22.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/28

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon yritysten sosiaalisesta vastuusta 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma (COM(2003)0284),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”vastuullisen yritystoiminnan” paketista (COM(2011)0685),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä (3),

—

ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yritysten sosiaalisesta vastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen (4),

—

ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus (5),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta Komission tiedonanto – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014" (6),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A7-0017/2013);

1.

korostaa, etteivät yritykset voi ottaa itselleen viranomaisten vastuuta sosiaalisten ja ympäristönormien edistämisestä, täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

2.

korostaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi johtui avoimuutta, tilivelvollisuutta ja vastuuta koskevista perusvirheistä sekä lyhytnäköisyydestä ja että EU:n velvollisuutena on varmistaa, että kaikki toimijat ottavat tästä opiksi; pitää myönteisenä komission aikomusta toteuttaa Eurobarometri-tutkimuksia liike-elämää kohtaan tunnetusta luottamuksesta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä keskustelemaan kattavasti näiden tutkimusten tuloksista ja toimimaan niiden mukaisesti; kannattaa vahvasti yritysten yhteiskuntavastuuta ja katsoo, että jos sitä toteutetaan oikein ja jota sitä noudattavat kaikki yritykset eivätkä pelkästään suuryritykset, se voi edistää merkittävästi menetetyn luottamuksen palauttamista, mikä on edellytyksenä talouden kestävälle elpymiselle ja voi lieventää talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia; toteaa, että yrityksen tuntiessa vastuunsa yhteiskunnasta, ympäristöstä ja työntekijöistä syntyy kaikkia hyödyttävä tilanne, joka kasvattaa luottamuspohjaa, joka on välttämätön edellytys taloudelliselle menestykselle; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttäminen kestävään yritysstrategiaan hyödyttää sekä yrityksiä että koko yhteiskuntaa; toteaa, että monet yritykset ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset toimivat tässä suhteessa esimerkillisesti;

3.

katsoo, että yritykset voivat myötävaikuttaa sosiaalisen markkinatalouden kehittymiseen ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen tarjoamalla työpaikkoja ja edistämällä talouden elpymistä;

4.

pitää välttämättömänä yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän keskustelun sijoittamista laajempaan asiayhteyteen, jolloin sääntelytoimenpiteistä voitaisiin tarvittaessa käydä vuoropuhelua kuitenkin ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan pohjalta;

5.

kannattaa komission ehdottamaa yritysten yhteiskuntavastuun uutta määritelmää, jossa ei enää aseteta vastakkain vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja pakollisuuteen perustuvaa lähestymistapaa;

6.

katsoo, että yritysten hyvä hallintotapa on yritysten yhteiskuntavastuun keskeinen tekijä erityisesti, kun kyseessä ovat suhteet viranomaisiin, työntekijöihin ja heitä edustaviin järjestöihin sekä menettelyt, joita yritykset soveltavat bonuksiin, korvauksiin ja palkkoihin; katsoo, että johtajien liialliset bonukset, korvaukset ja palkat eivät sovi yhteen yhteiskuntavastuullisen toiminnan kanssa varsinkaan siinä tapauksessa, että yritys on vaikeuksissa;

7.

katsoo, että yrityksen veropolitiikkaa olisi pidettävä osana yritysten yhteiskuntavastuuta ja että näin ollen veronkiertoa tai veroparatiisien käyttöä koskevat strategiat eivät kuulu yhteiskuntavastuulliseen toimintaan;

8.

katsoo, että yrityksen yhteiskuntavastuun arvioinnissa olisi otettava huomioon toimitusketjun osana toimivien yritysten ja mahdollisten alihankkijoiden toiminta;

9.

kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia edistämään sellaisia innovatiivisia liiketoimintamalleja, jotka olisivat omiaan vahvistamaan yritysten välisiä yhteyksiä sekä sosiaalista ympäristöä, jossa ne toimivat;

10.

