This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013PC0831
Proposal for a COUNCIL IMPLEMENTING DECISION authorising Poland to introduce measures derogating from Articles 26(1)(a) and 168 of Directive 2006/112/EC on the common system of value added tax
Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Puolalle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeavia toimenpiteitä
Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Puolalle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeavia toimenpiteitä
/* COM/2013/0831 final - 2013/0411 (NLE) */
Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Puolalle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeavia toimenpiteitä /* COM/2013/0831 final - 2013/0411 (NLE) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Neuvosto voi yhteisestä
arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun direktiivin
2006/112/EY 395 artiklan 1 kohdan mukaisesti antaa yksimielisesti
komission ehdotuksesta jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön mainitusta
direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi
tai tietyntyyppisten veropetosten tai veron kiertämisen estämiseksi. Puola on pyytänyt 18. kesäkuuta 2013
komissiossa saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lupaa ottaa käyttöön direktiivin
2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeavia
toimenpiteitä rajoittaakseen vähennysoikeuden 50 prosenttiin sellaisten
moottoriajoneuvojen oston tai otto-, anto- tai leasing-vuokrauksen osalta,
joita ei käytetä yksinomaan yrityskäyttöön, sekä kyseisiin ajoneuvoihin
liittyvien tavaroiden ja palvelujen oston osalta, polttoaineen ostaminen mukaan
luettuna. Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395
artiklan 2 kohdan mukaisesti Puolan hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille
10. lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Se ilmoitti Puolalle 14. lokakuuta
2013 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki pyynnön arviointiin tarvitsemansa
tiedot. Yleinen tausta Direktiivin 2006/112/EY 168 artiklan mukaan
verovelvollisella on oikeus vähentää verollisia liiketoimia varten tehdyistä
hankinnoista kannettu arvonlisävero. Direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a
alakohdassa säädetään, että yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran
ottaminen muuhun kuin yrityskäyttöön on vastikkeellinen palvelu, jos kyseisten
tavaroiden ostosta kannettu arvonlisävero on oikeuttanut vähennykseen. Tätä järjestelmää voi olla hankala soveltaa
moottoriajoneuvoihin useistakin syistä, ennen kaikkea sen vuoksi, että yrityskäyttöä
ja muuta kuin yrityskäyttöä on vaikea erottaa toisistaan. Jos ajoneuvon
käytöstä pidetään kirjaa, kirjattujen tietojen ylläpito ja tarkastaminen
rasittavat hallinnollisesti sekä yritystä että viranomaisia. Koska tämä koskee
suurta määrää ajoneuvoja, vähäisetkin yksittäiset veropetokset voivat johtaa
merkittäviin veromenetyksiin. Puolan veroviranomaiset ovat pyytäneet lupaa
käyttää direktiivin mukaisen järjestelmän sijasta vaihtoehtoista järjestelmää,
jossa alkuperäinen vähennys rajoitetaan tiettyyn prosenttimäärään mutta
yrityksiltä ei kanneta arvonlisäveroa ajoneuvon yksityiskäytöstä. Tämä
yksinkertaistaa järjestelmää kaikkien osapuolten kannalta ja takaa samalla,
että tietty prosenttiosuus verosta, joka olisi muuten voinut jäädä maksamatta,
tulee kannetuksi. Puola haluaa soveltaa 50 prosentin rajoitusta.
