EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.10.2015

COM(2015) 503 final

KOMISSION TIEDONANTO

EU:N TALOUSARVION SUOJAAMINEN VUODEN 2014 LOPPUUN SAAKKA

Sisällysluettelo

TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT

2.MENETTELYT

2.1.Ennaltaehkäisevät toimenpiteet

2.2.Korjaavat toimet

2.3.Maatalous

2.4.Koheesiopolitiikka

2.5.Suora hallinnointi

2.6.Hallinto- ja valvontajärjestelmien kustannustehokkuus

3.RAHOITUSOIKAISUT JA TAKAISINPERINNÄT VUONNA 2014

3.1.Yleistä

3.2.Kesken olevat rahoitusoikaisut 31. joulukuuta 2014

3.3.Vuonna 2014 vahvistetut rahoitusoikaisut

3.4.Vuonna 2014 toteutetut rahoitusoikaisut

3.5.Takaisinperinnät

3.6.Vuonna 2014 havaitut puutteet jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä ja toteutetut toimenpiteet

4.KUMULATIIVISET RAHOITUSOIKAISUT JA TAKAISINPERINTÄTOIMET VUODEN 2014 LOPPUUN MENNESSÄ

4.1.Yleistä

4.2.Rahoitusoikaisut

4.3.Takaisinperinnät

5.NETTOMÄÄRÄISET OIKAISUT

5.1.Nettomääräiset rahoitusoikaisut vuonna 2014

5.2.Vaikutus EU:n talousarvioon

5.3.Vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioihin

6.ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMENPITEET

6.1.Maatalous

6.2.Koheesiopolitiikka

7.JÄSENVALTIOIDEN OMASTA ALOITTEESTAAN TOTEUTTAMAT KORJAAVAT TOIMENPITEET

7.1.Maatalous

7.2.Koheesiopolitiikka

8.ENNAKKOMAKSUJEN TAKAISINPERINTÄ

TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT

Puheenjohtaja Juncker on painottanut voimakkaasti tarvetta varmistaa Euroopan unionin (EU) ohjelmien moitteeton varainhoito sekä vaatinut kaikkien tarvittavien toimenpiteiden käyttöönottoa EU:n talousarvion suojaamiseksi. Tässä tiedonannossa kuvataan lainsäädäntöön sisältyvien ennaltaehkäisevien ja korjaavien mekanismien toimintaa sekä komission yksiköiden toteuttamia toimia, joilla EU:n talousarviota suojataan laittomilta tai sääntöjenvastaisilta menoilta. Siinä esitetään myös parhaat arviot mekanismien ja toimien avulla saavutetuista tuloksista ja kerrotaan, miten jäsenvaltiot osallistuvat suojaamiseen ja millaisia vaikutuksia niihin kohdistuu.

Tämä tiedonanto laaditaan vuosittain vastauksena Euroopan parlamentin vuoden 2011 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esittämään pyyntöön, ja se on siksi osoitettu Euroopan parlamentille sekä neuvostolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle. Tiedonannolla täydennetään EU:n vuoden 2014 tilinpäätöksessä, komission yhteenvetokertomuksessa vuodelta 2014 ja kyseeseen tulevien pääosastojen vuotuisten toimintakertomusten asianomaisissa osissa esitettyjä tietoja.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin esittää vuosikertomuksessaan tarkastuslausuman EU:n tilinpäätöksen perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta sekä huomautuksensa ja tilastotietoja tilien perustana olevien maksujen olennaisesta virhetasosta. Rahoitusoikaisuilla ja takaisinperintätoimilla on erityisen suuri merkitys silloin, kun tarkastellaan niiden monivuotista luonnetta. Tämä näkyy asianmukaisesti vuotuisissa toimintakertomuksissa, joissa esitetään yksityiskohtaista tietoa sekä virhetasoista että rahoitusoikaisuista ja takaisinperintätoimista. Virhetasojen sekä rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien täydentävä arviointi osoittaa tuensaajille maksettujen sääntöjenvastaisten menojen lopullisen vaikutuksen EU:n taloudellisiin etuihin ja on keskeinen indikaattori arvioitaessa, miten valvonta- ja tarkastusjärjestelmien avulla voidaan hallita EU:n talousarviosta rahoitettavien toimien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä riskejä (ks. komission yhteenvetokertomus vuodelta 2014).

Siinä merkittävässä työssä, jota sekä komissio että jäsenvaltiot tekevät hallitakseen EU:n talousarviosta rahoitettavien toimien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä riskejä, noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta (SEUT-sopimus) 1 , varainhoitoasetusta 2 ja sen soveltamissääntöjä 3 sekä alakohtaisia säädöksiä. Komissio suojaa EU:n talousarviota eli EU:n varainkäyttöä aiheettomilta ja sääntöjenvastaisilta menoilta pääasiassa kahdella tavalla:

(1)ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja

(2)oikaisumenettelyt (lähinnä jäsenvaltioille määrätyt rahoitusoikaisut mutta myös varojen takaisinperintä EU:n varojen saajilta).

Rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että EU:n varoja käytetään lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti, eli niillä suljetaan unionin rahoituksen ulkopuolelle menot, joita vastaavat maksut on suoritettu sovellettavan lainsäädännön vastaisesti. Yhteistyössä hallinnoitavilla politiikan aloilla pääasiallinen vastuu sääntöjenvastaisten menojen havaitsemisesta ja vastaavien määrien takaisinperinnästä tuensaajilta on jäsenvaltioilla (ei komissiolla). Valvontajärjestelmän toiminnan, oikaisumekanismien ja menettelyjen monimutkaisuuden ja ohjelmien monivuotisen luonteen vuoksi rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet toteutetaan yleensä sen jälkeen, kun puutteet tai sääntöjenvastaisuudet on havaittu ja maksut suoritettu.

Valvontajärjestelmien kustannustehokkuuden varmistamiseksi yksi tärkeimmistä toimista, joihin komission yksiköt keskittyvät kollegion toimikauden aikana, on valvonnan järkeistäminen ja tehostaminen sekä varojen kohdentaminen uudelleen asianmukaisimmaksi katsottuun valvontaan laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvien riskien hallinnoimiseksi sääntelykehyksen puitteissa. Jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoitavien varojen osalta päätavoite on tehostaa jäsenvaltioiden valvontajärjestelmiä.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan pääasiassa komission toteuttaman valvonnan tuloksia, mutta annetaan myös tietoja jäsenvaltioiden toteuttamasta valvonnasta.

Rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet: vuoden 2014 tulokset

Seuraavassa on esitetty keskeiset luvut komission toteuttamien korjaavien toimenpiteiden vaikutuksesta varainhoitovuonna 2014:

Vahvistettujen rahoitusoikaisujen osuus on 3,3 prosenttia ja toteutettujen rahoitusoikaisujen osuus 2,3 prosenttia talousarviosta vuonna 2014 suoritetuista maksuista.

Rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet: kumulatiiviset tulokset

Kumulatiiviset määrät antavat paremman kuvan komission käyttämien oikaisumekanismien merkityksestä, koska niissä otetaan huomioon se, että suurin osa EU:n menoista on monivuotisia, ja ne mahdollistavat kertaluonteisten tapahtumien vaikutusten tasaamisen.

Vuosina 2009–2014 vahvistetut rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet (milj. euroa):

Ajanjaksolla 2009–2014 vahvistetut määrät osoittavat määrien olevan kasvussa. Kyseisellä kaudella vahvistettu keskimääräinen määrä oli 3,2 miljardia euroa eli 2,4 prosenttia EU:n talousarviosta keskimäärin suoritetuista maksuista, ja kaudella toteutunut keskimääräinen määrä oli 2,8 miljardia euroa eli 2,1 prosenttia maksuista – ks. kaavio 4.1.

Maataloustukirahaston osalta komission rahoitusoikaisujen keskimäärä vuodesta 1999 vuoden 2014 loppuun oli 1,7 prosenttia menoista (joista kaikki olivat nettomääräisiä rahoitusoikaisuja) – ks. 4.2.2 kohta.

EAKR:n ja ESR:n kauden 2000–2006 (jonka osalta lähes kaikki ohjelmat on saatu päätökseen) varojen osalta voidaan todeta, että yksinomaan komission valvontaan perustuvien rahoitusoikaisujen yhteenlaskettu osuus oli vuoden 2014 lopussa 4,1 prosenttia myönnetyistä määrärahoista – ks. 4.2.3 kohta.

Vahvistettujen suoraan hallinnoitujen ja välillisesti hallinnoitujen menojen keskimääräinen määrä kaudella 2009–2014 oli 366 miljoonaa euroa tai 1,2 prosenttia suoritettujen maksujen keskimäärästä.

Vuonna 2015 unionin tuomioistuin antoi useita komission kannan vastaisia ratkaisuja vuosien 1994–1999 aluepolitiikkaan liittyvien rahoitusoikaisujen osalta, joiden yhteenlaskettu määrä oli lähes 500 miljoonaa euroa. Ratkaisuissa oli kyse menettelyongelmista, ja komissio tutkii parhaillaan niiden vaikutuksia – ks. 4.1.2 kohta.

EU:n talousarvion suojaaminen: tärkeimmät päätelmät

•    Esitetyt luvut osoittavat, että sekä komission että jäsenvaltioiden toteuttamilla monivuotisilla ennaltaehkäisevillä ja korjaavilla toimenpiteillä voidaan saada aikaan myönteisiä ratkaisuja.

•    Rahoitusoikaisuihin ja takaisinperintätoimiin liittyvien merkittävien määrien olisi katsottava vahvistavan sen, että komissio ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet varmistamaan, että EU:n veronmaksajien rahoja käytetään lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti.

Komissio pyrkii edelleen parantamaan hallinto- ja valvontajärjestelmiä jäsenvaltioiden tasolla ehdottamalla asianmukaisille jäsenvaltioille erityisiä toimintasuunnitelmia, järjestämällä virhetasoja koskevia seminaareja, jakamalla hyviä käytänteitä ja ohjeita, järjestämällä hallintoviranomaisille koulutusta sekä pitämällä vuotuisia ja muita kokouksia.

Korjaavilla toimenpiteillä pyritään oikaisemaan tehtyjä virheitä ja ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä välttämään tulevia sääntöjenvastaisuuksia.

Rahoitusoikaisut voivat olla nettomääräisiä (esimerkiksi maatalouspolitiikan alalla), mikä tarkoittaa, että kyseiset määrät palautetaan tosiasiallisesti EU:n talousarvioon, tai rahoitusoikaisut voidaan korvata uusilla tukikelpoisilla menoilla (koheesiopolitiikan alalla). Molemmissa tapauksissa vaikutus on todellinen, sillä myös korvausten tapauksessa kyseinen jäsenvaltio vastaa tukikelvottomien menojen taloudellisista seurauksista omilla varoillaan (jotka ovat peräisin kansallisesta talousarviosta).

Kun sääntöjenvastaisuuksista ei ole mahdollista laatia täsmällistä määrällistä arviota tai arvion laatiminen olisi kustannustehotonta tai kun sääntöjenvastaisuudet koskevat hallinto- ja valvontajärjestelmien vakavia puutteita, komissio soveltaa niin kutsuttuja kiinteämääräisiä oikaisuja esimerkiksi toimenpideohjelmien tasolla asiaa koskevien säännösten mukaisesti. Sekä hankkeiden että ohjelmien tasolla toteutettavilla rahoitusoikaisuilla on pelotevaikutus.

EU:n talousarvion suojaaminen: käynnissä olevat parannukset kaudella 2014–2020

Maatalous: parannuksiin sisältyy muun muassa keskittyminen riskialttiisiin menoihin, lyhyempi sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettely, nettomääräisten rahoitusoikaisujen soveltamiskriteerien ja menetelmien parempi määrittely, yksinkertaistetut maksujärjestelmät, kansallisten todentamisviranomaisten antama uusi lausunto menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta sekä maksumääräaikojen ja maksujen keskeytysten tehokkaampi soveltaminen koheesiopolitiikan menestyksekkäiden käytänteiden mukaisesti.

Koheesiopolitiikka: parannuksiin kuuluu muun muassa nettomääräisten rahoitusoikaisujen soveltaminen. Kyseessä on lisäkannustin, jonka avulla jäsenvaltiot saadaan parantamaan riskiperusteisia tarkastuksiaan, minkä lisäksi otetaan huomioon toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevan varmuuden saamiseksi toimitettava entistä laajempi asiakirjakokonaisuus, johon kuuluvat järjestelmien toiminnasta sekä menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta annettavat tarkastuslausunnot sekä jäännösvirhetasot sisältävät vuotuiset tarkastuskertomukset. Parannuksiin kuuluvat myös kiinteämääräisiä rahoitusoikaisuja koskeva vahvistettu oikeusperusta sekä toistuvien puutteiden tapauksessa sovellettavat korotetut oikaisut.

2.MENETTELYT 

2.1.Ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Komissiolla on käytössään useita ennaltaehkäiseviä mekanismeja, joilla se suojaa EU:n talousarviota.

Kun varoja hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (esimerkiksi maatalous- ja koheesiopolitiikkaan liittyvät menot), jäsenvaltiot ovat menojen koko elinkaaren ajan päävastuussa sen varmistamisesta, että EU:n talousarviosta maksettavat menot ovat laillisia ja sääntöjenmukaisia. Komissio huolehtii oikea-aikaisesta ja tiiviistä valvonnasta, joka perustuu EU:n tarkastustuloksiin, vuoden aikana saatuihin kansallisiin tarkastustuloksiin, OLAFin tutkimustuloksiin ja muihin yksiköiden saamiin tietoihin, jotka paljastavat puutteita järjestelmissä tai vakavia oikaisemattomia sääntöjenvastaisuuksia. Seuranta- ja valvontajärjestelmän tehokkaaseen toimintaan liittyviä keskeisiä tekijöitä arvioidaan jatkuvasti maksujen estämiseksi tapauksissa, joissa järjestelmissä paljastuu heikkouksia ohjelman tai sen osan tasolla.

Maatalous: Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskeva uusi horisontaalinen asetus tuli voimaan vuonna 2014. Se muodostaa YMP:n varoja koskevien maksumääräaikojen ja maksujen keskeyttämiselle uuden säädöskehyksen, jonka avulla tehostetaan komission valtuuksia keskeyttää EU:n rahoitus silloin kun on havaittu sääntöjenvastaisten maksujen riski. Komissio voi näin ollen pienentää kuukausittaisia maksuja (Euroopan maatalouden tukirahasto eli maataloustukirahasto) tai välimaksuja (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto eli maaseuturahasto) tai keskeyttää ne, jos ”yksi tai useampi kyseisen kansallisen valvontajärjestelmän keskeinen osa puuttuu kokonaan tai ei toimi tehokkaasti havaittujen vakavien tai pysyvien puutteiden vuoksi” (tai sääntöjenvastaisten maksujen takaisinperintäjärjestelmässä on vastaavanlaisia vakavia puutteita) ja

-puutteet ovat luonteeltaan jatkuvia ja ovat olleet syynä vähintään kahteen rahoitusoikaisupäätökseen

tai

-komissio katsoo, ettei kyseinen jäsenvaltio pysty toteuttamaan tarvittavia korjaavia toimenpiteitä lähitulevaisuudessa noudattamalla toimintasuunnitelmaa, joka sisältää selkeät edistymistä mittaavat indikaattorit ja laaditaan komissiota kuullen.

