12.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 195/36

1.

kannattaa täysin Euroopan komission pyrkimystä kehittää yhteisiä tavoitteita ja indikaattoreita rakennusalan resurssitehokkuutta koskevien yhteisten eurooppalaisten standardien perustaksi ja politiikanalojen välisen koordinoinnin ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Paikallis- ja alueyhteisöt ovat keskeisiä kumppaneita resurssitehokkuuden edistämisessä, sillä resurssitehokkuus antaa panoksen kestävään kehitykseen vaikuttamalla myönteisesti ympäristöön, ilmastoon, talouteen ja yhteiskuntaan. Lisäksi nämä yhteisöt voivat toimia ympäristöystävällisten julkisten hankintojen kaltaisten välineiden kanssa ja edistää rakennus- ja purkujätteestä valmistettujen tuotteiden markkinoita.

2.

onkin huolissaan siitä, että komissio ei mainitse tiedonannossa kertaakaan paikallis- ja alueyhteisöjen roolia, vaikka tähän on kiinnitetty huomiota samankaltaisia aiheita käsittelevissä AK:n lausunnoissa. Komitea korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli paitsi sijoittajina erityisesti rakennusalalla, myös julkisissa hankinnoissa, EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamisessa rakennusalalla, tuettaessa paikallista liike-elämää ja innovointia sekä jaettaessa tietoa sijoittajille ja suurelle yleisölle. Sen vuoksi alueiden komitea pyytää komissiota pohtimaan, miten alueiden komitea ja paikallis- ja alueyhteisöt voidaan ottaa mukaan tiedonannon julkaisemisen jälkeen järjestettäviin kuulemismenettelyihin.

3.

korostaa, että kestävyysperiaatteiden mukaiseen rakentamiseen liittyvien aihealojen poliittisen laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi aloitteiden on perustuttava kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kaikki kyseistä infrastruktuuria myöhemmin käyttävien ihmisten, yhteisöjen ja instituutioiden tarpeisiin ja huoliin liittyvät näkökohdat. Paikalliset olosuhteet ja paikalliselle taloudelle kertyvät edut olisi nähtävänä tärkeinä kestävyysajatteluun liittyvinä osatekijöinä. Olisi esimerkiksi kunnioitettava vapaata liikkuvuutta koskevaa perusperiaatetta ja edistettävä paikallisten rakennusmateriaalien käyttöä. Niitä pidetään usein tehokkaimpina, sillä ne voivat vaikuttaa myönteisesti paikalliseen talouteen.

4.

katsoo olevan kohtuutonta, että palvelusektorin rakennuksista peräisin oleva kierrätettävä rakennus- ja purkujäte viedään usein kaatopaikoille arvioimatta ensin jätteen keräämisen ja kierrättämisen taloudellista kannattavuutta. AK katsoo, että olisi pyrittävä kattavaan kierrätykseen esimerkiksi asettamalla yksittäisiä tavoitteita tietyntyyppisille jätteille sekä pakolliset säännökset ennen palvelusektorin rakennusten purkamista tai korjaamista tapahtuvalle rakennus- ja purkujätteen tarkastamiselle, osiin hajottamiselle ja lajittelulle, kuten on jo säädetty osassa alueellista ja paikallista lainsäädäntöä.

5.

katsoo, että rakennusalan viherryttäminen (ympäristöystävällisempi toimintatapa) edellyttää, että viranomaiset luovat rakennusalan asiakkaille, urakoitsijoille ja kehittäjille edellytykset siirtyä ympäristöä säästävämpiin käytänteisiin, sillä rakennusvaihe on ratkaisevan tärkeä kaikkien rakennusten ympäristötehokkuuden kannalta niiden koko elinkaaren ajan. Tällainen siirtymä ei tapahtuisi toivotulla nopeudella ilman EU:n yhteisiä indikaattoreita ja normeja, mutta ei myöskään silloin, jos tarjolla ei ole taloudellisesti kannattavaa yritysmallia nykytilanteeseen verrattuna ympäristöystävällisempien ja resurssitehokkaampien rakennustekniikoiden ja -materiaalien valintaan.

