52014DC0286

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun direktiivin 2009/52/EY soveltamisesta

Vuonna 2013 Euroopan unionissa havaittiin 386 230 laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista, mikä on vähemmän kuin vuonna 2008 havaitut 608 870 henkilöä.[1] Laittomasti oleskelevien henkilöiden määrä on vähentynyt osittain talouskriisin vuoksi, koska työtä on ollut vaikeampi löytää monilla alueilla EU:ssa. Ilmiön laajuutta on kuitenkin vaikea määrittää, koska laittomien muuttajien enemmistö jää havaitsematta. Mahdollisuus löytää työtä on edelleen merkittävä laitonta maahanmuuttoa EU:n alueelle kannustava tekijä.

EU:ssa laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset saavat työtä, koska he – parempaa elämää etsiessään – suostuvat sellaisten työnantajien palvelukseen, jotka pyrkivät käyttämään työntekijöitä hyväksi tarjoamalla heille vähäistä ammattitaitoa edellyttäviä ja huonosti palkattuja töitä työvoimavaltaisilla aloilla, kuten rakennus-, maatalous-, siivous-, hotelli- ja cateringala. 

Laiton työnteko on monella tavalla vahingollista. Se tarkoittaa, että valtio saa vähemmän veroja ja sosiaaliturvamaksuja ja että työntekijöitä ei palkata eikä poissa olevia korvata laillisten kanavien kautta. Se myös johtaa siihen, että työtä tehdään vaarallisissa olosuhteissa ilman vakuutuksia.

Kesäkuun 18. päivänä 2009 annetulla direktiivillä 2009/52/EY[2] pyritään torjumaan laittoman työnteon houkuttelevuutta. Direktiivissä tiukennetaan laittomasta työnteosta aiheutuvia seuraamuksia ja parannetaan menettelyjä sen paljastumiseksi sekä säädetään sellaisista suojaavista toimenpiteistä, joilla on tarkoitus hyvittää laittomien muuttajien kärsimää vääryyttä.

Direktiivi on osa toimenpiteitä, joita EU toteuttaa laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Muita toimenpiteitä ovat yhteistyön tehostaminen kolmansien maiden kanssa[3], rajojen yhdennetty hallinta, tehokas palauttamispolitiikka[4] ja tehokkaampi lainsäädäntö ihmiskaupan torjumiseksi[5]. Direktiivillä täydennetään laillisen maahanmuuton alalla viime aikoina tapahtunutta kehitystä. Kausityöntekijöistä annettu direktiivi[6] on tuorein esimerkki siitä, että EU avaa laillisia kanavia vähäistä ammattitaitoa edellyttävän työvoiman maahantulolle etenkin maatalouden ja matkailun kaltaisilla aloilla.

Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivi 2009/52/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 20. heinäkuuta 2011.[7] Komissio käynnisti rikkomusmenettelyn[8] 20 jäsenvaltiota[9] vastaan, koska ne eivät olleet noudattaneet jäsenyysvelvoitettaan ajoissa. Menettelyt on sittemmin lopetettu.

Ennen direktiivin täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön antamista Italia ja Luxemburg antoivat työnantajille aikaa ilmoittaa palveluksessaan olevat laittomat maahanmuuttajat ja laillistivat sakkomaksua vastaan ja tietyin edellytyksin näiden aseman.

Kaikissa jäsenvaltioissa, joita tämä direktiivi sitoo,[10] on nykyisin kiellettyä työllistää laittomia muuttajia, ja ainoastaan muutamassa maassa[11] sovelletaan poikkeusta henkilöihin, joiden maasta poistamista on lykätty. Useissa jäsenvaltioissa[12] on päätetty mennä direktiivin soveltamisalaa pidemmälle ja soveltaa sitä myös laillisesti maassa oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin, joiden oleskelulupa ei salli taloudellisen toiminnan harjoittamista.

Komissio täyttää tällä tiedonannolla[13] velvollisuutensa toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus työnantajiin kohdistettavista seuraamuksista annetun direktiivin soveltamisesta[14]. Tässä esitetään yleiskatsaus taloudellisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista, joita työn teettämisestä laittomasti voi koitua työnantajien ketjulle EU:ssa (I). Seuraavaksi selitetään, miten laittomasti työskenteleviä muuttajia suojaavista toimenpiteistä on säädetty jäsenvaltioiden lainsäädännössä (II). Sen jälkeen kuvataan, miten direktiivissä vahvistetut laittoman työnteon havaitsemista ja siitä rankaisemista koskevat menettelyt on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, ja arvioidaan jäsenvaltioiden tarkastuskertomuksia (III).

I              Maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajien ketjuun kohdistettavat seuraamukset

I.1.         Yleiskatsaus jäsenvaltioissa voimassa olevista taloudellisista ja rikosoikeudellisista seuraamuksista

a)           Taloudelliset seuraamukset (5 artikla)

Direktiivin 5 artiklan mukaan laittomasta työnteosta annettaviin seuraamuksiin kuuluvat taloudelliset seuraamukset, joiden määrä nousee suhteessa työhön otettujen maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärän mukaan.

Ainoastaan Belgia, Bulgaria, Latvia, Luxemburg ja Suomi eivät vielä olleet saattaneet taloudellisia seuraamuksia osaksi kansallista lainsäädäntöään määräaikaan mennessä. Muut 19 jäsenvaltiota, joita direktiivi sitoo, olivat jo säätäneet niistä. Sen jälkeen seitsemän jäsenvaltiota[15] on kuitenkin muuttanut lainsäädäntöään laskentamenetelmän muuttamiseksi tai sakon korottamiseksi.

Ainoastaan Alankomaat, Kypros, Puola, Suomi ja Unkari ovat käyttäneet 5 artiklan 3 kohdan tarjoamaa mahdollisuutta pienentää seuraamuksia silloin, kun työnantaja on luonnollinen henkilö (esim. yksittäinen ihminen) ja työtä tehdään työnantajan yksityisiin tarkoituksiin eivätkä työolot osoita erityistä hyväksikäyttöä.

Jäsenvaltioissa edellytetään, että työnantaja maksaa palauttamiskustannukset sakkorangaistuksen lisäksi, lukuun ottamatta Italiaa ja Ruotsia, joissa palauttamisen keskimääräiset kustannukset on sisällytetty sakkorangaistukseen.

