11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/59

—

ottaa huomioon Monterreyn julistuksen (2002), Dohan kehitysrahoituskokouksen (2008), Pariisin julistuksen (2005) ja Accran toimintaohjelman (2008),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 68/204 ja 68/279, jotka koskevat kolmatta kansainvälistä kehitysrahoituskokousta, joka järjestetään Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015,

—

ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean työn (1),

—

ottaa huomioon kaksinkertaista verotusta koskevan YK:n malliyleissopimuksen teollisuus- ja kehitysmaiden välillä (2),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (3),

—

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Verotus ja kehitys – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla” (COM(2010)0163),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044),

—

ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon verotuksen avoimuudesta verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi (COM(2015)0136),

—

ottaa huomioon veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla (5),

—

ottaa huomioon hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman (6)

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa antamansa päätöslauselman (8),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 EU:sta ja vuoden 2014 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä antamansa päätöslauselman (9),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 EU:n vuotta 2013 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteesta antamansa päätöslauselman (10),

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen, ja määrätään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0184/2015),

A.

ottaa huomioon, että laittomat rahavirrat, eli kaikki rekisteröimättömät yksityiset rahavirrat, joissa liikkuu laittomasti ansaittuja, siirrettyjä tai käytettyjä pääomia, ovat tyypillisesti peräisin veronkierrosta ja verovilpistä, kuten vilpillisestä siirtohinnoittelusta vastoin periaatetta, jonka mukaan verot olisi maksettava siellä missä voitot on hankittu, ja että verovilpin ja veronkierron on määritetty haittaavan eniten kansallisten tulojen käyttöönottoa kehitykseen kaikissa kehitysyhteistyön rahoitusta koskevissa merkittävissä kansainvälisissä teksteissä ja konferensseissa;

B.

ottaa huomioon, että Global Financial Integrity -järjestön laatiman vuoden 2014 raportin mukaan suorien ulkomaisten investointien ja virallisen kehitysavun yhteenlaskettu määrä vuosilta 2003–2012 on hieman vähemmän kuin laittomat rahavirrat; ottaa huomioon, että laittomat rahavirrat ovat noin kymmenen kertaa suuremmat kuin kehitysmaiden köyhyyden poistamiseen, hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen saamat avustukset ja että kehitysmaista vuosittain laittomasti pakenevan pääoman määrän arvioidaan olevan biljoona dollaria;

C.

toteaa, että julkisten tulojen saaminen kaivannaisteollisuudesta on olennainen tekijä monien kehitysmaiden, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, kehitysstrategioissa, mutta että kaivannaisteollisuuden tarjoamia mahdollisuuksia lisätä verotuloja ei ole hyödynnetty täysimääräisesti verotusta koskevien sääntöjen riittämättömyyden vuoksi tai koska niitä on vaikeaa panna täytäntöön, sillä kehitysmaiden ja kaivannaisyritysten väliset järjestelyt ovat usein tilapäisiä eivätkä kovin avoimia ja niistä neuvotellaan ilman avoimuutta ja selkeitä suuntaviivoja;

D.

toteaa, että laajan epävirallisen talouden vuoksi kehitysmaiden laaja-alainen verotus on lähes mahdotonta ja että maissa, joissa suuri osa väestöstä elää köyhyydessä, merkittävä osa BKT:sta jää verotuksen ulottumattomiin;

E.

katsoo, että oikeudenmukaisesta, tasapainoisesta, tehokkaasta ja avoimesta verotusjärjestelmästä hallitukset saavat elintärkeitä varoja, joilla voidaan turvata kansalaisten oikeudet julkisiin peruspalveluihin, kuten kaikille kuuluvaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ja että tehokas tulonsiirtoihin perustuva veropolitiikka auttaa osaltaan lieventämään kasvavan epätasa-arvon vaikutuksia niiden kohdalla, joille se on eniten tarpeen;

F.

ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin mukaan noin 30 prosenttia rajojen yli toimivien yritysten investointikannasta on ohjattu kauttakulkumaiden kautta ennen kuin ne saavuttavat määränpäänsä tuotantoresursseina;

G.

toteaa, että verotulot muodostavat merkittävän osan kehitysmaiden kansantuloista, minkä vuoksi ne kärsivät erityisesti yritysten veronkierrosta, ja että viime vuosina kehitysmaat ovat jatkuvasti laskeneet yritysveroasteitaan;

H.

toteaa, että veroparatiisit ja salassapitokäytäntöä noudattavat alueet, jotka sallivat pankki- ja rahoitustietojen salaamisen, yhdistettynä nollaverojärjestelmiin sellaisten pääomien ja tulojen houkuttelemiseksi, joita olisi pitänyt verottaa muissa valtioissa, saavat aikaan haitallista verokilpailua, vaarantavat verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja vääristävät kauppaa ja investointeja, mikä vaikuttaa erityisesti kehitysmaihin, joiden arvioidaan menettävän vuosittain noin 189 miljardin dollarin verotulot;

I.

katsoo, että verotus voi olla luotettava ja kestävä kehitysmaiden tulojen lähde ja tarjota etuna vakautta verrattuna markkinaehtoisten lainojen kaltaisiin perinteisiin kehitysyhteistyön rahoitusmekanismeihin vain, jos käytössä on oikeudenmukainen, tasapainoinen, tehokas ja avoin verotusjärjestelmä, sekä vaikuttava ja tehokas verohallinto, joka edistää verosäännösten noudattamista, ja jos julkisia tuloja käytetään avoimesti ja vastuullisesti;

J.

katsoo, että tehokkaasta ja avoimesta verotuksesta ja veropolitiikasta voi olla muutakin hyötyä kuin pelkästään saatavilla olevien kehitystä tukevien resurssien lisääntyminen ja että sillä on suoria myönteisiä vaikutuksia hyvään hallintoon ja valtion rakentamiseen siten, että se vahvistaa demokraattisia elimiä, oikeusvaltiota ja hallinnon ja kansalaisten välistä yhteiskuntasopimusta, jotta saataisiin aikaan vastavuoroinen yhteys verojen, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan kesken ja pyrittäisiin edistämään hallitusten talousarvioiden vakautta ja siten pitkällä aikavälillä riippumattomuutta ulkomaisesta avusta ja mahdollistettaisiin, että kehitysmailla on valmiudet toimia ja kantaa vastuuta kansallisista tavoitteista ja että ne ottavat vastuun omista poliittisista valinnoistaan;

K.

ottaa huomioon, että valtion tulojen lisäämisen tarve on yhä suurempi talous- ja rahoituskriisin vuoksi;

L.

ottaa huomioon, että kehitysmaiden valtion tulojen käyttöönoton ansiosta niiden keräämät varat ovat lisääntyneet tasaisesti ja alalla on edistytty merkittävästi kansainvälisten lahjoittajien tuella;

M.

katsoo, että kehitysmailla on suuria poliittisia, hallinnollisia ja teknisiä ongelmia verotulojen keräämisessä, mikä johtuu riittämättömistä henkilöstö- ja taloudellisista resursseista veronkannossa, monikansallisten yhtiöiden mutkikkaan veronkeruun hallinnollisten valmiuksien heikkoudesta, veronkantoinfrastruktuurin puuttumisesta, osaavan henkilöstön siirtymisestä pois verohallinnoista, korruptiosta, poliittisen järjestelmän heikosta legitimiteetistä, puutteellisesta osallistumisesta kansainväliseen veroyhteistyöhön sekä epäoikeudenmukaisesta tulonjaosta ja heikosta verotushallinnosta;

N.

toteaa, että samalla, kun nykyisen globaalin kaupankäynnin vapautuminen ja kaupan esteiden poistaminen asteittain viime vuosikymmenten aikana on lisännyt tavaroiden rajat ylittävää kauppaa, se on myös luonut vaikeuksia kehitysmaille, ja erityisesti vähiten kehittyneille maille, jotka ovat suuresti riippuvaisia kaupan verotuksesta, kaupan verotulojen vähenemisen kompensoimisessa globaalin kaupankäynnin vapautuessa sekä siirtymisessä muihin valtion tulojen tyyppeihin, erityisesti tasapainoiseen veroyhdistelmään;

O.

toteaa, että verotuksen alentamiseen rajat ylittävissä rahansiirroissa käytettävien verotussopimusten määrä teollisuus- ja kehitysmaiden välillä on lisääntynyt viime vuosina, mikä heikentää kehitysmaiden valmiuksia kotimaisten resurssien hyödyntämiseen ja luo mahdollisia keinoja, joilla monikansalliset yhtiöt voivat välttää verotusta; toteaa, että Alankomaiden viranomaisten hiljattain toteuttamassa vaikutustenarvioinnissa todettiin, että Alankomaiden verotusjärjestelmä helpottaa lähdeveron kiertoa, mikä johtaa kehitysmaissa noin 150–550 miljoonan euron osinko- ja korkotappioihin lähdeverotuloista (11);

