52013DC0809

I. Johdanto

EU:n ja Ukrainan välinen viisumivuoropuhelu, jossa tarkastellaan Ukrainan kansalaisten EU:hun suuntautuvan viisumivapaan matkustamisen edellytyksiä, käynnistettiin 29. lokakuuta 2008. Komissio esitti viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman[1] Ukrainalle 22. marraskuuta 2010. Viisumivapautta koskevassa toimintasuunnitelmassa Ukrainalle vahvistetaan useita täsmällisiä, neljään keskeiseen asiakokonaisuuteen[2] liittyviä edellytyksiä, joilla on tarkoitus varmistaa tarvittavan lainsäädäntö- ja toimintakehyksen sekä institutionaalisen kehyksen hyväksyminen (ensimmäinen vaihe) ja niiden tosiasiallinen ja kestävä täytäntöönpano (toinen vaihe).

Komissio on raportoinut viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Ensimmäinen seurantakertomus siitä, miten Ukraina on edistynyt viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa, esitettiin 16. syyskuuta 2011[3].

Toinen seurantakertomus siitä, miten Ukraina on edistynyt viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa, esitettiin 9. helmikuuta 20123. Kyseinen kertomus esiteltiin huhtikuussa 2012 pidetyssä johtavien virkamiesten kokouksessa, jossa keskusteltiin myös prosessin seuraavista vaiheista.

Ukraina antoi oman kolmannen edistymistä koskevan kertomuksensa 22. heinäkuuta 2013 ja toimitti siitä päivitetyn version 11. lokakuuta, joka oli vahvistettu määräajaksi uusien lainsäädäntötoimien huomioon ottamiselle. Syyskuussa 2013 järjestettiin arviointikäyntejä, joihin osallistui yhdeksän asiantuntijaa ja jotka koskivat toimintasuunnitelman kaikkia neljää asiakokonaisuutta. Johtavien virkamiesten kokous Ukrainan kanssa järjestettiin 27. syyskuuta.

Tämä komission kertomus on viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman ensimmäisen vaiheen kolmas seurantakertomus. Komissio esittää siinä kattavan kokonaisarvion Ukrainan edistymisestä lainsäädäntö- ja toimintakehyksen sekä institutionaalisen kehyksen luomiseen liittyvien, toimintasuunnitelman ensimmäisen vaiheen edellytysten täyttämisessä.

Toimintasuunnitelmassa esitettyjen edellytysten lisäksi edistymistä oikeuslaitoksen ja syyttäjänviraston uudistamiseen liittyvissä kysymyksissä seurataan myös muiden vuoropuhelukehysten puitteissa. Näitä ovat muun muassa helmikuussa 2013 käynnistetty oikeuslaitosta koskeva epävirallinen vuoropuhelu, yhteistyökomitea, yhteistyöneuvosto, huippukokoukset ja assosiaatio-ohjelman täytäntöönpanoon liittyvät keskustelut.

II. Viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman neljään asiakokonaisuuteen kuuluvien toimenpiteiden arviointi

Asiakokonaisuus 1: Asiakirjojen turvallisuus biometriset tunnisteet mukaan lukien

Yleisarvio

Peruslainsäädäntö (primaarilainsäädäntö) on jo suurelta osin olemassa. Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) standardien mukaisten biometristen passien käyttöönottamiseksi ja muiden kuin ICAO:n standardien mukaisten passien poistamiseksi käytöstä on laadittu toimintasuunnitelmat.

Komissio katsoo, että Ukraina täyttää suurelta osin asiakokonaisuudessa 1 määritellyt edellytykset. Sormenjälkien käyttö passien pakollisena biometrisenä tunnisteena kaipaa vielä selvennystä, ja myöntämismenettelyjä koskevia määräyksiä ei ole vielä hyväksytty.