Maaseuturahaston osalta uudessa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa annetaan valtuutetulle tulojen ja menojen hyväksyjälle (ts. pääjohtajalle) mahdollisuus nopeana ja reaktiivisena lisäkeinona keskeyttää välimaksujen määräaikojen kuluminen silloin, kun on syytä epäillä maksujen laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta. Maataloustukirahaston osalta kuukausimaksujen suoritusaikataulu ei mahdollista määräajan kulumisen keskeyttämistä.

Koheesiopolitiikka: Komissiolla on valvontaelimenä käytössään ennaltaehkäiseviä mekanismeja, joiden avulla se voi

– keskeyttää maksumääräajan kulumisen enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos

a) on näyttöä siitä, että asianomaisen jäsenvaltion hallinto- ja valvontajärjestelmissä on merkittäviä puutteita, tai

b) komission yksiköiden on tehtävä lisätarkastuksia saatuaan tietoja, joiden mukaan todennetussa maksatushakemuksessa ilmoitetut menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole korjattu.

Kun tapaus on käsitelty loppuun (päättämistä koskeva kirje on lähetetty), keskeytettyä maksua koskeva määrä voidaan käsitellä ja maksaa jäsenvaltion viranomaisille sillä edellytyksellä, että käytettävissä on tarpeeksi määrärahoja eikä ohjelmaan liity muita ongelmia;

– keskeyttää kaikki jäsenvaltiolle tarkoitetut välimaksut tai osan niistä seuraavissa tapauksissa:

a) on näyttöä siitä, että asianomaisen ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat selvästi puutteelliset eikä jäsenvaltio ole toteuttanut tarvittavia korjaavia toimenpiteitä, tai

b) varmennetussa maksupyynnössä ilmoitetut menot liittyvät vakavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole korjattu, tai

c) jäsenvaltio on laiminlyönyt vakavasti hallinto- ja valvontavelvoitteensa.

Komissio voi määrätä rahoitusoikaisun, jos jäsenvaltio ei toteuta vaadittuja toimenpiteitä.

Molemmat menettelyt tarjoavat mekanismin, jonka avulla jäsenvaltion kanssa voidaan päästä nopeasti sopimukseen toteutettavista täydentävistä tarkastuksista ja tarvittaessa asianmukaisten korjaavien toimien toteuttamisesta. Kun on havaittu vakavia puutteita ja komission yksiköt katsovat, että asianomaisten viranomaisten toteuttamat toimet ovat riittämättömiä tai viranomaiset eivät ole toteuttaneet lainkaan toimia keskeytyksen säädetyssä määräajassa (enintään kuusi kuukautta), komissio käynnistää myös virallisen keskeytysmenettelyn, joka alkaa jäsenvaltiolle osoitetusta maksujen keskeyttämistä koskevasta ilmoituksesta.

Suoraan tai välillisesti hallinnoitavien menojen osalta ennaltaehkäiseviin toimiin kuuluvat muun muassa tarkastukset, joita komission vastuulliset yksiköt tekevät tuensaajien esittämiin maksupyyntöihin liittyvien menojen tukikelpoisuudesta. Nämä ennakkotarkastukset kuuluvat ohjelmien hallinnointiprosesseihin, ja niiden avulla pyritään saamaan riittävä varmuus maksettavien menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta. Komission yksiköt voivat myös tarjota neuvontaa erityisesti sopimuksiin liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteena on varmistaa moitteeton ja tehokas varojen hallinnointi ja siten pienentää sääntöjenvastaisuuksien riskiä.

2.2.Korjaavat toimet

On painotettava, että merkittävä osa EU:n menoista, kuten koheesio- ja tutkimusmenot ja maaseudun kehittämismenot, liittyy monivuotisiin ohjelmiin. Tämä otetaan varainhoitoasetuksen 32 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti huomioon korjaavia toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa sekä näiden toimenpiteiden tuloksia arvioitaessa. Rahoitusoikaisuja ja takaisinperintätoimia toteutetaan ohjelman elinkaaren kaikissa vaiheissa sen jälkeen, kun menoja on aiheutunut ja/tai maksuja on suoritettu.

2.2.1. Rahoitusoikaisut

Kesken olevat rahoitusoikaisut ovat ehdotettuja oikaisuja, joita jäsenvaltiot eivät ole vielä hyväksyneet tai joista komissio ei vielä ole tehnyt päätöstä.

Rahoitusoikaisu ilmoitetaan vahvistetuksi heti kun jäsenvaltio on sen hyväksynyt tai kun komissio on tehnyt siitä päätöksen.

Rahoitusoikaisut katsotaan toteutetuiksi, kun oikaisu on tehty ja kirjattu komission tileihin. Tämä merkitsee sitä, että valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä on varmentanut rahoitustoimen seuraavissa tapauksissa: vähennys väli- tai loppumaksupyynnöstä, perintämääräys ja/tai määrärahojen vapautuminen.

Komissio soveltaa jäsenvaltioiden ilmoittamiin menoihin seuraavanlaisia rahoitusoikaisuja (jälkikäteen tehtäviä oikaisuja):

–    rahoitusoikaisut yksittäisissä tapauksissa, täsmällisesti määritettyjen ja aiheettomasti maksettujen määrien sekä talousarviovaikutusten perusteella

–    ekstrapoloidut rahoitusoikaisut, jos kyseinen määrä voidaan esittää riittävän täsmällisesti edustavan tilastollisen otannan perusteella

–    kiinteämääräiset rahoitusoikaisut, jos kyseistä määrää ei voida määritellä edustavan tilastollisen otannan perusteella tai kun yksittäisten virheiden vaikutusta menoihin ei voida määrittää täsmällisesti (esimerkiksi yksittäisten kiinteisiin hintoihin perustuvien julkisten sopimusten rahoitusoikaisut) – ks. taulukot 3.3.2 ja 3.4.2.

Kun kyse on yhteistyössä hallinnoitavista varoista, kaikki rahoitusoikaisut vaikuttavat jäsenvaltioiden talousarvioihin: vaikka varoja ei palautettaisi EU:n talousarvioon, rahoitusoikaisujen vaikutus on jäsenvaltioiden tasolla aina negatiivinen.

Suoraan tuloista tehtävien rahoitusoikaisujen tarkoituksena on oikaista rahoitus ennen EU:n maksun suorittamista. Näin toimitaan, kun oikaisun toteuttaa jäsenvaltio todentaessaan uusia menoja komissiolle komission kanssa sovitun korjaavan toimintasuunnitelman seurauksena. On painotettava, että jälkikäteen tehtävät rahoitusoikaisut ja suoraan tuloista tehtävät rahoitusoikaisut eroavat toisistaan ajoituksen osalta.

2.2.2.    Takaisinperintätoimet

Maataloustukirahaston osalta tuensaajilta takaisin perityt määrät palautetaan EU:n talousarvioon käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat pidättäneet niistä 20 prosenttia kattaakseen hallinnolliset kulut. Koska eräät jäsenvaltiot ovat viiytelleet aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperinnässä, on otettu käyttöön lakisääteinen selvitysmekanismi. Sen mukaisesti 50 prosenttia sellaisista aiheettomasti suoritetuista maksuista, joita jäsenvaltiot eivät ole perineet takaisin tuensaajilta neljän vuoden (oikeudenkäynnin tapauksessa kahdeksan vuoden) kuluessa, katetaan automaattisesti kansallisesta talousarviosta (50/50-sääntö). Myös tällaisessa tapauksessa jäsenvaltiot ovat velvollisia jatkamaan takaisinperintämenettelyjä, ja jos ne eivät toimi riittävän huolellisesti, komissio voi päättää sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn jälkeen veloittaa koko perimättä olevan määrän kyseiseltä jäsenvaltiolta. Lisäksi jäsenvaltioiden on kuitattava vielä jäljellä olevat velat velalliselle myöhemmin suoritettavista maksuista (pakollinen korvaaminen). Järjestelmä kannustaa näin jäsenvaltioita perimään takaisin sääntöjenvastaiset maksut ilman aiheetonta viivästystä.

Maaseuturahaston osalta takaisin perityt määrät otetaan huomioon komission myöhemmin vastaanottaman korvaushakemuksen yhteydessä, ja varat voidaan käyttää uudelleen ohjelmassa ohjelmakauden aikana. Tukikelpoisuuskauden päätyttyä takaisin perityt määrät kirjataan EU:n talousarvioon käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina.

Koheesiopolitiikan osalta takaisinperintätoimia toteutetaan pääasiassa ohjelmien päättyessä tai sen jälkeen, ja takaisin perityt määrät otetaan tuloina EU:n talousarvioon. Nykyisellä ohjelmakaudella (2014–2020) takaisin perityt määrät voidaan tilien hyväksyntämenettelyn yhteydessä kuitata tulevista korvaushakemuksista (ja käyttää uudelleen ohjelmassa).

Suoraan tai välillisesti hallinnoitavien menojen osalta tulojen ja menojen hyväksyjän on varainhoitoasetuksen mukaisesti annettava perintämääräykset aiheettomasti maksetuista määristä. Takaisinperintätoimet toteutetaan tällöin suorina pankkisiirtoina velalliselta (ja otetaan EU:n talousarvioon tuloina, jotka voidaan käyttää uudelleen samassa ohjelmassa) tai vähentämällä muista määristä, jotka komission on maksettava velalliselle. Komission yksiköt suorittavat takaisinperintätoimia myös tukia maksettaessa siten, että tukeen oikeuttamattomat menot (jotka on havaittu edellisten tai havaitaan parhaillaan käsiteltävänä olevien maksupyyntöjen yhteydessä) vähennetään suoritettavista maksuista.

2.3.Maatalous

2.3.1.    Miten komissio suojaa YMP:n menoja

Rahoitusoikaisut, joita komissio kohdistaa jäsenvaltioihin, ovat YMP:hen sovellettavan lainsäädäntökehyksen mukaisesti olleet aina nettomääräisiä oikaisuja 4 . Jäsenvaltiot maksavat määrät tosiasiallisesti takaisin, ja kyseiset tulot käsitellään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina EU:n talousarviossa. Ne käytetään kokonaisuudessaan YMP:n menojen rahoittamiseen ilman, että niitä korvamerkittäisiin tietylle jäsenvaltiolle.

Komissio antaa vuosittain sääntöjenmukaisuustarkastusten tuloksena kahdesta neljään päätöstä, jotka kattavat joukon yksittäisiä rahoitusoikaisuja. Palautuksen tosiasiallista maksamista EU:n talousarvioon voivat viivästyttää erissä maksamista tai lykkäystä koskevat päätökset. Oikaisujen täytäntöönpano erissä on tähän mennessä hyväksytty Bulgarian, Espanjan, Kreikan, Liettuan, Portugalin, Ranskan ja Romanian osalta. Lisäksi komissio otti vuonna 2012 käyttöön uuden säännöksen 5 , jonka mukaan on mahdollista lykätä rahoitusoikaisujen korvaamista niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka saavat EU:n taloudellista tukea, sillä edellytyksellä, että rahoitusoikaisun aiheuttaneet puutteet korjataan. Lykkäysajan päätyttyä oikaisut toteutetaan vuosierinä. Tähän mennessä lykkäystä on myönnetty Portugalille ja Kreikalle. Vuoden 2014 loppuun mennessä päätöksiä erissä maksamisesta oli tehty 1,1 miljardin euron arvosta. Myös tammikuussa 2015 tehtiin samanlaisia päätöksiä 1,3 miljardin euron arvosta (yhteensä 2,4 miljardia euroa).

2.3.2.    Käynnissä olevat parannukset kaudella 2014–2020

A) Painopiste riskialttiissa menoissa

Tilintarkastustuomioistuimen viimeisimmissä tarkastuslausumissaan raportoimien korkeiden virhetasojen vuoksi maaseuturahaston tarkastusten määrää lisättiin huomattavasti vuonna 2013 (yhteensä 35 tarkastusta) ja jälleen vuonna 2014 (45 tarkastusta), jolloin määrä oli kaksinkertainen vuoteen 2012 (23 tarkastusta) verrattuna. Tästä on ollut seurauksena myös se, että jotkin jäsenvaltiot tarkastetaan vuosittain, kunnes kaikki vakavat puutteet on korjattu. Kyseisen ajanjakson kattava tarkastusstrategia perustuu parannettuun riskianalyysiin ja säännöllisesti päivitettävään kolmivuotiseen ohjelmaan. Näin varmistetaan, että menot katetaan entistä paremmin, jolloin myös tarkastuksista saadaan kattavampia, ja että tarkastukset kohdistetaan etenkin jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä oleviin vakaviin ja/tai systeemisiin puutteisiin. Tarkastukset keskitetään edelleen riskialttiimpiin aloihin, joilla noudatetaan järjestelmätarkastukseen perustuvaa lähestymistapaa.

B) Ei harkintavaltaa ja rahoitusoikaisujen ensisijaisuusjärjestys

Jokaisesta EU:n talousarvioon kohdistuvasta todetusta riskistä seuraa aina nettomääräinen rahoitusoikaisu, koska komissio on säännösten mukaan velvollinen jättämään kaikki todetut sääntöjenvastaiset menot EU:n rahoituksen ulkopuolelle. Sekä maataloustukirahaston että maaseuturahaston nettomääräisiin rahoitusoikaisuihin sovelletaan YMP:tä koskevaa uutta horisontaaliasetusta, jossa menettelyä on tiukennettu aiemmasta siten, että rahoitusoikaisujen määrän määritysmenetelmä ja kriteerit vahvistetaan nyt delegoidussa säädöksessä. Sekä varainhoitoasetuksessa että YMP:tä koskevassa uudessa horisontaaliasetuksessa säädetään erityyppisten nettomääräisten rahoitusoikaisujen ensisijaisuusjärjestyksestä, jonka mukaan kiinteämääräisiä oikaisuja saa käyttää vain, jos oikaisuja ei ole mahdollista laskea tai ekstrapoloida ilman kohtuutonta vaivaa.

C) Lyhyempi sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettely

Komissio jatkaa toimia, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa menettelyä kokonaisvaltaisesti. Ensinnäkin YMP:tä koskevassa uudessa horisontaaliasetuksessa kuvataan tarkkaan rahoitusoikaisujen peräkkäisten vaiheiden luonne, sisältö ja järjestys sekä erityyppiset rahoitusoikaisut. Toiseksi delegoidun säädöksen (rahoitusoikaisujen laskentamenetelmä ja kriteerit) ja täytäntöönpanosäädösten (sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn yksityiskohdat ja pakolliset määräajat) säännöksillä on tarkoitus yksinkertaistaa lainsäädäntökehystä edelleen ja vähentää tarpeettomien viivästysten riskiä. Kolmanneksi komissio aikoo tehostaa seurantaa, jonka avulla se valvoo sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen edistymistä, varmistaakseen määräaikojen tinkimättömän noudattamisen.

