12.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/30

1.

korostaa, että EU:n alueellinen toimintasuunnitelma on alusta pitäen määrittynyt toimintopainotteiseksi politiikkojen kehykseksi, joka laadittiin edistämään monikeskuksista aluekehitystä EU:ssa. Vastuu poliittisesta toiminnasta kuuluu pääasiassa paikallis- ja alueviranomaisille, jäsenvaltioille ja Euroopan unionin toimielimille.

2.

muistuttaa, että alueellisen toimintasuunnitelman tavoitteena on esittää aluekehitystä koskevat strategiset suuntaviivat, tukea alueellisen ulottuvuuden sisällyttämistä politiikan eri osa-alueille kaikilla hallinnon tasoilla sekä varmistaa Eurooppa 2020 -strategian toteuttaminen alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteiden mukaisesti (1).

3.

pitää valitettavana, että alueellinen toimintasuunnitelma loisti vuosien ajan poissaolollaan poliittiselta areenalta, mutta pitää tervetulleena nykyisen puheenjohtajakolmikon eli Italian, Latvian ja Luxemburgin tähän asiaan osoittamaa kiinnostusta.

4.

painottaa, että paikkakohtainen (place-based) lähestymistapa on ainoa asianmukainen toimintapoliittinen malli, jonka avulla unioni kykenee vastaamaan Euroopan kansalaisten odotuksiin (2). Niinpä Euroopan unionin täytyy omaksua alueiden komitean sekä paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden asianomaisten tahojen aktiivisella tuella mittavampi rooli kehitettäessä konkreettisiin alueisiin kohdennettua lähestymistapaa, joka helpottaa EU:n alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

5.

toteaa, että tarvitaan sellaista yhteistä strategista suunnittelua Euroopan aluetta varten, joka perustuu yleisnäkemykseen tulevasta kehityksestä, jonka avulla edistetään unionin politiikkojen parempaa koordinointia ja eri alojen välistä synergiaa ja jonka yhteydessä ilmoitetaan selkeästi, mitkä instituutiot ovat vastuussa alueellisen toimintaohjelman toteuttamisesta EU:n, valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

6.

katsoo, että tässä yhteydessä on suunnittelu- ja koordinointimekanismien ohella välttämättä tarpeen lisätä tietoisuutta sekä tarjota alueellista tietoa ja menetelmällistä tukea paikallis- ja alueviranomaisille, jotta saadaan aikaan kestävämmällä pohjalla olevaa ja sosiaalisesti osallistavampaa kehitystä. Tähän liittyen on vielä paljon tehtävää, jotta kaikkialta EU:sta saadaan vertailukelpoisia tietoja paikallistasolta ja sitä alemmilta tasoilta.

7.

kehottaa näin ollen kehittämään yhdennetyn aluekehitysstrategian unionin tasolla varmistaen kuitenkin, että paikallis- ja aluetasolla olevia suunnitteluvaltuuksia kunnioitetaan (3).

8.

kehottaa vahvistamaan alueellista ulottuvuutta Eurooppa 2020 -strategian ja sen jälkeisien toimien tehokkaassa toteuttamisessa, jossa erityisesti otetaan huomioon EU:n politiikan alueelliset vaikutukset. Tätä ajatellen komitea suosittaa, että alakohtaisia toimintapolitiikkoja tarkastellaan uudelleen niistä johtuvien alueellisten vaikutusten kannalta ja että kutakin EU:n politiikkaa ja etenkin vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevien lakien säätämisprosessin peruselementiksi otetaan alueellisten vaikutusten arviointi. Se olisi olennainen osa sääntelyn vaikutusten arviointia.

9.

korostaa tarvetta valvoa EU:n tason välttämättömiä toimia suhteettomasti kasvavien alueellisten erojen torjumiseksi koko unionissa, jossa viimeaikainen kriisi uhkaa vakavasti alueellista yhteenkuuluvuutta.

