskevassa komission tiedonannossa 15 : tutkijoiden ja muiden sidosryhmien pääsy tietoihin on varmistettava, lukuun ottamatta tilanteita, joissa sovellettava EU:n lainsäädäntö edellyttää tietojen suojaamista ja luottamuksellisuutta. Koska tällainen kehitys vaatii aikaa ja kuulemiset parhaasta toteutustavasta ovat vielä kesken, tietojenkeruupuiteasetukseen olisi sisällytettävä vain tätä kehitystä kuvaavia yleisiä säännöksiä. Yksityiskohtaisempia säännöksiä voidaan antaa myöhemmin, kun jäsenvaltiot ovat päässeet yksimielisyyteen asianmukaisimmista ratkaisuista.

4.Talousarviovaikutukset

Ei vaikutuksia, jotka eivät jo sisältyisi EMKR:oon.

5.Muut seikat

5.1.Täytäntöönpanosuunnitelmat, seuranta, arviointi, raportointijärjestelyt sekä muut täydentävät toimenpiteet

Komissio on tietojenkeruuasetukseen tarvittavien muutosten lisäksi määritellyt tietyt täydentävät toimet, jotka pannaan toimeen sen varmistamiseksi, että lainsäädännön tavoitteet saavutetaan.

Ensinnäkin EU:n monivuotiselle ohjelmalle luodaan uusi konsepti, jonka komissio hyväksyy sen jälkeen kun asetus on tullut voimaan. Tuleva ohjelma on jäsenvaltioiden kannalta vähemmän rajoittava, ja ohjelmakaudella voidaan joustavammin tehdä muutoksia. Monivuotisessa ohjelmassa on ydinmuuttujia, jotka säilyvät vakaina koko ohjelmakauden ajan. Niiden lisäksi on lisämuuttujia, joista jäsenvaltioiden alueelliset ryhmät keskustelevat ja joita ne voivat suositella, sekä yksityiskohtaisia vaatimuksia tietojenkeruukeinoista.

Toiseksi komissio arvioi EU:n uutta monivuotista ohjelmaa laadittaessa tiettyjen tietojen keruukustannukset, kattavuuden, yksityiskohtaisuuden ja yhdistelytason. Se arvioi loppukäyttäjien tarpeet huomioiden järjestelmällisesti, minkä tyyppisiä tietoja voidaan kerätä harvemmin tai vaihtoehtoisin keinoin, jotka voivat olla asianmukaisempia tarvitun tiedon suhteen (esim. yksittäinen tutkimus).

Kolmanneksi vuotuista raportointia yksinkertaistetaan. Tähänastinen raportointi on ollut monimutkaista, eikä sitä ole käytetty havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Raportit tulevat sisältämään vähemmän kerrontaa ja toistoa ja enemmän tosiseikkoja ja lukuja.

Neljänneksi jäsenvaltiot voivat vuodesta 2014 lähtien saada tiedonkeruun parantamiseksi merkittävästi EU:n rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) 16 . Koska ohjelmista keskustellaan parhaillaan jäsenvaltioiden kanssa, komissio pyytää niitä parantamaan nykyisiä tiedonkeruujärjestelyjään (erityisesti yksinkertaistamaan organisointia ja parantamaan tietojen säilytys- ja siirtojärjestelmiä), investoimaan tietojen laadunvalvonnan parantamiseen ja valmistelemaan maaperää uusiin tietovaatimuksen sopeutumisen helpottamiseksi. Lisäksi komissio on jo käynnistänyt suoran hallinnoinnin mukaisia avustuksia alueellisen yhteistyön vahvistamiseksi entisestään. Rahoitusta asetetaan saataville sellaisille jäsenvaltioiden ryhmille, jotka aikovat toteuttaa yhteisiä toimia ja näin parantavat kykyään panna täytäntöön tietojenkeruupuitteiden alueellista yhteistyötä koskevat uudet säännökset, kun ne tulevat voimaan.

Komissio myös valmistautuu parantamaan täytäntöönpanon seurantaa jäsenvaltioissa. Vaikka jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen noudattaneet hyvin tietojenkeruupuitteita alusta alkaen, velvollisuuksien asettamisessa ja/tai täyttämisessä on esiintynyt ongelmia. Tämä johtuu yleensä hallinnolliseen kapasiteettiin tai organisaatioon liittyvistä ongelmista.

Tehokkuutta pyritään parantamaan eri tavoin. Jäsenvaltioiden on EMKR:n yhteydessä osoitettava erityisten ennakkoehtojen mekanismin kautta hallinnolliset valmiutensa panna tietojenkeruupuitteet täytäntöön. EMKR:ssa on myös säännöksiä, joiden avulla komissio voi lopettaa, keskeyttää tai periä takaisin EU-rahoituksen, jos YKP:n sääntöjä ei noudateta (näin on nykyään myös tietojenkeruupuiteasetuksessa).

Mikä tärkeintä, komissio muuttaa sitä, miten se seuraa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, ja asettaa etusijalle säännösten noudattamatta jättämisten estämisen ja puutteiden korjaamisen aikaisessa vaiheessa. Käytettävät keinot ovat huomion kiinnittäminen systeemisiin ongelmiin, joiden vuoksi tietoja ei toimiteta, sekä tiiviimpi yhteistyö loppukäyttäjien kanssa ottaen huomioon näiden palaute siitä, miten jäsenvaltiot toimittavat tietoja.

Tarvittaessa komissio voi myöskin aloittaa rikkomismenettelyjä.

5.2.Yksityiskohtainen selvitys ehdotuksen säännöksistä

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 199/2008 säädettyihin sääntöihin tehtävät muutokset edellyttävät, että eräät mainitun asetuksen artiklat korvataan tai poistetaan tai niitä muutetaan. Jos muutokset tehtäisiin muutossäädöksellä, sovellettavia sääntöjä olisi sekä alkuperäisessä asetuksessa että muutossäädöksessä, ja niiden ymmärtämiseksi asiakirjoja olisi verrattava toisiinsa. Lisäksi uusien sääntöjen lisääminen alkuperäiseen asetukseen johtaisi joissakin tapauksissa liian pitkiin artikloihin, mikä heikentäisi tekstin luettavuutta. Sen vuoksi komissio katsoo, että on asianmukaista laatia asetus (EY) N:o 199/2008 uudelleen sen varmistamiseksi, että sovellettavat säännöt ovat selkeät ja helposti ymmärrettävät. Uudelleen numeroiduista artikloista esitetään liitteessä taulukko, josta ilmenevät vanhat ja uudet numerot.

Sisällön osalta ehdotuksessa muutetaan vain niitä artikloita, joiden muuttaminen on välttämätöntä YKP:n uudistuksesta johtuvien uusien tarpeiden vuoksi. Tarpeettomat artiklat poistetaan, ja tarkoituksenmukaisiksi ja kustannustehokkaiksi osoittautuneet artiklat ja seikat jätetään ennalleen.

Erityisesti olisi säilytettävä nykyisen järjestelmän tärkeimmät säännökset: EU:n monivuotisen ohjelman perustaminen ja sen täytäntöönpano kansallisilla tietojenkeruusuunnitelmilla; päävelvollisuudet, jotka esitetään jäsenvaltioiden sitoumuksina tietojen keruun, säilyttämisen, suojaamisen ja toimittamisen osalta; tietojen loppukäyttäjien oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat säännökset; sekä säännökset, jotka koskevat yhteistyötä kussakin jäsenvaltiossa ja jäsenvaltioiden kesken kuten myös tutkimus- ja hallintoelinten kanssa ja kesken.

Nykyiseen tietojenkeruupuiteasetukseen ehdotetaan seuraavia muutoksia:

1 artikla

Selkeyden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien estämiseksi toisistaan erotetaan tämän asetuksen nojalla kerättävät tiedot, joiden osalta tässä asetuksessa määritellään keruuta, hallintoa ja käyttöä koskevat säännöt, sekä muun unionin lainsäädännön nojalla kerättävät tiedot, joiden osalta tässä asetuksessa määritellään vain käyttöä koskevat säännöt. Lähestymistapa ei ole uusi, mutta eroa on selkeytetty.

Muiden säädösten nojalla kerättävät tiedot liittyvät erityisesti seuraaviin: asetus (EY) N:o 1224/2009 (kalastustoimintaa koskevat tiedot), asetus (EY) N:o 295/2008, asetus (EY) N:o 762/2008 (vesiviljelytilastot), direktiivi 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi), direktiivi 2000/60/EY (vesipuitedirektiivi), direktiivi 2009/147/EY (lintudirektiivi), direktiivi 92/43/ETY (luontotyyppidirektiivi), asetus (EY) N:o 1921/2006 (purkamis- ja saalistilastot), asetus (EY) N:o 216/2009, asetus (EY) N:o 217/2009, asetus (EY) N:o 218/2009 (saalistilastot), asetus (EY) N:o 26/2004 (alusrekisteri), asetus (EY) N:o 812/2004 (valasasetus), asetus (EY) N:o 1100/2007 (ankeriasasetus), asetus (EY) N:o 1967/2006 (Välimeri-asetus), asetus (EU) N:o 1343/2011 (GFCM, saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä), asetus (EY) N:o 2347/2002 (syvänmeren kalastukseen pääsyn järjestelmä), asetus (EU) N:o 1236/2010, neuvoston päätös 717/2010/EU (kansainvälisten valvontasopimusten saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä) ja asetus (EY) N:o 1006/2008 (kalastuslupa-asetus). Kyseisiä asetuksia ei luetella artikloissa, mutta ne mainitaan johdanto-osassa esimerkkeinä.

2 artikla

Henkilötietojen suojaa koskevat säännökset ovat samat kuin nykyisessä asetuksessa.

3 artikla

Virkistyskalastusta koskevien tietojen keruu on vain osa nykyvaatimuksia, mutta nykyinen määritelmä on liian rajoittava. Määritelmän olisi katettava kaikki virkistyskalastuksen tyypit eikä ainoastaan "virkistys- tai urheilutarkoituksia".

Eri säädöksissä käytettävät määritelmät (esim. kalastusaluksen määritelmä) olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälti. Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa asetuksessa annettu merialueiden määritelmä ei vastaa tietojenkeruupuitteissa sovellettavia maantieteellisiä alueita, koska määritelmä voi perustua muihin kuin tieteellisiin näkökohtiin. Sen vuoksi merialueiden määrittely tietojenkeruuyhteistyötä varten on voitava tehdä jaettuja kantoja koskevien tieteellisten perusteiden pohjalta.

Tietojenkeruupuiteasetuksessa ei pitäisi enää määritellä tietojenkeruumenetelmiä. Sen vuoksi laivasto-kalastus-perustaisen näytteenoton määritelmä olisi poistettava.

4 artikla

Tietojenkeruupuiteasetuksessa olisi vahvistettava vain perussäännöt ja -kriteerit kerättäville tiedoille. Tärkeintä on valita sopivin lainsäädäntömuoto, jotta joustavuus (esim. tietojenkeruuohjelmien vaivaton mukauttaminen uusiin tarpeisiin) ja ennustettavuus (esim. tarve varmistaa, että avaintiedot kerätään riittävän pitkältä ajanjaksolta vankkojen aikasarjojen luomiseksi) olisivat tasapainossa.

Tietojenkeruupuiteasetuksessa olisi varmistettava ensisijaisesti, että EU:n monivuotisen ohjelman sisältö ja sen muutokset perustuvat tiettyihin YKP-asetuksen 25 artiklassa esitettyihin periaatteisiin. Kyseisiä säännöksiä ei tarvitse toistaa, mutta yhteys niihin luodaan johdanto-osan kappaleissa.

Toisaalta muuttujat, lajit, laivastonosat, laajuus (myös kattavuus ja yhdistelytaso) (mitä kerätään) sekä menetelmät (miten kerätään) olisi täsmennettävä tarkasti komission delegoidussa asetuksessa (mitä kerätään), tai jäsenvaltioiden olisi ensin keskusteltava niistä alueellisissa ryhmissä (miten kerätään). Ensimmäinen seikka on tärkein tehtävä EU:n monivuotisessa ohjelmassa, ja toisen seikan osalta jäsenvaltioiden sitoumusten olisi kuvastuttava näiden työsuunnitelmissa.

Tietojenkeruupuiteasetuksessa ei tätä nykyä ole kriteereitä EU:n monivuotisen ohjelman perustamiselle. Kriteereiden käyttöönotolla pyritään lisäämään avoimuutta ja rationaalista lähestymistapaa tietotarpeiden valinnassa.

Ennen kuin komissio hyväksyy EU:n monivuotisen suunnitelman delegoidulla säädöksellä, kuullaan alueellisia koordinointiryhmiä, EU:n jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja STECF:iin kuuluvia EU:n tutkijoita.

5 artikla

1 ja 3 kohta: EU:n monivuotiseen suunnitelmaan sisällytettävät tiedot ovat niitä tietoja, joita ei kerätä EU:n muun lainsäädännön nojalla.

2 kohta: Tietoluokat on määriteltävä. Ne ovat EU:n monivuotiseen suunnitelmaan sisällytettävät luokat.

