14.5.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 134/39

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

2013/C 134/10

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla (1).

MUUTOSHAKEMUS

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu  (2)

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

ASETUKSEN 9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS

”MIEL DE CORSE”/”MELE DI CORSICA”

EY-Nro: FR-PDO-0105-0066-20.04.2011

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Eritelmän kohdat, joita muutos koskee

—		Tuotteen nimi
—	☒	Tuotteen kuvaus
—		Maantieteellinen alue
—	☒	Alkuperätodisteet
—	☒	Tuotantomenetelmä
—	☒	Yhteys maantieteelliseen alkuperään
—	☒	Merkinnät
—	☒	Kansalliset vaatimukset
—	☒	Muu (ryhmittymän ja valvontarakenteiden yhteystietojen päivitys)

2.   Muutoksen tyyppi

—	☒	Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos
—		Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu
—		Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)
—		Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3.   Muutokset

3.1   Tuotteen kuvaus

Tämä kohta yhdenmukaistetaan valvotusta alkuperänimityksestä 30. tammikuuta 1998 annetun asetuksen ja sen 1. kesäkuuta 1999 annetun teknisen täytäntöönpanoasetuksen kanssa. Muutokset ovat seuraavat:

a)

Tuotteen kuvauksen selkeyttämiseksi eritelmään lisätään valvotun alkuperänimityksen hyväksymistä koskevassa kansallisessa tekstissä määritellyt hunajatyypit, jotka vastaavat eri vuodenaikojen mehiläistuotantoja. Siihen lisätään myös maininta hunajan tyyppiluokittelun vapaavalintaisuudesta, jos valvotun alkuperänimityksen saanutta hunajaa ei järjestelmällisesti kuvata jollakin kuudesta maininnasta.

b)	Korjataan kirjoitusvirhe: hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on enintään 10 mg/kg kauppakunnostusvaiheessa eikä korjuuvaiheessa.

Lisäksi eräiden hunajoiden hydroksimetyylifurfuraalipitoisuuden ja vesipitoisuuden raja-arvoja muutetaan seuraavista syistä:

Silloin kun suhteellinen ilmankosteus on yli 60 %, mehiläiset eivät voi valmistaa hunajaa, jonka vesipitoisuus on alle 18 %. Tällaisia ovat erityisesti kosteiden metsien (esim. kastanjametsien) varjossa tai hyvin kosteana vuodenaikana (Korsikan syksy) tuotetut hunajat. Näin ollen Châtaigneraie- ja Maquis d’automne -hunajat ovat luontaisesti kosteita. Niiden vesipitoisuutta ehdotetaan nostettavan 19 prosenttiin, koska muutos ei heikennä tuotteen laatua.

Maquis de printemps -hunajoilla, jotka on saatu kanervasta (Erica arborea), fruktoosin ja glukoosin suhde on alhainen ja di- ja trisakkaridipitoisuus korkea, minkä vuoksi ne kiteytyvät hyvin nopeasti. Sen vuoksi mehiläishoitajat usein sulattavat hunajan: lämpötilan noustessa vesi poistuu sokerista nopeammin ja syntyy hydroksimetyylifurfuraalia. Sokerin kuivumista edistää myös kanervahunajan happamuus; pH on 3–4. Siksi näiden hunajoiden hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on luontaisesti muita hunajia korkeampi. Sen vuoksi ehdotetaan, että Maquis de printemps -kanervahunajan hydroksimetyylifurfuraalipitoisuudeksi vahvistetaan kauppakunnostusvaiheessa enintään 12 mg/kg.

3.2   Maantieteellinen alue

Eritelmässä on selvyyden vuoksi toistettu tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava maantieteellisellä alueella (keruu ja dekantointi).

3.3   Alkuperätodisteet

Kohta ”Tekijät, jotka osoittavat, että tuote on peräisin maantieteelliseltä alueelta” on konsolidoitu kansallisen lainsäädännön ja sääntelyn kehityksen perusteella sisällyttämällä siihen erityisesti ilmoitus- ja rekisteröintivelvoitteet tuotteen jäljitettävyyden ja tuotanto-olojen seurannan varmistamiseksi.