Taloudellisia seuraamuksia koskevasta taulukosta 1 käy ilmi, että jäsenvaltiot jakaantuvat kahteen ryhmään sen mukaan, miten niissä lasketaan sakot. Sakon määrä suurenee kutakin työhön otettua maassa laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista kohden 16 jäsenvaltiossa[16]. Näissä maissa taloudellisen seuraamuksen vähimmäismäärä tai kiinteä määrä kutakin laittomasti työhön otettua maassa laittomasti oleskelevaa muuttajaa kohti vaihtelee 300 eurosta (Belgia) 10 001 euroon (Espanja). Useimmissa jäsenvaltioissa on myös vahvistettu sakon enimmäismäärä, joka vaihtelee 854 eurosta (Kypros) 100 000 euroon (Espanja) luonnollista henkilöä kohden. Loppujen kahdeksan jäsenvaltion[17] lainsäädännössä säädetään sakon yleisestä määrästä, ja tarkka määrä, jossa otetaan huomioon laittomien muuttajien lukumäärä, jätetään tuomarin päätettäväksi. Näissä maissa sakon enimmäismäärä vaihtelee 500 eurosta (Latvia) 500 000 euroon (Saksa).

Sakon määrä siis vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Tämän perusteella voidaan myös epäillä, että laittomien muuttajien palkkaamisesta saatava etu voi olla taloudellisia seuraamuksia suurempi. Seuraamusten vaikutuksista ei ole saatavissa kattavaa empiiristä tietoa, joten niiden vertaamista vähimmäispalkkoihin voidaan käyttää yhtenä indikaattorina muiden tekijöiden[18] joukossa arvioitaessa alustavasti seuraamusten varoittavuutta ja oikeasuhteisuutta.

Esimerkiksi Luxemburgissa seuraamuksen enimmäismäärä kutakin laittomasti työhön otettua muuttajaa kohden on 1,3 kertaa vähimmäiskuukausipalkka. Latviassa, joka on yksi sakon yleismäärän vahvistaneista maista, seuraamuksen enimmäismäärä on 1,7 kertaa suurempi kuin vähimmäiskuukausipalkka. Verrattuna esimerkiksi Bulgariaan ja Tšekkiin ero on hätkähdyttävä. Bulgariassa sakon enimmäismäärä kutakin laitonta muuttajaa kohden on 24,2 kertaa vähimmäiskuukausipalkka ja Tšekissä, jossa on vahvistettu sakon yleismäärä, sakon enimmäismäärä on 584 kertaa vähimmäiskuukausipalkka[19] luonnollista henkilöä kohden.

b)           Rikosoikeudelliset seuraamukset (9 ja 10 artikla)

Direktiivin 9 artiklan mukaan laitonta työntekoa koskevan kiellon rikkomista pidetään erityisen vakavana rangaistavana tekona silloin, kun

(i) rikkominen on toistuvaa;

(ii) rikkominen käsittää huomattavan määrän kolmansien maiden kansalaisia;

(iii) kolmansien maiden kansalaisten työolot osoittavat erityistä hyväksikäyttöä;

(iv) työnantaja tietää, että työntekijä on ihmiskaupan uhri; ja

(v) kyseessä on alaikäisen laiton työnteko.

Ennen direktiivin voimaantuloa laittomien muuttajien laiton työhönotto oli jo rikos kymmenessä jäsenvaltiossa[20]. Tämä tarkoittaa, että 14 jäsenvaltion[21] oli sisällytettävä lainsäädäntöönsä rikosoikeudelliset seuraamukset laittomasta työnteosta tällaisissa tapauksissa. Italia, Itävalta, Kreikka ja Saksa ovat muuttaneet voimassa olevaa lainsäädäntöään pidentääkseen vankeusrangaistuksia tai useimmissa tapauksissa nostaakseen sakkojen määrää.

Alankomaissa, Belgiassa, Italiassa, Maltassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa laiton työnteko sinänsä on rangaistava teko, liittyivät siihen 9 artiklan 1 kohdassa mainitut olosuhteet tai eivät. Tällaisia olosuhteita pidetään yleensä raskauttavina tekijöinä.

Muissa jäsenvaltioissa laiton työnteko kaikissa 9 artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa on yleensä kriminalisoitu. Muutamassa jäsenvaltiossa laitonta työntekoa ei ole tehty erityisesti rangaistavaksi silloin, kun kyseessä ovat ”erityistä hyväksikäyttöä osoittavat työolot”[22], eikä silloin, kun ”työnantaja on tietoinen siitä, että työntekijä on ihmiskaupan uhri”[23]. Monissa näistä maista katsottiin, että nämä laittoman työnteon muodot kuuluvat jo ihmiskauppaa koskevan kansallisen lainsäädännön piiriin.

Taulukossa 2 tuodaan esiin huomattavat erot rikosoikeudellisten seuraamusten vakavuudessa. Sen perusteella voidaan epäillä, onko rangaistuksilla pelotevaikutusta joissakin jäsenvaltioissa. Esimerkiksi voidaan mainita Latvia ja Itävalta, joissa tietyissä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa laittomasta työnteosta annettava vankeusrangaistus on enintään kolme (Latvia) ja kuusi (Itävalta) kuukautta. Muissa jäsenvaltioissa vankeusrangaistus on enintään yhdestä viiteen vuotta. Kymmenessä jäsenvaltiossa vankeusrangaistukseen voidaan liittää sakko tai se voidaan korvata sakolla, jonka suuruus vaihtelee 600 eurosta (Belgia) 240 000 euroon (Portugali) luonnollista henkilöä kohden.

c)           Oikeushenkilöille määrättävät rikosoikeudelliset seuraamukset (11 ja 12 artikla) ja muut toimenpiteet (7 artikla)

Direktiivin 12 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti kaikkien jäsenvaltioiden on määrättävä rikosoikeudellisista seuraamuksista oikeushenkilöille, jotka ovat vastuussa 9 artiklassa tarkoitetusta laittomasta työnteosta. Seuraamus voi esimerkiksi olla sakko, likvidaatio, oikeuksien rajoittaminen ja omaisuuden takavarikoiminen. Kaikissa jäsenvaltioissa (Alankomaita, Bulgariaa, Suomea, Unkaria ja Viroa lukuun ottamatta) oikeushenkilöille määrättäviin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin kuuluvat myös 7 artiklan 1 kohdassa luetellut toimenpiteet.

Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa luetellaan lisätoimenpiteitä laittomasta työnteosta vastuussa olevien työnantajien rankaisemiseksi, kuten:

(i) sulkeminen joidenkin tai kaikkien julkisten etuuksien ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

(ii) sulkeminen julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi;

(iii) joidenkin tai kaikkien työnantajalle laittoman työnteon paljastumista edeltävien 12 kuukauden aikana maksettujen julkisten etuuksien takaisin periminen; ja

(iv) rikkomisessa käytettyjen toimipaikkojen pysyvä tai väliaikainen sulkeminen.

Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole saattaneet tällaisia toimenpiteitä, joilla voi olla huomattava pelotevaikutus, täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.[24] Sitä paitsi ainoastaan Itävallassa, Kyproksessa ja Slovakiassa on otettu käyttöön 12 artiklan toisen kohdan vaihtoehto, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat julkaista luettelon työnantajista, jotka ovat tehneet 9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia.

I.2.        Koko työnantajien ketjun vastuu (2 artiklan c alakohta, 8 artikla, 9 artiklan 2 kohta ja 11 artikla)

Varmistaakseen laittoman työnteon kiellon tehokkuuden kaikki jäsenvaltiot käyttävät 2 artiklan c alakohdassa annettua työnteon laajaa määritelmää, joka kattaa kaiken sellaisen toiminnan harjoittamisen työnantajan lukuun tai tämän johdon ja/tai valvonnan alaisena, josta maksetaan korvausta tai josta tulisi maksaa korvausta, tämän suhteen oikeudellisesta muodosta riippumatta.

Sen lisäksi 8 artiklassa vaaditaan, että koko työnantajien ketjua pidetään velvollisena maksamaan 5 artiklan mukaisesti määrättävät taloudelliset seuraamukset, koska alihankinta on yleistä joillakin toimialoilla, varsinkin aloilla, joilla esiintyy laitonta työntekoa.

Jäsenvaltioiden (Liettuaa ja Viroa lukuun ottamatta) lainsäädännössä säädetään 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että silloin kun työnantaja on välitön alihankkija, toimeksiantajaa olisi pidettävä velvollisena maksamaan 5 artiklan mukaisesti määrättävät taloudelliset seuraamukset työnantajana olevan alihankkijan ohella tai tämän sijasta. Jäsenvaltioiden enemmistö[25] myös varmistaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että silloin kun työnantaja on alihankkija, myös pääasiallista toimeksiantajaa ja alihankintaketjun mahdollisia muita alihankkijoita voidaan pitää velvollisina maksamaan sakkoja, jos he tiesivät, että työnantajana toimiva alihankkija piti palveluksessaan maassa laittomasti oleskelevia muuttajia.

Näiden säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi ja toimeksiantajien oikeusvarmuuden takaamiseksi 8 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että huolellisuusvelvollisuutta noudattaneella toimeksiantajalla ei ole 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaista vastuuta. Monen jäsenvaltion[26] kansallisessa oikeudessa ei kuitenkaan ole määritelty tällaista huolellisuusvelvollisuutta, vaan niissä viitataan usein sopimus- tai siviilioikeuden yleisiin säännöksiin.

Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan perusteella kaikki jäsenvaltiot varmistavat, että yllyttäminen ja avunanto maassa laittomasti oleskelevien muuttajien tahalliseen työllistämiseen ovat rikosoikeudellisesti rangaistavia tekoja. Ne ovat myös varmistaneet 11 artiklan mukaisesti, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 9 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimeen kuuluvassa oikeushenkilössä johtavassa asemassa oleva henkilö, tai jos valvonta on ollut puutteellista[27].

Sen ansiosta, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, kaikkia laittomasta työnteosta hyötyviä toimijoita voidaan rangaista riittävästi useimmissa jäsenvaltioissa. Tämä on olennaista tähän laittomaan ilmiöön puuttumiseksi mutta myös laittomien muuttajien kannalta, jotta he voivat helpommin hyödyntää direktiivin heille myöntämiä oikeuksia.

II           Laittomasti työskenteleviä kolmansien maiden kansalaisia suojaavat toimenpiteet

II.1.      Palkkasaatavat ja maksamatta olevat verot (6 artiklan 1 kohta ja 8 artikla)

Jäsenvaltiot ovat saattaneet asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan, jossa säädetään laittomien muuttajien oikeudesta saada palkka tehdystä työstä, ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan, jossa velvoitetaan työnantaja maksamaan kaikki verot ja sosiaaliturvamaksut, jotka olisi pitänyt maksaa, jos kolmannen maan kansalainen olisi työskennellyt laillisesti.

Perittävien määrien laskemista varten 6 artiklan 3 kohdassa oletetaan, että työsuhde on kestänyt vähintään kolme kuukautta, paitsi jos työnantaja tai työntekijä voi toisin todistaa. Tämä oletus on sisällytetty kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön Espanjaa, Romaniaa ja Viroa lukuun ottamatta. Alankomaiden lainsäädännössä säädetään peräti kuuden kuukauden oletuksesta.

 Kaikissa jäsenvaltioissa on 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti periaatteessa työnantajien vastuulla maksaa kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat maksujen lähettämisestä maahan, johon laittomasti työskennellyt kolmannen maan kansalainen on palannut tai palautettu.

Jäsenvaltioissa[28] on yleensä säädetty 8 artiklan mukaisesti, että työnantajien lisäksi välittömiä toimeksiantajia ja koko alihankintaketjua voidaan myös vaatia maksamaan palkkasaatavia ja maksamatta olevia veroja.

II.2.      Oikeussuoja ja kantelujen helpottaminen (6 artiklan 2–5 kohta ja 13 artikla)

Oikeussuoja ja kantelujen helpottaminen ovat direktiivin keskeisiä suojatoimenpiteitä, ja niiden tarkoituksena on korjata laittomien muuttajien kärsimiä vääryyksiä. Silti juuri direktiivin tämä osa saattaa herättää huolta, koska jäsenvaltioiden toimet direktiivin täytäntöönpanemiseksi ovat usein johtaneet siihen, että menettelyt laittomien muuttajien oikeuksien täytäntöönpanon helpottamiseksi ovat heikkoja tai niitä ei ole lainkaan.

