20.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 415/23

Esittelijä

Cor Lamers (NL, EPP), Schiedamin kaupunginjohtaja

Viiteasiakirjat

Komission tiedonanto – Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma

COM(2013) 918 final

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiettyjen keskisuurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta

COM(2013) 919 final – 2013/0442 (COD)

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta

COM(2013) 920 final – 2013/0443 (COD)

1.

panee merkille Euroopan komission ehdotukset, jotka käsittelevät Euroopan ilmanpuhtautta koskevaa uutta toimintapoliittista pakettia. Komitea tukee ehdotuksia yleisesti ottaen ja erityisesti epäpuhtauksien lähteisiin puuttumista koskevaa lähestymistapaa (Euro-6-henkilöautojen testisyklin parempi täytäntöönpano, kansalliset vähennysvelvoitteet vuodesta 2020 lähtien ja vuoteen 2030 mennessä, keskisuurista polttolaitoksista peräisin olevien epäpuhtauspäästöjen sääntely jne.).

2.

toteaa ilmansaastumisen olevan rajat ylittävä ilmiö, johon on puututtava Euroopan tasolla. Tästä syystä komitea katsoo Euroopan komission tekemien aloitteiden ja säädösehdotusten olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.

3.

toteaa Euroopan komission tavoin ilmansaastumisen olevan suuri ongelma: ilman epäpuhtaudet aiheuttavat eniten ympäristösyistä johtuvia ennenaikaisia kuolemantapauksia EU:ssa – niistä aiheutuu kymmenen kertaa enemmän kuolemantapauksia kuin liikenneonnettomuuksista – ja ne ovat yhteydessä hengitysteiden sairauksiin, sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvauksiin ja syöpään. Ilman saastumista esiintyy eniten taajama-alueilla, missä myös väestötiheys on suuri, sekä sellaisilla alueilla, missä päästöjen vaikutukset voivat johtaa erityisten maantieteellisten olosuhteiden vuoksi – esimerkiksi kapeiden kauttakulkureittien varsilla tai eräissä (joki)laaksoissa – yhdessä vallitsevien erityisten sääolojen kanssa korkeisiin ilman epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Ihmisten terveyden ja ympäristön on edelleen oltava ilmanpuhtautta koskevan EU:n politiikan lähtökohtana.

4.

katsoo ilmanlaadun Euroopassa parantuneen vähitellen (myös) viime vuosien aikana, mutta toteaa, ettei tämä tapahdu tarpeeksi nopeasti. Suuri osa jäsenvaltioista ei pysty ajoissa täyttämään ilmanlaatua koskevan direktiivin säännöksiä, ja 17:ää jäsenvaltiota vastaan on käynnistetty rikkomusmenettelyjä.

5.

on tyytyväinen komission asettamaan pitkän aikavälin tavoitetasoon, mutta toteaa ehdotettuun päästöpolitiikkaan viitaten, että tarvitaan vielä noin kaksi sukupolvea, ennen kuin Euroopan kansalaiset voivat hengittää todella puhdasta ja terveellistä ilmaa. Tämä on vakava huolenaihe.

6.

viittaa ilmansaastumisen rajatylittävään luonteeseen ja katsoo, että ongelmiin puuttuminen edellyttää monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen hallintotaso (EU-, jäsenvaltiotaso sekä alue- ja paikallistaso) kantaa vastuunsa. On sovellettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon saastuttajan vastuu, oikeudellinen toimivalta ja kustannusten oikeudenmukainen jakaminen. Kaikki hallintotasot ovat viime vuosina käynnistäneet monia toimia paikallisen ilmanlaadun parantamiseksi ja jatkavat niiden toteuttamista edelleen, mutta ne edellyttävät riittävää taloudellista tukea sekä tehokkaita poliittisia ja sääntelyvälineitä, jotta halutut tulokset voidaan saavuttaa (esim. Euro 6 -päästörajat). Paikalliset ja alueelliset toimenpiteet ovat tärkeitä, mutta niillä on vain rajallinen (paikallinen) myönteinen vaikutus, ja ne edellyttävät usein suuria investointeja. Paikallisviranomaisten vaikutusvalta, resurssit ja poliittinen toimintavapaus ovat usein rajalliset. Ongelmiin niiden lähteellä puuttuvalla EU-politiikalla ja jäsenvaltioiden lainsäädännöllä on useimmiten paljon suurempi myönteinen vaikutus ilmanlaatuun, ja lisäksi ne ovat useimmissa tapauksissa kustannustehokkaampia. Immissio-vaatimukset pitäisi siksi asettaa ennakolta ongelmien lähteisiin puuttuvan politiikan kautta.

