19.8.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 271/45

Esittelijä

Kadri Tillemann (EE, EPP)

Keilan kunnanvaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

Euroopan komission varapuheenjohtajan 13. joulukuuta 2013 päivätty kirje

1.

panee merkille, että EU:n johtohenkilöt sitoutuivat maaliskuussa 2011 vuoteen 2020 tähtäävään EU:n yleistavoitteeseen, jonka mukaan EU:n biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen on pysäytettävä vuoteen 2020 mennessä ja palautettava biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut mahdollisuuksien mukaan ennalleen tehostaen samalla EU:n toimia koko maapallon biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi. Vuoteen 2020 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka Euroopan komissio hyväksyi toukokuussa 2011 (1) ja jonka neuvosto vahvisti (2), kuuluu 6 pääasiallista tavoitetta ja 20 toimenpidettä, jotka osaltaan edistävät vuoteen 2020 asetetun EU:n biodiversiteettitavoitteen saavuttamista.

2.

toteaa, että EU:n strategian mandaatti on globaali. Se kuvastaa niitä globaaleja tavoitteita ja sitoumuksia, joihin EU liittyi biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (CBD) sopimuspuolten 10. konferenssissa (COP 10) vuonna 2010. Kyseessä on biologista monimuotoisuutta koskeva strateginen suunnitelma 2011–2020 (päätös X/2), ja siihen sisältyvät 20 Aichin biodiversiteettitavoitetta vuosiksi 2011–2020. (3)

3.

muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden häviäminen on maailmanlaajuinen ongelma, jolla on vakavia, ihmisten elämänlaatuun vaikuttavia ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Ilmiöön on monia syitä, joista yksi huomattava on ihmisten oma toiminta.

4.

kiinnittää huomiota siihen, että paikallis- ja alueviranomaisilla (4) on ratkaisevan tärkeä rooli toteutettaessa EU:n ja kansainvälisiä biodiversiteettiä koskevia tavoitteita käytännön olosuhteissa, jolloin ne auttavat valtiovaltaa estämään biologisen monimuotoisuuden enemmän köyhtymisen. Useissa jäsenvaltioissa käynnissä olevan hallinnonhajauttamisprosessin tuloksena paikallis- ja alueviranomaisilla on enenevästi vastuuta biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien toimintalinjojen toteuttamisesta.

5.

korostaa monitasoisesta hallinnosta annetun AK:n valkoisen kirjan ja AK:n huhtikuussa 2014 hyväksymän eurooppalaisen monitasoisen hallinnon peruskirjan (5) periaatteiden soveltamisen tärkeyttä pantaessa täytäntöön EU:n biodiversiteettistrategiaa ja Aichin tavoitteita. AK katsoo, että monitasoinen hallinto on unionin, jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten viranomaistahojen koordinoitua toimintaa, joka perustuu kumppanuuteen poliittisen syklin kaikissa vaiheissa Euroopan unionin politiikan muotoilusta aina sen täytäntöönpanoon saakka. Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskeva hallinnointi edellyttää yhtenäistä toimintapoliittista välineistöä ja toimivaltuuksien kokonaisuutta kaikilla julkisen vallan tasoilla.

6.

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan jäsenvaltioista arvion biodiversiteetin monitasoisen hallinnoinnin osalta sekä kartoittamaan, millainen on alue- ja paikallishallinnon aktiivinen rooli tässä hallinnoinnissa. Samaisessa asiakirjassa tulee yksilöidä alueet, joiden biologinen monimuotoisuus saattaa olla vaarassa jäsenvaltioiden, alue- ja paikallishallinnon sekä asianomaisen talous- ja järjestörakenteen väliltä puuttuvan koordinoidun hallinnointimallin poissaolon johdosta, sekä esittää ehdotuksia kyseisten uhkien poistamiseksi.

7.

pitää näin ollen tervetulleena EU:n biodiversiteettistrategian 2020 toteamusta, että ”EU:n ja CBD-yleissopimuksen yhteiset tavoitteet on pyrittävä saavuttamaan alueellisten, kansallisten ja EU:n tason toimien yhdistelmällä” ja että Euroopan komissio pyrkii luomaa tuloksekkaita ja pitkäkestoisia kumppanuussuhteita ”maankäytön suunnittelun ja hallinnan alalla toimivien sidosryhmien kanssa luonnon monimuotoisuuden strategioiden täytäntöönpanemiseksi kaikilla tasoilla”.

8.

painottaa CBD-yleissopimukseen liittyvän päätöksen X/22 (6) ja siihen sisältyvän biologista monimuotoisuutta koskevan alue- ja paikallisviranomaisten toimintasuunnitelman 2011–2020 sekä CBD-yleissopimukseen liittyvän päätöksen XI/8(A) (7) merkitystä. AK pitää CBD-päätöstä X/22 ainutlaatuisena, koska se on pisimmälle viety ”monitasoista hallintoa” edustava päätös monenvälisten ympäristösopimusten puitteissa.

