20.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 355/45

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ohjeista sellaisten asetuksen (EU) N:o 1303/2013 23 artiklan mukaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan (COM(2014)0494) (jäljempänä ”suuntaviivat”),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (1),

—

ottaa huomioon 23 artiklaa koskevan komission lausuman, joka sisältyy lausumiin, jotka liittyvät asetukseen (EU) N:o 1303/2013 (2),

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman budjettirajoitusten vaikutuksista alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin EU:n rakennerahastojen menojen kannalta jäsenvaltioissa (3),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa (4),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (5),

—

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuoden 2014 painopisteiden täytäntöönpano (6),

—

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission kuudennen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Sijoituksia työpaikkoihin ja kasvuun: Kehitystä ja hyvää hallintoa EU:n alueille ja kaupunkeihin”,

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiakertomus 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (COM(2013)0210),

—

ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon ohjeista sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan”,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin tammikuussa 2014 teettämän tutkimuksen aiheesta Euroopan talouden ohjausjärjestelmä ja koheesiopolitiikka (Sisäasioiden pääosasto, toimialayksikkö B: Rakenne- ja koheesiopolitiikka),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin joulukuussa 2014 esittämän katsauksen Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin ja talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan: suuntaviivoja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamiseen (Sisäasioiden pääosasto, toimialayksikkö B: Rakenne- ja koheesiopolitiikka),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0268/2015),

A.

ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on SEUT-sopimukseen perustuva politiikka ja osoitus eurooppalaisesta solidaarisuudesta, ja tällä politikalla pyritään vahvistamaan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta EU:ssa ja erityisesti kaventamaan alueiden välisiä eroja sekä edistämään tasapainoista ja yhdenmukaista sosioekonomista kehitystä; toteaa, että koheesiopolitiikka on myös investointipolitiikkaa, joka myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen;

B.

toteaa, että vaikka nykyisessä koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädäntökehyksessä luodaan yhteyksiä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan EU:n strategian, eurooppalaisen ohjausjakson ja Eurooppa 2020 -suuntaviivojen sekä asiaan liittyvien maakohtaisten suositusten ja neuvoston suositusten välille, siinä on kuitenkin kyse hyvin erityisistä tehtävistä, tavoitteista ja monialaisista periaatteista;

C.

toteaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) nykyisellä lainsäädäntökehyksellä pyritään vahvistamaan koordinointia, täydentävyyttä ja synergiaa muiden unionin politiikkojen ja välineiden kanssa;

D.

ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että hyvä hallinto ja tehokkaat julkiset instituutiot ovat olennaisia kestävälle ja pitkän aikavälin talouskasvulle, työpaikkojen luomiselle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle kehitykselle, mutta koheesiopolitiikan toimintatapaan vaikuttavista makroekonomisista tekijöistä on vähemmän näyttöä;

E.

toteaa, että taloudellinen ja rahoituksellinen huono ennustettavuus ja oikeudellinen epävarmuus saattavat johtaa julkisten ja yksityisten investointien vähenemiseen ja vaarantaa koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen;

F.

ottaa huomioon, että suuntaviivat koskevat ensimmäistä osaa toimenpiteitä, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisesti; toteaa, että tämä liittyy muiden kuin pakollisten maksujen uudelleen kohdentamiseen ja keskeyttämiseen toisin kuin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan toinen osa, jossa edellytetään maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämistä, jos jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet talouden ohjaukseen ja hallintaan liittyviä korjaavia toimia;

G.

toteaa, että komission arvioinnit vuonna 2012 ja 2013 annettujen 279 maakohtaisen suosituksen täytäntöönpanon edistymisestä osoittavat, että jäsenvaltioiden panos maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa on heikko: 28 maakohtaista suositusta on pantu täysin täytäntöön tai niiden täytäntöönpanossa on edistytty merkittävästi (10 prosenttia) ja 136 suosituksen täytäntöönpanossa on edistytty kohtalaisesti (48,7 prosenttia), kun taas 115 suosituksen osalta edistys on ollut vähäistä tai sitä ei ole ollut lainkaan (41,2 prosenttia);

1.