7.

viittaa alueiden komitean vuonna 2012 antamaan suuntaa-antavaan lausuntoon, jossa käsitellään ilmanlaatua koskevan EU-politiikan tarkistamista. Lausunnossa kehotetaan kiinnittämään huomiota politiikan toteutettavuuden parantamiseen ja niin ollen yhdennettyyn lähestymistapaan, kunnianhimoiseen ja ongelmiin niiden lähteellä puuttuvaan EU-politiikkaan sekä EU:n immissiopolitiikan ja emissiopolitiikan kytkemiseen toisiinsa sekä tavoitetason että aikataulujen osalta.

8.

viittaa myös seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tärkeisiin lähtökohtiin ja alueiden komitean siitä antamaan lausuntoon, jossa suositetaan integroinnin ja täytäntöönpanon tehostamista ja yhteistyön parantamista eri viranomaistasojen kesken ympäristöpolitiikassa, ja pitää näitä lähtökohtia tärkeinä myös nyt käsillä olevassa lausunnossa.

9.

toteaa komission ehdotusten merkitsevän konkreettisia askeleita ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan politiikan alalla. Ehdotettujen määräaikojen vuoksi kyseisen politiikan myönteisiä tuloksia joudutaan kuitenkin odottamaan liian pitkään. Ehdotetut toimintalinjat eivät auta jäsenvaltioita eivätkä paikallis- ja alueviranomaisia täyttämään ilmanlaatua koskevan direktiivin normeja ajoissa. Komitea toteaa siksi, että EU:n emissiopolitiikka ja immissiopolitiikka eivät edelleenkään vastaa toisiaan. Tämä ristiriita on ratkaistava.

10.

kannattaa Euroopan komission kunnianhimoisia tavoitteita. Komission pitkän aikavälin tavoite on, että ilmanlaatu ei enää vaikuta (kielteisesti) ihmisten eikä ekosysteemien terveyteen. Euroopan komissio viittaa tässä perustellusti Maailman terveysjärjestön (WHO) vaativiin ohjearvoihin, mutta ei mainitse mitään vuosilukuja tavoitteen aikatauluksi.

11.

panee merkille komission toteamuksen, ettei ilmanlaatudirektiiviä noudateta riittävän hyvin. Useimmissa jäsenvaltioissa normeja ei täytetä (ajoissa) ja 17:ää jäsenvaltiota vastaan on käynnistetty rikkomusmenettelyjä. Komissiolla ei tämän vuoksi ole aikomusta tarkistaa direktiiviä lähitulevaisuudessa. Se tavoittelee direktiivin täytäntöönpanon parantamista, jotta nykyisiä normeja noudatetaan kaikkialla viimeistään vuonna 2020. Mikään ei kuitenkaan muutu muodollisesti: (juridista) velvoitetta voimassa olevien raja-arvojen oikea-aikaisesta noudattamisesta ei ole tarkoitus lykätä.

12.

viittaa tosiasiaan, että suurimpien parannusten on tultava ongelmiin niiden lähteellä puuttuvasta Euroopan unionin politiikasta. Kyseisen politiikan avulla ei viime vuosien aikana ole päästy riittävän lähelle toivottuja tuloksia. Esimerkiksi monien ajoneuvoluokkien päästöt ovat käytännössä suuremmat kuin näitä ajoneuvoluokkia koskevat EU:n vaatimukset edellyttävät. Tämä pätee myös uusimman, Euro 6 -normin mukaisen ajoneuvoluokan tosiasiallisiin päästöihin. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia erityisesti taajama-alueilla ja kauttakulkureittien varsilla. Alueiden komitea toteaa kuitenkin, etteivät poliittiset tavoitteet tai EU:n lainsäädäntö useinkaan ole olleet riittävän kunnianhimoisia.

