This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013SC0074
COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT EXECUTIVE SUMMARY OF THE IMPACT ASSESSMENT Accompanying the document Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council on measures to reduce the cost of deploying high speed electronic communications networks
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi
/* SWD/2013/074 final */
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteistä nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi /* SWD/2013/074 final */
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetukseksi toimenpiteistä
nopeiden sähköisten viestintäverkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi 1. Ongelman määrittely Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteena
oleva älykäs, kestävä ja osallistava kasvu riippuu hyvin pitkälti nopeiden
internet-yhteyksien saatavuudesta ja laajasta käytöstä. Korkealaatuinen
digitaali-infrastruktuuri tukee käytännöllisesti katsoen kaikkia nykyaikaisen
ja innovatiivisen talouden sektoreita. Se on sisämarkkinoiden selkäranka,
merkittävä ja edelleen suurelta osin hyödyntämätön kasvun lähde sekä keskeinen
tekijä EU:n kilpailukyvyn kannalta. Euroopan digitaalistrategiassa, joka on yksi
Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista, asetetaan kunnianhimoisia
tavoitteita laajakaistan kattavuudelle ja nopeuksille. Teleyritysten
merkittävistä investoinneista huolimatta näyttää siltä, että laajakaistan
käyttöönoton lisäämiseen tähtääviä ponnisteluja on tehostettava. Tämä vaikutusarviointi liittyy
säädösehdotukseen, joka – jos Euroopan parlamentti ja neuvosto sen hyväksyvät –
halventaisi ja ripeyttäisi nopeiden laajakaistaverkkojen käyttöönottoa takaamalla paremmat mahdollisuudet hyödyntää tähän
käyttöönottoon soveltuvaa passiivista infrastruktuuria, lisäämällä
mahdollisuuksia yhteistyöhön rakennusteknisissä töissä, yksinkertaistamalla
lupamenettelyjä ja huolehtimalla rakennusten varustamisesta nopeita yhteyksiä
varten. Ehdotus laadittiin kevään 2012
Eurooppa-neuvoston annettua kehotuksen ryhtyä EU-tason toimenpiteisiin
kustannussäästöjen aikaansaamiseksi osana toimia digitaalisten sisämarkkinoiden
aikaansaamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Se
kuuluu toiseen sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin. Ongelma, johon tällä aloitteella puututaan,
johtuu laajakaistaverkkojen käyttöönottoon liittyvistä tehottomuuksista ja
pullonkauloista. Niistä aiheutuu korkeita kustannuksia ja raskas hallinnollinen
taakka yrityksille, jotka haluavat ottaa käyttöön verkkoja. On myös huomattava,
että valtaosa uusien verkkojen käyttöönoton kustannuksista (jopa 80 %)
liittyy rakennusteknisiin töihin. Tutkimusten ja sidosryhmiltä saadun laajan
palautteen perusteella on tunnistettu seuraavat neljä toiminta-aluetta: 1) nykyisen passiivisen infrastruktuurin (kuten
kaapelikanavien, kaapelinsuojaputkien, kaapelikaivojen, jakokaappien,
pylväiden, mastojen, antennilaitteistojen, tornien ja muiden tukirakennelmien)
käyttöön liittyvät tehottomuudet tai pullonkaulat, 2) yhteisen käyttöönoton
pullonkaulat (3) hallinnolliseen luvanantoon liittyvät tehottomuudet ja 4)