D) Komission vastuulla olevan valvonnan lisääminen

YMP:n sääntelyä on parannettu rahoituskautta 2014–2020 varten. Parannuksiin kuuluvat muun muassa yksi valvonta- ja arviointijärjestelmä molempia pilareita varten, sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn yksinkertaistaminen/nopeuttaminen, nettomääräisten rahoitusoikaisujen soveltamiskriteerien ja menetelmien parempi määrittely sekä uusi malli, jonka mukaisesti todentamisviranomaisen on hankittava varmuus ilmoitettujen menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta käyttämällä edustavia otoksia.

E) Yksinkertaistaminen

Komissio jatkaa erityisesti maaseuturahaston osalta työtään virheiden perimmäisten syiden selvittämiseksi (tätä varten on perustettu tilapäinen erityistyöryhmä). Lisäksi se pyrkii edelleen edistämään vähemmän virheille alttiiden yksinkertaistettujen maksujärjestelmien mahdollisimman laajaa käyttöä. Komissio on yleisesti sitoutunut sidosryhmien kanssa yksinkertaistamismenettelyyn, jossa arvioidaan kaikki säädökset ja suuntaviivat tavoitteena määrittää kaikki mahdolliset yksinkertaistamiskeinot ja toteuttaa tarvittavat muutokset mahdollisimman pian. Lyhyellä ajanjaksolla tämä koskee delegoituja säädöksiä, täytäntöönpanosäädöksiä ja ohjeita ja keskipitkällä aikavälillä perussäädöksiä.

F) YMP:hen liittyvät maksumääräaikojen ja maksujen keskeytykset komission nopeana ja tehokkaana keinona suojata EU:n talousarviota

Näiden ehkäisevien toimien (maaseuturahaston tapauksessa määräajan kulumisen keskeyttäminen ja molempien rahastojen tapauksessa maksujen keskeyttäminen tai niiden määrän vähentäminen) ansiosta komissio pystyy toimimaan nopeasti ja tehokkaasti ja suojaamaan EU:n talousarviota. Keskeyttämisen aikana ei suoriteta uusia maksuja tai suoritettaviin maksuihin tehdään arvioitua riskiä vastaava vähennys. Lisäksi havaitut sääntöjenvastaiset maksut peritään kokonaisuudessaan takaisin nettomääräisten rahoitusoikaisujen kautta, aivan kuten aiemmillakin ohjelmakausilla. Ks. yksityiskohdat edellä olevasta 2.1 kohdasta.

2.4.Koheesiopolitiikka

2.4.1.    Tilanne ohjelmakauteen 2007–2013 saakka

Koheesiopolitiikan alalla rahoitusoikaisujen seurauksena vapautuneet varat olivat käytettävissä uudelleen, ja niillä korvattiin säännöllisiä menoja ohjelman elinkaaren aikana. Ohjelman täytäntöönpanon aikana toteutetut nettomääräiset rahoitusoikaisut, joiden pohjalta aiemmin maksettuja määriä palautettiin EU:n talousarvioon, muodostivat säädöskehyksen vuoksi yleensä poikkeuksen.

2.4.2.    Kaudeksi 2014–2020 suunnitellut parannukset

A) Nettomääräiset rahoitusoikaisut

Ohjelmakaudelle 2014–2020 otettiin käyttöön merkittävä uudistus: kun tietyt yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 145 artiklan 7 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät, komission on sovellettava nettomääräistä rahoitusoikaisua. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiolta on poistettu nykyinen mahdollisuus hyväksyä oikaisu ja käyttää EU:n varat uudelleen.

Nettomääräisiin rahoitusoikaisuihin liittyy ohjelmakaudella 2014–2020 uusi lisäkannustin, jonka tarkoituksena on saada jäsenvaltiot parantamaan hallinto- ja valvontajärjestelmiään, koska kyseiset oikaisut vähentävät tietylle jäsenvaltiolle varattuja määrärahoja silloin, kun EU:n tarkastuksissa havaitaan jäsenvaltion tasolla aiemmin havaitsematta, ilmoittamatta ja korjaamatta jääneitä vakavia puutteita.

B) Kannustimet jäsenvaltioille niiden valvontajärjestelmien parantamiseksi

Ohjelmista vastaavien viranomaisten olisi ohjelmien tilejä, johdon vahvistuslausumaa ja tarkastuslausuntoa laatiessaan saatava kyseisen valvonnan avulla kohtuullinen varmuus siitä, että kaikki olennaiset sääntöjenvastaisuudet on korjattu ja että mahdolliset hallinto- ja valvontajärjestelmän millä tahansa tasolla esiintyvät vakavat puutteet on korjattu tai että niitä ollaan korjaamassa. Tarkastusviranomaisilla on entistä tärkeämpi tehtävä kunkin ohjelman vuosittaisen tarkastuslausunnon antajina. Niiden lausunnot perustuvat tileihin kirjattujen menojen vuotuiseen jäännösvirheriskiin. Komission pääosastot arvioivat ja validoivat jäsenvaltioiden ilmoittamat jäännösvirhetasot laatiessaan vuotuisia toimintakertomuksiaan.

Uudessa varainhoitoprosessissa kunkin tilivuoden määrätty aikaraja 6 on helmikuun 15. päivä. Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä toimitettava komissiolle ohjelman tilit, johdon vahvistuslausuma, tarkastuslausuma ja vastaavat kertomukset. Jäsenvaltioiden on todennettava tilinpäätöksiin sisältyvien menojen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus.

C) Ennen kunkin vuoden helmikuun 15. päivää todettuja sääntöjenvastaisuuksia/puutteita koskevat rahoitusoikaisut

Ennen kunkin vuoden helmikuun 15. päivää todettuja sääntöjenvastaisuuksia koskeviin rahoitusoikaisuihin sovelletaan ohjelmakaudella 2014–2020 samankaltaisia sääntöjä kuin ohjelmakaudella 2007–2013. Tavoitteena on edelleen kannustaa jäsenvaltioita havaitsemaan ja korjaamaan sääntöjenvastaisuudet itse. Kansallisissa tarkastuksissa havaitut sääntöjenvastaiset menot on poistettava komissiolle kunkin vuoden helmikuun 15. päivään mennessä toimitettavista tileistä. Jos jäsenvaltio on tehnyt näin, se voi käyttää oikaisuja vastaavat määrät ohjelmaan sisältyviin uusiin tukikelpoisiin toimenpiteisiin, kuten ohjelmakaudella 2007–2013.

Jos menoja koskevissa tarkastuksissa, joita EU tekee ennen todennettujen tilien toimittamista komissiolle, todetaan rahoitusoikaisuja edellyttäviä sääntöjenvastaisuuksia, voidaan toimia kahdella tavalla, aivan kuten ohjelmakaudella 2007–2013:

1) Jos jäsenvaltio on samaa mieltä rahoitusoikaisusta ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, se voi käyttää oikaisua vastaavan määrän uusiin tukikelpoisiin toimenpiteisiin (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 145 artiklan 5 kohta).

2) Jos jäsenvaltio ei ole samaa mieltä rahoitusoikaisusta, komissio antaa rahoitusoikaisupäätöksen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 145 artiklassa säädetyn kuulemismenettelyn jälkeen. Tällainen rahoitusoikaisu on aina nettomääräinen, ja ohjelman ja jäsenvaltion määrärahoihin tehdään suhteellinen vähennys.

D) Laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskeva arvio, jonka komissio tekee kunkin vuoden helmikuun 15. päivään mennessä toimitettujen tilien, tarkastuslausunnon ja muun asiakirja-aineiston perusteella

Komissio arvioi tarkastuslausunnot (järjestelmien toimintaan liittyvät näkökohdat sekä menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden) ja vuotuiset tarkastuskertomukset, myös niissä ilmoitetut jäännösvirhetasot, sekä johdon vahvistuslausumat ja vuotuiset yhteenvedot kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut 15. helmikuuta mennessä toimitettavat asiakirjat. Komissio tekee näiden asiakirjojen pohjalta riskinarvioinnin ja laatii tarkastussuunnitelmansa. Tässä suunnitelmassa määritetään tarvittavat riskiperusteiset tarkastukset, joiden kohteena ovat erikseen valitut riskialttiit ohjelmat.

Komissio tekee riskiperusteiset tarkastuksensa seuraavan, toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevan varmuuden saamiseksi vuosittain toimitettavan asiakirjakokonaisuuden toimittamiseen mennessä. Se tutkii asiakirja-aineistoon kohdistuvien ja paikan päällä toimitettavien tarkastusten sekä kansallisten tarkastusten kohteena olleiden otosten uudelleen tarkastamisen avulla, myös yksittäisten toimenpiteiden tasolla, ovatko ilmoitetut tiedot luotettavia ja tarjoavatko ne näin riittävän perustan toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevalle varmuudelle. Ensisijaisesti pyritään tarkastamaan sellaiset ohjelmat, joilla on olennainen vaikutus komission asianomaisesta rahastosta kyseisenä tilivuonna suorittamiin maksuihin. Ensisijaisten tarkastuskohteiden valinnassa käytettävissä riskiperusteisissa kriteereissä otetaan huomioon myös jäsenvaltioiden viranomaisten aikaisemmat tulokset.

E) EU:n tarkastuksissa helmikuun 15. päivän jälkeen havaitut sääntöjenvastaisuudet, jotka ovat osoitus vakavasta puutteesta

Jos helmikuun 15. päivän jälkeen tehdyissä EU:n (komissio, OLAF mukaan luettuna, ja tilintarkastustuomioistuin) tarkastuksissa havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, jotka ovat osoitus asianomaiseen varainhoitovuoteen vaikuttavasta vakavasta puutteesta, komission on sovellettava nettomääräistä rahoitusoikaisua, jos asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät. Rahoitusoikaisut tehdään aina nettomääräisinä, koska ohjelman määrärahoihin ja kyseisen jäsenvaltion kokonaismäärärahoihin tehdään automaattisesti oikaisun määrää vastaava vähennys silloinkin, kun jäsenvaltio hyväksyy rahoitusoikaisun.

F) Vahvistettu oikeusperusta

Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaan komissiolla on valta antaa delegoidussa säädöksessä yksityiskohtaiset säännöt hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnan arviointiperusteista, joihin kuuluvat muun muassa vakavien puutteiden keskeiset tyypit, sovellettavan rahoituskorjauksen tason määritysperusteet sekä kiinteämääräisten ja ekstrapoloitujen rahoitusoikaisujen soveltamisperusteet. Tämä delegoitu säädös hyväksyttiin 3. maaliskuuta 2014 (komission delegoitu asetus (EU) N:o 480/2014 7 ). Komissiolla on sen vuoksi käytössään vahvempi oikeusperusta kuin edellisellä ohjelmakaudella vuosina 2007–2013, jolloin sovellettiin vastaavanlaisia, mutta oikeudellisesti sitomattomaan ohjeistukseen sisältyneitä sääntöjä. Lisäksi kaikki ohjelmien sidosryhmät tuntevat hyvin arviointiperusteet ja kiinteämääräisten oikaisujen tasot etukäteen.

G) Kiinteämääräisten oikaisujen säilyttäminen

Kiinteämääräisten oikaisujen tapauksessa sovellettavat prosenttiosuudet ovat samat kuin edellisillä ohjelmakausilla, eli 5, 10, 25 ja 100 prosenttia. Tämä lähestymistapa on vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Kaikissa rahoitusoikaisujen soveltamista koskevissa päätöksissä on kuitenkin otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja EU:n talousarvioon kohdistuva jäännösriski, kuten yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa edellytetään. Näin ollen jos delegoidun säädöksen mukaisesti määritetyn kiinteämääräisen oikaisun soveltaminen olisi suhteellisuusperiaatteen vastaista, komissio soveltaa pienempää prosenttiosuutta.

H) Toistuvien puutteiden tapauksessa sovellettavat korotetut oikaisut

Jos EU:n tarkastuksissa havaitaan jo tehdyistä rahoitusoikaisuista huolimatta edelleen samoja puutteita kuin aikaisemmin, komissio voi delegoituun säädökseen sisällyttämänsä säännöksen nojalla määrätä ensimmäistä rahoitusoikaisua suuremman rahoitusoikaisun. Tämä viestii selkeästi jäsenvaltioille siitä, että niiden on mukautettava hallinto- ja valvontajärjestelmiään nopeasti ja pysyvästi sen jälkeen, kun vakava puute on havaittu.

I) Muiden jo voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkaminen

Jatketaan uusien toimenpiteiden soveltamista, kuten mahdollisuutta määrätä nettomääräisiä rahoitusoikaisuja sekä toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevan varmuuden saamiseksi vuosittain toimitettavaa asiakirjakokonaisuutta. Samalla jatketaan maksumääräaikojen kulumiseen ja maksujen keskeyttämiseen nykyisin sovellettavaa tiukkaa käytäntöä sekä jäsenvaltioiden määrätietoista kannustamista kaikkien yksinkertaistamismahdollisuuksien hyödyntämiseen. Näin pyritään parantamaan edelleen koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa uudella ohjelmakaudella.

2.5.Suora hallinnointi

Suoraan hallinnoitavien menojen osalta komissiolla on käytössä valvontajärjestelmiä, joiden avulla ehkäistään, havaitaan ja estetään sääntöjenvastaisuuksia avustusten hallinnointimenettelyn eri vaiheissa sekä toiminnallisten että rahoitusta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Seuraavassa esitetään katsaus kahdella keskeisellä suoran hallinnoinnin alalla eli tutkimuksen ja kansainvälisen avun aloilla toteutettuun valvontaan.

Tutkimusmenojen osalta valvontajärjestelmä käynnistyy työohjelman laadinnasta, johon liittyy laaja-alainen kuulemismenettely sen varmistamiseksi, että ohjelma vastaa parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien sidosryhmien odotuksia ja tuottaa mahdollisimman laajoja tutkimustuloksia. Ehdotusten arvioinnin jälkeen valvontaa jatketaan muunnettaessa valittuja ehdotuksia laillisesti sitoviksi sopimuksiksi.

Hankkeiden täytäntöönpanoa valvotaan hankkeen koko elinkaaren ajan. Kaikki maksupyyntöjen perusteella suoritettavat maksut tarkastetaan ennalta perustarkastusten avulla. Tällainen on esimerkiksi (375 000 euroa ylittävien maksujen osalta) laillistetun tilintarkastajan tarkastustodistus. Perustarkastusten lisäksi toteutetaan myös täydennettäviä ja kohdennettuja tarkastuksia saatujen tietojen ja toimeen liittyvän riskin perusteella.

