22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/76

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 165 ja 166 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät yrittäjyydestä koulutuksessa (1),

—

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY,

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät nuorten yrittäjyyden edistämisestä nuorten sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi (2),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020) (3),

—

ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta (4),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epämuodollisen ja arkioppimisen validoinnista (5),

—

ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston suosituksen ”Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen” (6),

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018) (7),

—

ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen N:o 2006/962/EY (8),

—

ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2013 antaman tiedonannon ”Yhteistyötä Euroopan nuorten hyväksi: Kehotus toimiin nuorisotyöttömyyttä vastaan” (COM(2013)0447),

—

ottaa huomioon 9. tammikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma: Uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen” (COM(2012)0795),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” (COM(2012)0669),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa” (COM(2011)0902),

—

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Entrepreneurship Education: A road to success”,

—

ottaa huomioon komission maaliskuussa 2013 esittämän Social Europe -oppaan yhteisötaloudesta ja sosiaalisista yrityksistä (ISBN: 978-92-79-26866-3),

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessin täytäntöönpanon seurannasta (9),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yleissivistävästä ja ammatillisesta koulutuksesta ja Eurooppa 2020 -strategiasta (10),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä (11),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman varhaisoppimisesta Euroopan unionissa (12),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Avaintaidot muuttuvassa maailmassa – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano” (13),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tietoa, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen ansiosta – Koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpano” (14),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0239/2015),

A.

katsoo, että nuorten yrittäjyyden on oltava erottamaton osa poliittista strategiaa, jolla tuetaan tämän päivän nuorta sukupolvea unionin kasvua ja työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden mukaisesti ja vähennetään EU:n nuorisotyöttömyyttä;

B.

katsoo, että yrittäjyys olisi nähtävä laajemmin mahdollisuutena muuttaa ideat toiminnaksi;

C.

ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 unionin 28 jäsenvaltiossa oli nuoria työttömiä 4,85 miljoonaa, mikä on aivan liian paljon, ja vaikka nuorisotyöttömyys väheneekin – se on vähentynyt 494 000 henkilöllä helmikuuhun 2014 verrattuna – se tapahtuu liian hitaasti;

D.

panee merkille nuorisotyöttömyyden korkean tason ja katsoo, ettei kriisistä pahiten kärsineiden jäsenvaltioiden finanssipoliittista vakautusta pidä tehdä nuorten työpaikkojen kustannuksella; toteaa, että tällaisen korkean nuorisotyöttömyyden vuoksi nuoret kokevat entistä enemmän köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mikä koskee erityisesti muita huonommassa asemassa oleviin ja haavoittuviin ryhmiin kuuluvia nuoria; pitää kuitenkin myönteisenä, että on annettu sitoumuksia, joiden mukaan nuorisotyöllisyysaloitteen varojen jakamista jäsenvaltioille nopeutetaan; kehottaa komissiota joka tapauksessa vahvistamaan sitoumuksiaan edelleen tämän vakavan ongelman käsittelemiseksi;

E.

toteaa, että koulutuksen ja toisaalta työmarkkinoiden välinen kuilu on yksi syistä nuorisotyöttömyyteen ja täyttämättömien työpaikkojen suureen määrään EU:ssa; katsoo, että ongelmaa olisi käsiteltävä myös voimaannuttamalla nuoria, joilla on keskeistä osaamista, ja tukemalla aloitteellisuutta ja yrittäjyyttä, joita tarvitaan, jotta nuoret voisivat osallistua luottavaisina nykyiseen tietoon perustuvana talouteen ja yhteiskuntaan;

F.

ottaa huomioon, että unioni edistää yrittäjyyttä Eurooppa 2020 -strategian ja sen lippulaiva-aloitteiden ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma”, ”Euroopan digitaalistrategia”, ”Innovaatiounioni” ja ”Nuoret liikkeellä” kautta lisäämällä yrittäjähenkisyyttä ja siihen liittyvää tietämystä, osaamista ja taitoja, jotka voivat edistää kilpailukykyä sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua;

G.

katsoo, että yrittäjyys edistää merkittävästi talouskasvua ja työpaikkojen luomista, sillä se luo uusia yrityksiä ja työpaikkoja, avaa uusia markkinoita, vahvistaa kilpailukykyä, parantaa tuottavuutta ja innovointia, vahvistaa Euroopan kilpailukykyä ja luo vaurautta, minkä vuoksi sen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla;

H.

toteaa, että yrittäjyys ja etenkin yhteiskunnallinen yrittäjyys ovat tärkeitä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kestävyyttä edistäviä tekijöitä, jotka voivat vauhdittaa taloutta vähentäen samalla köyhyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja muita yhteiskunnan ongelmia;

I.

katsoo, että yrittäjyys ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat unionin talouden selkäranka ja tärkein ja ensisijainen uusia työpaikkoja luova lähde; panee merkille, että naisten mahdollisuuksia yrittäjyyteen ei hyödynnetä täysin taloudellisen kasvun lähteenä ja työpaikkojen luomisessa;

J.

toteaa, että kulttuurit, jotka arvostavat ja palkitsevat yrittäjyyteen liittyviä taitoja ja käyttäytymistä, kuten luovuutta, innovointia ja aloitteellisuutta, harkittua riskinottoa, itsenäistä ajattelua ja mahdollisuuksien havaitsemista samoin kuin johtajuustaitoja, edistävät uusien ratkaisujen kehittämistä taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin ongelmiin, kun koulutukseen sisällytetään teorian ja käytännön yhdistäviä tiedollisia komponentteja, mikä vähentää liiketoiminnan ja koulutusjärjestelmän välisiä muureja; pitää siksi erittäin tärkeänä, että tällainen henkilökohtainen pätevyys sisällytetään koulutusjärjestelmään ja se on osa jokapäiväistä elämää kaikilla tasoilla;

K.

ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa erilaisille uusyrityksille, mukaan lukien yhteiskunnallinen yrittäjyys tai henkilökohtaista hyötyä tavoittelevat yritykset, ei anneta arvoa tai niitä ei oteta huomioon urapolkuna ja koulutusjärjestelmissä tuetaan heikosti yrittäjäksi haluavia;

L.

toteaa, että nuoret yrittäjät kohtaavat lukuisia haasteita ja vaikeuksia, jollaisia ovat kokemuksen, oikeiden taitojen, rahoituksen ja infrastruktuurin puute;

M.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että yrittäjyyteen liittyviä taitoja voi oppia ja että asianmukaisesti suunnitellulla ja toteutetulla sekä kaikkien saatavissa olevalla yrittäjyyskoulutuksella voi olla erittäin myönteinen vaikutus ihmisten elämään ja työllisyyteen sekä uusyritysten osuuteen ja yritysten toiminnan jatkumiseen;

N.

katsoo, että luotettavien päätelmien saamiseksi yrittäjyyskoulutuksen vaikutusten arvioinnissa on noudatettava kriittistä lähestymistapaa ja sen on perustuttava vankkaan näyttöön sekä vakiintuneisiin tilastollisiin välineisiin ja tekniikoihin;

O.

toteaa, että yrittäjyyskoulutukseen olisi sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus ja opetus, joka käsittelee reilua kauppaa, sosiaalista taloutta ja vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, kuten osuuskuntia, jotta voitaisiin saavuttaa sosiaalinen, osallistava ja kestävä talous;

P.

toteaa, että yrittäjähenkisyys parantaa nuorten työllistyvyyttä ja tuo heissä esiin ominaisuuksia, jotka ovat keskeisellä sijalla voitettaessa esteitä sekä ammatissa että yksityiselämässä, mikä auttaa estämään köyhyyden lisääntymistä ja sosiaalista syrjäytymistä; toteaa, että mikrorahoituksen saannin helpottaminen voi auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

Q.

katsoo, että koulutus kaiken kaikkiaan on äärimmäisen tärkeää yksilöiden henkilökohtaisessa kehityksessä ja niiden on siksi oltava sekä riittävän laaja-alaisia, jotta ne muodostavat perustan elinikäiselle kehittymiselle sekä osaamisen ja taitojen syventämiselle ja laajentamiselle, että riittävän käytännöllisiä, jotta ne mahdollistavat yksilöille todellisen urakehityksen ja arvokkaan työ- ja yksityiselämän; katsoo, että näiden kahden koulutukseen liittyvän tekijän onnistuneella yhdistämisellä on suora yhteys nuorisotyöttömyyden riskin vähentämiseen;

R.

toteaa, että jokainen voi hankkia, oppia ja kehittää yrittäjähenkeä sekä yrittäjyyteen liittyviä taitoja; katsoo, että jokainen koulutustyyppi ja -taso vastaa tiettyä mahdollisuusikkunaa, joka liittyy tiettyjen yrittäjyyteen liittyvien taitojen ja valmiuksien kehittämiseen osana yleistä keskeisten taitojen hankkimista;

S.

toteaa, että yrittäjyystaidot liittyvät muihin taitoihin, kuten tieto- ja viestintätekniikan hallintaan, ongelmanratkaisuun sekä raha-asioiden ymmärtämiseen, joita olisi edistettävä;

T.

katsoo, että koulutus on erittäin tärkeää, jotta nuorilla olisi motivaatiota ja mahdollisuuksia aloittaa omia yrityshankkeitaan;

U.

toteaa, että koulutus on julkinen hyödyke ja sen on siksi oltava täysin osallistavaa ja integroitua ja siinä on korostettava erityisesti sosioekonomiselta taustaltaan erilaisten opiskelijoiden yhtäläisiä koulutusmahdollisuuksia;

V.

katsoo, että kielitaitoiset nuoret voivat helpommin harjoittaa rajat yrittävää yritystoimintaa;

W.

katsoo, että aliedustetut ja muita huonommassa asemassa olevat ryhmät tarvitsevat erityistä koulutukseensa liittyvää huomiota ja tukea myös niin, että nuorten vanhemmat ja yhteisöt otetaan mukaan koulutusprosessiin; katsoo myös, että näille ryhmille on annettava apua liiketoiminnan tai yritysten käynnistämisessä, jatkamisessa ja kasvattamisessa;

X.

katsoo, että nuoret hyötyvät yrittäjäkoulutuksesta ja käytännön yrittäjyyskokemuksesta, mikä auttaa heitä kehittämään taitojaan ja lahjojaan ja parantaa heidän itseluottamustaan edistäen samalla uusien yritysten luomista, työllistyvyyttä sekä innovointia; toteaa, että yrittäjyys on aivan liian vähän käytetty vaihtoehto monien vammaisten nuorten kohdalla;