Se, mitä tietoja kalastusalalta tarkalleen tarvitaan, johdetaan seuraavista avainseikoista:

–EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisten velvollisuuksien noudattaminen,

–sellaisia kantoja koskevat tietovaatimukset, joita hoidetaan EU:n lainsäädännön mukaisesti. Täsmälliset tietovaatimukset, muuttujat ja ajoitus, ovat niitä, jotka tarvitaan asianomaisen EU:n lainsäädännön tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkkejä näistä ovat seuraavat: YKP:n kestävän enimmäistuoton tavoitteet, asianomaiset pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat tai poisheittämissuunnitelmat EU:n, alueellisella tai kansallisella tasolla, kalastusmahdollisuuksia koskevat asetukset, asetuksissa (EY) N:o 1967/2006 (Välimeri-asetus), (EY) N:o 2347/2002 (syvänmeren kalastukseen pääsyn järjestelmä) 17 ja (EY) N:o 1100/2007 (ankeriasasetus) täsmennetyt vähimmäisviitekoot. Tietovaatimukset sellaisten kantojen osalta, joita ei nykyisellään hoideta EU:n lainsäädännön nojalla mutta jotka ovat yhteiskunnallisesti tai taloudellisesti hyvin tärkeitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon tapauksen mukaan virkistyskalastus esim. silloin kun sillä odotetaan olevan merkittävä vaikutus kalastuskuolevuuteen ja jos siihen ei jo sovelleta valvonta-asetuksen (EU) N:o 1224/2009 55 artiklaa.

–Kalastusalan sosioekonomiset tiedot kerätään ensisijaisesti tiedonkeruupuitteiden nojalla, ja ne ovat olennaiset tärkeitä alan suorituskyvyn arvioimiseksi ja seuraamiseksi.

–Tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa kalastusalan vaikutusta meriekosysteemiin. Tämä pitää sisällään seuraavaa: tiedot muiden kuin kohdelajien ja erityisesti kansainvälisen tai EU:n lainsäädännön nojalla suojeltujen lajien sivusaaliista; tiedot kalastuksen vaikutuksista merellisiin luontotyyppeihin; ja tiedot kalastuksen vaikutuksista ravintoverkkoihin.

Kalastustoimintaa koskevia tietoja (saaliit, purkamiset, pyyntiponnistus ja kapasiteetti) tarvitaan biologisia ja taloudellisia analyysejä varten. Näitä tietoja varten tutkijat osaksi hyödyntävät valvonta-asetuksen nojalla kirjattuja tai kerättyjä laskentatietoja. Koska joitakin merkittäviä tietoja (pienemmän laivastonosat ja alle 50 kg:n purkamiset) kuitenkin puuttuu, puutteet on korjattava tiedonkeruupuitteilla, joita on sovellettava kunnes tällaiset muuttujat otetaan valvonta-asetuksen piiriin.

Jotta voidaan täyttää vesiviljelyn kestävää kehitystä koskeva YKP:n tavoite, vesiviljelyn osalta tarvitaan kestävyyttä koskevia muuttujia. Ne liittyvät erityisesti vesiviljelyn vaikutuksiin ja tehokkuuteen, joiden osalta voidaan käyttää kuolevuutta/hävikkiä ja lääkkeiden käyttöä koskevia parametreja. Tietojenkeruupuitteiden ja tilastoasetusten väliset nykyiset päällekkäisyydet alkutuotantoa koskevissa tiedoissa poistetaan kehittämällä järjestelmä, jossa tilastoasetukset kattavat perustuotantoa koskevat tiedonkeruuvaatimukset ja tietojenkeruupuitteet tarvittaessa kattavat sosioekonomiset, ympäristöä tai kestävyyttä koskevat lisätiedot, joita ei kerätä muualla. Jalostusalalla kerätään tiedot kalan jalostuksesta niin tietojenkeruupuitteiden kuin yritystoiminnan rakennetilastoista annetun asetuksen nojalla, osana maatalous-/elintarvikejalostusluokkaa. Vastaisuudessa tietojenkeruupuitteet koskevat vain niitä ylimääräisiä tietojenkeruuvaatimuksia, joita rakennetilastoasetukset eivät kata.

4 ja 5 kohta: EU:n monivuotisessa suunnitelmassa olisi esitettävä nykyiseen tapaan luettelo tutkimuksista, koska jäsenvaltioiden ja tutkimuslaitosten väliselle yhteistyölle tarvitaan puitteet, tehdäänhän monia tutkimuksia kansainvälisellä tasolla. Tutkimusten teolle vahvistetaan puitteet perusteineen sille, milloin tutkimuksia on tehtävä. EU:n monivuotisessa suunnitelmassa voidaan vahvistaa jäsenvaltioille kalastustoiminnan kynnykset, joiden alittuessa niiden ei tarvitse osallistua tutkimuksiin.

Jotta näytteenotto-ohjelman käyttöönotosta aiheutuva taakka olisi sopusoinnussa tietojen saamisesta johtuvan hyödyn kanssa, tietojenkeruupuiteasetuksessa olisi oltava säännös, jonka mukaan jäsenvaltioille voidaan myöntää poikkeuksia eräiden tietojen keruussa. EU:n monivuotisessa suunnitelmassa olisi täsmennettävä edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat saada poikkeuksen näytteenotosta.

6 artikla

1 kohta: Unionin ohjelman täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä on päivitettävä ottaen huomioon hiljattain hyväksytty Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annettu asetus (EU) N:o 508/2014.

Tietojenkeruutoimet suunnitellaan vuodesta 2014 lähtien EMKR:n yhteydessä vahvistettujen sääntöjen perusteella. Jäsenvaltioiden on laadittava EMKR:oon liittyvä toimintaohjelma, jossa on tiedonkeruuta koskeva osio (18 artiklan 1 kohdan p alakohta). Siinä on oltava kuvaus tiedonkeruutoimista, tietojen säilyttämismenetelmistä, tietojen hallinnasta ja käytöstä sekä valmiudesta saavuttaa kerättyjä tietoja koskeva moitteeton varainhoito ja hallinto. Toimintaohjelman tiedonkeruuta koskevassa osiossa on edellä mainituista aiheista yleisempiä tietoja, eikä se ole yhtä yksityiskohtainen kuin nykyiset kansalliset ohjelmat. Komissio hyväksyy ohjelmat, jotka muodostavat perustan jäsenvaltioiden velvollisuuksille ja EU:n näille toimille myöntämälle osarahoitukselle. Toisin sanoen sen sijaan, että kansallisista ohjelmista tehdään kaksi peräkkäistä yksityiskohtaista päätöstä, jotka koskisivat kolmivuotiskautta, ja vuotuiset rahoituspäätökset, tiedonkeruutoimia varten tarvitaan vain yksi komission strateginen päätös, joka kattaa seitsemän vuotta.

EMKR:oon liittyvää toimintaohjelmaa täydennetään kansallisella työsuunnitelmalla, joka sisältää yksityiskohtaisemman kuvauksen toteutettavista toimista ja jätetään vuosittain, ellei edellisvuoden kansallisen työsuunnitelman soveltamista jatketa (21 artikla). Komissio hyväksyy työsuunnitelmat yksinkertaistetulla menettelyllä. Komissio hyödyntää kansallisten työsuunnitelmien jättämiseen sovellettavia täytäntöönpanosääntöjä laatiessaan aiempia kokemuksia ja yksinkertaistaa työsuunnitelmien jättämis-, hyväksymis- ja raportointimenettelyä, jotta voimaan maksimoida uusien yksinkertaistettujen järjestelyjen hyödyt.

2 kohta: Edellä esitetyn perusteella tässä asetuksessa olisi kuvattava työsuunnitelman sisältöä. Menettelyä, muotoa ja aikataulua voidaan täsmentää edelleen täytäntöönpanosäädöksellä asetuksen (EU) N:o 508/2014 22 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Asetuksen (EU) N:o 508/2014 21 artiklassa viitataan asetuksen (EY) N:o 199/2008 4 artiklan 4 kohtaan, mutta tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen olisi parempi viitata koko 4 artiklaan.

3 kohta: Tiedonkeruumenetelmien vahvistamiseksi tarvitaan uusia säännöksiä, joissa kuvataan sitä, miten jäsenvaltioiden olisi edettävä ja mitä niiden pitäisi ottaa huomioon. Tähän sisältyy koordinointia päällekkäisyyksien välttämiseksi ja mittakaavaetujen hyödyntämiseksi. Komission tehtävänä on vain tarkistaa, ovatko työsuunnitelmat jäsenvaltioiden velvollisuuksien mukaiset ja riittävän kattavat. STECF:ää kuullaan ennen työsuunnitelmien hyväksymistä.

7 artikla

Täsmennetään kansallisen yhteyshenkilön roolia ja tehtävää, joista aiemmin säädettiin asetuksessa (EY) N:o 665/2008.

8 artikla

1 kohta: Tietotarpeiden määrittelyprosessi nivotaan tiiviisti alueelliseen yhteistyöhön. Jokaisella merialueella olisi saatava käyntiin jatkuva alueellisten koordinointiryhmien koordinoima prosessi nykyistä alueellisten koordinointikokousten mekanismia hyödyntämällä. Ryhmät muodostuvat jäsenvaltioiden asiantuntijoista, komissiosta ja asianomaisista tiedon loppukäyttäjistä (2 kohta), ja ne päättävät omista työjärjestyksistään (3 kohta). Tasalaatuisuuden saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikki merialueet noudattavat EU:n säännöissä vahvistettuja horisontaalisia periaatteita, komissio koordinoi kaikkia alueita koskevaa tiedonkeruuta (4 kohta) 18 .

Alueellisissa koordinointiryhmissä tehtävä koordinointi voi johtaa alueellisten työsuunnitelmien luonnoksena esitettäviin yhteisiin suosituksiin menettelyistä, menetelmistä, laadunvarmistuksesta ja laadunvalvonnasta tietojen keruun ja käsittelyn osalta. Tämä uutuus voi synnyttää merkittäviä hyötyjä, kun tiedonkeruuprosesseja sovitetaan yhteen ja niiden laatu paranee yleisesti. Lisäksi kerätyt tiedot ja tieteellisten lausuntojen alueelliset tarpeet tulevat vastaamaan paremmin toisiaan. Alueellisilla työsuunnitelmilla voidaan yksinkertaisuuden vuoksi korvata joitakin kansallisten työsuunnitelmien osia. Komissio hyväksyy alueelliset työsuunnitelmat kansallisten työsuunnitelmien tapaan STECF:ää kuultuaan (5 ja 6 kohta).

EU:n monivuotista suunnitelmaa vahvistaessaan komissio kuulee alueellisia koordinointiryhmiä (vrt. 3 artikla). Myös jäsenvaltioiden olisi työsuunnitelmia laatiessaan ensin kuultava toisiaan alueellisissa koordinointiryhmissä (4 artikla) ja muutettava niitä alueellisten koordinointiryhmien antamien yhteisten suositusten tai alueellisten työsuunnitelmien mukaisesti (6 kohta).

Alueellista yhteistyötä koskevia säännöksiä voidaan tarvittaessa täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä (7 kohta).

9 ja 10 artikla

Viittaukset kansallisiin ohjelmiin olisi korvattava viittauksilla työsuunnitelmiin. Viittaus rahoitusta koskeviin säännöksiin olisi poistettava, koska kyseiset säännökset vahvistetaan EMKR:n yhteydessä.

STECF:n kuuleminen jäsenvaltioiden työsuunnitelmista ja komission vuosikertomuksista on verrattavissa nykyiseen kansallisia ohjelmia koskevaan kuulemiseen, ja sitä olisi jatkettava sen tarkistamiseksi, noudattavatko jäsenvaltiot velvollisuuksia.

Raportointimuotoja ja -välineitä voidaan yksinkertaistaa komission täytäntöönpanosäädöksellä.

Aiempien 8, 9, 10, 11, 12, 15, 18 ja 19 artiklan poistaminen

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 508/2014 muutettiin jäsenvaltioiden tiedonkeruutoimintaan myönnettävän taloudellisen tuen rakennetta. Tällä hetkellä kyseinen asetus on ainoa väline, josta EU:n rahoitusta myönnetään jäsenvaltioiden tiedonkeruutoimintaan. Sen vuoksi on tarpeen mukauttaa asetusta (EY) N:o 199/2008 ja poistaa tietojenkeruuasetuksesta kaikki EU:n taloudellista tukea koskevat säännökset (aiempi 8 artikla).

 Tietojenkeruumenetelmiä ei pitäisi enää määritellä EU:n säännöillä. Sen vuoksi erityisiä tietojenkeruumenetelmiä koskevat säännökset olisi poistettava (aiemmat 9, 10, 11 ja 12 artikla). Näitä menetelmiä työstetään EU:n asiantuntiryhmissä, alueellisten koordinointiryhmien yhteisissä suosituksissa tai alueellisissa työsuunnitelmissa.

Erityisesti entinen 9 artikla olisi poistettava, koska siinä kuvataan näytteenottotapoja, joille on nykyisin olemassa parempia vaihtoehtoja ja joista voidaan päättää alueellisella tasolla.

Aiemmat 10 artiklan säännökset ovat nyt ehdotetussa 11 artiklassa.

Aiempi 11 artikla voidaan poistaa, koska sen 1, 2, 3 ja 4 kohdan säännökset ovat nyt ehdotetuissa 3, 4 ja 6 artiklassa.

