52014PC0395

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

· Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään EU:ssa neuvoston direktiivillä 2003/96/EY([1]), jäljempänä ”energiaverodirektiivi” tai ”direktiivi”.

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön valmisteveroja koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on antaa Italialle lupa soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä erityisen epäsuotuisilla alueilla, millä pyritään huojentamaan kyseisten alueiden asukkaille koituvia korkeita lämmityskustannuksia. Korkeat lämmityskustannukset johtuvat ankarista tai hyvin vaikeista ilmasto-olosuhteista tai tällaisten alueiden eristyneisyydestä yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuteen.

· Yleinen tausta

Italian viranomaiset pyysivät 31. toukokuuta 2012 lupaa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja uusimalla direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla 7 päivänä huhtikuuta 2008 tehty neuvoston päätös 2008/318/EY([2]). Kyseisessä päätöksessä Italialle annetaan lupa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla alueilla lämmitykseen käytettävään kevyeen polttoöljyyn ja nestekaasuun alennettuja valmisteverokantoja 31. joulukuuta 2012 saakka. Italian viranomaisten pyyntö koski lisäksi luvan laajentamista kuntiin, jotka sijaitsevat sellaisissa maakunnissa, joiden kunnista yli 70 prosenttia on luokiteltu ilmastovyöhykkeeseen F, vaikka kyseiset kunnat eivät itse kuulu ilmastovyöhykkeeseen F. Italian viranomaiset toimittivat lisätietoja ja selvennyksiä 4. joulukuuta 2012, 16. heinäkuuta 2013, 31. joulukuuta 2013 ja 22. tammikuuta 2014. Italian viranomaiset ilmoittivat 19. maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä komissiolle pyytävänsä neuvoston päätöksellä 2008/213/EY myönnetyn luvan uusimista uudeksi kuusivuotiskaudeksi lisäämättä luetteloon uusia kuntia kuten ne olivat alun perin pyytäneet.

Italia perustelee pyytämäänsä poikkeusta sillä, että sen alue on hyvin vaihteleva erilaisine maantieteellisine ja ilmasto-olosuhteineen. Lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun sovellettava kansallinen verokanta on Italiassa suhteellisen korkea. Jotta eräille lämmityksestä erityisen riippuvaisille kuluttajille ei koituisi kohtuuttomia kustannuksia, Italia on ottanut käyttöön alennettuja verokantoja eräissä alueensa osissa ja haluaisi jatkaa samaa vuonna 2006 käyttöön otettua alennusta. Kaasuöljyä koskeva veronalennus on nykyään 129,11 euroa 1 000 litralta (alennettu verokanta on 274,10 euroa 1 000 litralta) ja nestekaasua koskeva alennus 159,07 euroa 1 000 kilogrammalta (alennettu verokanta on 30,87 euroa 1 000 kilogrammalta). Sovellettavat verokannat ovat kuitenkin korkeampia kuin direktiivissä säädetyt vähimmäisverotasot.

Veronalennusta voidaan soveltaa maantieteellisillä alueilla, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

Italian lain nro 448/1998 8 §:n 10 momentin mukaan veroetu koskee kyseisten polttoaineiden (kaasuöljyn ja nestekaasun) hankintaa seuraavissa kunnissa:

· kunnat, jotka on luokiteltu ilmastovyöhykkeeseen F siten kuin tarkoitetaan 26. elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412;

· kunnat, joissa ei ole kaasuverkkoa ja jotka on luokiteltu ilmastovyöhykkeeseen E siten kuin tarkoitetaan edellä mainitussa presidentin asetuksessa 412/1993. Tässä tapauksessa lain nro 448/1998 8 §:n 10 momentin c kohdan 4 alakohdan mukainen veroetu poistetaan heti, kun kunta liittyy kaasuverkkoon.

· Sardinia ja pienet saaret niin kauan kuin asianomaisessa kunnassa ei ole saatavilla kaasuverkkoa. Tämä osa järjestelyä kattaa kaikki Italian saaret Sisiliaa lukuun ottamatta.

