EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 10.7.2015

COM(2015) 327 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN UNIONIN LAINANANTO- JA LAINANOTTOTOIMINTA VUONNA 2014

Sisällysluettelo

1.Johdanto

2.Euroopan unionin lainanantotoiminta

2.1.Maksutasejärjestely

2.2.ERVM

2.3.Makrotaloudellista rahoitusapua koskeva järjestely

2.4.Euratom-järjestely

3.Euroopan unionin lainanottotoiminta

3.1.Maksutasejärjestely

3.2.ERVM

3.3.Makrotaloudellinen rahoitusapu

3.4.Euratom

4.Euroopan investointipankki

4.1.EIP:n lainanantotoiminta

4.2.EIP:n lainanottotoiminta

5.Euroalueen rahoitusvakauden varmistaminen

5.1.Kreikan lainajärjestely

5.2.ERVV

5.3.EVM

1.Johdanto

Komission on tiedotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain Euroopan unionin lainanantovälineiden käytöstä.

Tässä kertomuksessa käsitellään lainanantotoimia välineittäin sekä vastaavia lainanottotoimia.

Taulukko 1: Euroopan unionin kokonaislainananto – lainapääomakanta (miljoonaa euroa)

2.Euroopan unionin lainanantotoiminta

Komissio antaa kolmansille maille ja jäsenvaltioille rahoitustukea kahdenvälisinä lainoina, joita varten tarvittava rahoitus hankitaan pääomamarkkinoilta ja joille myönnetään takuu EU:n talousarviosta. Tukea annetaan tavoitteista riippuen joko neuvoston tai neuvoston ja Euroopan parlamentin säädösten nojalla. 1 Komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja varmistavat Euroopan ulkosuhdehallinnon avustuksella, että kolmansille maille myönnettävä rahoitustuki ei ole ristiriidassa EU:n ulkosuhteiden yleisten tavoitteiden kanssa.

2.1.Maksutasejärjestely

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 143 artiklan ja järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 2 mukaista maksutasetukea annetaan unionin keskipitkinä lainoina. Sitä myönnetään yleensä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden monenvälisten lainoittajien, kuten Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) tai Maailmanpankin, rahoituksen yhteydessä.

Neuvosto päättää maksutasetuen myöntämisestä tapauskohtaisesti määräenemmistöllä. Potentiaalisia tuensaajia ovat euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot, joilla on vakavia maksutasevaikeuksia. Järjestelyn tarkoituksena on lievittää jäsenvaltioiden ulkoisen rahoituksen hankintavaikeuksia ja palauttaa niiden maksutasetilanne kestävälle pohjalle. Tuki asetetaan käyttöön niiden talouspoliittisten edellytysten täyttyessä, jotka neuvosto on asettanut (kuultuaan talous- ja rahoituskomiteaa sopeutusohjelmaluonnoksesta) ja joiden yksityiskohdista komissio ja tuensaajajäsenvaltio ovat sopineet yhteisymmärryspöytäkirjassa ennen lainasopimuksen tekemistä. Sopeutusohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden jatkuva noudattaminen on edellytyksenä myöhempien lainaerien maksamiselle, ja sitä arvioidaan säännöllisesti. Komissio hankkii tarvittavan rahoituksen Euroopan unionin puolesta pääomamarkkinoilta.

Komissio raportoi säännöllisesti talous- ja rahoituskomitealle sekä neuvostolle maksutasetuesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta.

Maksutasejärjestely otettiin uudelleen käyttöön vuonna 2008 kansainvälisen talous- ja finanssikriisin seurauksena. Sen enimmäismäärää kasvatettiin 12 miljardista eurosta niin, että toukokuussa 2009 se oli lopulta 50 miljardia euroa 3 . Tarkoituksena oli EU voisi reagoida nopeasti mahdollisiin uusiin maksutasetukipyyntöihin. Tästä enimmäismäärästä oli 31. joulukuuta 2014 mennessä myönnetty 16,6 miljardia euroa Unkarille 4 , Latvialle 5 ja Romanialle 6 . Määrästä maksettiin 13,4 miljardia euroa.