Tämä perustuu Puolan omaan arviointiin, ja ehdotuksen mukaan rajoitusta
tarkastellaan uudelleen, jos Puola pyytää sen voimassaolon jatkamista vuoden
2016 jälkeen. Puolalla on nykyisin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä
2010/581/EU[1]
annettu lupa rajoittaa tiettyjen muiden moottoriajoneuvojen kuin henkilöautojen
oston, yhteisöhankinnan, maahantuonnin, vuokrauksen tai leasing-vuokrauksen
osalta arvonlisäveron vähennysoikeus 60 prosenttiin tai enintään 6 000:een
Puolan zlotyyn. Kyseisen päätöksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2013. Uutta vähennysoikeuden rajoitusta sovelletaan
1. tammikuuta 2014 alkaen moottoriajoneuvoihin, joita verovelvollinen ei käytä
yksinomaan yritystarkoituksiin. Tietyntyyppiset moottoriajoneuvot jätettäisiin
kuitenkin rajoituksen ulkopuolelle, ja ne kuuluisivat tavanomaisten sääntöjen
soveltamisalaan. Tällaisia ajoneuvoja olisivat ne, joissa on enemmän kuin
yhdeksän istumapaikkaa (mukaan lukien kuljettajan istumapaikka) ja joiden
suurin sallittu kuormitettu massa on yli 3 500 kilogrammaa. Tämä rajoittaa
soveltamisalan pääasiassa henkilöautoihin, umpi- ja avopakettiautoihin ja
moottoripyöriin. Rajoitus koskee myös erityistoimenpiteen
soveltamisalaan kuuluviin moottoriajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista,
polttoaineen osto mukaan luettuna, kannettavaan arvonlisäveroon, jos
kustannukset eivät liity kokonaan verovelvollisen yritystoimintaan. Tällainen
tapaus on esimerkiksi taksamittarien asentaminen. Lupa poikkeuksen soveltamiseen annetaan
yleensä rajoitetuksi ajaksi, jotta voidaan arvioida, onko erityistoimenpide
aiheellinen ja tehokas. Poikkeuksen voimassaoloa olisi sen vuoksi jatkettava
vain määräajaksi, jotta voidaan arvioida, ovatko edellytykset, joihin poikkeus
perustuu, yhä ennallaan. Puola on pyytänyt lupaa soveltaa tämän ehdotuksen
kohteena olevaa erityistoimenpidettä 31. joulukuuta 2018 asti. Vastaavissa tapauksissa on kuitenkin yleensä
myönnetty kolmen vuoden määräaika (ks. esim. neuvoston täytäntöönpanopäätökset
2012/232/EU[2]
ja 2013/191/EU[3]).
Sen vuoksi ehdotetaan, että tämän päätöksen voimassaolo päättyy vuoden 2016
loppuun mennessä ja että Puolaa pyydetään esittämään 1. huhtikuuta 2016
mennessä kertomus, joka sisältää sovellettua prosenttimääräistä rajoitusta
koskevan arvioinnin siltä varalta, että poikkeuksen voimassaoloa aiotaan jatkaa
vielä vuoden 2016 jälkeen. Voimassa olevat aiemmat säännökset Direktiivin 2006/112/EY 176 artiklan mukaan
neuvosto päättää, mitkä kustannukset eivät oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen.
Ennen kuin neuvosto on päättänyt asiasta, jäsenvaltiot saavat mainitun artiklan
mukaan jatkaa 1. tammikuuta 1979 voimassa olleiden poikkeusten
soveltamista. Sen vuoksi voimaan on jäänyt useita säännöksiä, joilla
rajoitetaan moottoriajoneuvoihin liittyvää vähennysoikeutta. Komissio teki vuonna 2004 ehdotuksen, johon
sisältyy muun muassa sääntöjä siitä, minkätyyppisten kustannusten
vähennysoikeutta voidaan rajoittaa (KOM(2004) 728 lopull.[4]). Neuvosto ei ole vielä
päässyt ehdotuksesta yhteisymmärrykseen. Johdonmukaisuus
suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Ei sovelleta. 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTEN
ARVIOINTIEN TULOKSET Intressitahojen kuuleminen Ei sovelleta. Asiantuntijatiedon käyttö Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. Vaikutusten arviointi Ehdotuksella on mahdollisia myönteisiä
vaikutuksia sekä yrityksiin että viranomaisiin, koska sillä voidaan ehkäistä
arvonlisäveroon liittyviä petoksia ja yksinkertaistaa veronkantoa. Puola on
pitänyt tätä ratkaisua sopivana toimenpiteenä, ja se on rinnastettavissa muihin
poikkeuksiin, joita on ollut aiemmin tai on yhä voimassa. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksen tarkoituksena on antaa Puolalle
lupa soveltaa direktiivin 2006/112/EY 168 artiklasta poikkeavaa
toimenpidettä, jolla rajoitetaan verovelvollisen oikeutta vähentää tiettyjen
moottorikäyttöisten maantieajoneuvojen oston tai otto-, anto- tai
leasing-vuokrauksen ja niihin liittyvien kustannusten osalta arvonlisävero, jos
ajoneuvo ei ole yksinomaan yrityskäytössä ja kustannukset välittömästi
verovelvollisen yritystoimintaan liittyviä. Ehdotus sisältää myös direktiivin
2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohtaa koskevan poikkeuksen,
jonka mukaan verovelvollisen ei tarvitse suorittaa veroa ajoneuvon käytöstä
muussa kuin yrityskäytössä, jos arvonlisäveron vähennysoikeutta on rajoitettu.
