24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/61

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 43 artiklan,

—

ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohdan sekä 9 ja 10 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0328/2015),

A.

ottaa huomioon, että kalakantojen kestävyys on kalatalousalan tulevaisuuden ehdoton edellytys;

B.

ottaa huomioon, että vuoden 2009 jälkeen ei ole saavutettu juurikaan edistystä teknisiin toimenpiteisiin tai monivuotisiin suunnitelmiin liittyvissä lainsäädäntömenettelyissä, mikä johtuu osittain unionin toimielinten välisistä jännitteistä, jotka koskevat niiden SEUT-sopimuksen 43 artiklan mukaista päätösvaltaa, kun kyse on monivuotisia suunnitelmia koskevista komission ehdotuksista, ja osittain vaikeuksista saattaa teknisiä toimenpiteitä koskeva lainsäädäntö Lissabonin sopimuksen mukaiseksi;

C.

ottaa huomioon, että yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteisiin kuuluu, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla käyttäen ekosysteemilähtöistä – ja valikoivuuteen perustuvaa lähestymistapaa; ottaa huomioon, että tekniset toimenpiteet ja monivuotiset suunnitelmat ovat keskeisiä välineitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

D.

katsoo, että vuoden 2013 YKP:n uudistuksen pääasiallisiin muutoksiin kuuluivat myös purkamisvelvoite ja alueellistaminen;

E.

ottaa huomioon, että teknisten toimenpiteiden monitahoisuus ja monimuotoisuus sekä niiden jakaantuminen moniin eri asetuksiin ovat osaltaan johtaneet siihen, että niiden toteuttaminen on kalastajille vaikeaa, mikä saattaa aiheuttaa epäluottamusta heidän keskuudessaan;

F.

toteaa, että alueellistamisen periaatteeseen kuuluu neuvoa-antavien toimikuntien kuuleminen, jonka tarkoituksena on tuoda sidosryhmät lähemmäksi päätöksentekoa ja arvioida paremmin päätösten mahdollisia sosioekonomisia vaikutuksia;

G.

katsoo, että teknisten toimenpiteiden monimutkaisuus ja niiden toteuttamiseen liittyvät vaikeudet sekä YKP:n kouriintuntuvien positiivisten tulosten vähäisyys ja kannustinten puute ovat osaltaan aiheuttaneet epäluottamusta kalastajien keskuudessa;

H.

katsoo, että teknisiä toimenpiteitä tarkistettaessa olisi pyrittävä parantamaan kalastuksen ja merten luonnonvarojen ekologista kestävyyttä tavalla, joka on johdonmukainen alan sosioekonomisen elinkelpoisuuden kanssa, parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti ja käyttäen ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa;

I.

katsoo, että YKP:n uusien tavoitteiden saavuttaminen vaatii muun muassa valikoivampien pyydysten ja kalastuskäytäntöjen käyttämistä;

J.

katsoo, että uudet innovaatiot pyydysten valikoivuuden parantamiseksi estetään usein lainsäädännöllä;

K.

katsoo, että purkamisvelvoite merkitsee radikaalia suunnanmuutosta kalastuksen valvonnassa, erityisesti pohjakalalajien osalta, ja näin ollen myös keskeisiin kysymyksiin, kuten saaliiden koostumukseen ja silmäkokoon liittyvissä teknisissä toimenpiteissä;

L.

ottaa huomioon, että on kiinnitettävä erityishuomiota pienimuotoisen kalastuksen merkitykseen rannikkoyhteisöjen kestävälle kehitykselle ja erityisesti naisten ja lasten asemalle; katsoo, että YKP:ssä viitataan eriytettyyn järjestelmään pienimuotoiselle kalastukselle Euroopassa;

M.

katsoo, että pienimuotoisen kalastuksen käsite tarvitsee yleisen määritelmän ottaen huomioon sen roolin merialueista huolehtimisessa ja perinteisten ja ympäristön kannalta kestävien käytäntöjen ja ammattien säilyttämisessä;

N.