Neuvosto hyväksyi vuonna 2013 Romanian toisen ennalta varautuvaa rahoitustukea koskevan ohjelman 7 , jonka määrä on enintään 2 miljardia euroa. Tukierien maksamista voidaan pyytää 30. syyskuuta 2015 asti.

Vuonna 2014 ei maksettu maksutasetukieriä. Maksutasejärjestelyn puitteissa myönnetyn, vielä takaisin maksamatta olevan rahoituksen kokonaismäärä oli vuoden 2014 lopussa 8,4 miljardia euroa.

Taulukko 2: Maksutasetuki 31.12.2014 (miljardia euroa) 

Toimet 31. joulukuuta 2014 lähtien

Latvia maksoi tammikuussa 2015 takaisin 1 200 miljoonaa euroa ja Romania 1 500 miljoonaa euroa, minkä jälkeen takaisin maksamatta oleva kokonaismäärä supistui 5 700 miljoonaan euroon.

Tarkempia tietoja maksutasejärjestelyistä on osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/balance_of_payments/index_en.htm.

2.2.ERVM

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) perustettiin 11. toukokuuta 2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohdan nojalla 8 . Mekanismille on myönnetty täysi takaus EU:n talousarviosta, ja se voi myöntää lainoja enintään 60 miljardia euroa.

Potentiaalisia ERVM:n tuen saajia ovat jäsenvaltiot, jotka kärsivät kansainvälisen talous- ja rahoitustilanteen vakavan heikkenemisen aiheuttamista vaikeuksista. ERVM:n käytön edellytyksenä on komission ja tuensaajajäsenvaltion välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittuun talous- ja rahoitussopeutusohjelmaan liittyvien talouspoliittisten ehtojen noudattaminen. ERVM:n tuen myöntämisestä päätetään samaan tapaan kuin maksutasetuen myöntämisestä. Komissio arvioi rahoitustarpeita ja valvoo sopeutusohjelman täytäntöönpanoa säännöllisesti yhteistyössä Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa. Ohjelman yleisten talouspoliittisten ehtojen täyttymistä arvioidaan vähintään puolivuosittain ja tuen myöntämisen edellytyksenä olevien talouspoliittisten ehtojen täyttymistä vähintään joka kolmas kuukausi. Kaikista sopeutusohjelmaan mahdollisesti tarvittavista muutoksista keskustellaan tukea saavan jäsenvaltion kanssa. Neuvosto tekee päätöksen alun perin asetettujen yleisten talouspoliittisten ehtojen muuttamisesta määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, ja se hyväksyy tukea saavan jäsenvaltion laatiman tarkistetun sopeutusohjelman.

Mekanismi aktivoitiin vuonna 2011 Irlannin 9 ja Portugalin 10 avustamiseksi. Irlannille sitouduttiin myöntämään 22,5 miljardin euron ja Portugalille 26 miljardin euron laina. Irlantia varten tehtiin yhteensä 85 miljardin euron ja Portugalia varten 78 miljardin euron edestä maksusitoumuksia. Näihin sisältyvät myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV), IMF:n sekä muiden jäsenvaltioiden sitoumukset.

Taulukko 3: Maksusitoumusten jakautuminen (miljardia euroa)

* Muiden jäsenvaltioiden (Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Tanska) sitoumukset 4,8 miljardia euroa ja Irlannin valtion (valtionkassa ja kansallinen eläkerahasto, NPRF) sitoumukset 17,5 miljardia euroa.

ERVM:n täytäntöönpanon jälkeen on päätetty pienentää korkomarginaalia ja pidentää laina-aikoja kaikkien lainojen osalta.

Maaliskuussa 2014 Portugalille maksettiin 1 800 miljoonaa euroa ja Irlannille 800 miljoonaa euroa (viimeinen erä).

Marraskuussa 2014 Portugalille maksettiin 400 miljoonaa euroa (viimeinen erä).

