52015BP0930(12)

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52015BP0930(12) - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 52015BP0930(12)

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013

EUVL L 255, 30.9.2015, p. 144–152 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

ELI: http://data.europa.eu/eli/res/2015/930(12)/oj

HTML

PDF

Official Journal

30.9.2015

Euroopan unionin virallinen lehti

L 255/144

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015,

joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013

EUROOPAN PARLAMENTTI, joka

—	ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen V,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0102/2015),

ottaa huomioon, että unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) suhteita ja unionin ja merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) suhteita säätelevän Cotonoun sopimuksen päätavoitteena on vähentää köyhyyttä ja kitkeä se lopulta kokonaan noudattamalla kestävän kehityksen tavoitteita ja pyrkimällä integroimaan AKT-maat ja MMA:t asteittain maailmantalouteen;

B.	ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on turvattava kehityspolitiikan erityistavoitteet; korostaa, että muut seikat, kuten kauppapolitiikkaa ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat seikat, eivät saa mennä unionin kehityspolitiikan ensisijaisten kehitystavoitteiden ohi;

C.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden rahoittamat Euroopan kehitysrahastot (EKR:t) ovat unionin pääasiallinen rahoitusväline AKT-maiden kanssa tehtävässä kehitysyhteistyössä, ja toteaa komission olevan vastuuvelvollinen niistä vastuuvapausmenettelyssä;

D.	ottaa huomioon, että varainhoitovuonna 2013 komission rahoittamien ennakkorahoitusvälineiden kokonaismäärä nousi 424 miljoonaan euroon ja toiminnan tuotot olivat 124 miljoonaa euroa;

toteaa, että EKR on määritellyt strategiansa ja painopistealansa poliittisten näkökohtien sekä yleisiin tehokkuuskriteereihin yhteydessä olevien taloudellisten ja rahoituksellisten kriteerien perusteella ja että se käyttää asianmukaisia rahoitusvälineitä saavuttaakseen nämä kestävästi ja pitkälle aikavälille määritellyt painopisteet;

F.	huomauttaa, että toimintaan kehitysmaissa liittyy luonnostaan suuria riskejä, sillä geopoliittiseen, institutionaaliseen ja hallinnolliseen toimintaympäristöön yhdistyy usein maan epävakaa ja hauras tilanne;

katsoo, että unionin osallistumisen on oltava tasoltaan ja luonteeltaan tapauskohtaista ja ehdollista ja sen pitää olla riippuvaista mitattavissa olevasta edistyksestä esimerkiksi demokratiakehityksen, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, kestävän sosioekonomisen kehityksen, oikeusvaltion periaatteen, avoimuuden ja korruption torjunnan alalla;

H.	toteaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden, kuten yhdistämismekanismien, käyttö nähdään yhtenä tapana laajentaa nykyisten välineiden eli avustusten ja lainojen tarjoamia mahdollisuuksia ja että siihen sisältyy myös valvontaan ja hallintotapaan liittyviä haasteita;

I.	toteaa, että on olennaista varmistaa unionin näkyvyys ja edistää unionin arvoja kaikissa unionin toimissa;

J.	huomauttaa, että EKR:n sisällyttäminen unionin talousarviorakenteeseen on yhä parlamentin ensisijainen tavoite; katsoo, että EKR:n sisällyttäminen yleiseen talousarvioon parantaisi sekä tuensaajamaiden rahoitusvarmuutta että politiikan johdonmukaisuutta ja demokraattista valvontaa;

ottaa huomioon, että budjettitukeen liittyy huomattava rahoitusriski ja erityisesti monia avoimuuteen, tilivelvollisuuteen ja hyvään varainhallintoon liittyviä haasteita; katsoo, että budjettituki edellyttää tiivistä seurantaa ja toimintaperiaatteita koskevaa vuoropuhelua unionin ja kumppanimaiden välillä tavoitteista, sovittujen tulosten saavuttamisesta ja tulosindikaattoreista sekä systemaattista riskianalyysia ja riskien vähentämisstrategiaa, jota olisi vahvistettava entisestään;

Tarkastuslausuma

Tilien luotettavuus

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen EKR:n lopullinen tilinpäätös varainhoitovuodelta 2013 antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot EKR:jen taloudellisesta asemasta 31 päivältä joulukuuta 2013 ja että toimien tulokset, rahavirrat ja nettovarallisuuden muutokset päättyneeltä varainhoitovuodelta ovat EKR:n varainhoitoasetuksen ja kansainvälisesti hyväksyttyjen julkisen sektorin tilinpäätösstandardien mukaiset;

panee tyytyväisenä merkille, että vuoteen 2012 verrattuna oli tapahtunut parannusta, koska perittyjä määriä oli aiempaa enemmän ja niiden arvo oli aiempaa suurempi, eli vuonna 2013 toteutettiin 24 takaisinperintää, joiden kokonaismäärä oli 4,7 miljoonaa euroa, ja vuonna 2012 toteutettiin puolestaan 13 takaisinperintää, joiden kokonaismäärä oli 1,3 miljoonaa euroa;

on kuitenkin erittäin huolestunut siitä, että edelleenvaltuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät eivät noudata vieläkään systemaattisesti sääntöä, jonka mukaan komission on vuosittain perittävä ennakkorahoituksen perusteella kertynyt korko, jos ennakkomaksujen suuruus ylittää 750 000 euroa, ja että tilinpäätöksessä ilmoitettu korkotuotto perustuu osittain arvioihin;

pitää myös valitettavana, että 250 000–750 000 euron suuruisista ennakkomaksuista kertynyttä korkoa ei edelleenkään merkitty tilinpäätökseen rahoitustoiminnasta kertyvänä tuottona, koska CRIS-järjestelmän kehittämistä ei ollut vielä saatu päätökseen;