9.

palauttaa mieliin, että CBD COP 10 -kokouksen pohjustamiseksi annetussa AK:n lausunnossa (8) puollettiin voimakkaasti päätöksen X/22 hyväksymistä ja että näin teki myös COP 10 -kokoukseen osallistunut AK:n valtuuskunta. Lisäksi AK sitoutui YK:n ympäristöohjelman UNEPin kanssa vuonna 2012 allekirjoittamassaan yhteisymmärryspöytäkirjassa edistämään kyseisen CBD-päätöksen toteuttamista.

10.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvää päätöstä X/22 koskevat sitoumuksensa täytäntöön. Ne sitoutuivat kehittämään hallintomekanismejaan sekä lakimääräisiä ja vapaaehtoisuuteen perustuvia välineitään tarkoituksena tehdä yhteistyötä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ja tukea paikallisia ja alueellisia biodiversiteettitoimia ottaen samanaikaisesti huomioon CDB-päätöksessä X/22 määrätyn tehtävän, tavoitteet ja ohjeellisen toimintoluettelon sekä vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet ja toimenpiteet.

11.

on tyytyväinen siihen, että neuvoston 12. kesäkuuta 2014 antamissa päätelmissä, jotka koskevat biologista monimuotoisuutta koskevan CBD-sopimuksen osapuolten konferenssin 12. kokousta lokakuussa 2014 (9), viitataan alue- ja paikallisviranomaisten rooliin CBD-sopimuksen strategisen suunnitelman toteuttamisessa vuoteen 2020 mennessä sekä Aichin biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisessa. Komitea kehottaa neuvostoa soveltamaan tulevaisuudessa monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa CBD-sopimuksen osapuolten konferensseja koskevissa päätelmissään ja tunnustamaan nykyistä selkeämmin paikallis- ja alueviranomaisten roolin valtiollisena sidosryhmänä erotuksena CBD-prosessin muihin sidosryhmiin.

12.

tarjoutuu jakamaan maailman muiden alueiden paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa kokemuksiaan biologista monimuotoisuutta ja CBD-päätöstä X/22 koskevasta monitasoisesta hallinnosta liittymällä tarkkailijan asemassa Euroopan unionin valtuuskuntaan, joka osallistuu biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (CBD) sopimuspuolten 12. konferenssiin vuoden 2014 lokakuussa. Se on jatkoa AK:n osallistumiselle sopimuspuolten 10. konferenssiin ja tukeutuu komitean YK:n ympäristöohjelman UNEPin kanssa solmimaan yhteisymmärryspöytäkirjaan, ja siten komitea pyrkii varmistamaan, että EU:n paikallis- ja alueyhteisöjen näkemyksille saadaan asianmukainen edustus.

13.

kiinnittää huomiota siihen, että komitea on parhaillaan teettämässä tutkimusta luonnonpääomamme monitasoisesta hallinnasta (10) käsillä olevan lausunnon tueksi ja analysoidakseen jäsenvaltioiden ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyötä, paikallis- ja alueviranomaistahojen innovatiivista toimintaa ja nykyisiä parhaita käytänteitä sekä pystyäkseen tekemään yksityiskohtaisempia käytännön ehdotuksia monitasoisen hallinnon kehittämiseksi.

14.

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia näyttämään muille esimerkkiä ja suhtautuu erittäin myönteisesti strategioihin, toimiin ja innovatiivisiin lähestymistapoihin, joita lukuisat paikallis- ja alueyhteisöt ovat toteuttaneet alueensa biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi ja hoitamiseksi kestävyysajattelun mukaisesti. Komitea pitää ilahduttavina myös eräiden jäsenvaltioiden hyviä aloitteita paikallis- ja alueyhteisöjen tukemiseksi. Kaikki nämä toimet ovat kannustaneet laatimaan seuraavassa esitetyt poliittiset suositukset.

15.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaistahot pääsevät ylimalkaan tai pystyvät paremmin osallistumaan luonnon monimuotoisuutta koskevien kansallisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien laatimiseen, tarkistamiseen ja toteuttamiseen. Yksi keino voisi olla järjestää paikallis- ja alueyhteisöjen valtakunnallisille yhteenliittymille edustus kansallisiin biodiversiteettikomissioihin ja ohjauskomiteoihin.

16.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä kunkin maan paikallis- ja alueyhteisöjen valtakunnallisten yhteenliittymien kanssa edelleen ohjeistusta käsitteleviä asiakirjoja, valmiuksien kehittämistä koskevia aloitteita sekä käytännön opastuspalveluita alueellisia ja paikallisia biodiversiteettistrategioita, toimintasuunnitelmia ja toimenpiteitä varten.

17.

kehottaa painokkaasti alueviranomaisia kehittämään alueellisia luonnon monimuotoisuutta koskevia strategioita ja toimintasuunnitelmia sekä kaupunkeja ja kuntia laatimaan paikallisia luonnon monimuotoisuutta koskevia strategioita ja toimintasuunnitelmia. Komitea antaa tunnustusta alalla jo tähän mennessä käynnistetyistä toimista. Ne voivat tarjota sekä kattavan näkemyksen että käytännön puitteet sellaiselle paikallis- ja aluetasolla tapahtuvalle kestävällä pohjalla olevalla luonnon biologisen monimuotoisuuden hoidolle, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden, EU:n ja biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (CBD) sopimuspuolten tasolla määritellyt biodiversiteettitavoitteet.