Vuoden 2014 lopussa ERVM:sta myönnetyn rahoituksen jäljellä oleva kokonaismäärä oli 46 800 miljoonaa euroa (Irlanti: 22 500 miljoonaa euroa, Portugali: 24 300 miljoonaa euroa).

Irlantia koskeva EU:n/IMF:n rahoitustukiohjelma päättyi helmikuussa 2014 11 ja Portugalin ohjelma kesäkuussa 2014 12 .

Tarkempia tietoja maksutasejärjestelyistä on osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/efsm/index_en.htm.

2.3.Makrotaloudellista rahoitusapua koskeva järjestely

Makrotaloudellisen rahoitusavun tavoitteena on auttaa ehdokasmaita, mahdollisia ehdokasmaita ja naapuruusmaita selviytymään lyhyen aikavälin maksutasevaikeuksista, vakauttamaan julkista taloutta ja edistämään rakenneuudistusten toteuttamista. Makrotaloudellinen rahoitusapu on poikkeuksellista ja väliaikaista ja perustuu tiukkoihin talouspoliittisiin ehtoihin. Makrotaloudelliset rahoitusaputoimet yleensä täydentävät IMF:n sopeutusohjelmia. Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myöntää lainoina ja/tai sellaisina avustuksina, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

Tuensaajavaltion laiminlyödessä lainan takaisinmaksun komissio voi aktivoida ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetun takuurahaston 13 varmistaakseen kyseisen lainan rahoittamiseksi ottamansa lainan takaisinmaksun 14 .

Vuonna 2010 hyväksyttyä Ukrainan makrotaloudellista rahoitusapua koskeva yhteisymmärryspöytäkirja 15 allekirjoitettiin Ukrainan ja EU:n välisen huippukokouksen yhteydessä helmikuussa 2013. Rahoitusavun suuruus yhdessä vuonna 2002 hyväksytystä edellisestä avusta 16 käytettävissä olevien varojen kanssa on 610 miljoonaa euroa lainoina (MFA I). Ensimmäinen, 100 miljoonan euron erä maksettiin toukokuussa 2014, ja toinen erä, joka oli 260 miljoonaa euroa, marraskuussa 2014.

Neuvosto päätti 14. huhtikuuta 2014 myöntää Ukrainalle makrotaloudellista rahoitusapua 17 enintään 1 miljardi euroa lainoina, joiden enimmäislaina-aika on 15 vuotta (MFA II). Rahoitusavulla katetaan Ukrainan kiireelliset maksutasetarpeet, jotka ilmenevät IMF:n tukemasta Ukrainan hallituksen talousohjelmasta. Ensimmäinen, 500 miljoonan euron erä maksettiin kesäkuussa 2014, ja toinen erä, joka myös oli 500 miljoonaa euroa, joulukuussa 2014.

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät 15. toukokuuta 2014 myöntää Tunisialle makrotaloudellista rahoitusapua enintään 300 miljoonaa euroa lainoina. Laina-aika on enintään 15 vuotta. 18  

Vuonna 2014 ei suoritettu maksuja niiden päätösten nojalla, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto tekivät vuonna 2013 makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Georgialle (46 miljoonaa euroa, josta lainoja 23 miljoonaa euroa 19 ), Kirgisian tasavallalle (30 miljoonaa euroa, josta lainoja 15 miljoonaa euroa 20 ) ja Jordanialle (180 miljoonaa euroa lainoina 21 ).

Toimet 31. joulukuuta 2014 lähtien

Ensimmäinen, 100 miljoonan euron erä maksettiin Jordanialle 10. helmikuuta 2015.

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättivät 15. huhtikuuta 2015 myöntää Ukrainalle makrotaloudellista rahoitusapua kolmannen lainan muodossa (MFA III), jonka enimmäismäärä on 1 800 miljoonaa euroa. 22  

Kolmas, 250 miljoonan euron erä (MFA I) maksettiin Ukrainalle 21. huhtikuuta 2015.