Toimenpide koskee ainoastaan ajoneuvoja, joiden istumapaikkojen määrä ja paino
eivät ylitä tiettyjä rajoja. Kyse on kiinteästä 50 prosentin rajoituksesta.
Puolan on tarkasteltava uudelleen tätä prosenttiosuutta ja
poikkeustoimenpiteiden tarpeellisuutta sekä raportoitava niistä aina, kun se
pyytää rajoituksen voimassaolon jatkamista. Päätöstä sovelletaan siinä
ilmoitettuun päivään asti tai päivään, jona vähennysoikeuden rajoituksia
koskevat unionin säännöt tulevat voimaan, jos tämä tapahtuu aiemmin. Oikeusperusta Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 395 artikla. Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen
toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen,
koska tämä päätös koskee jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä annettavaa lupaa,
eikä siihen liity mitään velvollisuuksia. Koska poikkeuksen soveltamisala on rajoitettu,
erityistoimenpide on tavoitteeseensa nähden oikeasuhteinen. Sääntelytavan valinta Ehdotettu säädöstyyppi: neuvoston
täytäntöönpanopäätös. Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista
syistä: Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan
mukaan yhteisistä alv-säännöistä voidaan poiketa vain, jos neuvosto antaa
siihen luvan komission ehdotuksesta tekemällään yksimielisellä päätöksellä.
Neuvoston täytäntöönpanopäätös on parhaiten soveltuva sääntelytapa, koska se
voidaan osoittaa yksittäiselle jäsenvaltiolle. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Poikkeus ei vaikuta kielteisesti
arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin, 5. LISÄTIEDOT Ehdotus sisältää uudelleentarkastelu- ja
raukeamislausekkeet. 2013/0411 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS luvan antamisesta Puolalle ottaa käyttöön
yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26
artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeavia toimenpiteitä EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhteisestä
arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston
direktiivin 2006/112/EY[5]
ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Puola pyysi komissiossa 18
päivänä kesäkuuta 2013 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä lupaa ottaa käyttöön
tiettyjä moottorikäyttöisiä maantieajoneuvoja ja niihin liittyviä kustannuksia
koskevia, niistä direktiivin 2006/112/EY säännöksistä poikkeavia erityistoimenpiteitä,
jotka koskevat verovelvollisen oikeutta tavara- ja palveluhankinnoista maksetun
arvonlisäveron vähentämiseen sekä vaatimusta suorittaa vero yrityksen
liikeomaisuuden käytöstä muussa kuin yrityskäytössä. (2) Komissio on direktiivin
2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti antanut Puolan
esittämän pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 10 päivänä lokakuuta 2013
päivätyllä kirjeellä. Se ilmoitti Puolalle 14 päivänä lokakuuta 2013 päivätyllä
kirjeellä saaneensa kaikki pyynnön arviointiin tarvitsemansa tiedot. (3) Direktiivin 2006/112/EY 168
artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verosta, joka tämän on
maksettava, arvonlisävero, joka on kannettu verovelvollisen verollisia
liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen
suorituksista. Kyseisen direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohta sisältää
vaatimuksen, jonka mukaan arvonlisäveroa on suoritettava, kun liikeomaisuutta
otetaan verovelvollisen omaan tai tämän henkilöstön yksityiseen käyttöön tai
yleisesti ottaen muita kuin yrityksen varsinaisia tarkoituksia varten. (4) Puolan pyytämä toimenpide
poikkeaa kyseisistä säännöksistä, koska siinä rajoitetaan verovelvollisen
oikeutta vähentää arvonlisävero tiettyjen moottorikäyttöisten maantieajoneuvojen
oston tai otto-, anto- tai leasing-vuokrauksen ja niihin liittyvien
kustannusten osalta sekä vapautetaan verovelvollinen velvoitteesta suorittaa
arvonlisäveroa rajoituksen soveltamisalaan kuuluvan ajoneuvon muusta kuin
yrityskäytöstä. (5) Ajoneuvojen muuta käyttöä
kuin yrityskäyttöä on vaikea määrittää tarkasti, ja silloinkin, kun se on
mahdollista, määritysmenetelmää on usein hankala käyttää. Ehdotetuissa
toimenpiteissä arvonlisäveroksi, joka voidaan vähentää myös muussa kuin
yrityskäytössä oleviin moottoriajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista,
vahvistettaisiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteä prosenttimäärä.