kehottaa komissiota ottamaan tilinpäätösdirektiivin ja avoimuusdirektiivin uudelleentarkastelusta parhaillaan käytävät keskustelut huomioon siten, että ehdotetulla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalla uudella strategialla täydennetään tarkistettua direktiiviä;

11.

korostaa, että on tärkeää tukea innovatiivisia ratkaisuja, kuten älykkäiden kuljetusjärjestelmien ja ekotehokkaiden tuotteiden käyttöönottoa, joiden ansiosta yritykset voivat vastata sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin ja jotka ovat kaikkien saatavilla ja jotka on suunniteltu kaikkia varten;

12.

pitää myönteisinä komission tekemiä aloitteita yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden ja hyvien käytäntöjen levittämisen edistämiseksi ja kannattaa voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan, yrityksille ja kumppanuuksille annettavan eurooppalaisen tunnustuksen käyttöönottamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota harkitsemaan muun muassa, voitaisiinko tätä tarkoitusta varten ottaa käyttöön eurooppalainen sosiaalinen tuotemerkki;

13.

pitää myönteisenä yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien monenvälisten foorumien perustamista ja kannattaa valittua alakohtaista lähestymistapaa;

14.

tunnustaa eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuuta edistävän CSR Europe -verkoston Enterprise 2020 -aloitteen merkityksen ja kapasiteetin ja katsoo, että se voi merkittävällä tavalla vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuun ja kilpailukyvyn välisen yhteyden lujittamiseen helpottamalla hyvien käytäntöjen levittämistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan enemmän yhteisvaikutuksia pyrittäessä toteuttamaan sosiaalista innovointia ja työpaikkojen luomista edistäviä toimintalinjoja ja aloitteita; kehottaa komissiota tukemaan CSR Europe -verkoston ponnisteluja ja panee merkille, että sen pääasiallisena tarkoituksena on vahvistaa yritysten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämistä ja hyvien käytäntöjen levittämistä;

15.

kannattaa komission ehdotusta määräajoin tehtävistä kyselyistä, joilla arvioidaan kansalaisten luottamusta yritysten yhteiskuntavastuustrategioihin ja heidän mielipiteitään niistä; suosittaa, että kyselyjen sisältö liitetään kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintasuunnitelman tarkistamiseen, jotta kyselyjen perusteella voidaan yksilöidä vastuullisemman kuluttamisen esteitä;

16.

kehottaa komissiota suunnittelemaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin lisäksi erityisiä toimenpiteitä yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutumista koskevien sekä tuotteiden ja palveluiden ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksiin liittyvien harhaanjohtavien ja väärien tietojen torjumiseksi; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä erityisesti huomioon valitusten esittämisen ja käsittelyn avoimen ja selkeän menettelyn mukaisesti ja tutkimusten käynnistämisen; katsoo, että ns. viherpesu ei ole pelkästään petollinen ja harhaanjohtava käytäntö kuluttajille, viranomaisille ja sijoittajille, vaan se myös vähentää luottamusta siihen, että yritysten yhteiskuntavastuu on kestävää ja osallistavaa kasvua edistävä tehokas väline;

17.

on yhtä mieltä siitä, että sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat olisi otettava paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa; toivoo tässä yhteydessä, että halvimman hinnan käyttämisestä ratkaisuperusteena luovutaan ja että kautta koko alihankintaketjun noudatetaan suurempaa vastuullisuutta;

18.

kehottaa komissiota toteuttamaan lisää aloitteita, joilla otetaan käyttöön yritysten yhteiskuntavastuun mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vahvistetaan niitä (yhdistämällä ne resurssi- ja energiatehokkuuteen), esimerkiksi yritysten raakamateriaalien hankintaprosesseissa;

19.

korostaa, että EU:n tuki kolmansien maiden hallituksille sosiaali- ja ympäristösäännösten täytäntöönpanossa sekä tehokkaat valvontamekanismit ovat välttämätön täydennys eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

20.