Tilien perustana olevien toimien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että varainhoitovuoden 2013 tilien perustana olevat tulot ja sitoumukset ovat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

panee kuitenkin huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen arvion tilien perustana olevien maksujen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, koska sen mukaan EuropeAidin keskushallinnon ja unionin edustustojen valvontajärjestelmillä kyetään varmistamaan maksujen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus vain osittain vaikuttavasti;

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen EKR:n menotapahtumiin liittyvä todennäköisin virhetaso on 3,4 prosenttia eli hieman suurempi kuin vuonna 2012 (3 prosenttia) mutta edelleen alle vuoden 2011 huipputason (5,1 prosenttia);

toteaa tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen EKR:n toimista varainhoitovuonna 2013 osoittavan, että virhetaso nousi edelliseen vuoteen verrattuna ja on edelleen liian korkea; kehottaa komissiota pyrkimään sovitun kahden prosentin virhetason saavuttamiseen;

panee merkille ja pitää valitettavana, että valvontajärjestelmän puutteet vaikuttivat tilien perustana oleviin maksuihin ja että maksujen virhetaso oli olennainen; panee merkille, että 27 prosenttiin maksuista eli 45:een tarkastetuista 165 maksutapahtumasta liittyi virhe;

10.

panee merkille hankkeita koskevan otannan tulokset, joiden mukaan 42 maksuun 130:stä (32 prosenttiin) liittyi virhe, ja toteaa erityisesti, että näistä 42 maksusta 30:ssä oli kyse kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä ja niistä 17 oli lopullisia tapahtumia, jotka oli hyväksytty kaikkien ennakkotarkastusten jälkeen;

11.

pitää valitettavana, että toukokuussa 2013 hyväksytystä korjaavien toimien suunnitelmasta huolimatta havaitut virheet olivat tyypiltään suurelta osin samanlaisia kuin aiempina vuosina, eli todentavia asiakirjoja ei ollut, edunsaajat eivät noudattaneet hankintasääntöjä ja menot olivat tukeen oikeuttamattomia; toteaa, että näitä virheitä havaittiin myös seuraaviin toimiin liittyvissä tapahtumissa: i) työsuunnitelmat, ii) avustukset ja iii) komission ja kansainvälisten järjestöjen väliset rahoitussopimukset;

12.

vaatii komissiota tehostamaan toimiaan näillä yhteistyön erityisaloilla hiomalla nykyistä korjaavien toimien suunnitelmaa, etenkin kun kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevat virheet kertovat puutteista sopimusehtojen noudattamista koskevissa kansainvälisten järjestöjen tarkastuksissa, osana yleisluonteisia toimia riskinhallintamenetelmien sekä yleisten valvonta- ja hallinnointijärjestelmien parantamiseksi;

Valvontamekanismien sääntöjenmukaisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvät riskit

13.

toteaa, että EKR:jen täytäntöönpanossa käytetään monenlaisia toimintatapoja ja erilaisia avuntoimitusmenetelmiä (keskitetty suora hallinnointi ja välillinen hallinnointi) sekä mutkikkaita sääntöjä ja menettelyjä, kuten tarjouskilpailuja ja sopimusten tekoa, ja maantieteellinen kattavuus on laaja, mistä aiheutuu luonnostaan suuri toimintariski, jolloin on vaikea optimoida valvontajärjestelmää ja lujittaa EKR:jen rahoituksen avoimuutta;

14.

on erittäin huolestunut siitä, että ennen hankemaksujen suorittamista toteutetuissa ennakkotarkastuksissa oli tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan yhä huomattavia puutteita;

15.

kehottaa komissiota kiinnittämään säännöllisesti huomiota kaikkien toimijoiden (komission henkilöstön ja ulkoisten tarkastajien) ennen hankemaksujen suorittamista toteuttamien ennakkotarkastusten laatuun ja riittävyyteen, varsinkin kun toimintaympäristöön liittyy suuria poliittisia ja operatiivisia riskejä;

16.

panee merkille, että kun on kyse sekä budjettituesta (718 miljoonaa euroa EKR:jen maksuja vuonna 2013) että unionin rahoituksesta, jota suunnataan kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien, toteuttamiin useiden rahoittajien tukemiin hankkeisiin (458 miljoonaa euroa EKR:jen maksuja vuonna 2013), välineen luonne ja maksuehdot rajoittavat tapahtumien virhealttiutta;

17.

pitää huolestuttavana, että lopullisissa menoilmoituksissa on jatkuvasti havaittu virheitä ulkoisista tarkastuksista ja menotarkastuksista huolimatta;