13.

tukee yleisesti ottaen komission ehdotuksia, jotka koskevat ongelmiin niiden lähteellä puuttuvaa politiikkaa (Euro 6 -henkilöautojen testisyklin parempi täytäntöönpano, kansallisten päästörajojen [National Emission Ceilings, NEC] tiukentaminen, keskisuurista polttolaitoksista peräisin olevien epäpuhtauspäästöjen sääntely jne.). Komitea korostaa, että raskaiden hyötyajoneuvojen olisi tyyppitarkastuksen yhteydessä oltava mukana liikenteessä ja että päästöt olisi mitattava ajoneuvossa olevin laittein (on board). Asetetut enimmäisraja-arvot eivät saa tällöin ylittyä missään toimintatilassa. Komitea on myös samaa mieltä siitä, että nykyiset ja suunnitellut ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat toimintapolitiikat (kuten ekologista suunnittelua koskeva direktiivi, maataloutta koskevat toimenpiteet, teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi, liikkuvia työkoneita koskeva direktiivi, jota sovelletaan myös sisävesiliikenteeseen) voivat auttaa merkittävästi vaadittujen päästövähennysten toteuttamisessa. On tärkeää, että myös tulevina vuosina osoitetaan tähän tarvittavaa kunnianhimoisuutta, jotta se näkyy myös parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevissa vertailuasiakirjoissa (BREF-asiakirjoissa).

14.

pahoittelee kuitenkin, että ehdotettu ongelmiin niiden lähteellä puuttuva EU:n politiikka ei ole aikataulullisesti saati tavoitetasoltaan ilmanlaatudirektiivin velvoitteiden mukainen. Kyseisen politiikan myönteiset vaikutukset eivät tule näkyviin ajoissa. Komitea on jo aiemmin, vuonna 2012 antamassaan lausunnossa, suosittanut EU:n immissiopolitiikan ja EU:n emissiopolitiikan yhteensovittamista. Komissio on kuitenkin tehnyt valinnan, jonka mukaan ilmanlaatudirektiiviä tarkistetaan vasta sen jälkeen, kun ongelmiin niiden lähteellä puuttuva politiikka on tehnyt tehtävänsä. Aikataulut huomioon ottaen ongelmiin niiden lähteellä puuttuvan politiikan myönteisiä vaikutuksia voidaan kuitenkin odottaa asteittain vasta vuosien 2020 ja 2030 välisenä ajanjaksona. Tämän perusteella voidaan olettaa, että komission kunnianhimoiset tavoitteet toteutuvat aikaisintaan aikavälillä 2030–2050.

15.

panee merkille, että Euroopan komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyjä 17:ää jäsenvaltiota vastaan, vaikka asetetuissa määräajoissa ei oteta riittävästi huomioon sitä, kuinka kauan kestää, että ongelmiin niiden lähteillä puuttuvan toimintapolitiikan vaikutukset alkavat näkyä. Komitea kehottaa komissiota noudattamaan erityistä huolellisuutta tämän kaltaisten menettelyjen toimeenpanossa ja valitsemaan realistisiin määräaikoihin perustuva rakentavampi toimintamalli.

16.

ehdottaa, että jäsenvaltioille myönnetään tietyin ehdoin pidempi saneerausjakso, jossa otetaan huomioon ne määräajat, joiden kuluttua komission ehdottaman, ongelmiin niiden lähteellä puuttuvan politiikan tuloksia voidaan alkaa odottaa. Ehtoihin tulee kuulua sellaisen saneerausohjelman laatiminen, johon sisältyvät ne toimenpiteet, joiden avulla immissioraja-arvot voidaan täyttää.

17.

korostaa, että tämä ehdotus ei vapauta jäsenvaltioita velvollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä. Komissio voisi – yhdenvertaisuutta oikeuden edessä koskevan periaatteen huomioon ottaen – kuitenkin asettaa samankaltaisia ehtoja, joita se soveltaa (ja on soveltanut) poikkeuksien myöntämisen yhteydessä (1). Täten pitäisi varmistaa, että kyseiset jäsenvaltiot käynnistävät riittäviä poliittisia toimintalinjoja ja ryhtyvät riittäviin toimenpiteisiin pystyäkseen kohtuullisessa ajassa täyttämään ilmanlaatudirektiivissä asetetut pitoisuuksien raja-arvoja koskevat vaatimukset.

18.

toteaa, että edellä esitetty vaihtoehto eroaa Euroopan komission tällä hetkellä soveltamasta poikkeuksen siirtymäajasta. Siinä otetaan huomioon myös määräajat, joiden kuluessa komission ehdottaman, ongelmiin niiden lähteellä puuttuvan politiikan vaikutukset toteutuvat.