Hyvin harvat jäsenvaltiot[29] ovat panneet erikseen täytäntöön laittomasti työskentelevien muuttajien oikeuden esittää työnantajaansa kohtaan vaatimus mahdollisista palkkasaatavista myös tapauksissa, joissa he ovat palanneet tai heidät on palautettu alkuperämaahan[30]. Useimmissa jäsenvaltioissa vain viitataan yleisiin säännöksiin, jotka koskevat oikeutta viedä asia siviili- tai työtuomioistuimeen. Muutamassa jäsenvaltiossa[31] on käytetty 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annettua mahdollisuutta ottaa käyttöön menettelyt palkkasaatavien perimiseksi ilman, että kolmannen maan kansalaisen tarvitsee esittää vaatimusta.

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että käytössä on tehokkaat menettelyt, joiden avulla laittomat muuttajat voivat tehdä kantelun työnantajiaan vastaan kolmansien osapuolten välityksellä. Direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että kolmannet osapuolet, joille on oikeutettua etua tämän direktiivin noudattamisen varmistamisesta, voivat ryhtyä hallinnolliseen tai siviilioikeudelliseen menettelyyn kolmannen maan kansalaisen oikeuksien puolustamiseksi hänen puolestaan tai häntä tukeakseen. Ammattiliitoilla on useissa jäsenvaltioissa[32] oikeus tehdä kanteluja laittomien muuttajien puolesta ja edustaa heitä kansallisissa menettelyissä. Tämä rooli on harvemmin siirtotyöntekijöiden järjestöillä[33] tai viranomaisilla[34], joilla on tarkastusvalmiudet. Tällaisista kolmansista osapuolista ei ole vielä säädetty Alankomaiden, Luxemburgin eikä Maltan lainsäädännössä.

Ainoastaan neljässä jäsenvaltiossa[35] on säädetty erityisistä menettelyistä sen varmistamiseksi, että laittomat muuttajat voivat saada mahdolliset saatavansa myös siinä tapauksessa, että he ovat palanneet tai heidät on palautettu lähtömaahan (6 artiklan 4 kohta). Esimerkiksi Ranskan maahanmuutto- ja kotouttamisvirasto (Office Français de l'Immigration et de l'Intégration) voi antaa laittomasti työskennelleiden muuttajien puolesta täytäntöönpanomääräyksiä periäkseen heille kuuluvia varoja ja lähettää ne heille. Muissa maissa turvaudutaan yleisiin säännöksiin, jotka koskevat tuomioiden täytäntöönpanoa.

Direktiivissä edellytetään, että laittomille muuttajille on ”järjestelmällisesti ja puolueettomasti” tiedotettava heidän oikeuksistaan. Monenkaan jäsenvaltion[36] lainsäädännössä ei ole tällaista säännöstä ja lopuissa jäsenvaltioissa[37] turvaudutaan yleisiin hallinnollisiin ohjeisiin ja sääntöihin, jotka koskevat tiedottamista henkilöille, jotka ovat hallinnollisen menettelyn kohteena. Tämä voi tarkoittaa käytännössä sitä, että jäsenvaltiot tiedottavat asiasta tietyillä verkkosivuilla, joiden olemassaolosta laittomat muuttajat eivät todennäköisesti tiedä tai joille heillä ei välttämättä ole pääsyä.

Ainoastaan jotkut jäsenvaltiot[38] ovat nimenomaisesti panneet täytäntöön 6 artiklan 5 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan, joissa ne velvoitetaan myöntämään voimassaoloajaltaan rajoitettu oleskelulupa asianomaisen kansallisen oikeusmenettelyn keston mukaan, sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat osapuolena 9 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa tarkoitettuja rikoksia koskevassa rikosoikeudenkäynnissä, ja määrittämään ehdot, joiden mukaan tällaisen luvan kestoa voidaan jatkaa, kunnes laittomalle muuttajalle on maksettu hänelle kuuluvat saatavat.

Yleisesti ottaen se, että monissa jäsenvaltioissa ei ole erityisiä menettelyjä, joilla helpotetaan laittomien muuttajien oikeussuojan saatavuuteen ja oikeuksien toteuttamiseen mahdollisesti liittyviä vaikeuksia, voi haitata laittoman työnteon torjuntaa. Rohkaiseminen kantelujen tekemiseen työnantajista voi olla merkittävä tekijä jäsenvaltioiden strategioissa laittoman työnteon havaitsemiseksi.

III         Laittoman työnteon havaitseminen ja sen kiellon noudattamisen valvonta

III.1.    Ehkäisevät toimenpiteet: työnantajien velvollisuus (4 artikla)

Kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet 4 artiklassa tarkoitetut ehkäisevät toimenpiteet osaksi kansallista lainsäädäntöään työnantajien tietoisuuden lisäämiseksi ja tarkastusten helpottamiseksi. Kolmannen maan kansalaisilla on ennen työntekoon ryhtymistä oltava voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluoikeuden antava asiakirja, ja heidän on esitettävä se työnantajalle. Työnantajien on säilytettävä oleskeluluvan tai muun oleskeluoikeuden antavan asiakirjan jäljennös tai merkinnät saatavilla ainakin työsuhteen ajan mahdollista tarkastusta varten. Heidän on myös ilmoitettava määräajassa asianomaisille viranomaisille kolmannen maan kansalaisen työsuhteen alkamisesta.

Useimmissa jäsenvaltioissa[39] tämä prosessi on saatava päätökseen muutamaa päivää ennen työsuhteen alkamista tai sopimuksen tekemistä[40] ja viimeistään ensimmäisenä työpäivänä[41]. Muissa maissa ilmoituksen tekemiseen on varattu aikaa muutamasta päivästä[42] useisiin viikkoihin[43] työsuhteen alkamisen jälkeen. Jos työnantajat saattavat tämän prosessin päätökseen, heidät vapautetaan vastuusta, paitsi jos he tiesivät, että esitetty asiakirja oli väärennetty[44].

Vain muutamat jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet mahdollisuutta ottaa käyttöön yksinkertaistettu ilmoitusmenettely silloin, kun työnantaja on luonnollinen henkilö ja työtä tehdään työnantajan yksityisiin tarkoituksiin (Italia, Luxemburg ja Saksa) tai vapauttaa työnantajat ilmoitusvelvollisuudesta silloin, kun he ottavat työhön kolmansien maiden kansalaisia, joilla on pitkään oleskelleen asema (Itävalta, Kypros ja Viro).