Muutos liittyy alkuperänimitysten valvontajärjestelmän uudistukseen, joka otettiin käyttöön maa- ja metsätaloustuotteiden, elintarvikkeiden ja kalastustuotteiden lisäarvon parantamisesta 7. joulukuuta 2006 annetulla lailla 2006-1547. Nykyään toimijoilta vaaditaan ilmoitus, jossa ne vakuuttavat pystyvänsä noudattamaan hakemaansa tunnukseen liittyvän eritelmän vaatimuksia. Alkuperänimityksen ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” eritelmien valvonta hoidetaan valvontaelimen laatiman valvontasuunnitelman mukaan.

Tähän kohtaan on lisäksi tehty useampien rekistereitä ja ilmoitusasiakirjoja koskevien määräysten lisäyksiä ja täydennyksiä hunajoiden jäljitettävyyden parantamiseksi.

Eritelmään on lisätty tarkistettua alkuperänimitystä koskevien kansallisten tekstien perusteella seuraava edellytys: ”Nimityksen nimen sisältävä sinetti mahdollistaa tuotteen tunnistamisen sekä tuotettujen ja kaupan pidettyjen määrien valvonnan. Sinetin on oltava purkissa näkyvällä paikalla.”

Sinetillä on kaksi tarkoitusta: ensinnäkin se on väline jäljitettävyysketjua varten ja toiseksi se on väline tuotteen tunnistamiseksi. Koska se on väline jäljitettävyyden varmistamiseksi, se on kiinnitettävä jokaiseen alkuperänimityksen saaneen hunajan pakkaukseen. Sinetti auttaa myös tuotteen tunnistamisessa, koska siinä on maininta ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica”.

3.4   Tuotantomenetelmä

Tämä kohta yhdenmukaistetaan valvotusta alkuperänimityksestä 30. tammikuuta 1998 annetun asetuksen ja sen 1. kesäkuuta 1999 annetun teknisen täytäntöönpanoasetuksen kanssa. Tekstiin on lisätty seuraavat kyseisistä teksteistä johtuvat edellytykset:

—	Kiellettyjen viljeltyjen lajien luettelo: erityisesti rapsi, auringonkukka, punanätkin, tattari, esparsetti.

—	Kennoissa on käytettävä yksinomaan puhdasta mehiläisvahaa.

—	Polttoaineena sallittujen lajien luettelo: männynneulaset, eukalyptuksen lehdet, rosmariini, jne.

—	Mehiläisten ruokkimiskielto alkaa 15 päivää ennen mesisadon alkamista ja kestää hunajankorjuuseen asti.

—

Hunaja on kerättävä vahakannen peittämistä kennoista. Sana ”kokonaan” on poistettu virkkeestä ”Hunaja on kerättävä vahakannen kokonaan peittämistä kennoista”. Hunajakennot eivät koskaan ole kokonaan vahakannen peittämiä, edes silloin kun hunaja on kypsää ja keruuvalmista. Ilmaisu ”kokonaan” ei ole käytännössä asianmukainen, koska vaikka suurin osa kennosta on vahakannen peittämä, joistakin yksittäisistä kennoista se voi puuttua.

—	Keruu- ja kauppakunnostustilaa koskevat edellytykset.

—	Suodattimen silmäkokoa koskevat vaatimukset: niiden on päästettävä läpi hunajan ainesosat sovellettavan standardin mukaisesti.

—	Hunajan sulattaminen on sallittua (yhden kerran).