käyttöönottoon kiinteistöissä liittyvät pullonkaulat liitettäessä verkkoon
asiakkaita. Hyväksymällä johdonmukaisia toimenpiteitä,
jotka vahvistavat toistensa vaikutusta näillä osa-alueilla, uskotaan päästävän
20–30 prosentin säästöihin. 2. Toissijaisuusanalyysi Näitä toimenpiteitä tarvitaan unionin tasolla
edellytysten parantamiseksi sisämarkkinoiden toteuttamiselle ja toiminnalle ja
sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän täydennykseksi, jotta voidaan: –
poistaa sisämarkkinoiden toimintaa haittaavat
esteet, jotka aiheutuvat sääntöjen hajanaisuudesta kansallisella ja
paikallisella tasolla, mikä haittaa eurooppalaisten yritysten kehitystä ja
kasvua, vaikuttaa kielteisesti Euroopan kilpailukykyyn ja luo esteitä
investoinnille ja toimimiselle rajojen yli ja siten rajoittaa voimassa olevassa
unionin lainsäädännössä taattua vapautta tarjota sähköisiä viestintäpalveluja
ja ‑verkkoja; –
edistää täyttä laajakaistan kattavuutta, joka on edellytys
digitaalisten sisämarkkinoiden kehitykselle ja sikäli poistaa merkittävän
sisämarkkinoiden toteuttamista haittaavan esteen; –
hyödyntää merkittävät käyttämättömät mahdollisuudet
saavuttaa kustannussäästöjä ja helpottaa laajakaistaan siirtymistä. 3. Tavoitteet Tämän aloitteen erityistavoitteena on alentaa
kustannuksia ja tehostaa nopean laajakaistan käyttöönottoa. Tarkemmin
sanottuna nopean laajakaistan käyttöönottokustannuksia olisi vähennettävä 25
prosenttia. EU-tason toiminta tällä osa-alueella lujittaa samalla myös
sisämarkkinoita. Tämä kahtalainen erityistavoite on nähtävä
osana yleisiä pyrkimyksiä edistää laajakaistaan siirtymistä kaikkialla EU:ssa
digitaalistrategian tavoitteiden mukaisesti. Aloitteen toiminnallisina tavoitteina on 1) lisätä laajakaistan käyttöönottoon
soveltuvan nykyisen passiivisen infrastruktuurin käyttöä parantamalla
infrastruktuuria koskevien tietojen avoimuutta sekä johdonmukaistamalla ja
tehostamalla sen käyttöoikeuksien sääntelyä omistajasta riippumatta; 2) lisätä yhteistyötä laajakaistan
käyttöönoton edellyttämissä rakennusteknisissä töissä kaikkialla EU:ssa
erityisesti varmistamalla avoimuus ja lisäämällä oikeusvarmuutta eri
toimialojen / yleishyödyllisten laitosten välistä yhteistyötä varten; 3) yksinkertaistaa verkon käyttöönottoon
kaikkialla EU:ssa liittyviä hallinnollisia menettelyjä pääasiassa lisäämällä
lupamenettelyjen avoimuutta ja koordinointia varmistaen samalla määräaikojen
noudattaminen ja ”kohtuullisiin edellytyksiin” liittyvät vähimmäisvaatimukset;
sekä 4) laajentaa rakennusten varustamista
avoimella nopeita yhteyksiä tukevalla infrastruktuurilla kaikkialla EU:ssa,
jotta voidaan vähentää jälkiasennukseen liittyviä kustannuksia ja rasitteita. 4. Toimintavaihtoehdot Tarkempaa analyysia varten valittiin neljä
toimintavaihtoehtoa sen perusteella, miten niiden avulla voidaan helpottaa
laajakaistaan siirtymistä ja vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia, miten
johdonmukaisia ja täydellisiä ne ovat ja mikä on niiden teknologianeutraalius. Vaihtoehdossa 1 komissio jatkaisi toimintaa
nykyiseltä pohjalta, koska tällaisia toimenpiteitä on jo jossain määrin
käytössä ja uusia parhaita toimintatapoja on jo nousemassa esiin. Toimiin