18.

kehottaa komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa (DEVCO) noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2011 antamaa suositusta vahvistaa sisäisen tarkastuksensa valmiuksia mahdollisimman pian, jotta se voisi hoitaa tehtävänsä vaikuttavammin;

Strategia ja painopisteet

19.

korostaa, että kaikissa EKR:jen toimissa on tarkasti noudatettava yleistä strategiaa ja painopistealoja poliittisten näkökohtien sekä taloudellisten ja rahoituksellisten tehokkuuskriteerien perusteella ja että tämän on heijastuttava hallinnoinnin tuloksellisuuteen, riskinhallinta- ja valvontatoimet sekä tässä tarkoituksessa käytettyjen rahoitusvälineiden konkreettinen muoto mukaan luettuina;

20.

ottaa huomioon, että unionin antaman avun seurannassa keskitytään yhä enemmän tuloksellisuuteen, ja kehottaa siksi kiinnittämään huomiota siihen, että Saharan eteläpuolinen Afrikka on eniten jäljessä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että se on ennusteiden mukaan koko maailmassa ainoa alue, jolla köyhyys ei ennusteiden mukaan puolitu vuoteen 2015 mennessä; panee huolestuneena merkille, että erityisesti opetuksen ja lisääntymisterveyden alan sosiaalipalveluihin käytettävä julkinen kehitysapu on viime vuosina vähentynyt, mikä uhkaa vaarantaa edistymisen inhimillisen pääoman kehityksessä;

21.

päättelee, että toimia on tehostettava, jotta voidaan nopeuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamista Afrikassa tavoitevuoteen 2015 mennessä; kehottaa komissiota ottamaan vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteita koskevat neuvottelut tilintarkastustuomioistuimen tuloksellisuustarkastusten pohjaksi, kun ohjelma ja tavoitteet on hyväksytty; toteaa, että EKR:t ovat keskeinen väline unionin kehitysavun tarjoamiseksi AKT-maille, ja pitää myönteisenä, että niiden osuus oli jopa 45 prosenttia komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston vuonna 2013 tekemien kaikkien uusien sopimusten arvosta;

22.

panee merkille, että vuonna 2013 päästiin sopimukseen yhdennentoista EKR:n perustamisesta ja että sen kokonaisarvoksi vahvistettiin lähes 27 miljardia euroa (vuoden 2011 hintoina), mikä merkitsee käytännössä varojen jäädyttämistä kymmenennen EKR:n tasolle eikä niiden lisäämistä 13 prosentilla, kuten komissio oli ehdottanut, vaikka unioni on yhä sitoutunut lisäämään kehitysrahoitustaan tulevina vuosina;

Seuranta ja valvonta

23.

on erittäin huolestunut siitä, että hallintotietojärjestelmässä on vieläkin puutteita ulkoisten tarkastusten, menotarkastusten ja seurantakäyntien tulosten ja seurannan osalta, vaikka komissio on viime vuosina sitoutunut parantamaan CRIS-tietojärjestelmän tietojen laatua;

24.

toteaa jälleen, että hallintotietojärjestelmän luotettavuus ja oikeellisuus ovat ratkaisevan tärkeitä ja niitä on tarkkailtava jatkuvasti; kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään, jotka koskevat uusien toimintojen kehittämistä ja toteuttamista CRIS-tietojärjestelmän tarkastusmoduuliin, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti kaikkien tarkastuskertomusten ja kaikentyyppisten arviointien seurantaa; pitää välttämättömänä, että seurantajärjestelmät ovat johdonmukaisesti tuloslähtöisiä, jotta saadaan asianmukaista ja luotettavaa tietoa saavutetuista tuloksista strategisten painopisteiden mukauttamiseksi;

25.

huomauttaa, että valtaosa EKR:jen tukitoimenpiteistä pannaan täytäntöön hajautetusti unionin edustustoissa; kehottaa kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston keskushallintoa tukemaan niitä johdonmukaisesti hankkeiden hallinnoinnissa ottaen huomioon asiaankuuluvat riskiosatekijät CRIS-järjestelmän avulla; kehottaa jälleen ja kannustaa käyttämään nykyistä paremmin riskinarviointien tarjoamia mahdollisuuksia seurattaessa unionin edustustojen toimia;

26.

pitää päätettyjen tapahtumien jäännösvirhetasoa koskevan selvityksen käyttöönottoa ilahduttavana esimerkkinä kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston toimintaympäristöstä;

27.

panee merkille, että vuonna 2013 tehdyn toisen selvityksen perusteella kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto arvioi virhetasoksi 3,35 prosenttia (mikä vastaa noin 228,55 miljoonan euron määrää), kun taas tilintarkastustuomioistuin arvioi sen olevan 3,4 prosenttia; toteaa huolestuneena, että pääasiallisiksi syiksi tähän yksilöitiin se, että edunsaajaorganisaatiot eivät toimittaneet asianmukaista aineistoa, tapahtumien arvioitiin sisältävän virheitä, koska niiden sääntöjenmukaisuuden arviointia varten ei ollut saatavilla riittävästi evidenssiä, julkisia hankintamenettelyjä ei noudatettu ja määriä jäi perimättä takaisin tai oikaisematta;