—	Kiteytymistä koskeva edellytys: ”Kontrolloitu kiteyttäminen on sallittua, ja se on tehtävä hyvien mehiläishoitokäytäntöjen mukaisesti.”

c)	Ilmaisu ”Hunaja, josta saadaan käyttää alkuperänimitystä ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica”, on kerättävä ja dekantoitava yksinomaan Korsikalla.” on siirretty eritelmän kohtaan ”Maantieteellisen alueen tarkka rajaus”.

d)	Ilmaisu ”Hunajan valmistuksessa käytetyn siitepölyn on oltava korsikalaista alkuperää. Kauppakunnostusvaiheessa hunajan vesipitoisuuden on oltava alle 18 prosenttia ja hydroksimetyylifurfolin pitoisuuden enintään 10 mg.” on siirretty kohtaan ”Tuotteen kuvaus”.

3.5   Yhteys maantieteelliseen alkuperään

Tätä kohtaa on päivitetty maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 510/2006 säännösten mukaisesti.

Siihen on myös lisätty tietoja, jotka selventävät Korsikan hunajan ominaisuuksien, maantieteellisen alueen ja tietotaidon välistä yhteyttä.

3.6   Merkinnät

Tätä kohtaa on päivitetty siten, että maininta ”appellation d’origine contrôlée” tai ”AOC” korvataan maininnalla ”appellation d’origine protégée” tai ”AOP” ja että Euroopan unionin SAN-tunnuksen on oltava tuotteiden päällysmerkinnöissä.

Eritelmään on lisätty tarkistettua alkuperänimitystä ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” koskevien kansallisten tekstien perusteella seuraava edellytys: ”Nimityksen nimen sisältävä sinetti mahdollistaa tuotteen tunnistamisen sekä tuotettujen ja kaupan pidettyjen määrien valvonnan. Sinetin on oltava purkissa näkyvällä paikalla.”

3.7   Kansalliset vaatimukset

Kansallisen lainsäädännön ja sääntelyn kehitystä ajatellen kohta ”Kansalliset vaatimukset” esitetään taulukossa, jossa on keskeiset valvottavat kohdat, niiden viitetiedot ja arviointimenettely.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”MIEL DE CORSE”/”MELE DI CORSICA”

EY-Nro: FR-PDO-0105-0066-20.04.2011

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Nimi

”Miel de Corse”/”Mele di Corsica”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

Luokka 1.4 –

Muut eläinperäiset tuotteet (munat, hunaja, erilaiset maitotuotteet paitsi voi, jne.)

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” on hunaja, jota saadaan erilaisista kukkalajeista, joilla on tyypilliset saaren kasviston ominaisuudet.

Nämä yleisominaisuudet voivat esiintyä erilaisina hunajatyyppeinä, jotka vastaavat eri vuodenaikojen mehiläistuotantoja ja joilla on seuraavat nimitykset:

Printemps

Maquis de printemps

Miellats du maquis

Châtaigneraie

Maquis d’été

Maquis d’automne.

”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” -hunajan tuoksu, aromi ja maku voivat vaihdella eri tyyppivalikoiman mukaan. Hunajassa ei saa olla vieraita hajuja, aromeja eikä makuja.

Jotta hunaja voi saada jonkin hunajatyyppien nimityksistä, sen on oltava seuraavassa määriteltyjen ulkonäköä, tuoksua ja makua koskevien ominaisuuksien mukainen, minkä lisäksi sen siitepölykoostumuksen on oltava seuraavassa määriteltyjen kasviyhdistelmien mukainen.