P.

toteaa, että kehitysmaat keräävät huomattavasti vähemmän veroja kuin kehittyneet taloudet (verojen määrä suhteessa BKT:hen vaihtelee 10–20 prosentin välillä, kun se on OECD-talouksissa 30–40 prosenttia) ja että niille on tyypillistä erittäin kapea veropohja; toteaa, että veropohjaa voidaan leventää ja että verotulojen määrää voidaan nostaa huomattavasti tarvittavien keinojen tarjoamiseksi valtiolle sen vastuutehtävistä huolehtimiseksi;

Q.

ottaa huomioon, että kehitysmaat ovat yrittäneet houkutella investointeja lähinnä tarjoamalla monenlaisia verokannusteita ja -vapautuksia, jotka eivät ole avoimia eivätkä perustu asianmukaisiin kustannus-hyötyanalyyseihin eivätkä aina edes houkuttele todellisia ja kestäviä investointeja, vaan johtavat kehittyvien talouksien keskinäiseen kilpailuun suotuisimpien verotuskohteluiden tarjonnassa ja johtavat epätyydyttäviin tuloksiin tehokkaan ja vaikuttavan verotusjärjestelmän osalta;

R.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat jo sitoutuneet myöntämään 0,7 prosenttia BKT:stään viralliseen kehitysapuun ja että kansallisten resurssien käyttöönottoa tukevan avun määrä on edelleen vähäinen, alle prosentin virallisesta kehitysavusta vuonna 2011 ja vain arviolta 0,1 prosenttia (118,4 miljoonaa dollaria) virallisesta kehitysavusta osoitettiin vuonna 2012 valmiuksien kehittämiseen veroalalla;

S.

toteaa, että monet kehitysmaat eivät saavuta edes vähimmäisverotasoa, jota ne tarvitsevat perustehtäviensä, julkisten palvelujen ja köyhyyden torjunnan rahoittamiseen;

T.

toteaa, että Euroopan investointipankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) ja jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitokset tukevat kehitysmaiden yksityisiä yrityksiä suoraan tarjoamalla lainaa tai välillisesti tukemalla kaupallisten pankkien ja pääomasijoitusrahastojen kaltaisia rahoituksen välittäjiä, jotka puolestaan antavat lainaa yrityksille tai investoivat niihin;

U.

toteaa, että kehitysmaiden olisi oltava paremmin edustettuina kansainvälisen verotusyhteistyön nykyisissä rakenteissa ja menettelyissä, jotta ne osallistuisivat tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen;

V.

toteaa, että kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaava asiantuntijakomitea on talous- ja sosiaalineuvoston alaisena toimiva elin, joka kiinnittää erityistä huomiota kehitysmaihin ja siirtymävaiheen talouksiin;

W.

katsoo, että riittävien julkisten tulojen keräämisellä voi olla ratkaiseva rooli sellaisten yhä tasa-arvoisempien yhteiskuntien edistämisessä, joissa naisten ja miesten välillä ei ole syrjintää ja joissa erityistä tukea annetaan lapsille ja muille haavoittuville ryhmille;

1.

kehottaa komissiota esittämään nopeasti tiedonannon muodossa kunnianhimoisen toimintasuunnitelman kehitysmaiden auttamiseksi torjumaan veronkiertoa ja verovilppiä ja perustamaan oikeudenmukaisia, tasapainoisia, tehokkaita ja avoimia verojärjestelmiä, ottaen huomioon OECD:n kehitysapukomitean ennen Etiopian Addis Abebassa 13.–16. heinäkuuta 2015 järjestettävää kehitysrahoituskokousta tekemän työn sekä kansainvälisten verosopimusten vaikutukset kehitysmaille;

2.

korostaa, että kotimaisten resurssien tehokas käyttöönotto ja verotusjärjestelmien tehostaminen ovat välttämättömiä vuosituhannen kehitystavoitteet korvaavan vuoden 2015 jälkeisen toimintakehyksen aikaansaamiseksi toteuttamiskelpoisena strategiana, jolla vapaudutaan riippuvuudesta ulkomaisesta avusta pitkällä aikavälillä, ja että tehokkaat ja oikeudenmukaiset verotusjärjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä köyhyyden poistamisessa, eriarvoisuuden torjumisessa, hyvässä hallinnossa ja valtion rakentamisessa; muistuttaa, että tietty monikansallinen taloudellinen toiminta on vaikuttanut valtioiden kykyyn tuottaa kansallisia tuloja ja valita verotusrakenteensa ja että samalla pääoman lisääntynyt liikkuvuus yhdistettynä veroparatiisien käyttöön on muuttanut suuresti verotusedellytyksiä; on huolestunut myös siitä, että monissa kehitysmaissa korruptio on hyvin yleistä eikä julkishallinto ole avointa, mikä estää verotulojen sijoittamisen valtion kehittämiseen, julkisiin palveluihin tai julkiseen infrastruktuuriin;