6.

pitää tarpeellisena selkiyttää sitä, että purkujäte voi olla peräisin joko rakennuksen täydellisestä purkamisesta tai sen kunnostamisesta. Siksi on täsmennettävä, että purkamisen käsite kattaa rakennuksen osittaisen purkamisen sen kunnostamisen yhteydessä. Valtaosassa alueita kunnostamisen yhteydessä syntyneiden jätteiden kokonaismäärä on rakennusten täydellisestä purkamisesta peräisin olevien jätteiden kokonaismäärää suurempi.

7.

ilmaisee tyytyväisyytensä Euroopan komission aikomukseen edistää rakennus- ja purkujätteen kierrätysmarkkinoita tukemalla tutkimus- ja demonstrointihankkeita nykyistä tuntuvammin ja katsoo, että tällaisissa, myös Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluvissa ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettavissa hankkeissa olisi pyrittävä kehittämään ratkaisuja siihen, miten voitaisiin lisätä kierrätyksen taloudellista houkuttelevuutta. Alueiden komitea kannattaa myös rakennus- ja purkujätteestä saatavien uusioraaka-aineiden markkinoita edistävien välineiden käyttöönottoa.

8.

katsoo, että koko unionin paikallis- ja alueyhteisöjen näkökulmasta tärkeintä olisi jatkaa pyrkimyksiä kehittää yhteisiä indikaattoreita, jotka ovat edellytys yhteisten tavoitteiden ja standardien kehittämiseksi, jotta rakennusalasta voisi tulla ympäristöä säästävämpi. Rakennusalan resurssitehokkuuden parantamiseen tähtäävään prosessiin liittyy ekologisia ja taloudellisia haasteita, joiden mittavuuden korostaminen on paikallis- ja alueyhteisöjen etujen mukaista.

9.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on jo merkittävä rooli kestävyysperiaatteiden mukaisen rakentamisen edistämisessä alhaisin kustannuksin tai ilman kustannuksia paikallisten ja alueellisten rakennusmääräysten avulla. Näiden määräysten soveltamiseen perustuvat parhaat käytännöt, kuten valoisuustasoa, energiatehokkuutta tai rakennusmateriaaleja koskevat vähimmäisvaatimukset voivat osaltaan edistää merkittävästi aitoa kestävyysperiaatteiden mukaista rakentamista, ja näin ollen niitä on syytä hyödyntää.

10.

muistuttaa, että paikallis- ja aluehallintotahoilla on rakennusten ympäristövaikutusten vähentämisessä keskeinen rooli ja ne kehittävät vastuualueellaan tarvittavia toimenpiteitä ja toteuttavat strategioita resurssitehokkuuden hyväksi analysoimalla huolellisesti paikallisia erityispiirteitä ja näkökohtia.

11.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia käyttämään aluesuunnittelua sekä kaupunkisuunnittelun välineitä ja käytäntöjä muotoillessaan kestäväpohjaista rakennuspolitiikkaa sekä ottamaan huomioon myös uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, jätehuoltoon sekä käyttöön ja kunnossapitoon liittyvät näkökohdat.

12.

kehottaa tässä yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisia omaksumaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan läpi koko rakentamisen elinkaaren mukaan lukien rakennusalan tuotteet, rakennuksen suunnittelun ja rakentamisen sekä sen kunnossapidon ja kunnostamisen materiaalien, energian ja veden käytön tehostamiseksi sekä jätehuollon parantamiseksi.

13.

pitää erittäin tärkeinä Euroopan paikallis- ja alueyhteisöjen tähänastisia toimia, joita ovat esimerkiksi Emilia-Romagnan alueen energiatehokkuusstrategia ja Bolzanon/Bozenin autonomisen maakunnan ilmastonsuojelusuunnitelma ”Energia – Alto Adige 2050”, Harghitan läänin perinteiseen paikalliseen arkkitehtuuriin pohjautuvaa uutta teknologiaa ja lähestymistapaa koskevat ohjelmat sekä Rakveren kaupungin (Viro) ja Almyrosin kuntaan kuuluvan Anavran (Magnisian lääni, Kreikka) innovaatiotoimet, jotka muiden vastaavien aloitteiden tapaan edistävät merkittävällä tavalla resurssitehokkuutta ja kestävyysperiaatteiden mukaista rakentamista.