katsoo, että yhteisten perusperiaatteiden määrittäminen kaikille merialueille Lissabonin sopimuksen mukaisella tavallisella lainsäätämisjärjestyksellä hyväksyttävällä puiteasetuksella on tarpeen, jotta voidaan varmistaa YKP:n tavoitteiden saavuttaminen EU:ssa ja tasapuoliset toimintaedellytykset toimijoille sekä helpottaa teknisten toimenpiteiden toteuttamista ja seurantaa;

O.

katsoo, että tavallista lainsäätämisjärjestystä ei aina tarvitse käyttää alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin tai toimenpiteisiin, jotka perustuvat lainsäädäntövallan käyttäjien päättämiin vaatimuksiin ja tavoitteisiin, mutta sitä on käytettävä kaikille merialueille yhteisten sääntöjen hyväksymiseen tai toimenpiteisiin, jotka sisältyvät sääntöihin, joita ei todennäköisesti muuteta lähitulevaisuudessa;

P.

katsoo, että alueellistamisella on varmistettava, että säännökset mukautetaan kunkin kalastusalueen erityisolosuhteiden mukaisesti, mikä lisää joustavuutta ja mahdollistaa nopean toiminnan hätätilanteissa; katsoo, että alueellistamisella on tehtävä teknisten toimenpiteiden toteuttaminen ja täytäntöönpano yksinkertaisemmaksi ja helpommin ymmärrettäväksi; katsoo, että alueellistamiseen perustuvien teknisten toimenpiteiden hyväksymisessä on noudatettava mallia, josta lainsäädäntövallan molemmat käyttäjät ovat sopineet uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti;

Q.

katsoo, että alueellistamisella säännöistä voidaan tehdä yksinkertaisempia ja helpommin hahmotettavia, mikä olisi kalastusalan ja muiden sidosryhmien kannalta tervetullutta, erityisesti silloin, kun ne osallistuvat niiden hyväksymiseen;

R.

katsoo, että alueellistamisen ei pidä johtaa uudelleenkansallistamiseen, sillä se ei ole sovitettavissa yhteen YKP:n kanssa, koska kyse on yhteisestä politiikasta, jossa EU:lla on yksinomainen toimivalta kalavarojen yhteisen luonteen takia;

S.

katsoo, että alueellistamiseen perustuvien teknisten toimenpiteiden hyväksymisessä on noudatettava mallia, josta lainsäädäntövallan molemmat käyttäjät ovat sopineet uuden yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa ja jossa komissio siis antaa asianosaisten jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella delegoituja säädöksiä, jotka täyttävät lainsäädäntövallan käyttäjien päättämät vaatimukset ja tavoitteet, tai jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät esitä yhteisiä suosituksia määräajassa, komission omasta aloitteesta; toteaa, että parlamentilla on Lissabonin sopimuksen mukaan oikeus vastustaa delegoitua säädöstä;

T.

katsoo, että teknisten toimenpiteiden puitteiden uudistamisen pitäisi olla tilaisuus jatkaa pohdintaa alueellistamisesta ja harkita vaihtoehtoja delegoiduille säädöksille;

U.

katsoo, että eräät ehdotukset erityisiksi asetuksiksi, jotka sisältävät teknisiä toimenpiteitä (ajoverkot, sivusaaliina saatavat valaat tai syvänmeren kalastus) ovat aiheuttaneet kiistoja; ottaa huomioon, että eräät ehdotukset – kuten syvänmeren kantojen kalastaminen Koillis-Atlantilla – ovat olleet jumissa yli kolme vuotta; ottaa huomioon, että ajoverkkokalastusta koskeva menettely on myös umpikujassa; ottaa huomioon, että alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat hylänneet useita teknisiä toimenpiteitä koskevia erityissäännöksiä;

V.

ottaa huomioon, että teknisissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon laiton kalastus, johon liittyy usein pyydysten laiton käyttö, ja niillä olisi ehdotettava tehokasta ratkaisua laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastustoiminnan aiheuttamaan ongelmaan;

W.