Y.

toteaa yhteiskunnallisten ja osallistavien yritysten edistävän aktiivisesti innovatiivista kestävää kehitystä sekä yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa ja paikallisyhteisöissä ja luovan työmahdollisuuksia nuorille, myös heikossa sosiaalisessa asemassa oleville ja työmarkkinoista kauimmas etääntyneille nuorille;

Z.

toteaa, etteivät riittävän monet ihmiset toteuta ajatustaan yrityksen perustamisesta ja että yrittäjissä on naisia suhteellisesti paljon miehiä vähemmän (mikä koskee erityisesti haavoittuvista sosiaalisista ryhmistä tulevia naisia, jotka joutuvat kokemaan kaksinkertaista syrjintää); toteaa, että vaikka naisyrittäjät ovat keskimäärin miehiä korkeammin koulutettuja, he toimivat usein vähemmän innovoivilla ja hitaammin kasvavilla aloilla ja pienemmissä yrityksissä kuin miespuoliset yrittäjät; toteaa, että on tuettava aktiivisesti tapoja voittaa esteet, jotka estävät etenkin naisia aloittamasta yritystoimintaa tai hyötymästä siitä (15);

AA.

toteaa, että käsityö-, teollisuus- ja kauppa-alan organisaatiot järjestävät joissakin jäsenvaltioissa kohdennettuja ohjelmia uusyritysten tukemiseksi;

AB.

katsoo, että koulutus kuuluu pääasiassa kansalliseen toimivaltaan ja joidenkin jäsenvaltioiden on vielä kehitettävä monialainen toimintatapa tai strateginen lähestymistapa, jota sovelletaan yrittäjyyskoulutusta ja yrittäjyyttä koskeviin opintosuunnitelmiin ja -menetelmiin; katsoo, että kaikki Euroopan opettajat ja koulutusjohtajat eivät ole saaneet riittävästi koulutusta yrittäjyyskoulutuksesta ammatillisessa jatkokoulutuksessa tai alkuperäisessä koulutuksessaan, millä voi olla kielteinen vaikutus mahdollisuuksiin sisällyttää yrittäjyys koulutusjärjestelmiin riittävässä määrin (16);

AC.

katsoo, että opettajien pitäisi voida olla yhteydessä yrittäjiin ja määrittää oppimistavoitteita yhdessä heidän kanssaan; katsoo, että opettajille olisi annettava oikeanlaista tukea ja resursseja oppimiseen perustuvien strategioiden toteuttamiseksi ja jotta he voisivat mukauttaa opetusmenetelmiään haavoittuvassa asemassa olevien oppilaidensa tarpeisiin;

AD.

katsoo, että epämuodollinen oppiminen ja arkioppiminen täydentävät ja rikastavat muodollista oppimista tarjoamalla erilaisia voimaannuttavia oppimiskokemuksia, minkä vuoksi ne olisi tunnustettava etuoikeutetuiksi keinoiksi saada ja kehittää yrittäjyystaitoja;

AE.

katsoo, että muodollisella oppimisella ja arkioppimisella voi olla keskeinen rooli yrittäjyystaitojen kehittämisessä ja ylläpitämisessä etenkin marginaaliryhmien keskuudessa;

AF.

katsoo, että epämuodollinen oppiminen ja arkioppiminen ovat erityisen tärkeitä nuorille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, ja nuoret saavat niiden avulla uuden oppimismahdollisuuden ja mahdollisen tien muodollisen opetuksen ja koulutuksen piiriin;

AG.

toteaa, että kokeneiden yrittäjien antama opetus luo positiivista kuvaa yrittäjyydestä ja helpottaa siirtymistä kohti yrittäjyyttä;

AH.

katsoo, että yrittäjyys, yhteiskunnallinen yrittäjyys mukaan lukien olisi sisällytettävä opettajien ja ammatinvalinnanohjaajien koulutukseen;

AI.

toteaa, että kansalliset koulutusjärjestelmät ovat kehittyneet eri tahtiin vastauksena työmarkkinoilla tapahtuviin muutoksiin;

AJ.

ottaa huomioon, että Erasmus+-ohjelmalla, joka on voimassa 2014–2020, pyritään uudenaikaistamaan koulutusta ja nuorisotyötä koko Euroopassa ja se on avoin koulutusalan järjestöille sekä nuoriso- ja urheilujärjestöille kaikilla elinikäisen oppimisen aloilla; toteaa, että se tarjoaa yli neljälle miljoonalle eurooppalaisella mahdollisuuden opiskella, harjoitella, saada työkokemusta ja tehdä vapaaehtoistyötä ulkomailla;

AK.

ottaa huomioon, että yrittäjyys on jo huomioitu Erasmus+-ohjelmassa, sillä sen odotetaan olevan yksi liikkuvuutta edistävien toimien tuloksista;

AL.

pitää tärkeänä nuorten yrittäjien liikkuvuuden edistämistä ja tukemista Erasmus-ohjelman ja Young Entrepreneurs (2009–2015) -ohjelman kaltaisilla ohjelmilla, jotka antavat nuorille yrittäjille mahdollisuuden osallistua rajat ylittäviin vaihtoihin ja oppia kokeneilta pienyrityksissä toimivilta yrittäjiltä ja luovat mahdollisuuksia yrittäjyyteen liittyvän sukupuolten eriarvoisuuden käsittelemiseen; toteaa, että tällaisille ohjelmille on ohjattava nykyistä enemmän varoja nuorten osallistumisen lisäämiseksi;