Aiempi 12 artikla olisi poistettava, koska sen säännökset ovat nyt ehdotetussa 5 artiklassa.

Aiempi 15 artikla poistetaan, koska siitä tulee tarpeeton uusien 1 ja 4 artiklan sekä johdanto-osan 5 kappaleen myötä.

Aiemmat 18 ja 19 artikla poistetaan, koska ne kootaan yhteen 16 artiklaan.

11 artikla

Jotta tiedonkeruupuitteiden täytäntöönpano jäsenvaltioissa olisi tehokasta ja yhdenmukaista, tietojen kerääjien oikeuksia ja kalastusalusten päälliköiden velvollisuuksia varten tarvitaan avainvaatimukset. Nämä vaatimukset ovat asetuksen (EY) N:o 199/2008 nykyisten säännösten mukaisia, ja niitä voidaan täydentää täytäntöönpanosäädöksillä.

16 ja 17 artikla

YKP-asetuksen 25 artiklan 2 kohdan e alakohdan huomioon ottamiseksi 16 ja 17 artiklalla aiotaan korvata aiemmat 18 ja 19 artikla, jotta voidaan panna täytäntöön kyseisen alakohdan periaate, jonka mukaan tietojen on oltava kiinnostuneiden osapuolten saatavilla oikea-aikaisesti. Silloin kun sovellettava unionin lainsäädäntö edellyttää tietosuojaa ja luottamuksellisuutta, olisi oltava säännökset suojatoimista, jotka tarvitaan tämän varmistamiseksi.

Perustiedot tarkoittaa yksittäisiin aluksiin, luonnollisiin tai oikeushenkilöihin tai yksittäisiin näytteisiin liittyviä tietoja (2 artiklan e alakohta). Perustietoihin voi kuulua henkilötietoja, jotka liittyvät tunnistettuihin tai tunnistettavissa oleviin luonnollisiin henkilöihin, kuten alusten omistajiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustiedot "säilytetään turvallisesti sähköisissä tietokannoissa" ja että "niitä käsitellään luottamuksellisina" (12 artiklan a alakohta). Tällaisia perustietoja koskevia säännöksiä ei muuteta tällä ehdotuksella.

Tietojen suojaamista koskevat säännöt ovat kuitenkin tarpeen silloin kun yksilöimättömät tiedot, jotka otetaan järjestelmästä tiettyä analyysitarkoitusta varten, voivat mahdollistaa luonnollisen henkilön tunnistamisen.

Yksilöimättömät tiedot ovat perustietoihin perustuvia tietoja sellaisessa muodossa, ettei luonnollisia tai oikeushenkilöitä voida niistä tunnistaa suoraan tai välillisesti. Yhdistetyt tiedot ovat perustiedoista tai yksilöimättömistä tiedoista erityisiä analyysitarkoituksia varten laadittu kooste. Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen nojalla toimitettava kyseiset tiedot pyynnöstä loppukäyttäjille ja muille sidosryhmille. Tämän ehdotuksen 16 artiklassa jälkimmäinen periaate vahvistetaan uudelleen. Näiden tietojen perusteella ei periaatteessa voi tunnistaa luonnollista henkilöä, mutta hyvin pienissä tietokokonaisuuksissa se saattaa olla mahdollista. Ehdotuksessa on sen vuoksi säännös siitä, että suojatoimet on otettava käyttöön silloin kun jossakin tietokokonaisuudessa voi henkilötietoja käydä ilmi suoraan tai välillisesti.

Tarkemmin sanoen:

1 kohdassa toistetaan periaate, jonka mukaan tiedot on toimitettava oikea-aikaisesti ja tarpeettomia rajoituksia välttäen. 2 kohdassa lisätään vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava tarvittavat suojatoimet, kuten korkeampi yhdistelytaso tai tietojen anonymisointi, jos tiedot sisältävät tietoja tunnistetuista tai tunnistettavissa olevista luonnollisista henkilöistä.

2 kohdassa säädetään myös delegoiduista säädöksistä, joilla määritellään millaisia suojatoimia tarvitaan.

3 kohdassa säädetään velvollisuudesta varmistaa, että kalastuksenhoitoa koskevien tieteellisten lausuntojen 19 kanssa tekemisissä olevat loppukäyttäjät saavat tiedot suhteellisen lyhyessä määräajassa, koska heidän täytyy antaa ajankohtaisia lausuntoja kalastuksenhoidosta vastaaville tahoille ja mahdollisesti ympäristöasioista vastaaville tahoille. Olisi varmistettava, että myös muut sidosryhmät, kuten asetuksen (EU) N:o 1380/2013 43 artiklassa perustetut neuvoa-antavat toimikunnat, tieteellisten yhteisöjen jäsenet tai yleisön edustajat, jotka ovat kiinnostuneita tiedoista laatiakseen tieteellisen julkaisun tai osallistuakseen julkiseen keskusteluun, tai sidosryhmät, jotka osallistuvat politiikan kehittämiseen, saavat tarvitsemansa tiedot tietyssä määräajassa.

3 ja 4 kohdassa säilytetään 20 artiklan 3 kohdan nykyinen säännös.

Ehdotuksen 17 artiklassa asetetaan vaatimus parantaa tietojen säilytys- ja vaihtojärjestelmien yhteensopivuutta jäsenvaltioiden, loppukäyttäjien ja komission välisen tietojenvaihdon helpottamiseksi. Siinä on myös vaatimus helpottaa tiedon jakamista muille kiinnostuneille osapuolille (1 kohta). Asetuksessa ei kuitenkaan määritellä, missä muodossa tietojenvaihdon on tapahduttava, koska teknisiä mahdollisuuksia on tarpeen kartoittaa edelleen. Joka tapauksessa myös tällaiseen tietojärjestelmään osallistuvien osapuolten olisi varmistettava henkilötietojen suoja ja sen vuoksi otettava käyttöön asianmukaiset suojatoimet, kuten korkeampi yhdistelytaso tai tietojen anonymisointi, jos tiedot sisältävät tietoja tunnistetuista tai tunnistettavissa olevista luonnollisista henkilöistä (2 kohta).

24 artikla

Ehdotuksen 24 artiklassa päivitetään viittaus komitean nimeen, joka muuttui uuden YKP-asetuksen hyväksymisen myötä. Lisäksi siihen lisätään säännös, joka koskee raportointia Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

25 artiklan poistaminen, 23 artiklan lisääminen, aiemman 27 artiklan muuttaminen (nyt 24 artikla)

Koska tiedonkeruuasetus on hyväksytty ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, delegointiin ja komiteamenettelyihin sovellettavat säännöt on päivitettävä.

6.Aikataulu 

Asetuksen (EY) N:o 199/2008 voimassaoloa ei ole rajoitettu, joten asetus on voimassa kunnes sitä muutetaan. EU:n tämänhetkisen monivuotisen ohjelman ja 23 jäsenvaltion kansallisten ohjelmien voimassaolo lakkaa kuitenkin 31. joulukuuta 2016. Sen vuoksi on tärkeää, että tiedonkeruupuitteiden muutos hyväksytään hyvissä ajoin niin, että EU:n uusi monivuotinen ohjelma ja jäsenvaltioiden työsuunnitelmat voidaan hyväksyä vuoden 2016 loppuun mennessä ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden on tehtävä valmisteluja ja järjestettävä kuulemisia alueellisella tasolla ja tieteellisten elinten (mm. STECF) kanssa.

2015/0133 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön Ö unionin Õ puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta
(uudelleen laadittu toisinto)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen  unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen  ja erityisesti sen 37  43  artiklan  2 kohdan ,

ottavat huomioon  Euroopan  komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

 sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

Ö noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, Õ

sekä katsovat seuraavaa:

  (uusi)

(1)Neuvoston asetukseen (EY) N:o 199/2008 20 on tehtävä lukuisia muutoksia. Mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)Yhteistä kalastuspolitiikkaa on uudistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1380/2013 21 . Kyseisen asetuksen 2 ja 25 artiklassa vahvistetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet ja kalatalousalan tietojenkeruuta koskevat vaatimukset. Lisäksi jäsenvaltioiden tietojenkeruutoimiin osoitettavan taloudellisen tuen rakennetta on uudistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 508/2014 22 .

 199/2008 johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 23   säädetään tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean, jäljempänä ’STECF’, suorittamista säännöllisistä elollisten vesiluonnonvarojen hoitoa koskevista arvioinneista, joihin sisältyvät muun muassa biologiset, taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja tekniset tekijät.

 199/2008 johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

Sekä Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vastuuntuntoista kalastusta koskevissa menettelyohjeissa että hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta tehdyssä sopimuksessa korostetaan tarvetta kehittää tieteellistä tutkimusta ja tietojen keruuta alan tieteellisen tietämyksen parantamiseksi.

 199/2008 johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(3)Yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä, hoitoa ja hyödyntämistä yhteisön  unionin  ulkopuolisilla vesialueilla koskevien tavoitteiden mukaisesti yhteisön  unionin  on osallistuttava kalavarojen säilyttämiseksi toteutettaviin pyrkimyksiin, erityisesti kalastuskumppanuussopimuksissa vahvistettujen tai alueellisten kalastusjärjestöjen hyväksymien määräysten mukaisesti.

 199/2008 johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

Neuvosto hyväksyi 23 päivänä tammikuuta 2003 päätelmät, jotka koskivat komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaa tiedonantoa yhteisön toimintasuunnitelmasta ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten sisällyttämiseksi yhteiseen kalastuspolitiikkaan; tiedonannossa esitetään pääperiaatteet, hoitotoimenpiteet ja työohjelma ekosysteemiperustaiseen lähestymistapaan siirtymiseksi kalastuksenhoidossa.

 199/2008 johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

Neuvosto hyväksyi 13 päivänä lokakuuta 2003 päätelmät, jotka koskevat komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antamaa tiedonantoa yhteisön kalastuksenhoidon tieteellisten ja teknisten lausuntojen parantamisesta; tiedonannossa kuvataan yhteisön tieteellisiä lausuntoja koskevia tarpeita, esitetään menettelyjä lausuntojen antamiseksi, nostetaan esiin alueita, joilla järjestelmää on parannettava, ja ehdotetaan mahdollisia ratkaisumalleja lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

 199/2008 johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

Yhteisön puitteista yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamista varten tarvittavien tietojen keruulle ja hallinnalle 29 päivänä kesäkuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1543/2000 24 on tarpeen tarkistaa, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon laivastoperustainen lähestymistapa kalastuksenhoidossa, tarve kehittää ekosysteemiperustaista lähestymistapaa ja parantaa kalataloutta koskevien tietojen laatua, täydellisyyttä ja laajempaa saatavuutta, varmistaa tehokkaampi tuki tieteellisten lausuntojen toimittamiselle sekä edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

 199/2008 johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

Nykyisiin kalataloustietojen keruuta ja hallintaa koskeviin asetuksiin sisältyy säännöksiä, jotka koskevat kalastusaluksiin, niiden toimintaan ja saaliisiin liittyvien tietojen keruuta ja hallintaa sekä hintojen seurantaa ja jotka olisi otettava huomioon tässä asetuksessa, jotta voitaisiin rationalisoida näiden tietojen keruuta ja käyttöä YKP:n puitteissa ja välttää päällekkäistä tietojen keruuta. Nämä voimassa olevat asetukset ovat: yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93 25   jäsenvaltioiden vesiviljelytuotantoa koskevien tilastojen toimittamisesta 22 päivänä huhtikuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 788/96 26 , yhteisön kalastuslaivaston jakamisesta osiin ja pyyntiponnistuksesta monivuotisten ohjausohjelmien yhteydessä 30 päivänä syyskuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 2091/98 27 , kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000 28 , syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002 29 , tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista 4 päivänä marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1954/2003 30 , alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 2244/2003 31

, yhteisön kalastuslaivastorekisteristä 30 päivänä joulukuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 26/2004 32 , kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä 26 päivänä huhtikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004 33 , jäsenvaltioissa tapahtuvaa kalastustuotteiden maihintuontia koskevien tilastotietojen toimittamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1921/2006 34 , kalastustoimia koskevien tietojen sähköisestä kirjaamisesta ja toimittamisesta sekä kaukohavaintokeinoista 21 päivänä joulukuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1966/2006 35 ja Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä 18 päivänä syyskuuta 2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2007 36 .

 uusi

(4)Selkeyden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien estämiseksi on tarpeen erottaa toisistaan tämän asetuksen nojalla kerättävät tiedot, joiden osalta tässä asetuksessa määritellään keruuta, hallintoa ja käyttöä koskevat säännöt, sekä unionin muiden säädösten nojalla kerättävät tiedot, joiden osalta tässä asetuksessa määritellään vain käyttöä koskevat säännöt.

(5)Muiden säädösten nojalla kerättävät tiedot liittyvät seuraaviin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY 37 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1921/2006 38 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 295/2008 39 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY 40 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 762/2008 41 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009 42 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 217/2009 43 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009 44 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY 45 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1236/2010 46 , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1343/2011 47 , neuvoston direktiivi 92/43/ETY 48 , neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002 49 , neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004 50 , neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006 51 , neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2007 52 , neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008 53 , neuvoston asetus (EU) N:o 1224/2009 54 , komission asetus (EY) N:o 26/2004 55 ja komission asetus (EU) N:o 717/2010 56 .