Ensimmäinen, 10 miljoonan euron erä maksettiin Georgialle 21. huhtikuuta 2015.

Ensimmäinen, 100 miljoonan euron erä maksettiin Tunisialle 7. toukokuuta 2015.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka vuosi kolmansille maille myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun toteutusta koskevan kertomuksen, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa makrotaloudellisesta rahoitusavusta. 23 Lisätietoja myös osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/macro-financial_assistance/index_en.htm.

2.4.Euratom-järjestely

Euratomin lainajärjestelyä voidaan käyttää hankkeiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa (neuvoston päätös 77/270/Euratom) tai tietyissä kolmansissa maissa (Ukraina, Venäjä tai Armenia) (neuvoston päätös 94/179/Euratom).

Neuvosto määritti vuonna 1990 lainanoton enimmäismääräksi 4 miljardia euroa. Lainanottopäätöksiä on tehty noin 3,7 miljardin euron edestä, ja 3,4 miljardia euroa on jo maksettu. Lainanannon enimmäismäärää koskevan neuvoston päätöksen (77/271/Euratom, sellaisena kuin se on muutettuna) mukaisesti komission on ilmoitettava neuvostolle, jos allekirjoitettu määrä saavuttaa 3,8 miljardin euron rajan, ja tarvittaessa ehdotettava uutta lainanannon enimmäismäärää.

Komissio hyväksyi vuonna 2013 päätöksen C(2013) 3496 enintään 300 miljoonan euron suuruisen Euratom-lainan myöntämisestä Ukrainalle ydinvoimalaitosten turvallisuuden parantamiseen tähtäävän ohjelman tukemiseen. Laina tulee voimaan kunhan kaikki sen voimaantulon edellytykset on täytetty tyydyttävästi.

3.Euroopan unionin lainanottotoiminta

Komissio on valtuutettu hankkimaan rahoitusta pääomamarkkinoilta sekä EU:n että Euratomin puolesta rahoittaakseen neuvoston hyväksymät lainanantotoimet. Lainanotto- ja lainanantotoimet toteutetaan back-to-back-järjestelyillä, joilla voidaan varmistaa, ettei EU:n talousarvioon kohdistu korko- eikä valuuttakurssiriskiä. 24 Otto- ja antolainauskannat vastaavat toisiaan.

3.1.Maksutasejärjestely

Vuonna 2014 markkinoilta ei hankittu lainarahoitusta osana maksutasejärjestelyä.

Vuoden 2014 lopussa maksutasejärjestelyn puitteissa hankitun rahoituksen kokonaismäärä oli 8,4 miljardia euroa.

3.2.ERVM

Vuonna 2014 ERVM:n puitteissa kerättiin yhteensä 3 miljardia euroa kahdessa liikkeeseenlaskussa. Maaliskuussa 2014 laskettiin liikkeeseen 2,6 miljardin euron viitelaina (eräpäivä 4. huhtikuuta 2024 ja korko 1,875 %) Irlannin ja Portugalin tukemiseksi. Tämä oli osa ERVM:n puitteissa toteutettavia kyseisten maiden rahoitustukipaketteja.

Marraskuussa 2014 laskettiin liikkeeseen 660 miljoonan euron joukkolaina (eräpäivä 4. lokakuuta 2029 ja korko 1,375 %). Tästä määrästä 400 miljoonaa euroa käytettiin viimeiseen Portugalille ERVM:n puitteissa maksettuun tukierään.

EU:n joukkovelkakirjoilla oli markkinoilla suuri kysyntä, ja emissio ylimerkittiin selvästi. Joukkovelkakirjoja ostivat kaikki merkittävät sijoittajaryhmät, etenkin pitkäaikaiset sijoittajat (sijoitusrahastot, omaisuudenhoitajat ja vakuutus- ja eläkerahastot) sekä julkiset laitokset.