AM.

katsoo, että nuoret asettavat usein etusijalle itsenäisen ammatinharjoittamisen ja jopa 45 prosenttia 15–24-vuotiaista nuorista ilmoittaa haluavansa toimia mieluiten itsenäisinä ammatinharjoittajina (17);

AN.

katsoo, että elinkeinoelämän panos on merkittävä paikallisella, kansallisella ja unionin tasolla osaamiseen perustuvan vapaaehtoistoiminnan, oppilaitosten kanssa perustettujen kumppanuuksien sekä päätöksentekijöiden kanssa toteutettavan yhteistyön muodossa;

AO.

katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen (kansalaisryhmien, kuten ammattiliittojen, työnantajajärjestöjen ja muiden yhteiskunnallisten ryhmien) samoin kuin ”Junior Achievement – Young Enterprise Europe” -aloitteen panos on merkittävä niiden tarjotessa yrittäjyyttä koskevaa epämuodollista elinikäistä koulutusta ja harjoittelua; katsoo, että tällainen panos ansaitsee nykyistä enemmän tunnustusta, vaikka se ei välttämättä johdakaan viralliseen ja muodolliseen tutkintotodistukseen; toteaa, että tällaisen panoksen antavat myös omaa sisäistä koulutustaan järjestävät yritykset;

1.

katsoo, että elinikäinen oppiminen ja kansainvälinen liikkuvuus ovat keskeisiä toimia, joiden avulla Eurooppa vastaa globalisaatioon sekä siirtymiseen kohti tietoon perustuvaa taloutta; pitää erityisen tärkeinä aloitekykyä ja yrittäjyyttä, jotka kuuluvat suosituksessa ”Elinikäisen oppimisen avaintaidot – eurooppalainen viitekehys” määritettyihin kahdeksaan avaintaitoon, joita jokainen tarvitsee itsensä toteuttamista ja kehittämistä, aktiivista unionin kansalaisuutta ja osallistumista sekä sosiaalista osallisuutta ja työtä varten;

2.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan nuorten yrittäjätaitoja lainsäädännöllisin toimin, joilla pyritään varmistamaan korkealaatuinen työharjoittelu keskittyen laadukkaaseen oppimiseen ja asianmukaisiin työoloihin, sillä tällaisten välineiden avulla voidaan parantaa työllisyyttä, kuten harjoittelun laatupuitteita koskevassa neuvoston suosituksessa todettiin;

3.

korostaa, että tarvitaan laaja ja selvä määritelmä ”aloitekykyä ja yrittäjyyttä” koskevalle avaintaidolle, johon sisältyvät aktiivisen yrittäjähenkisyyden edistäminen, luovuus, innovointi ja riskinotto sekä kyky suunnitella ja hallinnoida hankkeita tavoitteiden saavuttamiseksi ja jopa ajatus siitä, että jokainen on tietoinen työnsä laajemmasta kehyksestä ja kykenee hyödyntämään yrittäjyyteen ja työhön liittyviä tilaisuuksia (”intrapreneurship”); uskoo, että kulttuuriin liittyvät luovat alat ja yritykset voivat tarjota erityisesti nuorille mahdollisuuksia liiketoimintaan;

4.

muistuttaa, että luovat alat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin aloihin ja ne kehittävät muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä;

5.

korostaa, että tarvitaan yrittäjyyttä koskeva kattava lähestymistapa, jossa yrittäjyys käsittää yksityiselämässä ja ammatissa hyödynnettäviä laaja-alaisia keskeisiä taitoja;

6.

korostaa organisaatioiden seurantaan ja tarkastuksiin liittyvien taitojen merkitystä; kehottaa erityisesti kehittämään sosiaalisia tarkastuksia ja ympäristötarkastuksia innovoivina seurantatyökaluina;

7.

on vakuuttunut, että yrittäjätaitoja ja -pätevyyttä samoin kuin laajoja, eri aloja käsittäviä tehtävä- ja työkohtaisia taitoja ja pätevyyksiä olisi edistettävä, jotta voidaan lisätä nuorten toimimista itsenäisinä ammatinharjoittajina ja antaa nuorelle sukupolvelle todellinen mahdollisuus perustaa omia yrityksiä, mikä auttaa sekä nuoria että koko yhteiskuntaa;

8.

on vakuuttunut, että seuraavaksi on määriteltävä yksityiskohtaisesti, miten avaintaitojen puitteet voidaan toteuttaa asianmukaisesti kaikilla yrittäjätaitoihin liittyvillä koulutusasteilla sisällyttämällä kuhunkin koulutus- ja oppisopimusohjelmaan yrittäjätaitoja ja -osaamista sekä asenteita koskevia vaatimuksia;

9.