 199/2008 johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

(6)Tämän asetuksen kattamien tietojen saatavuutta koskevat velvoitteet eivät rajoita Ö saisi rajoittaa Õ jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka perustuvat ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/4/EY 57 ja tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1367/2006 58 .

 199/2008 johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)

Tieteellistä arviointia varten kerättäviin tietoihin olisi sisällyttävä tietoja laivastoista ja niiden toiminnasta, biologisia saalistietoja, poisheitetyt saaliit mukaan luettuina, kalakantojen tilaa koskevia tutkimustietoja sekä tietoja kalatalouden meriekosysteemille mahdollisesti aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Lisäksi niihin olisi sisällyttävä hinnanmuodostusta selittäviä tietoja sekä kalastusyritysten, vesiviljelyalan ja jalostusteollisuuden taloudellisen tilanteen ja näiden alojen työllisyyskehityksen arviointia helpottavia muita tietoja.

 199/2008 johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

Elollisten vesiluonnonvarojen suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja hyödyntämiseksi kestävällä tavalla kalastuksenhoidossa olisi otettava asteittain käyttöön ekosysteemiperustainen lähestymistapa. Tätä silmällä pitäen on välttämätöntä kerätä tietoja, jotta voidaan arvioida kalatalouden vaikutuksia meriekosysteemiin.

 199/2008 johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

Kalataloustietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevien yhteisön ohjelmien toteuttamisen olisi oltava suoraan jäsenvaltioiden vastuulla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi laadittava kansalliset ohjelmansa yhteisön ohjelman mukaisesti.

 uusi

(7)Tietojen säilyttämisessä, käsittelyssä ja vaihdossa on aina ja kaikilla tasoilla varmistettava, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY 59 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 60 mukaisia henkilötietojen suojaa koskevia velvollisuuksia noudatetaan.

(8)Tässä asetuksessa olisi oikeusvarmuuden varmistamiseksi vahvistettava eräitä määritelmiä.

(9)Jotta virkistyskalastuksen määritelmä kattaisi kaikenlaisen kalastuksen, joka voi vaikuttaa kalakantoihin, sen olisi sisällettävä kaikki ei-kaupallinen kalastus riippumatta siitä, mikä kunkin tällaisen kalastuksen tarkoitus on.

(10)Loppukäyttäjän määritelmä olisi saatettava yhdenmukaiseksi asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 olevan "tutkimustiedon loppukäyttäjän" määritelmän kanssa, ja sen olisi katettava myös tieteelliset elimet, jotka ovat tekemisissä kalastuksenhoidon ympäristönäkökohtien kanssa.

(11)Merialueiden määritelmän olisi perustuttava tieteellisiin perusteisiin.

(12)Tämän asetuksen olisi mahdollistettava se, että unioni ja sen jäsenvaltiot saavuttavat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklassa säädetyt tavoitteet ja periaatteet. Sen vuoksi tarvitaan unionin monivuotinen ohjelma kaikkien jäsenvaltioiden tietojenkeruutoimien yhteen sovittamiseksi. On asianmukaista vahvistaa päävaatimukset ja kriteerit tällaisen unionin monivuotisen ohjelman perustamiselle ja ennen ohjelman hyväksymistä pidettäville kuulemisille.

(13)Olisi yksilöitävä, mitä tietoja loppukäyttäjät tarvitsevat, ja täsmennettävä, millaisia tietoja on kerättävä tämän asetuksen nojalla. Kyseisiin tietoihin olisi sisällyttävä kalastuksen vaikutuksiin liittyvät ekosysteemiä koskevat tiedot ja vesiviljelyn kestävyyttä koskevat tiedot. Jotta hallinnollinen taakka olisi mahdollisimman kevyt, on myös tarpeen varmistaa, ettei tämän asetuksen nojalla kerättäviä tietoja kerätä myös muun EU:n lainsäädännön nojalla.

(14)Tämän asetuksen olisi katettava myös sellaiset kalastuspolitiikkaa koskevat tietotarpeet, joita ei suoraan säädellä asetuksella (EU) N:o 1380/2013, kuten esimerkiksi asetukseen (EY) N:o 1100/2007 ja asetukseen (EY) N:o 2347/2002 liittyvät tietotarpeet.

(15)Jäsenvaltioiden olisi pantava unionin monivuotinen ohjelma täytäntöön kansallisella tasolla toteuttamalla tietojenkeruuta koskevat päätoimensa asetuksen (EU) N:o 508/2014 18 artiklan 1 kohdan p alakohdassa tarkoitetun toimintaohjelman osiona ja täydennettävä sitä mainitun asetuksen 21 artiklan mukaisella työsuunnitelmalla. Tällaisten työohjelmien sisältöä koskevat vaatimukset olisi vahvistettava tässä asetuksessa.

(16)On asianmukaista kuvata vaiheita, joita jäsenvaltioiden olisi noudatettava, ja seikkoja, jotka niiden olisi otettava huomioon vahvistaessaan työohjelmissaan noudatettavia tiedonkeruumenetelmiä. Jotta tämän asetuksen täytäntöönpano jäsenvaltioissa olisi tehokasta ja yhtenäistä, on tarpeen myös vahvistaa tärkeimmät vaatimukset, jotka koskevat kansallisia koordinointijärjestelyjä, tietojen kerääjien oikeuksia sekä kalastusalusten päälliköiden velvollisuuksia.

(17)Komission on hyväksyttävä jäsenvaltioiden ohjelmat ja työohjelmat sekä niiden muutokset asetuksen (EU) N:o 508/2014 19 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Mainitun asetuksen 22 artiklan mukaan komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä säännöistä, jotka koskevat näihin liittyviä menettelyjä, muotoa ja aikatauluja.

(18)Sen varmistamiseksi, että työohjelmat ovat tässä asetuksessa säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisia, on asianmukaista, että työohjelmat arvioidaan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean kuulemisen jälkeen.

(19)Jotta tiedonkeruutoimien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa voidaan seurata, jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle tietyssä muodossa.

 199/2008 johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

(20)On välttämätöntä, että jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä keskenään ja kolmansien maiden kanssa sekä sovittavat yhteen samaa merialuetta koskevat ja kyseeseen tulevat sisävesialueet kattavat kansalliset tietojenkeruuohjelmansa  työsuunnitelmansa  .

 199/2008 johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)

Painopisteet sekä yhteisössä sovellettavat tietojen keruu- ja käsittelymenettelyt olisi koko järjestelmän johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja kustannustehokkuuden optimoimiseksi määritettävä yhteisön tasolla ottamalla käyttöön pysyvät monivuotiset alueelliset puitteet.

 uusi

(21)Koska yhtenä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on antaa jäsenvaltioille enemmän vastuuta, alueellista koordinointia olisi laajennettava yhdestä tapaamisesta jatkuvaksi, kunkin merialueen alueellisen koordinointiryhmän koordinoimaksi prosessiksi, jotta loppukäyttäjät osallistuisivat paremmin tiedonkeruuseen.

(22)Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä, miten ne keräävät tietoa, mutta jotta tiedot voidaan yhdistää alueellisella tasolla, jäsenvaltioiden olisi sovittava tiedon keruuta, kattavuutta ja yhteensopivuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista alueellisella tasolla. Kun menetelmistä on sovittu yleisesti alueellisella tasolla, alueellisten koordinointiryhmien olisi jätettävä komission hyväksyttäväksi alueellinen työsuunnitelma.

(23)Unionin lainsäädännössä ei enää pitäisi määritellä tiedonkeruumenetelmien yksityiskohtia. Tiedonkeruumenetelmiä koskevat säännökset olisi sen vuoksi korvattava sen prosessin kuvauksella, jota noudattaen menetelmät määritellään. Kyseiseen prosessiin olisi erityisesti kuuluttava jäsenvaltioiden ja tietojen käyttäjien yhteistyö alueellisissa koordinointiryhmissä sekä komission tekemä validointi jäsenvaltioiden toimittamien työsuunnitelmien kautta.

 199/2008 johdanto-osan 13 kappale (mukautettu)

(24)Tässä asetuksessa tarkoitetut tiedot olisi tallennettava kansallisiin atk-pohjaisiin tietokantoihin, jotta ne ovat komission käytettävissä ja jotta ne voidaan toimittaa loppukäyttäjille  asettaa tietojen käyttäjien saataville . On tiedeyhteisön  kaikkien tietojen käyttäjien  edun mukaista, että tiedot, jotka eivät mahdollista henkilökohtaista tunnistamista, ovat  rajoituksetta  kaikkien niiden analysoinnista kiinnostuneiden osapuolten käytettävissä.

 199/2008 johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)

(25)Kalavarojen hoito  hoitoa koskevat tieteelliset lausunnot  edellyttävät yksilöimättömien tietojen käsittelyä, jotta voidaan käsitellä  vastata kalastuksenhoidosta vastaavien tahojen tarpeisiin  yksittäisiä kysymyksiä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava  asetettava  tieteellisessä analyysissa tarvittavat tiedot  saataville  ja varmistettava, että niillä on tähän tekniset valmiudet. Yksilöimättömät tiedot voidaan tarvittaessa yhdistää ennen niiden toimittamista sen yhdistämistason mukaisesti, jota edellytetään loppukäyttäjien määrittelemässä pyynnössä.

 uusi

(26)Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti on tarpeen varmistaa, että asiaankuuluvat tiedot ja niitä koskevat keruumenetelmät ovat oikea-aikaisesti saatavilla elimille, joilla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan, ja kaikille muille kiinnostuneille osapuolille, paitsi olosuhteissa, joissa sovellettava unionin oikeus edellyttää tietosuojaa ja luottamuksellisuutta.

(27)Jotta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklan 2 kohdan e alakohta tulisi täysimääräisesti täytäntöönpannuksi, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset prosessit ja sähköiset tekniikat tietojen saatavuuden varmistamiseksi sekä tehtävä yhteistyötä toisten jäsenvaltioiden, komission ja loppukäyttäjien kanssa tietojen yhteensopivien säilyttämis- ja vaihtojärjestelmien kehittämiseksi ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY 61 vaatimukset. Olisi myös varmistettava tietojen jakelu edelleen kansallisella ja Euroopan tasolla. Kaikissa tapauksissa olisi otettava käyttöön tarvittavat suojatoimet, kuten korkeampi yhdistelytaso tai tietojen anonymisointi, jos tiedot sisältävät tietoja tunnistetuista tai tunnistettavissa olevista luonnollisista henkilöistä, ottaen huomioon tietojen käsittelytarkoitukset ja luonteen sekä henkilötietojen käsittelyyn liittyvät mahdolliset riskit.

(28)On tarpeen varmistaa, että loppukäyttäjät saavat tiedot suhteellisen lyhyessä määräajassa, koska kestävän kalastuksen mahdollistamiseksi heidän täytyy antaa ajankohtaisia lausuntoja. Myös muiden asiasta kiinnostuneiden osapuolten olisi voitava saada tiedot tietyssä määräajassa.

 199/2008 johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

Yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä säädellään tätä asetusta sovellettaessa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY 62 sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 45/2001 63 .

 199/2008 johdanto-osan 17 kappale (mukautettu)

Kalastusta koskevien kansallisten keruu- ja hallintaohjelmien täytäntöönpanosta aiheutuu huomattavia menoja. Ohjelmien tuottamat hyödyt voivat toteutua täysimittaisina vain yhteisön tasolla. Sen vuoksi tarvitaan yhteisön rahoitusosuutta jäsenvaltioiden menoihin koskeva säännös yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa ja kansainvälisen merioikeuden alaa koskevista yhteisön rahoitustoimenpiteistä 22 päivänä toukokuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2006 64 mukaisesti.

 199/2008 johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

Jos komissio toteaa, että näihin menoihin liittyy sääntöjenvastaisuuksia, olisi tehtävä rahoitusoikaisuja asetuksen (EY) N:o 861/2006 28 artiklan mukaisesti.

 199/2008 johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)

Kansallisten ohjelmien asianmukainen täytäntöönpano ja erityisesti määräaikojen noudattaminen, laadunvalvonta, kerättyjen tietojen validointi ja niiden toimittaminen ovat erittäin tärkeitä. Tästä syystä asianomaisten määräaikojen noudattaminen, laadunvalvonta, sovittujen laatuvaatimusten noudattaminen ja tietojen toimittaminen olisi asetettava yhteisön rahoitusosuuden edellytykseksi. Tämän johdosta olisi otettava käyttöön taloudellisten seuraamusten järjestelmä, joka liittyy näiden edellytysten noudattamatta jättämiseen.

 199/2008 johdanto-osan 20 kappale

(29)Jäsenvaltioiden ja komission olisi sovitettava yhteen toimintansa ja tehtävä yhteistyötä asiaankuuluvissa kansainvälisissä tieteellisissä elimissä, jotta YKP:n yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamiseksi tarvittavien tieteellisten lausuntojen luotettavuutta voitaisiin parantaa.

 199/2008 johdanto-osan 21 kappale (mukautettu)

Ensisijaisesti olisi varmistettava, että asianomaiset tieteelliset asiantuntijat osallistuvat YKP:n toteuttamiseksi tarvittavaa tieteellistä arviointia suorittaviin asiantuntijaryhmiin.

