9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/161

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 151, 152, 154, 155 ja 156 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan, 28 artiklan, 52 artiklan 3 kohdan ja 53 artiklan sekä johdanto-osan ja asiaankuuluvat selitykset,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan,

—

ottaa huomioon (tarkistetun) Euroopan sosiaalisen peruskirjan 5 ja 6 artiklan,

—

ottaa huomioon työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua Euroopan tasolla edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta 20. toukokuuta 1998 annetun komission päätöksen 98/500/EY,

—

ottaa huomioon työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY,

—

ottaa huomioon eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöedustuksen osalta 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY ja eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöedustuksen osalta 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/72/EY,

—

ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY,

—

ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/38/EY,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 hyväksytyt EPSCO-neuvoston päätelmät 17423/11,

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 2012 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Transnational company agreements: realising the potential of social dialogue” (SWD(2012)0264),

—

ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

—

ottaa huomioon 31. tammikuuta 2012 päivätyn komission asiantuntijaryhmän raportin ylikansallisista yrityskohtaisista sopimuksista,

—

ottaa huomioon 31. tammikuuta 2012 päivätyn komission asiantuntijaryhmän tarkistetun työasiakirjan ylikansallisista yrityskohtaisista sopimuksista,

—

ottaa huomioon 17. tammikuuta 2012 julkaistun komission vihreän kirjan ”Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?” (COM(2012)0007) ja 17. tammikuuta 2012 päivätyn siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Restructuring in Europe 2011” (SEC(2012)0059),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

—

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 laaditun komission katsauksen ”Mapping of transnational texts negotiated at corporate level” (EMPL F2 EP/bp 2008 (D) 14511),

—

ottaa huomioon 2008 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The role of transnational company agreements in the context of increasing international integration” (SEC(2008)2155),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Transnational collective bargaining: Past, present and future” (helmikuu 2006),

—

ottaa huomioon 9. helmikuuta 2005 annetun komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (COM(2005)0033),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset työlausekkeista välikirjoissa (yleissopimus nro 94) ja kollektiivisesta neuvottelumenettelystä (yleissopimus nro 154),

—

ottaa huomioon ILO:n valvontaelinten oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon ILO:n hyväksymän monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen (MKY-julistus 1977),

—

ottaa huomioon ILO:n 10. kesäkuuta 2008 hyväksymän julistuksen sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta,

—

ottaa huomioon ILO:n 18. kesäkuuta 1998 hyväksymän julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista,

—

ottaa huomioon ILO:n yleissopimukset yleisistä työntekijöitä koskevista perusnormeista, joita ovat (muiden muassa) järjestäytymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin (yleissopimukset nro 87 (1948) ja 98 (1949) sekä syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro 100 (1951) ja 111 (1958),

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan teettämän tutkimuksen ”Enforcement of Fundamental Workers’ Rights” (syyskuu 2012),

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan teettämän tutkimuksen ”Cross-border collective bargaining and transnational social dialogue” (kesäkuu 2011),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallinnoinnista (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0258/2013),

A.

ottaa huomioon, että komission mukaan (2) vuonna 2012 oli 244 eurooppalaista kansainvälistä yrityskohtaista sopimusta (TCA-sopimusta); toteaa, että tämä merkitsee, että työmarkkinasuhteista ylikansallisissa yrityksissä tulee Euroopassa yhä integroidummat;

B.

toteaa, että yhä useammassa uudessa TCA-sopimuksessa on sovittu riidanratkaisumenetelmistä, kuten sekä työntekijöiden että työnantajien järjestöt suosittelevat;

C.

toteaa, että näille sopimuksille ei ole oikeudellisia puitteita kansainvälisellä tasolla eikä EU:n tasolla; katsoo, että olisi pohdittava, onko tämä syy siihen, että näitä sopimuksia tehdään entistä vähemmän;

D.

ottaa huomioon, että kullakin EU:n jäsenvaltiolla on oma, erilaiseen historialliseen kehitykseen ja perinteisiin perustuva työmarkkinasuhteita koskeva järjestelmänsä, jota on noudatettava ja joka ei kaipaa yhdenmukaistamista;

E.