18.

kannustaa jäsenvaltioita edistämään – esimerkiksi yhteistyössä paikallis- ja alueyhteisöjen valtakunnallisten järjestöjen kanssa – yhteyksien solmimista paikallis- ja alueyhteisöihin biologisen monimuotoisuuden hoidon vahvistamiseksi sekä luomaan tai taloudellisesti tukemaan kansallisia palkintoja tai tunnustuksia paikallis- ja alueviranomaisten biodiversiteettitoimien tukemiseksi.

19.

kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia omaksumaan kokonaisvaltaisen biologista monimuotoisuutta koskevan lähestymistavan kaikilla hallinnonaloilla ja kehittämään hallintoelintensä valmiuksia sekä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti kansallisella, EU:n tai kansainvälisellä tasolla tarjolla olevia valmiuksien kehittämishankkeita, koulutuspaketteja ja ohjeistusta. Lisäksi komitea kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia tiivistämään biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää yhteistyötään paikallis- ja alueviranomaisten järjestöissä, verkostoissa ja foorumeissa kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Tämä on tärkeä keino koota yhteen resursseja ja kokemuksia yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi ja yhteisen poliittisen opastuksen antamiseksi jäsenvaltiolle, EU:lle ja CBD-yleissopimukseen liittyen.

20.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään koordinointia kunkin maan paikallis- ja alueviranomaisten kanssa laatiessaan maakohtaisia näkökantoja ja seurantatoimia, jotka liittyvät EU:n biodiversiteettistrategian yhteiseen täytäntöönpanokehykseen tai maakohtaiseen toimintaan biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen puitteissa (raportointiin).

21.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan yhteisymmärryksessä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa yhteisiä yhteensopivia indikaattoreita, jotta tilannetta ja kehityssuuntauksia kunkin biodiversiteettistrategian toiminta-aloilla voidaan verrata eri toimintatasojen kesken.

22.

toistaa, että jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten on työskenneltävä yhdessä tehokkaasti ja ripeästi saadakseen valmiiksi Natura 2000 -hoitosuunnitelmat tai vastaavat välineet, joissa määritellään luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteen 1 saavuttamisen kannalta välttämättömät suojelu- ja ennallistamistoimenpiteet.

23.

toivoo jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten toteuttavan yhteisiä ponnisteluja, jotta saavutettaisiin vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian toinen tavoite, jonka mukaan ainakin 15 prosenttia huonontuneista ekosysteemeistä on ennallistettava vuoteen 2020 mennessä, ja pysäytettäisiin luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja ekosysteemien heikentyminen ja ennallistettaisiin ne kaikkialla Euroopassa eikä ainoastaan Natura 2000 -alueilla.

24.

toistaa paikallis- ja alueviranomaisille osoittamansa kehotuksen (11) noudattaa periaatetta, jonka mukaan varmistetaan, ettei tapahdu luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikkiä, ja soveltaa sitä yhdyskunta- ja aluesuunnitteluun, asumis-, teollisuus-, maatalous-, kalatalous-, metsätalous-, virkistys-, matkailu-, energia- tai liikenneinfrastruktuurin lupamenettelyihin ja taloudelliseen tukeen takaamalla, että ryhdytään kompensoiviin/korvaaviin toimiin sellaisten jäljelle jäävien, luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin kohdistuvien negatiivisten vaikutusten osalta, jotka eivät ole vältettävissä.

25.

muistuttaa, että ensisijaisena on pidettävä ekosysteemien rappeutumisen estämistä ja huonokuntoisten ekosysteemien toiminnallisuuden elvyttämistä, sillä ihmisen toiminnasta johtuvan ekologisen epätasapainon aiheuttamien haittojen korjaaminen on aina kallista, aikaa vaativaa ja erityisesti tuloksiltaan epävarmaa.

26.

tähdentää valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta talouskysymyksenä tarkastelevien TEEB-tutkimusten (The Economics of Ecosystems and Biodiversity) merkitystä ekosysteemipalvelujen arvottamisen kannalta ja tarvetta soveltaa kyseistä lähestymistapaa paikallisiin hankkeisiin, jotta pystytään osoittamaan esimerkiksi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti suojeltujen alueiden tuottamat sosioekonomiset hyödyt. Lisäksi komitea korostaa, että EU:n biodiversiteettistrategian viidennen toimen tukemiseksi luonnonpääoman arvo tulee ottaa huomioon valtio-, alue- ja paikallistason suunnittelussa, tilinpidossa/raportoinnissa ja budjetoinnissa.