Veroetua ei voi yhdistää muihin valmisteveron alennuksiin.

Italian viranomaisten mukaan eriytetty verokanta perustuu objektiivisiin kriteereihin ja sen tavoitteena on varmistaa maantieteellinen tasapaino Italian muiden osien kanssa, toisin sanoen saattaa veronalennukseen oikeutettujen alueiden asukkaat tasa-arvoisempaan asemaan Italian muun väestön kanssa vähentämällä näiden alueiden kohtuuttoman korkeita lämmityskustannuksia. Veronalennus on samansuuruinen kaikille käyttäjille. Sen ainoana tarkoituksena on vähentää alennukseen oikeutettujen alueiden väestön lisääntyneitä lämmityskustannuksia, jotka johtuvat kylmästä ilmastosta tai polttoaineen hankintavaikeuksista.

Italian viranomaisten mukaan nestekaasun kuljetuskustannukset ovat vuoristoalueilla 120 prosenttia ja kaasuöljyn kuljetuskustannukset 132 prosenttia korkeammat kuin muualla maassa.

Ilmastovyöhykkeillä E ja F veronalennus on Italian viranomaisten mukaan keskimäärin 11–12 prosenttia lämmityspolttoaineena käytettävän kaasuöljyn tai nestekaasun hinnasta.

Näitä lukuja on verrattava keskimääräisiin lämmityskustannuksiin: ilmasto-olosuhteiden vuoksi ne ovat vyöhykkeellä E 90 prosenttia suuremmat ja vyöhykkeellä F 170 prosenttia suuremmat kuin maan keskiarvo.

Saarten erityistilanne johtuu niiden maantieteellisistä erityispiirteistä, joiden vuoksi polttoaineen saanti on rajallista ja ylimääräiset kuljetuskustannukset nostavat hintoja Manner-Italiaan verrattuna. Italian viranomaiset ovat vahvistaneet, että veronalennus ei johda ylikorvaukseen eikä laske nestekaasun ja kaasuöljyn hintoja alemmaksi kuin mantereella. Pienten saarten tukitarvetta perustellaan sillä, että niiden tapauksessa logistiikkaketju on väistämättä kalliimpi kuin Manner-Italiassa. Korkeammat kustannukset johtuvat ensimmäisen vaiheen logistiikan puuttumisesta, mikä nostaa jakelukustannuksia. Lisäksi korkeammat kustannukset johtuvat usein vaikeista liikenneyhteyksistä, Manner-Italiaa korkeammista ajoneuvojen polttoainekustannuksista, kuljetuskustannuksista pienille saarille sekä yksittäisten toimitusten pienistä määristä. Italian viranomaiset ovat arvioineet näin syntyvien kustannusten olevan noin 10–15 prosenttia korkeammat kuin vastaavat kustannukset Manner-Italiassa.

Italian viranomaiset ovat todenneet, että viimeksi kuluneina kolmena vuotena toimenpide on alentanut lämmitykseen käytettävän nestekaasun ja kaasuöljyn hankintahintaa noin 10 prosentilla.

Italian viranomaiset toteavat, että kyseisille alueille ei ole rakenteilla maakaasuverkkoa, mikä on lisähaitta kyseisille vuoristokunnille, Sardinialle ja pienille saarille.

Toimenpiteen talousarviovaikutus on noin 230 miljoonaa euroa vuodessa.

· Voimassa olevat aiemmat säännökset

Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta ja neuvoston päätös 2008/318/EY, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2008, direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla.

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Komission on arvioitava jokainen pyyntö, jossa ehdotetaan energiaverodirektiivin 19 artiklan mukaista poikkeusta, ja otettava arvioinnissaan huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, terveen kilpailun varmistaminen sekä EU:n terveys-, ympäristö-, energia- ja liikennepolitiikka.