10.

katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee konkreettisen paikkakohtaisen kehitysstrategian ja että tämänsuuntaisia toimia pitää tehostaa uuden koheesiopoliittisen lainsäädäntöpaketin puitteissa. Toisin sanoen koheesiopolitiikassa täytyy sovittaa yhteen ehdollisuuden periaate ja toissijaisuusperiaate, ja viimeksi mainittuun periaatteeseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

11.

muistuttaa jälleen, että unionin aluepolitiikassa on otettava huomioon EU:n eri poliittisten strategioiden vaikutukset alueisiin, kaupunkeihin ja taajama-alueisiin ja taattava, että ajankohtaiset haasteet pystytään ratkaisemaan kokonaisvaltaisella tavalla, joka käsittää muutakin kuin rakenne- ja investointirahastot. Esimerkkeinä muista EU:n politiikanaloista, joilla on selviä alueellisia vaikutuksia ja jotka toimien olisi katettava, voidaan mainita ympäristö-, liikenne- ja sisämarkkinapolitiikat sekä digitaalistrategia. Alueellinen ulottuvuus pitää ottaa huomioon politiikan muotoilussa, jotta voidaan maksimoida yhteisvaikutus, hyödyntää kehitysmahdollisuuksia ja välttää kielteiset poliittiset vaikutukset.

12.

suosittaa jälleen, että keskinäisen valvontajärjestelmän vahvistamiseksi ja tasapainon varmistamiseksi perustetaan koheesiopoliittinen neuvosto, jossa kokoontuvat aluekehityksestä kunkin jäsenvaltion asiaankuuluvalla julkisen vallan tasolla vastaavat ministerit sekä alueiden komitean edustaja yhteistyön koordinaattorina. Komitea toteaa olevansa halukas osallistumaan aktiivisesti tällaisen elimen perustamisesta käytäviin poliittisiin keskusteluihin varmistaakseen, että niissä otetaan täysimääräisesti huomioon paikallis- ja alueyhteisöjen näkemykset.

13.

painottaa, että kumppanuus on koheesiopolitiikan tehostamisen olennainen edellytys ja että ainoastaan monitasoinen hallintojärjestelmä mahdollistaa Euroopan unionin strategisten suuntaviivojen tehokkaan nivomisen alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin (4).

14.

toistaa tukevansa uusia mekanismeja tai välineitä, joilla vahvistetaan alueellista lähestymistapaa paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (Community-led local development, CLLD) ja yhdennettyjen alueellisten investointien (Integrated Territorial Investments, ITI) avulla. Ne tarjoavat erinomaisen tilaisuuden parantaa paikallisviranomaisten, kuntien ja alueiden mahdollisuuksia hyödyntää EU-rahoitusta talouskasvun ja vaurauden saavuttamiseksi ja lähentymisen jatkamiseksi. Komitea pitääkin valitettavana, että vaikka monet jäsenvaltiot ovat harkinneet näiden välineiden soveltamista käytännössä, niiden käyttöönottoa jarruttavat EU:n asetusten edelleen sisältämät sääntelylliset esteet ja hallintoviranomaisten haluttomuus antaa EU:n toimien toteutuksen tapahtua alue- ja paikallistasolla.

15.

toteaa, että koska mainittujen välineiden täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa vaihtelee tasoltaan suuresti, pitää kyseisten aluekehityksen tukemiseen tarkoitettujen välineiden hallintoon, toteuttamiseen, seurantaan ja valvontaan tarkoitettujen järjestelmien olla maksimaalisesti virtaviivaistettuja ja koordinoituja.

16.

huomauttaa kuitenkin, että alueellinen lähestymistapa kehitykseen nähden kattaa paljon muutakin kuin nämä välineet ja että se olisi sisällytettävä kaikkiin koheesiopolitiikan näkökohtiin.

17.

kehottaa noudattamaan tarkemmin alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklaa. Kyseisessä artiklassa todetaan, että unioni pyrkii vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä kiinnittäen erityistä huomiota maaseutualueisiin, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestökehitykseen liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin. Yksi avain alueellisen toimintasuunnitelman 2020 lopulliseen onnistumiseen olisi näet näiden alueiden auttaminen selviytymään niiden kehitystä haittaavista rakenteellisista tekijöistä.

18.

korostaa lisäksi syrjäisimpien alueiden erityistapausta. Niiden kohdalla on otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa määritellyt erityispiirteet ja rajoitteet, jotta nämä alueet voivat raivata kehityksensä tiellä olevat rakenteelliset esteet ja jotta niistä voi näin tulla myös yksi keskeisistä tekijöistä alueellisen toimintasuunnitelman 2020 onnistumista silmällä pitäen.

19.

katsoo, että lisäksi olisi otettava huomioon muut väestörakenteeseen liittyvät haasteet, kuten väestökato, väestön ikääntyminen ja erittäin hajallaan asuva väestö, joilla on tavattoman suuri vaikutus alueisiin. Komitea kehottaa komissiota kiinnittämään koheesiopolitiikan toteutuksessa erityistä huomiota alueisiin, joiden maantieteelliset ja väestöön liittyvät toimintaedellytykset ovat epäsuotuisimmat (5).