kuuluisi seuranta, jo voimassa olevien sääntöjen soveltamisen valvonta ja
tiettyihin säännöksiin liittyvä lisäohjeistus. Vaihtoehdossa 2 edistettäisiin sähköisen
viestinnän sääntelyjärjestelmän nykyisten säännösten ja välineiden tiiviimpää,
johdonmukaisempaa ja yhtenäisempää soveltamista. Käytännössä komissio antaisi
suosituksen, jossa selvennetään näiden säännösten soveltamista. Vaihtoehdossa 3 komissio ehdottaisi
kokonaisvaltaisempia ja kunnianhimoisempia kustannusten
vähentämistoimenpiteitä, joita sovellettaisiin koko EU:ssa ja myös muihin kuin
telealan toimijoihin. Käytännössä ehdotettaisiin seuraavia toimenpiteitä: 1) yleinen oikeus tarjota ja käyttää
laajakaistan käyttöönottoon soveltuvia nykyisiä fyysisiä infrastruktuureja
kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin riippumatta siitä, ovatko ne sähköisten
viestintäverkkojen tarjoajien omistuksessa tai käytössä. Käyttöehdot
jätettäisiin määriteltäviksi kaupallisissa neuvotteluissa, ja
riitojenratkaisumekanismi voisi puuttua asiaan vain, jos kaupalliset
neuvottelut epäonnistuvat ilman kohtuullista perustetta; 2) oikeus saada avoimesti tiedot laajakaistan
käyttöönottoon soveltuvista olemassa olevista fyysisistä infrastruktuureista
riippumatta niiden omistajasta (olipa se teleyritys tai muu kuin telealan
toimija taikka yksityinen tai julkinen osapuoli); 3) erityiset oikeudet ja velvoitteet, joilla
voidaan lisätä rakennusteknisten töiden koordinointia (yleinen oikeus
neuvotella rakennusteknisten töiden koordinoinnista ja tähän liittyvä yleinen
oikeus saada tietoa suunnitelluista rakennusteknisistä töistä; jos töitä
rahoitetaan julkisista varoista, sovelletaan lisävelvoitteita); 4) lupamenettelyjen avoimuuden lisääminen ja
nopeuttaminen ja tähän liittyen takeet, joiden tarkoituksena on varmistaa
syrjimättömät, läpinäkyvät, objektiiviset perustellut ja oikeasuhteiset
vaatimukset ja/tai edellytykset; 5) velvoite varustaa uudisrakennukset ja
peruskorjattavat vanhat rakennukset nopeita yhteyksiä tukevalla kiinteistön
fyysisellä infrastruktuurilla (esim. varaamalla riittävästi tilaa
pienoiskanavissa) varmistaen samalla teknologianeutraalius sekä velvoite varustaa
uudet ja peruskorjattavat monen asunnon kiinteistöt rakennuksen sisä- tai
ulkopuolella sijaitsevalla kestitinpisteellä. Vaihtoehto 3 jakaantuu edelleen
alavaihtoehdoiksi 3a ja 3b, jotka eroavat siinä, mitä sääntelytapaa ehdotetaan
edellä kuvattujen toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi. Vaihtoehdossa 4 komissio ehdottaisi uutta
sitovaa säädöstä, jolla otettaisiin käyttöön EU-normien mukaiset
infrastruktuurikartoitukset, velvoitettaisiin myöntämään käyttöoikeus kaikkiin
laajakaistan käyttöönottoon soveltuviin infrastruktuureihin kustannuslähtöisin
hinnoin, määrättäisiin lisävelvoitteita yhteistyöhön rakennusteknisissä töissä,
luotaisiin täysin keskitetty palvelupiste kaikkia uuden infrastruktuurin
käyttöönottoon tarvittavia lupa varten ja velvoitettaisiin varustamaan kaikki
rakennukset nopeita yhteyksiä tukevalla infrastruktuurilla vuoteen 2020
mennessä. 5. Vaikutusten arviointi Koska tämä aloite on luonteeltaan
ensisijaisesti taloudellinen, tärkeimmät vaikutukset ovat taloudellisia.
Yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset ovat luonteeltaan lähinnä epäsuoria,
koska ne riippuvat aloitteen tuloksena olevista verkkoinvestoinneista ja muista
välillisistä taloudellisista vaikutuksista. Ehdotettujen toimenpiteiden
vaikutuksesta perusoikeuksiin on tehty analyysi. Jos mitään toimia ei toteuteta (vaihtoehto 1),
laajakaistan käyttöönottokustannusten ei voida odottaa tuntuvasti vähenevän
Euroopassa tai investointien merkittävästi lisääntyvän. Koska
investointivaikutus jäänee hyvin vähäiseksi EU:ssa, myös seurannaisvaikutukset
jäisivät rajallisiksi. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että sääntöjen nykyinen
hajanaisuus EU:ssa lisääntyisi. Koska vaikutus investointeihin olisi vähäinen,
myös yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset jäisivät marginaalisiksi. Kun otetaan huomioon pääasiallisille
sidosryhmille aiheutuvat kustannukset ja hyödyt sekä se, että suosituksen
antamisella on voimakkaampi vaikutus kuin ohjeistuksella ja parhaiden
toimintatapojen vaihdolla, vaihtoehdon 2 odotetaan vaikuttavan kaiken kaikkiaan
kohtuullisen myönteisesti verkkoinvestointeihin. Näin ollen se jonkin verran
lisännee laajakaistan kattavuutta ja kilpailua. Tässä vaihtoehdossa ei
kuitenkaan voitaisi hyödyntää täysimääräisesti eri yleishyödyllisten laitosten
välisen infrastruktuuriyhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia kustannussäästöihin
(infrastruktuurin kartoituksessa ja yhteiskäytössä ja rakennusteknisten töiden
koordinoinnissa), mikä vaikuttaisi koko vaihtoehdon kustannus-hyötysuhteeseen.
Odotettavissa olisi melko positiivisia makrotason vaikutuksia talouteen.
Sisämarkkinoiden kannalta suositus todennäköisesti lisäisi vain jonkin verran
johdonmukaisuutta EU:ssa edistämällä sääntelyjärjestelmän säännösten
täytäntöönpanoa. Yhteiskunnallisia vaikutuksia tarkastellen
verkkoinvestointeihin kohdistuvan kohtuullisen myönteisen vaikutuksen odotetaan
näkyvän pienenä positiivisena vaikutuksena uusissa työpaikoissa. Suurempi
avoimuus ja rakennustöiden koordinointi telealalla johtaisi myös vaatimattomiin
myönteisiin ympäristövaikutuksiin (lähinnä siksi, että rakennustöiden
päällekkäisyyksiä voitaisiin välttää). Vaihtoehto 3 (tehokkuusetujen
mahdollistaminen) toisi suuria nettohyötyjä kaikille EU:n yrityksille, jotka
haluavat ottaa käyttöön laajakaistaa. Tärkeimpänä syynä olisivat merkittävät
pääomamenojen säästöt verkkoinvestoinneissa johtuen suuremmasta avoimuudesta,
mahdollisuuksista käyttää olemassa olevaa passiivista infrastruktuuria paljon
enemmän, mahdollisuuksista toimialojen väliseen yhteiskäyttöönottoon sekä
nopeammasta, helpommasta ja halvemmasta käyttöönotosta, kun muun muassa
lupamenettelyt yksinkertaistuisivat ja rakennukset olisi varustettu nopeita
yhteyksiä varten. Passiivisen infrastruktuurin omistajille tämä vaihtoehto
merkitsisi velvoitetta antaa tietoja infrastruktuureistaan ja myöntää niihin
käyttöoikeuksia, mistä sinänsä aiheutuu tiettyjä kustannuksia. Hyödyt olisivat
kuitenkin kustannuksia suuremmat, varsinkin kun käyttöoikeudet myönnettäisiin
kaupallisten neuvottelujen pohjalta, mikä mahdollistaisi lisätulot.