27.

katsoo, että vaikka ekosysteemipalvelujen taloudellinen arviointi voi osoittautua tarpeelliseksi tiettyjen kustannus-hyötyanalyysien yhteydessä, jotta voidaan sovitella keskenään ristiriitaisia tavoitteita, arviointi ei ole metodologisesti eikä eettisesti helppoa. AK kannattaakin – mm. komitean lausunnossa CdR 4577/2013 fin mainittuja – vaihtoehtoisia ja joustavia tapoja arvioida biologisen monimuotoisuuden vähenemisen kustannuksia.

28.

pitää tarpeellisena, että paikallis- ja alueviranomaisia tuetaan näiden työssä biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemejä koskevan tietoisuuden parantamiseksi ja näiden tarjotessa palveluja ja suorittaessa GIS-paikkatietojärjestelmiin (Geographic Information Systems) perustuvia kartoituksia käyttäen paikallis- ja/tai aluesuunnittelutarkoituksiin ja ekosysteemien tilan tarkkailuun soveltuvia mittakaavoja, ja että nämä tarpeet otetaan huomioon kehitettäessä ekosysteemipalveluiden ja niiden Euroopalle tuottamien etujen kartoitus- ja arviointitoimia (Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services in Europe, MAES). Komitea katsoo myös, että paikallis- ja alueviranomaisia tulee auttaa hallinnoimaan ympäristöä koskevaa paikkatietoa INSPIREn kanssa yhteensopivalla tavalla tietojenvaihdon helpottamiseksi ja myös vihreän infrastruktuurin yhdistämiseksi rajojen yli.

29.

toteaa, että biologista monimuotoisuutta koskevan ajantasaisen tiedon jakamiseksi paikallis- ja alueviranomaisille ja asiasta kiinnostuneille kansalaisille on luotava verkkoportaaleja, joiden tietoja tarkastetaan ja päivitetään säännöllisesti, ja suhtautuu myönteisesti EU:n laajuisen sähköisen MAES-kartaston perustamiseen.

30.

huomauttaa, että kaupungistuminen on paitsi haaste myös mahdollisuus ekosysteemipalvelujen ylläpitämiseen ja hoitoon. On selvästi välttämätöntä tarkastella niiden vaikuttavien tekijöiden ja vaikutusten sekä syöte- ja tuotosvirtojen välisiä yhteyksiä, jotka kytkevät kaupungit itse kaupungissa ja sen alueen ulkopuolella oleviin. Taajama-alueita pitäisi rohkaista ja tukemalla kannustaa ottamaan kantaakseen enemmän vastuuta sellaisten menetelmien tunnetuksi tekemisestä ja kehittämisestä, joiden avulla luonnonympäristö ja ihmisten tarpeet ja heidän hyvinvointinsa kyetään integroimaan keskenään. Komitea painottaa myös maiseman merkitystä ihmisen ja ympäristön välisen suhteen ilmentymänä sekä vastuuta maiseman hoitamisesta, jolla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Se muistuttaa vuoden 2000 eurooppalaisen maisema-alan yleissopimuksen merkityksestä ja korostaa mahdollisuutta löytää yhteisvaikutuksia biodiversiteettistrategian kanssa.

31.

kiinnittää huomiota ekosysteemipalvelujen kehittämiseen liittyviin talousnäkymiin. On itsestään selvää, että asuminen terveiden ekosysteemien piirissä ja niiden arvon kasvattaminen tukevat vihreän talouden tärkeimpiä osatekijöitä: kestävällä pohjalla olevaa talouden edistystä, saastumisen vähentymistä ja resurssitehokkuutta. Jotta kyetään ottamaan vihreän talouden ekosysteemien hallintaan tuomista hyödyistä kaikki etu, sille ominaiset prosessit on syytä viedä osaksi kaikkien hallintotasojen (toisin sanoen paikallinen, alueellinen, valtiollinen ja globaali taso) päätöksentekomenettelyjä resurssienkäytön järkeistämisen tukemiseksi.

32.

korostaa vihreän infrastruktuurin potentiaalia yhdennettynä ja monikäyttöisenä alueellisena välineenä, jolla voidaan edistää monitasoisen hallinnon periaatteiden täytäntöönpanoa luonnon monimuotoisuuden hallinnoinnissa ja suojelussa sekä parantaa alueen ekosysteemipalveluita ja tukea näin Eurooppa 2020 -strategiaan kuuluvaa alueellista toimintasuunnitelmaa vahvistamalla alueellista yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä.

33.

toistaa paikallis- ja alueviranomaisille osoittamansa kehotuksen (12) maaseudun ja taajamien vihreän infrastruktuurin käyttöönotosta, ylläpidosta ja valvonnasta varsinkin niille annettujen alue-, taajama- ja yhteiskuntasuunnitteluun, maankäytön sääntelyyn, suunnittelulupamenettelyihin sekä rakennusnormeihin, -määräyksiin ja -koodeihin liittyvien vastuutehtävien myötä.