 199/2008 johdanto-osan 22 kappale

(30)Tiedeyhteisöä olisi kuultava, ja kalatalousalalla työskenteleville ja muille eturyhmille olisi annettava tietoja tietojenkeruuta koskevien säännösten täytäntöönpanosta. Tarvittavien lausuntojen keräämiseen soveltuvia elimiä ovat komission päätöksellä 2005/629/EY perustettu tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) 65 , komission päätöksellä 1999/478/EY perustettu neuvoa-antava kalatalous- ja vesiviljelykomitea 66 sekä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 43 artiklalla neuvoston päätöksellä 2004/585/EY 67 perustetut alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat.

 uusi

(31)Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämiseksi ja muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä unionin monivuotisen ohjelman hyväksymisestä ja henkilötietojen suojaamiseen liittyvistä suojatoimista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(32)Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen, alueellisten koordinointiryhmien antamien yhteisten suositusten luonnosten hyväksymistä tai hylkäämistä koskevien säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta.

(33)Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen, alueellista yhteistyötä, työsuunnitelmien tulosten arviointia, näytteenottopaikkoihin päästyä ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskevien säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 68 mukaisesti.

(34)Jotta saavutettaisiin perustavoite, joka on tietojen laadun, tietoihin pääsyn ja tietojen saatavuuden parantaminen kalatalousalalla, on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tarpeellista ja asianmukaista luoda puitteet tietojen keruulle, hallinnolle ja käytölle. Tässä asetuksessa ei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

 199/2008 johdanto-osan 23 kappale (mukautettu)

Hallintokomitean olisi huolehdittava tiiviistä yhteistyöstä jäsenvaltioiden ja komission välillä tämän asetuksen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 69 mukaisesti.

 199/2008 johdanto-osan 24 kappale (mukautettu)

Aiemman kokemuksen ja uusien tarpeiden perusteella on aiheellista kumota asetus (EY) N:o 1543/2000 ja korvata se tällä asetuksella,

 199/2008

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

 199/2008 (mukautettu)

1 artikla

Kohde  ja soveltamisala 

ê 199/2008

1. Tällä asetuksella annetaan säännöt, jotka koskevat

   a) kalatalousalaa koskevien biologisten, teknisten, ympäristöä koskevien ja sosioekonomisten tietojen keruuta ja hallintaa monivuotisten ohjelmien puitteissa;

b) kalatalousalaa koskevien tietojen käyttöä yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, puitteissa tieteellistä analysointia varten.

2. Tällä asetuksella annetaan myös YKP:n täytäntöönpanemiseksi tarvittavien tieteellisten lausuntojen parantamista koskevat säännökset.

 uusi

1. Tällä asetuksella annetaan säännöt kalatalousalaa koskevien biologisten, teknisten, ympäristöä koskevien ja sosioekonomisten tietojen keruusta ja hallinnasta yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

2. Niiden tietojen osalta, jotka kerätään muiden oikeudellisten välineiden kuin tämän asetuksen nojalla, tällä asetuksella vahvistetaan ainoastaan kyseisten tietojen käyttöä koskevat säännöt.

3. Niiden tietojen osalta, jotka kerätään tämän asetuksen nojalla monivuotisten ohjelmien puitteissa, sekä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen täydentämiseksi tarvittavien tietojen osalta tällä asetuksella vahvistetaan keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevat säännöt.

 199/2008 (mukautettu)

43. Tällä asetuksella ei rajoiteta direktiivin 95/46/EY, asetuksen (EY) N:o 45/2001, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 70 ja asetuksen (EY) N:o 1367/2006 71 mukaisten velvoitteiden soveltamista.

 uusi

2 artikla

Henkilötiedot

Tämän asetuksen nojalla kerätyn tiedon, joka sisältää henkilötietoja, käsittelyn, hallinnan ja käytön on oltava direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaista.

 199/2008 (mukautettu)

23 artikla

Määritelmät

Tämän asetuksen soveltamiseksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) ’kalatalousala’ tarkoittaa kaupalliseen kalastukseen, virkistyskalastukseen, vesiviljelyyn ja kalastustuotteiden jalostusteollisuuteen liittyviä toimia;

b) ’vesiviljely’ tarkoittaa vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi; eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös niiden korjuuvaiheen ajan luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuutena;

c) ’virkistyskalastus’ tarkoittaa ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa käytetään elollisia vesiluonnonvaroja käytetään virkistys- tai urheilutarkoituksiin;

d) ’merialueet’ tarkoittaa neuvoston päätöksen 2004/585/EY liitteessä I vahvistettuja maantieteellisiä alueita ja  asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 2 kohdassa vahvistettua maantieteellistä aluetta,  alueellisten kalastusjärjestöjen perustamia alueita  perustamaa aluetta  tai 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä määriteltyä aluetta ;

e) ’perustiedot’ tarkoittaa yksittäisiin aluksiin, luonnollisiin tai oikeushenkilöihin tai yksittäisiin näytteisiin liittyviä tietoja;

f) ’metatiedot’ tarkoittaa tietoja, jotka tarjoavat laadullista ja määrällistä tietoa kerätyistä perustiedoista;

g) ’yksilöimättömät tiedot’ tarkoittaa perustietoihin perustuvia tietoja sellaisessa muodossa, ettei luonnollisia tai oikeushenkilöitä voida niistä tunnistaa suoraan tai välillisesti;

h) ’yhdistetyt tiedot’ tarkoittaa perustiedoista ja yksilöimättömistä tiedoista erityisiä analyysitarkoituksia varten laadittua koostetta;

i) ’loppukäyttäjät’ tarkoittaa elimiä, jotka ovat tutkimuksen tai kalastuksenhoidon vuoksi kiinnostuneita kalatalousalaa koskevien tietojen tieteellisestä analysoinnista;

j) ’laivasto-kalastus-perustainen näytteenotto’ tarkoittaa biologisten, teknisten ja sosioekonomisten tietojen keruuta, joka perustuu hyväksyttyihin alueellisiin kalastustyyppeihin ja laivaston osiin;

k)j) ’yhteisön kalastusalus’ tarkoittaa asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklan d alakohdan määritelmän mukaista alusta. ’yhteisön  unionin  kalastusalus’ tarkoittaa asetuksen (EYEU) N:o 2371/20021380/2013 34 artiklan (d) alakohdan 1 kohdan 5 alakohdan määritelmän mukaista alusta.

II LUKU

MONIVUOTISISSA OHJELMISSA TOTEUTETTAVA TIETOJEN KERUU  JA  , HALLINTA JA KÄYTTÖ 

1 jakso

yhteisön ohjelma ja kansalliset   Unionin monivuotiset  ohjelmat

 199/2008

3 artikla

Yhteisön ohjelma

1. Yhteisön monivuotinen ohjelma määritellään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti seuraavia aloja koskevien biologisten, teknisten, ympäristöä koskevien ja sosioekonomisten tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä varten:

a) yhteisön kalastusalusten harjoittama kaupallinen kalastus

i) yhteisön vesialueilla, mukaan lukien ankeriaan ja lohen kaupallinen kalastus sisävesillä;

ii) yhteisön vesialueiden ulkopuolella;

b) virkistyskalastus yhteisön vesialueilla, mukaan lukien ankeriaan ja lohen virkistyskalastus sisävesillä;

c) jäsenvaltioissa ja yhteisön vesialueilla harjoitettava merien eliölajien vesiviljelytoiminta, ankerias ja lohi mukaan lukien;

d) kalastustuotteiden jalostusteollisuus.

2. Yhteisön ohjelmat laaditaan kolmivuotiskausiksi. Ensimmäinen kausi kattaa vuodet 2009 ja 2010.

4 artikla

Kansalliset ohjelmat

1. Jäsenvaltioiden on kerättävä biologiset, tekniset, ympäristöä koskevat ja sosioekonomiset perustiedot yhteisön ohjelman mukaisesti laaditun monivuotisen kansallisen ohjelmansa, jäljempänä ’kansallinen ohjelma’, puitteissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyisten, yhteisön lainsäädännön mukaisten tietojenkeruuta koskevien velvollisuuksien noudattamista.

2. Kansalliseen ohjelmaan on sisällyttävä erityisesti seuraavat seikat siten kuin 2 jaksossa säädetään:

a) monivuotiset näytteenotto-ohjelmat;

b) tarvittaessa merellä tapahtuvaa kaupallisen ja virkistyskalastuksen tarkkailua koskeva järjestelmä;

c) merellä tehtäviä tieteellisiä tutkimuksia koskeva järjestelmä;

d) järjestelmä tietojen hallinnoimiseksi ja käyttämiseksi tieteellisiä analyyseja varten.

3. Kansallisiin ohjelmiin on sisällytettävä tietojen keruussa ja analysoinnissa sekä niiden tarkkuuden ja täsmällisyyden arvioinnissa käytettävät menettelyt ja menetelmät.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset ohjelmansa komission hyväksyttäväksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava ne sähköisesti siihen päivään mennessä, siinä muodossa ja siihen osoitteeseen, jotka komissio on vahvistanut 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Ensimmäiset kansalliset ohjelmat sisältävät vuosien 2009 ja 2010 toimet.

5 artikla

Yhteensovittaminen ja yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden on sovitettava samaa merialuetta koskevat kansalliset ohjelmansa yhteen muiden jäsenvaltioiden kanssa ja tehtävä kaikkensa toimintansa sovittamiseksi yhteen niiden kolmansien maiden kanssa, joilla on samalla merialueella suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvia vesialueita. Tätä varten komissio voi järjestää alueellisia yhteensovittamiskokouksia, joissa autetaan jäsenvaltioita sovittamaan yhteen kansallisia ohjelmiaan sekä tietojen keruun, hallinnan ja käytön toteutusta asianomaisella alueella.

2. Jäsenvaltioiden on ohjelmakauden aikana esitettävä tarvittaessa muutoksia kansallisiin ohjelmiinsa alueellisella tasolla alueellisissa yhteensovittamiskokouksissa annettujen suositusten huomioon ottamiseksi. Muutokset on toimitettava komissiolle viimeistään kaksi kuukautta vuotta, jona ne pannaan toimeen.

3. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

 uusi

4 artikla

Unionin monivuotisten ohjelmien perustaminen

1.    Siirretään komissiolle 23 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä sellaisten unionin monivuotisten ohjelmien perustamisesta, jotka koskevat biologisten, teknisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten tietojen keruuta ja hallintaa kalatalousalalla.

2.    Unionin monivuotiset ohjelmat perustetaan sen jälkeen, kun on kuultu 8 artiklassa tarkoitettuja alueellisia koordinointiryhmiä, tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa (STECF) tai muuta asiaankuuluvaa tieteellistä neuvoa-antavaa elintä.

3.    Unionin monivuotista ohjelmaa perustaessaan komissio ottaa huomioon seuraavat:

a)yhteisen kalastuspolitiikan hoidon synnyttämät tietotarpeet;

b) sellaisen tiedon tarve ja relevanssi, jota tarvitaan kalastuksenhoitoa ja ekosysteemin suojelemista koskevia päätöksiä varten, mukaan lukien haavoittuvat lajit ja elinympäristöt;

c) tarve tukea politiikkatoimien vaikutusten arviointia;

d) kustannukset ja hyödyt;

e) olemassa olevat aikasarjat;

f) tarve välttää päällekkäistä tiedonkeruuta;

g) alueelliset erikoispiirteet;

h) unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset velvollisuudet.

5 artikla

Unionin monivuotisen ohjelman sisältö

1.    Unionin monivuotisissa ohjelmissa on vahvistettava

a)asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat tietovaatimukset;

b) luettelo pakollisista tutkimuksista;

c) jäsenvaltioiden kalastustoimintaan perustuvat kynnykset, joiden alittuessa jäsenvaltioiden ei tarvitse kerätä tietoja tai tehdä tutkimuksia.

2.    Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä:

a)biologiset tiedot, jotka mahdollistavat ekosysteemipohjaisen hallinnoinnin ja säilyttämisen sen mukaan kuin on tarpeen yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanemiseksi, kaikista saaliista, jotka on saatu saaliina tai sivusaaliina unionin kaupallisessa kalastuksessa ja tapauksen mukaan virkistyskalastuksessa unionin ja sen ulkopuolisilla vesillä;

b)ekosysteemiä koskevat tiedot, jotta voidaan arvioida unionin kalastuksen vaikutuksia meriekosysteemeihin unionin ja sen ulkopuolisilla vesillä, mukaan lukien tiedot muiden kuin kohdelajien ja erityisesti kansainvälisen tai unionin lainsäädännön nojalla suojeltujen lajien sivusaaliista, tiedot kalastuksen vaikutuksista merellisiin luontotyyppeihin sekä tiedot kalastuksen vaikutuksista ravintoverkkoihin;

c) tiedot unionin alusten toiminnasta unionin ja sen ulkopuolisilla vesillä, mukaan lukien unionin laivaston kalastuksen, pyyntiponnistuksen ja kapasiteetin tasot;

d) kalastusta koskevat sosioekonomiset tiedot, jotta voidaan arvioida unionin kalastusalan sosioekonominen tilanne;

e) vesiviljelyä koskevat sosioekonomiset ja kestävyyttä koskevat tiedot, jotta voidaan arvioida unionin vesiviljelyalan sosioekonominen tilanne ja kestävyys, ympäristövaikutus mukaan lukien;

f) kalanjalostusalaa koskevat sosioekonomiset tiedot, jotta voidaan arvioida kyseisen alan sosioekonominen tilanne;

3.    Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot kerätään tämän asetuksen nojalla vain, jos niitä ei kerätä unionin muiden oikeudellisten kehysten nojalla.

