12.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 55/117

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan, 265 artiklan 5 kohdan ja 174 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin strategian Itämeren aluetta varten (COM(2009)0248),

—

ottaa huomioon 7. marraskuuta 1991 tehdyn Alppien suojelua koskevan yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta (COM(2010)0715) sekä strategiaan liittyvän ohjeellisen toimintasuunnitelman (SEC(2009)0712),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta (1),

—

ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa jäsenvaltioita pyydetään ”kehittämään yhteistyössä komission kanssa mahdollisia tulevia makroalueellisia strategioita”,

—

ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi erityissäännöksistä Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen tukemiseksi Euroopan aluekehitysrahastosta (COM(2011)0611),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että makroaluestrategioilla pyritään hyödyntämään paremmin nykyisiä resursseja, jotta voidaan hoitaa alueiden kehittämiseen liittyviä kysymyksiä, määrittämään yhteisiä reagointitapoja yhteisiin haasteisiin, vahvistamaan alueellista yhdentymistä ja edistämään useita EU:n tukemia julkishallinnon, alue- ja paikallisviranomaisten, muiden instituutioiden ja kansalaisjärjestöjen välisiä toimintalinjoja ja kumppanuuksia;

B.

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka mukaan alueellisen yhteistyön politiikan kansainvälistä osaa olisi vahvistettava ja että kaikkia uusia makroaluestrategioita olisi sovellettava vapaaehtoisesti mutta aikaisempaa kokemusta ja parhaita käytänteitä hyödyntäen;

C.

ottaa huomioon, että Alppien alueen muodostavilla seuduilla on monia yhteisiä piirteitä, kuten niiden korkeiden vuoristoalueiden maantieteellinen ainutlaatuisuus ja niiden tiivis vuorovaikutus Alppien laitamilla sijaitsevien suurempien kaupunkien kanssa;

D.

katsoo, että Alppeja koskeva makroaluestrategia, jonka olisi oltava rinnastettavissa EU:n Itämeren alueelle ja Tonavan alueelle hyväksymiin strategioihin, tarjoaa mahdollisuuden antaa Alpeille uusi ulottuvuus ja uutta merkitystä antamalla paremmat mahdollisuudet saada EU-rahoitusta;

E.

toteaa, että Alppien alue kuuluu useille EU:n jäsenvaltioille ja EU:hun kuulumattomille maille ja että se on toisiinsa liittyvistä alueista muodostuva taloudellisesti epäyhtenäinen makroalue, jossa ympäristöön, väestörakenteen muutokseen, liikenneinfrastruktuuriin, matkailuun ja energiaan liittyvät kysymykset herättävät yhä enemmän huolta, ja katsoo, että kaikkien sidosryhmien sisäisten ja ulkoisten toimintalinjojen yhteensovittaminen voisi johtaa entistä parempiin tuloksiin ja lisäarvoon;

F.

toteaa, että Alpit ovat eurooppalaisesta ja kansainvälisestä näkökulmasta merkittävä vuoristo, jolle ovat ominaisia hauraat ekosysteemit ja lukuisat jäätiköt, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi, sekä suojeltujen alueiden suuri määrä ja moninaiset suojellut kotoperäiset eläin- ja kasvilajit;

G.

toteaa, että koheesiopolitiikalla pyritään taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen koko EU:ssa;

1.

katsoo, että makroaluestrategioiden kaltaisilla suuren mittakaavan strategioilla on tarkoitus osaltaan vahvistaa paikallis- ja aluetason roolia EU:n toimintalinjojen täytäntöönpanossa ja että Alppeja koskevan strategian suunnittelussa ja toteuttamisessa olisi keskityttävä monitasoisen hallinnon periaatteeseen;

2.

viittaa päätöksenteon avoimuuden ja EU:n rahoituksen kohdentamisen osalta Itämeri-strategiasta ja Tonava-strategiasta saatuihin kokemuksiin; kehottaa komissiota esittämään kyseistä aluetta koskevan erityisen toimintasuunnitelman, jossa otetaan huomioon vuoristoalueiden rakenteelliset haitat ja luodaan otolliset olosuhteet kyseisen alueen talouskasvulle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle;

3.

korostaa EU:n lainsäädäntövälineiden, kuten eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY:t), myönteistä roolia makroalueiden yhteydessä, sillä ne tarjoavat rakenteellista tukea yhteistyön käytännön näkökohdille ja hyvien käytäntöjen vaihdolle sekä alueellisten kehitysstrategioiden suunnittelulle ja täytäntöönpanolle, jolloin viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä eri tasoilla;

4.