28.

katsoo, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston laatimaan toimintasuunnitelmaan korjaavien toimien toteuttamiseksi voitaisiin sisällyttää priorisointi painottamalla tiettyjä kriittisimpiä osa-alueita ja kustannustehokkuuden mahdollisuuksia; pyytää kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa kertomaan vuotuisessa toimintakertomuksessaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä tai havaituista ongelmista;

29.

pitää hyödyllisenä määrittää selkeästi, mihin toimintoperusteisen budjetoinnin toiminnoista liittyy eniten puutteita ja virheitä ja suurin haavoittuvuus; katsoo, että näiden erityisalojen käsittely ja analyysi voitaisiin toteuttaa monivuotisen tehtäväkierron pohjalta, jotta valvontakustannukset voidaan pitää järkevällä tasolla;

30.

toteaa, että valvontamekanismien kustannustehokkuuden yhteydessä tarkoituksena ei ole lisätä valvontatasoja vaan parantaa valvontatoimien puitteiden vaikuttavuutta ja niiden täydentävyyttä hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti;

31.

on ilahtunut siitä, että vuotuiseen toimintakertomukseen on sisällytetty yleisesitys kaikista kustannuksista, myös hallintokustannuksista sekä valvonta- ja seurantajärjestelmien kustannuksista;

32.

pitää myönteisenä, että ulkomaanavun hallinnointia koskevia kertomuksia on tarkistettu niin, että niihin sisältyy nyt yhteenveto kaikkien havaittujen virheiden yhteydessä toteutetuista korjaavista toimista, ja että edustustojen päälliköt antavat lausuman siitä, että he lisäävät tilivelvollisuuttaan yleisessä tarkastusketjussa ja unionin edustustojen raportoinnin kattavuutta;

Budjettituki

33.

toteaa kiinnostuneena ja pitää myönteisenä, että komission uusi budjettitukea koskeva lähestymistapa pannaan täytäntöön; toteaa, että vuonna 2013 uuden budjettituen mukaisiin toimiin Afrikassa osoitettiin yhteensä 660 miljoonaa euroa ja varat käytettiin osittain vuosituhattavoitteita koskevan aloitteen toteuttamiseen niiden maiden tukemiseksi, jotka ovat jääneet jälkeen tärkeillä aloilla, kuten terveydenhoidon, vesi- ja jätevesihuollon, elintarviketurvan ja ravitsemuksen aloilla;

34.

ottaa huomioon budjettituen tarkoituksen sekä sen, että rahoitus siirretään suoraan tuensaajamaiden yleiseen talousarvioon tai tiettyyn yleiseen politiikkaan tai tavoitteeseen varattuun talousarvioon, ja toteaa, että budjettituessa on noudatettava yleisiä tukikelpoisuusehtoja ja tiukasti liitettävä nämä ehdot kumppanimaissa tapahtuneeseen huomattavaan edistykseen erityisesti julkisessa varainhoidossa; pitäisi myönteisenä sitovien keskeisten tulosindikaattoreiden kehittämistä yrityksenä vähentää riskejä;

35.

kiinnittää huomiota tarpeeseen tukea petosten ja korruption torjuntaa kaikilla hallinnon aloilla, joita unionin yhteistyöstrategia koskee; korostaa, että varojen suuntaamista muualle koskeva riski on edelleen suuri ja että korruptio- ja petosriskit liittyvät julkisten varojen hallinnointiin;

36.

toteaa jälleen, että kaikkiin meneillään oleviin budjettitukiohjelmiin on sovellettava vankkoja ja todennettavissa olevia tulosindikaattoreita; korostaa, että olisi keskityttävä eriyttämisperiaatteen soveltamiseen, jotta vältytään tulkitsemasta laajasti budjettituen maksamisen ehdollisuutta; pyytää vahvaa tukea korruption vastaisille mekanismeille, sillä korruptio tuntuu olevan yksi keskeisistä ongelmista, joka vähentää tukiohjelmien tehokkuutta ja heikentää siten unionin kehitysyhteistyön vaikuttavuutta; korostaa tästä syystä tarvetta tehostaa yhteistyötä hyvään hallintotapaan ja korruption torjuntaan liittyvien toimien yhteydessä;

37.

arvostelee sitä, että unionin käyttöön asettamat varat yhdistetään lopuksi kumppanimaan omiin budjettivaroihin, jolloin unionin varoja ei voida jäljittää; kehottaa julkaisemaan yksityiskohtaisia raportteja varojen käytöstä, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja varmistaa, että unionin käyttöön antamat varat voidaan jäljittää paremmin;

38.

pyytää tässä yhteydessä, että tilintarkastustuomioistuin käsittelisi korruptiota asteittain yhä laajemmin ja pyrkisi kvantifioimaan korruption ja ilmoittamaan sen laajuuden erityiskertomuksissaan sekä tilintarkastustuomioistuimen vuotuisessa toimintakertomuksessa;

39.