14.

huomauttaa, että rakennusmateriaaleihin ja vihreästä rakentamisesta ja purkutoiminnasta peräisin oleviin materiaaleihin liittyvän teollisuustoiminnan pitäisi tuoda mukanaan lukuisia työpaikkoja. Tällaista toimintaa koskevien suunnitelmien laatiminen ja niihin liittyvien henkilöresurssien tarkoituksenmukainen käyttö alue- ja paikallistasolla auttaa merkittävästi resurssitehokkuustavoitteiden saavuttamisessa.

15.

katsoo, että kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen kaltaisessa hankkeessa voisi olla hyödyllistä käsitellä myös resurssitehokkuutta. Komitea on vakuuttunut siitä, että on tarkasteltava sopivia toimintatapoja, kunhan resurssitehokkuutta koskevat EU:n tavoitteet on hyväksytty.

16.

muistuttaa lisäksi, että resurssien käyttö määräytyy suurelta osin suunnitteluun liittyvien päätösten ja rakennusmateriaalivalintojen perusteella. Siksi, kuten komissio toteaa, resurssitehokkuuden parantamiseksi insinöörit, suunnittelijat, valmistajat, urakoitsijat, viranomaiset ja loppukäyttäjät tarvitsevat käyttökelpoista ja luotettavaa tietoa, jotta heidän päätöksentekonsa perustuu kestävyysajattelun mukaisen suunnittelun kriteeriin. Näin ollen ja koska nimenomaan paikallis- ja alueviranomaiset ovat toimilupaelimistä lähimpänä kaikkia sidosryhmiä, niiden tulee kehittää erityisiä tiedotustilaisuuksia tietoisuuden lisäämiseksi ja tiedotustoimenpiteitä sekä tuki- ja kannustinmekanismeja näiden resurssien käyttöönottamiseksi, mitä varten niillä on käytettävissään EU:n rahastojen rahoituslinjauksia. Kyseisten toimenpiteiden tulee olla osa rakennusten ympäristötehokkuuden arvioimista koskevaa yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa, joka käsittää kaikki keskeiset määriteltävät indikaattorit.

17.

kehottaa komissiota ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset aktiivisesti mukaan kehyksen ja perusindikaattorien kehittämiseen rakennusten ympäristötehokkuuden arvioimiseksi läpi koko elinkaaren ja katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten mielipiteitä olisi kuultava ja että nämä olisi otettava mukaan indikaattorien koko valmisteluprosessin kaikkiin vaiheisiin.

18.

korostaa, että paikallis- ja alueyhteisöillä on tärkeä rooli paitsi poliittisena tasona, joka toteuttaa taloudelliset investoinnit kestävyysajattelun mukaisen rakentamisen alalla, myös julkisten asuin- ja muiden rakennusten sekä yleishyödyllisten infrastruktuuriverkostojen omistajina.

19.

korostaa jälleen vastustavansa makrotaloudellista ehdollisuuden järjestelmää, jonka avulla voidaan rangaista jäsenvaltiota, joka ei täytä EU:n lainsäädännön mukaisia velvollisuuksiaan (esimerkiksi jäte- tai energiatehokkuustavoitteita), pidättämällä siltä ERI-rahoitus osittain tai kokonaan, sillä on vaarana, että tässä järjestelmässä seuraamus kohdistuu paikallis- ja alueyhteisöihin ottamatta huomioon sitä, missä määrin ne ovat vaikuttaneet poliittisiin tavoitteisiin.

20.

kehottaa paikallis- ja alueyhteisöjä tiivistämään yhteistyötään julkisten hankintojen yhteydessä ja parantamaan näin osaltaan paikallisia ja alueellisia edellytyksiä EU:n kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi kestävyysperiaatteiden mukaisen rakentamisen alalla.

21.

palauttaa mieliin, että rakennusala on väline ja että rakennuksilla voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia erityisessä kaupunkisuunnitteluun liittyvässä, arkkitehtonisessa, sosiaalisessa, taloudellisessa ja ympäristöön liittyvässä yhteydessä. Siksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kestävyysnäkökulmaan tässä monitahoisessa vuorovaikutuksessa.