katsoo, että kullakin EU:n kalastusalueella voimassa olevia teknisiä toimenpiteitä ei aina ole mukautettu innovatiivisen toiminnan ja paikallisen kalastuksen tarpeiden mukaan; ottaa huomioon, että tämän vuoksi kalastajat tarvitsevat alueelliseen lähestymistapaan perustuvia teknisiä toimenpiteitä, jotka vastaavat kunkin merialueen erilaisia olosuhteita; ottaa huomioon, että kalakantojen kestävä hoito on elintärkeää ja tässä mielessä lainsäädännön yksinkertaistaminen ja mukauttaminen paikan päällä vallitsevaan tilanteeseen on tärkeää; katsoo, että on pidettävä mielessä, että yhteisön kalastusalueet ovat yhteisiä alueita kolmansien maiden kanssa, joilla on hyvin erilaiset suojelusäännöt kuin eurooppalaisilla;

X.

katsoo, että Euroopan vesillä ja erityisesti Välimerellä on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimiin ja tekevät yhteistyötä laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastustoimintaan syyllistyneiden kansalaisten tunnistamiseksi ja varmistaakseen, että heille määrätään asianmukaiset seuraamukset ja että rajatarkastuksia ja tarkastuksia aluksilla kiristetään;

Y.

katsoo, että vuosina 2002–2009 hyväksyttyjen monivuotisten suunnitelmien tehokkuus on ollut vaihtelevaa; ottaa huomioon, että uudet monivuotiset suunnitelmat hyväksytään uusien YKP:n sääntöjen mukaisesti;

Z.

ottaa huomioon, että kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen on oltava osa toimia kestävän kehityksen saavuttamiseksi;

AA.

ottaa huomioon, että YKP:n uudistuksessa otettiin käyttöön purkamisvelvoite ja lisättiin joustavuutta, säädettiin poikkeuksista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston taloudellisesta tuesta;

AB.

katsoo, että nähtävissä on vaikeuksia poisheittämiskiellon soveltamisessa monilajikalastuksessa, jossa esiintyy kalastustoiminnan lopettamisen aiheuttavia kalalajeja (ns. pullonkaulalajeja);

AC.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä kalastusasioissa lukuun ottamatta suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä;

AD.

toteaa, että vuoden 2009 jälkeen ei ole hyväksytty yhtään monivuotista suunnitelmaa, mikä johtuu ehdotusten juuttumisesta neuvostoon;

AE.

huomauttaa, että monivuotisia suunnitelmia käsittelevän toimielinten välisen työryhmän (task force) puitteissa lainsäädäntövallan käyttäjät totesivat, että on tärkeää työskennellä yhdessä pragmaattisen edistymistavan löytämiseksi monivuotisissa suunnitelmissa ottaen samalla huomioon eri kannat oikeudellisten kehysten tulkinnasta;

AF.

katsoo, että monivuotisissa suunnitelmissa olisi saatava aikaan kalastuksen hallinnalle vankka ja kestävä kehys, joka perustuu parhaimpiin ja uusimpiin saatavilla oleviin tieteellisiin ja sosioekonomisiin lausuntoihin ja on riittävän joustava, jotta sitä voidaan mukauttaa kantojen muutoksiin ja kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevaan vuosittaiseen päätöksentekoon;

AG.

ottaa huomioon, että tulevien monivuotisten suunnitelmien yhteisiksi elementeiksi määriteltiin kestävän enimmäistuoton tavoite ja aikataulu sen saavuttamiseksi, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, vähimmäistavoitebiomassa, sopeutusmekanismi odottamattomiin muutoksiin parhaimmassa käytettävissä olevassa tieteellisessä neuvonnassa sekä tarkistuslauseke;

AH.

katsoo, että monivuotisissa suunnitelmissa pitää olla yleistavoite, joka on saavutettavissa hoitotoimenpiteillä ja joka perustuu tieteelliseen tietoon; katsoo, että siihen pitää sisältyä kestävä pitkäaikainen tuotto parhaimpien käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti ja se on otettava huomioon neuvoston kalastusmahdollisuuksia koskevissa vuosittaisissa päätöksissä; katsoo, että nämä vuosittaiset päätökset eivät saa koskea muuta kuin kalastusmahdollisuuksien jakamista;

AI.