34.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan paikallisia ja aluekohtaisia vihreän infrastruktuurin hallinnointi- ja suunnitteluhankkeita osoittamalla tarpeelliset voimavarat ja tarjoamalla selväpiirteistä opastusta ja ohjausta, mihin kuuluu kansallisten vihreän infrastruktuurin verkostojen ja ekologisten verkostojen määrittäminen, sekä antamaan valtiollisella tasolla yhdyskuntasuunnittelua koskevaa lainsäädäntöä ja laatimaan yhdyskuntasuunnittelupolitiikkaa, joiden pohjalta paikallis- ja alueviranomaiset pystyvät harkitsemaan vihreän infrastruktuurin sisällyttämistä yhdyskunta-, taajama- ja aluesuunnittelujärjestelmäänsä.

35.

korostaa, että vihreän infrastruktuurin tehokkaan toteuttamisen vuoksi on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot sekä paikallis- ja alueviranomaiset ylläpitävät ja kehittävät olemassa olevia yhteistyöohjelmia ja perustavat uusia makroalue- ja yleiseurooppalaisen tason ohjelmia paikallis- ja alueviranomaisten rajatylittävää yhteistyötä varten. Lisäksi on vahvistettava hajautettua kehitysyhteistyötä ja hyödynnettävä yhteisiä ja yhdennettyjä toimia biodiversiteetin suojelemiseksi ja hoitamiseksi.

36.

kiinnittää huomiota siihen, että paikallisyhteisöissä on useissa tapauksissa perinteistä tai yksilökohtaista tietämystä siitä, kuinka luonnonvarat pystyvät ylläpitämään yhteisöjä ja antamaan sen jäsenille toimeentulon. Nämä valmiudet voivat tukea ekosysteemipalvelujen ylläpitämistä ja ennallistamista, jos niitä tuetaan asianmukaisesti ja ne sisällytetään toimivalla tavalla biodiversiteettipolitiikan muokkaamiseen ja sitä koskevaan suunnitteluun. Komitea kannustaa jäsenvaltioita käynnistämään kansallisia aloitteita, joilla tuetaan kansallisten biodiversiteettitavoitteiden saavuttamista edistäviä paikallisyhteisöjen omaehtoisia kumppanuuksia.

37.

tähdentää, että paikallis- ja alueviranomaisilla on merkittävä asema suuren yleisön informoimisessa, valistamisessa ja valveuttamisessa (ympäristönsuojelutoimien tilastoluokitukseen liittyvät toimet – Classification of Environmental Protection Activities, CEPA). Biodiversiteettipolitiikan tavoitteet eivät ole kovinkaan tuttuja suurelle yleisölle. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että kansalaiset ja sidosryhmien suuri joukko ovat perillä siitä, miten isoista asioista on kyse. AK:n näkemyksen mukaan kansalaisten tiedealoitteiden edistäminen on tärkeä menetelmä ihmisten osallistamiseksi ja kouluttamiseksi, ja sen avulla pystytään myös hyödyntämään paikallista tietämystä tuloksekkaasti. Lisäksi komitea kannustaa jäsenvaltioita auttamaan paikallis- ja alueviranomaisia näiden CEPA-toimissa esimerkiksi tarjoamalla asianmukaisen kansallisen tiedonvälitysjärjestelmän.

38.

huomauttaa, että paikallis- ja alueviranomaisten on jatkettava ja tehostettava pyrkimyksiään lisätä kaikkien sidosryhmien ja kansalaisten tietoisuutta biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä tavoitteista toteuttamalla tai edistämällä kohdennettuja tiedotusohjelmia.

39.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia tukemaan ja virallistamaan uusia useiden osapuolten välisiä kumppanuuksia, joissa on mukana yksityisyrityksiä sekä kansalaisyhteiskunnan – mm. ympäristöalan kansalaisjärjestöjen – ja tiedeyhteisön tahoja, ja kehittämään näiden kumppanien kanssa paikallista ja/tai alueellista yhteistyötä. Tavoitteena on kansallisen tai EU:n myöntämän rahoituksen (esim. Horisontti 2020 -puiteohjelma) tehokas käyttö. Lisäksi komitea kehottaa edistämään sellaisten avainalojen kuin maatalouden, matkailun ja ulkoliikunta-alan järjestöjen tai yritysten vapaaehtoisia sitoumuksia.

40.

painottaa olevan tarpeellista, että kaikki asiaankuuluvat hallinnon tasot varmistavat, että osapuolet pystyvät osallistumaan onnistuneesti ja kattavasti biodiversiteettipolitiikan suunnittelu- ja toteuttamisprosesseihin, koska tällöin tulosten yhteiskunnallinen merkitys on todennäköisesti hyvä, mistä esimerkkeinä mainittakoon sidosryhmäarvojen parempi yleinen ymmärtäminen sekä luottamuksen kasvu ja opin karttuminen. Tähän kuuluvat tuloksekkaat osallistavat menettelytavat esimerkiksi luonnonsuojelualueiden määrittelemisen yhteydessä.