22.

muistuttaa, että eräiden rakennusmateriaalien tekniset ominaisuudet ja suorituskyky muuttuvat nopeasti valmistuksen jälkeen ja että prosessi jatkuu joissakin tapauksissa senkin jälkeen, kun niitä on käytetty rakentamisessa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää analysoida, soveltuvatko tällaiset materiaalit riittävässä määrin uudelleenkäytettäviksi purkamisen jälkeen ja millä edellytyksillä, ja pohtia tarvetta luoda näitä materiaaleja varten erillinen sertifiointijärjestelmä.

23.

kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota tarpeeseen jatkaa tutkimusta rakennusten ja niihin liittyvien asennusten huollon ja ylläpidon alalla ja etsiä mahdollisuuksia niiden käyttöiän pidentämiseen. Konkreettisemmin todettuna olisi kannustettava tekemään energiapalveluyritysten kanssa sopimuksia, jotka koskevat energian toimittamista sekä asennusten parantamista ja ylläpitoa.

24.

korostaa, että purkamisen tuloksena saatujen rakennusmateriaalien laajamittaista käyttämistä muihin tarkoituksiin, kuten teiden rakentamiseen, tulee käsitellä ensisijaisen tärkeänä tutkimusalana. Useat rakennusmateriaalit sisältävät nimittäin monia haitallisia, vaarallisia ja saastuttavia ainesosia, eikä niiden vaikutusten arvioimiseksi ja tarvittaessa niistä ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien vähentämiseksi ole tähän mennessä löydetty ratkaisua.

25.

katsoo, että perinteisten rakennustekniikoiden ja -materiaalien löytäminen uudelleen voi tarjota huomattavia mahdollisuuksia Euroopan rakennusalalle: ne toimivat usein mallina tavasta, jolla paikallisia resursseja voidaan hyödyntää tehokkaiden ja paikallisiin oloihin soveltuvien ratkaisujen löytämiseksi ilman, että tämä johtaa maankäytön mukaisesti uusien louhosten avaamiseen siellä, missä ne eivät mukaudu ympäristöön.

26.

muistuttaa, että kysymystä siitä, onko olemassa olevien rakennusten kunnostaminen kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista, on syytä pohtia: monilla Euroopan alueilla rakennuksia – erityisesti kaupallisia, asuin- ja julkisia rakennuksia – ei voida kunnostaa riittäväntasoisiksi ilman huomattavia investointeja. Tällaiset tapaukset ovat osoitus siitä, että vaikka olemassa olevien rakennusten kunnostaminen on aina yksittäisten rakennusten resurssitehokkuuden näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin niiden purkaminen tai uusien rakennusten rakentaminen, uuden rakennuksen esteettinen, arkkitehtoninen ja sosiaalinen arvo on joskus paljon merkittävämpi erityisesti käyttäjän näkökulmasta. Näin ollen sen selville saamiseksi, onko olemassa olevien rakennusten kunnostaminen tarkoituksenmukainen ratkaisu, on siksi otettava huomioon puhtaasti teknisten näkökohtien lisäksi myös arkkitehtoniset, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat sekä käyttäjän näkökulma.

27.

muistuttaa myös, että kestävyysperiaatteiden mukaisen rakentamisen ala tarjoaa valtavat mahdollisuudet työpaikkojen luomiselle erityisesti rakentamisen kaltaisella taloudenalalla, joka on kärsinyt suuresti kriisistä. Järjestämällä tukea ja asianmukaista koulutusta uusia ympäristöystävällisiä ja kestävyysajattelun mukaisia rakennusmenetelmiä varten voidaan palauttaa työelämään monia alalla työttömäksi jääneitä henkilöitä.