Yksityiskohtaiset huomautukset

· Sellaisen oikeudellisen kehyksen hyväksyminen, joka koskee tiukimpia ICAO:n standardeja täysin noudattavien kansainvälisten koneellisesti luettavien biometristen passien myöntämistä turvallisen henkilöllisyyden hallinnan (väestörekisteri ja lähdeasiakirjat) pohjalta ja ottaen huomioon henkilötietojen riittävän suojan

Tältä osin on annettu puitelaki[4], joka tuli voimaan 20. marraskuuta 2012. Sillä luotiin yhtenäinen valtiollinen väestörekisteri ja vahvistettiin tiedot, joita kerätään ja käytetään myönnettäessä biometrisiä tunnistetietoja sisältäviä henkilö- tai matkustusasiakirjoja. Kyseisessä laissa säädetään 14 erilaisesta ukrainalaisille, ulkomaalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille myönnettävästä biometrisestä henkilö-, matkustus- ja oleskeluasiakirjasta. Näitä ovat muun muassa kansainvälinen passi ja sisäinen passi, joista jälkimmäinen on tärkein kansainvälistä passia koskevaa hakemusta tukeva asiakirja.

Kyseinen laki sisältää pääosan ICAO:n standardien mukaisten matkustusasiakirjojen myöntämistä koskevista perussäännöistä (yksi asiakirja yhdelle henkilölle -periaate, voimassaolon jatkamista koskeva kielto, tietosuojasäännöt, joista käy ilmi, mihin tarkoituksiin tietoja kerätään, tallennetaan ja käytetään jne.). Tallennettavista biometrisistä tunnisteista laissa mainitaan selkeästi digitaalikuva ja allekirjoitus. Sormenjäljet mainitaan vain valinnaisena lisätunnisteena, eikä laissa tarkenneta, mistä sormista sormenjäljet olisi otettava, eikä siinä myöskään täsmennetä, mitä poikkeuksia pidetään aiheellisina ja mitä menettelyjä olisi noudatettava. Lakiin on saatava selkeä maininta siitä, mitkä sormenjäljet otetaan ja tallennetaan passiin. Viittaus ICAO:n suosituksiin olisi lisäksi esitettävä laissa yksityiskohtaisemmin.

Myöntämismenettelyjä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden ja teknisten lisäeritelmien hyväksyminen on tarpeen, sillä maaliskuussa 2013 hyväksyttyjen toimenpiteiden ja eritelmien täytäntöönpano on keskeytetty. Tämä tarjoaa samalla tilaisuuden yksinkertaistaa ja tehostaa hakumenettelyä.

· Sellaisen toimintasuunnitelman hyväksyminen, joka sisältää aikataulun ICAO:n standardien mukaisten kansainvälisten biometristen passien täysimääräiselle käyttöönotolle, myös Ukrainan konsulaateissa ulkomailla, ja ICAO:n standardeista poikkeavien passien täydelliselle käytöstä poistamiselle

Toimintasuunnitelma muiden kuin ICAO:n standardien mukaisten passien käytöstä poistamiseksi hyväksyttiin jo vuonna 2011. Siinä luetellaan joukko toimenpiteitä, jotka on määrä toteuttaa 24. marraskuuta 2015 mennessä, ja tarkennetaan, että käytöstä poistaminen toteutetaan asteittain sitä mukaa kun biometrisiä asiakirjoja myönnetään. Näiden biometristen asiakirjojen käyttöönoton aikataulua ei kuitenkaan mainita.

ICAO:n standardien mukaisten biometristen passien käyttöönottoa koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2013–2016 hyväksyttiin 11. syyskuuta 2013. Se on otettava arvioitavaksi heti, kun sen englanninkielinen käännös on saatavilla. 

· Kansainvälisiä passeja, sisäisiä passeja ja muita lähdeasiakirjoja käsitteleville virkamiehille tarkoitettujen, korruption torjuntaa koskevien koulutusohjelmien ja eettisten säännöstöjen hyväksyminen

Sisäasiainministeriön yhteydessä toimiva valtion muuttoliikevirasto vastaa rekisterin hallinnoinnista ja kansainvälisten passien ja muiden henkilöasiakirjojen myöntämisestä.