Viranomaisten osalta voidaan todeta, että vaikka näiden toimenpiteiden
kustannukset saattavat vaikuttaa korkeilta, näiden toimenpiteiden ja muiden,
kansallisessa politiikassa (esim. suuronnettomuuksien ehkäisy) tai EU:n
lainsäädännössä (esim. INSPIRE-direktiivi) edellytettyjen toimenpiteiden
välillä on useita synergioita, jotka vähentäisivät kokonaiskustannuksia. Voidaan siis ennakoida, että vaihtoehto 3
vaikuttaisi kaiken kaikkiaan selvästi myönteisesti nopeiden verkkojen
investointeihin ja sitä kautta johtaisi laajakaistan laajempaan kattavuuteen ja
lisäisi kilpailua. Laajakaistaverkot voisivat ulottua alueille, joita muutoin
ei pidettäisi kaupallisesti kiinnostavina. Verkkoinvestointien lisääntymisen
vuoksi talouteen kohdistuisi myönteisiä makrotason vaikutuksia, jotka näkyisivät
sekä seurannaisvaikutuksina oheisaloilla (laitevalmistajat, rakennusyritykset)
että innovoinnin ja tuottavuuden kasvuna kaikissa yrityksissä, myös
pk-yrityksissä. Tämä voisi vaikuttaa yleisesti myönteisesti EU:n
kilpailukykyyn, kun käyttöön otetaan nopeammin älykkäitä sähköverkkoja ja
älykkäitä liikennejärjestelmiä ja energiatehokkuus sen myötä paranisi. Tällaiset yhdenmukaistamistoimenpiteet myös
madaltaisivat markkinoilletulon esteitä erityisesti pienemmille operaattoreille
ja vähentäisivät tuntuvasti hajanaisuutta digitaalisilla sisämarkkinoilla. Yhteiskunnallisista vaikutuksista voidaan
todeta, että vaihtoehto 3 takaa merkittävät positiiviset vaikutukset
investointeihin ja näin ollen myös työmarkkinoihin. Infrastruktuurin
yhteiskäytön ja rakennusteknisten töiden koordinoinnin lisääntyminen vähentäisi
myös yleisiä mukavuushaittoja. Koska toimenpide on luonteeltaan monialainen,
synergioiden lisääminen voisi johtaa myös merkittäviin ympäristövaikutuksiin,
kun älykkäitä sähköverkkoja ja älykkäitä liikennejärjestelmiä voidaan ottaa
käyttöön nopeammin ja näin päästä energiatehokkuushyötyihin. Vaihtoehdon 4 vaikutuksista todettakoon, että
velvoittamalla kaikki yleishyödylliset laitokset myöntämään käyttöoikeus
passiivisiin infrastruktuureihin kustannuslähtöisin hinnoin voitaisiin
maksimoida yhteiskäyttö, mutta tähän sisältyisi myös merkittävä riski siitä,
että halukkuus investoida fyysisiin infrastruktuureihin vähenee. Lisäksi jotkin
toimenpiteistä vaikuttavat liian hankalilta toteuttaa, ja niihin liittyisi riski
kustannusten ja hallinnollisen työn päällekkäisyydestä. Tämän vuoksi
taloudelliset vaikutukset arvioidaan pienemmiksi kuin edellisessä
vaihtoehdossa. Toisaalta tällä vaihtoehdolla olisi selviä etuja
sisämarkkinoiden kannalta. Myös vaihtoehdossa 4 odotetaan myönteisiä
yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. 6. Vaihtoehtojen vertailu Vaihtoehtoja vertailtiin ottaen huomioon
niiden tuloksekkuus, tehokkuus (mm. edellä kuvatut kustannukset ja hyödyt) ja
johdonmukaisuus (taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöön kohdistuvien
vaikutusten tasapaino sekä soveltuvuus EU:n yleisiin poliittisiin
tavoitteisiin). Koska vaihtoehdon 1 tuloksekkuus jäisi
puutteelliseksi, sen avulla ei voitaisi saavuttaa haluttuja tavoitteita, minkä