vaatii alakohtaisen budjettituen yhteydessä käyttämään järjestelmällisesti alakohtaisen ehdollisuuden matriisia ja vahvistamaan sitä sekä määrittelemään asianmukaiset viitearvot unionin toimille; pitäisi ilahduttavana, jos kaikki yleisen budjettituen ohjelmat muutettaisiin vaiheittain alakohtaisen budjettituen ohjelmiksi, jotta voidaan lisätä valvonnan ja tilivelvollisuuden määrää ja siten suojata paremmin unionin taloudellisia etuja;

40.

korostaa, että on tärkeää varmistaa asianmukainen kannustinpohjainen vuoropuhelu, alakohtaisten uudistusten ja tuloksellisuutta mittaavien ohjelmien jatkuva seuranta sekä tulosten kestävyys budjettituen toteuttamiseen kumppanimaissa käytettävien komission varainhoitojärjestelmien avulla;

41.

kehottaa komissiota tukemaan voimakkaasti parlamentaarista valvontaa harjoittavien elinten ja asiaa koskevan osaamisen ja valmiuksien kehittämistä edunsaajamaissa myös antamalla jatkuvaa teknistä tukea; katsoo, että budjettituen myöntämisen ennakkoedellytyksenä on oltava, että tuensaajamaassa on riippumaton kansallinen tarkastuselin;

42.

kannattaa painokkaasti komission mahdollisuutta keskeyttää varojen siirtäminen edunsaajamaille, jos ennakkoehdot, erityisesti vaaditut makrotaloudelliset ehdot, eivät täyty; kehottaa komissiota keskeyttämään varojen siirtämisen maihin, joissa on paljon korruptiota ja jotka eivät ole panneet täytäntöön kohdennettuja toimintaperiaatteita ilmiön torjumiseksi;

Yhteistyö kansainvälisten järjestöjen kanssa

43.

ehdottaa, että uudella vaalikaudella on toteutettava lisätoimia tietojenvaihdon parantamiseksi Maailmanpankin ja YK:n elinten kanssa, jotta yhteistyöstä voidaan tehdä mahdollisimman toimivaa;

44.

toteaa jälleen, että parlamentti tukee hyvien käytäntöjen määrittämistä ja vaihtamista, jotta voidaan ottaa käyttöön samanlaiset ja kestävät varmentamista koskevat perusperiaatteet ja noudattaa unionin varainhoitosäännöksiä;

45.

tukee YK:n elinten tarkastuskertomusten tehostettua julkistamista, jotta unionin rahoituksen valvontaa voidaan parantaa;

46.

katsoo, että hallintojärjestelmiä sekä sisäisiä ja ulkoisia tarkastuksia olisi jatkuvasti yhdenmukaistettava niiden tietojen, menetelmien ja tulosten vertailemiseksi;

47.

vaatii unionin rahoitukselle hyvää näkyvyyttä useiden rahoittajien aloitteissa erityisesti, kun unionin rahoitusta myönnetään riskialttiiseen ympäristöön;

48.

pitää myönteisenä, että YK:n lastenavun rahaston (Unicef) ja Maailmanpankin suhdetta Euroopan petostentorjuntavirastoon (OLAF) on syvennetty hyväksymällä tietojen ja strategioiden vaihtoa koskevat OLAFin suuntaviivat;

49.

pitää yhdennentoista EKR:n toteuttamisen yhteydessä edelleen huolestuttavana, että yhteisöt, joille siirretään talousarvion toteuttamistehtäviä, voivat siirtää niitä edelleen muille yksityisoikeudellisille järjestöille, joilla on palveluhankintasopimus, mistä seuraa luottamussuhteiden ketjutus; kehottaa komissiota soveltamaan alihankintaan tiukkoja ehtoja ja palauttaa tämän toteuttamistavan osalta mieliin, että kyseisten yhteisöjen on taattava unionin taloudellisten etujen tehokas suoja;

50.

pyytää antamaan pikaisesti lisäselvitystä varojen (erityisrahastot mukaan luettuina) yhdistämisestä ja siihen liittyvistä riskeistä tapahtumien sääntöjenmukaisuuden kannalta eli siitä, kun useiden rahoittajien hankkeisiin suunnattavat komission rahoitusosuudet kootaan yhteen muiden rahoittajien varojen kanssa eikä niitä sidota käyttötarkoituksen perusteella tiettyihin tukikelpoisiin menoeriin;

51.

pyytää saada tietoa komission tekemästä valvonta- ja hallintojärjestelmien alustavasta selvityksestä, joka koskee muita mukana olevia kansainvälisiä järjestöjä; pyytää lisäksi tietoa jo olemassa olevien järjestelmien vertailukelpoisuudesta ja johdonmukaisuudesta;

52.

pyytää saada tietoa ennaltaehkäisevistä, korjaavista tai muita toimista, joita voitaisiin toteuttaa, jos näkemykset varmuuden tasosta ja siihen kaikkien menojen kannalta liittyvästä vastaavasta riskistä poikkeavat toisistaan;

Euroopan investointipankin investointikehys

53.