Eettinen säännöstö annettiin jo vuonna 2011. Sen keskeisenä sisältönä ovat virkamieskunnan lahjomattomuutta, varallisuusilmoituksia ja ilmiantajia koskevat säännöt. Toiset, yleisemmät ohjeet Ukrainan sisäasiainhallinnon virkamiehille annettiin vuonna 2012[5]. Näitä säännöstöjä on mahdollisesti vielä tarkistettava korruption torjuntaa koskevaan yleiseen oikeudelliseen kehykseen myöhemmin tehtyjen muutosten vuoksi (lisätietoja asiakokonaisuutta 3 koskevassa jaksossa). 

Valtion muuttoliikevirastoon perustettiin huhtikuussa 2012 korruption torjunnasta ja ehkäisystä vastaava osasto. Muuttoliikeviraston päällikkö hyväksyy korruptiorikosten ehkäisyä ja torjuntaa koskevan vuotuisen toimintasuunnitelman.

Vaikka kansainvälisiin passeihin liittyviä asioita hoitaville virkamiehille ei ole tarjolla mitään erityiskoulutusta, muuttoliikeviraston virkamiehille on yhteistyössä yliopistojen kanssa suunniteltu useita sisäisen täydennyskoulutuksen erityiskursseja, joita on jo järjestettykin tänä vuonna (kesäkuussa 2013). Näillä viikon kestävillä kursseilla käsitellään korruption torjuntaan ja biometriikkaan liittyviä kysymyksiä. Luennoitsijoina toimivat korruptiontorjuntaosaston virkamiehet.

Kurssisisällöt vaikuttavat kattavilta ja ovat omiaan lisäämään virkamiesten tietoisuutta korruptiosta ja siitä aiheutuvista seuraamuksista.

Näiden toimenpiteiden tehokkuutta on arvioitava uudelleen sen jälkeen, kun biometristen asiakirjojen myöntäminen on aloitettu.

Asiakokonaisuus 2: Laiton maahanmuutto takaisinotto mukaan lukien

Yleisarvio

Rajaturvallisuuden alalla on annettu kaikki tarvittavat lait ja otettu käyttöön tarvittava institutionaalinen kehys. Lisäksi on vahvistettu koulutukseen liittyvät järjestelyt ja korruption torjuntaa koskevat eettiset säännöt. Viranomaisten välistä tietojenvaihtoa olisi parannettava varmistamalla mahdollisuus vaihtaa tietoja alue- ja paikallistasolla.

Tarkasteltaessa muuttoliikkeen hallintaa voidaan todeta, että Ukraina on luonut kattavan perustan maahanmuuton tehokasta hallinnointijärjestelmää varten ja että asiaa koskeva lainsäädäntökehys on jo olemassa.

Myös turvapaikka-asioita varten on vahvistettu oikeusperusta, joka on pääosin EU:n ja kansainvälisten normien mukainen. Joitakin parannuksia kuitenkin tarvitaan, erityisesti siltä osin kuin on kyse toissijaisen ja tilapäisen suojelun määritelmän laajentamisesta ja turvapaikanhakijoiden terveydenhoitoa koskevista säännöksistä. Institutionaalinen kehys on lähes valmis, mutta lainsäädännön täytäntöönpanoon olisi osoitettava enemmän varoja.