Hunaja	Ulkonäkö	Tuoksu	Maku	Tärkeimmät kasviyhdistelmät
Printemps	Hyvin vaaleasta kullan-vaaleaan	Intensiteetti: miedosta keskivahvaan	Maun intensiteetti: miedosta keskivahvaan	Klementiinipuu (Citrus aurentium x deliciosa) yhdistyneenä hedelmäpuihin ja kiiviköynnöksiin sekä erilaisiin istutuksia ympäröivän macchia-maaston lajeihin: kistukset, tammet, maitteet, pajut, vatukat, ruusu, välimerenmyrtti, eukalyptus, kistuksenloisio tai soihdut (Asphodelus sp.) tai virna (Vicia sp.) tai neidonkieli (Echium sp.) tai Galactites-maito-ohdakkeet yhdistyneinä erilaisiin istutuksia ympäröivän macchia-maaston lajeihin (ks. Erica-macchia)
		Laatu: kasvimainen, kukkainen (kypsytetty hedelmä tai maitotuote)	Laatu: hedelmäinen, kukkainen, herkän tuore tai tuoreen hedelmäinen, kasvinen, maitoinen
			Maku: normaalin tai keskimakea, vailla erityistä hapokkuutta tai hennon hapokas
			Pysyvyys ja jälkimaku: lyhyestä keskipitkään, vailla jälkimakua
Maquis de printemps	Meripihkasta tummaan meripihkaan	Intensiteetti: keskivahva	Maun intensiteetti: keskivahva, kohtuullisen tai täyteläinen	Puukanerva (Erica arborea) yhdistyneenä muihin mesikasveihin, erityisesti tupsulaventeliin (Lavandula stoechas) ja/tai: — pajuihin (Salix sp.) — maitteisiin (Lotus sp.) — neidonkieleen (Echium sp.) — apiloihin, soihtuihin — kellovihmoihin, piikkivihmoihin — oramasmaloon (Anthyllis hermanniae) — teurikoihin (Teucrium sp.), väriherneisiin (Genista sp.) — tylppöorapihlajaan (Crataegus monogyna) jossa seuraavien siitepölyä: — kistukset, tammet, mannasaarni — puksipuu ja/tai kastanja
		Laatu: enemmän tai vähemmän ”kookosmaisen” kukkainen, lakritsainen, nahkainen	Laatu: herkkä, varsin tyypillinen. Tumma toffee, kaakao
			Maku: normaalin makea vailla erityistä hapokkuutta tai karvautta
			Pysyvyys ja jälkimaku: lyhyestä keskipitkään, jälkimaku lyhyt
Miellats du maquis	Tumma	Intensiteetti: mieto	Maun intensiteetti: keskivahvasta vahvaan, kohtuullisen tai varsin täyteläinen	Kolme kistuslajia (Cistus sp.) yhdistyneinä tupsulaventeliin; keltakistuksenloisio (Cytinus hypocistis), piikkivihma, vuorimunkki (Jasione montana), Galactites-maito-ohdakkeet, välimerenmyrtti (Myrtus communis), eukalyptukset tai Tammet (Quercus sp.) ja erilaiset istutuksia ympäröivän macchia-maaston lajit; ks. Erica-macchia
		Laatu: kasvinen, puumainen, hieman pistävä, toffeinen, kevyen eläinmäinen, myskinen	Laatu: kypsä hedelmä, kuiva. Kypsytetty sokeri, lakritsa, toffee (balsamico, kuumennettu viini)
			Maku: ei liian makea, kohtuullisen hapokas, maltainen
			Pysyvyys ja jälkimaku: varsin pysyvä, pitkä
Chataigneraie	Meripihkasta tummaan meripihkaan	Intensiteetti: keskivahvasta vahvaan	Maun intensiteetti: keskivahvasta vahvaan	Kastanja (Castanea sativa) yhdistyneenä lähinnä: vatukoihin (Rubus sp.) ja macchia-tyypin yhdistelmiin: — Erica — Anthyllis — Teucrium — Genista yhdessä tammien, kistusten, muratin (Hedera helix) ja kärhöjen (Clematis sp.) kanssa
		Laatu: fenolinen, aromaattinen, puumainen, tanniininen	Laatu: fenolinen, ylikypsä omena
			Maku: aavistuksen makea, tanniininen, selkeän karvas (enemmän tai vähemmän)
			Pysyvyys ja jälkimaku: hyvin pysyvä, pitkä. Karvas jälkimaku
Maquis d’ete	Vaaleasta vaaleaan meripihkaan	Intensiteetti: miedosta hyvin mietoon	Maun intensiteetti: keskivahva, varsin aromaattinen vaalealle hunajalle	— Oramasmalo (Anthyllis hermanniae) — Eri värihernelajit (Genista sp.) — Meriteurikka (Teucrium marum) — Vatukat (Rubus sp.) — Korsikan ajuruoho (Thymus herba-barona)
		Laatu: kasvinen, hunajainen	Laatu: kukkainen, hedelmäinen, aromaattinen, aromaattisen puumainen
			Maku: varsin makea vailla erityistä hapokkuutta tai karvautta
			Pysyvyys ja jälkimaku: lyhyt pysyvyys, vailla jälkimakua
Maquis d’automne	Vaalea meripihka	Intensiteetti: keskivahvasta vahvaan	Maun intensiteetti: keskivahvasta vahvaan	Lännenmansikkapuu (Arbutus unedo) yhdistyneenä seuraaviin: — muratti (Hedera helix) — kastanja (Castanea sativa) — vatukat (Rubus sp.) — isotahmakko (Inula viscosa) — piikkisarsaparilla (Smilax aspera)
		Laatu: fenolinen, kahviporomainen, kaarnamainen, puumainen (katkerokasvista tehty mehiläispesä)	Laatu: fenolinen, kahviporomainen
			Maku: varsin selkeä, selvästi maistuva karvaus
			Pysyvyys ja jälkimaku: pysyvästä hyvin pysyvään, katkera jälkimaku