korostaa, että yhteiskuntavastuulliset investoinnit (SRI) ovat osa yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa investointipäätösten yhteydessä; panee merkille, että vaikka tällä hetkellä ei ole käytössä yleismaailmallista määritelmää yhteiskuntavastuullisille investoinneille (SRI), yleisesti ottaen siinä yhdistyvät sijoittajien taloudelliset tavoitteet sekä sijoittajien yhteiskuntaan, ympäristöön ja eettisiin kysymyksiin sekä yritysten hyvään hallintotapaan liittyvät huolenaiheet;

21.

pitää tärkeänä sitä, että yritykset antavat kestävään kehitykseen, kuten sosiaalisiin ja ympäristönäkökohtiin, liittyviä tietoja kestävää kehitystä uhkaavien riskien tunnistamiseksi sekä sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi; muistuttaa tässä asiassa saavutetusta merkittävästä edistyksestä ja kehottaa komissiota tukemaan integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) tavoitetta tehdä integroidusta raportoinnista maailmanlaajuinen normi seuraavan vuosikymmenen aikana;

22.

kehottaa noudattamaan tiukasti ihmisoikeuksia, asianmukaista huolellisuutta ja avoimuutta, jotta voidaan varmistaa yritysten yhteiskuntavastuu koko toimitusketjussa, mitata eurooppalaisten yritysten kestävyysjalanjälkeä ja torjua veronkiertoa ja laittomia rahavirtoja;

23.

painottaa, ettei yritysten vastuullisuus saa olla vain markkinointiväline, vaan yritysten yhteiskuntavastuuta voidaan kehittää mahdollisimman pitkälle vain, jos se on osa yritysten liiketoiminnan kokonaisstrategiaa ja sitä toteutetaan yrityksen päivittäisessä toiminnassa ja rahoitusstrategiassa; pitäisi myönteisenä yritysten hyvän yritysvastuun ja hyvän hallintotavan välistä yhteyttä; katsoo, että komission pitäisi rohkaista yrityksiä päättämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta strategiasta johtokuntatasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yrityksen ”stewardship code” -käytännesäännöt, jotka perustuvat yrityksen jokaisen työntekijän vastuun merkitykseen ja joilla luodaan vahva yhteys yrityksen ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia koskevan toiminnan ja sen taloudellisen tuloksen välille;

24.

painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuvien yritysten pitäisi olla helposti sijoittajien ja kuluttajien tunnistettavissa, jotta yrityksiä voitaisiin kannustaa tähän toimintaan;

25.

korostaa, että yhteiskuntavastuullisissa investoinneissa, jotka investointipäätösten muodossa ovat osa yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa, yhdistetään sijoittajien taloudelliset tavoitteet sosiaalisiin, ympäristöä koskeviin, eettisiin, kulttuurisiin ja koulutusta koskeviin näkökohtiin;

26.

seuraa tiiviisti yritysten antamien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tietojen avoimuutta koskevasta lainsäädäntöesityksestä käytävää keskustelua; kannattaa mahdollisimman suuren joustavuuden mahdollistavan lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä, jotta voidaan ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteinen luonne sekä se, että yritykset soveltavat yritysten yhteiskuntavastuuta eri tavoin, ja katsoo, että siihen olisi liitettävä riittävä vertailukelpoisuus sijoittajien ja muiden sidosryhmien tarpeiden täyttämiseksi; kehottaa ottamaan huomioon tarpeen varmistaa kuluttajille helposti saatavilla olevaa tietoa yritysten vaikutuksista yhteiskuntaan, niiden hallintonäkökohdat ja elinkaarikustannusten menetelmät mukaan luettuina; katsoo, että kestävyyttä koskevien tietojen pitäisi kattaa tarvittaessa myös alihankkija- ja toimitusketju ja niiden olisi perustuttava yleisesti hyväksyttyihin menettelyihin, kuten GRI-ohjeistoon (Global Reporting Initiative) tai integroitua raportointia käsittelevän komitean menettelyihin; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön pk-yrityksiin sovellettavan yksinkertaistetun kehyksen;