Tärkein varmuuden lähde ovat perusteelliset tarkastukset, joita toteutetaan edunsaajien tiloissa tietyn otannan perusteella sen jälkeen, kun menot ovat syntyneet ja ne on ilmoitettu. Suuri osa tällaisista perusteellisista tarkastuksista toteutetaan ohjelman elinkaaren aikana. Liikaa maksetut määrät peritään takaisin, ja järjestelmää koskevat virheet laajennetaan koskemaan edunsaajan kaikkea tuettua toimintaa.

Kansainvälisen yhteistyön ja kehitysavun osalta komissio on ottanut käyttöön valvontajärjestelmän, jonka avulla ehkäistään, havaitaan ja estetään sääntöjenvastaisuuksia rahoituksen täytäntöönpanon eri vaiheissa. Sitä sovelletaan kaikkien täytäntöönpanossa käytettävien hallinnointitapojen osalta (suora ja välillinen hallinnointi). Strategiassa valitaan aluksi asianmukaisin väline suunnitteluasiakirjojen ja lopullisten päätösten laatimiseen, ja sitä toteutetaan tosiasiallisina tarkastuksina kaikissa täytäntöönpanon vaiheissa.

Rahoituksen valvonnan kannalta järjestelmä muodostuu useista sopimusten ja avustusten täytäntöönpanoon kaikkien hallinnointitapojen osalta järjestelmällisesti sovellettavista välineistä. Niitä ovat maksujen ennakkotarkastukset, komission toteuttamat ja tarkastussuunnitelmassa esitetyt tarkastukset, avustusten saajien toteuttamat maksuja edeltävät menotarkastukset, kansainvälisissä organisaatioissa toteutetut tarkastuskäynnit sekä kokonaisvaltaiset jälkitarkastukset vuosittain laadittavan jäännösvirhetason selvityksen perusteella.

EU:n taloudelliset edut turvataan siis kaikkien varainhoitoasetuksen tarjoamien muiden mahdollisten keinojen lisäksi komission suorittamilla yksittäisten toimien ennakkotarkastuksilla ja jälkitarkastuksilla sekä tarkastusten pohjalta suoritettavilla sääntöjenvastaisesti maksettujen varojen takaisinperintätoimilla, joita sovelletaan silloin kun sovittuja menettelyjä ei ole noudatettu tai kun kyseinen toiminta ei täytä EU:n rahoituksen saamiseksi vaadittuja tukikelpoisuusehtoja.

2.6.Hallinto- ja valvontajärjestelmien kustannustehokkuus

Komissio on käynnistänyt aloitteen ”Tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio”, jonka tärkeänä tavoitteena on varainhoitoasetuksen mukaisesti varmistaa kustannustehokkuus silloin kun suunnitellaan ja pannaan täytäntöön virheiden ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen tarkoitettuja hallinto- ja valvontajärjestelmiä. Valvontastrategioissa olisi sen vuoksi harkittava tiukempia ja tiheämpiä tarkastuksia riskialttiimmilla alueilla sekä varmistettava, että tarkastuksilla saadaan aikaan lisäarvoa. Tämä on tärkeää sen vuoksi, että tarkastuksista aiheutuu tuensaajille merkittävä hallinnollinen rasite ja ne saattavat jopa vähentää ohjelmiin osallistumista. Lisäksi tehottomat ja tuloksettomat tarkastukset vievät resursseja, jotka voitaisiin muutoin käyttää tulosten aikaansaamiseen.

Kustannustehokkuutta koskeva raportointi on parantunut vuoden 2014 vuotuisissa toimintakertomuksissa. Kaikki komission yksiköt, jotka laativat yhteenvedon hallinto- ja valvontajärjestelmiensä kustannustehokkuudesta, totesivat, että hyödyt, jotka voidaan ja/tai joita ei voida ilmaista kvantitatiivisesti, ylittivät kustannukset ja/tai osoittivat asianmukaisten indikaattorien vakaata tai myönteistä kehitystä.

Komissio ohjeisti yksiköitään kehittämään yhteisiä menetelmiä valvonnan kustannusten ja hyötyjen laskemiseksi, jotta voidaan parantaa johdonmukaisuutta ja tuottaa luotettavia tuloksia, joita voidaan hyödyntää käytössä olevien valvontajärjestelmien suhteellisen kustannustehokkuuden määrittämisessä (ks. komission yhteenvetokertomus vuodelta 2014). Yhteistyössä hallinnoitavien menojen osalta valvonnan kustannusten ja kustannustehokkuuden laskennassa on otettava huomioon jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontatoiminta.

3.RAHOITUSOIKAISUT JA TAKAISINPERINNÄT VUONNA 2014 

3.1.Yleistä

Taulukko 3.1: Yhteenveto rahoitusoikaisuista ja takaisinperintätoimista vuonna 2014

   *    Määrä ei sisällä Kroatialle otsakkeesta ”Korvaukset” maksettua 29 miljoonan euron summaa eikä otsakkeesta ”Erityisrahoitusvälineet” maksettua 465 miljoonan euron summaa.

       Edellä esitetyt luvut poikkeavat OLAFin PIF-kertomuksesta, koska OLAFin kertomus on julkaistu aiemmin tilanteessa, jossa saatavilla oli vain alustavia lukuja.

Maatalous:

Vuonna 2014 komissio hyväksyi kolme sääntöjenmukaisuustarkastuksia koskevaa päätöstä 9 . Ne koskivat yhteensä 56:ta yksittäistä nettomääräistä rahoitusoikaisua, joiden yhteismäärä oli 443 miljoonaa euroa (0,8 prosenttia YMP:tä varten vuodeksi 2014 budjetoiduista menoista). Vuoden 2014 lopussa komissio valmisteli vielä yhtä taloudellisesti merkittävää sääntöjenmukaisuustarkastusta koskevaa päätöstä, ja jäsenvaltioita kuultiin virallisesti maatalousrahastojen komiteassa vuoden lopulla. Komissio hyväksyi kyseisen päätöksen, jonka kattama määrä oli 1,4 miljardia euroa (koski 56:ta yksittäistä rahoitusoikaisua), tammikuussa 2015 10 . Kansainvälisesti hyväksyttyjen julkisen sektorin tilinpäätösstandardien perusteella määrä kirjattiin ”vahvistettuna” varainhoitovuodelle 2014.

Koheesiopolitiikka:

Ohjelmakausi 2000–2006

EAKR:n ohjelmien ja koheesiorahastohankkeiden pitkälle edistyneen päättämisvaiheen vuoksi jäsenvaltioille määrättiin ja ne hyväksyivät yhteensä 543 miljoonan euron lisärahoitusoikaisut vuonna 2014:

–    EAKR:n ohjelmien päättämisen vuoksi 451 miljoonan euron rahoitusoikaisut yhdeksässä jäsenvaltiossa, joista suurimmat määrät Italiassa (231 miljoonaa euroa) ja Espanjassa (119 miljoonaa euroa)

–    koheesiorahaston hankkeiden päättämisen vuoksi 92 miljoonan euron rahoitusoikaisut 11 jäsenvaltiossa, joista suurin määrä Slovakiassa (70 miljoonaa euroa).

ESR:n kaikki 239 ohjelmaa on päätetty (209 kokonaan ja 30 osittain). Vahvistettujen ja toteutuneiden rahoitusoikaisujen määrä oli 133 miljoonaa euroa vuonna 2014. Suurin osuus vahvistetuista rahoitusoikaisuista koski Espanjaa (99 miljoonaa euroa) ja toteutetuista rahoitusoikaisuista Italiaa (20 miljoonaa euroa). Päättämismenettely on saatettu loppuun myös Belgiassa, Saksassa, Kreikassa, Ranskassa, Itävallassa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Italia ja Espanja eivät ole vielä hyväksyneet kaikkia päättämisehdotuksia, ja oikaisumenettelyä edeltävä menettely on käynnistetty (ks. lisätietoja 4.2.3 kohdassa).

Kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) päättäminen edistyi merkittävästi vuonna 2014. Vuoden 2014 lopussa kaikkiaan 60 ohjelmasta 53 oli päätetty. Suurin osa rahoitusoikaisuista toteutettiin perintämääräyksillä.

Ohjelmakausi 2007–2013:

EAKR:n ja koheesiorahaston osalta vahvistetut rahoitusoikaisut olivat 294 miljoonaa euroa vuonna 2014. 11 Tämä on seurausta komission soveltamasta tiukasta valvonta- ja keskeyttämispolitiikasta. Lisäksi tähän vaikutti komission valtuuttamien tulojen ja menojen hyväksyjien lähettämien, maksujen määräajan kulumisen keskeyttämistä tai maksujen keskeyttämistä koskevien kirjeiden perusteella toteutettavien toimintasuunnitelmien määrän kasvu. Näihin toimintasuunnitelmiin sisältyi myös jäsenvaltioiden hyväksymiä rahoitusoikaisuja.

ESR:n osalta on vahvistettu 209 miljoonaa euroa ja toteutettu 156 miljoonaa euroa rahoitusoikaisuja, joista 95 miljoonaa euroa vahvistettiin vuonna 2014 ja 61 miljoonaa euroa aiempina vuosina. Vuoden 2014 aikana ja aiempina vuosina vahvistetuista rahoitusoikaisuista 89 prosenttia on toteutunut, joten toteuttamatta on vielä 118 miljoonaa euroa. Rahoitusoikaisujen osuudet ovat suurimmat seuraavien jäsenvaltioiden osalta: Espanja (56 miljoonaa euroa), Romania (43 miljoonaa euroa), Puola (32 miljoonaa euroa) ja Ranska (20 miljoonaa euroa). Vuonna 2014 toteutetuista rahoitusoikaisuista 64 miljoonaa euroa on suoraan tuloista tehtyjä rahoitusoikaisuja, eli jäsenvaltioiden viranomaiset toteuttavat rahoitusoikaisut samalla, kun ne ilmoittavat menot komissiolle, soveltamalla kiinteämääräisiä oikaisuja komission tarkastusten perusteella.

Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) osalta vahvistetut rahoitusoikaisut lisääntyivät yli 80 prosenttia vuodesta 2013 pääasiassa komission tarkastusten ja asiakirja-aineistojen tarkastelun ansiosta. Nämä rahoitusoikaisut voidaan toteuttaa nopeasti vähentämällä sääntöjenvastaiset menot myöhemmistä maksupyynnöistä.

Ohjelmakausi 2014–2020:

Ensimmäinen tilikausi oli kesken vuonna 2014, eikä viranomaisia ole vielä nimetty juuri minkään toimenpideohjelman osalta. Sen vuoksi menoilmoituksia koskevia tarkastuksia ei ole vielä käsitelty.

3.2.Kesken olevat rahoitusoikaisut 31. joulukuuta 2014

Kesken olevissa rahoitusoikaisuissa on kyse alustavasta vaiheesta, jossa rahoitusoikaisua koskeva menettely on käynnistetty, mutta kyseistä jäsenvaltiota koskeva kuulemismenettely on edelleen kesken. Ilmoitetut määrät ovat vain komission yksiköiden alustavia arvioita, jotka voivat muuttua komission lopulliseen päätökseen mennessä.

3.3.Vuonna 2014 vahvistetut rahoitusoikaisut

Tässä kohdassa esitetään erilaisia näkemyksiä vuonna 2014 vahvistettujen rahoitusoikaisujen määristä. Jäljempänä esitetyt tiedot ja kartat koskevat ainoastaan vuotta 2014. Sekä oikaisujen kokonaismäärä että jakautuminen jäsenvaltioittain voi vaihdella merkittävästi vuodesta toiseen. Tämän vuoksi valvonta- ja tarkastusjärjestelmien oikaisukapasiteetin tarkoituksenmukainen arviointi edellyttää menojen luonteen mukaisesti monivuotista lähestymistapaa (ks. 4 jakso).

3.3.1. Jakautuminen jäsenvaltioittain

Kartta ja taulukko 3.3.1: Vuonna 2014 vahvistetut rahoitusoikaisut suhteessa EU:lta saatuihin maksuihin; jakautuminen jäsenvaltioittain

Kartassa on esitetty kunkin jäsenvaltion osalta vahvistettujen rahoitusoikaisujen osuus suhteessa EU:n talousarviosta vuonna 2014 saatuihin maksuihin.

Vaaleanharmaalla merkityillä jäsenvaltioilla tämä osuus on pienempi kuin keskimääräinen osuus, joka on 3,5 prosenttia.

 Punaisella merkityillä jäsenvaltioilla tämä osuus on suurempi kuin keskimääräinen osuus, joka on 3,5 prosenttia.

* Alankomaiden osalta negatiivinen määrä on seurausta unionin tuomioistuimen tuomiosta, jonka mukaan komission on maksettava Alankomaille.

3.3.2.    Vuonna 2014 vahvistettujen kiinteämääräisten oikaisujen jakautuminen

Taulukko 3.3.2: Vuonna 2014 vahvistettujen kiinteämääräisten oikaisujen jakautuminen

*    Sisältää ekstrapoloidut oikaisut

**    Kyseessä on paras arvio. Suurimpaan osaan rahoitusoikaisuja sisältyy täsmällisiin laskelmiin ja kiinteisiin määriin perustuvia määriä.

Kiinteämääräiset rahoitusoikaisut ovat arvokas väline, jos kyseistä määrää ei voida määritellä edustavan tilastollisen otannan perusteella tai kun yksittäisten virheiden vaikutusta menoihin ei voida määrittää täsmällisesti. Tämä merkitsee kuitenkin, että jäsenvaltio, johon kiinteämääräistä oikaisua sovelletaan, kantaa taloudelliset seuraukset, koska oikaisut eivät ole suorassa yhteydessä yksittäisiin sääntöjenvastaisuuksiin hanketasolla, toisin sanoen niitä ei voida periä takaisin yksittäiseltä tuensaajalta.

3.3.3. Suoraan tuloista tehtyjen rahoitusoikaisujen jakautuminen

Taulukko 3.3.3: Vuonna 2014 vahvistettujen suoraan tuloista tehtyjen rahoitusoikaisujen jakautuminen

EAKR:n/koheesiorahaston osalta on vuonna 2014 ilmoitettu ensimmäistä kertaa suoraan tuloista tehtyjä rahoitusoikaisuja, jotka koskevat vuosia 2007–2013. Ne koskevat jäsenvaltioiden 12 vuonna 2014 komission yksiköiden erityisten pyyntöjen jälkeen ilmoittamia määriä (pyynnöt kohdistettiin tärkeimpiin tapauksiin, joissa on sovellettu kiinteämääräisiä oikaisuja julkisiin hankintamenettelyihin liittyvien ongelmien tai jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien puutteiden vuoksi). Tämän seurauksena rahoitusoikaisuja on tehty suoraan tuloista 782 miljoonan euron arvosta kuudessa jäsenvaltiossa kumulatiivisesti vuodesta 2012 alkaen vuoden 2014 loppuun. Koska tällaisia tietoja ilmoitettiin vuonna 2014 ensimmäistä kertaa, suoraan tuloista tehtyjen rahoitusoikaisujen määrät kirjattiin kokonaisuudessaan kyseiselle vuodelle, vaikka osa määristä liittyi komissiolle vuosina 2012 ja 2013 toimitettuihin maksupyyntöihin.