Hunajan on oltava ominaisuuksiltaan seuraavanlainen:

siitepöly korsikalaista alkuperää;

vesipitoisuus alle 18 % lukuun ottamatta kastanjapuuhunajaa ja myöhäisen mesisadon Maquis d’automne -hunajoita, joiden vesipitoisuuden on oltava alle 19 %;

hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus pakattaessa enintään 10 mg/kg lukuun ottamatta Maquis de printemps -kanervahunajaa (Erica arborea), jonka hydroksimetyylifurfuraalipitoisuuden on kauppakunnostusvaiheessa oltava enintään 12 mg/kg.

Hunajan on oltava peräisin Apis mellifera mellifera L. -mehiläisen korsikalaisen ekotyypin Korsikan luonnonvaraisista kasveista keräämästä medestä ja/tai mesikasteesta.

Sitrushedelmäviljelmiä lukuun ottamatta viljellyistä lajikkeista saadusta hunajasta ei saa käyttää alkuperänimitystä (erityisesti rapsi-, auringonkukka-, punanätkin-, tattari ja esparsettihunajat).

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)

—

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

Mehiläisten ruokkimiskielto alkaa 15 päivää ennen mesisadon alkamista ja kestää hunajankorjuuseen asti.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Hunaja on suodatettava ja dekantoitava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

—

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Suojatun alkuperänimityksen ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” saaneen hunajan merkinnöissä on oltava yleislainsäädännössä säädettyjen pakollisten mainintojen lisäksi

—	maininta ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica”,

—	maininta ”appellation d’origine protégée” (suojattu alkuperänimitys) tai ”AOP” (SAN),

—	Euroopan unionin SAN-tunnus.

Maininta ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” on kirjoitettava kirjaimin, kirjaimilla, jotka ovat kooltaan vähintään puolet pakkausmerkinnän suurimmista kirjainmerkinnöistä, ja välittömästi sen edessä tai jäljessä on oltava maininta ”appellation d’origine protégée” tai ”AOP” ilman mitään välimainintoja.

Maininnat on tehtävä selkeästi, luettavasti ja pysyvästi. Ne on merkittävä samaan kenttään kuin mahdolliset toissijaiset, eri muotoja koskevat merkinnät.

Kukka- tai kasvialkuperä voidaan mainita ainoastaan hunajatyypin täydennyksenä; tällöin tuote on pitänyt saada pääasiallisesti mainitusta alkuperästä ja sillä on oltava sen aistinvaraiset, fysikaalis-kemialliset ja siitepölykoostumukseen liittyvät ominaisuudet.

Nimityksen nimen sisältävä sinetti mahdollistaa tuotteen tunnistamisen sekä tuotettujen ja kaupan pidettyjen määrien valvonnan. Sinetin on oltava purkissa näkyvällä paikalla.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteellinen alue kattaa koko Korsikan saaren (Haute-Corsen ja Corse-du-Sudin departementit).