Yksityiskohtaiset huomautukset toimintalohkoittain

Asiakokonaisuus 2 / aihe 1 – Rajaturvallisuus

· Kaikkien tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen valtionrajojen kehitystä ja jälleenrakennusta koskevan lainvalvontaohjelman ja rajavartiolaitoksen kehittämissuunnitelman panemiseksi täytäntöön vuoteen 2015 mennessä, mikä käsittää myös rajavartiolaitoksen, lainvalvontaviranomaisten ja muiden rajaturvallisuuden varmistamiseen osallistuvien viranomaisten välistä viranomaisyhteistyötä koskevan lainsäädäntökehyksen, jonka ansiosta rajavartiolaitos voi osallistua rajat ylittävän rikollisuuden havaitsemiseen ja tutkimiseen yhteistyössä kaikkien toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa

Lainsäädäntökehys oli jo olemassa, sillä rajavalvontaa koskeva laki ja useiden muiden säädösten ja määräysten muutokset tulivat voimaan joulukuussa 2010. Rajaturvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön on kahden viime vuoden aikana tehty vain muutamia pienehköjä muutoksia. Yksi näistä on uuden rikosprosessilain asiaa koskeviin säännöksiin tehty muutos, joka vaikutti valtion rajavartiolaitoksen toimivaltaan. Rajavartiolaitos menetti oikeutensa rikosasioiden esikäsittelyyn, kun syyttäjänvirastolle annettiin vastuu oikeudellisten menettelyjen valvonnasta (se päättää asioiden käsittelyyn ottamisesta). Täytäntöönpanovaiheessa on selvennettävä, millaisia seurauksia tästä tarkkaan ottaen on rajavartiolaitoksen valmiuksille hoitaa tehokkaasti tehtäväänsä rajat ylittävää rikollisuutta torjuvana lainvalvontaviranomaisena.

Valtion rajojen merkitseminen Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla aloitettiin marraskuussa 2012. Ukrainan ja Moldovan välisten rajojen merkitseminen edistyi puolestaan merkittävästi (rajasta 95 prosenttia, yhteensä 1 163 kilometriä, on saatu merkittyä, myös 88 prosenttia rajan Transnistrian puoleisesta osuudesta). Rajankäynti Ukrainan ja Moldovan rajalla on määrä saada valmiiksi vuoden 2013 loppuun mennessä. Rajankäyntiä Valko-Venäjän kanssa ei ole vielä aloitettu, mutta Ukraina ja Valko-Venäjä allekirjoittivat kesäkuussa 2013 pöytäkirjan maiden välillä jo toukokuussa 1997 tehtyyn valtionrajoja koskevaan sopimukseen liittyvien ratifiointinoottien vaihdosta. Tämä asiakirja toivottavasti käynnistää rajanmerkintätyön Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla myös käytännössä. Vaikka rajojen merkitsemisessä ei ole edistytty, käytössä on rajavalvontajärjestelmä ja toimivaltaiset viranomaiset valvovat rajoja niiden molemmin puolin.

Kansainvälisestä yhteistyöstä voidaan todeta, että Ukrainan rajavartiolaitos pyrkii aktiivisesti kehittämään suhteitaan naapurivaltioiden viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa asioissa, jotka koskevat kansainvälisiä rajoja. Suhteiden kehittämisessä keskitytään tällä hetkellä ennen kaikkea käytännön yhteistyöhön. Erityisen hyvin on edistytty rajojen yhteisessä valvonnassa, joka perustuu naapurimaiden kanssa tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin: Unkarin kanssa tehty sopimus tuli voimaan toukokuussa 2012 ja Venäjän kanssa tehty sopimus puolestaan helmikuussa 2012. Yhteistyötä Frontexin kanssa jatkettiin vuosia 2013–2015 koskevan uuden yhteistyösuunnitelman mukaisesti. Yhteistyön painopisteitä olivat yhteiset operaatiot, riskianalyysi, tietojen vaihto, henkilöstön kouluttaminen ja teknologiayhteistyö.