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-103/12 ja C-165/12, parlamentti ja komissio v. neuvosto, 26. marraskuuta 2014 antama tuomio, joka koski kalastusmahdollisuuksien myöntämistä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla yksinomaisella talousvyöhykkeellä, muodostaa ennakkotapauksen, sillä siinä selvitetään SEUT:n 43 artiklaan sisältyvien kahden erilaisen oikeusperustan sisältö ja rajat; katsoo, että 43 artiklan 3 kohtaa voidaan käyttää oikeusperustana ainoastaan kalastusmahdollisuuksien myöntämisessä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevien asetusten mukaisesti;

AJ.

ottaa huomioon, että tuomioistuin antoi 1. joulukuuta 2015 tuomion yhdistetyissä asioissa C-124/13 ja C-125/13, parlamentti ja komissio v. neuvosto, jotka koskevat neuvoston asetusta (EU) N:o 1243/2012 turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman muuttamisesta. Tuomioistuin vahvistaa parlamentin tukemana, että asetuksen tavoitteen ja sisällön huomioon ottaen se olisi pitänyt hyväksyä SEUT:n 43 artiklan 2 kohdan perusteella käyttäen tavallista lainsäätämisjärjestystä, jossa parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä, sillä asetus sisältää poliittisia valintoja, jotka vaikuttavat monivuotiseen suunnitelmaan ja jotka ovat sen vuoksi välttämättömiä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

AK.

ottaa huomioon, että monivuotisten suunnitelmien puuttuessa säilyttämisen vähimmäisviitekokoja voidaan muuttaa poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmissa komission asianosaisten jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella antamilla delegoiduilla säädöksillä tai, jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät esitä yhteisiä suosituksia määräajassa, komission omasta aloitteesta; korostaa sekä nuorten meren eliöiden suojelemisen että tieteellisten lausuntojen noudattamisen merkitystä säilyttämisen vähimmäisviitekokoja koskevassa päätöksenteossa;

AL.

katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmilla on keskeinen asema, kun otetaan huomioon säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamisen mahdollisesti aiheuttamat muutokset kalastustekniikoissa ja siten myös kalastuskuolevuudessa ja kutevan kannan biomassassa, jotka kummatkin ovat monivuotisten suunnitelmien mitattavissa olevia tavoitteita; ottaa huomioon, että muuttamalla säilyttämisen vähimmäiskokoja delegoiduilla säädöksillä muutettaisiin monivuotisten suunnitelmien keskeisiä parametreja suunnitelmien ulkopuolelta;

AM.

katsoo, että lainsäätäjät pyrkivät siihen, että delegoidut säädökset olisivat luonteeltaan väliaikaisia, eikä niitä missään tapauksessa saa soveltaa yli kolmea vuotta;

AN.

katsoo, että saman lajin osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoot voivat vaihdella vyöhykkeeltä toiselle, jotta voidaan ottaa huomioon lajien ja kalastusalueiden erityisominaisuudet; katsoo, että tavoitteena on tehdä horisontaalisia päätöksiä kaikille vyöhykkeille valvontatehtävien helpottamiseksi aina kun se on mahdollista;

1.

katsoo, että YKP:n tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi tulevia teknisiä toimenpiteitä on yksinkertaistettava, jotta rakenteeltaan selkeään oikeudelliseen kehykseen ei jää ristiriitaisuuksia ja/tai päällekkäisyyksiä, ja niiden on perustuttava vankkaan tieteelliseen tietoon, josta on tehty vertaisarviointi;

2.

katsoo, että on välttämätöntä laatia kattava luettelo kaikista tällä hetkellä voimassa olevista teknisistä toimenpiteistä, jotta saadaan parempi kokonaiskuva tuleviin teknisiin toimenpiteisiin mahdollisesti tehtävistä selkeyttämisistä ja poistoista;

3.