Jälkimarkkinoilla saavutetut tulokset olivat erittäin tyydyttäviä ja vahvistivat unionin vankan aseman ensiluokkaisten viitelainojen liikkeeseenlaskijana. Komission laskelmien ja 22 pankilta saatujen tietojen perusteella EU:n viitelainojen jälkimarkkinoilla käytiin kauppaa 26,3 miljardin euron edestä vuonna 2014 (31 miljardin euron edestä vuonna 2013).

Vuoden 2014 lopussa ERVM:n puitteissa hankitun rahoituksen kokonaismäärä oli 46,8 miljardia euroa.

Taulukko 4: EU:n ERVM:n puitteissa toteuttamat lainanottotoimet vuonna 2014 (miljoonaa euroa)

3.3.Makrotaloudellinen rahoitusapu

Vuonna 2014 toteutettiin onnistuneesti neljä makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvää lainanotto-operaatiota Ukrainan hyväksi: 100 miljoonaa euroa 20. toukokuuta, 500 miljoonaa euroa 17. kesäkuuta, 260 miljoonaa euroa 12. marraskuuta ja 500 miljoonaa euroa 3. joulukuuta.

MFA I -operaation ensimmäinen, 100 miljoonan euron suuruinen erä maksettiin toukokuussa 2014. Rahoitus järjestettiin laskemalla EU:n maaliskuussa liikkeeseen laskemaan 10 vuoden joukkolainaan (ks. edellä 3.2 kohta) uusi erä, jolla joukkolainan alkuperäistä 2,6 miljardin euron määrää kasvatettiin 2,7 miljardiin euroon.

MFA II -operaation ensimmäinen, 500 miljoonan euron suuruinen erä maksettiin kesäkuussa 2014. Rahoitus järjestettiin laskemalla liikkeeseen toinen erä EU:n 10-vuotiseen, 2,6 miljardin euron suuruiseen joukkolainaan, jota oli toukokuussa korotettu 100 miljoonaa euroa. Näin joukkolainan likviditeettiä kasvatettiin yhteensä 3,2 miljardiin euroon.

MFA I -operaation toinen, 260 miljoonan euron suuruinen erä maksettiin marraskuussa 2014. Määrä sisältyi marraskuussa 2014 liikkeeseen laskettuun 660 miljoonan euron joukkolainaan (ks. edellä 3.2 kohta). Tähän joukkolainaan liittyvä uusi erä laskettiin liikkeeseen joulukuussa MFA II -operaation toisen, 500 miljoonan euron maksuerän rahoittamiseksi. Näin joukkolainankokonaismäärä kasvoi 1,16 miljardiin euroon. Uuden erän tuottotaso laski kaikki EU:n liikkeeseenlaskut huomioon ottaen historiallisen alhaiselle tasolle eli 1,363 prosenttiin.

Makrotaloudellisen rahoitusavun kokonaismäärä vuoden 2014 lopussa oli 1 828,6 miljoonaa euroa.

Taulukko 5: EU:n makrotaloudellisen rahoitusavun puitteissa toteuttamat lainanottotoimet vuonna 2014 (miljoonaa euroa)

3.4.Euratom

Vuonna 2014 ei toteutettu yhtään Euratomiin liittyvää lainanottotoimea.

4.Euroopan investointipankki 

4.1.EIP:n lainanantotoiminta

Euroopan investointipankin (EIP) myöntämillä lainoilla rahoitetaan joko suoraan yksittäisiä investointihankkeita tai rahoituksenvälittäjien kautta pienempiä hankkeita, joita pk-yritykset tai paikallisviranomaiset ja kunnat toteuttavat. Lisäksi EIP tarjoaa lainatakauksia, teknistä apua ja riskipääomaa.

Vuonna 2014 EIP myönsi rahoitusta kaikkiaan 77 miljardia euroa (71,7 miljardia euroa vuonna 2013).