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys

Erityinen fyysinen ympäristö

Saaren maantieteelliset ominaispiirteet:

Korsikan saaren luonnonympäristö on omalaatuinen, ja tuotantoalue on nimenomaan helppo määritellä, koska Korsika on saari.

Korsika on erittäin vuoristoinen saari. Geologisesti se jakautuu kolmeen: lännessä ja etelässä kiteytynyttä magmakiveä, pohjoisessa ja idässä liuskekiveä ja keskiosassa sedimenttialankoa.

Maaperä on varsin hapanta, joten kasvisto on valtaosin happamassa maaperässä viihtyvää.

Korsikalla on leuto ilmasto ja paljon mutta epäsäännöllisiä sateita.

Ilmasto voidaan jakaa kolmeen tyyppiin, koska lämpötila- ja sademäärävaihtelut ovat suuret rannikon ja vuortenhuippujen välillä. Luonnonympäristössä kasvaa luontaisesti omaperäinen kasvisto, jossa esiintyy Korsikalle ominaisia kasvien yhdistelmiä ja kasvivyöhykkeitä.

Korsikan macchia on maastona omaperäinen rakenteellisten ominaisuuksiensa, arkkitehtuurinsa ja kasvilajistonsa vuoksi ja näin ollen olennainen osa saaren maaperää. Macchia on saaren kotoperäistä kasvistoa ja kattaa laajat alueet rannikolta noin 1 200 metrin korkeuteen koko saarella.

Tietyt kasvilajit kattavat maaperän tiiviisti ja ovat levinneet laajalti rannikolta vuoristoon, jossa ne kukkivat eriaikaisesti. Näin on jatkuvasti tarjolla mesikasveja, joiden määrä vaihtelee vuodenajan sään mukaan: koko kevätkauden ajan puukanervaa, alkukesästä kastanjapuita sekä syksyllä ja talvella lännenmansikkapuita.

Näiden koko alueella esiintyvien pääkasvien lisäksi on muita paikallisempia lajeja, joilla on erityisvaatimukset maaperän ja/tai lämpötilan osalta. Niiden perustella voidaan määritellä mikroaluetasoisia ominaisuuksia.

Perinteinen mehiläistalous on kehittynyt tämän omaperäisen kasviston mahdollisuuksia hyödyntäen.

Erityiset inhimilliset tekijät

Siitä, että Korsikalla on harjoitettu mehiläistaloutta jo kauan, on todisteena erilaisia työvälineitä ja kirjallisia mainintoja.

Asiakirjoissa on antiikin ajoista lähtien mainittu runsaat hunajavarannot, jotka tuolloin kerättiin luonnonvaraisista mehiläispesistä.

Hunajan merkityksestä kertovat vanhat kirjoitukset, joissa korostetaan tuotannon laajuutta, taloudellista arvoa ja lääkinnällisiä vaikutuksia.

Mehiläishoitoon liittyvä oikeusviranomaisten toiminta 1500-luvun lopulta ja 1600-luvun alusta lähtien osoittaa, että mehiläishoidosta oli tullut oma maataloustoiminnan muotonsa.

Mehiläishoitajat alkoivat vuonna 1976 kokoontua ja laativat alan kehittämissuunnitelman. Tuolloin aloitettiin ensimmäiset tutkimus- ja kehittämistoimet, joiden tarkoituksena oli erityisesti kartoittaa mehiläiskantojen ominaisuuksia valintojen tekemiseksi ja muodostaa tuotteelle viitekehys.

Nykyään mehiläistalous on jälleen päätoimintaa valtaosalle tuottajista.

Mehiläistenhoitajat alkoivat kehittää ammatin vaatimuksiin mukautettuja välineitä heti sen jälkeen kun luonnonvaraisten pesien hunajankeruusta oli siirrytty seuraavaan vaiheeseen. Nämä perinteiset välineet eroavat hyvin paljon nykyvälineistä, mutta vielä joissakin kylissä niitä käytetään. Mehiläistenhoito on siis aina ollut osa Korsikan historiaa.