korostaa, että kaikilla koulutusasteilla ja kaikentyyppisessä koulutuksessa olisi tarjottava käytännön yrittäjätaitojen opetusta ja edistettävä motivaatiota, aloitekykyä ja valmiutta sekä sosiaalista vastuuta; katsoo, että rahoitusta, taloutta ja yritysympäristöä koskevat perusopintojaksot olisi sisällytettävä koulujen opetusohjelmaan ja niiden ohella olisi tarjottava mentorointia, ohjausta, ja ammatinvalintaneuvontaa opiskelijoille, muita huonommassa asemassa olevat oppijat mukaan lukien, jotta voidaan tukea ja edistää heidän tietämystään yrittämisen prosesseista ja kehittää yrittäjähenkeä; korostaa epämuodollisen ja itsenäisen oppimisen sekä vapaaehtoistyön roolia edistettäessä nuorten yrittäjähenkeä ja -taitoja;

10.

kehottaa komissiota korostamaan sosiaalisen yrittäjyyden erilaisia muotoja, jotka tarjoavat nuorille eurooppalaisille usein hyvän keinon päästä alkuun yritystoiminnassa;

11.

korostaa tarvetta kehittää innovatiivista pedagogiikkaa, joka on nykyistä osallistavampaa ja oppijakeskeisempää, jotta voidaan edistää yrittäjähenkisyyden kehittämisen edellyttämien monialaisten taitojen hankintaa;

12.

suosittelee yrittäjyyden edistämistä osana korkeakoulutusta ja alumnihankkeita niin, että huomioon otetaan myös sosiaalisen yrittäjyyden mallit;

13.

toteaa, että yrittäjyyden järkevä edistäminen koulutuksen avulla voi onnistua vain, jos taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat ovat tasapainossa koulutusstrategioiden kanssa;

14.

korostaa, että sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta voivat onnistua sosiaalisen yrittäjyyden kautta, joka voi edistää työllisyyttä, ja toteuttamalla yrittäjähenkisyyttä, joka hyödyttää merkittävästi epäedullisessa asemassa olevia henkilöitä;

15.

korostaa, että oppisopimustoiminta ja yritysten tukemat opinto-ohjelmat ovat osoittautuneet keskeisiksi tekijöiksi yritysten keskeisten taitojen jakamisessa jäsenvaltioissa, joissa tällaisia ohjelmia on;

16.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä ja erityisesti paikallisia yrittäjäjärjestöjä, yrityksiä ja oppilaitoksia täyteen osallistumiseen ja kumppanuuteen, jotta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja kokemuksia ja parantaa nuorten yrittäjätaitoja sekä koulutusta kaikissa jäsenvaltioissa;

17.

korostaa, että tiivis yhteys yritysten koulutuksen ja yleisen koulutuksen välillä on toimiva malli, jota olisi vahvistettava ja edistettävä koko unionissa ja muuallakin;

18.

kehottaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä yksityisen sektorin ja työmarkkinaosapuolten kanssa riskinoton sekä yritys- ja innovointikulttuurin edistämiseksi (esimerkiksi sellaisilla rakenteellisilla sitoumuksilla kuin innovointijärjestelyt ja ideoiden vaihto);

19.

on vakuuttunut, että yrittäjätaitojen onnistunut käyttäminen on yhä riippuvaisempaa siitä, että samalla hallitaan mediaan ja digitaaliseen ympäristöön liittyvät taidot, ja näiden tekijöiden keskinäiseen suhteeseen olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota koulutuksessa; pitää tärkeänä, että kaikille nuorille annetaan tieto- ja viestintätekniikan taidot ja kattavia yrittäjyyteen liittyviä taitoja, jotta he voivat hyödyntää täysin digitaalisen ympäristön mahdollisuudet ja jotta heitä autettaisiin luomaan yrittäjyyden kehittämisen, jakamisen ja edistämisen uusia muotoja niin, että he pystyvät kilpailemaan paremmin työpaikoista, ryhtymään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, ymmärtämään entistä paremmin työnantajiensa toimintaa ja tarpeita ja antamaan panoksensa työnantajansa innovointiin ja kilpailukykyyn;

20.

korostaa, että yrittäjätaitoja olisi kehitettävä ja parannettava koko elämän ajan työkokemuksen ja epämuodollisen oppimisen kautta ja että tällaisen oppimisen virallistamista olisi lisättävä ja tuettava, koska se edistää työurien kehittymistä;

21.

toteaa, että yrittäjyyden opettamisessa keskeisellä sijalla on opettajien asianmukainen valmistaminen ja erityisesti tarve saada nopeasti korkealaatuista opetusta opetusprosessien asianmukaisuuden varmistamiseksi;

22.

kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nuorten vammaisten yrittäjien tiellä olevia esteitä antamalla koulutusta sellaisille palveluntarjoajille, joiden vastuulla on myös vammaisten henkilöiden tukeminen, ja tekemällä tilat, joissa tukea annetaan, liikuntarajoitteisten kannalta helppopääsyisiksi;

23.

toteaa, että keski- ja korkea-asteen koulutuksen välisen yhteistyön edistäminen lisäisi vuoropuhelua nuorten välillä ja edistäisi innovointia;

24.

