Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52014IP0064(01)

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2014 EU:n oikeusalan tulostaulusta – siviili- ja hallinto-oikeus jäsenvaltioissa (2013/2117(INI))

    EUVL C 93, 24.3.2017, p. 32–33 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    24.3.2017   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 93/32


    P7_TA(2014)0064

    EU:n oikeusalan tulostaulu

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. helmikuuta 2014 EU:n oikeusalan tulostaulusta – siviili- ja hallinto-oikeus jäsenvaltioissa (2013/2117(INI))

    (2017/C 093/06)

    Euroopan parlamentti, joka

    ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”EU:n oikeusalan tulostaulu – Tehokkaan oikeudenkäytön ja talouskasvun edistämisen väline” (COM(2013)0160),

    ottaa huomioon oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) puolivuosittain tekemät arviointiraportit Euroopan oikeusjärjestelmistä,

    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

    ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0442/2013),

    A.

    ottaa huomioon, että komissio on julkaissut EU:n oikeusalan tulostaulun, joka on ei-velvoittava vertailuväline kansallisten oikeusjärjestelmien tehokkuuden arvioimiseksi ja jonka avulla pyritään määrittämään oikeusalan politiikkaa entistä paremmin; toteaa, että siinä keskitytään sellaisiin oikeusjärjestelmien parametreihin, jotka auttavat parantamaan yritys- ja investointi-ilmapiiriä unionissa;

    B.

    toteaa, että EU:n oikeusalan tulostaulun avulla verrataan kansallisia oikeusjärjestelmiä tiettyjen indikaattorien avulla mutta siinä ei aseteta kansallisia oikeusjärjestelmiä yleisesti paremmuusjärjestykseen;

    C.

    ottaa huomioon, että vuoden 2013 oikeusalan tulostaulu keskittyy yksinomaan siviili-, kauppa- ja hallinto-oikeuteen;

    D.

    toteaa, että ei-velvoittavan vertailun etuna on, että voidaan tunnistaa parannukset ja heikennykset ja pyrkiä vaihtamaan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä puuttumatta kuitenkaan kansallisten oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmien itsenäisyyteen;

    1.

    panee erittäin kiinnostuneena merkille EU:n oikeusalan tulostaulun; kehottaa komissiota jatkamaan niiden laatimista perussopimusten mukaisesti ja jäsenvaltioita kuullen sekä ottaen samalla huomioon tarpeen välttää tarpeetonta työn päällekkäisyyttä muiden elinten kanssa;

    2.

    tukee tavoitetta parhaiden käytäntöjen jakamisesta, jotta voidaan varmistaa tehokas ja riippumaton oikeusjärjestelmä, joka voi osaltaan edistää Euroopan talouskasvua ja parantaa kilpailukykyä; painottaa, että tehokas ja luotettava oikeusjärjestelmä kannustaa yrityksiä kehittämään toimintaa ja investoimaan kansallisesti ja kansainvälisesti;

    3.

    panee merkille, että oikeudellinen vertailuanalyysi on tärkeää rajatylittävän keskinäisen luottamuksen, oikeudellisten instituutioiden toimivan yhteistyön sekä yhteisen oikeudellisen alueen ja eurooppalaisen oikeudellisen kulttuurin luomisen kannalta;

    4.

    katsoo, että kansallisten oikeusjärjestelmien ja erityisesti niiden aiemman tilanteen vertailun on aina perustuttava objektiivisiin kriteereihin ja objektiivisesti kerättyyn, vertailtuun ja analysoituun näyttöön; korostaa, että on tärkeää arvioida oikeusjärjestelmien toimintaa kokonaisuutena, erottamatta niitä jäsenvaltioiden sosiaalisesta, historiallisesta ja taloudellisesta tilanteesta tai perustuslaillisista perinteistä, joissa niiden juuret ovat; korostaa, että on tärkeää kohdella jäsenvaltioita tasapuolisesti ja siten varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläinen kohtelun niiden oikeusjärjestelmien arvioinnissa;

    5.

    pyytää komissiota keskustelemaan suunnitellusta menettelystä aikaisessa vaiheessa ja avoimesti myös jäsenvaltioiden kanssa;

    6.

    korostaa, että vertailuarvot on määriteltävä ennen kuin kerätään tiedot kansallisista oikeusjärjestelmistä, jotta voidaan saada aikaan yhteisymmärrys menetelmistä ja indikaattoreista;

    7.