katsoo, että teknisiä toimenpiteitä on tarkistettava YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, pyydysten valikoivuuden parantamiseksi, saaliiden poisheittämisen ja kalastusten ympäristövaikutusten minimoimiseksi, nykysääntöjen yksinkertaistamiseksi ja tieteellisen perustan laajentamiseksi;

4.

katsoo, että teknisiä toimenpiteitä on sopeutettava kunkin kalastuksen ja kunkin alueen erityisolosuhteiden mukaan, mikä mahdollistaisi sen, että kyseiset toimijat noudattaisivat niitä paremmin;

5.

katsoo, että teknisten toimenpiteiden yksinkertaistamisen ja alueellistamisen olisi aina oltava johdonmukaista teknisiä toimenpiteitä koskevan asetuksen varsinaisen tarkoituksen kanssa, joka on tahattomien saaliiden ja meriympäristölle koituvien vaikutusten minimoiminen;

6.

katsoo, että teknisten toimenpiteiden toteuttamisen helpottamiseksi ja YKP:n sääntöjen hyväksynnän parantamiseksi kalastusalalla ja muiden sidosryhmien keskuudessa ja niiden noudattamisen varmistamiseksi tarvitaan kalastajien laajempaa osallistumista päätöksentekoprosessiin, erityisesti neuvoa-antavissa toimikunnissa, sekä kannusteiden tarjoamista kalastajille esimerkiksi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ja muiden välineiden tuella innovointiin, koulutukseen, laitteistoon ja valikoivampiin pyydyksiin;

7.

katsoo, että uudella oikeudellisella kehyksellä helpotetaan innovatiivisten pyydysten käyttöä, jonka on tieteellisesti todistettu lisäävän valikoivuutta ja vähentävän ympäristöhaittoja;

8.

katsoo, että on edistettävä innovointia ja tutkimusta, jotta varmistetaan YKP:n asianmukainen toteuttaminen, erityisesti poisheitettävien saaliiden purkamisen osalta, niin että voidaan parantaa valikoivuutta ja uudenaikaistaa kalastus- ja seurantatekniikoita;

9.

katsoo, että riippumattoman tieteellisen tutkimuksen perusteella valikoivammiksi osoittautuneiden innovatiivisten pyydysten kestävä käyttö olisi sallittava rajoituksetta tai ilman tarpeettomia määrällisiä rajoituksia, sitä olisi säänneltävä lailla ja sille olisi annettava taloudellista tukea tulevaa tutkimusta varten;

10.

katsoo, että on säilytettävä tavallinen lainsäätämisjärjestys kaikille merialueille yhteisten sääntöjen hyväksymiseen, mukaan lukien teknisiä toimenpiteitä koskevien vaatimusten ja tavoitteiden vahvistaminen ja erityisasetuksiin sisältyvät tekniset toimenpiteet tai tekniset toimenpiteet, joita ei todennäköisesti muuteta lähitulevaisuudessa; katsoo, että tavallista lainsäätämisjärjestystä ei aina tarvitse käyttää alueellisiin tai usein muutettaviin toimenpiteisiin; katsoo, että näitä toimenpiteitä olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti, jotta varmistetaan, että ne ovat yhä tarkoituksenmukaisia; katsoo, että delegoitujen säädösten järkevällä käyttämisellä voidaan vastata joustavuuden ja reagointikyvyn vaatimukseen; palauttaa kuitenkin mieliin, että parlamentilla on perussopimusten mukaan oikeus vastustaa delegoitua säädöstä;

11.

suosittaa, että määritellään teknisille toimenpiteille selkeä yleinen eurooppalainen kehys, jossa vahvistetaan rajattu määrä merkittäviä yleisiä periaatteita; katsoo, että kaikkia sääntöjä, joita ei sovelleta suurimpaan osaan Euroopan meri-alueita, ei pitäisi sisällyttää tähän yleiskehykseen, vaan niihin pitäisi sen sijaan soveltaa alueellistamista;

12.

katsoo, että kaikkien alueellisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden olisi oltava teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen ja YKP:n ja meristrategiapuitedirektiivin 2008/56/EY tavoitteiden mukaisia;