3.

panee merkille, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on edelleen alhainen useimmissa kehitysmaissa, ja ne ovat tämän vuoksi erityisen alttiina yksityisten verovelvollisten ja yritysten veronkierrolle ja verovilpille; korostaa, että tämä aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä kehitysmaille, kannustaa lahjontaan ja vahingoittaa EU:n kehityspolitiikkaa ja että unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisenä painopisteenä pitäisi olla ryhtyminen asianmukaisiin toimiin niitä vastaan kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla ottaen huomioon ne tarpeet ja rajoitukset, joita kehitysmaat kohtaavat verotulojensa saatavuudessa; katsoo, että EU:n olisi otettava johtoasema kansainvälisten pyrkimysten ohjaamisessa veroparatiisien, veronkierron ja verovilpin torjumiseksi ja näytettävä esimerkkiä ja että sen olisi tehtävä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa ja pyrittävä torjumaan tiettyjen monikansallisten yritysten aggressiivista verojen välttelyä sekä etsittävä keinoja tukea kehitysmaita verokilpailuun osallistumista koskevissa paineissa;

4.

kehottaa komissiota toteuttamaan konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä tukeakseen kehitysmaita ja alueellisia verohallinnon toimintakehyksiä, kuten Afrikan verohallintofoorumia ja Amerikan verohallintokeskusta veronkierron ja verovilpin torjumisessa ja oikeudenmukaisen, tasapainoisen, tehokkaan ja avoimen verotuspolitiikan kehittämisessä, hallinnollisten uudistusten edistämisessä ja jotta lisätään kehitysmaiden verohallinnoille annettavan rahoitus- ja teknisen avun osuutta kehitysavusta; väittää, että tätä tukea olisi annettava näiden maiden oikeuslaitoksen ja korruptiontorjuntavirastojen vahvistamiseen; kehottaa yhdistämään jäsenvaltioiden ja edunsaajamaiden julkisen sektorin asiantuntemusta pyrkien vahvistamaan yhteistyötoimia ja saamaan aikaan alustavia konkreettisia tuloksia edunsaajamaiden osalta; katsoo, että on tuettava työpajoja, koulutusjaksoja, asiantuntijavierailuja ja neuvontaa;

5.

pyytää komissiota asettamaan hyvän hallintotavan verotusasioissa ja oikeudenmukaisen, tasapainoisen, tehokkaan ja avoimen veronkannon keskeiselle sijalle poliittisessa sekä kehitys- ja kauppa-asioita koskevassa vuoropuhelussaan ja kaikissa kehitysyhteistyösopimuksissa kumppanimaiden kanssa, lisäämään omavastuullisuutta ja maan sisäistä vastuuvelvollisuutta edistämällä sellaista ilmapiiriä, jossa kansalliset parlamentit voivat merkityksellisellä tavalla osaltaan edistää kansallisten talousarvioiden laatimista ja valvontaa, myös kotimaisten tulojen ja verotuksen osalta, ja tukemaan kansalaisyhteiskunnan tehtävää verohallinnon julkisen valvonnan ja veropetosten seurannan varmistamisessa myös muun muassa perustamalla tehokkaita järjestelmiä ilmiantajien ja toimittajien lähteiden suojelemiseksi;

6.

kehottaa kiireellisesti saattamaan tiedot yhtiöiden, trustien ja muiden yhteisöjen edunsaajista julkisesti saataville avoimessa dataformaatissa, jotta estetään anonyymien pöytälaatikkoyhtiöiden ja vastaavien oikeudellisten yksiköiden käyttäminen rahanpesuun, laittoman toiminnan tai terroristitoiminnan rahoittamiseen, korruptoituneiden ja rikollisten henkilöiden henkilöllisyyden salaamiseen, julkisten varojen varastamisen ja laittomasta kaupasta ja laittomasta veronkierrosta saatavien tuottojen peittelyyn; katsoo lisäksi, että kaikkien valtioiden olisi vähintäänkin hyväksyttävä ja pantava täysimääräisesti täytäntöön rahanpesuvastaisen toimintaryhmän rahanpesun torjuntaa koskevat suositukset;