4.    Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu luettelo pakollisista tutkimuksista laaditaan ottaen huomioon seuraavat vaatimukset:

a) yhteisen kalastuspolitiikan hoidon synnyttämät tietotarpeet;

b)tietotarpeet, jotka johtuvat kansainvälisesti sovitusta koordinoinnista ja yhdenmukaistamisesta;

c)hoitosuunnitelmien arvioinnin synnyttämät tietotarpeet, mukaan lukien ekosysteemin muuttujien seuranta;

d) kalakanta-alueiden riittävän kattamisen edellyttämät tietotarpeet;

e) tutkimusten päällekkäisyyden välttäminen; ja

f) tutkimustietojen historian katkeamisen välttäminen.

5.Säännöt, jotka koskevat eri jäsenvaltioiden osallistumista 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tutkimuksiin, perustuvat siihen, millainen on kunkin jäsenvaltion suhteellinen osuus kannan hyödyntämisessä.

2 jakso
Unionin monivuotisen ohjelman täytäntöönpano jäsenvaltioissa

6 artikla

Kansalliset työsuunnitelmat

1.    Jäsenvaltioiden on kerättävä tiedot asetuksen (EU) N:o 508/2014 18 artiklassa tarkoitetun toimintaohjelman puitteissa sekä unionin monivuotisen ohjelman mukaisesti laaditun työsuunnitelman puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 508/2014 21 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden nykyisten, unionin lainsäädännön mukaisten tietojenkeruuta koskevien velvollisuuksien noudattamista.

2.    Jäsenvaltioiden työsuunnitelmissa on oltava yksityiskohtainen kuvaus seuraavista:

a) tietojen keruutiheys;

b)tietojen lähde, menettelyt ja menetelmät tietojen keräämiseksi ja koostamiseksi loppukäyttäjille annettaviksi tietokokonaisuuksiksi;

c) laadunvarmistus- ja laadunvalvontapuitteet sen varmistamiseksi, että tiedot ovat riittävän laadukkaat 13 artiklan mukaisesti;

d) miten ja milloin tietoja tarvitaan;

e) kansainväliset ja alueelliset yhteistyöjärjestelyt, mukaan lukien kahden- ja monenväliset sopimukset, jotka on tehty tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja

f) miten unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset velvollisuudet on otettu huomioon.

3.    Jotta tiedonkeruutoiminta olisi riittävän kattavaa ja tehokasta ja jotta vältettäisiin päällekkäiset tiedonkeruutoimet, jokaisen jäsenvaltion on työsuunnitelmaa laatiessaan sovitettava toimensa yhteen toisten jäsenvaltioiden kanssa erityisesti samalla merialueella.

4.    Jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että sen työ on sovellettavien alueellisten koordinointiryhmien yhteisten suositusten mukaista, jos komissio on hyväksynyt tällaiset suositukset alueellisena työsuunnitelmana 8 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Kansalliset yhteyshenkilöt

1.Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä kansallinen yhteyshenkilö ja ilmoitettava siitä komissiolle. Kansallinen yhteyshenkilö toimii komission ja jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon yhteyspisteenä työsuunnitelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä.

2.Lisäksi kansallisen yhteyshenkilön on

a) koordinoitava 10 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksen laadintaa;

b)varmistettava tietojen toimitukset jäsenvaltiossa; ja

c)varmistettava, että asiaankuuluvat asiantuntijat osallistuvat komission järjestämiin tapaamisiin ja 8 artiklassa tarkoitettuihin asiaankuuluviin alueellisiin koordinointiryhmiin.

3.Jos jäsenvaltiossa on useita työsuunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvia elimiä, kansallinen yhteyshenkilö vastaa tällaisen työn koordinoinnista.

8 artikla

Koordinointi ja yhteistyö

1.     Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on sovitettava samaa merialuetta koskevat toimensa yhteen muiden jäsenvaltioiden kanssa ja tehtävä kaikkensa toimintansa sovittamiseksi yhteen sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on samalla merialueella suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvia vesialueita. Tätä varten asianomaisen jäsenvaltion on perustettava jokaiselle merialueelle alueellinen koordinointiryhmä.

2.     Alueelliset koordinointiryhmät koostuvat jäsenvaltioiden asiantuntijoista, komissiosta ja asiaankuuluvista tiedon loppukäyttäjistä.

3.    Alueelliset koordinointiryhmät laativat toimiansa koskevat menettelysäännöt ja sopivat niistä.

4.    Jos jokin kysymys koskee useaa aluetta, alueellisten koordinointiryhmien on sovitettava toimensa yhteen toisten ryhmien ja komission kanssa.

5.    Alueelliset koordinointiryhmät voivat alueellisen työsuunnitelman luonnoksena laatia yhteisiä suosituksia menettelyistä, menetelmistä, laadunvarmistuksesta ja laadunvalvonnasta 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa sekä 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen keruun ja käsittelyn osalta, ja ne voivat laatia myös alueellisesti koordinoituja näytteenottostrategioita. Tällöin alueellisten koordinointiryhmien on otettava huomioon mahdollinen STECF:n lausunto. Kyseiset suositukset on toimitettava komissiolle, joka tarkistaa, onko yhteisten suositusten luonnos tämän asetuksen säännösten ja unionin monivuotisen ohjelman mukainen, ja jos luonnos sitä on, hyväksyy alueellisen työsuunnitelman täytäntöönpanosäädöksillä.

6.    Jos komissio hyväksyy alueelliset työsuunnitelmat, niillä korvataan kunkin jäsenvaltion laatimien työsuunnitelmien asianomaiset kohdat. Jäsenvaltioiden on päivitettävä työsuunnitelmiaan vastaavasti.

7.    Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä säännöistä, jotka koskevat 5 kohdassa tarkoitettujen alueellisten työsuunnitelmien jättämiseen ja hyväksymiseen liittyviä menettelyjä, muotoa ja aikatauluja.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

 199/2008 (mukautettu)

69 artikla

 Työsuunnitelmien  Kansallisten ohjelmien arviointi ja hyväksyntä

1. Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi

a) kansallisten ohjelmien  työsuunnitelmien  ja niihin tehtyjen muutosten yhteensopivuuden 46 ja 58 artiklan kanssa; ja

b) kansallisiin ohjelmiin  työsuunnitelmiin  sisältyvien tietojen tieteellisen merkityksen 1 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta sekä ehdotettujen menetelmien ja menettelyjen laadun.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu STECF:n arviointi osoittaa, että kansallinen ohjelma  työsuunnitelma  ei ole 46 ja 58 artiklan mukainen tai ei takaa tietojen tieteellistä merkitystä tai ehdotettujen menetelmien ja menettelyjen tieteellistä laatua, komissio ilmoittaa siitä viipymättä kyseiselle jäsenvaltiolle ja ehdottaa ohjelmaan  työsuunnitelmaan  muutoksia. Sen jälkeen kyseisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkistettu kansallinen ohjelma  työsuunnitelma .

3. Komissio hyväksyy 85 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyt kansalliset ohjelmat  työsuunnitelmat  ja niiden muutokset STECF:n arvioinnin ja komission yksikköjen tekemän kustannusarvion perusteella.

710 artikla

Kansallisten ohjelmien  Työsuunnitelmien  tulosten arviointi ja hyväksyminen

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle kertomus kansallisten ohjelmiensa  työsuunnitelmiensa  toteutuksesta.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä säännöistä, jotka koskevat vuosikertomuksiin liittyviä menettelyjä sekä vuosikertomusten muotoa ja toimittamis- ja hyväksymisaikataulua. Jäsenvaltioiden on toimitettava kertomukset siihen päivään mennessä, siinä muodossa ja siihen osoitteeseen, jotka komissio on vahvistanut 27 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.  Kyseiset täytäntöönpanosäädökset on  annettava  2724 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä  menettelyä noudattaen.

2. STECF arvioi

a) niiden kansallisten ohjelmien  komission hyväksymien työsuunnitelmien  toteutuksen, jotka komissio on hyväksynyt 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja

b) jäsenvaltioiden kokoamien tietojen laadun.

3. Komissio arvioi kansallisten ohjelmien  työohjelmien  täytäntöönpanoa seuraavan perusteella:

a) STECF:n arviointi;

b) asianomaisten alueellisten kalastusjärjestöjen, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö on, ja asiaankuuluvien kansainvälisten tieteellisten elinten kuuleminen;.

c) komission yksikköjen tekemä kustannusarvio.

 199/2008

8 artikla

Yhteisön taloudellinen tuki

1. Yhteisön taloudellinen tuki kansallisille ohjelmille pannaan täytäntöön asetuksessa (EY) N:o 861/2006 annettujen sääntöjen mukaisesti.

2. Asetuksen (EY) N:o 861/2006 9 artiklassa tarkoitetut perustiedot voivat kattaa ainoastaan ne osat jäsenvaltioiden kansallisista ohjelmista, jotka koskevat yhteisön ohjelman täytäntöönpanoa.

3. Yhteisön taloudellista tukea myönnetään kansallisille ohjelmille ainoastaan, jos tässä asetuksessa annettuja sääntöjä noudatetaan täysimääräisesti.

4. Annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden tulla kuulluksi komissio voi peruuttaa väliaikaisesti ja/tai periä takaisin yhteisön taloudellisen tuen seuraavissa tapauksissa:

a) edellä 7 artiklassa tarkoitettu arviointi osoittaa, ettei kansallisen ohjelman toteutus ole tämän asetuksen mukainen; tai

 Oikaisu, EUVL L 96, 16.4.2010, s. 8

b) edellä 7 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kuuleminen osoittaa, etteivät jäsenvaltiot ole antaneet tietoja 16 artiklan 4 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti; tai

c) tietojen laadunvalvontaa tai tietojen käsittelyä ei ole suoritettu 14 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan mukaisesti.

5. Edellä olevan 3 kohdan soveltamista rajoittamatta komissio voi, annettuaan asianomaisille jäsenvaltioille mahdollisuuden tulla kuulluksi, myös pienentää yhteisön taloudellista tukea seuraavissa tapauksissa:

a) kansallista ohjelmaa ei ole toimitettu komissiolle 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetussa määräajassa;

b) kertomusta ei ole toimitettu komissiolle 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetussa määräajassa;

c) loppukäyttäjä on esittänyt virallisen tietopyynnön, eikä tietoja ole toimitettu 20 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti kyseiselle loppukäyttäjälle, tai laadunvalvontaa ja tietojen käsittelyä ei ole suoritettu 14 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan mukaisesti.

6. Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun yhteisön taloudellisen tuen pienentämisen on oltava suhteessa siihen, missä määrin näitä vaatimuksia on jätetty noudattamatta. Edellä 5 kohdassa tarkoitettua yhteisön taloudellisen tuen pienennystä on sovellettava asteittain ajan kuluessa, ja se saa olla enintään 25 prosenttia kansallisen ohjelman vuotuisista kokonaiskustannuksista.

7. Edellä olevan 6 kohdan mukaisen vähennyksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

23 JAKSO

Tietojenkeruumenettelyä koskevat vaatimukset

9 artikla

Näytteenotto-ohjelmat

1. Jäsenvaltioiden on perustettava monivuotiset kansalliset näytteenotto-ohjelmat.

2. Monivuotisiin kansallisiin näytteenotto-ohjelmiin on sisällyttävä erityisesti

a) otanta-asetelma biologisten tietojen keräämiseksi laivasto-kalastus-perustaisen näytteenoton pohjalta, virkistyskalastus tarvittaessa mukaan luettuna;

b) sellainen otanta-asetelma ekosysteemiä koskevien tietojen keräämiseksi, jonka avulla voidaan arvioida kalatalousalan vaikutuksia meriekosysteemiin ja joka auttaa seuraamaan meriekosysteemin tilaa;

c) sellainen otanta-asetelma sosioekonomisten tietojen keräämiseksi, jonka avulla voidaan arvioida kalatalousalan taloudellista tilannetta ja analysoida sen suorituskykyä pitkällä aikavälillä sekä suorittaa toteutettujen tai ehdotettujen toimenpiteiden vaikutusten arviointia.

3. Jäsenvaltioiden on annettava kansallisten näytteenotto-ohjelmien perustamiseen käytettävät protokollat ja menetelmät, joiden on mahdollisuuksien mukaan oltava

a) ajallisesti pysyviä;

b) vakiomuotoisia alueiden sisällä;

c) asianomaisten alueellisten kalastusjärjestöjen, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö on, ja asiaankuuluvien kansainvälisten tieteellisten elinten vahvistamien laatuvaatimusten mukaisia.