Merkittävimmät EAKR:n/koheesiorahaston osalta suoraan tuloista tehdyt rahoitusoikaisut koskivat Tšekkiä (398 miljoonaa euroa), Unkaria (136 miljoonaa euroa), Romaniaa (92 miljoonaa euroa), Kreikkaa (72 miljoonaa euroa) ja Slovakiaa (56 miljoonaa euroa).

Sosiaalirahaston osalta eniten kiinteämääräisiä oikaisuja, jotka tehtiin samanaikaisesti komissiolle toimitettujen menoilmoitusten kanssa uusien menojen korjaamiseksi, sovellettiin seuraaviin jäsenvaltioihin: Romania (41 miljoonaa euroa), Ranska (20 miljoonaa euroa), Unkari (16 miljoonaa euroa) ja Puola (14 miljoonaa euroa). Vuonna 2014 vahvistettiin yhteensä 100 miljoonaa euroa suoraan tuloista tehtyjä rahoitusoikaisuja.

Puuttuakseen Romaniassa ESR:n osalta havaittujen toistuvien ongelmien taustalla oleviin syihin komissio tekee yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa vahvistaakseen näiden hallinto- ja valvontajärjestelmiä. Komissio seuraa myös tiiviisti sovitun toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa. Lisäksi kansallinen tarkastusviranomainen on tarkastanut useita julkisiin hankintoihin liittyviä kysymyksiä suuririskisten hankkeiden osalta. Havaitut virheet korjataan rahoitusoikaisuilla kyseisten hankkeitten tasolla (korvaa 25 prosentin kiinteämääräiset oikaisut). Komissio myös tukee Romanian viranomaisia yksinkertaistamisessa sekä petostentorjuntaa ja havaitsemista koskevan välineen, Arachnen, käytössä.

3.4.Vuonna 2014 toteutetut rahoitusoikaisut

Tässä kohdassa esitetään erilaisia näkemyksiä vuonna 2014 toteutettujen rahoitusoikaisujen määristä. Jäljempänä esitetyt tiedot ja kartat koskevat ainoastaan vuotta 2014. Oikaisujen kokonaismäärä ja jakautuminen jäsenvaltioittain voivat vaihdella merkittävästi vuodesta toiseen (monivuotinen kaavio 4 jaksossa).

3.4.1. Jakautuminen jäsenvaltioittain

Kartta ja taulukko 3.4.1: Vuonna 2014 toteutetut rahoitusoikaisut suhteessa EU:lta saatuihin maksuihin; jakautuminen jäsenvaltioittain

Kartassa on esitetty kunkin jäsenvaltion osalta toteutettujen rahoitusoikaisujen osuus suhteessa EU:n talousarviosta vuonna 2014 saatuihin maksuihin.

 Vaaleanharmaalla merkityillä jäsenvaltioilla tämä osuus on pienempi kuin keskimääräinen osuus, joka on 2,3 prosenttia.

 Punaisella merkityillä jäsenvaltioilla tämä osuus on suurempi kuin keskimääräinen osuus, joka on 2,3 prosenttia.

3.4.2. Vuonna 2014 toteutettujen kiinteämääräisten oikaisujen jakautuminen

Taulukko 3.4.2: Vuonna 2014 toteutettujen kiinteämääräisten oikaisujen jakautuminen

       * Sisältää ekstrapoloidut oikaisut

Maataloutta koskevia lukuja ei ole saatavilla.

3.4.3. Suoraan tuloista tehtyjen rahoitusoikaisujen jakautuminen

Taulukko 3.4.3: Vuonna 2014 toteutettujen suoraan tuloista tehtyjen koheesioalan rahoitusoikaisujen jakautuminen

EAKR:n/koheesiorahaston osalta vuonna 2014 ilmoitetuista suoraan tuloista tehdyistä 782 miljoonan euron rahoitusoikaisuista 430 miljoonaa euroa (55 %) voidaan katsoa jo toteutetuiksi. Suurin osa kyseisistä rahoitusoikaisuista koski Tšekkiä (271 miljoonaa euroa), Kreikkaa (60 miljoonaa euroa) ja Slovakiaa (56 miljoonaa euroa). Sosiaalirahaston osalta suoraan tuloista tehdyt oikaisut koskivat seuraavia jäsenvaltioita, joissa tehtiin kiinteämääräisiä oikaisuja samanaikaisesti komissiolle toimitettujen menoilmoitusten kanssa ja korjattiin näin uusia menoja.: Ranska (20 miljoonaa euroa), Unkari (16 miljoonaa euroa), Puola (13 miljoonaa euroa) ja Romania (11 miljoonaa euroa).

3.5.Takaisinperinnät 

Taulukko 3.5: Vuonna 2014 vahvistetut ja toteutetut takaisinperinnät

Maatalous:

Komissio tarkasti kaudella 2008–2014 takaisinperintää koskevien sääntöjen asianmukaisen soveltamisen tekemällä 32 tarkastuskäyntiä 19 jäsenvaltioon (myös kaikkiin niihin 15 jäsenvaltioon, joissa takaisinperintäaste on ollut vuodesta 2007 alkaen alhainen). Tarkastuksissa havaittuja puutteita seurataan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyjen yhteydessä. Kahta tapausta lukuun ottamatta (Italia ja Irlanti) jäsenvaltioiden viranomaisilla on tavallisesti käytössä asianmukaiset menettelyt EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi.

Jäsenvaltioiden viranomaisten huolellisuutta merkittävimpiin yksittäisiin sääntöjenvastaisuustapauksiin liittyvässä takaisinperinnässä arvioidaan vielä kesken olevissa 25:ssä sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyssä (asiankirja-aineistoon kohdistuvat tarkastukset).

OLAFin tutkinta paljasti vuonna 2012 joitakin vakavia puutteita Italian maksajavirastossa. Ne koskivat velallisluettelon kattavuutta, tiettyjen velkojen vanhenemista ja joitakin kansallisia järjestelmiä, joita väitettiin rahoitettavan EU:n talousarviosta. Myös tilintarkastustuomioistuin ilmaisi vuonna 2013 tarkastusmenettelyssä vakavan huolensa Italiassa (AGEA) ja Irlannissa (DAFF) toteutetuista velanhallintajärjestelmistä. Komissio otti tämän huomioon riskianalyysissään ja teki Italiaan tarkastuskäynnin syyskuussa 2014. Irlantiin puolestaan tehdään tarkastuskäynti tilivuoden 2015–2016 aikana.

3.6.Vuonna 2014 havaitut puutteet jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä ja toteutetut toimenpiteet 

3.6.1.     Maatalous ja maaseudun kehittäminen

Komissio seuraa tarkkaan jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaitsemiaan tai jäsenvaltioiden, tilintarkastustuomioistuimen ja/tai OLAFin (petostutkinta) havaitsemia olennaisia puutteita, kunnes se on saanut luotettavat todisteet siitä, että puutteet on korjattu jäsenvaltion toteuttamilla asianmukaisilla toimenpiteillä, aikaisemmin ilmoitetut sääntöjenvastaiset menot on oikaistu ja uusi järjestelmä on osoittautunut luotettavaksi käytännössä.

Suorien tukien tapauksessa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto esitti vuoden 2013 vuotuisessa toimintakertomuksessaan varaumia 15 espanjalaisen maksajaviraston, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan (Englanti), Unkarin, Kreikan ja Portugalin osalta. Komissio seuraa edelleen Ranskan, Espanjan ja Englannin kansallisten viranomaisten laatimia korjaavia toimintasuunnitelmia. Portugalin toimenpideohjelma on toteutettu. Vaikka Kreikan tilanne on parantunut merkittävästi, toimintasuunnitelman täytäntöönpano ei täysin vastannut asetettuja välitavoitteita ja määräaikoja. Sen vuoksi komissio antoi täytäntöönpanopäätöksen pienentääkseen hakuvuoden 2014 kuukausimaksuja niiden menojen osalta, joita puutteet koskivat. Unkarin osalta ei katsottu tarpeelliseksi laatia virallista toimintasuunnitelmaa vuosina 2013 ja 2014 ilmenneiden ongelmien vuoksi. Ongelmat koskivat valvontajärjestelmää, joka on määrä uudistaa suoria tukia koskevan uuden järjestelmän yhteydessä hakuvuodesta 2015 alkaen. Ranskaa koskevaa, 15. marraskuuta 2013 hyväksyttyä toimintasuunnitelmaa seurataan neljännesvuosittain toteutettavan raportoinnin avulla. Tarvittaessa tehdään tarkastuskäyntejä.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto mukautti vuoden 2013 vuotuisessa toimintakertomuksessaan jäsenvaltioiden valvontatilastoja siten, että niissä huomioidaan havaitsematta ja näin ollen ilmoittamatta jääneet virheet, ja laski virhetasoksi 5,2 prosenttia. Koska tämä toteutettiin maksajavirastojen tasolla, varaumiin voitiin soveltaa kohdennettua lähestymistapaa, ja pääosaston johtaja esitti varaumia 31 maksajaviraston osalta kaikkien toimintoperusteisen budjetointijärjestelmän toimintojen sijaan.

Lisäksi komissio vahvisti vuonna 2014 nykyisiä toimintasuunnitelmia puuttuakseen edellä mainittuihin varaumiin komission yksiköiden entistä tiiviimmän yhteistyön ja analysoinnin ja jäsenvaltioiden kanssa käydyn tiiviin keskustelun pohjalta. Tämän lähestymistavan mukaisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuonna 2012 perustettu tilapäinen erityistyöryhmä jatkoi analyysien ja strategian kehittämistä komissiossa, ja kaikissa jäsenvaltioissa otettiin käyttöön parannettu ilmoitusjärjestelmä virhetasojen laskemiseksi. Tähän kuuluu entistä vahvempi keskittyminen tarkastushavaintojen säännölliseen seurantaan sekä seurannassa sovellettavat paremmat indikaattorit ja välitavoitteet. Vuonna 2014 komissio kehitti myös uuden tietoteknisen välineen, jonka avulla kansallisista toimintasuunnitelmista johdettuja tietoja voidaan koota ja käsitellä entistä tehokkaammin ja johdonmukaisemmin.

Vuodesta 2013 alkaen on järjestetty neljä virhetasoa koskevaa seminaaria, joista kaksi vuonna 2014. Seminaareissa on tarkasteltu toimintasuunnitelmien täytäntöönpanotilannetta, jaettu hyviä käytänteitä ja annettu ohjeistusta. Nämä kaksi kertaa vuodessa järjestettävät seminaarit perustuvat maaseudun kehittämiskomitean ja maatalousrahastojen komitean yhteistyöhön, ja tavoitteena on varmistaa sekä hallintoviranomaisten että maksajavirastojen osallistuminen. Seminaarien seurantamenettelyä valvotaan tiiviisti, ja siitä laaditaan puolivuosittain tilannearvio. Lisäksi maantieteelliset yksiköt huolehtivat käsiteltyjen asioiden jatkotoimista jäsenvaltioiden kanssa vuotuisissa ja ad hoc tapaamisissa, seurantakomiteoissa ja tarvittaessa ohjelmien sisällön tarkistusten yhteydessä.

Myös komission vastaavia tarkastusvalmiuksia on vahvistettu. Tarkastuskäyntien määrää on lisätty, ja tarkastukset koskevat virhetasoihin liittyviä erityiskysymyksiä.

Lisäksi sääntelykehys mahdollistaa maksumääräaikojen ja maksujen keskeytykset tapauksissa, joissa maaseuturahaston kauden 2007–2013 tai 2014–2020 menojen hallinto- ja valvontajärjestelmissä paljastuu vakavia puutteita. Uudessa lainsäädäntökehyksessä (asetuksen (EU) N:o 1305/2013 62 artikla) varmistetaan, että sekä hallintoviranomaiset että maksajavirasto laativat kustakin ehdotetusta ohjelmasta ennakkoarvioinnin, jossa todetaan, että ehdotetut toimenpiteet ovat todennettavissa ja valvottavissa. Komission yksiköt analysoivat arvioinnit perusteellisesti ennen ohjelmien hyväksymistä.

Eurooppalaisella maaseudun kehittämisverkostolla on merkittävä tehtävä virhetasojen laskemista koskevien hyvien käytänteiden levittäjänä. Vuoden 2015 alkupuoliskolla järjestettiin hallintoviranomaisille koulutusta seuraavista aiheista: yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot, kustannusten kohtuullisuus, julkiset hankinnat ja tulossuuntautuneet maatalouden ympäristömaksut (kollektiivinen lähestymistapa).

3.6.2.     Koheesiopolitiikka

EAKR:n ja koheesiorahaston kauden 2007–2013 osalta komission tarkastuksissa keskityttiin vuonna 2014 viiteen tarkastusselvitykseen sekä tiedonhankintamatkoihin, joiden tarkoituksena oli validoida valituissa vuotuisissa tarkastuskertomuksissa esitetyt virhetasot. Tarkastusviranomaisten tarkastustulosten validoimiseksi ohjelmista vastaavien viranomaisten ja/tai välittävien elinten tasolla tehdään paikalla toteutettavia tarkastuksia, joihin sisältyy tavallisesti todentavan aineiston perusteellinen tarkistaminen paikalla tuensaajien/hankkeiden tasolla. Näiden tarkastusten ansiosta komissio voi yleisesti luottaa kaikkiaan 47 tarkastetusta tarkastusviranomaisesta 42 tarkastetun viranomaisen työhön. Kyseiset viranomaiset tarkastavat 91 prosenttia EAKR:n/koheesiorahaston määrärahoista kaudella 2007–2013.

Vuosina 2010–2014 tehdyt tarkastukset vahvistavat, että jäsenvaltioiden toteuttamat hallinnolliset tarkastukset (ensimmäisen tason valvonta) ovat edelleen keskeisessä asemassa. Itse asiassa komission vuoteen 2014 mennessä toteuttama hallinnollisten tarkastusten valvonta vahvisti, että 66 prosentissa komission toteuttamista tarkastuskäynneistä havaittiin heikkouksia hallinnollisten tarkastusten toteuttamisessa, erityisesti julkisten hankintojen alalla (ongelmia havaittiin 58 prosentissa tarkastuskäynneistä).

Muita ongelmia havaittiin toimien tukikelpoisuuden (tarkastukset koskivat tiettyjä toimia Unkarissa, Romaniassa, Kreikassa, Italiassa ja Sloveniassa) sekä valtiontuen aloilla (kilpailukykyä koskevien ohjelmien tarkastukset Sloveniassa, Unkarissa, Kreikassa, Romaniassa ja Italiassa sekä Espanjassa kahden välittävän elimen tasolla toteutettu tarkastuskäynti). Myös tilintarkastustuomioistuin on raportoinut tarkastuksissaan ongelmista näillä kolmella alalla (julkiset hankinnat, tukikelpoisuus, valtiontuki).