painottaa, että koheesiopolitiikan välineet ja määrärahat ovat tärkeitä eurooppalaista lisäarvoa tuovien investointien tason ylläpitämiselle jäsenvaltioissa ja niiden alueilla työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja sosioekonomisten olojen parantamiseksi erityisesti niillä alueilla, joilla sijoitukset ovat vähentyneet merkittävästi talous- ja rahoituskriisin vuoksi;

2.

katsoo, että ERI-rahastojen politiikkatavoitteiden ja päämäärien saavuttamista ei saisi estää talouden ohjauksen ja hallinnan mekanismeilla, vaikka pitää niitä tärkeinä vakaan makrotaloudellisen ympäristön sekä tehokkaan, vaikuttavan ja tulosperusteisen koheesiopolitiikan edistämisessä;

3.

katsoo, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaa olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona ERI-rahastojen täytäntöönpanon tehostamiseen;

4.

painottaa ERI-rahastojen ohjelmien ja tavoitteiden monivuotista ja pitkäkestoista luonnetta verrattuna eurooppalaisen ohjausjakson vuosittaisuuteen; toteaa, että on tarpeen selkeyttää eurooppalaisen ohjausjakson täytäntöönpanoa koskevia mekanismeja, ja kehottaa tehostamaan näiden kahden prosessin ja niiden täytäntöönpanosta vastaavien elinten välistä koordinointia;

5.

painottaa, että komission on esitettävä valkoinen kirja, jossa tehdään selkoa julkisten investointien pitkän aikavälin vaikutuksista ja laaditaan investointien laatua koskeva luokitus, jotta voidaan selkeästi tunnistaa ne investoinnit, jotka tuottavat parhaimmat tulokset pitkällä aikavälillä;

6.

palauttaa mieliin, että koheesiopolitiikalla on ollut elintärkeä rooli ja sillä on vastattu merkittävällä tavalla nykyisen kriisin makrotaloudellisiin ja julkisen talouden rajoitteisiin siten, että yli 11 prosenttia käytettävissä olevista talousarviovaroista vuosina 2007–2012 on kohdennettu uudelleen kaikkein pakottavimpiin tarpeisiin vastaamiseksi ja tiettyjen interventioiden tehostamiseksi; korostaa, että ajanjaksolla 2007–2013 koheesiopolitiikan avulla on monessa jäsenvaltiossa rahoitettu yli 80 prosenttia julkisista investoinneista;

7.

pyytää komissiolta lisää analyyttistä tietoa makrotaloudellisten mekanismien vaikutuksesta ja merkityksestä alueellisen kehityksen, koheesiopolitiikan tehokkuuden ja unionin talouden ohjauksen ja hallinnan kehyksen ja koheesiopolitiikan välisen vuorovaikutuksen kannalta sekä erityisesti tietoa siitä, kuinka koheesiopolitiikka myötävaikuttaa asiaan liittyviin maakohtaisiin suosituksiin ja neuvoston suosituksiin;

8.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston;

9.

muistuttaa, että kaikkien päätösten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaan perustuvasta varojen uudelleen kohdentamisesta ja maksujen keskeyttämisestä on oltava poikkeuksellisia, harkittuja ja pitävästi perusteltuja ja ne on pantava varovaisesti täytäntöön ja niissä on ilmoitettava asianomaiset ohjelmat ja painopistealueet, jotta varmistetaan avoimuus ja mahdollistetaan todentaminen ja tarkistaminen; painottaa lisäksi, että tällaisilla päätöksillä ei saisi lisätä vaikeuksia, joita jäsenvaltioilla ja niiden alueilla on SEUT-sopimuksen 174 ja 349 artiklassa tarkoitettujen sosioekonomisen ympäristönsä tai maantieteellisen sijaintinsa ja erityispiirteidensä vuoksi;

10.

katsoo, että nykyisellä ohjelmakaudella hyväksytyissä kumppanuussopimuksissa ja -ohjelmissa on otettu huomioon asiaan liittyvät maakohtaiset suositukset ja neuvoston suositukset, joten voidaan välttää ohjelmatyön uudelleen suuntaamista keskipitkällä aikavälillä, ellei taloustilanne olennaisesti huonone;

11.