4. Kerättyjen tietojen tarkkuus ja täsmällisyys on tarvittaessa arvioitava järjestelmällisesti.

 199/2008 (mukautettu)

1011 artikla

Näytteenottopaikkoihin pääsy

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että  tietojenkerääjillä on  pääsy  kaikkiin saaliisiin, aluksiin ja muihin näytteenottopaikkoihin, yritysrekistereihin ja kaikkiin tarvittaviin tietoihin.

a) seuraamaan kaikkia saaliiden purkamisia, tarvittaessa jälleenlaivaaminen ja vesiviljelyyn siirtäminen mukaan luettuina;

b) julkisten elinten hoitamiin alus- ja yritysrekistereihin, joilla on merkitystä taloudellisten tietojen keräämisen kannalta;

c) kalastusalaan liittyvien yritysten taloudellisiin tietoihin.

11 artikla

Merellä tapahtuvan kaupallisen ja virkistyskalastuksen seuranta

1. Jäsenvaltioiden on suunniteltava ja toteutettava merellä tapahtuvaa kaupallisen ja virkistyskalastuksen seurantaa, jos se on tarpeen kansallisten ohjelmien mukaisen tietojenkeruun kannalta.

2. Jäsenvaltiot päättävät merellä toteutettavista seurantatehtävistä.

32. Yhteisön  Unionin  kalastusalusten päälliköiden on päästettävä alukselle kansallisen ohjelman toteutuksesta vastaavan viranomaisen nimeämät, merellä sovellettavan seurantajärjestelmän mukaisesti toimivat näytteenottajat  tieteelliset tarkkailijat  ja tehtävä näiden kanssa yhteistyötä, jotta nämä voivat täyttää velvollisuutensa yhteisön  unionin  kalastusaluksella ollessaan  , sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisten velvoitteiden noudattamista .

 uusi

3.    Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt seuraavista:

a)1 kohdassa tarkoitetut näytteenottopaikat ja tiedot, joihin jäsenvaltioiden on varmistettava pääsy tietojenkerääjille;

b) edellytykset, jotka koskevat unionin kalastusalusten päälliköiden velvollisuutta hyväksyä alukselle 2 kohdassa tarkoitettuja tieteellisiä tarkkailijoita, vaihtoehtoiset tietojen keruumenetelmät sekä jäsenvaltioihin sovellettavat säännöt, jotka koskevat mainittujen edellytysten ja menetelmien seurantaa ja niistä raportointia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

 199/2008 (mukautettu)

4. Yhteisön kalastusalusten päälliköt voivat kieltäytyä päästämästä merellä sovellettavan seurantajärjestelmän mukaisesti toimivia näytteenottajia alukselle ainoastaan, jos aluksella ilmiselvästi ei ole riittävästi tilaa tai jos tämä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti turvallisuussyistä perusteltua. Tällöin tiedot on kerättävä käyttäen yhteisön kalastusaluksen miehistön toteuttamaa omatoimista näytteenotto-ohjelmaa, jonka kansallisen ohjelman toteutuksesta vastaava viranomainen on laatinut ja jota se valvoo.

12 artikla

Merellä tehtävät tieteelliset tutkimukset

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä kaupallisesta kalastuksesta saatavista tiedoista riippumattomia tieteellisiä tutkimuksia merellä kantojen runsauden ja jakautumisen sekä kalastustoiminnan ympäristövaikutusten arvioimiseksi.

2. Luettelo sellaisista merellä tehtävistä tieteellisistä tutkimuksista, jotka voivat saada yhteisön tukea, hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III LUKU

4 jakso
Tiedonhallintamenettely

1312 artikla

Tietojen säilyttäminen

Jäsenvaltioiden on

a) varmistettava, että kansallisten ohjelmien  työsuunnitelmien  mukaisesti kerätyt perustiedot säilytetään turvallisesti sähköisissä tietokannoissa, ja toteutettava kaikki toimenpiteet varmistaakseen, että niitä käsitellään luottamuksellisina;

b) varmistettava, että kansallisissa ohjelmissa  työsuunnitelmissa  kerättyihin sosioekonomisiin perustietoihin liittyvät metatiedot säilytetään turvallisesti sähköisissä tietokannoissa;

 199/2008

c) toteutettava tarvittavat tekniset toimenpiteet tietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, vahingoittumiselta, jakelulta tai luvattomalta käytöltä.

 199/2008 (mukautettu)

1413 artikla

Tietojen laadunvalvonta ja validointi

1. Jäsenvaltiot vastaavat kansallisten ohjelmien  työsuunnitelmien  mukaisesti kerättyjen perustietojen laadusta ja täydellisyydestä sekä niistä johdetuista, loppukäyttäjille toimitettavista yksilöimättömistä ja yhdistetyistä tiedoista.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a) kansallisten ohjelmien  työsuunnitelmien  mukaisesti kerättyjen perustietojen virheettömyys tarkistetaan asianmukaisesti aiheellisia laadunvalvontamenettelyjä noudattaen;

b) kansallisten ohjelmien  työsuunnitelmien  mukaisesti kerätyistä perustiedoista johdetut yksilöimättömät ja yhdistetyt tiedot validoidaan ennen niiden toimittamista loppukäyttäjille;

c) edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut perustietoihin, yksilöimättömiin tietoihin ja yhdistettyihin tietoihin sovellettavat laadunvarmistusmenettelyt kehitetään kansainvälisten tieteellisten elinten, alueellisten kalastusjärjestöjen, ja STECF:n  ja 8 artiklassa tarkoitettujen alueellisten koordinointiryhmien  hyväksymien menettelyjen mukaisesti.

IVIII LUKU

YKP:N YHTEISEN KALASTUSPOLITIIKAN PUITTEISSA KERÄTTYJEN TIETOJEN KÄYTTÖ

 199/2008

15 artikla

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tiedot

1. Tätä lukua sovelletaan kaikkiin tietoihin, jotka on kerätty

a) asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) 788/96, (EY) N:o 2091/98, (EY) N:o 104/2000, (EY) N:o 2347/2002, (EY) N:o 1954/2003, (EY) N:o 2244/2003, (EY) N:o 26/2004, (EY) N:o 812/2004, (EY) N:o 1921/2006, (EY) 1966/2006 ja (EY) N:o 1100/2007 nojalla;

b) tämän asetuksen nojalla:

i) alusten toimintaa koskevat tiedot, jotka perustuvat satelliittiseurannasta ja muista vaadittua muotoa noudattavista seurantajärjestelmistä saatuihin tietoihin;

ii) tiedot, joiden perusteella voidaan luotettavasti arvioida kunkin kannan saaliiden kokonaismäärä määriteltyjen alueellisten kalastustyyppien ja laivaston osien, maantieteellisen alueen ja ajanjakson mukaan jaoteltuna, poisheitetyt saaliit mukaan luettuina, sekä tarvittaessa myös virkistyskalastuksen saalistiedot;

iii) kaikki hyödynnettävien kantojen tilan arvioimiseksi tarvittavat biologiset tiedot;

iv) ekosysteemiä koskevat tiedot, joita tarvitaan ekosysteemiin kohdistuvien kalastustoiminnan vaikutusten arvioimiseen;

v) kalastusalan sosioekonomiset tiedot.

2. Jäsenvaltioiden on vältettävä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen päällekkäistä keruuta.

1614 artikla

Perustietojen saatavuus ja siirto

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla on pääsy 1312 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin kansallisiin sähköisiin tietokantoihin 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti kerättyjen, muiden kuin sosioekonomisten perustietojen olemassaolon tarkistamiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla on pääsy 1312 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin kansallisiin sähköisiin tietokantoihin 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti kerättyjen sosioekonomisten tietojen tarkistamiseksi.

 199/2008 (mukautettu)

3. Jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa sopimuksia sen varmistamiseksi, että komissiolla on tosiasiallinen ja esteetön pääsy niiden 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin sähköisiin tietokantoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muissa yhteisön  unionin  säännöissä vahvistettujen velvoitteiden noudattamista.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merellä tehtävissä tieteellisissä tutkimuksissa kerätyt perustiedot toimitetaan yhteisön  unionin  ja jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti kansainvälisille tieteellisille järjestöille ja alueellisten kalastusjärjestöjen asiaankuuluville tieteellisille elimille.

 199/2008

1715 artikla

Perustietojen käsittely

1. Jäsenvaltioiden on koostettava perustiedot yksilöimättömien tai yhdistettyjen tietojen tietokokonaisuuksiksi noudattaen

a) olemassa olevia asiaankuuluvia kansainvälisiä vaatimuksia;

b) olemassa olevia kansainvälisellä tai aluetasolla sovittuja protokollia.

2. Jäsenvaltion on toimitettava loppukäyttäjille ja komissiolle tarvittaessa kuvaus pyydettyjen tietojen käsittelyssä sovelletuista menetelmistä ja niiden tilastolliset ominaisuudet.

 199/2008

18 artikla

Yksilöimättömien ja yhdistettyjen tietojen toimittaminen

1. Jäsenvaltioiden on asetettava yksilöimättömät ja yhdistetyt tiedot loppukäyttäjien saataville tieteellisten analysointien tueksi

a) kalastuksenhoitoa koskevien lausuntojen perusteeksi, alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat mukaan lukien;

b) julkisen keskustelun ja sidosryhmien kalastuspolitiikan kehittämiseen osallistumisen lisäämiseksi;

c) tieteellistä julkaisemista varten.

2. Tarvittaessa jäsenvaltiot voivat nimettömyyden turvaamiseksi kieltäytyä antamasta loppukäyttäjille 1 kohdan b alakohdassa mainittuja tarkoituksia varten alusten toimintaa koskevia tietoja, jotka perustuvat alusten satelliittiseurannasta saatuihin tietoihin.

19 artikla

Yksilöimättömien ja yhdisteltyjen tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on siirrettävä yksilöimättömät ja yhdistetyt tiedot suojatussa sähköisessä muodossa.

20 artikla

Yksilöimättömien ja yhdisteltyjen tietojen siirtomenettely

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännöllisesti lähetettävät merkitykselliset yksilöimättömät ja yhdistetyt tiedot toimitetaan ajoissa asianomaisille alueellisille kalastusjärjestöille, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö on, ja yhteisön ja jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti asiaankuuluville kansainvälisille tieteellisille elimille.

2. Jos yksilöimättömiä ja yhdistettyjä tietoja pyydetään tieteellistä erityisanalyysia varten, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot toimitetaan loppukäyttäjille

a) edellä 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista tarkoitusta varten kahden kuukauden kuluessa näitä tietoja koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

b) edellä 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista tarkoitusta varten kahden kuukauden kuluessa näitä tietoja koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

3. Jos yksilöimättömiä ja yhdistettyjä tietoja pyydetään 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tieteellistä julkaisemista varten, jäsenvaltiot

a) voivat tietojen kerääjien ammattietujen suojelemiseksi pidättyä siirtämästä tietoja loppukäyttäjille kolmen vuoden ajan tietojen keräämisestä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava loppukäyttäjille ja komissiolle tällaisista päätöksistä. Komissio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pidentää tätä aikaa;

b) varmistavat, että tiedot toimitetaan loppukäyttäjille kahden kuukauden kuluessa näitä tietoja koskevan pyynnön vastaanottamisesta, jos edellä mainittu kolmen vuoden määräaika on jo päättynyt.

4. Jäsenvaltiot voivat kieltäytyä siirtämästä asianomaisia yksilöimättömiä ja yhdistettyjä tietoja ainoastaan

a) jos on vaara, että luonnolliset ja/tai oikeushenkilöt voidaan tunnistaa, jolloin jäsenvaltio voi ehdottaa loppukäyttäjän tarpeiden tyydyttämiseksi vaihtoehtoisia tapoja, jotka turvaavat nimettömyyden;

b) jäljempänä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

c) jos samat tiedot ovat jo saatavilla muussa muodossa tai formaatissa, joka on helposti loppukäyttäjien saatavilla.

5. Jos muiden loppukäyttäjien kuin asianomaisten alueellisten kalastusjärjestöjen, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö on, ja asiaankuuluvien kansainvälisten tieteellisten elimien pyytämät tiedot eivät ole samoja kuin asianomaisille alueellisille kalastusjärjestöille, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö on, ja asiaankuuluville kansainvälisille tieteellisille elimille toimitetut tiedot, jäsenvaltiot voivat laskuttaa tietojen poimimisesta ja tarvittaessa yhdistämisestä aiheutuvat tosiasialliset kustannukset kyseisiltä loppukäyttäjiltä.

 uusi

16 artikla

Menettely yksilöimättömien ja yhdisteltyjen tietojen saatavuuden varmistamiseksi

1.    Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset prosessit ja sähköiset tekniikat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 25 artiklan tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi, ja niiden on pidättäydyttävä rajoittamasta tarpeettomasti laajinta mahdollista yksilöimättömien ja yhdisteltyjen tietojen jakelua.

2.    Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaiset suojatoimet, jos tiedot sisältävät tietoja tunnistetuista tai tunnistettavissa olevista luonnollisista henkilöistä. Komissiolle siirretään valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla määritellään asianmukaiset suojatoimet, joita on käytettävä tällaisia tietoja käsiteltäessä.