7.

kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön periaatteen, jonka mukaan kaikkien maiden ja alojen julkisesti noteerattujen tai listaamattomien monikansallisten yhtiöiden, ja erityisesti luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden, on hyväksyttävä vakiomenettelynä maakohtainen raportointi, jossa niiden on julkaistava osana maakohtaisia vuosikertomuksiaan kaikkien tytäryhtiöidensä nimet, niiden taloudelliset tulokset, asiaankuuluvat verotustiedot, omaisuus ja työntekijöiden määrä jokaisella alueella, jossa ne toimivat, ja huolehtimaan, että nämä tiedot on julkisesti saatavilla, ja minimoimaan hallinnolliset rasitteet jättämällä pk-yritykset tämän ulkopuolelle; pyytää tämän vuoksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen tilinpäätösdirektiivin muuttamisesta tämän mukaisesti; muistuttaa, että avoimuus on tärkeä askel kohti nykyisen verotusjärjestelmän vahvistamista ja suuren yleisön luottamuksen lisäämistä; pyytää, että OECD suosittelee ehdottamansa maakohtaisen raportointimallin julkistamista kaikissa monikansallisissa yhtiöissä sen varmistamiseksi, että kaikkien valtioiden kaikki veroviranomaiset saavat perusteellista tietoa voidakseen arvioida siirtohinnoitteluriskejä ja määrittää tehokkaimman tavan hyödyntää tarkastuksiin tarkoitettuja voimavaroja; painottaa, että ulkomaisille sijoittajille kahdenvälisillä verotussopimuksilla myönnetyt verovapautukset ja edut tarjoavat monikansallisille yhtiöille epäreilua kilpailuetua verrattuna kansallisiin yrityksiin, eritoten pk-yrityksiin;

8.

vaatii, että on tarkistettava kaivannaisteollisuuteen sovellettavia verosääntöjä ja -säännöksiä; kehottaa EU:ta lisäämään apuaan kehitysmaissa, jotta voidaan tukea niiden pyrkimystä verottaa riittävästi luonnonvarojen hyödyntämistä tarkoituksena vahvistaa isäntämaiden hallitusten neuvotteluasemaa, jotta ne saisivat paremman tuoton luonnonvaroistaan, mikä auttaisi monipuolistamaan niiden taloutta; tukee kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI) ja sen ulottamista tuotantoyrityksiin ja hyödykkeillä kauppaa käyviin yrityksiin;

9.

panee tyytyväisenä merkille automaattista tietojenvaihtoa koskevan mekanismin käyttöönoton, sillä se on keskeinen väline maailmanlaajuisen avoimuuden ja verovilpin ja veronkierron torjumiseksi tehtävän yhteistyön parantamisessa; toteaa kuitenkin, että kehitysmaat tarvitsevat jatkuvaa rahoitusta koskevaa ja teknistä asiantuntijatukea ja aikaa rakentaakseen vaadittavat valmiudet tietojen lähettämiseksi ja käsittelemiseksi; painottaa tämän vuoksi, että on tärkeää sisällyttää uusiin OECD:n kehittämiin automaattista tietojenvaihtoa koskeviin maailmanlaajuisiin normeihin siirtymäajanjakso kehitysmaita varten ja tunnustaa, että normien vastavuoroisuuden vuoksi ne valtiot, joilla ei ole resursseja ja valmiuksia perustaa tarvittavaa infrastruktuuria vaadittujen tietojen keräämiseksi, hallinnoimiseksi ja jakamiseksi, voidaan jättää ulkopuolelle; katsoo lisäksi, että olisi suunniteltava luottamuksellisuutta koskevia yhtenäisiä normeja;

10.

vaatii, että laaditaan vuoden 2015 loppuun mennessä kansainvälisesti hyväksytyt määritelmät veroparatiiseille ja niitä hyödyntävien toimijoiden seuraamuksille sekä musta lista niistä, myös EU:hun kuuluvista, maista, jotka eivät torju veronkiertoa tai hyväksyvät sen; vaatii EU:ta tukemaan niiden kehitysmaiden talouden uudelleensuuntautumista, jotka toimivat veroparatiiseina; pyytää niitä jäsenvaltioita, joilla on unioniin kuulumattomia alusmaita ja alueita, pyrkimään näiden alueiden viranomaisten kanssa saamaan nämä alueet omaksumaan verotuksen avoimuutta koskevat periaatteet ja varmistamaan, ettei yksikään niistä toimi veroparatiisina;