Eriytetyllä verokannalla kevennetään niitä lisääntyneitä lämmityskustannuksia, joita aiheutuu Italian tietyillä muuta maata epäsuotuisammilla maantieteellisillä alueilla asuville kansalaisille, joille lämmitykseen käytettävään nestekaasuun ja kaasuöljyyn sovellettava yleinen verokanta aiheuttaisi kohtuuttoman verorasituksen. Maantieteellinen haitta merkitsee lisääntyneitä lämmityskustannuksia, jotka johtuvat  joko kyseisten alueiden ankarasta ilmastosta tai eristyneisyydestä sekä vaihtoehtoisten lämmitysenergian lähteiden, erityisesti maakaasuverkon, puuttumisesta.

Alennettu verokanta on yhä sekä kaasuöljyn että nestekaasun osalta korkeampi kuin energiaverodirektiivissä säädetyt yhteisön vähimmäisverotasot, ja se keventää vain osittain kyseisten maantieteellisten alueiden lisääntyneitä lämmityskustannuksia.

Alennusta voidaan siis pitää yhteensopivana sen kanssa, että tavoitteena on tarjota verokannustimia energiatehokkuuteen pyrkimiseksi. Toimenpidettä ei myöskään pidetä EU:n ympäristö- ja energiapolitiikan vastaisena.

Lisäksi toimenpiteen hyväksymistä voidaan perustella sisämarkkinoiden moitteettomalla toiminnalla ja terveen kilpailun varmistamisella. Sen ainoana tavoitteena on huojentaa lisääntyneitä lämmityskustannuksia, jotka johtuvat kyseisten alueiden todellisista olosuhteista. Veronalennusta ei voida yhdistää muunlaisiin veronalennuksiin, eikä se koske polttoaineiden käyttöä muihin tarkoituksiin kuin lämmitykseen.

Lisäksi energiaverodirektiivin 19 artiklan 2 kohdassa säädetään, että direktiivin säännösten nojalla toteutettavat toimenpiteet voidaan myöntää enintään kuuden vuoden määräajaksi, joka voidaan uusia. Komission käsitys on, että koska tämä on luonteeltaan tilapäinen verotoimenpide, sen jatkamisen pitäisi antaa Italialle riittävästi aikaa arvioida toimenpiteen ympäristövaikutukset ja myös toteuttaa kannustimia energiatehokkuuden parantamiseksi sekä arvioida ne. Toimenpiteen jatkamisen pitäisi antaa Italian viranomaisille riittävästi aikaa kerätä tarvittavat tiedot arviointia varten. Se on myös merkki siitä, että tulevaisuudessa painopiste on kohdennetummissa energiansäästötoimenpiteissä, jotta voidaan parantaa energiatehokkuutta ja vaikuttaa myönteisesti ympäristöön. Näistä syistä nykytilanteessa vaikuttaa asianmukaiselta myöntää lupa kolmeksi vuodeksi.

Valtiontukisäännöt

Italian viranomaisten suunnittelemat alennetut verokannat, jotka ovat 274,10 euroa 1 000 litralta lämmitykseen käytettävää kaasuöljyä ja 30,87 euroa 1 000 kilogrammalta lämmitykseen käytettävää nestekaasua, ovat korkeampia kuin direktiivin 2003/96/EY 9 artiklassa säädetyt vähimmäisverotasot. Toimenpide kuuluu sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 800/2008([3]) (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) 25 artiklan soveltamisalaan ja näin ollen sitä voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana ja vapauttaa se ilmoitusvelvollisuudesta. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen voimassaolon oli alun perin määrä päättyä 31. joulukuuta 2013, mutta sitä on jatkettu komission asetuksella (EU) N:o 1224/2013 ([4]) 30. kesäkuuta 2014 asti. Jos komissio hyväksyy uusia valtiontukisääntöjä ennen kuin neuvosto on tehnyt päätöksen tästä ehdotuksesta, ilmoitusvelvollisuudet on arvioitava uudelleen uusien sääntöjen mukaisesti.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

· Intressitahojen kuuleminen

Ehdotus koskee ainoastaan Italiaa.

· Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu.

· Vaikutusten arviointi Tämä ehdotus koskee luvan antamista yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotuksen tavoitteena on antaa Italialle lupa poiketa direktiivin 2003/96/EY yleisistä säännöksistä ja soveltaa alennettua verokantaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun.

Oikeusperusta

Neuvoston direktiivin 2003/96/EY 19 artikla.

Toissijaisuusperiaate

SEUT-sopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluva välillinen verotus ei sinänsä kuulu kyseisen perussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä säännellään ja rajoitetaan kuitenkin tiukasti jäsenvaltioiden toimivallan käyttöä tällä alalla. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaan ainoastaan neuvostolla on valtuudet antaa jäsenvaltiolle lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltiot eivät voi toimia neuvoston sijasta.

Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Veronalennus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseessä olevan tavoitteen saavuttamiseksi (ks. edellä olevat huomiot sisämarkkinoista ja terveestä kilpailusta).

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Neuvoston täytäntöönpanopäätös.

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetään ainoastaan tämäntyyppisestä toimenpiteestä.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Toimenpiteestä ei aiheudu taloudellista tai hallinnollista rasitetta unionille. Näin ollen ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon.

2014/0200 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS

direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY([5]) ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Italialle on annettu direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti lupa soveltaa tietyillä epäsuotuisilla alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja valmisteverokantoja. Lupa annettiin direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla 7 päivänä huhtikuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/318/EY([6]) 31 päivään joulukuuta 2012 asti.

(2)       Italian viranomaiset pyysivät 31 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä lupaa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja jatkamalla edellä mainitun neuvoston päätöksen mukaisesti sovellettua käytäntöä eräillä alueilla ennen kyseisen päätöksen voimassaolon päättymistä. Italian viranomaiset toimittivat lisätietoja ja selvennyksiä 4 päivänä joulukuuta 2012, 16 päivänä heinäkuuta 2013, 31 päivänä joulukuuta 2013 ja 22 päivänä tammikuuta 2014. Italian viranomaiset pyysivät 19 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä neuvoston päätöksellä 2008/318/EY myönnetyn luvan uusimista ilman muutoksia sen alueelliseen soveltamisalaan. Lupaa pyydettiin 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2018 väliseksi ajaksi. 

(3)       Italian alue on hyvin vaihteleva erilaisine maantieteellisine ja ilmasto-olosuhteineen. Alueensa erityispiirteet huomioon ottaen Italia on ottanut käyttöön kaasuöljyyn ja nestekaasuun sovellettavat alennetut verokannat huojentaakseen tiettyjen maantieteellisten alueiden asukkaille koituvia suhteettoman suuria lämmityskustannuksia.

(4)       Verokannan eriyttäminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja sen tavoitteena on saattaa veronalennukseen oikeutettujen alueiden väestö tasa-arvoisempaan asemaan Italian muun väestön kanssa pienentämällä suhteettoman suuria lämmityskustannuksia, jotka johtuvat ankarista ilmasto-olosuhteista tai polttoaineen hankinnan vaikeuksista verrattuna Italian muihin alueisiin.

(5)       Veronalennusta sovelletaan maantieteellisillä alueilla, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset: i) ankarimmat ilmasto-olosuhteet Italian alueella (vuonna 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn vyöhykkeeseen F kuuluvat kunnat([7])), ankarat ilmasto-olosuhteet yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuksiin (vuonna 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn vyöhykkeeseen E kuuluvat kunnat niin kauan kuin niissä ei ole maakaasuverkkoa), maantieteellinen eristyneisyys yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuteen ja kalleuteen: Sardinia ja pienet saaret. Koska maakaasuverkon kehittäminen vähentäisi merkittävästi ylimääräisiä lämmityskustannuksia ja monipuolistaisi polttoainetoimituksia, alennettuja verokantoja sovelletaan vain siihen asti, kun maakaasuverkko saadaan käyttöön asianomaisissa kunnissa.

