52013PC0152

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Jäsenvaltiot voivat tämän ehdotuksen ansiosta ratifioida oikeudellisesti kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 189 vuodelta 2011, jäljempänä ’kotitaloustyöntekijöitä koskeva yleissopimus nro 189’ tai ’yleissopimus’.

Kotitaloustyöntekijöitä koskeva yleissopimus nro 189 hyväksyttiin kansainvälisen työkonferenssin 100. istunnossa 16. kesäkuuta 2011 ja sen on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa 2013. Siinä määrätään kotitaloustyöntekijöiden globaalista vähimmäissuojasta.

Kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 oli joulukuussa 2012 ratifioinut kolme ILOon sopimuspuolina kuuluvaa valtiota. Se on yksi niistä ILOn yleissopimuksista, jotka ILO on luokitellut ajan tasalla oleviksi ja joita näin ollen aktiivisesti tuetaan.

Euroopan unioni (EU) on sitoutunut edistämään ihmisarvoista työtä niin sisäisesti kuin ulkosuhteissaan. Työnormit ovat ihmisarvoisen työn käsitteen keskeinen osatekijä. ILOn yleissopimusten ratifiointi jäsenvaltioissa on näin ollen merkittävä osoitus unionin johdonmukaisesta politiikasta työnormien parantamiseksi maailmanlaajuisesti.

Lisäksi osana EU:n strategiaa ihmiskaupan hävittämiseksi[1] komissio on kehottanut jäsenvaltioita ratifioimaan kaikki kansainväliset välineet, sopimukset ja oikeudelliset velvoitteet, joilla edistetään ihmiskauppaan puuttumista tehokkaammalla, koordinoidummalla ja yhdenmukaisemmalla tavalla. Kotitaloustyöntekijöitä koskeva yleissopimus nro 189 on tällainen.

Tämän vuoksi on tarpeen poistaa jäsenvaltioiden ratifioimistoimia mahdolliset haittaavat oikeudelliset esteet EU:n tasolla kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 osalta, jonka sisältö ei aiheuta ongelmia unionin nykyisen säännöstön kannalta.

Kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 määräyksillä on tarkoitus hillitä kotitaloustyöntekijöiden kaltoinkohtelua ja riistoa. Yleissopimuksen 1 artiklassa määritellään kotitaloustyöntekijä henkilöksi, joka tekee kotitaloustyötä (kotitaloudessa tai -talouksissa taikka kotitaloudelle tai -talouksille tehtävä työ) työsuhteessa. Yleissopimuksessa edellytetään, että ILOn jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä väkivallan ja lapsityön käytön ehkäisemiseksi kotitaloustyössä. Yleissopimuksen 3 artiklalla suojataan taloustyöntekijöiden perusoikeudet niin, että vaaditaan kutakin sopimuspuolena olevaa valtiota toteuttamaan yleissopimuksessa vahvistetut toimenpiteet työhön liittyvien perusperiaatteiden ja -oikeuksien noudattamiseksi, edistämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Muissa määräyksissä esimerkiksi edellytetään, että ILOn jäsenvaltiot

· vahvistavat vähimmäisiän kotitaloustyön tekemistä varten ja suojatoimet alle 18-vuotiaita työntekijöitä varten

· ehkäisevät kaltoinkohtelua ja väkivaltaa

· takaavat oikeudenmukaiset työehdot ja ihmisarvoiset työolot

· varmistavat, että työntekijöille tiedotetaan työehdoista ja työn yksityiskohdista

· sääntelevät ulkomaalaisten rekrytointia ja takaavat vapaan liikkuvuuden

· varmistavat kotitaloustyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun palkkauksen ja etuuksien osalta

· sääntelevät ja valvovat yksityisiä työnvälitystoimistoja ja

· perustavat erityisen valitusmekanismin.

Yleissopimus nro 189 koskee unionin lainsäädännön sellaisia aloja, joilla sääntely on jo edistynyttä.

Yleissopimuksessa käsitellään pääasiassa seikkoja, jotka liittyvät sosiaalipolitiikkaan; tällä alalla unionin lainsäädännössä säädetään työterveyteen ja ‑turvallisuuteen liittyvistä vähimmäisvaatimuksista, nuorten työntekijöiden suojelusta, äitiyssuojasta, kirjallisesta ilmoituksesta, työajasta, maahanmuutosta ja vuokratyöstä.[2]

Yleissopimuksessa käsitellään myös syrjinnän torjuntaan liittyviä seikkoja; tällä alalla unionin lainsäädännössä asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat yhdenvertaista kohtelua työssä, sukupuolten tasa-arvoa ja äitiyssuojaa.[3]

Lisäksi yleissopimuksessa käsitellään yhteistyötä rikosasioissa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa; tällä alalla unionin lainsäädännössä asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat ihmiskaupan torjumista ja työnantajien sanktioita.[4]

Kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen 8 artiklassa käsitellään niiden kotitaloustyöntekijöiden suojelua, jotka ovat maahanmuuttajia; tähän sisältyy työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia näkökohtia, joista säädetään unionin lainsäädännössä.[5]

2.           KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Ei sovelleta.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Kun otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen laatimat ulkoista toimivaltaa koskevat säännöt[6] ja erityisesti se, mitä on säädetty Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen tekemisestä ja ratifioinnista[7], jäsenvaltiot eivät voi itsenäisesti päättää yleissopimuksen ratifioimisesta ilman neuvoston ennakkosuostumusta, jos jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan.