Erityinen mehiläiskanta: mehiläisen korsikalainen ekotyyppi

Yli 6 000 mittausta käsittävä biometrinen tutkimus osoittaa, että saarella on omaperäinen mehiläispopulaatio, joka eroaa sekä italialaisesta että keskieurooppalaisesta mehiläisestä: sillä on pidempi kärsä, suurempi etusiiven suoni-indeksi (cubital index) ja varsin lyhyt karvoitus.

Tämä täysin omanlaisensa ekotyyppi on mehiläishoidon ja tuotannon suhteen sopeutunut täydellisesti ympäristöönsä, erityisesti sään vaihteluihin, ja sille on kehittynyt kyky hyödyntää mahdollisimman hyvin eri lajien kukintajaksoja koko vuoden ajan.

Mehiläisen korsikalaisen ekotyypin sopeutumisesta ympäristöolosuhteisiin kertoo sen vuotuinen biologinen kehityskulku. Tämän välimerellistä tyyppiä olevan mehiläisen kriittinen vaihe liittyy kesän kuivuuteen (elokuussa ei tapahdu munintaa), kun taas rannikolla kehitys pysähtyy talvella vain hetkeksi tai ei juuri ollenkaan. Mehiläishoidon ja tuotannon kannalta tämä sopeutuneisuus mahdollistaa ympäristön kaikkien resurssien järkevän ja luotettavan hyödyntämisen.

5.2   Tuotteen erityisyys

Nimityksen ”Miel de Corse”/”Mele di Corsica” saanut hunaja on aito tuote, jonka ominaisuudet voivat vaihdella hunajatyyppien mukaan. Hunajatyyppien valikoima vastaa eri vuodenaikojen mehiläistuotantoja.

Hunajoilla voi olla eri kasvi-, kukka- tai mesikastealkuperiä.

Niiden tuoksut, aromit, maut ja värit vaihtelevat suuresti kasvialkuperien mukaan. Useimmat hunajat ovat laadultaan omaperäisiä ja -laatuisia. Hunajatyyppejä on miedommista voimakkaampiin sekä vaaleammista tummempiin; maut vaihtelevat kukkaisesta ja hedelmäisestä aromaattiseen ja fenoliseen.

Kaikki häiritsevät tuoksut, aromit ja maut (liian vahva savun tuoksu, vanha vaha jne.) ovat aina kiellettyjä.

Hunajassa ei saa olla vieraita esineitä eikä epäpuhtauksia, joiden halkaisija on yli 1/10 mm (esimerkiksi vahaa). Ainoat ainekset, joita se sisältää luontaisesti, ovat mikroskooppisia hiukkasia (siitepölyhiukkasia, levää tai mikroskooppisia sieni-itiöitä, kun kyseessä on mesikaste).

Hunajan vesipitoisuus on tae korkeasta laadusta, koska se estää käymisprosessin käynnistymisen.

Fruktoosin hajoamisesta syntyvän hydroksimetyylifurfuraalin pitoisuus takaa tuotteen ”tuoreuden”, koska se lisääntyy hunajan iän mukaan.

Siitepölyanalyysi antaa hunajan sisältämien ”markkereiden” avulla tietoa siitä, onko hunaja Korsikan alkuperää vai ei, kuten myös siitä, miltä mikroalueelta se on lähtöisin. Sen avulla voidaan myös määrittää, sisältääkö hunaja viljellyistä öljykasveista (rapsi tai auringonkukka, joiden viljelmät eivät kuitenkaan ole Korsikalla suuria) peräisin olevaa mettä. Tällaisesta hunajasta ei saa käyttää alkuperänimitystä.

Alkuperänimityksen saaneen hunajan siitepölypitoisuuden perusteellisessa määrityksessä havaittujen taksonien on kuuluttava alueellisiin populaatioihin. Taksonit, joita ei juurikaan esiinny, ovat Korsikan kasvistoon kuulumattomat tai hyvin paikallisesti esiintyvät lajit, jotka ovat ominaisia muille eurooppalais-välimerellisille hunajoille.