EIP:n rahoitusoperaatiot vaikuttavat EU:n talousarvioon, kun niihin liittyy EU:n takauksia tai muita EU:n talousarviovaroja. Tämä koskee seuraavia toimia:

-EIP:n ulkoisilla lainanantovaltuuksilla toteutetut rahoitustoimet (lainat liittymistä valmisteleville maille, naapuruus- ja kumppanuusmaille, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maille ja Etelä-Afrikalle). Tällä rahoituksella on poliittiset ja muut valtioon liittyvät riskit kattava EU:n talousarviotakuu. Komissio antaa vuoden 2015 toisella vuosipuoliskolla erillisen kertomuksen EIP:n ulkoisesta lainanannosta vuonna 2014.

-Riskinjakojärjestelyt, joiden yhteydessä EU:n talousarviota käytetään EU:n politiikan tukemiseen (esim. tutkimus- ja kehittämishankkeiden riskinjakorahoitusväline ja hankejoukkolainoja koskeva aloite).

Vuonna 2014 EIP osoitti EU:n jäsenvaltioiden kanssa sovittuihin hankkeisiin 69 miljardia euroa eli 90 prosenttia yhteenlasketusta lainanannostaan. Vuonna 2014 EU:n ulkopuolisiin hankkeisiin myönnettiin 7,8 miljardia euroa, ja tästä määrästä 4,1 miljardia euroa kuuluu EU:n takuun piiriin. Takuu on myönnetty Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta.

Päätöksellä 1080/2011/EU myönnettyä EU:n takuuta, jonka voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2013, jatkettiin automaattisesti kuudella kuukaudella, sillä uutta päätöstä EU:n takuun myöntämisestä EIP:n rahoitukselle EU:n ulkopuolisiin hankkeisiin ei ollut vielä annettu.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 16. huhtikuuta 2014 uuden päätöksen 26 EU:n takuun myöntämisestä EIP:n rahoitukselle EU:n ulkopuolisiin hankkeisiin. Kokonaisvaltuuksien määrä on 27 miljardia euroa (lisättynä valinnaisella 3 miljardin euron määrällä). Valinnaisen määrän käyttöönotosta joko kokonaan tai osittain päättävät väliarvioinnin tulosten pohjalta Euroopan parlamentti ja neuvosto tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

4.2.EIP:n lainanottotoiminta

Epävakaassa markkinatilanteessa toteutusriski pysyi koko vuoden ajan suurena erityisesti suurissa viitelainaemissioissa. EIP:n joukkovelkakirjojen vankka kysyntä edisti aluksi etenkin euromääräisten lyhyempien lainojen riskilisien pienenemistä. Luokituslaitokset säilyttivät EIP:n AAA-luokituksen. Luottoluokituksen säilymistä tuki vuonna 2012 toteutettu pankin pääoman korottaminen.

Vuonna 2014 EIP hankki lainarahoitusta yhteensä 61,6 miljardia euroa, ja keskimääräinen laina-aika oli 7,2 vuotta.

5.Euroalueen rahoitusvakauden varmistaminen

Maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin seurauksena euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot päättivät seuraavista toimenpiteistä, joilla pyritään säilyttämään euroalueen ja koko Euroopan rahoitusvakaus. Niille ei ole myönnetty takuuta EU:n talousarviosta. Lisätietoja kolmesta käytössä olevasta järjestelystä on osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/assistance_eu_ms/index_en.htm.

5.1.Kreikan lainajärjestely

Euroalueen valtiovarainministerien päätettyä 2. toukokuuta 2010 27 yksimielisesti tukea Kreikkaa käynnistettiin yhdessä IMF:n kanssa kolmivuotinen ohjelma, johon sisältyy enintään 110 miljardin euron rahoituspaketti Kreikan avustamiseksi. Ohjelmaan sovelletaan tiukkoja talouspoliittisia ehtoja 28 , jotka komissio ja IMF ovat yhteistoiminnassa EKP:n kanssa neuvotelleet Kreikan viranomaisten kanssa. Euroalueen jäsenvaltiot ovat tässä ensimmäisessä avustusohjelmassa maksaneet lainoja yhteensä 52,9 miljardin euron arvosta ja IMF 20,1 miljardin euron arvosta. Järjestelyn rahoitusehtoja tarkistettiin joulukuussa 2012 (lopullisen takaisinmaksuajan pidentäminen ja marginaalin pienentäminen).