27.

kehottaa seuraamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita EU:n kauppapolitiikassa enemmän, osallistavammin ja avoimemmin sekä vahvistamaan parannusten mittaamiseksi selkeitä viitearvoja, jotta voitaisiin lisätä luottamusta järjestelmään;

28.

kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan konkreettista tietoa yritysten yhteiskuntavastuusta sekä siihen liittyvää opetusta ja koulutusta, jotta yritykset saisivat täyden hyödyn yhteiskuntavastuusta ja toteuttaisivat sitä organisaatiokulttuurissaan;

29.

kannustaa mediayrityksiä sisällyttämään yhteiskuntavastuuta koskeviin toimenpideohjeisiinsa avoimen journalismin normeja, kuten lähdesuojan takaamisen ja ilmiantajien oikeudet;

30.

kehottaa komissiota arvioimaan edelleen sekä sitovia että ei-sitovia toimenpiteitä, joilla helpotetaan yritysten ponnistelujen tunnustamista ja edistämistä avoimuuteen ja yritysten muiden kuin taloustietojen julkistamiseen liittyvissä asioissa;

31.

torjuu täysin erityisten indikaattoreiden, kuten EU:n tason tulosindikaattoreiden, käyttöönoton, sillä ne saattaisivat aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa ja tehottomia rakenteita; kehottaa komissiota sen sijaan tarjoamaan yrityksille kansainvälisesti hyväksyttyjä menettelyjä, kuten GRI-ohjeistoa (Global Reporting Initiative) ja integroitua raportointia käsittelevän komitean menettelyjä ja edistämään niiden käyttöä;

32.

pitää kuitenkin tärkeänä, että komissio laatii mahdollisimman pian ilmoitetun yhteisen menetelmän ympäristötoimien tuloksellisuuden mittaamiseksi elinkaarikustannuksien perusteella; pitää tällaista menetelmää hyödyllisenä, kun kyseessä on yritysten tietojen avoimuus ja kun viranomaiset arvioivat yrityksien ympäristötoimien tuloksellisuutta;

33.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käynnistää yritysten yhteiskuntavastuuta ja sosiaalista toimintaa koskeva ”käytäntöyhteisö”; katsoo, että näiden toimien pitää täydentää yhteis- ja itsesääntelyä koskevia hyviä käytäntöjä, mikä mahdollistaisi kaikkien sidosryhmien osallistumisen yhteiseen oppimisprosessiin niin, että eri sidosryhmien toimien tehokkuutta ja vastuullisuutta voitaisiin parantaa ja vahvistaa;

34.

pyytää, että etujärjestöjä, mukaan lukien ammattiliittoja, kuullaan ja että ne voivat osallistua täysimääräisesti ja aktiivisesti yritysten yhteisvastuuprosessien ja -rakenteiden kehittämiseen, toimintaan ja seurantaan ja että ne toimivat työnantajien kanssa aidon kumppanuuden hengessä;

35.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kestävyyttä koskevien olennaisten tietojen järjestelmällistä raportointia koskevalla velvoitteella ei aiheuteta liian suurta taakkaa yrityksille, koska mahdolliselle uudelle yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalle strategialle tarvitaan niiden hyväksyntä; kehottaa komissiota antamaan yrityksille siirtymäkauden ennen kuin säännöllinen muista kuin taloudellisista tiedoista raportointi tulee voimaan, koska siirtymäkausi antaisi niille mahdollisuuden soveltaa ensin asianmukaisesti yhteiskuntavastuuta sisäisesti ja ottaa käyttöön tarkka ja yksityiskohtainen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva politiikka osana sisäisiä hallintajärjestelmiään;

36.

tukee komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkia sijoitusrahastoja ja rahoituslaitoksia vaaditaan ilmoittamaan kaikille asiakkailleen (kansalaisille, yrityksille, viranomaisille jne.) mahdollisesti käyttämistään eettisistä tai vastuullisista sijoitusperusteista tai noudattamistaan normeista ja säännöstöistä;