toistaa vakaan kantansa, että Euroopan investointipankin (EIP) unionin puolesta hallinnoiman investointikehyksen olisi myös kuuluttava parlamentin vastuuvapausmenettelyn piiriin, sillä investointikehystä rahoitetaan unionin veronmaksajien varoin;

54.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sopimuksen 287 artiklan 3 kohdassa mainittua kolmikantasopimusta, jossa määrätään EIP:n, komission ja tilintarkastustuomioistuimen välisestä yhteistyöstä EIP:n toimintaa unionin ja jäsenvaltioiden varojen hallinnassa koskevassa tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa valvonnassa, tarkistetaan vuonna 2015; kehottaa EIP:tä päivittämään tilintarkastustuomioistuimen toimivaltaa tältä osin sisällyttämällä siihen kaikki mahdolliset uudet EIP:n rahoitusvälineet, joissa käytetään unionilta tai EKR:sta saatavia julkisia varoja;

55.

on ilahtunut, että EKR:n investointikehystä koskeva tarkastus on sisällytetty tilintarkastustuomioistuimen työsuunnitelmaan parlamentin pyydettyä sitä vuoden 2012 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, ja odottaa saavansa tämän erityiskertomuksen tulokset vuonna 2015;

56.

toteaa, että EIP tukee hankkeita erittäin riskialttiissa ympäristöissä, joihin liittyy etenkin poliittisia riskejä edunsaajamaiden epävakauden vuoksi;

57.

on tyytyväinen EIP:n tulossuuntautuneeseen lähestymistapaan ja erityisesti siihen, että käyttöön on otettu tulosten mittaamisjärjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida hankkeiden moitteettomuus, niiden rahoituksellinen ja taloudellinen kestävyys ja EIP:n oma lisäarvo; pyytää varmistamaan pysyvän vuoropuhelun mittausindikaattoreista ja saavutettujen tulosten yhdenmukaistamisesta mukana olevien kumppaneiden kanssa;

58.

korostaa petoksia ja korruptiota koskevan EIP:n nollatoleranssipolitiikan merkitystä; muistuttaa, että on tarpeen välttää petoksiin ja korruptioon sekaantuneiden yritysten rahoittamista; pitää EIP:n nykyistä yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevaa politiikkaa riittämättömänä, viimeisin lisäys mukaan luettuna, ja kehottaa EIP:tä panemaan viipymättä täytäntöön uuden ”vastuullisen veropolitiikan”, jonka mukaisesti se toteuttaisi rahoitettavien yritysten tosiasiallisten edunsaajien rikosteknisen tarkastuksen ja, jos kyse on monikansallisten yritysten rahoittamisesta, pyytäisi yrityksiä toimittamaan etukäteen eritellyt tiedot tuloistaan ja voitoistaan sekä maksamistaan veroista kaikissa niissä maissa, joissa ne toimivat;

59.

pitää tärkeänä, että EIP:n rahoittamilla hankkeilla olisi oltava laaja sosiaalinen vaikutus ja niillä olisi tuettava paikallisia yrityksiä sen sijaan, että ne johtavat keinotteluun; vaatii yksityiskohtaista vuosiarviota EIP:n rahoittamien hankkeiden sosiaalisesta vaikutuksesta;

60.

pyytää myöntämään unionin tukea ainoastaan rahoituksenvälittäjille, jotka eivät harjoita toimintaansa offshore-keskuksissa, jotka ottavat huomattavaa paikallista vastuuta ja joilla on valmiudet soveltaa paikallisten pk-yritysten erityispiirteitä tukevaa ja kehitystä edistävää lähestymistapaa kussakin maassa; pyytää, ettei EIP toimi yhteistyössä sellaisten rahoituksenvälittäjien kanssa, joiden aikaisempaan toimintaan on liittynyt kielteisiä tuloksia avoimuuden, petosten, lahjonnan ja ympäristövaikutusten sekä sosiaalisten vaikutusten osalta; korostaa, että EIP:n on laadittava yhdessä komission kanssa rahoituksenvälittäjien valintaperusteita koskeva ehdoton luettelo, joka asetetaan yleisesti saataville;

61.

kannustaa EIP:tä rahoittamaan tuottavia investointeja ja yhdistämään luotonannon tarvittaessa tekniseen apuun, jotta voidaan tehostaa hankkeiden vaikuttavuutta ja varmistaa todellinen unionin lisäarvo täydentävyyden kannalta sekä saavuttaa suuremmat kehitysvaikutukset;

62.

toteaa jälleen, että johdonmukaisuus unionin tavoitteiden kanssa on välttämätöntä ja että tuen käyttövalmiuksiin AKT-maissa on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota;

63.

kehottaa tutkimaan huolellisesti mahdolliset paikalliset toimijat ja välittäjät tällaisten toimijoiden ja välittäjien määrittämisen ja valinnan yhteydessä;

Yhdistelmärahoitus

64.

toteaa, että kasvava kiinnostus yhdistämismekanismeja kohtaan johtuu pääasiassa kehityshaasteiden ja julkisten varojen vähäisyyden välisestä korrelaatiosta; katsoo, että tämä on johtanut uusien rahoitusvarojen kehittämiseen yhdistämällä unionin myöntämiä avustuksia ja muita varoja; kannustaa tilintarkastustuomioistuinta laatimaan säännöllisesti kattavan arvion toiminnoista, jotka on rahoitettu rahoitusvälineiden yhdistelmällä;