korostaa tarvetta parantaa yrittäjyyskulttuuria korkea-asteen koulutuksessa tukemalla ja edistämällä yrityksiä, joita nuoret luovat tieteellisen tutkimuksen perusteella, vähentämällä tällaisten yritysten perustamiseen liittyvää hallinnollista rasitetta ja luomalla opiskelijayrittäjille selkeän ja tukea antavan sääntelykehyksen; katsoo, että koulujen ja yliopistojen olisi annettava aikaa, tilaa ja tunnustusta nuorten aloitteille, jotta heille voidaan antaa tarvittava itseluottamus toteuttaa uusia hankkeita, jotka voivat osoittautua hyödyllisiksi itsenäisten yritysten perustamisen kannalta; pitää myönteisinä aloitteita, joilla palkitaan nuoria onnistuneesta yritystoiminnasta (esimerkiksi vuoden parhaan opiskelijayrityksen palkinto); pitää hyvin tärkeänä, että yritykset antavat nuorille mahdollisuuden saada ensimmäisiä käytännön työkokemuksia; toistaa, että on edistettävä yritysvierailuja ja harjoittelijaohjelmia, joilla on tällaisia tavoitteita, jotta nuoret saavat yleiskuvan yritysmaailmasta;

25.

korostaa, että yritysmaailmalla on keskeinen rooli yrittäjyyteen liittyvässä koulutuksessa ja harjoittelussa ja ne tarjoavat elinikäistä oppimista, joka täydentää nuorten saamaa teoreettista oppia;

26.

korostaa nuorten yrittäjien erilaisten yhdistysten tärkeää roolia edistettäessä yrittäjyyttä nuorten keskuudessa, sillä ne antavat heille mahdollisuuden kehittää innovatiivisia hankkeita ja saada liiketoimintakokemusta ja antavat heille välineitä ja tarvittavaa itseluottamusta yrittäjäksi ryhtymistä varten;

27.

kehottaa neuvostoa ja komissiota toimivaltansa puitteissa ja toissijaisuusperiaatetta täysin noudattaen kehittämään metodologista tukea ja työkaluja kansallisille koulutusjärjestelmille yrittäjyyttä koskevan koulutuksen ja harjoittelun alalla sosiaalinen yrittäjyys mukaan lukien ja kehottaa soveltamaan koordinoitua menettelyä, jossa jäsenvaltioiden julkishallintoja kehotetaan tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä yritysten kanssa yrittäjyyden edistämisen edellyttämien keskeisten tekijöiden levittämiseksi; kehottaa komissiota lisäämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tukea nuorille yrittäjille;

28.

kehottaa neuvostoa ja komissiota soveltamaan sukupuolinäkökulmaa menetelmissä, viestinnässä ja rahoitusvälineissä, jotta voidaan edistää tyttöjen ja nuorten naisten yrittäjyyttä;

29.

kehottaa komissiota perustamaan ja edistämään yrittäjyyteen liittyviä harjoittelu- ja vaihto-ohjelmia, joiden avulla nuorille voidaan antaa mahdollisuuksia saada käytännön kokemusta ja joilla voidaan edistää tiedon ja kokemusten vaihtoa;

30.

kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian monialaisten taitojen välittämiseksi, joita ovat esimerkiksi kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, aloitteellisuus, yhteistyö, itseohjaus, suunnittelu, johtajuus ja ryhmähenki, koulutuksen kaikilla tasoilla ja kaikkien koulutustyyppien yhteydessä ottaen huomioon, että tällaiset taidot ovat hyödyksi monenlaisissa töissä ja monilla aloilla;

31.

kehottaa komissiota keskittymään Erasmus+-ohjelmassa entistä enemmän monialaisten taitojen edistämiseen ja arviointiin yrittäjyys ja digitaaliset taidot mukaan lukien; korostaa, ettei tätä ohjelmaa pidä suunnata yksipuolisesti työllistyvyyteen ja että olisi säilytettävä yritystoiminnan siirtymisen matala kynnys etenkin epämuodollisen oppimisen ja arkioppimisen osalta; kehottaa komissiota myös edistämään jäsenvaltioissa koulutuspoliittisia uudistuksia niin, että jäsenvaltioille ja EU:lle luodaan asiaan liittyvä johdonmukainen poliittinen kehys;

32.

kehottaa komissiota tukemaan tieto- ja viestintäteknologiataitojen, ongelmanratkaisutaitojen ja raha-asioiden ymmärtämisen seurantaa; kehottaa komissiota suorittamaan pitkittäistutkimuksen tällä alalla;

33.

kehottaa komissiota tukemaan oppilaitosten ja yritysten välisiä kumppanuuksia Euroopan strategisten investointien rahaston ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston avulla, jotta voidaan tukea työssä oppimista yrityksissä ja edistää yrittäjätaitoja kansallisesti ja paikallisesti;

34.

kehottaa komissiota tukemaan Euroopan yrittäjyyskoulutusverkostoa esimerkkinä ”European Entrepreneurship Education NETwork” (EE-HUB), joka on perustettu toukokuussa 2015 ja jota tukevat eurooppalaiset organisaatiot ja muut sidosryhmät unionin tasolla sekä kansallisella ja paikallisella tasolla samoin kuin kansalliset koulutuksesta vastaavat viranomaiset, jotka keräävät ja vaihtavat parhaita käytäntöjä jaettaviksi oppilaitosten, opetusalan järjestöjen, ammattioppilaitosten, yritysten, viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kesken;

35.

kehottaa komissiota takaamaan johdonmukaisen ja tehokkaan koordinoinnin yrittäjyyskoulutuksen alalla elinikäistä oppimista koskevan EU:n laajemman strategian, EU:n yleisten strategioiden ja Junckerin komission suunnitelman puitteissa;

36.