Euroalueen valtiovarainministerit ja IMF hyväksyivät 14. maaliskuuta 2012 järjestyksessä toisen talouden sopeutusohjelman, jossa ensimmäisen ohjelman vielä maksamatta olevaan tukimäärään lisättiin 130 miljardia euroa. Toisessa ohjelmassa rahoitustuen kokonaismäärä on siis 164,5 miljardia euroa ja IMF:n osuus siitä 19,8 miljardia euroa. Toisin kuin lainanantajien välisellä sopimuksella perustetussa ensimmäisessä ohjelmassa, jossa komissio koordinoi ja hallinnoi keskitetysti tukea antavien euroalueen jäsenvaltioiden myöntämiä kahdenvälisiä lainoja, toisessa ohjelmassa rahoitus järjestetään Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta.

5.2.ERVV

Euroalueen jäsenvaltiot perustivat Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) Luxemburgiin rekisteröidyksi yhtiöksi, jonka omistajia ne ovat. ERVV suunniteltiin tilapäiseksi pelastusmekanismiksi, jossa euroalueen jäsenvaltioiden takaamilla joukkolainaemissioilla hankittuja varoja lainataan edelleen vaikeuksissa oleville euroalueen jäsenvaltioille. Lokakuussa 2010 päätettiin luoda pysyvä pelastusjärjestely, Euroopan vakausmekanismi (EVM), ja se tuli voimaan 27. syyskuuta 2012. ERVV ei kuitenkaan 1. heinäkuuta 2013 lukien enää osallistu uusien rahoitusohjelmien rahoitukseen eikä tee uusia sopimuksia lainajärjestelyistä. ERVV osallistuu kuitenkin edelleen Kreikassa, Portugalissa ja Irlannissa toteutettaviin ohjelmiin, joissa se on lainanantaja (yhdessä IMF:n ja eräiden jäsenvaltioiden kanssa).

5.3.EVM

EVM:sta tuli 1. heinäkuuta 2013 pysyvä kriisimekanismi, jolla vastataan euroalueen jäsenvaltioiden uusiin rahoitustukipyyntöihin.

Sen lainoituskapasiteetti on 500 miljardia euroa. EVM:n merkitty kokonaispääoma on 704,8 miljardia euroa, josta euroalueen jäsenvaltioiden osuus on 80,5 miljardia euroa ja sitoumuksen mukaista vaadittaessa maksettavaa pääomaa on 624,3 miljardia euroa.

EVM on (yhdessä IMF:n kanssa) antanut rahoitustukea Kyproksen rahoitussektorin epätasapainon korjaamiseksi. Se on myös myöntänyt rahoitustukea Espanjalle maan pankkisektorin pääomapohjan vahvistamiseksi.

(1) Komission lainanotto- ja lainanantotoimintaa esitellään yksityiskohtaisesti osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/index_fi.htm.

(2) EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 431/2009, annettu 18 päivänä toukokuuta 2009, järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (EUVL L 128, 27.5.2009, s. 1).

(4) Neuvoston päätös 2009/102/EY, tehty 4 päivänä marraskuuta 2008, yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Unkarille (EUVL L 37, 6.2.2009, s. 5).

(5) Neuvoston päätös 2009/290/EY, tehty 20 päivänä tammikuuta 2009, yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Latvialle (EUVL L 79, 25.3.2009, s. 39).

(6) Neuvoston päätös 2009/459/EY, tehty 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämisestä Romanialle (EUVL L 150, 13.6.2009, s. 8).

(7) Neuvoston päätös 2013/531/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, unionin keskipitkän ajan ennalta varautuvan rahoitustuen myöntämisestä Romanialle (EUVL L 286, 29.10.2013, s. 1).

(8) SEUT-sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään taloudellisen avun myöntämisestä jäsenvaltioille, joille poikkeukselliset olosuhteet, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vaikeuksia.