19.

huomauttaa tässä yhteydessä, että paikallisen ilmansaastumisen aiheuttajana on kansainvälisten, kansallisten, alueellisten ja paikallisten lähteiden ja niistä peräisin olevien päästöjen yhdistelmä. Kaikki hallintotasot ovat vastuullisia, ja komitea katsoo, että jäsenvaltioiden laatimat saneerausohjelmat on valmisteltava tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa. Jäsenvaltiot voivat suunnitelmissaan esimerkiksi sopia muuttavansa verotusjärjestelmäänsä niin, että sen avulla edistetään ympäristöystävällisempien ja ehkäistään saastuttavien liikennemuotojen käyttöä. Paikallis- ja alueviranomaiset voisivat vaikuttaa tässä esimerkiksi ottamalla käyttöön ympäristövyöhykkeitä.

20.

katsoo lisäksi, että pidättyväisyys rikkomusmenettelyiden toimeenpanossa on tärkeää, sillä rikkomusmenettelyistä voi seurata sakkoja ja useissa jäsenvaltioissa on (valmisteilla) lainsäädäntöä, jonka perusteella sen kaltaiset sakot voidaan periä paikallis- alueviranomaisilta. Vuoden 2012 lausunnossaan alueiden komitea ilmaisee pitävänsä kaiken tyyppistä sakkojen siirtämistä paikallis- ja alueviranomaisille epäoikeudenmukaisena. Ilmanlaatua koskevissa kysymyksissä eri hallintotasojen välisessä vastuunjaossa on noudatettava vahvaa vastavuoroisuutta. On epäoikeudenmukaista asettaa vastuuseen vain yksi hallintotaso ja määrätä sakkoja vain yhdelle julkishallinnon tasolle. Ei myöskään ole perusteltua, että vastuullisena pidetään juuri sitä hallintotasoa, jonka vaikutusvalta on vähäisin, kun monissa jäsenvaltioissa periaatteelliset valinnat tehdään valtakunnallisella tasolla.

21.

huomauttaa todenneensa vuonna 2012 antamassaan lausunnossa, että on tärkeää tutkia, olisiko alkuainemuodossa oleva hiili/noki terveyden näkökulmasta parempi indikaattori kuin PM2,5 ja PM10. Euroopan komissio ei asetu kannattamaan tämäntyyppisten ehdotusten tarkempaa tutkimista. Alueiden komitea katsoo edelleen, että on tärkeää jatkaa aiheen tutkimista. Euroopan komissio kiinnittää Euroopan ilmanpuhtautta koskevassa paketissa joka tapauksessa huomiota nokeen, ja komitea on tyytyväinen sitoumukseen, jonka mukaan ”pienhiukkaspäästöjen (PM 2.5) vähennysten toteuttamisessa kiinnitetään erityistä huomiota mustan hiilen – joka on toinen tärkeä lyhytvaikutteinen ilmansaaste metaanin ohella – päästöjen alentamiseen”.

22.

on tyytyväinen komission suosittamaan yhdennettyyn lähestymistapaan ja muistuttaa, että on tärkeää sovittaa yhteen toisiinsa kytköksissä olevat politiikat, kuten ilmasto- ja energiapolitiikka, talous- ja teollisuuspolitiikka sekä maatalous- ja liikennepolitiikka.

23.

katsoo, että tämä yhdennetty lähestymistapa ilmenee vaikutuksiltaan myös EU:n rahastoissa. Jos rahastoissa osoitettaisiin enemmän joustavuutta ja suotaisiin parempi prioriteettiasema ilmanlaadun parantamiseen tähtääville toimenpiteille, ilmanlaatutavoitteet voitaisiin toteuttaa helpommin, ja komissio vastaisi asianmukaisesti toiveeseen yhdennetystä lähestymistavasta. Alueiden komitea kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia hankkimaan aktiivisesti varoja unionin rahastoista.

24.

on tyytyväinen siihen, että komissio pitää innovointia ja tiedonvaihtoa tärkeänä ilmanlaatua koskevissa kysymyksissä ja että se tapahtuisi esimerkiksi kannustamalla kokeiluhankkeita sekä laajentamalla paikallis- ja aluetason käytettävissä olevaa keinovalikoimaa ilmanlaadun hallinnoimisessa.

25.

toteaa. että ilman saastuminen aiheutuu suurelta osin maanteiden moottoriajoneuvoliikenteestä. Vuonna 2012 annetussa lausunnossa todetun mukaisesti on tärkeää tarjota pysyvää tukea vaihtoehtoisten käyttövoimateknologioiden, kuten ladattavien hybridiajoneuvojen, sähköajoneuvojen, vetykäyttöisten ajoneuvojen yms., tiimoilta tehtävään tutkimukseen ja niiden käytön edistämiseen. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös suosituksiin, jotka se esitti tiedonantoa ”CARS 2020” käsittelevässä lausunnossaan.