Puola katsoo, että 50 prosentin osuus on käytettävissä olevien tietojen
perusteella oikeutettu. Jos ajoneuvoon on sovellettu edellä mainittua
rajoitusta, siihen ei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi pitäisi soveltaa
vaatimusta, jonka mukaan ajoneuvon muusta kuin yrityskäytöstä on suoritettava
arvonlisäveroa. Näitä toimenpiteitä voidaan perustella tarpeella yksinkertaistaa
arvonlisäveron kantamista ja estää veropetokset, jotka perustuvat virheelliseen
kirjanpitoon ja valheelliseen veroilmoitukseen. (6) Erityistoimenpiteisiin
liittyvää vähennysoikeutta koskevaa rajoitusta olisi sovellettava
arvonlisäveroon, joka on maksettu tiettyjen moottorikäyttöisten
maantieajoneuvojen ostamisen, yhteisöhankinnan, tuonnin, vuokraamisen tai leasing-vuokrauksen
yhteydessä ja näihin liittyvistä kustannuksia, mukaan lukien polttoaineen
ostaminen. (7) Tietyntyyppiset
moottoriajoneuvot olisi jätettävä erityistoimenpiteiden ulkopuolelle, koska
niiden käyttö muissa kuin yritystarkoituksissa katsotaan niiden luonteen tai
sen yritystoiminnan tyypin, johon niitä käytetään, vuoksi erittäin vähäiseksi.
Sen vuoksi erityistoimenpiteitä ei pitäisi soveltaa ajoneuvoihin, joissa on
enemmän kuin yhdeksän istumapaikkaa (mukaan lukien kuljettajan istumapaikka) ja
joiden suurin sallittu kuormitettu massa on yli 3 500 kilogrammaa. Lisäksi
vähennysoikeuden rajoitusta ei pidä soveltaa sellaisista kustannuksista kannettuun
arvonlisäveroon, jotka liittyvät kokonaan verovelvollisen yritystoimintaan. (8) Koska ehdotettu
prosenttimäärä perustuu ajoneuvojen yrityskäyttöä koskeviin alustaviin
päätelmiin, poikkeavien toimenpiteiden olisi oltava ajallisesti rajoitettuja,
jotta niiden vaikuttavuutta ja prosenttimäärän sopivuutta voidaan arvioida. (9) Jos Puola katsoo, että
poikkeustoimenpiteitä on tarpeen jatkaa vielä vuoden 2016 jälkeen, sen olisi
toimitettava komissiolle toimenpiteiden soveltamista koskeva kertomus, johon sisältyy
sovelletun prosenttimäärän arviointi, sekä toimenpiteiden jatkamista koskeva
hakemus viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2016. (10) Komissio antoi 29 päivänä
lokakuuta 2004 ehdotuksen[6]
neuvoston direktiiviksi, jolla muutetaan direktiiviä 77/388/ETY (nykyistä
direktiiviä 2006/112/EY) muun muassa yhdenmukaistamalla kululuokat, joihin
vähennysoikeutta koskevia poikkeuksia voidaan soveltaa. Kyseisen ehdotuksen
mukaan vähennysoikeuden rajoituksia voitaisiin soveltaa moottorikäyttöisiin
maantieajoneuvoihin. Tämän päätöksen mukaisten poikkeustoimenpiteiden
voimassaolon olisi päätyttävä päivänä, jona muutosdirektiivi tulee voimaan, jos
kyseinen ajankohta on ennen tämän päätöksen mukaista voimassaolon
päättymispäivää. (11) Poikkeuksella on ainoastaan
vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan arvonlisäveron
kokonaismäärään, eikä se vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta saataviin
Euroopan unionin omiin varoihin, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY
168 artiklassa säädetään, Puolalle annetaan lupa rajoittaa arvonlisäveron
vähennysoikeus 50 prosenttiin, kun arvonlisävero kannetaan moottorikäyttöisten