korostaa, että toistuvalla uudelleen suuntaamisella olisi kielteinen vaikutus ja sitä olisi vältettävä, jottei häirittäisi varojen hallinnointia tai vaarannettaisi monivuotisen investointistrategian vakautta ja ennustettavuutta ja jotta voitaisiin välttää mahdolliset kielteiset vaikutukset esimerkiksi ERI-rahastojen varojen hyödyntämiseen;

12.

pitää myönteisenä komission varovaista lähestymistapaa uudelleen suuntaamiseen ja sen pyrkimystä pitää se mahdollisimman vähäisenä; kehottaa komissiota käyttämään varhaisvaroitusjärjestelmää ilmoittaakseen asianomaisille jäsenvaltioille yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisen ohjelmatyön uudelleen suuntaamista koskevan menettelyn aloittamisesta ja korostaa, että kaikista uudelleen suuntaamista koskevista pyynnöistä on etukäteen kuultava seurantakomiteaa;

13.

pyytää komissiota teettämään tiiviissä yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion kanssa kattavan analyysin kaikista muista kuin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamista koskevista, käytettävissä olevista vaihtoehdoista käsitellä tapauksia, jotka saattavat johtaa uudelleen suuntaamista koskevaan pyyntöön;

14.

pitää valitettavana hallinnollisen taakan suhteetonta lisääntymistä ja siitä koituvia kustannuksia kaikilla asianomaisilla hallinnon tasoilla tiukkojen määräaikojen ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisen uudelleen suuntaamista koskevan menettelyn monimutkaisuuden vuoksi; varoittaa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisten uudelleen suuntaamista koskevien menettelyjen päällekkäisyyksistä tulevien eurooppalaisten ohjausjaksojen kanssa; kehottaa komissiota pohtimaan, onko mahdollista arvioida uudelleen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 16 kohdan mukaista tarkastelua koskevien määräaikojen soveltamista;

15.

on huolestunut siitä, että suuntaviivoissa ei viitata yksiselitteisesti yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 4–8 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin ja monialaisiin periaatteisiin, ja muistuttaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan tulkinnassa on noudatettava näitä periaatteita, erityisesti kumppanuutta ja monitasoista hallintoa koskevia periaatteita, sekä asetusta ja yhteistä strategista kehystä kokonaisuudessaan; pyytää komissiota täsmentämään, miten nämä periaatteet otetaan erityisesti huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan täytäntöönpanossa;

16.

painottaa, että julkisen velan kasvu johtuu pääasiassa jäsenvaltioiden hallitusten politiikasta, ja on vakavasti huolissaan siitä, että kyvyttömyys ratkaista asianmukaisesti makrotaloudellisia kysymyksiä kansallisella tasolla voi aiheuttaa kielteisiä seurauksia alueellisille viranomaisille ja ERI-rahastojen edunsaajille ja tuen hakijoille;

17.

muistuttaa, että koheesiopolitiikan 2014–2020 mukaisissa temaattista keskittämistä koskevissa säännöissä sallitaan tietty jousto jäsenvaltioiden ja niiden alueiden tarpeiden huomioon ottamiseksi, ja toteaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisella saatetaan rajoittaa tätä joustoa; muistuttaa, että on tarpeen ottaa huomioon keskeiset alueelliset haasteet sekä toissijaisuusperiaate yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

18.

pyytää komissiota arvioimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisesti käyttöön otettujen toimenpiteiden alueellisia ja paikallisia vaikutuksia ja kustannustehokkuutta;

19.

pitää tärkeänä paikallisten ja alueellisten viranomaisten aktiivista osallistumista kaikkeen ohjelmatyön uudelleen suuntaamiseen ja katsoo, että koska ERI-rahastot kytkeytyvät talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan, eurooppalaiselle ohjausjaksolle olisi annettava alueellinen ulottuvuus ottamalla myös paikallis- ja alueviranomaiset mukaan;

20.

pyytää komissiota tulkitsemaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ottamalla huomioon niiden jäsenvaltioiden ja alueiden todellinen tilanne, jotka kärsivät sosioekonomisista vaikeuksista ja joissa ERI-rahastojen osuus investoinneista on merkittävä ja entistä merkittävämpi kriisitilanteessa; painottaa, ettei tästä saisi seurata lisää haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioille ja niiden alueille eikä varsinkaan vähemmän kehittyneille alueille;

21.