26.

pitää tärkeänä, että tälle aloitteelle sekä muille ilmanlaatua koskeville aloitteille varataan myös tulevaisuudessa riittävät määrärahat esimerkiksi rakennerahastojen sekä Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Life-ohjelman kautta.

27.

katsoo, että EU:n politiikka tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämiseksi on tärkeä väline ilmansaastumisen vähentämiseksi EU:ssa. Se edistää ehdottoman välttämätöntä puuttumista tärkeisiin saastumisen lähteisiin, kuten maataloudesta ja teollisuudesta peräisin oleviin päästöihin.

28.

kannattaa näin ollen komission jäsenvaltioille ehdottamia täydentäviä kansallisia vähennysvelvoitteita, joita sovellettaisiin vuodesta 2020 lähtien ja vuoteen 2030 mennessä. Ne ovat hyvin tärkeitä (tausta)pitoisuuksien vähentämiseksi paikallis- ja aluetasolla.

29.

myöntää olevan tarpeen asettaa tarkistetun Göteborgin pöytäkirjan avulla uusia kansainvälisiä tavoitteita vuotta 2020 silmällä pitäen. Näin kannustetaan myös EU:n ulkopuolisia maita toteuttamaan ilmanlaatua koskevaa politiikkaa. Tarkistetussa Göteborgin pöytäkirjassa ei kuitenkaan edellytetä jäsenvaltioilta täydentäviä toimenpiteitä ennen vuotta 2020, ja täydentäviä kansallisia vähennysvelvoitteita suunnitellaan vasta pidemmällä aikavälillä.

30.

toteaa tämän merkitsevän sitä, että ilmansaastumista aiheuttavien aineiden päästöjen merkittävään vähentämiseen ei toistaiseksi ryhdytä, eikä paikallis- ja alueviranomaisten pyrkimyksille täyttää määräajassa ilmanlaatudirektiivissä asetetut immissiovaatimukset anneta lisätukea, ennen kuin tiukennetut kansalliset päästövaatimukset tuottavat tulosta.

31.

suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotuksen 6 artiklan säännökseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on arvioitava kansallisissa ilmansaastumisen valvontaohjelmissaan, missä laajuudessa kansalliset päästölähteet todennäköisesti vaikuttavat ilmanlaatuun niiden omalla alueella ja naapurijäsenvaltioissa, ja otettava huomioon tarve vähentää ilmaa saastuttavia päästöjä, jotta ilman laatua koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa niiden alueella ja mahdollisesti myös naapurijäsenvaltioissa. AK toivoo, että tämä säännös sisältyy myös lopulliseen direktiiviin.

32.

kehottaa asettamaan tavoitetasoltaan riittävän kunnianhimoiset kansalliset vähennysvelvoitteet vuotta 2030 ajatellen. Komission vaikutustenarviointi osoittaa, että ehdotuksissa tavoiteltua korkeampi tavoitetaso on mahdollista saavuttaa kustannustehokkaasti. Tämän vuoksi komitea kehottaa pitämään kiinni vähintäänkin ehdotetuista, vuotta 2030 koskevista vähennysvelvoitteista, ja kehottaa tiukentamaan vähentämissitoumuksia entisestään aina kun se on mahdollista. Vaaditut vähennystasot on kuitenkin pidettävä taloudellisesti kohtuullisina ja mukautettava hyödynnettävissä oleviin teknologisiin mahdollisuuksiin.

33.

suosittaa, että vuotta 2025 varten asetetaan välitavoitteita, jotka ovat samalla tavoin sitovia kuin vuotta 2020 ja vuotta 2030 koskevat tavoitteet. Tällä tavoin luodaan yksi kontrolliajankohta lisää, minkä avulla jäsenvaltiot velvoitetaan aloittamaan haitallisten päästöjen vähentäminen ajoissa.

34.

kannattaa ehdotettuja joustavuusmekanismeja, mutta painottaa, ettei niitä pidä käyttää perusteena jättää puuttumatta tilanteeseen, mikäli politiikka ei tuota toivottuja vaikutuksia.

35.

tukee komission aloitetta, joka koskee lainsäädäntöehdotusta päästövaatimusten (rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset) asettamiseksi keskisuurille polttolaitoksille, joiden kapasiteetti on 1–50 MW. Tällaisia polttolaitoksia on EU:ssa noin 1 42  986 kappaletta. Ehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön tämän luokan polttolaitoksia koskevaa EU-lainsäädäntöä, jota tähän asti ei ole ollut olemassa. Komission ehdotus koskee vain rikkidioksidia, typen oksideja ja hiukkasia. Komitea pyytää Euroopan komissiota harkitsemaan, olisiko tulevassa lainsäädännössä tarkoituksenmukaista asettaa myös hiilimonoksidia koskevia päästövaatimuksia.