vuoksi se ei vaikuta oikeasuhteiselta. Koska vaihtoehto 2 edistäisi nykyisen
telesääntelyjärjestelmän säännösten ja välineiden tiiviimpää, johdonmukaisempaa
ja yhtenäisempää soveltamista, sillä olisi myönteisiä vaikutuksia verrattuna
perusskenaarioon, mutta sillä ei päästäisi haluttuihin tehokkuusetuihin,
erityisesti koska siinä jäisivät hyödyntämättä mahdollisuudet toimialojen
välisen yhteistyön ja lupamenettelyjen koordinoinnin tuomiin
kustannussäästöihin. Vaihtoehdossa 3 taas voitaisiin
tosiasiallisesti hyödyntää kustannusten vähennysmahdollisuudet laajentamalla
sitovien toimenpiteiden soveltamisalaa siten, että siihen kuuluvat kaikki
toimialat ja kaikki laajakaistan käyttöönoton vaiheet. Samalla vaihtoehdossa 3
säilytettäisiin käytössä kaupalliset neuvottelut, jotka muodostavat kannusteen
sinänsä, ja kunnioitettaisiin jäsenvaltioiden organisatorista
riippumattomuutta. Täytäntöönpanokustannukset riippuisivat pitkälti
jäsenvaltioissa käytössä olevista rakenteista ja järjestelmistä, minkä vuoksi
säästöt ovat mahdollisia. Mikä tärkeintä, nämä kustannukset näyttävät
kompensoituvan merkittävillä hyödyillä, joita ennakoidaan saatavan, kun
operaattorit voivat ottaa laajakaistaa käyttöön yhä tehokkaammin ja
laajakaistan kattavuus paranee koko yhteiskunnassa. Kaiken kaikkiaan vaihtoehto
3 takaa tuloksellisuuden asetettuihin tavoitteisiin nähden. Sen
kustannus-hyötysuhde on erittäin hyvä, ja se soveltuu EU:n politiikan yleisiin
tavoitteisiin (mm. suuntaviivat laajakaistaverkkojen valtiontuelle ja
INSPIRE-direktiivi). Vaihtoehto 4 näyttäisi maksimoivan hyödyt
yrityksille, jotka haluavat ottaa käyttöön laajakaistaverkkoja. Se edellyttäisi
kuitenkin useita velvoitteita ja rajoituksia, jotka voivat olla tarpeettomia
tai suhteettomia haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaihtoehto 4 olisi myös
institutionaalisesti selvästi monimutkaisempi, ja siihen liittyisi myös
toimivallan siirtoja. Lisäksi yritysten valinnanmahdollisuudet saattaisivat
rajoittua vakavasti synnyttäen riskin siitä, että investointihalukkuus
vähenisi. Tällöin yhteiskunnalle ja ympäristölle aiheutuvat hyödyt vähenisivät,
mikä haittaisi EU:n yleisten tavoitteiden toteutumista ja vähentäisi koko
vaihtoehdon tarkoituksenmukaisuutta. Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä,
että vaihtoehto 3 on paras käytettävissä oleva vaihtoehto, kun otetaan huomioon
sen tuloksellisuus asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, sen tehokkuus ja
sen mahdollisuudet kustannusten vähentämiseen sopusoinnussa EU:n yleisten
poliittisten tavoitteiden kanssa. 7. Seuranta ja arviointi Tämän aloitteen yleis- ja erityistavoitteisiin
liittyviä tiettyjä indikaattoreita seurataan digitaalistrategian tulostaulun
yhteydessä. Yleistä tavoitetta (laajakaistan käyttöönoton edistäminen) ja
erityistavoitetta (laajakaistan käyttöönoton tehostaminen ja kustannusten vähentäminen)
seurataan erityisesti analysoimalla vuotuisia verkkoinvestointeja. Säädöksen vaikutuksista on määrä tehdä
arviointi joka kolmas vuosi seurannasta ja perusteellisista tutkimuksista
saatujen tietojen pohjalta. Arvioinnin perusteella ehdotetaan tarvittaessa
muutoksia.