toteaa, että rajat ylittävät kumppanuudet työmarkkinaosapuolten välillä ovat osoittautuneet hyviksi käytännöiksi edistää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja heidän oikeuksiaan rajojen yli; katsoo, että EU:n tuki tällaisille rajat ylittäville kumppanuuksille on erittäin tärkeää;

F.

toteaa, että eurooppalaisen tason vuoropuhelulla edistetään työllisyyden kasvun jatkumista, työolojen kehittämistä ja lisätään näin ollen kansainvälisten yritysten työntekijöiden hyvinvointia innovatiivisin keinoin ja säilytetään samalla työehtosopimuksia koskeva itsemääräämisoikeus;

G.

toteaa, että EU pitää kokoontumisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta perusoikeuksina;

H.

toteaa, että yritykset toimivat entistä enemmän eurooppalaisella tasolla, kun taas työtekijöiden edustus on pääasiallisesti järjestetty kansallisten toimintalinjojen mukaisesti;

1.

huomauttaa, että tämä päätöslauselma koskee TCA-sopimuksia; huomauttaa, että TCA-sopimuksia tehdään toisaalta eurooppalaisten ammattijärjestöjen ja toisaalta yksittäisten yritysten ja/tai työnantajajärjestöjen välillä yleisesti alakohtaisella tasolla ja että päätöslauselma ei koske kansainvälisiä puitesopimuksia, joita kansainväliset ammattiliitot tekevät yritysten kanssa; korostaa, että on tarpeen edistää eurooppalaista ja ylikansallista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansainvälisiä työehtosopimusneuvotteluja;

2.

ehdottaa, että komissio harkitsisi, tarvitaanko näitä eurooppalaisia TCA-sopimuksia varten valinnaisia eurooppalaisia oikeudellisia puitteita, joilla lisätään oikeusvarmuutta ja avoimuutta sekä saadaan aikaan ennakoitavia ja täytäntöönpanokelpoisia oikeusvaikutuksia sellaisia sopimuksia varten, jotka noudattavat näitä puitesäännöksiä; ehdottaa, että edistetään eurooppalaisiin TCA-sopimuksiin liittyviä sellaisia käytäntöjä, joissa tunnustetaan sopimusosapuolten sopimusautonomia, ja suosittelee, että sopimuksiin kirjataan määräyksiä riitojen ratkaisemisesta;

3.

korostaa työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä, jonka ansiosta ne voivat ryhtyä neuvotteluihin ja tehdä sopimuksia kaikilla tasoilla;

4.

korostaa sitä, että TCA-sopimukset eroavat toisistaan esimerkiksi laajuuden, soveltamisalan ja allekirjoittajaosapuolten suhteen sekä niiden osapuolten tarkoitusten, lähtökohtien, tarpeiden ja tavoitteiden mukaan; toteaa, että yritykset ja yrityskulttuurit poikkeavat merkittävästi toisistaan ja sopimusosapuolten autonomiaa luoda erilaisia TCA-sopimuksia tulee kunnioittaa;

5.

ehdottaa, että työmarkkinaosapuolet vaihtavat kokemuksia ylikansallisten yrityskohtaisten sopimusten alalla;

6.

korostaa, että komission olisi perustettava valinnaisten oikeudellisten puitteiden soveltamista koskeva tarkastelunsa käytön vapaaehtoisuuteen työmarkkinaosapuolille sekä osallistuville yrityksille ja yritysryhmille sekä joustavuuteen ja mahdollisuuteen siirtää ne kansalliselle tasolle, jotta ylikansallisista yrityskohtaisista sopimuksista tulee oikeudellisesti vaikuttavia; korostaa nimenomaisesti työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusten osapuolten itsemääräämisoikeutta;

7.

katsoo, että eurooppalaisten yritysneuvostojen olisi oltava täysimääräisesti mukana neuvotteluissa tarvittaessa eurooppalaisten ammattijärjestöjen keskusliittojen kanssa erityisesti siksi, että ne voivat havaita TCA-sopimuksen tarpeen/mahdollisuuden, aloittaa prosessin ja valmistella neuvotteluja, auttaa varmistamaan avoimuuden ja tietojen levittämisen asianomaisia työntekijöitä koskevien sopimusten osalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että eurooppalaisten ammattijärjestöjen keskusliitot ovat suunnitelleet menettelysääntöjä eurooppalaisen yritysneuvoston mukaan ottamiseksi;