28.

suosittaa, että uusiutuvat raaka-aineet – ne ovat mieluiten paikallisia tai kotimaisia raaka-aineita, joihin sovelletaan jäljitettävyysmekanismeja – otetaan (keskeisinä indikaattoreina) erikseen huomioon kehitettäessä yhtenäisiä kriteereitä rakennusten ympäristötehokkuuden arvioimiseksi. Komitea toteaa jälleen, että uusiutuvien raaka-aineiden käyttö voi edistää rakennusten resurssitehokkuutta merkittävästi eivätkä niiden käyttömahdollisuudet rajoitu vain rakenteisiin (esim. puurakentaminen) ja eristykseen vaan kattavat myös mm. sisärakennustyöt (lattiat, seinät ja pinnat). Tämä pätee erityisesti uusiutuvien raaka-aineiden kaskadikäyttöön, jolloin niitä käytetään moneen kertaan useissa eri vaiheissa. Uusiutuvat raaka-aineet voivat myös korvata fossiiliset energialähteet rakennusten lämmityksessä ja siten vähentää ympäristövaikutuksia.

29.

kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että komission asiakirjassa ei mainita uusiutuvan energian käyttöä rakennusten yhteydessä, vaikka kyseiset energiamuodot edistävät kiistatta kestävyysperiaatteiden noudattamista rakennuksissa. Rakennuksiin liitetyt aurinkolämpö-, aurinkokenno- ja tuulivoimajärjestelmät sekä biomassan käyttö rakennusten tai käyttöveden lämmitykseen voivat auttaa merkittävästi vähentämään ympäristövaikutuksia, erityisesti hiilidioksidipäästöjä, koko rakennuksen elinkaaren ajan. Lisäksi on mainittava myös muita teknologioita, kuten geotermiikka ja keskitetyn tuotannon mahdollisuudet, jotka mahdollistavat kaupunkien tehokkaat lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurit käyttämällä uusiutuvia energialähteitä, hukkalämpöä tai erittäin tehokasta sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Jotta analyysi olisi todenmukainen, on otettava huomioon myös sähkö- ja energiayksiköiden tuotannossa käytetyt materiaalit ja energia.

30.

katsoo, että synonyymeina usein käytettyjä erityiskäsitteitä, joita ovat muun muassa ”passiivitalo”, ”vihreä rakennus”, ”kestävyysperiaatteiden mukainen rakennus”, ”energiansäästötalo” ja ”matalaenergiatalo”, olisi EU-tasolla mahdollisimman pian täsmennettävä ja niille olisi laadittava yhteiset määritelmät. Asiassa on edistyttävä nopeasti asianmukaisten t&k-aloitteiden ja kuulemismenettelyjen avulla, koska määritelmät toimivat perustana tulevaisuudessa laadittaville yhteisille standardeille ja toimenpiteille.

31.

korostaa, että tiedonannossa yksityiskohtaisesti käsitellyn metallien ja lasin uudelleenkäytön lisäksi tutkimuksissa on noussut esiin mielenkiintoisia tietoja betonista ja puusta. Betoni ja puu ovat rakennusmateriaaleina ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne voidaan käyttää uudelleen ja ne on helppo lajitella sekä kierrättää ja/tai käyttää. Alue- ja paikallistasolla tehdyt analyysit niiden uudelleenkäytöstä onkin nostettava etusijalle.

32.

katsoo, että puun ja muiden luonnonmukaisten rakennusmateriaalien käytön yhteydessä ei pidä unohtaa, että rakennusalan kasvavat tarpeet aiheuttavat välittömiä tai välillisiä maankäytön ja ekosysteemien muutoksia. Olisikin pyrittävä välttämään virheet, joihin on aiemmin syyllistytty energiakäyttöön tarkoitetun biomassan tuotannossa, ja tarkasteltava sitä varten yksityiskohtaisesti maankäytön ja ekosysteemien muutoksiin liittyviä ongelmia, jotka on otettava huomioon kehitettäessä yhteisiä tavoitteita ja indikaattoreita rakennusalan resurssitehokkuudelle.

33.

ehdottaa, että insinöörien, arkkitehtien ja taloustieteilijöiden koulutuksessa käsiteltäisiin resurssitehokkaiden menetelmien lisäksi menetelmiä, joilla pyritään vähentämään alkuperäisen suunnitelman muuttumisesta aiheutuvaa lisämateriaalin tarvetta ja ylimääräisen jätteen syntymistä.