maantieajoneuvojen ostamisen, yhteisöhankinnan, tuonnin, vuokraamisen tai
leasing-vuokrauksen yhteydessä ja kun arvolisävero kannetaan kyseisiin
ajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista, jos ajoneuvo ei ole pelkästään
yrityskäytössä. Ensimmäisessä kohdassa säädettyä rajoitusta ei
sovelleta moottoriajoneuvoihin, joiden suurin sallittu kuormitettu massa on yli
3 500 kilogrammaa tai joissa on enemmän kuin yhdeksän istumapaikkaa, mukaan
lukien kuljettajan istumapaikka. Ensimmäisessä kohdassa säädettyä rajoitusta ei
pidä soveltaa sellaisista kustannuksista kannettuun arvonlisäveroon, jotka
liittyvät kokonaan verovelvollisen yritystoimintaan. 2 artikla Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY
26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, Puolalle annetaan lupa olla
rinnastamatta vastikkeellisiin palveluihin sitä, että tämän päätöksen 1
artiklassa tarkoitetun rajoituksen soveltamisalaan kuuluva ajoneuvo on
verovelvollisen tai tämän henkilöstön yksityisessä käytössä tai että ajoneuvoa
yleisesti ottaen käytetään muita kuin yrityksen varsinaisia tarkoituksia
varten. 3 artikla 1. Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se
annetaan tiedoksi. Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä
tammikuuta 2014. Sen voimassaolo päättyy päivänä, jona tulevat voimaan unionin
säännöt, joissa määritetään, mistä moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin
liittyvistä kustannuksista arvonlisäveroa ei voida vähentää täysimääräisenä,
tai 31 päivänä joulukuuta 2016 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. 2. Mahdollinen tässä päätöksessä
tarkoitettujen toimenpiteiden voimassaolon jatkamista koskeva hakemus on
jätettävä komissiolle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2016. Tällaiseen
hakemukseen on liitettävä kertomus, joka sisältää arvioinnin
prosenttimääräisestä rajoituksesta, jota tämän päätöksen perusteella
sovelletaan arvonlisäveron vähennysoikeuteen. 4 artikla Tämä päätös on osoitettu Puolan tasavallalle. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] Neuvoston täytäntöönpanopäätös, annettu 27 päivänä
syyskuuta 2010, Puolan tasavallalle annettavasta luvasta ottaa käyttöön
yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY
26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeava
erityistoimenpide (EUVL L 256, 30.9.2010, s. 24). [2] Neuvoston täytäntöönpanopäätös, annettu 26 päivänä
huhtikuuta 2012, luvan antamisesta Romanialle soveltaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168
artiklasta poikkeavia toimenpiteitä (EUVL L 117, 1.5.2012, s. 7). [3] Neuvoston täytäntöönpanopäätös, annettu 22 päivänä
huhtikuuta 2013, Latvialle annettavasta luvasta ottaa käyttöön yhteisestä
arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 26
artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeava
erityistoimenpide (EUVL L 113, 25.4.2013, s. 11). [4] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2004/com2004_0728fi01.pdf [5] EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. [6] KOM(2004) 728 lopull. (EUVL C 24, 29.1.2005,
s. 10).