Viranomaisyhteistyö on yksi niistä aloista, joihin on vielä kiinnitettävä huomiota. Alustaviin toimiin on jo ryhdytty, mutta tehokasta viranomaisyhteistyötä harjoitetaan edelleenkin vain korkeimmilla organisaatiotasoilla. Tämä koskee erityisesti tietojenvaihtoa. On erittäin tärkeää tunnustaa viranomaisyhteistyön lisäarvo sekä rajavartiolaitoksen että valtioiden rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan osallistuvien muiden viranomaisten kannalta ja selvittää, onko sille edelleen olemassa lainsäädännöllisiä tai muita tarpeettomia esteitä. Viranomaisten välinen tietojenvaihto tapahtuu virtuaaliyhteydenpito- ja analyysikeskuksen kautta. Tämä keskus, jonka toimintaa koordinoi rajavartiolaitos, yhdistää toisiinsa rajavartiolaitoksen, sisäasiainministeriön, ulkoasiainministeriön, valtion muuttoliikeviraston, tullilaitoksen, turvallisuuspalvelun ja julkishallintoviraston asiasta vastaavat yksiköt. Keskuksessa on laadittu yhteisiä analyyttisiä kertomuksia, joiden pohjalta rajavartiolaitoksen ja tullilaitoksen johtajat tekevät rajojen turvaamiseen liittyviä päätöksiä.

· Yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan kansallisen strategian ja sen tehokasta täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman hyväksyminen, mukaan lukien aikataulu ja erityistavoitteet, jotka koskevat rajaturvallisuuden alan lainsäädännön, organisaation, infrastruktuurin ja välineiden jatkokehittämistä ja riittäviä taloudellisia ja henkilöresursseja

Keskeiset asiakirjat on jo hyväksytty. Strategia hyväksyttiin vuonna 2006, ja lisäksi on hyväksytty vuosia 2007–2015 koskeva toimintasuunnitelma, jossa tavoitteeksi asetetaan rajavartiolaitoksen kehittäminen nykyaikaiseksi eurooppalaistyyppiseksi lainvalvontavirastoksi. Liikkuvien yksiköiden uudistamista koskeva asiakirja hyväksyttiin heinäkuussa 2012 ja merialueen ja ilmatilan vartiointia koskevat strategiat puolestaan vuonna 2011.

Tulosten perusteella näyttää siltä, että edellä mainitut strategiat on yleisesti ottaen saatu pantua onnistuneesti täytäntöön (esimerkiksi varusmiesten käyttö rajavalvontatehtäviin on nyt lopetettu ja rajavartiolaitoksen koko henkilöstö on sopimussuhteista ja tehtäviinsä koulutettua). Ilmatilan valvonnasta voidaan todeta, että ilma-aluksia on hankittu lisää ja lentäjät ovat saaneet ICAO:n standardien mukaista koulutusta. Merivalvontaan liittyvät hankkeet on saatu päätökseen (vartioalus Oral on otettu käyttöön) ja valmisteilla on uusi koulutusmalli ja jatkokoulutusjärjestelmä. 

Valtion rajan ylittävien henkilöiden, ajoneuvojen ja tavaroiden valvonnassa käytetään viranomaisten välistä yhdennettyä tieto- ja viestintäjärjestelmää (Arkan). Arkan-järjestelmä liittää yhteen yhdeksän eri ministeriötä ja virastoa, mahdollistaa tieto- ja toimintatuen antamisen ja tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden ylläpitää tietokantoja ja käyttää muiden tietokantoja sekä vaihtaa tietoja suojatulla ja turvallisella tavalla. Vaikka Arkan on jo toiminnassa, sen käyttö on vähäistä, koska järjestelmä ei mahdollista tietojenvaihtoa alue- ja paikallistason viranomaisten välillä.

· Erityisesti rajavartijoille, tullivirkailijoille ja muille rajaturvallisuuden varmistamiseen osallistuville virkamiehille tarkoitettujen koulutusohjelmien laatiminen ja näille virkamiehille tarkoitettujen korruption torjuntaa koskevien eettisten säännöstöjen antaminen

Rajavartiolaitoksen koulutusakatemian tarjoaman koulutuksen taso ja olosuhteet ovat parantuneet entisestään. Rajavartiolaitokseen on perustettu korruption ehkäisemiseen erikoistunut osasto. Koulutusakatemian opetussuunnitelmaan sisältyy 114 oppituntia korruption torjuntaan ja rajaturvallisuudesta vastaavan henkilöstön käytännesääntöihin liittyviä oikeudellisia opintoja. Rajaturvallisuushenkilöstölle on tarjolla myös ylemmän tason erikoiskoulutusta.