65.

toteaa, että yhdistämällä avustukset muihin julkisiin ja yksityisiin varoihin (kuten lainoihin ja pääomaan) voidaan lisätä huomattavasti avustusten vipuvaikutusta ja tehostaa unionin politiikan kehittämistä ja vaikutusta ja saada siten käyttöön lisärahoitusta;

66.

korostaa, että uusien rahoitusvälineiden ja yhdistämismekanismien on oltava virallisen kehitysavun kriteereihin perustuvien ja muutossuunnitelmassa vahvistettujen unionin kehityspoliittisten tavoitteiden mukaisia; katsoo, että nämä välineet on keskitettävä niihin unionin painopisteisiin, joista saadaan suurin lisäarvo ja strateginen vaikutus;

67.

panee merkille tulokset, joita on saatu ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämistä koskevan unionin laajuisen foorumin uudelleentarkastelusta, ja toteaa, että alkuperäisenä tavoitteena oli lisätä nykyisten yhdistämismekanismien ja -järjestelyjen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja laatua;

68.

pyytää ottamaan tällaisten rahoitustoimintojen osalta käyttöön yhteiset hyvää täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset, määrittämään parhaita käytäntöjä sekä määrittelemään tukikelpoisuus- ja arviointiperusteet; katsoo, että johdonmukaisilla hallinnointisäännöillä, kuten jäsennetyllä raportoinnilla, selkeillä seurantapuitteilla ja valvontaehdoilla, vähennetään tuen toimittamisesta aiheutuvia kustannuksia ja estetään mahdollisia päällekkäisiä maksuja, suurempaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevien edellytysten mukaisesti;

69.

pyytää, että parlamentille raportoidaan säännöllisesti näiden rahoitusvälineiden käytöstä ja tuloksista, jotta parlamentti voi käyttää valvonta- ja hyväksyntävaltaansa, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti rahoituksellisten ja muiden vipuvaikutusten ja täydentävyyden arviointia;

Unionin tuki Kongon demokraattiselle tasavallalle

70.

toistaa kantansa Kongon demokraattisen tasavallan huolestuttavaan tilanteeseen erityisesti, kun kyse on sen oikeusjärjestelmän uudistamisesta sekä oikeusvaltiotilanteesta, julkisesta taloudesta ja desentralisaatiokysymyksestä;

71.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen arvion EKR:sta rahoitetusta unionin kehitysavusta; on samaa mieltä siitä, että Kongon demokraattisen tasavallan hallinnon parantamisessa saavutettu hyvin vähäinen edistys johtuu suuressa määrin poliittisen tahdon puutteesta ja siitä, että maalla ei ole valmiuksia käyttää tukea;

72.

toteaa, että Kongon demokraattista tasavaltaa pidetään laajalti yhtenä kaikkein epävakaimmista valtioista maailmassa; ehdottaa painokkaasti, että kehitetään sitovat keskeiset tulosindikaattorit ja välitavoitteet, jotta voidaan luotettavasti arvioida tehtyjä parannuksia; pyytää myös painokkaasti, että keskeiset tulosindikaattorit ja välitavoitteet laaditaan realistisesti;

73.

kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa toimittamaan viimeisimmän luettelon unionin kehitysavun prioriteeteista Kongon demokraattisessa tasavallassa viime vuoden vastuuvapausmietinnön seurantana; muistuttaa, että siinä ehdotettiin rajoitetumpaa määrää prioriteetteja, jotta kehitysapua koskeva strategia toimii paremmin ja keskitetymmin;

EU:n tuki Haitille

74.

tuo uudelleen julki suhtautuvansa kaiken kaikkiaan myönteisesti komission yksiköiden työhön ja toimintaan, joita ne toteuttivat vuonna 2010 tapahtuneen Haitin maanjäristyksen jälkeen tilanteessa, joka oli erittäin vaarallinen unionin edustuston ja sen henkilöstön kannalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ei suorittanut maksuja eikä myöntänyt rahoitusta sen seurauksena, että Haitin hallituksen varainhoito on ollut riittämätöntä ja kansallisissa hankintamenettelyissä on havaittu puutteita;

75.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen koordinoinnissa havaitsemat puutteet ja korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää säilyttää tiivis koordinointi rahoittajien välillä ja komission yksiköissä; kehottaa niveltämään humanitaarisen avun ja kehitysavun jatkuvasti toisiinsa ja vahvistamaan yhteyttä hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen välillä pysyvän yksikköjen välisen LRRD-foorumin avulla; katsoo, että parhaiden käytäntöjen jakamisen ohella ECHOn ja EuropeAidin välillä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava yhdennettyjä lähestymistapoja, joille on asetettu selvästi määritetyt koordinointitavoitteet, ja yhdenmukaista maakohtaista strategiaa; kehottaa komissiota aloittamaan vuoropuhelun parlamentin kanssa; uskoo myös, että ottamalla mukaan paikallinen kansalaisyhteiskunta voidaan tehostaa paikallisen osaamisperustan käyttöä;