pitää myönteisenä Alppien alueiden nykyistä kehitystä ja niiden omaksumaa vahvaa alhaalta ylös -lähestymistapaa; ottaa huomioon, että nämä alueet ovat toistuvasti ilmaisseet toivovansa Alppeja koskevan strategian laatimista, jotta voitaisiin vastata tehokkaasti koko Alppien aluetta koskeviin yhteisiin haasteisiin, hyödyntää johdonmukaisemmin alueen merkittäviä mahdollisuuksia sekä vastata tarpeeseen parantaa liikkuvuutta, energiaturvallisuutta, ympäristönsuojelua, sosiaalista ja taloudellista kehitystä, kulttuurivaihtoa ja pelastuspalvelua Alppien alueella;

5.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos koettelee monia jäätiköitä, ja katsoo siksi, että Alppien kestävä kehitys on yksi makroaluestrategian tärkeimpiä tavoitteita;

6.

katsoo, että tällä strategialla olisi myös kannustettava eurooppalaisten luonnonsuojelualueiden nimittämistä ja helpotettava tähän liittyvää yhteistyötä, mistä esimerkkinä mainittakoon Mercantourin kansallispuistoa (Ranska) sekä Meri-Alppien luonnonpuistoa (Italia) koskevat yhteishankkeet;

7.

toteaa, että on tärkeää yhdenmukaistaa Alppeja koskevan strategian sisältö Alppeja koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen kanssa ja ottaa huomioon nykyinen rajat ylittävä yhteistyö ja verkostoituminen tällä alalla;

8.

korostaa, että Alppeja koskevassa makroaluestrategiassa olisi otettava huomioon perinteisen maankäytön – ensisijaisesti maanviljelyn – muotojen suojelu, jotta voidaan edistää biologista monimuotoisuutta ja säilyttää nykyiset suojelualueet;

9.

pyytää komissiota tekemään Alppeja koskevan makroaluestrategian kattavan arvioinnin objektiivisten perusteiden ja mitattavissa olevien indikaattorien avulla;

10.

kehottaa komissiota huolehtimaan SEUT-sopimuksen 174 artiklan todellisesta täytäntöönpanosta strategisella suunnitelmalla, jolla pyritään ratkaisemaan vuoristoalueiden rakenteelliset haitat ja luomaan asianmukaiset edellytykset talouskasvulle ja varsinaiselle sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle Alppien alueella;

11.

katsoo, että strategian alueellinen ulottuvuus johtaa alueellisen yhteenkuuluvuuden ajatuksen konkreettiseen kehittämiseen;

12.

korostaa, että Alppeja koskeva makroaluestrategia on tehokas väline, jolla voidaan tehostaa Euroopan alueellista yhteistyötä kyseisellä alueella soveltamalla alhaalta ylös -lähestymistapaa ja laajentamalla yhteistyötä saatavilla olevien resurssien paremman käytön avulla, mikä helpottaa eri alojen toimintalinjojen koordinointia;

13.

painottaa, että Alppeja koskevalla makroaluestrategialla varmistettaisiin, että Alppien alueeseen ja vuoristoalueisiin liittyvät unionin eri aloitteet täydentävät toisiaan ja että ne tuovat todellista lisäarvoa konkreettisille hankkeille;

14.

katsoo, että Alppeja koskevassa makroaluestrategiassa on koordinoitava erityisesti koheesiopolitiikan piiriin kuuluvia unionin varoja, jotta voidaan toteuttaa hankkeita, joilla on tarkoitus vastata yhteisiin haasteisiin, kuten ympäristönsuojelu, kilpailukykyyn ja innovointiin panostaminen, maa- ja metsätalous, vesi-, energia-, ympäristö- ja ilmastoasiat sekä liikenne;

15.

korostaa, että mahdollinen Alppeja koskeva makroaluestrategia olisi Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukainen ja että siinä varmistettaisiin näin ollen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin sitoumuksen noudattaminen;

16.

korostaa, että on tärkeää lisätä tällaisen strategian avulla Alppien alueen innovointikykyä hyödyntämällä sen työvoiman tarjoamia taitoja, luomalla kumppanuuksia ja yhteistyötä keskeisten sidosryhmien kesken (kuten työvoimamarkkinoilla ja koulutuksen ja tutkimuksen alalla työskentelevien sekä työnantajien keskuudessa), saamalla aktiiviset nuoret jäämään alueelle, tukemalla luovuutta ja edistämällä eri alueiden kykyjä koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen aloilla;

17.

korostaa, että uudella makroalueellisella yhteistyökehyksellä on varmistettava, että korkeiden vuoristoalueiden kaltaisten syrjäseutualueiden luonnonhaitat muutetaan eduiksi ja mahdollisuuksiksi ja että näiden alueiden kehitystä voimistetaan;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle sekä muille asiaankuuluville toimielimille.