III.2.    Tarkastukset (14 artikla)

Direktiivin 14 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden viranomaisten on suoritettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisia tarkastuksia ja määriteltävä arvioinnin perusteella ne toimialat, joilla riski on suurin, edistääkseen laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työhönottoa koskevan kiellon noudattamista.

Tehokkaat ja riittävät tarkastukset ovat välttämättömiä laittomaan työntekoon puuttumiseksi ja sen varmistamiseksi, että laittomat muuttajat voivat käyttää oikeuksiaan. Ilman asianmukaisia tarkastuksia seuraamukset voivat jäädä teoreettiseksi uhaksi.

Viipeet tarkastuskertomusten toimittamisessa komissiolle ja joidenkin kertomusten laatua koskevat ongelmat antavat kuitenkin syytä huoleen. Vuonna 2012 ainoastaan neljä jäsenvaltiota (Latvia, Ranska, Saksa ja Slovakia) raportoi vuonna 2011 toteutetuista tarkastuksista. Vuonna 2013 ainoastaan yhdeksän jäsenvaltiota (Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Romania, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Unkari) toimitti kertomuksensa ajoissa. Sen vuoksi komissio lähetti 10. lokakuuta 2013 säännösten rikkomismenettelyä edeltävän kirjeen jäljellä oleville 15 jäsenvaltiolle muistutukseksi tästä velvollisuudesta. Sen jälkeen kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet kertomuksensa.

Kaiken kaikkiaan raportointia voidaan parantaa. Toimitetut tiedot ovat osittain puutteellisia, perustuvat erilaisiin laskumenetelmiin ja määritelmiin ja/tai eivät yksinkertaisesti vastaa direktiivin raportointivaatimuksia. Tästä johtuu, että tarkastusten tuloksia koskevat tiedot ovat rajallisia ja on vaikeaa antaa kattava yleiskatsaus EU:n alueella toteutetuista tarkastuksista ja niiden tuloksista. Jo vuonna 2010 komissio kierrätti raportointimallia jäsenvaltioissa raportoinnin helpottamiseksi. Mallia on hiljattain päivitetty sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot toimittavat vertailtavissa olevia tietoja, joiden perusteella komissio voi arvioida direktiivin täytäntöönpanoa.

On tärkeää määritellä ne toimialat, joilla riski on suurin, jotta tarkastuksia voidaan hyödyntää laittoman työnteon torjunnassa. Moni jäsenvaltio (Liettua, Malta, Romania, Tšekki ja Viro) ei ilmoita selvästi, onko havaittu tai miten on havaittu toimialoja, joilla riski on suurempi. Toisten jäsenvaltioiden kertomuksista käy ilmi, että toimialat, joilla esiintyy eniten laitonta työntekoa, ovat samat useimmissa jäsenvaltioissa eli rakennusala, maatalous ja puutarhaviljely, kotityöt/siivous, ravintola- ja muut vastaanottopalvelut.

Taulukossa 3 esitetään jäsenvaltioiden toimittamat tiedot riskialttiilla toimialoilla tehdyistä tarkastuksista, tarvittaessa täydennettynä Eurostatin virallisilla luvuilla työnantajien ja työntekijöiden lukumäärästä. Siitä käy ilmi, että joissakin jäsenvaltioissa suoritettujen tarkastusten lukumäärä tuskin saa työnantajaa luopumaan laittomien muuttajien palkkaamisesta. Vuonna 2012 Bulgariassa, Puolassa, Ruotsissa, Romaniassa ja Virossa tarkastettiin alle prosentti kaikista työnantajista, kun taas esimerkiksi Itävallassa tarkastettiin 16,98 prosenttia, Italiassa 17,33 prosenttia ja Sloveniassa 28,93 prosenttia.[45] Tämän perusteella voidaan olettaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuri eroja direktiivin soveltamisessa, mikä puolestaan voi tarkoittaa, että lakia rikkovat työnantajat jäävät tietyissä jäsenvaltioissa todennäköisemmin havaitsematta ja välttymättä syytteiltä kuin toisissa jäsenvaltioissa.

IV.       Päätelmät ja jatkotoimet

Direktiivin 2009/52/EY täytäntöönpanon jälkeen laittomien muuttajien palkkaaminen on kielletty ja laittomien muuttajien työnantajille on määrätty taloudellisia, hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia kaikissa jäsenvaltioissa. Laissa määritettyjen seuraamusten vakavuudessa on kuitenkin huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä. Tämä herättää epäilyjä siitä, ovatko seuraamukset aina tehokkaita, oikeasuhteisia tai varoittavia, ja niitä on sen vuoksi arvioitava tarkemmin.

Eräissä jäsenvaltioissa on vielä otettava käyttöön direktiivin suojatoimenpiteet tyydyttävällä tavalla. Kaikissa laittomien muuttajien suojaamistoimissa on parantamisen varaa, oli sitten kyse oikeudesta esittää vaatimus työnantajaa kohtaan, tehokkaista menettelyistä vaatimuksen esittämiseksi tai sellaisesta perusasiasta kuin järjestelmällisen ja objektiivisen tiedon tarjoamisesta laittomien muuttajien oikeuksista.

Joissakin jäsenvaltioissa on tehtävä paljon työtä, jotta voidaan parantaa niin niiden raportointia tarkastuksista kuin myös itse tarkastuksia ja priorisointia määrittelemällä järjestelmällisesti riskialttiit toimialat. Vuonna 2012 kerättyjen tietojen perusteella näyttää siltä, että paljon on vielä tehtävä sen varmistamiseksi, että käytössä on riittävä ja tehokas tarkastusmenettely. Tällaisen menettelyn puute herättää suurta epäilyä siitä, noudatetaanko laittoman työnteon kieltoa, ja siitä, pyrkivätkö jäsenvaltiot vähentämään eroja direktiivin täytäntöönpanossa.