11.

kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että neuvoteltaessa verotus- ja investointisopimuksia kehitysmaiden kanssa rajatylittävästä toiminnasta saatavat tulot tai voitot olisi verotettava lähdevaltiossa, jossa arvoa tuotetaan tai luodaan; korostaa tässä yhteydessä, että YK:n malliyleissopimuksella varmistetaan verotusoikeuksien oikeudenmukainen jakaminen lähdevaltioiden ja kotipaikkavaltioiden välillä; painottaa, että neuvotellessaan verosopimuksista Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on noudatettava SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistettua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta;

12.

kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita suorittamaan eräiden jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti arviointeja eurooppalaisen verotuspolitiikan vaikutuksista kehitysmaihin ja jakamaan hyviä käytäntöjä, jotta voidaan vahvistaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja parantaa nykyisiä käytäntöjä ja ottaa paremmin huomioon kielteiset heijastevaikutukset kehitysmaihin sekä kyseisten maiden erityistarpeet; pitää tässä yhteydessä myönteisenä vuonna 2015 esitettävää, verovilppiä ja veronkiertoa koskevaa tarkistettua komission toimintasuunnitelmaa ja kehottaa jäsenvaltioita nopeasti sopimaan yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB);

13.

kannattaa voimakkaasti nykyisiä kansainvälisiä aloitteita, OECD:n veropohjan rapautumista ja voittojen kotiuttamista koskeva toimintasuunnitelma (BEPS-toimintasuunnitelma) mukaan luettuna, globaalin järjestelmän uudistamiseksi siten, että painotetaan kehitysmaiden laajempaa osallistumista kansainvälisen veroyhteistyön rakenteisiin ja menettelyihin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että verotusasioista vastaavasta YK:n komiteasta kehitetään aito hallitustenvälinen elin, joka on paremmin varustettu lisäresursseilla YK:n talous- ja sosiaalineuvoston puitteissa, jotta varmistetaan, että kehitysmaat voivat osallistua tasavertaisesti maailmanlaajuisten veropolitiikkojen laatimiseen ja uudistamiseen; korostaa, että sanktioita olisi harkittava sekä yhteistyöstä kieltäytyville lainkäyttöalueille että veroparatiisien kanssa toimiville rahoituslaitoksille;

14.

korostaa, että julkisen rahoituksen riittävällä tasolla voidaan osaltaan edistää sukupuolten epätasa-arvon poistamista ja tarjota välineet lasten ja muiden yhteiskunnan haavoittuvien ryhmien tukemiseksi paremmin, ja toteaa, että veronkierrolla on vaikutusta ihmisten hyvinvointiin kaikkialla maailmassa, mutta erityisen haitallista se on köyhille ja pienituloisille kotitalouksille, joissa naisten edustus on usein suhteettoman suuri;

15.

panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat ovat varsin heikossa neuvotteluasemassa joidenkin suorien ulkomaisten sijoittajien kanssa; katsoo, että yrityksiä olisi vaadittava tekemään täsmällisiä sitoumuksia sen varmistamiseksi, että niiden tekemillä investoinneilla on myönteisiä heijastusvaikutuksia isäntämaan paikalliseen ja/tai kansalliseen sosioekonomiseen kehitykseen; kehottaa komissiota, neuvostoa ja kumppanimaiden hallituksia varmistamaan, että verokannustimet eivät muodosta uutta mahdollisuutta veronkiertoon; painottaa, että kannustimista olisi tehtävä entistä avoimempia ja niillä olisi edistettävä investointeja kestävään kehitykseen;

16.

kehottaa EIP:tä ja EBRD:tä sekä jäsenvaltioiden kehitysrahoituslaitoksia valvomaan ja varmistamaan, että tukea saavat yritykset tai muut oikeushenkilöt eivät osallistu veronkiertoon ja verovilppiin olemalla tekemisissä offshore-keskuksiin ja veroparatiiseihin perustettujen rahoituksenvälittäjien kanssa tai helpottamalla laittomia rahavirtoja, sekä lisäämään avoimuutta koskevia toimintaperiaatteitaan esimerkiksi saattamalla kaikki raporttinsa ja tutkimuksensa julkisesti saataville; kehottaa EIP:tä soveltamaan huolellisuusmenettelyä (due diligence), edellyttämään maakohtaisia vuosikertomuksia, jäljittämään todelliset edunsaajat ja valvomaan siirtohinnoittelua, jotta voidaan taata investointien avoimuus ja estää veronkierto ja verovilppi;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.