muistuttaa, että vahva toimielinten välinen koordinaatio on olennaisen tärkeä asianmukaisen toimintalinjojen täydentävyyden ja synergioiden varmistamiseksi samoin kuin asianmukainen ja kestävä tulkinta talouden tehokkaan ohjauksen ja hallinnan toimintakehyksestä ja sen yhteentoimivuudesta koheesiopolitiikan kanssa;

22.

kehottaa asianmukaiseen tiedonkulkuun komission, neuvoston ja parlamentin välillä sekä julkiseen keskusteluun asianmukaisella poliittisella tasolla yhteisymmärryksen varmistamiseksi yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisedellytysten tulkinnasta; muistuttaa, että tarvitaan erityistä koheesiopolitiikkaa käsittelevää neuvoston kokoonpanoa vastaamaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaisista päätöksistä;

23.

pitää olennaisen tärkeänä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamista antamalla parlamentille yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan mukaista hallintojärjestelmää koskevan demokraattisen valvonnan mahdollisuus, koska asetuksessa otetaan käyttöön koheesiopolitiikalle ominaisen alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan merkittäviä rajoituksia;

24.

muistuttaa, että neuvoston tehtävänä on päättää maksujen keskeyttämisestä ehdotuksen perusteella, jonka komissio voi hyväksyä, jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta tuloksellisia toimenpiteitä; korostaa yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklaan sisältyviä merkittäviä oikeudellisia suojatoimia, joilla varmistetaan keskeytysmekanismin poikkeuksellisuus;

25.

korostaa maksujen keskeyttämisen rangaistuksenomaista luonnetta ja pyytää komissiota käyttämään harkintavaltaansa sekä ehdottamaan maksujen keskeyttämistä äärimmäisen varovaisesti ja yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 6 kohtaa tiukasti noudattaen otettuaan asianmukaisesti huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot sekä näkökohdat ja näkemykset, jotka ovat tulleet esille tai jotka on esitetty jäsennellyssä vuoropuhelussa;

26.

pitää myönteisenä ensimmäiseen toimenpideryhmään kuuluvien keskeytettävien ohjelmien ja keskeyttämisen tason määrittämisessä käytettäviä perusteita koskevissa suuntaviivoissa omaksuttua varovaista lähestymistapaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden taloudellinen ja sosiaalinen tilanne otetaan huomioon soveltamalla tarvittaessa lieventäviä tekijöitä, jotka ovat samankaltaisia kuin yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 9 kohdan mukaisten keskeytysten kohdalla;

27.

kehottaa komissiota vahvistamaan määräajan, johon mennessä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu maksujen keskeyttäminen lopetetaan;

28.

pitää valitettavana, että suuntaviivoissa ei viitata lainkaan parlamentin rooliin, vaikka yhteiset säännökset hyväksyttiin tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti ja vaikka parlamentti on pyytänyt toistuvasti vahvistamaan talouden ohjausta ja hallintaa koskevaa demokraattista vastuuta ja valvontaa;

29.

katsoo, että parlamentin osallistuminen tärkeimpänä demokratian takaajana yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan 15 kohdan soveltamisessa olisi virallistettava luomalla selkeä menettely, jolla parlamenttia kuullaan kaikissa vaiheissa, jotka liittyvät varojen uudelleen kohdentamista koskevien pyyntöjen taikka maksusitoumusten tai maksujen keskeyttämistä koskevien ehdotusten ja päätösten hyväksymiseen;

30.

painottaa tarvetta jatkuvaan, selvään ja avoimeen yhteistyöhön toimielinten välillä ja katsoo, että tähän menettelyyn olisi sisällyttävä ainakin seuraavat vaiheet:

31.

kehottaa komissiota raportoimaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 23 artiklan soveltamisen vaikutuksista ja tuloksista soveltamisen tarkastelua koskevan 23 artiklan 17 kohdan mukaisesti sekä täsmentämään, missä määrin kukin uudelleen kohdentamista koskeva pyyntö perustui asiaan liittyvien maakohtaisten suositusten tai neuvoston suositusten täytäntöönpanoon tai edisti käytettävissä olevien ERI-rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutuksia jäsenvaltioissa, jotka saavat rahoitustukea, sekä antamaan tietoa keskeytysten alaisista määristä ja kyseessä olleista ohjelmista;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden alueille.