20.

kehottaa avaamaan uudelleen keskustelun siitä, millä muilla indikaattoreilla BKT:n lisäksi (GDB and beyond) kyetään mittaamaan elämänlaatua, ja korostaa, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite täydentää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta ja että sen takia niitä ei voida mitata pelkästään taloudellisten indikaattorien avulla. EU:n älykäs, kestävä ja osallistava kasvu merkitsee muutakin kuin vain BKT:n kasvattamista. Siihen sisältyy myös alueellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja etenkin ympäristöön liittyviä näkökohtia, jotka ovat erityisen merkityksellisiä maaseutualueilla ja harvaan asutuilla alueilla. Tältä osin vihreiden infrastruktuurien suunnittelu maaseudulla ja kaupungeissa parantaa alueen laatua ja vähentää sen haavoittuvuutta. Indikaattoreita valittaessa on otettava huomioon, että tilastotietojen saatavuus on rajallista aluetasolla kaikissa jäsenvaltioissa.

21.

kehottaa ottamaan käyttöön vertailukelpoiset ja luotettavat indikaattorit ja indeksit, joita voidaan käyttää mitta-, tuki- ja seurantavälineinä alueellisen yhteenkuuluvuuden, kokonaisvaltaisen alueellisen kehityksen ja rakenteellisten ongelmien, alueellisten haasteiden ja mahdollisuuksien sekä eri maantieteellisiin tasoihin ja aluetyyppeihin kohdistuvien alueellisten vaikutusten osalta (6). Tämä auttaa päätöksentekijöitä tekemään tietoon pohjautuvia aluesuunnitteluratkaisuja suhteellisuuden vaatimusten mukaisesti.

22.

pitää oleellisen tärkeänä ottaa huomioon ilmastoon ja ympäristöön liittyvät riskit sekä niiden alueelliset vaikutukset.

23.

painottaa lisäksi tarvetta käynnistää keskustelu koheesiopolitiikan vuoden 2020 jälkeisestä tulevaisuudesta. Keskustelussa tulisi erityisesti tarkastella sitä, onko saavutettu politiikan alkuperäiset tavoitteet, jotka koskevat kulloiseenkin alueeseen kohdennetun lähestymistavan tukemista. Samalla on kuitenkin myös tarkasteltava sitä, vastaako ERI-rahastoihin sovellettava nykyinen jakomenettely täysin politiikan tavoitteita ja otetaanko siinä alueellinen monimuotoisuus riittävästi huomioon.

24.

panee merkille, että EU:n monikeskuksinen kehitys on ratkaisevan tärkeää alueellisen yhteenkuuluvuuden toteutumisen kannalta, sillä se tukee jäsennellympää kaupunkijärjestelmää ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävien tavaroiden ja palvelujen parempaa tarjontaa koko alueella.

25.

muistuttaa, että tehokkuus ja laatu Euroopassa riippuvat verkostoitumisesta kaikenkokoisten kaupunkien kesken – paikalliselta aina globaalille tasolle – sekä kansalaisten roolin kasvattamisesta ja paikallisista toimenpiteistä, joilla edistetään omia vahvuuksia Euroopan tasolla ja maailmanlaajuisesti.

26.

korostaa, että avoimuus naapurimaiden ja muun maailman suhteen on olennainen edellytys kaikille Euroopan kaupungeille ja alueille, jotka haluavat hyötyä globaalin kasvun ja teknologian edistysaskeleiden tarjoamista kehitysmahdollisuuksista. Erityisesti EU:n ulkorajoilla tehtävän rajatylittävän yhteistyön tukeminen on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi tässä yhteydessä. Euroopan pitkäkestoinen kehitys on riippuvainen kunkin kaupungin ja alueen parhaiden kilpailuvalttien kokonaisvaltaisesta arvioinnista ja hyödyntämisestä sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen yhteydessä ja kun tehostetaan yhteistä kehitysstrategiaa erityisesti Euro–Välimeri-kumppanuuden ja itäisen kumppanuuden sekä myös transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) puitteissa (7).