37.

hyväksyy uhrien hyväksi vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia koskevan komission direktiivin; pyytää, että asiaan liittyvien alojen (kuten matkailu-, vakuutus-, majoitus- ja televiestintäalan) yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintalinjoihin sisällytetään myönteisiä ja käytännönläheisiä strategioita ja rakenteita, joilla tuetaan rikosten uhreja ja heidän perheitään kriisissä ja otetaan käyttöön erityisiä toimintalinjoja työntekijöille, jotka joutuvat rikoksen uhriksi työpaikalla tai sen ulkopuolella;

38.

tunnustaa itse- ja yhteissääntelyvälineiden, esimerkiksi koko toimialan kattavien käytännesääntöjen, huomattavan arvon ja potentiaalin; antaa näin ollen kiitosta komission pyrkimykselle parantaa olemassa olevia välineitä asiaa koskevien menettelyohjeiden avulla; vastustaa kuitenkin sellaisen yhden ainoan lähestymistavan omaksumista, jossa ei oteta huomioon yksittäisten alojen erityispiirteitä ja yritysten erityisvaatimuksia;

39.

muistuttaa pk-yritysten erityispiirteistä, sillä ne toimivat pääasiassa paikallis- ja aluetasolla ja tiettyjen alojen rajoissa; pitää näin ollen erittäin tärkeänä sitä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa EU:n politiikoissa, mukaan luettuna yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten erityisvaatimukset ja noudatetaan ”pienet ensin” -periaatetta sekä tunnustetaan, että pk-yrityksillä on epävirallinen ja intuitiivinen lähestymistapa yritysten yhteiskuntavastuuseen;

40.

huomauttaa, että pk-yritysten ottaminen mukaan yritysten yhteiskuntavastuuseen ja niiden saavutusten tunnustaminen on tärkeää;

41.

panee merkille, että monet eurooppalaiset pk-yritykset toteuttavat jo yritysten yhteisvastuuta koskevia toimintalinjoja, kuten paikallista työllisyyttä, yhteisön osallistumista ja hyvän hallinnon periaatteiden soveltamista toimitusketjussaan; huomauttaa kuitenkin, että suurin osa näistä pk-yrityksistä ei tiedä, että tosiasiallisesti ne toteuttavat kestävyyttä, yritysten yhteisvastuuta ja yritysten hyvää hallintotapaa koskevia käytäntöjä; pyytää sen vuoksi komissiota tarkastelemaan pk-yritysten nykyisiä käytäntöjä ennen kuin se harkitsee erityisesti pk-yrityksille tarkoitettuja yhteiskuntavastuuta koskevia strategioita;

42.

vastustaa kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa hallinnollisia tai taloudellisia lisärasitteita pk-yrityksille; kannattaa sen sijaan toimenpiteitä, joiden ansiosta pk-yritykset voivat harjoittaa yhteistoimintaa;

43.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia käyttämään järkevästi rakennerahastovaroja voidakseen tukea pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden roolia yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä ja käyttämään hyväksi esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston yhteisrahoittamaa Saksan pääasiallista ohjelmaa;

44.

kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden, pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden ja muiden sidosryhmien kanssa määrittelemään strategioita ja toimenpiteitä, joilla edistetään yritysten yhteiskuntavastuun alan hyvien toimintatapojen vaihtoa pk-yritysten keskuudessa, kuten tietokantaa, johon kerättäisiin tapaukset ja käytännöt sekä tiedot eri maissa toteutetuista hankkeista;

45.

suosittaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oppaiden laatimista pk-yrityksille; korostaa, että tarvitaan kiireesti lisää akateemista tutkimusta menetelmistä, joilla useammat pk-yritykset saataisiin omaksumaan yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet, sekä yritysten yhteiskuntavastuun taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista paikallis- ja aluetasolla;