    kiittää komissiota sen toimista mitattavien tietojen tarjoamiseksi; panee kuitenkin merkille, että eräitä tavoitteita, kuten oikeuden laatua ja puolueettomuutta, on erittäin vaikea mitata objektiivisesti;

    8.

    panee merkille, että oikeusjärjestelmän tehokkuutta ei voida mitata käyttämällä pelkästään tilastollisia parametreja, vaan huomioon olisi otettava myös rakenteelliset ominaispiirteet sekä jäsenvaltioiden erilaiset yhteiskunnalliset perinteet; kehottaa siksi komissiota tulevaisuudessa tietoja kerätessään ja vertailukohtia asettaessaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota kansallisten oikeusjärjestelmien välisiin eroihin;

    9.

    vaatii komissiota ottamaan yhtiöoikeuden alalla samalla tavoin huomioon sekä yksitasoisen että kaksitasoisen järjestelmän;

    10.

    kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan tarkasti vuoden 2013 oikeusalan tulostaulua ja arvioimaan, olisiko siitä tehtävä johtopäätöksiä siviili-, kauppa- ja hallinto-oikeusjärjestelmien järjestämiseksi ja kehittämiseksi;

    11.

    kehottaa jäsenvaltioita keräämään merkitykselliset tiedot esimerkiksi oikeudenkäyntikuluista, sovittelutapauksista ja täytäntöönpanomenettelyistä; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet tietoja tietyistä oikeusalan tulostaulussa mainituista oikeusasioista; katsoo kuitenkin, että komission olisi pitänyt erottaa tapaukset, joissa tietoja ei ollut saatavissa, tapauksista, joissa indikaattorit eivät olleet relevantteja tai sovellettavissa yksittäisiin jäsenvaltioihin;

    12.

    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kansallisten oikeusjärjestelmien välistä keskinäistä ymmärrystä ja yhteistyötä muun muassa yhteystuomarien verkostojen avulla;

    13.

    kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota tuomarien, tuomioistuinhenkilöstön ja muiden oikeusalan ammattilaisten koulutukseen erityisesti Eurooppa-oikeuden ja vertailevan oikeuden alalla; painottaa, että kielikoulutus on oleellinen osa oikeusalan opintoja;

    14.

    toteaa haluavansa saada tietoja rajatylittävistä oikeudenkäynneistä, jotka ovat usein monimutkaisempia kuin pelkät maansisäiset oikeudenkäynnit ja jotka osoittavat, että EU:n kansalaiset kohtaavat ongelmia käyttäessään EU:n sisämarkkinoista johtuvia oikeuksiaan erityisesti EU:n lainsäädäntöä sovellettaessa;

    15.

    korostaa, että vaihtoehtoinen riidanratkaisu vähentää merkittävällä tavalla tuomioistuinjärjestelmien kuormaa ja säästää asianosaisten varoja;

    16.

    pyytää komissiota tarkastelemaan rajatylittäviä sovittelumenettelyjä seuraavassa tulostaulussa; kehottaa jäsenvaltioita aktiivisesti edistämään sovittelumenettelyjä ja ottamaan siinä yhteydessä erityisesti huomioon kaupalliset kysymykset ja perheisiin liittyvät kysymykset, joita säännellään EU:n tasolla (esimerkiksi Rooma III- ja Bryssel II-yleissopimuksessa);

    17.

    korostaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja TVT-järjestelmien kehittämisessä; panee merkille, että uusien teknologioiden käytöllä voidaan tehokkaasti auttaa vähentämään oikeudenkäyntien kustannuksia ja nopeuttamaan niitä erityisesti käyttämällä tietokoneistettuja hakemuksia, asianhallintajärjestelmiä ja viestintävälineitä;

    18.

    panee merkille, että vähäiset ja riidattomat vaateet voidaan käsitellä nopeammin käyttämällä TVT-välineitä;

    19.

    korostaa oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) roolia asiaankuuluvien tietojen keräämisessä ja esittämisessä sekä kansallisella että alueellisella tasolla; katsoo, että unionin toimielinten olisi pyrittävä toimimaan yhteistyössä CEPEJ:n kanssa, koska se tarjoaa erinomaisen pohjan parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle; katsoo, että päällekkäisyyksiä on vältettävä;

    20.

    muistuttaa Euroopan oikeudellisen verkoston roolista siviili- ja kauppa-asioissa sekä Euroopan oikeusportaalin roolista, sillä ne helpottavat unionin kansalaisten tiedonsaantia unionin ja jäsenvaltioiden siviili- ja kauppaoikeudesta;

    21.

    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.


    Top