76.

palauttaa mieliin suositukset, jotka annettiin talousarvion valvontavaliokunnan valtuuskunnan vierailtua Haitissa helmikuussa 2012, ja korostaa jälleen keskeistä kysymystä, joka koskee unionin kehitysvarojen jäljitettävyyttä ja niihin liittyvää tilivelvollisuutta ja erityisesti budjettituen yhdistämistä tavoiteltuun tulokseen; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa painottamaan alakohtaisen budjettituen ehdollisuuden matriisia;

77.

muistuttaa, että valtiorakenteiden kehittämistä koskevien toimenpiteiden on oltava unionin kehitysstrategian keskiössä ja ne ovat kaikkien kriisitilanteita koskevien toimintasuunnitelmien kulmakivi; kehottaa määrittelemään unionin toimille hyvän toimintapoliittisen yhdistelmän;

78.

katsoo, että kriisitilanteita ja epävakaita oloja varten on kehitettävä uudenlaisia lähestymistapoja jotka koskevat erityisesti riskien määrittämistä toiminnan eri tasoilla, ennusteiden laatimista todennäköisistä seurauksista sekä sellaisten välineiden suunnittelua, joilla vähennetään riskejä ja mahdollisia katastrofeja ja varaudutaan niihin ja jotka ovat riittävän joustavia ja tarjoavat mahdollisuuden palkata useiden alojen asiantuntijoita;

79.

kannustaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa kehittämään järjestelmällisemmin ja yhdessä katastrofien hallintasyklin neljää vaihetta; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa tiedottamaan parlamentille tilanteen edistymisestä erityisesti riskinhallinnassa ja valmisteluissa, jotka koskevat ohjelmien täytäntöönpanoa ja niiden tavoitteiden saavuttamista katastrofin jälkeen;

80.

muistuttaa, että kaikenlaisissa kriisitilanteissa on kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota sen kansallisen hallintokehyksen vakauteen ja toiminnalliseen tehokkuuteen, jolla hallinnoidaan katastrofiriskin vähentämistä, sillä tämä on unionin toimien onnistumisen ennakkoedellytys;

EKR:n tulevaisuus

81.

suosittaa, että tulevien EKR-toimien strategiat ja painopisteet määritellään täsmällisesti ja että tältä pohjalta kehitetään rahoitusvälineiden järjestelmä tehokkuuden ja avoimuuden periaatteita kunnioittaen;

82.

pitää valitettavana, että unionin yleiseen talousarvioon sovellettavissa varainhoitosäännöissä (asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012) EKR:ja ei ole sisällytetty yleiseen talousarvioon;

83.

muistuttaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet varainhoitosääntöjen tarkistamisesta, jotta niihin voidaan sisällyttää muutokset, jotka ovat tarpeen monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 käytyjen neuvottelujen tuloksena, mukaan luettuna kysymys EKR:jen mahdollisesta sisällyttämisestä unionin talousarvioon; kehottaa jälleen kerran neuvostoa ja jäsenvaltioita suostumaan siihen, että EKR:t sisällytetään kokonaisuudessaan unionin talousarvioon;

84.

katsoo, että uudella vaalikaudella tarjoutuu uusi poliittinen tilaisuus kannustaa unionin toimielimiä käynnistämään pian vuoden 2020 jälkeisiä näkymiä koskeva pohdinta ja arviointi nykyisen Cotonoun sopimuksen mahdollista korvaamista varten; korostaa jälleen omana kantanaan, että EKR olisi sisällytettävä yleiseen talousarvioon mahdollisimman pian;

85.

katsoo, että EKR:jen sisällyttäminen yleiseen talousarvioon lujittaa demokraattista valvontaa, sillä parlamentti voi näin osallistua strategisten painopisteiden määrittämiseen varojen kohdentamisessa, ja se tehostaa myös täytäntöönpanoa, sillä koordinointimekanismeja voidaan parantaa sekä komission keskushallinnossa että paikan päällä; pyytää komissiota ottamaan tulevassa arvioinnissaan asiaankuuluvasti huomioon EKR:jen sisällyttämisen taloudellisen vaikutuksen jäsenvaltioihin sekä mahdollisen sitovan rahoitusosuuksien laskutavan;

86.

katsoo, että EKR:jen sääntöjä yksinkertaistamalla ja yhdenmukaistamalla voidaan todennäköisesti vähentää virheriskiä ja tehottomuutta ja lisätä avoimuutta ja oikeusvarmuutta; kannustaa komissiota ehdottamaan yhtä varainhoitoasetusta kaikille EKR:ille; pitää valitettavana, että komissio ei ole yhdennentoista EKR:n tulevasta sopimuksesta keskusteltaessa tehnyt ehdotusta yhdestä varainhoitoasetuksesta EKR:jen hallinnon yksinkertaistamiseksi;

Parlamentin päätöslauselmien seuranta

87.

pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään seuraavaan vuosikertomukseensa katsauksen parlamentin vuotuisessa vastuuvapausmietinnössään antamien suositusten seurantaan.

Top

Choose the experimental features you want to try