Jäsenvaltioilla on velvollisuus raportoida tarkastuksista joka vuosi ennen 1. heinäkuuta, joten komissio seuraa edelleen tiiviisti jäsenvaltioiden toimenpiteitä tällä alalla ja ryhtyy tarvittaessa toimiin. Lisätäkseen jäsenvaltioiden tietoisuutta näistä ja mahdollisesti muista direktiivin täytäntöönpanossa havaituista ongelmista komissio on sitoutunut kahdenväliseen tietojenvaihtoon kunkin jäsenvaltion kanssa ja käynnistää tarvittaessa EU-pilottimenettelyjä.

Komissio tukee jäsenvaltioita, jotta voidaan varmistaa direktiivin täytäntöönpanon tyydyttävä taso koko EU:ssa. Komissio on direktiivin hyväksymisestä vuonna 2009 alkaen kutsunut jäsenvaltioita jatkuvasti keskustelemaan direktiivin useiden keskeisten säännösten asianmukaisesta oikeudellisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta ja jatkaa keskustelujen käymistä. Tarvittaessa voidaan myös laatia ohjeet direktiivin soveltamisesta sekä muuttajien oikeuksien noudattamisesta käytännössä.

Komissio ei toistaiseksi ehdota direktiivin muuttamista. Se arvioi aikanaan, onko täytäntöönpanolainsäädäntö osoittautunut riittäväksi laittoman työnteon vähentämisessä ja kannustaako se käyttämään laillisia maahanmuuttokanavia muuttajien, työnantajien ja jäsenvaltioiden eduksi.

Taulukko 1:   Taloudelliset seuraamukset

JV || LH/OH (1) || Taloudellisten seuraamusten määrä || 5 artik­­lan 3 koh­ta(2) || Vertailu ennen direktiivin täytäntöönpanoa voimassa olleeseen lainsäädäntöön

Vähintään || Kiinteä || Enintään

Sakko kutakin laittomasti työhön otettua maassa laittomasti oleskelevaa muuttajaa kohti

AT || OH/LH || 1 000 € / 4 000 € || || 10 000 € / 50 000 € || Ei || →

BE || OH/LH || 300 € || || 3 000 € || Ei || Ei aiempaa lainsäädäntöä

BG || LH || 750 BGN /       1 500 BGN (383 € / 767 €) || || 7 500 BGN /  15 000 BGN (3 834 € / 7 669 €) || Ei || Ei aiempaa lainsäädäntöä

OH || 3 000 BGN /    6 000 BGN (1 534 € / 3 068 €) || || 30 000 BGN / 60 000 BGN (15 338 € / 30 677 €)

CY || OH/LH || || || 500 CYP /        2 000 CYP (854 € / 3 417 €) || Kyllä || →

EE || LH || || || 1 200 € || Ei || →

OH || || || 3 200 €

EL || OH/LH || || 5 000 € / 10 000 € || || Ei || ↑

ES || OH/LH || 10 001 € || || 100 000 € || Ei || ↑

FR || OH/LH || 6 980 € || || 52 350 € || Ei || ↑

HU || OH/LH || || 500 000 HUF     (1 630 €) || || Kyllä || →

IT || LH || 1 950 € || || 15 600 € || Ei || ↑

LT || OH/LH || || 3 000 LTL /       10 000 LTL (869 € / 2 896 €) || 10 000 LTL /  20 000 LTL (2 896 € / 5 792 €) || Ei || →

LU || OH/LH || || 2 500 € || || Ei || Ei aiempaa lainsäädäntöä

NL || LH || || || 11 250 € || Kyllä || ↑

OH || || || 45 000 €

RO || OH/LH || 3 000 RON (662 €) || || 4 000 RON (883 €) || Ei || ↑

SE || OH/LH || || || 22 200 SEK / 44 400 SEK (2 477 € / 4 954 €) || Ei || →

SI || LH || 2 000 € || || 5 000 € || Ei || →

OH || 4 000 € || || 12 000 €

Laittomien muuttajien lukumäärä, joka on otettu huomioon sakon määrää määritettäessä

CZ || LH || || || 5 000 000 CZK (182 305 €) || Ei || ↑

OH || 250 000 CZK (9 115 €) || || 10 000 000 CZK (364 606 €)

DE || OH/LH || || || 500 000 € || Ei || →

FI || OH/LH || 1 000 € || || 30 000 € || Kyllä || Ei aiempaa lainsäädäntöä

LV || LH || 210 € || || 500 € || Ei || Ei aiempaa lainsäädäntöä

MT || OH/LH || || || 11 646,87 € || Ei || →

PL || OH/LH || 3 000 PLN (720 €) || || || Kyllä || →

PT || OH/LH || 2 000 € || || 90 000 € || Ei || →

SK || OH/LH || 2 000 € || || 200 000 € || Ei || →

*OH/LH = oikeushenkilö / luonnollinen henkilö **Direktiivin 2009/52/EY 5 artiklan 3 kohta: ”Jäsenvaltiot voivat säätää taloudellisten seuraamusten määrät pienemmiksi silloin, kun työnantaja on luonnollinen henkilö, joka työllistää maassa laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen yksityisiä tarpeitaan varten, ja jos työolot eivät osoita erityistä hyväksikäyttöä.” (valuuttakurssit (4.4.2014): 1 BGN = 0,511281 €; 1 CYP = 1,70860 €; 1 CZK = 0,0364632 €; 1 HUF = 0,00326012 €; 1 LTL = 0,289620 €; 1 PLN = 0,240083 €; 1 ROL = 0,224388 €; 1 SEK = 0,111573 €) 

Taulukko 2: Rikosoikeudelliset seuraamukset

JV || Seuraamukset (vankeusrangaistuksen pituus ja sakko soveltuvin osin) || Vertailu ennen direktiivin täytäntöönpanoa voimassa olleeseen lainsäädäntöön

9(1)a || 9(1)b || 9(1)c || 9(1)d || 9(1)e

AT || enintään 6 kuukautta vankeutta ||  enintään 6 kuukautta vankeutta tai sakko || enintään 2 vuotta vankeutta || enintään 2 vuotta vankeutta ||  enintään 6 kuukautta vankeutta tai sakko ||  ↓

BE || 6 kuukaudesta 3 vuoteen vankeutta ja/tai 600–6 000 € sakkoa || Ei aiempaa lainsäädäntöä