Euroopan unioni puolestaan ei voi ratifioida mitään ILOn yleissopimuksia, koska ainoastaan valtiot voivat olla tällaisten yleissopimusten sopimuspuolia.

Jos sopimuksessa käsiteltävä asia kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden on näin ollen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan parhaalla mahdollisella tavalla yhteistyö yleissopimuksen ratifioinnissa ja kyseisestä yleissopimuksesta juontuvien sitoumusten täytäntöönpanossa.[8]

Viime vuosikymmenen aikana on hyväksytty kolme ILOn yleissopimusta, jotka kuuluvat osittain unionin toimivaltaan, ja neuvosto on valtuuttanut jäsenvaltiot ratifioimaan unionin edun vuoksi ne osat, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan.[9] Komissio on myös tehnyt ehdotuksen tällaiseksi neuvoston päätökseksi kemikaaleja koskevan yleissopimuksen nro 170 osalta.[10]

Kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 soveltamisalaan kuuluvilla sosiaalipolitiikan eri aloilla sekä syrjinnän torjunnan ja rikosasioissa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa tehtävän oikeudellisen yhteisyön alalla sääntely on jo edennyt niin pitkälle, etteivät jäsenvaltiot enää voi ulkosuhteissa toimia täysivaltaisina tällä alalla.[11] SEUT-sopimuksen 153 artikla muodostaa tärkeimmän oikeusperustan asiaan liittyvälle unionin lainsäädännölle, joka on useimmissa tapauksissa yksityiskohtaisempaa kuin kotitaloustyöntekijöitä koskevassa yleissopimuksessa nro 189 vahvistetut yleiset periaatteet. Yleissopimuksessa vahvistettujen yleisten periaatteiden ja unionin lainsäädännön välillä ei ole ristiriitaa eivätkä yleissopimuksen määräykset ja unionin säännöstössä näillä aloilla vahvistetut vähimmäisvaatimukset ole yhteensopimattomia.

ILOn peruskirjan 19 artiklan 8 kohdasta seuraa, että yleissopimus sisältää vähimmäisnormit, mikä tarkoittaa sitä, että yleissopimuksen kansallisessa täytäntöönpanossa voidaan määrätä tiukemmista normeista kuin yleissopimuksessa.

Yleissopimuksen mukaisten työntekijöiden suojelua ja yhdenvertaista kohtelua koskevien sääntöjen ja alalla annetun unionin säännöstön mukaisten vähimmäisvaatimusten välillä ei ole epäjohdonmukaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin toimenpiteet voivat olla ILOn normeja tiukemmat ja päinvastoin.[12]

Kotitaloustyöntekijöitä koskeva yleissopimus nro 189 sisältää kotitaloustyöntekijöiden, jotka ovat maahanmuuttajia, suojelua koskevan yhden artiklan (8 artikla), joka saattaa vaikuttaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen eli alaan, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.[13] Yleissopimuksen päätavoitteena ei ole kuitenkaan säännellä asiaa, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Yleissopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa todetaan lisäksi, että vaatimusta kirjallisen tarjouksen saamisesta ennen valtioiden rajojen ylittämistä ei sovelleta taloudellisen yhdentymisen alueisiin. Tällä suojalausekkeella estetään mahdollinen yhteensopimattomuus yleissopimuksen ja SEUT-sopimuksen 45 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 492/2011 mukaisen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan unionin säännöstön välillä. Tämän vuoksi alaa koskevan yleissopimuksen määräykset eivät ole yhteensopimattomia unionin säännöstön kanssa.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on näin ollen valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan unionin edun vuoksi ne kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 osat, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan.

Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 218 artiklan 6 kohtaan, jota sovelletaan soveltuvin osin yhdessä SEUT-sopimuksen 153 artiklan kanssa, joka muodostaa tärkeimmän oikeusperustan työntekijöiden suojelua ja työolojen parantamista koskevalle unionin lainsäädännölle.

2013/0085 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan unionin edun vuoksi, kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimus (yleissopimus nro 189)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 153 artiklan yhdessä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon[14]

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kannustavat sellaisten työtä koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia, jotka Kansainvälinen työjärjestö on luokitellut ajan tasalla oleviksi, sillä näin edistetään Euroopan unionin pyrkimyksiä edistää sekä unionissa että sen ulkopuolella ihmisarvoista työtä, jonka tärkeä osatekijä on työntekijöiden suojelu ja työolojen parantaminen.