Aluepolitiikan pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa vuodelta 2014 esitetään yksityiskohtainen analyysi pääjohtajan tekemistä varaumista sekä niihin liittyvistä toimintasuunnitelmista ohjelmatasolla.

ESR:n osalta järjestelmätarkastusten pääasialliset havainnot koskivat toimien valintaa, riittämättömiä hallinnollisia tarkastuksia, puutteellista kirjausketjua, epäluotettavia tietoteknisiä järjestelmiä, puutteita todentamismenettelyssä, kansallisia järjestelmätarkastuksia koskevien kertomusten riittämätöntä luotettavuutta, julkisia hankintoja koskevia sääntöjenvastaisuuksia sekä tukikelvottomia menoja.

Jäsenvaltioiden toteuttamat hallinnolliset tarkastukset ovat edelleen ongelmallisia. Komission vuonna 2014 toteuttamassa hallinnollisten tarkastusten valvonnassa todettiin seuraavat, jo vuonna 2013 havaitut keskeiset puutteet kyseisten tarkastusten täytäntöönpanossa: hallinnollisten tarkastusten muodollisuus, julkisten hankintamenettelyjen riittämättömät tarkastukset, hallintoviranomaisen / välittävän elimen rakenteen/organisaation heikkous, riittämätön koulutus ja valvonta vastuun delegoimisen yhteydessä, hallinnollisten tarkastusten suorittaminen menojen todentamisen jälkeen sekä tuensaajien riittämätön ohjeistus ja koulutus.

Vuotta 2014 koskevassa vuotuisessa toimintakertomuksessa esitettiin varaumia seuraavia alueita/maita koskevien EKTR:n toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmissä esiintyvien puutteiden johdosta: Saksa (Mecklenburg-Vorpommern), Italia, Alankomaat, Puola ja Romania. Kaikkiin viiteen toimenpideohjelmaan liittyi olennaisia virheitä, kuten vuotuisissa tarkastuskertomuksissa raportoidaan. Kaikille kyseisille jäsenvaltioille lähetettiin kirjeitse selkeät toimintasuunnitelmat, joissa täsmennettiin maksujen jatkamiseksi tarvittavat korjaavat toimet.

4.KUMULATIIVISET RAHOITUSOIKAISUT JA TAKAISINPERINTÄTOIMET VUODEN 2014 LOPPUUN MENNESSÄ

4.1.Yleistä

Kumulatiiviset määrät antavat hyödyllistä tietoa komission käyttämien oikaisumekanismien merkityksestä etenkin, koska niissä otetaan huomioon ohjelmien ja hankkeiden monivuotisuus ja ne mahdollistavat kertaluonteisten tapahtumien vaikutusten tasaamisen.

4.1.1.    Kausi 2009–2014

Seuraavissa kaavioissa esitetään viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana vahvistettujen ja toteutettujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien kehitys.

Kaavio 4.1: Rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet vuosina 2009–2014 (mrd. euroa)

Vuosina 2009–2014 vahvistetut rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet (mrd. euroa):

Vuosina 2009–2014 toteutetut rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet (mrd. euroa):

Kaudella 2009–2014 vahvistettujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien vuotuinen keskimäärä oli 3,2 miljardia euroa eli 2,4 prosenttia EU:n talousarviosta kyseisellä kaudella suoritettujen maksujen keskimäärästä, joka oli 133 miljardia euroa (yhteistyössä hallinnoitavat varat: 2,8 miljardia euroa eli 2,8 prosenttia maksujen keskimäärästä, joka oli 102 miljardia euroa; kaikki muut hallinnointitavat: 366 miljoonaa euroa eli 1,2 prosenttia maksujen keskimäärästä, joka oli 30,5 miljardia euroa). Vahvistetut määrät ovat vähäisessä kasvussa, mikä osoittaa, että monivuotisella valvontakehyksellä voidaan tehokkaasti suojata EU:n talousarviota pidemmällä aikavälillä.

Kaudella 2009–2014 toteutettujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintätoimien määrä oli keskimäärin 2,8 miljardia euroa eli 2,1 prosenttia EU:n talousarviosta kyseisellä kaudella suoritettujen maksujen keskimäärästä (yhteistyössä hallinnoitavat varat: 2,5 miljardia euroa eli 2,4 prosenttia maksujen keskimäärästä; kaikki muut hallinnointitavat: 356 miljoonaa euroa eli 1,2 prosenttia maksujen keskimäärästä). Edellä esitetyn mukainen kasvava suuntaus johtuu ohjelmakauden 2000–2006 päättämisestä, koska merkittävä osuus rahoitusoikaisuista ja takaisinperintätoimista toteutetaan vasta ohjelmakauden päätösvaiheessa (ks. jäljempänä). Maatalouden osalta kolmen vuosittaisen takaisinmaksuerän avulla toteutettujen nettomääräisten rahoitusoikaisujen vaikutus on havaittavissa tosiasiallisesti toteutettujen määrien vähäisempänä kasvuna suhteessa komission päättämiin määriin.

4.1.2.    Unionin tuomioistuimen päätökset, jotka koskevat aluepolitiikan alan rahoitusoikaisuja

Unionin tuomioistuin antoi vuonna 2015 tuomioita, joilla kumottiin joitakin vuosina 2008–2010 tehtyjä päätöksiä aluepolitiikan alan rahoitusoikaisuista. Kyseisten rahoitusoikaisujen yhteenlaskettu määrä oli lähes 0,5 miljardia euroa, ja oikaisut koskivat ohjelmakautta 1994–1999. Annetut tuomiot kuvastavat asetukseen (EY) N:o 1083/2006 liittyviä menettelyongelmia. Komissio analysoi parhaillaan niiden vaikutusta.

4.2.Rahoitusoikaisut

4.2.1.    Yleistä

Taulukko 4.2.1: Vahvistetut rahoitusoikaisut ja toteutusaste, kumulatiiviset tiedot vuoden 2014 loppuun asti

* Unionin tuomioistuin ratkaisi vuonna 2015 edunsaajajäsenvaltioiden hyväksi useita oikeustapauksia (0,5 miljardia euroa), jotka koskivat EAKR:n osalta vuosina 2008–2010 toteutettuja rahoitusoikaisuja (ks. 4.1.2 kohta).

Koheesiopolitiikan eri ohjelmakaudet osoittavat selkeästi sen, että EU:n talousarviosykli on monivuotinen. Vuosien 2000–2006 ohjelmakauden päättämisprosessi on lopuillaan, joten rahoitusoikaisujen määrä on huomattavasti muiden kausien, etenkin kauden 2007–2013, määriä suurempi. Tämän viimeksi päättyneen kauden rahoitusoikaisujen määrän odotetaan kuitenkin kasvavan edelleen tulevina vuosina, kun sen ohjelmia aletaan päättää (maksujen 95 prosentin kynnysarvo on lähes saavutettu osassa ohjelmista). Oikaisujen määrän odotetaan kuitenkin olevan tuloksekkaiden ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ansiosta edellistä ohjelmakautta pienempi.

4.2.2.    Maatalous – maataloustukirahasto: rahoitusoikaisut sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyssä

Komissio on tehnyt vuodesta 1999 yhteensä 10 808 miljoonan euron arvosta päätöksiä maataloustukirahastoon liittyvistä rahoitusoikaisuista (jotka ovat seurausta 47 hyväksytystä päätöksestä). Oikaisujen vuotuinen keskimääräinen osuus kaudella 1999–2014 oli 1,7 prosenttia menoista. Oikaisut pannaan yleensä täytäntöön automaattisesti sen jälkeen, kun komissio on tehnyt niistä päätöksen, ellei jäsenvaltiolle ole annettu mahdollisuutta maksaa kolmessa vuosierässä.

Taulukko 4.2.2: Maataloustukirahaston tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä päätetyt kumulatiiviset rahoitusoikaisut vuodesta 1999 vuoden 2014 loppuun; jakautuminen jäsenvaltioittain

Kaavio 4.2.2: Maataloustukirahaston tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyyn liittyvät jäsenvaltioiden kumulatiiviset rahoitusoikaisut vuodesta 1999 vuoden 2014 loppuun suhteessa EU:n talousarviosta saatuihin maksuihin

4.2.3.    Koheesiopolitiikka: EAKR ja ESR, ohjelmakausi 2000–2006

Koska ohjelmakauden 2000–2006 päättäminen on lopuillaan, korjaavien toimenpiteiden kokonaistuloksia ja käytettyjen varojen kokonaismäärää voidaan verrata tarkoituksenmukaisella tavalla, jolloin saadaan kattava kuva oikaisumekanismien vaikutuksesta 13 . Pelkästään komission valvontatyöhön perustuvien rahoitusoikaisujen määrä EAKR:n ja ESR:n varojen osalta oli vuoden 2014 lopussa yhteensä 8,2 miljardia euroa. Tämä on noin 4,1 prosenttia määrärahoista (196,9 miljardia euroa) vuoden 2014 lopussa. Rahoitusoikaisujen osuus nousee yli 4,6 prosenttiin, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden ilmoittamat rahoitusoikaisut, jotka perustuvat niiden omaan tarkastustoimintaan.

Vuoden 2014 lopussa komissio oli päättänyt 338 EAKR-ohjelmaa (316 vuonna 2013) kaikkiaan 379 ohjelmasta. Jäljellä olevissa 41 ohjelmassa jäsenvaltiot ovat riitauttaneet komission ehdottamat rahoitusoikaisut, esittäneet tarkasteltavaksi lisätietoja tai vaatineet perimättä jääneiden määrien palautusta. Näissä tapauksissa järjestetään rahoitusoikaisuja koskeva (kuulemis-) menettely perimättä jääneistä määristä ja annetaan niitä koskevat päätökset.

EAKR:n tapauksessa komission kaikkien jäsenvaltioiden osalta kumulatiivisesti määräämät rahoitusoikaisut vuoden 2014 lopussa olivat 5,8 miljardia euroa, mikä on noin 4,5 prosenttia kaikkien kauden 2000–2006 ohjelmien määrärahoista. Rahoitusoikaisut voidaan jakaa ohjelmien elinkaaren aikana tehtyihin rahoitusoikaisuihin, joiden määrä oli 4,1 miljardia euroa, ja ohjelmien päättyessä tehtyihin rahoitusoikaisuihin, joiden määrä oli 1,6 miljardia euroa. Suuran osa rahoitusoikaisuista koski Espanjaa (2,6 miljardia euroa), Italiaa (1,2 miljardia euroa) ja Kreikkaa (1,2 miljardia euroa).

ESR:n osalta päättämisprosessi saatiin päätökseen vuoden 2014 lopussa. Komission yksiköt arvioivat 30. kesäkuuta 2015, että ohjelmakauden 2000–2006 rahoitusoikaisujen kokonaismäärä – kun otetaan huomioon kesken olevat rahoitusoikaisut – on ESR-ohjelmien osalta 2,4 miljardia euroa, mikä on 3,6 prosenttia ESR:n määrärahoista. Rahoitusoikaisut voidaan jakaa ohjelmien elinkaaren aikana tehtyihin rahoitusoikaisuihin, joiden määrä oli 1,2 miljardia euroa, ja ohjelmien päättyessä tehtyihin rahoitusoikaisuihin, joiden määrä oli myös 1,2 miljardia euroa.

Espanjan viranomaiset hylkäsivät Espanjan ESR-ohjelmien päättämisen yhteydessä kolme ohjelmaa kaikkiaan 38 ohjelman päättämisehdotuksista huolimatta siitä, että komissio esitti päättämisanalyysissä kaikki perustelut ja tiedot. Espanjan osalta vuoden 2014 lopussa kesken olevien rahoitusoikaisujen määrä oli 59 miljoonaa euroa, ja kyseisiä rahoitusoikaisuja vastaava maksamatta oleva määrä oli 34 miljoonaa euroa. Paikallisviranomaiset ovat hyväksyneet yhden päättämisehdotuksen vuonna 2015. Muiden ohjelmien osalta on käynnistetty oikaisua edeltävä menettely.

Kaavio 4.2.3: EAKR:n ja ESR:n ohjelmakautta 2000–2006 koskevat jäsenvaltioiden vahvistetut ja kesken olevat kumulatiiviset rahoitusoikaisut 31.12.2014 suhteessa jäsenvaltioiden saamiin rahoitusosuuksiin

4.2.4.    Koheesiopolitiikka: EAKR/koheesiorahasto ja ESR, ohjelmakausi 2007–2013

Ohjelmakauden tässä vaiheessa oikaisujen kumulatiivinen määrä vastaa 0,9:ää prosenttia budjettimäärärahoista. Vaikka kauden 2007–2013 rahoitusoikaisujen määrän odotetaan kasvavan edelleen tulevina vuosina, kun kauden ohjelmia aletaan päättää, tähän mennessä saadut luvut viittaavat siihen, että rahoitusoikaisujen määrä on kaikkiaan pienempi kuin edellisellä ohjelmakaudella. Tämä kuvastaa hallinto- ja valvontajärjestelmien parempaa valmiutta havaita ongelmat ja korjata virheet ennen menojen ilmoittamista komissiolle, koska koheesiopolitiikan osalta virhetaso on matalampi kaudella 2007–2013 verrattuna kauteen 2000–2006. Tässä yhteydessä olisi myös otettava huomioon jäsenvaltioiden tämän kauden osalta tekemät oikaisut (ks. 7 jakso).

Koska kauden 2007–2013 ohjelmia rahoitetaan useista rahastoista, taulukossa ei ole erotettu toisistaan EAKR:oon ja koheesiorahastoon liittyviä määriä.

Kaavio 4.2.4: EAKR:n/koheesiorahaston sekä ESR:n ohjelmakautta 2007–2013 koskevat jäsenvaltioiden vahvistetut ja kesken olevat kumulatiiviset rahoitusoikaisut 31.12.2014 suhteessa jäsenvaltioiden saamiin rahoitusosuuksiin

EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmien osalta komissio on määrännyt kumulatiivisesti noin 2 miljardia euroa rahoitusoikaisuja ohjelmakauden 2007–2013 alusta lähtien (niihin sisältyvät 782 miljoonan euron rahoitusoikaisut, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet joko ennen menojen ilmoittamista komissiolle tai samaan aikaan menoilmoituksen kanssa niiltä vaadittujen korjaavien toimien tuloksena, ks. edellä myös suoraan tuloista tehtävät oikaisut), ja rahoitusoikaisuja on yhä kesken 237 miljoonan euron arvosta. Suurin osa rahoitusoikaisuista koski Tšekkiä (719 miljoonaa euroa), Unkaria (298 miljoonaa euroa), Kreikkaa (257 miljoonaa euroa), Espanjaa (237 miljoonaa euroa), Slovakiaa (152 miljoonaa euroa), Romaniaa (146 miljoonaa euroa) ja Italiaa (105 miljoonaa euroa).