3.    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiaankuuluvat yksilöimättömät ja yhdistellyt tiedot päivitetään ja saatetaan loppukäyttäjien saataville yhden kuukauden kuluessa kyseisiä tietoja koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Jos pyynnön esittää jokin muu asianomainen osapuoli, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot päivitetään ja asetetaan saataville kahden kuukauden kuluessa kyseisiä tietoja koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

4.    Jos yksilöimättömiä tietoja pyydetään tieteellistä julkaisua varten, jäsenvaltiot voivat tietojen kerääjien ammatillisten etujen suojaamiseksi vaatia, että tietojen julkaisua lykätään kolmella vuodella siitä päivämäärästä, johon tiedot liittyvät. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava loppukäyttäjille ja komissiolle tällaisista päätöksistä ja niiden perusteista.

17 artikla

Yhteensopivat tietojen säilytys- ja vaihtojärjestelmät

1. Jotta kustannuksia saataisiin karsittua ja loppukäyttäjien ja muiden asianomaisten osapuolten pääsyä tietoihin helpotettaisiin, jäsenvaltioiden, komission, tieteellisten neuvoa-antavien elinten ja asiaankuuluvien loppukäyttäjien on tehtävä yhteistyötä tietojen yhteensopivien säilytys- ja vaihtojärjestelmien kehittämiseksi ottaen huomioon direktiivin 2007/2/EY säännökset. Kyseisillä järjestelmillä on myös helpotettava tietojen jakelua muille asianomaisille osapuolille. Edellä 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja alueellisia työsuunnitelmia voidaan käyttää tällaisista järjestelmistä sopimiseen.

2.    Jos 1 kohdassa tarkoitettuihin tietojen säilytys- ja vaihtojärjestelmiin sisältyy tietoja tunnistetuista tai tunnistettavissa olevista luonnollisista henkilöistä, on otettava käyttöön suojatoimia. Komissiolle siirretään valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla määritellään asianmukaiset suojatoimet, joita on käytettävä tällaisia tietoja käsiteltäessä.

3.    Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä säännöistä, jotka koskevat menettelyjä, muotoja, koodeja ja aikatauluja, joita on käytettävä tietojen säilytys- ja vaihtojärjestelmien yhteensopivuuden varmistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2118 artikla

Tietojen toimittamisesta kieltäytymisen tarkistaminen

1. Jos jäsenvaltio kieltäytyy toimittamasta tietoja 20 artiklan 3 kohdan a alakohdan  16 artiklan 4 kohdan  nojalla, loppukäyttäjä voi pyytää komissiota tarkistamaan kieltäytymisen. Jos komissio havaitsee, että kieltäytymistä ei ole asianmukaisesti perusteltu, se voi vaatia jäsenvaltiota toimittamaan tiedot loppukäyttäjälle kuukauden kuluessa.

2. Jos jäsenvaltio ei toimita tietoja 1 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sovelletaan 8 artiklan 5 ja 6 kohtaa.

2219 artikla

Loppukäyttäjän  Tietojen käyttäjän  velvollisuudet

1. Tietojen loppukäyttäjän

a) on käytettävä tietoja ainoastaan pyynnössä  tietopyynnössä  mainittuun tarkoitukseen 18  16  artiklan mukaisesti;

 199/2008

b) on ilmoitettava asianmukaisesti tietolähde;

c) on vastattava tieteen etiikan mukaisesti moitteettomasta ja asianmukaisesta tietojen käytöstä;

d) on ilmoitettava komissiolle ja asianomaisille jäsenvaltioille kaikista tietoihin mahdollisesti liittyvistä ongelmista;

e) on toimitettava asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle tietojen käytöstä saatuja tuloksia koskevat viitetiedot.

Tietojen loppukäyttäjä

f) ei saa toimittaa pyydettyjä tietoja edelleen kolmansille osapuolille ilman kyseisen jäsenvaltion suostumusta;

g) ei saa myydä tietoja kolmannelle osapuolelle.

 199/2008 (mukautettu)

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tapaukset, joissa loppukäyttäjät  tietojen käyttäjät  eivät ole noudattaneet näitä säännöksiä.

3. Jos loppukäyttäjä  tietojen käyttäjä  ei noudata jotakin 1 kohdassa säädetyistä vaatimuksista, komissio voi antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle luvan rajoittaa kyseisen loppukäyttäjän  tietojen käyttäjän  pääsyä tietoihin tai estää sen kokonaan.

VIV LUKU

TIETEELLISTEN LAUSUNTOJEN TUKEMINEN

2320 artikla

Kansainvälisten elinten kokouksiin osallistuminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset asiantuntijat osallistuvat alueellisten kalastusjärjestöjen, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö  unioni  on, ja kansainvälisten tieteellisten elinten asiaa käsitteleviin kokouksiin.

2421 artikla

Yhteensovittaminen ja yhteistyö

1. Jäsenvaltiot ja komissio sovittavat toimensa yhteen ja tekevät yhteistyötä parantaakseen edelleen  tietojen laatua, oikea-aikaisuutta ja kattavuutta, jotta voidaan parantaa tieteellisten lausuntojen luotettavuutta sekä alueellisten kalastusjärjestöjen, joiden sopimuspuoli tai tarkkailija yhteisö  unioni  on, ja kansainvälisten tieteellisten elinten työohjelmia ja -menetelmiä.

 199/2008

2. Yhteensovittaminen ja yhteistyö on toteutettava siten, ettei se estä avointa tieteellistä keskustelua ja että sillä pyritään edistämään tieteellisten lausuntojen puolueettomuutta.

VIV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

 199/2008 (mukautettu)

25 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2622 artikla

Seuranta

1. Komissio seuraa yhdessä STECF:n kanssa kansallisten ohjelmien  työsuunnitelmien  toteutusta asetuksen (EYEU) N:o 2371/2002 1380/2013 30 47 artiklassa perustetussa kalastus- ja vesiviljelyalan komiteassa, jäljempänä ’komitea’.

 uusi

2. Komissio antaa viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja toiminnasta.

23 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.     Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.    Siirretään 4, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi.

3.    Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4, 16 ja 17 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.    Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.    Edellä olevan 4, 16 ja 17 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

 199/2008 (mukautettu)

2724 artikla

Komitea  Komiteamenettely 

1. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa   Kkomissiota avustaa  asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan  komitea.  Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.  

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa  asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan yksi kuukausi.

2825 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan asetus (EY) N:o 1543/2000  199/2008  1 päivästä tammikuuta 2009  […..] . Kumottuja säännöksiä sovelletaan kuitenkin ennen 31 päivää joulukuuta 2008  tämän asetuksen voimaantuloa  hyväksyttyihin kansallisiin ohjelmiin.

2. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

2926 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 1543/2000, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, yhteisön puitteista yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamista varten tarvittavien tietojen keruulle ja hallinnalle.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008 kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta.

(3) COM(2014)910 lopullinen.

(4)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).  

(5) Neuvoston pääsihteeristön pysyvien edustajien komitealle 11 päivänä kesäkuuta 2013 osoittaman muistion 10629/13 liite I.

(6) Tätä suositellaan myös Euroopan parlamentin vuonna 2013 julkaisemassa raportissa: http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/etudes/join/2013/495865/IPOL-PECH_ET(2013)495865_EN.pdf

(7) Loppukäyttäjät ovat elimiä, jotka ovat tutkimuksen tai kalastuksenhoidon vuoksi kiinnostuneita kalatalousalaa koskevien tietojen tieteellisestä analysoinnista.

(8) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta.

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 762/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, jäsenvaltioiden vesiviljelyä koskevien tilastojen toimittamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 788/96 kumoamisesta.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1921/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, jäsenvaltioissa tapahtuvaa kalastustuotteiden maihintuontia koskevien tilastotietojen toimittamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1382/91 kumoamisesta.  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto).Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 217/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Luoteis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä ja kalastustoimintaa koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto).Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto).Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 295/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yritystoiminnan rakennetilastoista (uudelleen laadittu toisinto).

(10) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32008L0056  

(11) INSPIRE, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY.

(12) Kansainvälinen merentutkimusneuvosto.

(13) Välimeren yleinen kalastuskomissio.

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY.

(15) http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=COM:2014:254:REV1&from=EN . Komissio totesi, että puutteellinen tietämys merestä on yksi seikka, joka estää innovointia siniseen talouteen.

(16) Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014. Jäsenvaltioissa tietojenkeruupuitteissa toteutettavien tiedonkeruutoimien täytäntöönpanoon voi nykyään saada 80 prosenttia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoitua osarahoitusta. Vuosien 2007–2013 järjestelyissä osarahoitusosuus oli 50 prosenttia. Vuosina 2014–2020 käytettävissä olevat määrärahat ovat 520 miljoonaa euroa. Toisin sanoen tietojenkeruuseen on saatavilla enemmän määrärahoja, koska käytettävissä oleva julkisten menojen kokonaismäärä (EU ja jäsenvaltiot) on seitsemän vuoden aikana 650 miljoonaa euroa. Jäsenvaltioiden rahoitusosuus vähenee huomattavasti vuotuisesta noin 30 miljoonasta eurosta 18,5 miljoonaan euroon.

(17) Tämän ehdotuksen sisältämät tarpeet ja syvänmeren kalastukseen pääsyä koskeva asetusehdotus on tarpeen sovittaa yhteen 19 artiklassa ja liitteessä II tarkoitettujen tiedonkeruuta koskevien säännösten osalta; asetusehdotus on tällä hetkellä käsiteltävänä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa ( http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2012:0371:FIN:FI:PDF )

(18) Koordinointi EU:n tasolla tapahtuu tiedonkeruuta käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän kautta. Sen tehtäväksi annetaan muun muassa taloudellisten kysymysten suunnitteluryhmän nykyiset tehtävät.

(19) On syytä huomata, että tieteelliset lausunnot eivät koske ainoastaan kalavarojen säilyttämistä vaan myös ekosysteemiperusteista kalastusta ja ympäristövaikutusten arviointia.

(20) Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).  

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).

(23) EYVL L 358, 31.12.2002,s. 59. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 865/2007 (EUVL L 192, 24.7.2007, s. 1).

(24) EYVL L 176, 15.7.2000, s. 1.

(25) EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1098/2007 (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1).

(26) EYVL L 108, 1.5.1996, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(27) EYVL L 266, 1.10.1998, s. 36.

(28) EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1759/2006 (EUVL L 335, 1.12.2006, s. 3).

(29) EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2269/2004 (EUVL L 396, 31.12.2004, s. 1).

(30) EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1.

(31) EUVL L 333, 20.12.2003, s. 17.

(32) EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1799/2006 (EUVL L 341, 7.12.2006, s. 26).

(33) EUVL L 150, 30.4.2004, s. 12, oikaisu EUVL L 185, 24.5.2004, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 809/2007 (EUVL L 182, 12.7.2007, s. 1).

(34) EUVL L 403, 30.12.2006, s. 1.

(35) EUVL L 409, 30.12.2006, s. 1, oikaisu EUVL L 36, 8.2.2007, s. 3.

(36) EUVL L 248, 22.9.2007, s. 17.

(37) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(38) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1921/2006 annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, jäsenvaltioissa tapahtuvaa kalastustuotteiden maihintuontia koskevien tilastotietojen toimittamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1382/91 kumoamisesta (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 1).

(39) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 295/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yritystoiminnan rakennetilastoista (EUVL L 97, 9.4.2008, s. 13)

(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(41) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 762/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, jäsenvaltioiden vesiviljelyä koskevien tilastojen toimittamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 788/96 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 1).

(42) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

(43) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 217/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Luoteis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä ja kalastustoimintaa koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 42).

(44) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

(45) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(46) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1236/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2791/1999 kumoamisesta (EUVL L 348, 31.12.2010, s. 17).

(47) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(48) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(49) Neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä (EYVL L 351, 28.12.2002, s. 6).

(50) Neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004, annettu 26.4.2004, kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta (EUVL L 150, 30.4.2004, s. 12).

(51) Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(52) Neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2007, annettu 18 päivänä syyskuuta 2007, Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä (EUVL L 248, 22.9.2007, s. 17).

(53) Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) 2847/93 ja (EY) 1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) 3317/94 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33).

(54) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(55) Komission asetus (EY) N:o 204/2006, annettu 6 päivänä helmikuuta 2006, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 571/88 mukauttamisesta ja komission päätöksen 2000/115/EY muuttamisesta maatilojen rakennetta koskevien yhteisön tilastotietojen keruun järjestämistä varten vuonna 2007 (EUVL L 34, 7.2.2006, s. 3).

(56) Komission asetus (EU) N:o 717/2010, annettu 6 päivänä elokuuta 2010, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön (EUVL L 210, 11.8.2010, s. 24).

(57) EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

(58) EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.

(59) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(60) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(61) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(62) EUVL L 281, 23.11.1995, s. 31. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

(63) EUVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(64) EUVL L 160, 14.6.2006, s. 1.

(65) EUVL L 225, 31.8.2005, s. 18.

(66) EUVL L 187, 20.7.2099, s. 70. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2004/864/EY (EUVL L 370, 17.12.2004, s. 91).

(67) EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2007/409/EY (EUVL L 155, 15.6.2007, s. 68).

(68) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(69) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(70) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(71) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 18.6.2015

COM(2015) 294 final

LIITE

asiakirjaan

ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi

kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (uudelleen laadittu toisinto)

{SWD(2015) 118 final}

LIITE

asiakirjaan

ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi

kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (uudelleen laadittu toisinto)

ê 199/2008 (mukautettu)

LIITE

LIITE

Vastaavuustaulukko