(9) Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/77/EU, annettu 7 päivänä joulukuuta 2010, unionin Irlannille myöntämästä rahoitustuesta (EUVL L 30, 4.2.2011, s. 34).

(10) Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/344/EU, annettu 30 päivänä toukokuuta 2011, unionin Portugalille myöntämästä rahoitustuesta (EUVL L 159, 17.6.2011, s. 88).

(11)  Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2013/525/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, unionin Irlannille myöntämästä rahoitustuesta annetun täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU muuttamisesta (EUVL L 282, 24.10.2013, s. 71).

(12)  Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2014/234/EU, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2014, unionin Portugalille myöntämästä rahoitustuesta annetun täytäntöönpanopäätöksen 2011/344/EU muuttamisesta (EUVL L 125, 23.4.2014, s. 75).

(13) Ks. neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 480/2009 takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille (kodifioitu toisinto) (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 10). Tähän mennessä yhtään makrotaloudellisena rahoitusapuna myönnettyä lainaa ei ole jätetty maksamatta takaisin.

(14) Vaikka otetun lainan takaisinmaksu turvataan viime kädessä EU:n talousarviotakuulla, takuurahasto toimii maksuvalmiuspuskurina, joka suojaa EU:n talousarviota maksulaiminlyöntien riskiltä. Ks. rahaston toimintaa koskeva kattava kertomus (COM(2014) 214) ja sen ohessa julkaistu komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2014) 129).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 388/2010/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EUVL L 179, 14.7.2010, s. 1).

(16) Neuvoston päätös 2002/639/EY, tehty 12 päivänä heinäkuuta 2002, täydentävän makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EYVL L 209, 6.8.2002, s. 22).

(17) Neuvoston päätös 2014/215/EU, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EUVL L 111, 15.4.2014, s. 85).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 534/2014/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, makrotaloudellisen avun myöntämisestä Tunisian tasavallalle (EUVL L 151, 21.5.2014, s. 9).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 778/2013/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle (EUVL L 218, 14.8.2013, s. 15).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1025/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Kirgisian tasavallalle (EUVL L 283, 25.10.2013, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1351/2013/EU, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Jordanian hašemiittiselle kuningaskunnalle (EUVL L 341, 18.12.2013, s. 4).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/601, annettu 15 päivänä huhtikuuta 2015,
makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (EUVL L 100, 17.4.2015, s. 1.)

(23) COM(2014) 372 ja SWD(2014) 193.

(24) Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista annetussa asetuksessa sallitaan turvautuminen ennakkorahoitukseen, sillä komissio valtuutetaan siinä ”ottamaan lainaa pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana suunniteltujen maksuerien välillä, jotta rahoituskulut saataisiin optimoitua ja komission maine unionin liikkeeseenlaskijana markkinoilla säilyisi”. Mahdolliset cost of carry -kustannukset kantaa kuitenkin lainanottaja.

(25) Sisältää Ukrainalle myönnetyn 260 miljoonan euron makrotaloudellisen rahoitusavun; ks. jäljempänä 3.3 kohta.

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 466/2014/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta (EUVL L 135, 8.5.2014, s. 1).

(27) Tuki toteutetaan 11. huhtikuuta 2010 annetussa julkilausumassa esitetyin ehdoin muiden euroalueen jäsenvaltioiden myöntäminä kahdenvälisinä lainoina, joita komissio hallinnoi keskitetysti.

(28) Talouspoliittisten ehtojen pääkohdat on kirjattu 10. toukokuuta 2010 annettuun neuvoston päätökseen 2010/320/EU, joka on osoitettu Kreikalle julkisen talouden valvonnan lujittamiseksi ja syventämiseksi ja jolla vaaditaan Kreikkaa toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi. Ehtoja täsmennettiin vielä Kreikan viranomaisten kanssa laaditussa yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka komissio allekirjoitti euroalueen jäsenvaltioiden puolesta.