36.

katsoo, että keskisuuria polttolaitoksia koskevat kunnianhimoiset tavoitteet ovat huomattavan tärkeitä kansallisten päästövähennysvelvoitteiden ja ilmanlaatudirektiivin tavoitteiden saavuttamisen kannalta, mutta eräissä tapauksissa on myös tärkeää siirtyä fossiilisista polttoaineista biomassan hyödyntämiseen ottamalla käyttöön tarvittavat mekanismit ja järjestelmät biomassan polttamisesta syntyvien päästöjen vähentämiseksi. Kaikkein edistyneimpien saatavilla olevien tekniikoiden määrittäminen on tämän kannalta ratkaisevan tärkeää. Uusia laitoksia varten on olemassa hyviä esimerkkejä, joissa mahdollistetaan tiukkojen päästönormien saavuttaminen primääritoimenpiteiden avulla, esimerkiksi maakaasulla toimivien kattiloiden ja turbiinien osalta.

37.

katsoo, että energiantuotantoon tarkoitettujen pienten ja keskisuurten polttolaitosten tuottamien päästöjen osuutta kansallisissa päästötaseissa tulee voida tarkastella päästövähennysten kustannustehokkuuden kannalta.

38.

odottaa EU:n ilmanlaatupolitiikalta ennustettavuutta, pitkäjänteisyyttä sekä luontevaa koherenssia ilmasto- ja energiapolitiikan ja muiden EU politiikoiden kanssa.

39.

pitää tärkeänä selkeyttää liitettä IV direktiivissä määrättyjen mittausten suoritustiheyden, parametrien ja mittausmenetelmien osalta. Nämä tiedot ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan keskustella direktiivin toteutettavuudesta ja siinä asetetuista päästövaatimuksista.

40.

toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa on jo olemassa keskisuuria polttolaitoksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä. Tietyissä tapauksissa päästöjä koskevat vaatimukset ovat tiukempia kuin ehdotetut EU:n vaatimukset. Toisissa tapauksissa taas ne eivät ole sitä. Ympäristön ja terveyden kannalta on tärkeää, että tiukempia vaatimuksia asettaneet jäsenvaltiot voivat soveltaa niitä edelleen.

41.

pitää välttämättömänä, että pienten ja keskisuurten polttolaitosten MCP-direktiivissä otetaan huomioon kustannustehokkuus määritettäessä päästöjen, kuten hiukkasten, raja-arvoja sekä olemassa oleville että uusille laitoksille.

42.

pyytää toteutettavuutta ja suhteellisuutta silmällä pitäen tarkastelemaan myös muita mahdollisuuksia eriyttää toimet tarkemmin. Tämä voisi perustua esimerkiksi tehoon ja käytettyyn polttoaineeseen, etenkin silloin, kun raja-arvot voidaan saavuttaa vain kalliin jälkikäsittelytekniikan avulla ja kustannukset rasittavat suhteellisesti enemmän pieniä laitoksia. Ei-tavanomaisten polttoaineiden (kuten prosessikaasujen ja -nesteiden, biokaasun jne.) osalta tulee tarkastella mahdollisuuksia lisätä räätälöintiä. Pohjana olevan tekniikan suurten erojen vuoksi tulisi lisäksi myös tarkastella eriyttämistä laitostyypin mukaan (esim. jako kaasuturbiineihin, moottoreihin, kattiloihin ja muihin). Sovellettaessa liian tiukasti vain yhtä lähestymistapaa vaarana on, että vaatimukset ovat joskus turhan ankaria tietyille laitostyypeille.

43.

katsoo, että ehdotetut rekisteröintiä ja valvontaa koskevat vaatimukset voivat joissakin tapauksissa merkitä suuria (ylimääräisiä) hallinnollisia rasitteita viranomaisille ja yrityksille. Tätä asiaa on tarkasteltava kriittisesti. Yksi konkreettinen esimerkki ovat kuumavesikattilat, joiden osalta usein tapahtuvilla mittauksilla on teknisestä näkökulmasta katsottuna vähän lisäarvoa annettavana, sillä vanhentumisella ja likaantumisella ei kuumavesikattiloiden osalta ole niin suurta merkitystä kuin esimerkiksi moottorien tapauksessa.