Alkuperänimityksen saaneessa hunajassa ei saa olla seuraavien lajien siitepölyä:

Viljellyt lajikkeet: — Onobrychis viciifolia: esparsetti — Brassica napus: rapsi — Helianthus annuus: auringonkukka — Hedysarum coronarium: punanätkin — Fagopyrum esculentum: tattari

Ei-viljellyt lajikkeet: — Hypecoum-suku — Loranthus europaeus — Rhus cotinus ja Rhus coriaria — Calluna vulgaris — Thymus vulgaris.

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen määrätty laatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM)

Korsikan hunajoiden tyyppiominaisuudet johtuvat ympäristöstä erityisine sääolosuhteineen, typografioineen ja maaperineen. Koska Korsika on vuorinen saari, kasvivyöhykkeet seuraavat toisiaan hyvin nopeasti.

Hunajoiden aistinvaraiset ominaisuuksissa ilmenevät selvästi sen valmistuksessa käytetyt tärkeimmät lajit.

Hunajatyyppien valikoima osoittaa Korsikan hunajoiden aistinvaraisten ominaisuuksien ja saarella kasvavien kasvilajien yhdistelmien välisen yhteyden. Hunajatyyppien valikoima seuraa eri vuodenaikojen tärkeimpien mesikasvien kukintaa.

Jokainen tyyppi vastaa tiettyä maisemaa, kasvillisuusprofiilia ja kukkayhdistelmiä, jotka edustavat alueen tyypillisiä piirteitä.

Kun tuotanto perustuu lähes yksinomaan luonnonvaraiseen kasvistoon, samana vuonna syntyy monia erilaisia tuotteita, joissa myös esiintyy eri vuosina suurempia eroja kuin viljelykasveihin perustuvissa tuotteissa.

Hunajaa kerätään koko vuoden ajan, huhtikuusta loka-marraskuuhun tai jopa helmikuuhun.

Mehiläisten hyödyntämien Korsikan kukkien ainutlaatuisuus on tärkeä tekijä hunajoiden maantieteellisen alkuperän kannalta.

Hunajoiden ominaisuuksiin vaikuttavan koostumuksen vaihtelut sekä pääainesosien (sokerit ja vesi) että sivuainesosien (erilaiset ainekset) osalta johtuvat suurelta osin mehiläisten käyttämistä kukista, joista tuotteen raaka-aine on peräisin.

Määriteltäessä tuotteen yhteyttä maantieteelliseen alueeseen tärkeimmät keinot ovat siitepölyanalyysit ja aistinvaraiset arvioinnit, koska niiden avulla määritellään hunajoiden ominaispiirteet. Hunajoiden siitepölypitoisuus vaihtelee määrällisesti ja laadullisesti eri maantieteellisten ja kasvialkuperien mukaan. Näin ollen siitepölyhiukkanen, joka paljastaa mistä lajista on kyse, on osoitus mehiläisparven ja ympäristön vuorovaikutuksesta, ja sen avulla vahvistetaan yhteys tuotteen ja maaperän välille. Tämä analyysi antaa hunajan sisältämien ”markkereiden” (siitepölyhiukkasten) avulla tietoa siitä, onko hunaja Korsikan alkuperää vai ei, kuten myös siitä, miltä mikroalueelta se on lähtöisin.

Hunajat voidaan aistinvaraisten arviointien eli silmävaraisten, tuoksu- ja makutestien avulla luokitella värin, aromin ja maun mukaan. Hunajoiden aistivaraisessa arvioinnissa havaittavat ominaisuudet ovat suoraan kytköksissä hunajoiden alkuperään ja koostumukseen.

Eritelmän julkaisutiedot

(asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta (3))

https://www.inao.gouv.fr/fichier/CDCMielDeCorse.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(3)  Katso alaviite 2.

---