8.

on vakuuttunut siitä, että suosituimmuuslausekkeen (most favourable clause) ja taantuman välttämistä koskevan lausekkeen (non-regression clause) sisällyttäminen sopimuksiin on tarpeen, jotta vältetään vaara, että eurooppalainen ylikansallinen yrityskohtainen sopimus aiheuttaisi kansallisten työehtosopimusten ja kansallisten yrityskohtaisten sopimusten kiertämistä tai heikentäisi niitä;

9.

suosittaa ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä; katsoo, että olisi sovittava ensimmäisestä tilapäisestä yrityksen tasoisesta yhteisestä mekanismista – esimerkiksi sopimuksen allekirjoittaneita osapuolia rohkaistaan sopimaan vapaaehtoisista riitojen ratkaisua koskevista lausekkeista – ratkaisujen löytämiseksi sopimuspuolten välisiin konflikteihin; katsoo, että nämä lausekkeet voisivat perustua EU:n työmarkkinaosapuolten alakohtaisella tasolla hyväksymiin ja tarjoamiin vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumalleihin; toteaa, että moniin Euroopan tasolla jo tehtyihin ylikansallisiin yrityskohtaisiin sopimuksiin sisältyy tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä riitojen ratkaisemiseksi, ja kehottaa työmarkkinaosapuolia vaihtamaan entistä enemmän näkemyksiä tästä asiasta ja kartoittamaan menetelmiä niiden edelleen kehittämiseksi ja/tai optimoimiseksi;

10.

ehdottaa, että komissio suosittaa työmarkkinaosapuolille, että ne ottavat huomioon seuraavat eurooppalaisia TCA-sopimuksia koskevat perusperiaatteet: valtuuksia koskeva menettely, toisin sanoen sopimuksia tekevien osapuolten legitimiteetin ja edustuksellisuuden selkeyttäminen, sopimuksen tekopaikka ja päiväys, sisältöä ja maantieteellistä laajuutta koskeva soveltamisala, suosituimmuuslauseke ja taantuman välttämistä koskeva lauseke, voimassaoloaika, sopimuksen irtisanomista koskevat edellytykset ja riitojenratkaisumenettelyt, sopimuksen kattamat asiat ja muut muodolliset vaatimukset;

11.

suhtautuu myönteisesti toimiin, joita komissio on toteuttanut työmarkkinaosapuolten ja asiantuntijoiden välisen kokemusten vaihdon tueksi, kuten esimerkkien kerääminen, tietokantojen perustaminen ja tutkimusten tekeminen;

12.

palauttaa tässä yhteydessä mieliin myönteiset kokemukset, joita on saatu työmarkkinaosapuolten välisistä rajatylittävistä kumppanuuksista ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan EU:n tuen tällaisille kumppanuuksille tulevaisuudessa;

13.

kehottaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia käyttämään täysimääräisesti hyväksi EU-sopimusten mahdollisuutta SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti ja samalla kunnioittamaan niiden autonomiaa;

14.

kehottaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia omaksumaan entistä vahvemman roolin unionin politiikkojen muotoilussa; kehottaa työmarkkinaosapuolia erityisesti osallistumaan vuotuisen kasvuselvityksen laatimiseen ja toimimaan entistä ponnekkaammin jäsenvaltioiden saavuttaman edistyksen seurannassa;

15.

korostaa, että on edistettävä, tuettava ja lisättävä naisten edustusta ja osallisuutta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ja työehtosopimusneuvottelujen rakenteissa eri tasoilla ja käsiteltävä tasa-arvonäkökohtia asiaan liittyvillä foorumeilla, jotta voidaan saada esiin naisten mielipiteet ja sisällyttää sukupuolten tasa-arvokysymykset työehtosopimusneuvotteluihin; korostaa, että työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla ja työehtosopimusneuvotteluilla on epäilemättä suuret mahdollisuudet sukupuolten tasa-arvoa edistävinä välineinä;

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, EU:n työmarkkinaosapuolille sekä kansallisille parlamenteille.