BG || 1–5 vuotta vankeutta ja 5 000–50 000 BGN (2 554–25 564 €) sakkoa ||  enintään 4 vuotta vankeutta ja 2 000–20 000 BGN (1 022–10 225 €) sakkoa || 1–5 vuotta vankeutta ja 5 000–50 000 BGN (2 554–25 564 €) sakkoa ||  enintään 4 vuotta vankeutta ja 2 000–20 000 BGN (1 022–10 225 €) sakkoa || 1–5 vuotta vankeutta ja 5 000–50 000 BGN (2 554–25 564 €) sakkoa || Ei aiempaa lainsäädäntöä

CY ||  enintään 5 vuotta vankeutta ja/tai enintään 20 000 € sakkoa || Ei aiempaa lainsäädäntöä

CZ || 6 kuukaudesta 5 vuoteen vankeutta ||  – || 6 kuukaudesta 5 vuoteen vankeutta || →

DE || enintään 1 vuosi vankeutta tai sakko || enintään 1 vuosi vankeutta tai sakko || enintään 3 vuotta vankeutta tai sakko (vakavissa tapauksissa 6 kk – 5 v) || enintään 3 vuotta vankeutta tai sakko || enintään 1 vuosi vankeutta tai sakko || ↑

EE || 30–500 päiväsakkoa (96–1 600 €) tai enintään 3 vuotta vankeutta || EI aiempaa lainsäädäntöä

EL ||  vähintään 5 kuukautta vankeutta || vähintään 6 kuukautta vankeutta || vähintään 6 kuukautta vankeutta || ↑

ES ||  – || 6 kuukaudesta 6 vuoteen vankeutta ja 6–12 kuukausisakkoa || 2 kuukaudesta 5 vuoteen vankeutta ja/tai 6–12 kuukausisakkoa ||  – ||  – || →

FI ||  sakko tai enintään 1 vuosi vankeutta || →

FR || enintään 5 vuotta vankeutta ja enintään 15 000 € sakkoa || →

HU || enintään 2 vuotta vankeutta || enintään 2 vuotta vankeutta || 1–5 vuotta vankeutta || 1–5 vuotta vankeutta || 1–5 vuotta vankeutta ||  Ei aiempaa lainsäädäntöä

JV || Seuraamukset (vankeusrangaistuksen pituus ja sakko soveltuvin osin) || Vertailu ennen direktiivin täytäntöönpanoa voimassa olleeseen lainsäädäntöön 

9(1)a || 9(1)b || 9(1)c || 9(1)d || 9(1)e

IT || 6 kuukaudesta 3 vuoteen vankeutta ja 5 000 € sakkoa || ↑

1/3–1/2 kertaa suurempi seuraamus || || 1/3–1/2 kertaa suurempi seuraamus

LT ||  sakko tai enintään 2 vuotta vankeutta ||  – ||  sakko tai enintään 2 vuotta vankeutta || Ei aiempaa lainsäädäntöä

LU ||  8 päivästä 1 vuoteen vankeutta ja/tai 2 501–20 000 € sakkoa || Ei aiempaa lainsäädäntöä

LV || enintään 3 kuukautta vankeutta tai enintään 100 väh.kuukausipalkan suuruista sakkoa (32 000 €) || enintään 3 kuukautta vankeutta tai yhteiskuntapalvelua tai enintään 100 vähimmäiskuukausipalkan suuruista sakkoa (32 000 €) ||  enintään 3 vuotta vankeutta tai enintään 100 väh.kuukausipalkan suuruista sakkoa (32 000 €) || Ei aiempaa lainsäädäntöä

MT || enintään 11 646,87 € sakkoa ja/tai enintään 2 vuotta vankeutta || →

NL ||  enintään 3 vuotta vankeutta tai enintään 78 000 € sakkoa ||  enintään 1 vuosi vankeutta tai enintään 78 000 € sakkoa || →

PL || enintään 12 kuukautta vankeutta ja sakko  || enintään 3 vuotta vankeutta || enintään 12 kuukautta vankeutta ja sakko  ||  Ei aiempaa lainsäädäntöä

PT || enintään 1 vuosi vankeutta tai enintään 240 päiväsakkoa (enintään 120 000 €) || enintään 2 vuotta vankeutta tai enintään 480 päiväsakkoa (enintään 240 000 €) || 1–5 vuotta vankeutta || 2–6 vuotta vankeutta || enintään 2 vuotta vankeutta tai enintään 480 päiväsakkoa (enintään 240 000 €) || Ei aiempaa lainsäädäntöä

RO ||  – || 1–2 vuotta vankeutta tai sakko ||  – || 1–2 vuotta vankeutta tai sakko || 1–3 vuotta vankeutta || Ei aiempaa lainsäädäntöä

SE || sakko tai enintään 1 vuosi vankeutta || Ei aiempaa lainsäädäntöä

SI || enintään 2 vuotta vankeutta ||  enintään 3 vuotta vankeutta || Ei aiempaa lainsäädäntöä

SK || enintään 2 vuotta vankeutta || 6 kuukaudesta 3 vuoteen vankeutta || Ei aiempaa lainsäädäntöä

Taulukko 3: Vuonna 2012 tehdyt tarkastukset

JV || Direktiivi 2009/52/EY || Havainnot

Tarkastukset || Tulokset

Absoluutti­sena määränä || Osuus kaikkien toimialojen työnantajista  (prosentteina) || Tarkastusten, joissa havaittu laittomasti oleskelevia*, lukumäärä || Havaittujen laittomien* lukumäärä || Havaittujen laittomien* osuus kaikista työntekijöistä kaikilla toimialoilla (prosentteina)

AT || 32 765 || 16,98 || 2 948 || 4 490 || 0,11 || Kaikki toimialat

BE || 14 127 || 7,86 || 1 538 || 1 826 || 0,41 || Kaikki toimialat

BG || 119 || 0,12 || 1 || 1 || 0,00003 || Kaikki toimialat

CY || 5 736 || 38,5 || / || 1 340 || 0,35 || Riskialttiit toimialat

CZ || 27 914 || 17,45 || 27 || 46 || 0,00095 || Kaikki toimialat

DE || 122 577 || 6,91 || / || / || / || Riskialttiit toimialat

EE || 79 || 0,36 || 0 || 0 || 0 || Riskialttiit toimialat

EL || 8 704 || 3,35 || 30 || 49 || 0,00138 || Riskialttiit toimialat. Tiedot ajalta 1.8.–31.12.2012.