EAKR:n ja koheesiorahaston tapauksessa komissio hoiti valvontatehtävänsä tinkimättä myös vuonna 2014 keskeyttämällä maksumääräaikoja ja maksuja heti, kun puutteita havaittiin, ja varmistamalla, että jäsenvaltiot korjaavat hallinto- ja valvontajärjestelmissään havaitut puutteet. Tavoitteena oli havaita kaikki jäljellä olevat merkittävät olennaiset riskit ja puuttua niihin, jotta voidaan varmistaa, että EU:n talousarviota suojataan asianmukaisesti ja jäännösriski saadaan hyväksyttävälle tasolle ohjelmien päätösvaiheeseen mennessä. Tämän ansiosta kokonaistilannetta saatiin parannettua ohjelmakauden 2007–2013 osalta kauteen 2000–2006 verrattuna. Lisäksi komission yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteuttamilla toimilla saatiin varmistettua, että koheesiomenojen virhetasojen kehitys ajanjaksolla oli myönteinen, kuten jäljempänä kuvataan.

ESR:n tapauksessa kumulatiivisten rahoitusoikaisujen osuus oli suurin seuraavien jäsenvaltioiden osalta: Romania (355 miljoonaa euroa), Espanja (213 miljoonaa euroa) ja Puola (152 miljoonaa euroa).

EAKR:n/koheesiorahaston ja ESR:n ohjelmiin tehtiin kaudella 2007–2013 seuraavat parannukset:

A) Kansallisten tarkastusten kehittäminen

Kansallisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä on kehitetty siten, että niillä voidaan entistä paremmin ehkäistä, havaita ja korjata virheet ennen kuin menot ilmoitetaan komissiolle. Komission yksiköt tekivät runsaasti työtä hallinnoinnin ja tarkastuksen aloilla parantaakseen jäsenvaltioiden vastuulla olevia ensimmäisen tason tarkastuksia. Lisäksi ohjelmakautta 2007–2013 koskevissa asetuksissa säädetään tarkastusviranomaisten yleisestä velvollisuudesta käyttää toimia tarkastaessaan tilastollista otantaa. Komissio myös valvoi kattavasti tarkastuksia ja antoi niistä runsaasti ohjeistusta, mikä johti merkittävään valmiuksien kehittämiseen. Nämä seikat yhdessä auttoivat parantamaan jäsenvaltioiden vuosittain komissiolle tarkastuskertomuksissaan ilmoittamien virhetasojen luotettavuutta. Kyseisiä virhetasoja käytetään hallinto- ja valvontajärjestelmien vaikuttavuutta mittaavina indikaattoreina komission varmistusprosessissa. Komission tarkastustyössä voitiin sen vuoksi keskittyä varmuuden hankkimiseen tarkastusviranomaisten työn asianmukaisuudesta ja niihin tarkastusviranomaisiin, joiden osalta tilanne oli heikoin tai joiden tarkastusten alaan kuului suurin osa EU:n varoista. Lisäksi komissio seuraa havaittuja puutteita jatkuvasti ja valvoo, että tarkastusviranomaisen työn laatu on tyydyttävää silloin kun ohjelmalle on myönnetty lupa käyttää yhtenäistä tarkastusmallia. Tarkastusviranomaisten kanssa tehtävällä tiiviillä yhteistyöllä varmistetaan, että ongelmat havaitaan ja ratkaistaan jo kansallisella tasolla. Yhteistyöllä autetaan lisäksi parantamaan komission varmistusprosessia.

B) Komission tarkastukset paikalla

Komissio tekee lisäksi omia, paikan päällä toimitettavia riskipohjaisia tarkastuksia, joita voidaan tehdä myös tuensaajien tasolla, jos se katsoo, että tietyt puutteet (etenkin EAKR:oon/koheesiorahastoon liittyvien julkisten hankintojen ja valtiontukikysymysten kaltaisilla monimutkaisilla osa-alueilla) saattaisivat muutoin jäädä havaitsematta tai että ne havaittaisiin liian myöhään. Näihin tarkastuksiin kuuluu myös korjaavista toimista laadittujen toimintasuunnitelmien toteutuksen varmistaminen silloin, kun on kyse maksujen keskeytyksistä ja rahoitusoikaisuista. Näiden tarkastusten avulla parannetaan sellaisten ohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmiä, joista on esitetty varaumia, ja varmistetaan näin, että komissiolle jo ilmoitetut ja jatkossa ilmoitettavat menot ovat laillisia ja sääntöjenmukaisia. Ne tarjoavat lisäksi komissiolle muita tarkastuksia välittömämmän varmuuden lähteen.

C) Ongelmien parempi havaitseminen

Parannettuja ongelmien havaitsemisvalmiuksia on hyödynnetty ennakoivasti jäsenvaltioiden hallintojärjestelmien tehostamiseksi samalla kun on toteutettu tarvittavat rahoitusoikaisut. Jos ohjelmissa on havaittu merkittäviä hallinnollisia puutteita, komissiolla on vuodesta 2008 ollut mahdollisuus keskeyttää tällaisten ohjelmien maksumääräaikojen kuluminen ja/tai maksut, ja jos suorittamatta olevia maksuja ei ole, pääjohtajat ovat voineet päättää laatia varoituskirjeen. Näiden mahdollisuuksien järjestelmällisellä ja johdonmukaisella käytöllä on varmistettu, että EU:n varoista ei ole korvattu menoja, joihin liittyy suuri riski, ja kannustettu tehokkaasti jäsenvaltioita parantamaan nopeasti hallinto- ja valvontajärjestelmiään. Samaan aikaan EU:n ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten yhteistyöllä on voitu varmistaa, että tarvittavista rahoitusoikaisuista päästään helpommin yhteisymmärrykseen ja että ne toteutetaan paremmin. Näin EU:n talousarviota voidaan asianmukaisesti suojata sääntöjenvastaisilta menoilta, myös käyttämällä kiinteämääräisiä oikaisuja. Jäsenvaltiot ovat puolestaan voineet käyttää näiden rahoitusoikaisujen kohteena olleet EU:n varat muihin hankkeisiin. Näillä oikaisuilla on kuitenkin edelleen merkittäviä taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia asianomaisissa jäsenvaltioissa, koska sääntöjenvastaiset menot on rahoitettava kansallisista varoista, jos niitä ei saada perittyä takaisin tuensaajilta.

D) Valmiuksien kehittämistoimet

Komissio on lisäksi toteuttanut toimia lisävalmiuksien kehittämiseksi kauden 2007–2013 ohjelmia varten lieventääkseen riskejä ja heikkouksia, joita jäsenvaltioissa ja ohjelmissa edelleen on hallintoviranomaisten tasolla. Vuoden 2013 alussa perustettiin uusi hallintovalmiuksien kehittämiseen keskittyvä osaamiskeskus, jonka tehtävänä on tukea EAKR:n ja koheesiorahaston varojen hallinnoinnista vastaavia viranomaisia. Osaamiskeskus on muun muassa laatinut julkisia hankintoja koskevan toimintasuunnitelman. Lisäksi toteutetaan toimia, joilla pyritään parantamaan valtiontukisääntöjen täytäntöönpanoa, ja kehitteillä on varoja hallinnoivien viranomaisten välinen foorumi, jonka avulla on tarkoitus varmistaa nykyisin käytössä olevien parhaiden käytänteiden tehokas hyödyntäminen.

E) Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot

Komissio jatkoi vuonna 2014 aktiivista toimintaa yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön edistämiseksi. Italiassa, Ranskassa, Irlannissa ja Maltassa järjestettiin seminaarit yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön edistämiseksi keinona vähentää edelleen tilien perustana olevien toimien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvää virheriskiä, erityisesti valmistauduttaessa seuraavaan ohjelmakauteen 2014–2020. Lisäksi syyskuussa 2014 saatiin valmiiksi yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja koskevat päivitetyt ohjeet jäsenvaltioille. Vuonna 2014 julkaistiin myös Italiassa toteutettu tapaustutkimus yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen täytäntöönpanosta ohjelmakaudella 2007–2013.

4.3.Takaisinperinnät

Seuraavissa taulukoissa esitetään vahvistettujen ja toteutettujen takaisinperintätoimien kohteena olevat määrät kaudella 2009–2014. Ks. myös vaikutukset EU:n talousarvioon jäljempänä olevasta taulukosta 5.2.

Taulukko 4.3.1: Vahvistetut takaisinperintätoimet vuosina 2009–2014

Taulukko 4.3.2: Toteutetut takaisinperintätoimet vuosina 2009–2014

5.NETTOMÄÄRÄISET OIKAISUT

Talousarvion toteutustapa, toiminta-alan hallinnointi ja politiikan alan rahoitussäännöt vaikuttavat siihen, miten eri oikaisumekanismit vaikuttavat EU:n talousarvioon. Oikaisumekanismeilla päästään kuitenkin aina samaan lopputulokseen eli niillä varmistetaan, että EU:n talousarviota suojataan säännösten vastaisilta menoilta.

5.1.Nettomääräiset rahoitusoikaisut vuonna 2014 

Nettomääräinen rahoitusoikaisu on oikaisu, joka vaikuttaa EU:n talousarvioon (oikaistut ja takaisin perityt määrät palautetaan EU:n talousarvioon). Näin EU:n rahoitusosuus kyseiselle jäsenvaltiolle pienenee.

Kuten edellä todettiin, ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013 nettomääräiset rahoitusoikaisut koskivat pääasiassa maatalouspolitiikkaa.

Luokittelematta on yhteensä 113 miljoona euroa, joita tarkastellaan tässä taulukossa muina kuin nettomääräisinä oikaisuina.

Kuten edellä todetaan, oikaisut toteutetaan maatalouden (maataloustukirahasto, maaseuturahasto, EMOTR) alalla sovellettavan sääntelyn vuoksi aina nettomääräisinä. Koheesiopolitiikan alalla nettomääräiset rahoitusoikaisut, jotka johtavat aiemmin maksettujen määrien palautumiseen EU:n talousarvioon, ovat tavallisesti poikkeuksia (ks. määrien selitykset 3.1 kohdassa).

Koheesiopolitiikan alalla ohjelmakauteen 2007–2013 saakka sovellettavan sääntelyn mukaan varat palautuvat tosiasiallisesti EU:n talousarvioon ainoastaan

-jos jäsenvaltiot eivät pysty esittämään riittävästi tukikelpoisia menoja

-ohjelmien päättämisen jälkeen, kun tukikelvottomien menojen korvaaminen tukikelpoisilla menoilla ei ole enää mahdollista

-jos komission kanssa ei päästä asiasta yhteisymmärrykseen (ks. 2.4.1 kohta).

Ohjelmakautta 2014–2020 varten tehtiin kuitenkin merkittävä muutos. Komission on sovellettava nettomääräistä rahoitusoikaisua, kun EU:n tarkastuksissa havaitaan jäsenvaltion tasolla vakavia puutteita, joita ei ole aiemmin havaittu, raportoitu tai korjattu. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltiot eivät voi enää hyväksyä oikaisua ja käyttää EU:n varoja uudelleen, kute aiemmin oli mahdollista (ks. 2.4.2 kohta).

Oikaisujen lisääntynyt täytäntöönpano erissä ja lykkäykset selittävät sen, miksi viimeisten kolmen vuoden aikana (2012–2014) maatalouden alalla toteutetut määrät ovat päätettyjä määriä pienempiä. Tämä ero hävinnee, kun toteutuksessa päästään vauhtiin.

5.2.Vaikutus EU:n talousarvioon

Taulukko 5.2: Vaikutus EU:n talousarvioon

                            milj. euroa

*    Kyseeseen tulevat keskeiset menopuolen talousarvioluvut ovat 05 02, 05 03, 05 04, 13 03, 13 04, 04 02, 11 06 ja 18 03.

**    Kyseeseen tulevat keskeiset menopuolen talousarvioluvut ovat 05 02, 05 03, 13 03, 13 04, 04 02 ja 11 06. Lisätietoja takaisinperintätoimista esitetään 4.3 kohdassa.

Kuten edellä todetaan, nettomääräisistä rahoitusoikaisuista (ks. 5.1 kohta) ja takaisinperintätoimista (ks. 2.2.2 ja 4.3 kohta) saatavat tulot käsitellään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina 14 . On pantava merkille, että komissio toteuttaa takaisinperintätoimia myös suoraan tuloista tehtävinä oikaisuina vähentämällä tukikelvottomat menot (jotka on havaittu aiemmissa tai nykyisissä maksupyynnöissä) maksuista. Kahta poikkeusta lukuun ottamatta varainhoitoasetuksessa 15 ei ole erityisiä säännöksiä siitä, miten nettomääräisen rahoitusoikaisun tai takaisinperintätoimen tuottama käyttötarkoitukseensa sidottu tulo on käytettävä. Varainhoitoasetuksen soveltamissääntöjen 7 artiklassa säädetään kuitenkin, että talousarvion selvitysosasta on käytävä ilmi, mihin budjettikohtiin käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja vastaavia määrärahoja voidaan ottaa. Tavallisesti käyttötarkoitukseensa sidotut tulot otetaan määrärahoiksi niihin budjettikohtiin tai rahastoihin, joista meno alun perin maksettiin, ja ne voidaan käyttää uudelleen, mutta niitä ei ole kohdennettu tietyille jäsenvaltioille.

5.3.Vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioihin 

Kun kyse on yhteistyössä hallinnoitavista varoista, kaikki rahoitusoikaisut ja takaisinperintätoimet vaikuttavat niiden toteuttamistavasta riippumatta jäsenvaltioiden talousarvioihin. On syytä korostaa, että vaikka varoja ei palautettaisikaan EU:n talousarvioon, rahoitusoikaisujen vaikutus on jäsenvaltion tasolla aina negatiivinen. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltion on korvattava tukikelvottomat menot tukikelpoisilla toimilla, jotta se ei menettäisi EU:n rahoitusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltio kustantaa omista varoistaan (kansallisesta talousarviosta) taloudelliset seuraamukset (vaihtoehtokustannukset), jotka aiheutuvat ohjelmaa koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti tukikelvottomaksi katsotun menon osalta menetetystä EU:n osarahoituksesta, ellei se peri kyseisiä määriä takaisin yksittäisiltä tuensaajilta. Tämä ei aina ole mahdollista. Näin on esimerkiksi silloin, kun on kyse (ohjelmaa hallinnoivan kansallisen viranomaisen toiminnan puutteiden vuoksi) ohjelmatasolla tehtävistä kiinteämääräisistä oikaisuista, jotka eivät suoraan liity yksittäisiin sääntöjenvastaisuuksiin hanketasolla.

6.ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMENPITEET

6.1.Maatalous

6.1.1    Maksumääräaikojen ja maksujen keskeytykset ja vähennykset

Vuonna 2014 tehtiin aiempien säännösten 16 mukaisesti 17 maksujen keskeytystä. Lisäksi vuoden 2015 alussa tehtiin 41 artiklan 1 kohtaan perustuva päätös vähentää Kreikalle suoritettavista maksuista kaksi neljäsosaa. Keskeytykset ja vähennykset koskivat tiettyjä investointitoimenpiteitä, joita ei hallinnoitu yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä (IACS), kuudessa kaikkiaan 92:sta maaseudun kehittämisohjelmasta.