34.

katsoo, että resurssitehokkuuden ja erityisesti rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen yhteydessä on otettava huomioon myös lajittelun ja kuljetusten kustannukset ja vaikutukset. Tätä varten tarvitaan standardoituja analyysimenetelmiä, ja poliittisissa ja t&k-alan prosesseissa on verrattava myös erilaisia kuljetusmahdollisuuksia ja mahdollisuutta kierrätyksen järjestämiseen rakennus- tai purkupaikalla tai sen lähistöllä.

35.

on tyytyväinen siihen, että tiedonannossa painotetaan selkeästi parhaiden käytänteiden vaihdon tärkeää roolia kaavailtujen toimenpiteiden joukossa. Tässä on tärkeää, että ominaisuuksiltaan samantyyppisten alueryhmien yhteistyöhankkeet asetetaan etusijalle. Tällä alalla ei ole mahdollista valita yhtä ainoaa hyvää käytännettä tai toteuttamistapaa: alue- ja paikallistason toimijoiden on hyödynnettävä toistensa kokemuksia siitä, mitkä ratkaisut soveltuvat parhaiten. Yhdistämällä eri alueiden paikallistietoutta voidaan kasvattaa lisäarvoa.

36.

korostaa, että monet paikallis- ja alueyhteisöt ovat todenneet jäsenvaltioiden pitävän energiatehokkuussääntelyn puitteissa perustettuja elimiä vain muotoseikkana eli jonkinlaisena kyseisen alueen tai maan suunnittelukulttuurille vieraana järjestelmänä. Komitea ehdottaakin, että energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanotilanteesta laaditaan jonkinlainen väliraportti luomatta kuitenkaan uusia raportointivelvoitteita paikallis- ja alueviranomaisille, mutta ottaen nämä mukaan vapaaehtoispohjalta raportin laatimiseen.

37.

muistuttaa, että monilla alueilla ei ole tarvittavaa osaamista eikä taitoa, minkä vuoksi varsinkin vähemmän kehittyneet alueet voivat jäädä teknologisesti entistä enemmän jälkeen kehittyneistä alueista. Jotta ongelmaan saataisiin ratkaisu, myös kyseisten alueiden on oltava mukana yhteistyömekanismeissa, joissa keskitytään erityisesti osaamisen siirtoon liittyviin vaikeuksiin. Olisi tutkittava mahdollisuutta optimoida suunnitteluun ja rakennusmateriaaleihin liittyvän osaamisen siirtoa alueille, joilla ei ole asianmukaista osaamista.

38.

katsoo, että poliittisten johtajien tulisi tiedostaa, että rakennusalan mahdollinen muutos edellyttää poliittista tahtoa ja vahvaa johtajuutta paikallis- ja aluehallinnon ylimmillä tasoilla. Näiden edustajat eivät voi sivuuttaa ongelmia, jotka liittyvät paikallis- ja aluetason toimintabudjetteihin, jotka ovat aina rajallisia ja antavat vain vähän mahdollisuuksia investoida rakennuskannan parantamiseen, vaikka nämä investoinnit ovat tuottoisia ja maksavat itsensä nopeasti takaisin.

39.

muistuttaa, että kestävyysperiaatteiden mukaisten rakennusten ympäristölle aiheuttamien hyötyjen lisäksi niistä syntyy myös taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä rakennus- ja kunnossapitokustannusten suhteen, ja korostaa, että komission mainitsemasta markkina-analyysista saatujen tietojen mukaan nk. ”vihreään” rakentamiseen kohdistuvien investointien kustannukset ylittävät vain muutamalla prosentilla perinteisen rakentamisen investointikustannukset.

40.

katsoo, että erityistä huomiota tulee kiinnittää maaseutualueiden sekä pienten ja keskisuurten kaupunkien erityisongelmiin. Niille ominaiset piirteet on tunnustettava määriteltäessä standardeja, tavoitteita ja muita täytäntöönpanotoimia, jotta niihin ei kohdistuisi suhteettomia vaikutuksia tai jotta voidaan tarvittaessa osoittaa niihin nähden korvaavia toimia. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tutkimustoimien painopistealue ”älykkäät kaupungit” tulisikin näin ollen muuttaa muotoon ”älykkäät kaupungit ja alueet”, ja sitä tulisi täydentää uudella painopistealueella ”älykkäät maaseutualueet ja kunnat”.