41.

odottaa, että valmisteilla oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta (13) auttaa paikallis- ja alueviranomaisia puuttumaan tähän paikallista luonnon monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluja sekä ihmisen terveyttä ja kansantalouksia uhkaavaan vakavaan vaaraan. Haitallisia vieraslajeja koskevan EU:n oikeuskehyksen puitteissa sekä kansallisen lainsäädännön ja ohjelmien ja rajatylittävien aloitteiden puitteissa toimivina tahoina alueelliset ja paikalliset viranomaiset ovat parhaassa asemassa ryhtyäkseen tehokkaisiin toimiin valvoakseen, ehkäistäkseen ennakolta ja hävittääkseen ja pitääkseen hallinnassa nämä lajit ja tarjotakseen tukea ja paikallistuntemusta, jotta pystytään tasapainottamaan asiaankuuluvat sosioekonomiset ja ympäristöedut keskenään ja lisäämään yleistä tietoisuutta ongelmasta.

42.

huomauttaa, että biodiversiteetti on toiminta-alojen rajat ylittävä asia. Tuloksekas politiikan toteuttaminen edellyttää, että biodiversiteetin säilyttäminen valtavirtaistetaan valtiollisen, alueellisen ja paikallisen hallinnon eri aloille (yhdyskunta-, taajama- ja maisemasuunnittelu, maatalous, metsätalous, kalastus, energia, ilmastonmuutos, terveys, liikenne, asuminen, maankäyttö yms.) vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (CBD) Aichin tavoitteiden mukaisesti.

43.

kiinnittää huomiota siihen, että kaikkien viranomaistahojen kaikilla hallintotasoilla on erityisen tarpeellista tiedostaa maatalouden biodiversiteettikysymys ja käsitellä sitä, koska maatalousintresseihin ja agroekosysteemiin ylipäätään liittyvien lajien, rotujen/lajikkeiden ja geneettisten resurssien biodiversiteettipotentiaali on merkittävä.

44.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia ja jäsenvaltioita kohdentamaan EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta peräisin oleva rahoitus huolellisemmin luonnon monimuotoisuuden suojeluun, mihin kuuluu määrällisten biodiversiteettitavoitteiden sisällyttäminen alueellisiin maaseudunkehittämisohjelmiin sekä maaseudun ympäristötoimenpiteiden yhtenevä lokalisointi ja määrärahojen osoittaminen niitä varten. Tätä ajatellen olisi erityisen hyödyllistä edistää luonnon monimuotoisuuteen liittyviä yhteisölähtöisiä paikalliskehitysaloitteita (esim. maataloustuottajat ja metsätalouden harjoittajat maisemallisten ominaispiirteiden jatkuvuuden turvaamiseksi, geneettisten resurssien suojeleminen).

45.

kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia huolehtimaan siitä, että EAKR:n tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, sillä biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit sisältyvät nyt ensi kertaa tavoitteisiin ja tarjolla on näin ollen uusia mahdollisuuksia rahoittaa vihreän infrastruktuurin käyttöönottoa.

46.

korostaa Life-ohjelman tärkeyttä paikallis- ja alueyhteisöjen biodiversiteetti- ja vihreän infrastruktuurin hankkeiden kannalta ja kehottaa Life-ohjelman kansallisia yhteyspisteitä tekemään tiivistä yhteistyötä paikallis- ja alueyhteisöjen sekä ohjelman alueellisten yhteyspisteiden kanssa Life-hakemusten valmistelussa. Lisäksi komitea toivoo, että Life-ohjelman uusi integroitujen hankkeiden rahoitusluokka lisää tuen saantia aluetason hankkeille – myös muista EU:n, kansallisista ja yksityisistä rahastoista. (14)

47.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia kunkin jäsenvaltion tukemina tutkimaan mahdollisuuksia hyödyntää innovatiivisia rahoitusmuotoja, mikä voisi esimerkiksi käsittää yksityiset tai yrityselämän säätiöt, julkisoikeudelliset säätiöt, alueellisen/valtakunnallisen arpajaistoiminnan, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, metsätalouden hiilinieluhankkeet, turvemaiden ennallistamishankkeet, verotukselliset kannustimet, ekosysteemipalveluista perittävät maksut, vapaaehtoispohjalta tehtävät merkinnät/sertifiointi tai paikalliset yrityskumppanuudet. Kaavoitus- ja rakennuslupien myöntämisestä saatavat varat olisi ohjattava suoraan paikallisiin ja alueellisiin hankkeisiin, jotka liittyvät biologiseen monimuotoisuuteen.

48.

kehottaa paikallisviranomaisia pyrkimään tehokkaasti siihen, että kaikilla rahoituksen tasoilla lopetetaan biodiversiteetille haitalliset tuet ja verojärjestelyt.