27.

korostaa, että kehittyneimpien kaupunkien ja alueiden yhteistyö tuottaa lisäarvoa ja edistää kehitystä lähiseuduilla. Komitea korostaa sen vuoksi, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli ja niiden lausunnot ja ehdotukset on otettava huomioon, koska kyseiset julkisen vallan tahot ovat suoraan EU:n toimintapolitiikkojen vaikutuspiirissä.

28.

korostaa monikeskuksisen aluekehityksen mallin hyötyjä ja muistuttaa siinä yhteydessä taajama- ja maaseutualueiden välisten yhteyksien merkityksestä.

29.

kehottaa omaksumaan poliittisen lähestymistavan, joka edistää toiminnallisten alueiden luomista sekä kotimaassa että rajojen yli, koska toiminnalliset alueet käsittävät sekä taajama- että maaseutualueita ja koska niiden rooli kehityksen kriittisen massan ylläpitämisessä ja ulkoisille häiriöille altistumisen vähentämisessä on tuotu esille useaan otteeseen taloudellisissa ja alueellisissa analyyseissa.

30.

panee merkille, että sosiaalisen syrjäytymisen alueellisia keskittymiä voidaan havaita niin kaupunki-, kehyskunta- kuin maaseutualueilla, jotka sijaitsevat useissa tapauksissa kohtuullisen elintason saavuttaneiden alueiden naapurustossa. Seutukohtaiset erityispiirteet tulee ottaa huomioon pyrittäessä parantamaan alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa.

31.

kehottaa parantamaan EU:n politiikkojen ja varojen kohdentamista sellaisiin tehokkaisiin ja toimiviin yhteyksiin kaupunkialueiden välillä, joissa otetaan huomioon kaupunkirakenteen hajautuminen ja uudet maankäyttötavat, tiedonsaantiin ja koulutuksen saatavuuteen sekä kaupunkien ja toiminnallisten alueiden verkostojen tosiasialliseen luomiseen (8), jotta voidaan jakaa tietämystä parhaista käytänteistä ja tehokkaista poliittisista ratkaisuista ja hankkeista.

32.

pitää myönteisenä, että alueellisessa toimintasuunnitelmassa 2020 kehotetaan jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja (pienet ja keskisuuret kaupungit mukaan luettuina) edistämään yhteisiä eurooppalaisia ensisijaisia aluekehitystavoitteita, mutta pahoittelee sitä, ettei paikallis- ja alueviranomaisia vieläkään kohdella tasavertaisuuden pohjalta muiden toimijoiden tavoin harjoitettaessa päätöksentekoa näissä asioissa. On ryhdyttävä toimiin, jotta kyseiset julkisen vallan tahot voivat paremmin vastata tärkeimpiin alueellisiin haasteisiin Euroopassa.

33.

toteaa, että pienten ja keskisuurten kaupunkien tehokas toiminta ja maaseudun talouden monipuolistaminen ovat keskeisiä tekijöitä alueellisen toimintasuunnitelman täysimääräisessä täytäntöönpanossa. Tässä yhteydessä strategiassa pitää keskittyä tarjoamaan oikeudenmukainen mahdollisuus käyttää yleistä sosiaalista ja taloudellista etua koskevia palveluja, laajentamaan toiminnallisia alueita (jo laaditun kaupunkeja ja maaseutua koskevan Rurban-aloitteen pohjalta) sekä edistämään pienten ja keskisuurten kaupunkien kulkuyhteyksiä ja niiden keskinäistä yhteenliittämistä (9).

34.

muistuttaa pienten ja keskisuurten taajama-alueiden roolista yhtenä monikeskuksisen aluekehityksen osatekijänä. Tähän viitaten komitea toteaa olevansa hyvillään siitä, että puheenjohtajavaltiokolmikko on ottanut varteen pieniä ja keskisuuria taajama-alueita koskevan teeman analysoidessaan taajama- ja maaseutualueiden yhteyksiä ja esitellessään erilaisten alueiden yhteistyön mekanismeja sekä tasapainoisemman paikallisen ja alueellisen kehityksen saavuttamista. On erittäin tärkeää vahvistaa alueen identiteettiarvoja (maisemaa, kulttuuri- ja ympäristöperintöä) kilpailukykyä ja erottuvuutta maailmanmarkkinoilla edistävinä tekijöinä.