Maataloustukirahaston osalta komissio teki päätöksen vähentää Kreikan suoria tukia hakuvuonna 2014. Päätös perustui asetuksen (EU) N:o 1306/2013 41 artiklan 1 kohtaan, ja sillä suojataan EU:n taloudellisia etuja jäljellä olevilta, rajallisilta ja täsmällisesti kvantifioiduilta ongelmilta, jotka koskevat tukikelvottoman pysyvän laidunmaan sisällyttämistä viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään (LPIS).

6.1.2.     Muut ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Jäsenvaltioiden tasolla on otettu käyttöön pakollinen hallintorakenne (ks. 7.1 kohta):

Menojen hallinnointi ja valvonta on annettu tehtäväksi maksajavirastoille, joiden on oltava jäsenvaltion hyväksymiä ennen kuin ne aloittavat toimintansa. Hyväksymisessä noudatetaan EU:n lainsäädäntöön sisältyviä kattavia hyväksymisperusteita. Ulkopuolinen tarkastuselin arvioi tarkkaan, täyttääkö maksajavirasto kyseiset perusteet, ja kansallinen toimivaltainen viranomainen valvoo jatkuvasti maksajaviraston toimintaa. Lisäksi käytössä on selkeät menettelyt ongelmien käsittelemistä ja ratkaisemista varten.

Kunkin maksajaviraston päällikön on laadittava vuotuinen vahvistuslausuma, joka koskee viraston tilien täydellisyyttä, oikeellisuutta ja totuudenmukaisuutta, sekä annettava vahvistuslausuma tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta. Nämä lausumat todentaa riippumaton todentamisviranomainen, jonka on annettava niistä lausunto. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on vain yksi maksajavirasto, maksajaviraston johtajan antama vahvistuslausuma ja todentamisviranomaisen antama todistus ja lausunto muodostavat ”vuotuisen yhteenvedon”.

6.2.Koheesiopolitiikka

6.2.1. Maksumääräaikojen ja maksujen keskeytykset

Taulukko 6.2.1: Maksumääräaikojen keskeytykset

Edellä olevassa taulukossa on esitetty EAKR:n, koheesiorahaston, ESR:n ja EKTR:n osalta niiden tapausten määrät, joissa maksumääräajan kuluminen on keskeytetty, ja näihin tapauksiin liittyvät rahamäärät. Lähtötilanteen määrät sisältävät kaikki vuoden 2013 lopussa edelleen käsiteltävinä olleet tapaukset siitä riippumatta, minä vuonna keskeytys on annettu tiedoksi jäsenvaltiolle. Uudet tapaukset sisältävät ainoastaan vuoden 2014 aikana ilmoitetut keskeytykset. Loppuun käsitellyt tapaukset ovat tapauksia, joiden osalta maksupyyntöihin perustuvat maksut aloitettiin uudelleen vuonna 2014, riippumatta siitä milloin keskeytys alkoi. Tapaukset, joiden osalta asian käsittely oli kesken vuoden 2014 lopussa, sisältävät voimassa olevat keskeytykset 31. joulukuuta 2014. Näissä tapauksissa maksumääräajan kuluminen on keskeytettynä siihen asti, kun asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut tarvittavat korjaavat toimenpiteet.

Vuonna 2014 EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmiin liittyvien varoituskirjeiden, maksumääräaikojen keskeytysten ja maksujen keskeyttämistä koskevien ilmoitusten määrä oli edelleen suuri. Jäsenvaltioille lähetettiin 16 uutta varoituskirjettä. Lisäksi tehtiin 36 uutta maksumääräaikojen keskeyttämistä koskevaa päätöstä, joista ilmoitettiin jäsenvaltioille vuoden aikana. Komissio aloitti 28 maksujen keskeyttämistä koskevaa menettelyä. Varoitukset tai maksumääräaikojen keskeytykset koskivat yhteensä 121:tä ohjelmaa. Arviolta kaksi kolmannesta maksumääräaikojen keskeytyksistä ja maksujen keskeyttämistä koskevista menettelyistä perustui tarkastustuloksiin, joita tarkastusviranomaiset olivat saattaneet komission tietoon vuoden loppuun mennessä.

ESR:n osalta vuoden 2013 lopussa oli avoinna 20 tapausta, joissa maksumääräajan kuluminen oli keskeytetty. Vuonna 2014 tehtiin 31 keskeytyspäätöstä ja 19 päätöstä maksumääräaikojen keskeyttämisen lopettamisesta. Tämä merkitsee, että vuoden 2014 lopussa voimassa oli 32 keskeytyspäätöstä (Tšekki: 1; Espanja: 18; Ranska: 3; Italia: 8; Yhdistynyt kuningaskunta: 2), joista 13 oli tehty jo vuoden 2013 lopussa.

EKTR:n osalta suurin osa maksumääräaikojen keskeytyksistä liittyy jäsenvaltioiden kunkin vuoden alussa toimittamien vuotuisten tarkastuskertomusten analyysissä ilmenneisiin ongelmiin (kertomusta ei ole toimitettu, se ei ole luotettava tai siitä ilmenee korkea virhetaso). Määräaikojen keskeyttämiseen liittyvien määrien merkittävä väheneminen kahden vuoden välillä on seurausta keskeytyksen lopettamisesta Espanjan osalta.

Maksujen keskeytykset

EAKR:n ja koheesiorahaston osalta vuoden 2013 lopussa oli edelleen voimassa viisi maksujen keskeytyspäätöstä 17 . Vuonna 2014 tehtiin päätökset keskeytyksen lopettamisesta kahden välittävän elimen osalta, AENA Espanjassa ja sosiaaliviranomainen Virossa. Kolme muuta maksujen keskeytyspäätöstä, jotka koskivat Espanjaa ja Italiaa, olivat voimassa vuoden 2014 lopussa. Vuonna 2014 tehtiin neljä uutta päätöstä maksujen keskeyttämisestä. Niistä kolme koski Espanjaa, ja yksi koski IPA-välineestä rahoitettavaa rajatylittävän yhteistyön ohjelmaa (Adrianmeri – teknisen tuen toimintalinja). Kaksi Espanjaan koskevaa maksujen keskeyttämispäätöstä oli edelleen voimassa ja yksi päätös poistettiin ennen vuoden loppua.

ESR:n osalta yksi vuonna 2011 tehty Ranskaa koskevan maksujen keskeytyspäätös oli edelleen voimassa 31. joulukuuta 2014. Seitsemän vuonna 2013 tehtyä keskeytyspäätöstä oli edelleen voimassa 31. joulukuuta 2014. Ne koskivat Belgiaa, Tšekkiä, Espanjaa (3 päätöstä), Italiaa ja Slovakiaa. Vuonna 2014 tehtiin 11 päätöstä maksujen keskeyttämisestä. Ne koskivat Tšekkiä, Espanjaa (9 päätöstä) ja Italiaa, ja ne kaikki olivat edelleen voimassa 31. joulukuuta 2014.

EKTR:n toimenpideohjelmaan liittyvät välimaksut päätettiin keskeyttää Viron osalta toukokuussa 2014. Keskeytyksen jälkeen Viro ja komission yksiköt olivat useasti yhteydessä analysoidakseen ja tarkastellakseen Viron toteuttamia toimenpiteitä. Keskeytys päätettiin poistaa huhtikuussa 2015.    

6.2.2.    Petostenvastaiset toimenpiteet

Silloin kun petoksia tapahtuu, ne saavat runsaasti huomiota ja ne vahingoittavat EU:n mainetta. Sen vuoksi komissio järjesti joulukuussa 2013 petostenvastaisia toimia käsittelevän konferenssin, joka oli tarkoitettu kaikille jäsenvaltioille. Lisäksi vuosina 2014–2015 on järjestetty useita konferensseja Kreikassa, Slovakiassa, Tšekissä, Bulgariassa, Kroatiassa, Romaniassa, Italiassa, Sloveniassa, Espanjassa, Puolassa ja Latviassa (kolmen Baltian maan osalta). Komissio on myös laatinut erityiset ohjeet auttaakseen jäsenvaltioita petosriskin arvioinnissa ja kehittänyt erikseen tähän tarkoitukseen suunniteltuja tietoteknisiä välineitä, joilla autetaan jäsenvaltioita suuntaamaan petostentorjuntatoimensa suuririskisiin hankkeisiin. Nämä toimet ovat yhdenmukaisia jäsenvaltioilla uuden koheesiopolitiikkaa koskevan asetuksen (125 artiklan 4 kohdan c alakohta) mukaisesti olevan kasvaneen vastuun kanssa. Kyseisessä asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön ”todetut riskit huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä”.

Edellä mainituilla tiedotustapahtumilla on ollut myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi Andalusiassa (Espanja) päätettiin ottaa käyttöön petosriskien pisteytysväline Arachne jo ohjelmakaudella 2007–2013. Komissio tarjoaa tarvittavaa tukea järjestelmän käyttöön ottamiseksi ja auttaa alueviranomaisia luomaan tarvittavat tiedostot. Andalusian viranomaiset sitoutuivat myös (kirjallinen tiedoksianto joulukuussa 2014) perustamaan erityisen petostentorjuntaviraston huolehtimaan petosten torjunnasta ja havaitsemisesta.

Arachne on esitelty 22 jäsenvaltiolle. Tähän mennessä niistä 16 on toimittanut ohjelmatietoja, ja järjestelmän käyttöönotto jatkuu edelleen. Arachne on jo käytössä kahdeksassa jäsenvaltiossa, ja komissio seuraa sen käyttöä. Ohjelma on ollut avoinna kahdeksalle muulle jäsenvaltiolle vuoden 2015 ensimmäiseltä neljännekseltä alkaen. Esittelyjä kuudelle jäljellä olevalle jäsenvaltiolle on tarkoitus toteuttaa vuonna 2015. Arachnella pyritään luomaan kattava tietokanta, joka käsittää rahoitusta ja toimintaa koskevia tietoja hankkeista ja tuensaajista. Tarkoituksena on toteuttaa riskien pisteytys objektiivisten kriteerien mukaisesti, jotta voidaan havaita kaikkein suuririskisimmät hankkeet ja toimenpideohjelmat.

7.JÄSENVALTIOIDEN OMASTA ALOITTEESTAAN TOTEUTTAMAT KORJAAVAT TOIMENPITEET

Yhteistyössä toteutettavassa hallinnoinnissa ensisijainen vastuu sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisesta ja ehkäisemisestä on jäsenvaltioilla. Ne näkevät sen vuoksi paljon vaivaa ja panostavat merkittävästi resursseja rahoitusoikaisujen tekemiseen ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperimiseen tuensaajilta. Lisäksi ne tekevät ensisijaisina tarkastajina hallinnollisia ja muita tarkastuksia edellä kuvattujen komission tarkastusten lisänä. Jäljempänä esitetyt luvut ovat lisänä komission edellä ilmoittamiin oikaisuihin.

7.1.Maatalous

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ennakkotarkastusjärjestelmiä ja varoittavia seuraamuksia:

Jokaiseen maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettuun tukiohjelmaan kohdistetaan hallinnon ennakkotarkastuksia ja paikan päällä toimitettavia tarkastuksia. Jos tuensaajan havaitaan rikkoneen sääntöjä, sovelletaan varoittavia seuraamuksia. Näiden valvontajärjestelmien soveltamisesta vastaavat maksajavirastot. Järjestelmät kattavat kaikille tukiohjelmille yhteiset piirteet sekä kunkin tukiohjelman erityispiirteitä vastaavat erityissäännöt. Ne on suunniteltu siten, että niiden avulla voidaan tehdä täysin kattavat hallinnolliset ennakkotarkastukset kaikille tukihakemuksille, tarvittaessa muiden tietokantojen kanssa tehtävät ristiintarkistukset mukaan luettuina, sekä paikalla toimitettavat tarkastukset ennakkomaksuille sellaisen otoksen perusteella, joka kattaa 1–100 prosenttia perusjoukosta sen mukaan, millainen riski kyseiseen tukijärjestelmään liittyy. Jos paikalla tehtävissä tarkastuksissa havaitaan suuri määrä sääntöjenvastaisuuksia, on tehtävä lisätarkastuksia.

Tässä yhteydessä tärkein järjestelmä on yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, joka kattoi 94 prosenttia maataloustukirahaston menoista varainhoitovuonna 2014 (vastaava osuus vuonna 2013 oli 92 prosenttia). Yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää käytetään mahdollisuuksien mukaan myös silloin, kun on kyse lohkoihin ja eläimiin liittyvistä maaseudun kehittämistoimenpiteistä, joiden osuus maaseuturahastosta vuonna 2014 suorituista maksuista oli 40 prosenttia. Molempien rahastojen kokonaismenoista 83 prosenttia kuului yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän piiriin vuonna 2014.

Lainsäädännössä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus raportoida yksityiskohtaisesti komissiolle tekemistään tarkastuksista ja määräämistään seuraamuksista. Raportointijärjestelmän avulla voidaan laskea tärkeimpien tukijärjestelmien tapauksessa, mikä on jäsenvaltioiden lopullisten tuensaajien tasolla toteama virhetaso. Lisäksi todentamisviranomaiset tarkistavat ja varmentavat suorien tukien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden tapauksessa tilastotietojen paikkansapitävyyden ja niiden perustana olevien paikalla tehtyjen tarkastusten laadun.

Edellä tarkoitetut jäsenvaltioiden kertomukset antavat kuvan hallinnollisten ennakkotarkastusten ja paikan päällä toimitettavien tarkastusten ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta.

Taulukko 7.1: Oikaisut, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet vuonna 2014 ennen maksujen suorittamista tuensaajille (komission ilmoittamien oikaisujen lisäksi)

7.2.Koheesiopolitiikka

Ohjelmakautta 2007–2013 koskevien asetusten mukaan jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle vuosittain oikaisuista, jotka perustuvat niiden toteuttamaan valvontaan. Komissio tekee parhaillaan riskiperusteisia tarkastuksia testatakseen näiden numerotietojen luotettavuutta osana omaa varmistusprosessiaan.

Tässä yhteydessä olisi mainittava, että komissio on jäsenvaltioiden ilmoittamissa lukumäärissä olevien tiettyjen puutteiden vuoksi noudattanut varovaista lähestymistapaa varmistaakseen, että esitetyt määrät eivät ole todellista suurempia. Tämän vuoksi jotkin määrät voivat todellisuudessa olla ilmoitettua suurempia. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta komission omien numerotietojen luotettavuuteen. Edellä esitetyt määrät ovat merkittäviä, ja yhdessä komission työhön perustuvien määrien kanssa ne osoittavat selkeästi, että molempien osapuolten toteuttama tarkastustoiminta on tuloksekasta.

Taulukko 7.2: Jäsenvaltioiden koheesiopolitiikan ohjelmakauden 2007–2013 osalta ilmoittamat kumulatiiviset rahoitusoikaisut vuoden 2014 lopussa