49.

tähdentää EU-hankkeiden kansallisen osarahoituksen olevan tärkeää, jotta paikallis- ja alueyhteisöt pystyvät tekemään yhteisrahoitettuja biodiversiteetti-aiheisia EU:n hankkeita koskevia hakemuksia ja jotta ne saisivat paremmat lähtökohdat hyödyntää mahdollisuuksia saada rahoitusta alueeseen mukautettuihin biodiversiteetti- ja vihreän infrastruktuurin ratkaisuihin EU:n rahastojen toimenpideohjelmien puitteissa ja investoida välttämättömään toiminta-alojen rajat ylittävien valmiuksien kehittämiseen, yhteisrahoitukseen ja verkottumiseen. Lisäksi komitea tunnustaa paikallis- ja alueviranomaisten (pilotti)toimien rahoituksessa käytettävien kansallisten rahoitusohjelmien merkityksen. Nämä toimet edistävät omalta osaltaan kansallisten biodiversiteettitavoitteiden saavuttamista.

C.

50.

katsoo, että Euroopan komission tekemässä väliarvioinnissa tulisi ottaa huomioon mahdolliset muutokset, jotka ovat tapahtuneet strategian käynnistämisestä (2011) sen väliarviointiin (2015) kuluneena aikajaksona. Näitä ovat varsinkin uusi rahoituskehys ja EU:n käytettävissä vuosina 2014–2020 olevat varat. Komitea toteaa, että monet strategiaan kuuluvista toimista on määrä toteuttaa ennen väliarviointia. Tätä ajatellen AK tukee voimakkaasti neuvoston näkemystä, että Euroopan komission tulisi suositella uusia toimenpiteitä (15), jotka ovat omiaan edistämään strategian toteutuksen toisen vaiheen tuloksekkuutta, jotta varmistetaan strategian yleistavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä.

51.

on Euroopan parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että ratkaiseva koetinkivi EU:n sitoutumiselle biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseen tulee olemaan vuosien 2014–2020 uusien EU-määrärahojen lopullinen myöntäminen tähän tarkoitukseen. EU:n ensimmäisen strategian epäonnistuminen vuonna 2010 johtui biologisen monimuotoisuuden suojelun riittämättömästä sisällyttämisestä EU:n muihin politiikanaloihin. (16) Tästä syystä tarvitaan menetelmä, jonka avulla pystytään havaitsemaan biologiseen monimuotoisuuteen liittyvä varainkäyttö EU:n koko talousarvion puitteissa. Se muistuttaisi ilmastokysymyksiin liittyvän varainkäytön seuraamiseksi kehitteillä olevaa menetelmää.

52.

korostaa viherryttämisen merkitystä biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisenä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) elementtinä. On välttämätöntä, että YMP:n väliarvioinnin yhteydessä otetaan enemmän ja selkeämpiä askeleita kohti sen varmistamista, että viherryttäminen todella parantaa ympäristöä ekologisesti ja lisää maaseudun biologista monimuotoisuutta kaikkialla Euroopassa.

53.

katsoo, että vihreässä infrastruktuurissa on suuri potentiaali muodostua tehokkaaksi välineeksi biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen ja elinympäristöjen pilkkoutumisen välttämiseen. Niin ollen komitea odottaa, että strategian väliarvioinnissa yksilöidään keskeisiä seikkoja, joita Euroopan komission olisi syytä punnita vihreää infrastruktuuria käsittelevässä edistymiskertomuksessaan, jonka on määrä valmistua vuoden 2017 loppuun mennessä. Komissiolta odotetaan lisäksi erityisesti Euroopan laajuista vihreän infrastruktuurin verkostoa (TEN-G) koskevaa lainsäädäntöehdotusta vuonna 2018 (osana EU:n talousarviota vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten). Komitea toistaa asiaa koskevat aiemmat suosituksensa.

54.

uudistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen (17) sisällyttää EU:n lainsäädäntöön tavoite, jota noudattamalla vältetään luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen nettohävikkiä, ottaen huomioon Euroopan komission työskentely, jolla edistetään vuoteen 2020 ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan sisältyvää toimea 7b.

55.

kehottaa Euroopan komissiota perustamaan EU:n puitteisiin sitoumus-/palkinto-ohjelman kuntien ja alueiden palkitsemiseksi biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien saavutusten johdosta ja avaamaan foorumin näiden kanssakäymistä varten. Näin annetaan eurooppalaisille paikallis- ja alueyhteisöille tunnustusta niiden tuloksekkaasta ja merkittävästä panoksesta EU:n biodiversiteettistrategian toteuttamiseen. AK kiinnittää tässä yhteydessä huomiota uuteen Natura 2000 -palkintoon, joka on kuitenkin suunnattu varsin monenlaisille sidosryhmille.

56.

kehottaa parantamaan paikkakohtaisempien ekosysteemipalveluja koskevien korkean resoluution tietojen sekä muun seurantatiedon saatavuutta luonnon monimuotoisuutta koskevassa eurooppalaisessa tietojärjestelmässä (Biodiversity Information System for Europe, BISE). Järjestelmään tulisi syöttää myös alueellisten biodiversiteetin seurantaelinten kokoamat tiedot ja kaupunkikohtaisesti aggregoituja tietoja (esimerkiksi kaupunkien biologisen monimuotoisuuden indeksiin / Singaporen indeksiin perustuvia arvioita EU:n kaupungeista), jotta tietoaineistojen ja tietojen vaihto kaupunkien ja alueiden välillä tehostuisi, EU:n politiikkaa koskevasta ohjeistuksesta tulisi alueellisesti eriytetympää ja raportointi alue-/paikallistasolla eri puolilla Eurooppaa tehdyistä parannuksista helpottuisi.