ehdottaa, että komissio säilyttää yrittäjyyskoulutuksen yhtenä tulevan Erasmus+-ohjelman tavoitteista seuraavalla rahoitusohjelmakaudella (vuoden 2020 jälkeen) kaikissa toimissaan, mukaan lukien liikkuvuus ja seuraavat osat:

37.

kehottaa komissiota tutkimaan ja käsittelemään tekijöitä, jotka estävät naisia ryhtymästä yrittäjiksi, ja kehottaa tukemaan erityisesti nuorten naisyrittäjien rahoituksen saantia ja tukipalveluja;

38.

kehottaa komissiota koordinoimaan ja edistämään jäsenvaltioiden välistä parhaiden käytänteiden vaihtoa;

39.

kehottaa komissiota tukemaan entistä parempaa yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sellaisten jäsenvaltioiden, jotka ovat jo ottaneet yrittäjyyden opetussuunnitelmiinsa ja saavuttaneet tuloksia nuorten yrittäjyyden tukemisessa, ja sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat vielä tämän prosessin alkuvaiheessa;

40.

kehottaa komissiota määrittämään vuoden 2017 loppuun mennessä parhaan käytännön yrittäjyystaitojen ja nuorten yrittäjyyden levittämiseksi jäsenvaltioissa, esittämään asiaa koskevan kertomuksen parlamentille ja ottamaan tämän työn tulokset huomioon, kun se arvioi omia rahoitusmenettelyjään;

41.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan yrittäjyyskoulutusta keinona edistää kattavia valmiuksia, jotka auttavat yksityis- ja työelämän hallinnassa;

42.

kehottaa komissiota seuraamaan tarkoin jäsenvaltioiden nuorten yrittäjyyden tukemiseen tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä, kiinnittämään erityistä huomiota tuloksia koskevan tiedon levittämiseen ja julkistamiseen sekä kannustamaan ja tukemaan laitoksia ja organisaatioita hyvien käytäntöjen vaihtamisessa, ideoiden, tiedon ja kokemusten jakamisessa sekä monialaisten strategisten kumppanuuksien luomisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään vertailuindikaattoreita, malleja ja yhteisiä välineitä sekä hankkeita nuorten yrittäjyyden tukemiseksi;

43.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät toteuta mitään toimenpiteitä, joilla estetään työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, jotta yrittäjyyteen liittyvän uravalinnan tehneet nuoret voivat harjoittaa toimintaansa halunsa mukaan missä tahansa Euroopan unionissa;

44.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia edistämään uusyritysten käynnistämiseen ja johtamiseen liittyvän koulutuksen kehittämistä niin, että otetaan huomioon myös asiantuntijoiden suorittama mentorointi, yrityshautomot ja yrityskiihdyttämöt, sosiaaliset yrityshankkeet, joissa tehdään yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa, ja kaikki yrittäjäystävälliset ympäristöt, jotka tukevat nuorten uusyrityksiä ja mahdollistavat nopean selviytymisen, kun koulu on keskeytetty tai kun ensi yrityksissä on epäonnistuttu; katsoo, että näin voidaan luoda myönteistä yrityskulttuuria, estää yritysten epäonnistumisesta seuraavan kielteisen kuvan syntymistä ja kannustaa uuteen yritykseen; katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä myös epäedullisessa asemassa olevien nuorten tavoittamiseen;

45.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuoret yrittäjät saavat rahoitusta ja että heitä tuetaan joka vaiheessa;

46.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia käyttämään täysin EU:n rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston varoja edistääkseen yrittäjyyskoulutusta ja -harjoittelua sekä digitaalisten taitojen kehittämistä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

47.

kehottaa jäsenvaltioita yhdessä alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa käyttämään kaikkia olemassa olevia EU:n rahoitusresursseja, kuten Euroopan sosiaalirahastoa, Euroopan nuorityöllisyysaloitetta, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa, nuorten yrittäjien Erasmus-ohjelmaa sekä yritysten ja pk-yritysten kilpailukykyä koskevaa ohjelmaa (COSME), edistämään ja tukemaan aloitteita, joilla pyritään entistä tehokkaampiin ja paremmin kohdennettuihin yhteyksiin yritysten ja koulutussektorin välillä;

48.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa, tukemaan kotimaisia ja rajat ylittäviä yhteyksiä ja tukemaan vaikeuksissa olevia yrityksiä sekä asiaan liittyvien pk-yritysverkkojen ja kehitysvirastojen työtä;

49.

kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan erityisen innovoivia menetelmiä yrittäjyysopettajien ja -mentoreiden koulutuksessa, jotta nämä voisivat tukea ja kannustaa yrittäjätaitoja, ja kehottaa harkitsemaan yrittäjyyden sisällyttämistä kansallisiin opetussuunnitelmiin;

50.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään järjestelmiään, joiden avulla tunnustetaan ja virallistetaan epämuodollisen oppimisen ja arkioppimisen kautta saatuja pätevyyksiä vuotta 2018 koskevien sitoumuksiensa mukaisesti, jotta yksittäiset ihmiset voivat saada uuden suunnan ja uusia mahdollisuuksia ja jotta voidaan parantaa heidän itsetuntemustaan ja jatkuvaa oppimistaan;

51.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yksityisten kumppaneiden osallistumista yrittäjyysopetukseen rahoituksen tai koulutuksen tarjoamisen avulla osana yritysten yhteiskuntavastuuta;