13.

katsoo, että teknisiä toimenpiteitä koskevat säännöt on vahvistettava käyttämällä asianmukaisesti alueellistamisprosessia ja niiden pitää perustua yhteisiin keskitettyihin periaatteisiin ja määritelmiin, mukaan lukien kaikkialla EU:ssa sovellettavat yhteiset tavoitteet ja standardit sekä luettelo kielletyistä lajeista ja pyydyksistä, erityissäännöt suuremmille merialueille ja tietyt tekniset asetukset, jotka kaikki on hyväksyttävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; panee merkille, että alueellistamista sovellettaisiin alueellisesti voimassa oleviin sääntöihin tai usein muutettaviin sääntöihin ja sitä olisi arvioitava uudelleen säännöllisesti;

14.

korostaa, että teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen on oltava helppolukuinen, mikä vaatii huomattavaa selkeyttämistyötä; pyytää vastaavasti, että nykyiset teknisiä toimenpiteitä koskevat asetukset, erityisesti neuvoston asetukset (EY) N:o 850/98 ja (EY) N:o 1967/2006 kumotaan etukäteen, jotta päästään eroon päällekkäisistä asetuksista;

15.

muistuttaa, että delegoitujen säädösten osalta YKP:n perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat teknisiä toimenpiteitä koskevassa asetuksessa vahvistettavan määräajan kuluessa toimittaa komissiolle suosituksia, ja komissio ei voi hyväksyä yhtään säädöstä ennen tämän määräajan päättymistä;

16.

katsoo, että on arvioitava teknisiin toimenpiteisiin perustuvien erityisasetusten tarpeellisuutta, tehokkuutta ja sosioekonomisia seurauksia EU:n laivastoille ja paikallisyhteisöille noudattaen samalla YKP:n ja meristrategiapuitedirektiivin tavoitteita;

17.

katsoo, että teknisiin toimenpiteisiin pitäisi sisältyä tiettyjen pyydysten käyttöä koskevia erityissäännöksiä, jotta voidaan suojella haavoittuvia elinympäristöjä ja merten eliölajeja;

18.

katsoo, että teknisissä toimenpiteissä olisi varmistettava, että tuhoavia ja valikoimattomia pyydyksiä ei käytetä ja että räjähteiden ja myrkyllisten aineiden yleinen käyttö olisi kiellettävä;

19.

katsoo, että on otettava käyttöön kiireellisesti johdonmukaiset tekniset toimenpiteet kaikille merialueille ottaen huomioon kunkin alueen erityisolot, jos yhteisön asiaa koskevilla päätöksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kalakantojen elpymiselle ja ekosysteemien suojelulle sekä yhteisten kalakantojen kestävälle hoidolle;

20.

katsoo, että lukuun ottamatta 1. tammikuuta 2015 asti voimassa ollutta purkamisvelvoitetta, jota sovelletaan vähitellen vuoteen 2019 mennessä kalakantoihin, teknisiä toimenpiteitä koskevien säännösten on oltava riittävän joustavia, jotta ne voidaan mukauttaa reaaliajassa kalastuksen kehitykseen ja tarjota kalatalousalalle lisää mahdollisuuksia ottaa käyttöön valikoivia kalastusmenetelmiä koskevia innovaatioita;

21.

katsoo, että purkamisvelvoite on perustavanlaatuinen muutos kalastusalalle ja että teknisiä toimenpiteitä on mukautettava, jotta niillä voidaan ottaa käyttöön ja helpottaa valikoivampaa kalastusta; suosittaa seuraavia kolmea toimenpidettä tätä varten:

22.

ottaa huomioon vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2406/96 vahvistetut kaupan pitämistä koskevat vaatimukset ja saaliin vähimmäiskoot ovat yhtä aikaa voimassa; pyytää, että ne yhdenmukaistetaan teknisiä toimenpiteitä koskevassa uudessa puiteasetuksessa;

23.