ES || 53 671 || 6,12 || 5 386 || 5 386 || 0,03145 || Kaikki toimialat

FI || 1 800 || 1,9 || / || / || / || Kaikki toimialat

FR || 1 331 || / || / || 621 || / || Riskialttiit toimialat. Tiedot koskevat ilman työlupaa työskenteleviä muuttajia,  ei tietoa oleskeluoikeudesta.

HU || 19 080 || 9,72 || / || / || / || Kaikki toimialat

IT || 243 847 || 17,33 || / || 11 499 || 0,05115 || Kaikki toimialat

LT || 1 453 || 5,38 || / || 0 || 0 || Kaikki toimialat. Tiedot ajalta 1.8.–31.12.2012.

LV || 2 648 || / || / || 1 || 0,00012 || Kaikki toimialat. Tiedot ajalta 1.1.2012–1.5.2013.

LU || 3 097 || 43,62 || / || / || / || Kaikki toimialat

MT || 3 831 || 53,07 || 70 || 88 || 0,05167 || Tiedot koskevat ilman työlupaa työskenteleviä muuttajia, ei tietoa oleskeluoikeudesta.

NL || 11 181 || / || 776 || 1 123 || / || Kaikki toimialat. Ei Eurostatin tietoja työnantajien eikä työntekijöiden kokonaismäärästä.

PL || 2 776 || 0,44 || 61 || 133 || 0,00306 || Kaikki toimialat

PT || 2 305 || 1,09 || / || 10 828 || 0,25 || Riskialttiit toimialat

RO || 916 || 0,82 || / || 22 || 0,00025 || Kaikki toimialat

SE || 414 || 0,25 || / || / || / || Kaikki toimialat

SI || 9 027 || 28,93 || / || 8 || 0,00088 || Riskialttiit toimialat

SK || 39 801 || 57,77 || / || 22 || 0,00095 || Kaikki toimialat Kaikissa tiedoissa ei mainita oleskeluoikeutta.

* ’laittomasti oleskeleva’ tai ’laiton’ tarkoittaa maassa laittomasti oleskelevaa kolmannen maan kansalaista

[1] Eurostat 2013, Alankomaita ja Kreikkaa koskevia tietoja ei ole saatavilla.

[2] Direktiivi 2009/52/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista, EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24 (’työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskeva direktiivi’).

[3] Tiedonanto Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa, KOM(2011) 743 lopullinen, 18. marraskuuta 2011.

[4] Tiedonanto EU:n palauttamispolitiikasta, COM(2014) 199 final, 28. maaliskuuta 2013.

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta, EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

[6] Direktiivi 2014/36/EU kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten, EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375.

[7] Direktiivin 2009/52/EY 17 artikla.

[8] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artikla (entinen 226 artikla).

[9] Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Suomi, Tšekki ja Unkari.

[10] Direktiivi 2009/52/EY sitoo kaikkia jäsenvaltioita, Irlantia, Tanskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta. On vielä varmistettava, onko Kroatia täyttänyt jäsenyysvelvoitteensa liittymisen jälkeen.

[11] Kreikka, Malta, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, ja Suomi (direktiivin 2009/52/EY 3 artiklan 3 kohta).

[12] Belgia, Itävalta, Latvia, Malta, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tšekki, Unkari ja Viro.

[13] Tämä tiedonanto perustuu komission puolesta toteutettuun tutkimukseen,

[14] Direktiivin 2009/52/EY 16 artikla.

[15] Alankomaat, Espanja, Italia, Kreikka, Ranska, Romania ja Tšekki.

[16] Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Liettua, Luxemburg, Ranska, Romania, Ruotsi, Slovenia, Unkari ja Viro.

[17] Latvia, Malta, Portugali, Puola, Saksa, Slovakia, Suomi ja Tšekki.

[18] Muita tekijöitä ovat esimerkiksi vertailu samankaltaisista rikkomuksista annettavien seuraamusten kanssa sekä rikkomuksen täsmällinen määritelmä kunkin maan kansallisessa lainsäädännössä. Tehokkuuden arvioimiseksi on käytetty tosiasiallisesti sovellettuja seuraamuksia koskevia empiirisiä tietoja.

[19] Vähimmäispalkat, Eurostat:       http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/labour_market/earnings/main_tables.

[20] Alankomaat, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Malta, Ranska, Saksa, Suomi ja Tšekki.

[21] Belgia, Bulgaria, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Unkari ja Viro.

[22] Romania.

[23] Espanja, Latvia ja Tšekki.

[24] Belgia, Bulgaria, Kreikka, Italia, Luxemburg, Suomi, Tšekki ja Viro.

[25] Liettuaa ja Viroa lukuun ottamatta.

[26] Bulgaria, Espanja, Italia, Kreikka, Liettua, Malta, Portugali, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro.

[27] Oikeushenkilöiden (yritykset) vastuun saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä silloin, kun on kyse puutteellisesta valvonnasta tai tarkastuksista, oli ongelmallista ainoastaan Luxemburgissa.

[28] Liettuaa ja Viroa lukuun ottamatta.

[29] Bulgaria, Kreikka, Kypros ja Slovenia.

[30] Kreikka, Kypros, Puola ja Ruotsi.

[31] Belgia, Malta, Puola, Ranska ja Unkari.

[32] Kreikka, Kypros, Italia, Itävalta, Liettua, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Unkari ja Viro.

[33] Latvia, Ruotsi, Suomi, Tšekki ja Unkari.

[34] Espanja, Kreikka, Italia, Liettua ja Suomi.

[35] Belgia, Kreikka ja Ranska.

[36] Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Italia, Latvia, Malta, Slovakia ja Slovenia.

[37] Belgia, Romania, Suomi ja Unkari.

[38] Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia ja Unkari.

[39] Suomea lukuun ottamatta.

[40] Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Kypros, Liettua, Ranska ja Romania.

[41] Belgia, Italia, Kreikka, Latvia, Malta, Portugali ja Tšekki.

[42] Itävalta, Luxemburg, Puola, Slovakia, Unkari ja Viro.

[43] Ruotsi, Saksa ja Slovenia.

[44] Bulgariaa ja Italiaa lukuun ottamatta.

[45] Jotkut jäsenvaltiot toimittivat tietoja tarkastuksista riskialttiilla toimialoilla, kun taas toiset toimittivat tietoja tarkastuksista kaikilla toimialoilla. Lisätietoja saa taulukosta 3.