35.

katsoo, että pienillä ja keskisuurilla taajama-alueilla on aktiivinen rooli niitä ympäröivien kylien asujaimiston hyvinvoinnin ja vaurauden varmistamisessa. Ne ovat esimerkiksi työpaikkojen ja palvelujen keskittymiä sekä paikallisliikenteen solmukohtia, ja ne ohjaavat kasvavaa liikennekysyntää. Niinpä niillä on oma roolinsa pyrittäessä rajoittamaan taajama- ja maaseutualueiden väestökatoa. Ne pystyvät kuitenkin myös edistämään metropolialueiden kehittymistä nivoutumalla yhteiseen monikeskuksiseen verkostoon. Ne auttavat ratkaisemaan ympäristöongelmia ja elämänlaatuun liittyviä pulmia, jotka johtuvat väestön ylenmääräisestä keskittymisestä suuriin kaupunkeihin.

36.

kehottaa sen vuoksi kehittämään edelleen koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta ja sovittamaan sen entistä paremmin yhteen muiden kaupunkialueisiin vaikuttavien toimien kanssa kaupunkeja koskevan yhdennetyn toimintaohjelman puitteissa sekä vahvistamaan virallista yhteistyötä eurooppalaisten kaupunkialueiden ja niitä ympäröivän maaseudun välillä (10). Komitea toistaa kehotuksensa laatia valkoinen kirja kaupunkeja koskevasta yhdennetystä toimintaohjelmasta.

37.

pitää Euroopan alueellista yhteistyötä, jota toteutetaan rajanylittävän, alueidenvälisen tai ylikansallisen yhteistyön keinoin (esim. EAYYt), sekä makroaluestrategioita oleellisina välineinä, joiden avulla parannetaan alueellisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa. Komitea onkin tyytyväinen puheenjohtajavaltiokolmikon suunnitelmaan analysoida yhdennettyjen rajatylittävien alueiden luomiseen liittyviä säädöstarpeita ja perustaa neuvostossa työryhmä, joka seuraa makroaluestrategioissa tapahtuvaa edistymistä. Se huomauttaa, että valtiotasoa alempien toimijatahojen osallistumisen näiden välineiden kehittämiseen ja hallinnointiin sekä kyseiseen työryhmään tulee olla jatkossakin perusluonteinen tekijä, jotta varmistetaan, että niiden tavoitteet saavutetaan.

38.

katsoo, että on tarpeen edistää monikeskuksista ja maantieteellisesti tasapainoista kasvua eri alueiden välillä muun muassa toteuttamalla määrätietoisia toimia digitaalisen kuilun umpeenkuromiseksi ja tekemällä yhteistyötä energia-, ilmasto- ja ympäristöalalla, tutkimuksen ja innovoinnin alalla, alueellisten liikenneyhteyksien ja alueiden vetovoimaisuuden kehittämisessä sekä paikallisiin ja alueellisiin ominaispiirteisiin mukautettuun strategiaan perustuvan, kestävän kehityksen mukaisen liikennepolitiikan alalla.

39.

korostaa liikenneinfrastruktuurin roolia alueellisen yhteenkuuluvuuden välineenä. Maantieteellisesti ja väestörakenteeltaan haastaviin alueisiin tulee kiinnittää tähän liittyen erityishuomiota (11). Komitea huomauttaa tässä yhteydessä, että on mahdollista hyödyntää eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymiä rajatylittävien yhteyksien tukemiseen, mukaan luettuina yhteydet kolmansiin maihin, sekä käyttää eduksi erilaisia rahoitusvälineitä, esimerkkinä Verkkojen Eurooppa -väline.

40.

liikenneverkon ydinverkon saamiseksi valmiiksi erityisesti, kun kyse on liikenteen pullonkaulojen poistamisesta ja rajatylittävien yhteyksien helpottamisesta, sekä vahvistamaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista ydinverkkokäytävien yhteistyöfoorumeihin.

41.

tähdentää, kuten kuudennessa koheesiokertomuksessa todetaan, että suuntaviivoissa Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi asetetaan tavoitteeksi luoda aidosti multimodaalinen verkko EU:n tasolla, rautatiet mukaan luettuna, paitsi luomalla uutta myös parantamalla olemassa olevaa infrastruktuuria. Tässä yhteydessä komitea pitää välttämättömänä, että käytettävissä on kestävyysperiaatteiden mukaisia, kilpailukykyisiä, energiatehokkaita, entistä ympäristömyötäisempiä liikennemuotoja ja että suositaan intermodaalisuutta, eri liikennemuotojen yhteensopivuutta ja täydentävyyttä sekä luodaan infrastruktuurihankkeita vähemmän kehittyneillä alueilla, rajaseuduilla sekä alueilla, jotka kärsivät fyysisistä esteistä sisämarkkinoille pääsyn näkökulmasta tai joilla on ongelmia alueellisen yhteenkuuluvuuden alalla.