52.

kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nuorten yrityssuunnitelmien toteutukseen liittyvän byrokratian ja harkitsemaan verohelpotuksia ja toimia, joilla nuoria kannustetaan kehittämään omia liikeideoitaan; korostaa, että tarvitaan turvarakenteita epäonnistuville uusyrityksille;

53.

korostaa, että on puututtava nuoriin yrittäjiin vaikuttaviin rahoitusvaikeuksiin ja helpotettava lainojen ja erityistukien saamista, vähennettävä nykyistä hallinnollista rasitetta ja toteutettava sääntely-ympäristö ja verokannustimia, jotka kannustavat nuoria koskevien yrittäjyysaloitteiden kehittämiseen ja edistävät työpaikkojen luomista, jotta voidaan tukea nuorten yrittäjien liiketoimintahankkeiden käynnistämistä ja vakiinnuttamista;

54.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan ennakoivasti ja parantamaan erityisesti pk-yrityksiä ja yhteiskunnallisia yrityksiä koskevia sääntelykehyksiä ja yksinkertaistamaan niitä koskevia hallinnollisia menettelyjä sekä edistämään ja valvomaan tällaisten yritysten työkäytäntöjen laatua; toteaa, että yhteiskunnalliset ja osallistavat yritykset luovat kestäviä työpaikkoja, edistävät yhteisöjen kehitystä ja auttavat edistämään kestävää ympäristöä ja varmistamaan yhteiskunnallisen sopeutumiskyvyn kriisiaikoina;

55.

kehottaa julkisia työvoimapalveluja olemaan ennakoivampia, kun ne tarjoavat tukea ja neuvontaa yrityksille ja erityisesti nuorille yrittäjille;

56.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia tarjoamaan innovoiville opiskelijoille entistä enemmän apurahoja ja mikrolainoja sekä tukea, tietoa, mentorointia, monialaista tukea sekä vertaisarviointijärjestelmiä, jotta he voivat aloittaa omia yrityksiä ja hankkeita esimerkiksi EaSI-ohjelman mikrorahoitusta ja yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskevan lohkon tuella; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan lainojen saantia ja takaisinmaksua, edistämään joukkorahoituksen käyttöä, kehittämään paikallisen talouden, yritysten ja yliopistojen välisiä kumppanuuksia, tehostamaan yritysten roolia nuorten integroimisessa työmarkkinoille ja vakiinnuttamaan yrittäjyystaitopassin koulu- ja yliopisto-opetuksen eri tasoilla erityisesti yhteistyössä pk-yritysten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yliopistoja perustamaan yrityshautomoja, joissa keskitytään kestävään kehitykseen ja tulevaisuuteen suuntautuvaan tutkimukseen;

57.

kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan sääntöjenmukaiseen toiminnan lopettamiseen liittyviä menettelyjä ja luomaan kannustavan ympäristön toiminnan lopettamiselle, jotta nuorille annetaan selkeä viesti siitä, että epäonnistuminen ei merkitse takaiskua, josta aiheutuu elinikäiset seuraukset;

58.

kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan nuoria yrittäjyyteen mahdollistamalla koulutuksessa monitieteelliset hankepohjaiset opinnot yhteistyössä yritysten kanssa;

59.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään yrittäjyyttä myönteisenä uravaihtoehtona keski- ja korkea-asteen koulutuksen ammatinvalinnanohjauksessa ja torjumaan yrittäjän uravaihtoehtoon liittyvää kielteistä mielikuvaa, joka on vallitseva joissakin jäsenvaltioissa;

60.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vammaisten nuorten tietämystä toimimisesta itsenäisenä ammatinharjoittajana ja yritysten perustamisesta ja kehottaa esimerkiksi edistämään työmarkkinoille jo integroituneiden vammaisten henkilöiden uraa ja antamaan julkista tunnustusta vammaisille yrittäjille;

61.

kehottaa komissiota seuraamaan ja kehittämään edelleen työtään, joka liittyy Entrepreneurship360-hankkeeseen (koulut ja ammatillinen opetus) sekä HEInnovate-hankkeeseen (korkeakoulutus);

62.

kehottaa komissiota sisällyttämään talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson arviointi-indikaattoreihin yrittäjyyttä koskevia toimia vuodesta 2016 alkaen;

63.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille vaalikauden loppuun mennessä arviointiraportin, jossa käsitellään sitä, miten nuorten yrittäjyyden edistämisessä koulutuksen avulla on edistytty, sekä sitä, missä määrin se on onnistunut tavoittamaan haavoittuviin sosiaaliryhmiin kuuluvia;

64.

kehottaa komissiota takaamaan Euroopan tason koordinoinnin ja yhteistyön arvioitaessa järjestelmällisesti yrittäjyysohjelmia ja -toimia, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia; kehottaa esimerkiksi vertailemaan erilaisia nuorten yrittäjyyden malleja eri jäsenvaltioissa sekä nuorten yrittäjien ominaisuuksia käyttäen sosioekonomisia muuttujia, kuten ikää, sukupuolta ja koulutusta;

65.

kehottaa komissiota edistämään toimiin liittyvää yhteistyötä koko EU:ssa ja kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä;

66.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ETA-maiden hallituksille sekä Euroopan neuvostolle.