(6)       Komissio on tarkastellut toimenpidettä ja todennut, että se ei vääristä kilpailua eikä estä sisämarkkinoiden toimintaa eikä sitä pidetä EU:n ympäristö-, energia- eikä liikennepolitiikan vastaisena. Alennettu verokanta on yhä sekä kaasuöljyn että nestekaasun osalta korkeampi kuin direktiivissä 2003/96/EY säädetyt yhteisön vähimmäisverotasot ja se huojentaa vain osittain kyseisten maantieteellisten alueiden lisääntyneitä lämmityskustannuksia.

(7)       Toimenpide koskee ainoastaan (yksityishenkilöiden ja liikeyritysten) lämmitystarkoituksia; sitä ei sovelleta kyseisten tuotteiden mihinkään muuhun yrityskäyttöön. Yrityskäyttäjien saaman veroedun määrä vahvistetaan Italian viranomaisten mukaan kussakin tapauksessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 18 päivänä joulukuuta 2013 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1407/2006 ([8]) mukaisesti. Jos yksittäisen yrityksen saama etu kuitenkin ylittää asetuksessa säädetyn enimmäismäärän, siitä olisi ilmoitettava komissiolle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 734/1999 ([9]) mukaisesti.

(8)       Toimenpiteen mahdolliset ympäristövaikutukset huomioon ottaen on aiheellista myöntää lupa kolmeksi vuodeksi. Tämä soveltamisjakso antaa Italian viranomaisille riittävästi aikaa arvioida toimenpiteen ympäristövaikutus ja se on myös osoitus siitä, että tulevaisuudessa on tarpeen toteuttaa kohdennetumpia energiansäästötoimenpiteitä energiantehokkuuden parantamiseksi ja myönteisten ympäristövaikutusten varmistamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Italialle annetaan lupa soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja seuraavilla epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla: 

1. Kunnat, jotka kuuluvat 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn ilmastovyöhykkeeseen F.

2. Kunnat, jotka kuuluvat 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn ilmastovyöhykkeeseen E.

3. Sardinian ja pienten saarien kunnat ([10]).

Ylikorvausten välttämiseksi alennus ei saa ylittää kyseisille alueille koituvia ylimääräisiä lämmityskustannuksia. Sardinian ja pienten saarien tapauksessa veronalennus ei tämän vuoksi saa laskea polttoainehintoja saarilla alemmaksi kuin mantereella.

Alennetun verokannan on oltava direktiivissä 2003/96/EY asetettujen vaatimusten ja erityisesti sen 9 artiklassa vahvistettujen vähimmäisverotasojen mukainen.

2 artikla

Liitteessä olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen maantieteellisten alueiden oikeus veronalennukseen edellyttää, että kunnassa ei ole maakaasuverkkoa.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi. Sen soveltaminen päättyy kolmen vuoden kuluttua tämän jälkeen.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

([1])            Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51), direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiiveillä (EY) N:o 74/2004 ja (EY) N:o 75/2004 (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 87 ja s. 100).

([2])            EUVL L 109, 19.4.2008, s. 27–29.

([3])            Komission asetus (EY) N:o 800/2008, annettu 6 päivänä elokuuta 2008, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti (EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3).

([4])            EUVL L 320, 30.11.2013.

([5])            EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/75/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 100).

([6])            EUVL L 109, 19.4.2008, s. 27–29.

([7])            Vuonna 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 Italian alue jaetaan kuuteen ilmastovyöhykkeeseen (A–F). Luokitus perustuu lämmitystarvelukuun, millä ilmaistaan niiden päivien lukumäärä vuoden aikana, joina ulkolämpötila poikkeaa optimaalisesta 20 °C:n lämpötilasta ja lämmitystä tarvitaan.

([8])            EUVL L 352, 24.12.2013, s. 1.

([9])            EUVL L 204, 31.7.2013, s. 15.

([10])           Kaikki Italian saaret lukuun ottamatta Sisiliaa.