katsoo, että teknisiä toimenpiteitä tarkistettaessa olisi otettava huomioon niiden vaikutukset kalavarojen biologiseen suojeluun, meriympäristöön, kalastustoiminnan kustannuksiin ja kannattavuuteen yhteiskunnan ja työllisyyden näkökulmasta;

24.

katsoo, että teknisiä toimenpiteitä koskevan puiteasetuksen suojelupäämäärä voitaisiin saavuttaa tehokkaammin toimilla, joilla pyrittäisiin parantamaan tarjonnan ja kysynnän hallintaa tuottajajärjestöjen avulla;

25.

katsoo, että satunnainen pienimuotoinen kalastus jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sisävesillä on jätettävä suurimpien sallittujen saaliiden ulkopuolelle;

26.

katsoo, että monivuotisilla suunnitelmilla on merkittävä rooli YKP:ssä kalavarojen suojelussa, sillä ne ovat soveltuvin väline erityisten teknisten toimenpiteiden hyväksymiseen ja toteuttamiseen eri kalastusalueille;

27.

katsoo, että lainsäätäjien on jatkettava ponnistelujaan sopimukseen pääsemiseksi monivuotisia suunnitelmia koskevista toimivaltuuksista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asiaa koskevan oikeuskäytännön perusteella;

28.

katsoo, että monivuotisten suunnitelmien olisi muodostettava vankka ja kestävä kehys kalastuksen hallinnassa, että niiden on perustuttava parhaimpiin ja uusimpiin saatavilla oleviin vertaisryhmien tunnustamiin tieteellisiin ja sosioekonomisiin lausuntoihin ja että ne on mukautettava kantojen muutoksiin ja niillä on lisättävä joustavuutta kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevassa vuosittaisessa päätöksenteossa neuvostossa; katsoo, että nämä vuosittaiset päätökset eivät saa koskea muuta kuin kalastusmahdollisuuksien jakamista, ja niissä on vältettävä mahdollisuuksien mukaan suuret vaihtelut;

29.

katsoo, että tulevissa monivuotisissa suunnitelmissa on edistyttävä pyydettävien lajien kantojen palauttamisessa kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pitämiseksi niillä tasoilla, ja että niissä on oltava etukäteen asetettu aikataulu, suojelun viitearvo varotoimenpiteiden käynnistämiseksi, mekanismi tieteellisen ajattelun muutoksiin sopeutumiseksi sekä tarkistuslauseke;

30.

katsoo, että purkamisvelvollisuudesta monilajikalastuksessa aiheutuvien ongelmien välttämiseksi on parannettava valikoivuutta ja minimoitava sivusaaliita; katsoo, että olisi löydettävä tapoja hyödyntää mahdollisuutta säätää joustotoimenpiteistä ja käyttää tieteellisesti määriteltyjä kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä suurimpien sallittujen saaliiden määrittelemisessä;

31.

muistuttaa, että on lisättävä asianosaisten osallistumista monivuotisten suunnitelmien laatimiseen ja kehittämiseen neuvoa-antavien toimikuntien kautta ja kaikkiin alueellistamista koskeviin päätöksiin;

32.

katsoo, että parlamentin olisi valvottava erityisen tarkasti poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmia koskevia delegoituja säädöksiä ja varattava oikeus vastustaa niitä, jos se katsoo sen tarpeelliseksi;

33.

katsoo, että poisheitettyjen määrien vähentämissuunnitelmia, mukaan lukien säilyttämisen vähimmäisviitekokojen muuttamista, koskevien delegoitujen säädösten väliaikainen voimassaolo ei missään tapauksessa saa ylittää kolmea vuotta ja ne on korvattava tapauskohtaisesti monivuotisella suunnitelmalla ja että tätä varten monivuotisia suunnitelmia on mukautettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa;

34.

katsoo, että alueellistamisen yhteydessä kunkin lajin vähimmäisviitekokoja koskevien päätösten olisi perustuttava tieteellisiin lausuntoihin; korostaa, että kaupanpidossa on vältettävä sääntöjenvastaisuuksia ja petoksia, jotka voisivat vaarantaa sisämarkkinoiden toiminnan;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.