46.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota myös pk-yrityksiin, jotta köyhyyden vähentämisessä saataisiin aikaan todellisia tuloksia, sillä pk-yritysten kumulatiiviset yhteiskunta- ja ympäristövaikutukset ovat merkittäviä;

47.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kehitys- ja tukistrategioita yritysten yhteiskuntavastuun levittämiseksi pk-yritysten keskuudessa; suosittelee erityisesti pienyrityksiä ja mikroyrityksiä koskevien erityistoimien kehittämistä;

48.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentille on tiedotettava kattavasti siitä, miten sopimuksiin liittyvissä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa tehdyt havainnot otetaan huomioon neuvotteluissa ennen niiden päättämistä ja mitä kyseisten sopimusten lukuja on muutettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa havaittujen kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

49.

korostaa, että EU:n tulevissa kahdenvälisissä investointisopimuksissa on varmistettava, että saavutetaan oikea tasapaino investoijien suojelun ja sen välillä, että on mahdollistettava valtion väliintulo, erityisesti, kun on kyse sosiaali-, terveys- ja ympäristönormeista;

50.

kehottaa edistämään sponsoroinnin ajatusta työnantajien keskuudessa;

51.

muistuttaa, että sekä oikeudenkäyntimenettelyjä että vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle on jo käytössä kaupallisten kiistojen ratkaisemiseksi ja/tai korvauksen hakemiseksi vastuuttoman tai laittoman liiketoiminnan kielteisistä ulkoisvaikutuksista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota lisäämään ponnistuksiaan parantaakseen sekä yritysmaailman että yleisemmin kansalaisten tietämystä näistä keinoista; muistuttaa, että Kansainvälinen kauppakamari (ICC) tarjoaa vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle etsiville yksityishenkilöille, yrityksille, valtioille ja valtioiden yksiköille sekä kansainvälisille järjestöille riitojenratkaisupalveluja, jotka voivat auttaa parantamaan uhrien oikeussuojaa tapauksissa, joissa on rikottu vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä ja aiheutettu taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövahinkoja EU:ssa ja/tai ulkomailla;

52.

korostaa, että tietoisuuden lisääminen yritysten yhteiskuntavastuun merkityksestä ja sen noudattamatta jättämisen seurauksista yhtiötasolla on komission tehtävä ja että sen lisäksi tarvitaan asianmukaista tietoisuuden lisäämistä ja valmiuksien kehittämistä isäntämaiden hallitusten tasolla, jotta voidaan todella varmistaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oikeuksien toteutuminen ja oikeussuojakeinojen saatavuus;

53.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava EU:n yrityksiä tekemään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja vaihtamaan hyviä käytänteitään ulkomaisten kumppaneidensa kanssa;

54.

korostaa tarvetta kehittää mahdollisia lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka perustuvat vankkoihin oikeudellisiin puitteisiin ja ovat kansainvälisten normien mukaisia, jotta voidaan välttää erilaiset kansalliset tulkinnat sekä tilanteet, joista voi aiheutua kilpailuetuja ja -haittoja alueellisella, kansallisella ja makroalueellisella tasolla;

55.

kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan edistääkseen yritysten yhteiskuntavastuuta suhteissa maailman muihin maihin ja alueisiin; kehottaa tekemään enemmän työtä sen eteen, että vastavuoroisuuden periaate juurtuisi kaupankäyntiin;

56.

painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kehitystä olisi edistettävä ensisijaisesti sellaisen useita sidosryhmiä koskevan toimintatavan perusteella, jossa yritykset toimivat keskeisessä tehtävässä, ja että niillä on oltava mahdollisuus laatia omaan tilanteeseensa sopiva lähestymistapa; toistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kehittymiseksi pk-yrityksissä tarvitaan välttämättä erityisiä toimia ja lähestymistapoja;

57.

toteaa, että nykyinen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva komission strategia kattaa ajanjakson 2011–2014; kehottaa komissiota varmistamaan, että ajanjaksolle vuoden 2014 jälkeen hyväksytään hyvissä ajoin kunnianhimoinen strategia;

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.