42.

panee merkille, että alueellisen lähestymistavan soveltamisen merkitys Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa vahvistetaan EU:n alueellisessa toimintaohjelmassa 2020. On hyödynnettävä strategian tarkistamisen tarjoamaa tilaisuutta ja sisällytettävä siihen laajempi alueellinen ulottuvuus. EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa määrittämät tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan, jos strategian paikallinen ja alueellinen ulottuvuus otetaan huomioon, sillä eri alueiden kehitysmahdollisuuksien välillä on eroja (12).

43.

toistaa vaatimuksensa, joka koskee sellaisen alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän valkoisen kirjan laatimista, joka perustuu analyysiin alueellisen toimintasuunnitelman 2020 ja Eurooppa 2020 -strategian keskinäisestä riippuvuussuhteesta, jotta voidaan torjua alueellisten erojen kasvua EU:ssa (13).

44.

suosittaa, että EU:n koheesiopolitiikasta, jonka tavoitteena on taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden aikaansaaminen, pyritään hyötymään selkeästi myös tulevaisuudessa tarkoituksena saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Kun koheesiopolitiikan kasvu- ja yhdentymistavoitteet nivotaan kiinteämmin toisiinsa, se voi auttaa vähentämään eroavuuksia EU:ssa tämän strategian keskeisten tavoitteiden saavuttamista ajatellen ja siten myötävaikuttaa hyvinvoinnin kasvattamiseen koko Euroopassa. Tämä potentiaali on käytettävä johdonmukaisesti eduksi hyödyntämällä koheesiopolitiikan kumppanuuslähtöistä lähestymistapaa, joka strategiana perustuu alueen erityispiirteisiin ja konkreettisiin toimiin, joissa lähtökohtana ovat paikalliset olosuhteet ja mahdollisuudet.

45.

kannattaa näin ollen ajatusta siitä, että ehdotetaan kumppanuutta koskeviin eurooppalaisiin käytännesääntöihin perustuvia Eurooppa 2020 -strategian käytännesääntöjä (14), joilla voidaan varmistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ja muut sidosryhmät otetaan mukaan, kun suunnitellaan ja pannaan täytäntöön pitkän aikavälin kattavia strategisia asiakirjoja, jotka vaikuttavat aluekehitykseen.

46.

korostaa Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston ESPONin puitteissa toteutettavia toimia, joiden tarkoituksena on kehittää indikaattoreita ja indeksejä, jotka liittyvät aluekehitykseen Euroopassa ja joilla voitaisiin tukea päätöksentekijöitä alueellisen koheesion mittaamisen ja seurannan alalla. Komitea pyytää erityisesti laatimaan indikaattoreita, jotka osoittavat, miten alueelliset ja väestönkehitykseen liittyvät haasteet (kuten asutuksen hajanaisuus, alhainen väestötiheys, väestökato ja väestön ikääntyminen) vaikuttavat kestävään, älykkääseen ja osallistavaan kasvuun.

47.

katsoo, että olisi viipymättä koottava vertailukelpoisia tilastotietoja paikallistasolta ja paikallisyhteisöjä pienemmiltä alueilta ja laadittava Eurostatin tilastoluokkia OECD:n ja komission nykyisten kaupunki- ja maaseutualueita koskevien luokitusten pohjalta. Näin saatavat luotettavat tiedot ruohonjuuritasolta voivat edistää sekä päätöksentekoa että arviointia EU:n tasolla.

48.

katsoo, että avoimen ja monikeskuksisen Euroopan rakentaminen on kaikkein johdonmukaisin alueellinen strategia, joka edesauttaa kasvua ja kilpailukykyä, sosiaalista osallisuutta ja kestävän kehityksen tavoitteita, joita Eurooppa 2020 -strategia ja alueellinen toimintasuunnitelma 2020 edistävät tulevina vuosikymmeninä (15). Komitea painottaa tukevansa strategiaa, jossa yhdistyvät kehitys ja koheesio ja joka luo hyviä asuinpaikkoja.

49.

toteaa, että tarvitaan Euroopan aluetta koskevaa yhteistä strategista suunnittelua, joka perustuu kokonaiskuvaan tulevista näkymistä tuettaessa Euroopan aluekehityspolitiikan koordinoinnin parantamista (16).