(2)       Kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen nro 189 vuodelta 2011, jäljempänä ’yleissopimus’, useimmat säännöt sisältyvät suureksi osaksi unionin säännöstöön sosiaalipolitiikan[15], syrjinnän torjunnan[16], sekä rikosasioissa[17] ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa[18] tehtävän oikeudellisen yhteistyön aloilla.

(3)       Yleissopimuksen määräykset, jotka koskevat sellaisten kotitaloustyöntekijöiden suojelua, jotka ovat maahanmuuttajia, saattavat vaikuttaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen eli alaan, joka kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.[19]

(4)       Näin ollen jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan, eivätkä jäsenvaltiot voi näiden osien osalta tehdä sitoumuksia unionin toimielinrakenteen ulkopuolella.[20]

(5)       Euroopan unioni ei voi ratifioida yleissopimusta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen sopimuspuolia.

(6)       Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen ratifioimiseksi.

(7)       Neuvoston olisi sen vuoksi valtuutettava ne jäsenvaltiot, joita työoloihin liittyvien vähimmäisvaatimusten alalla annettu unionin lainsäädäntö sitoo, ratifioimaan yleissopimus unionin edun vuoksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan unionille perussopimusten nojalla annettuun toimivaltaan kuuluvilta osin kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimus (yleissopimus nro 189).

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               Ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia vuosiksi 2012–2016, COM(2012) 286, 19.6.2012.

[2]               Direktiivit 89/391/ETY, 94/33/ETY, 91/533/ETY, 2003/88/EY, 2011/98/EU ja 2008/104/EY.

[3]               Direktiivit 2000/78/EY, 2000/43/EY, 2006/54/EY ja 92/85/ETY.

[4]               Direktiivit 2011/36/EY ja 2009/52/EY.

[5]               SEUT-sopimuksen 45 artikla ja asetus (EU) N:o 492/2011.

[6]               Tuomioistuimen AETR-tuomio, asia 22/70, 31.3.1971, Kok., 1971, 263; ks. myös SEUT-sopimuksen 3 artiklan 2 kohta, jossa kodifioidaan nämä periaatteet.

[7]               Tuomioistuimen lausunto 2/91 kemikaaleja koskevasta yleissopimuksesta, 19.3.1993, Kok., 1993-I, s. 1061.

[8]               Tuomioistuimen lausunto 2/91 (ks. edellinen alaviite), 36, 37 ja 38 kohta.

[9]               Viime vuosikymmenen aikana on tehty kolme neuvoston päätöstä jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan ILOn yleissopimuksia: neuvoston päätös, tehty 14 päivänä huhtikuuta 2005, jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta ratifioida Euroopan yhteisön edun vuoksi merenkulkijoiden henkilöllisyystodistusta koskeva Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 185 (EUVL L 136, 30.5.2005, s. 1), neuvoston päätös, tehty 7 päivänä kesäkuuta 2007, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimus (EUVL L 161, 22.6.2007, s. 63) ja neuvoston päätös, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2010, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan unionin edun vuoksi, kalastusalan työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimus (yleissopimus nro 188) (EUVL L 145, 11.6.2010, s. 12).

[10]             COM(2012) 677, 20.11.2012.

[11]             Tuomioistuimen lausunto 2/91, 25 ja 26 kohta.

[12]             Tuomioistuimen lausunto 2/91, 18 kohta.

[13]             SEUT-sopimuksen 45 artikla ja asetus (EU) N:o 492/2011.

[14]             EUVL C… , …, s…

[15]             Esimerkiksi terveyttä ja turvallisuutta koskeva puitedirektiivi 89/391/ETY, nuoria työntekijöitä koskeva direktiivi 94/33/EY, äitiyssuojaa koskeva direktiivi 92/85/ETY, kirjallista ilmoitusta koskeva direktiivi 91/533/ETY, työaikadirektiivi 2003/88/EY ja vuokratyödirektiivi 2008/104/EY.

[16]             Mukaan luettuna yhdenvertaisuutta työllisyydessä koskeva direktiivi 2000/78/EY, sukupuolten tasa-arvoa koskeva direktiivi 2006/54/EY ja äitiyssuojaa koskeva direktiivi 92/85/ETY.

[17]             Mukaan luettuna työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskeva direktiivi 2009/52/EY ja yhdistelmälupaa koskeva direktiivi 2011/98/EU.

[18]             Mukaan luettuna direktiivi 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta.

[19]             SEUT-sopimuksen 45 artikla ja asetus (EU) N:o 492/2011.

[20]             Tuomioistuimen lausunto 2/91, 19.3.1993, Kok., 1993-I, s. 1061, 26 kohta.