57.

huomauttaa, että on tarpeen jatkaa tehokkaasti EU:n vuoropuhelua ja yhteistyötä ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa olevien keskeisten kumppanitahojen kanssa, jotta näitä autetaan kehittämään tai mukauttamaan toimintapolitiikkaansa vuoteen 2020 asetettujen biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n paikallis- ja alueyhteisöt voisivat antaa unionin ulkopuolisille paikallis- ja alueyhteisöille apua, jota ne tarvitsevat voidakseen antaa panoksensa EU:n asettamien ja globaalien biodiversiteettitavoitteiden saavuttamiseksi, jakamalla tietämystään ja parhaita käytänteitä sekä toimimalla asiaankuuluvien AK:n neuvoa-antavien sekakomiteoiden ja työryhmien sekä ARLEMin ja CORLEAPin puitteissa. Tässä yhteydessä AK kehottaa Euroopan komissiota edistämään EU:n alue- ja paikallisyhteisöjen sekä kehitysmaiden alue- ja paikallisyhteisöjen välistä hajautettua kehitysyhteistyötä EU:n uuden Biodiversity for Life (B4Life) -aloitteen puitteissa.

58.

kehottaa antamaan EU:n strategiassa tunnustusta ja jatkuvaa tukea paikallisviranomaisten sitoutumiselle avainkumppaneina EU:n BEST-aloitteeseen, joka edistää unionin syrjäisimmillä sekä merentakaisilla alueilla olevan ainutlaatuisen biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja sen käyttämistä kestävyysajattelun mukaisesti.

D.

59.

kehottaa Euroopan komissiota korostamaan, että se pitää CBD-päätöstä X/22 ja sen täytäntöönpanoa Euroopassa erityisen merkittävinä seikkoina.

60.

kehottaa Euroopan komissiota toteamaan, että EU:ssa on muodostunut yksimielisyys siitä, että EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden sekä paikallis- ja alueviranomaisten on perin tarpeellista soveltaa monitasoista, yhteistoiminnallista ja yhdennettyä toimintamallia pyrkiessään saavuttamaan Aichin biodiversiteettitavoitteet ja niihin liittyvät EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteet. Vaikka asiassa on saavutettu tuntuvasti edistystä ja jäsenvaltioissa on monia hyviä käytänteitä, on syntynyt vaikutelma, että tämä monitasoisen yhteistoiminnan ja hallinnoinnin prosessi ei ole vakiintunut riittävän hyvin kaikkialle EU:hun ja että sitä tulisi kehittää yhä paremmaksi.

61.

pyytää Euroopan komissiota panemaan täytäntöönpanoraportissaan merkille sen, että lukuisat EU:n paikallis- ja alueyhteisöt osallistuvat aktiivisesti biodiversiteettitoimintaan koko maailman mitassa ja asiaan liittyviin verkostoihin, YK:n yleissopimukseen liittyvän CBD-päätöksen X/22 nojalla perustetut neuvoa-antavat komiteat mukaan luettuina; tällaisia ovat esimerkiksi Advisory Committee on Subnational Governments ja Advisory Committee on Cities and Biodiversity luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtääviä paikallis- ja aluetason toimia koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden puitteissa.

62.

antaa Euroopan komissiolle tunnustusta sen panoksesta CBD-päätöksen X/22 hyväksi käsillä olevan suuntaa-antavan lausunnon avulla ja siihen liittyvän AK:n tutkimuksen tiimoilta tekemästä yhteistyöstä sekä AK:n osallistamisesta EU:n strategian yhteiseen täytäntöönpanokehykseen. Muina esimerkkeinä mainittakoon komission Life- ja Interreg-ohjelmien myötä antama tuki valmiuksien kehittämiseen ja hyvien käytänteiden keskinäiseen vaihdantaan sekä sen tarjoamat tuoreet mahdollisuudet uudessa luonnonmaantieteellisessä prosessissa ja Natura 2000 -fooruminsa puitteissa.

63.

kehottaa Euroopan komissiota mainitsemaan CBD-päätöstä X/22 koskevassa raportoinnissaan YK:n yleissopimusosapuolille paikallis- ja alueviranomaistahojen erityisen roolin EU:n ulkosuhdetoiminnassa eräänä keskeisistä toiminnoista, joita Euroopan komission ja EU:n on aikomus korostaa jatkossa enenevästi, tarkoituksena – yhteistuumin AK:n kanssa – tutkia uusia tapoja tukea hajautettua yhteistyötä unionin paikallis- ja alueviranomaisten sekä kehitysmaiden ja EU:n naapurustoon kuuluvien maiden vastaavien tahojen välillä, kun kyseessä on kestävällä pohjalla oleva biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien hallinta biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen päätöksen X/22 toimenpiteeseen g liittyen.