Muitakin konkreettisia toimenpiteitä on toteutettu: kansalaisten esittämiä asioita ja valituksia käsittelemään on perustettu yleisöpalvelutoimisto ja käytössä on lisäksi ympäri vuorokauden toimiva puhelinpalvelu. Käynnissä on korruption vastaisia kampanjoita, joita toteutetaan myös yhteistyössä tiettyjen kansalaisjärjestöjen kanssa.

Tullitoiminnasta voidaan todeta, että tulo- ja veroministeriö on myös lujittanut korruptiotapauksia hoitavaa sisäisen turvallisuuden yksikköä. Se on saanut laajemmat valtuudet tutkia ja torjua korruptiorikoksia tullialalla. Tullin korruptiontorjuntastrategian tavoitteisiin kuuluu korruption vähentäminen henkilöstön keskuudessa ehkäisevällä toiminnalla ja luomalla kielteinen asenne lahjusten vastaanottamista kohtaan. Helmikuussa 2013 käynnistettiin tullimenettelyihin ja -selvitykseen kohdistunut State Border 2013 -operaatio tähän ongelmaan puuttumiseksi.

Asiakokonaisuus 2 / aihe 2 – Muuttoliikkeen hallinta

· Sellaisen muuttoliikepolitiikkaa koskevan oikeudellisen kehyksen hyväksyminen, jolla luodaan tehokas institutionaalinen rakenne muuttoliikkeen hallintaa varten ja jossa vahvistetaan ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevat säännöt, Ukrainan kansalaisten (jotka palaavat maahan vapaaehtoisesti tai EU:n ja Ukrainan välisen takaisinottosopimuksen mukaisesti) uudelleenkotouttamista edistävät toimenpiteet, muuttovirtojen seurantaa koskevat toimenpiteet ja toimenpiteet laittoman maahanmuuton torjumiseksi (myös palauttamismenettelyt, niiden kohteena olevien henkilöiden oikeudet, säilöönotto-olosuhteet, takaisinottosopimusten tekeminen tärkeimpien lähtömaiden kanssa, toimenpiteet laittomien maahanmuuttajien havaitsemiseksi)

Ulkomaalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä koskeva puitelaki on ollut voimassa syyskuusta 2011. Siinä vahvistetaan maahantuloa, oleskelua ja paluuta koskevat säännöt. Komission aiempien suositusten perusteella on muutettu viittä muuta myöhemmin annettua lakia yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi karkottamista koskevasta menettelystä, maahanmuuttajille annettavista asiakirjoista ja rajavartiolaitoksen lisävaltuuksista pakkopalautusten alalla. Lailliseen oleskeluun liittyviä menettelyjä selkeytettiin antamalla asiaa koskevia operatiivisia lisäsääntöjä.

Takaisinotettavien tai vapaaehtoisesti palaavien Ukrainan kansalaisten uudelleenkotouttaminen on virallisesti osa kotouttamista koskevaa toimintasuunnitelmaa, joka kattaa sekä maahanmuuttajat että omat kansalaiset. Joistakin erityisistä näkökohdista (ulkomailla työskentelyn aikana epävirallisesti hankitun ammatillisen koulutuksen validointi) on annettu määräyksiä erikseen. Presidentti toivoi kesäkuussa 2013 pitämässään vuotuisessa puheessa parlamentille (Verkhovna Rada), että työmarkkinoille paluuta pyrittäisiin edistämään kokonaisvaltaisemmin toimenpitein. Hän antoi sosiaalipolitiikan ministeriölle tehtäväksi valmistella tätä koskevan lain ja kansallisen erityisohjelman. Vapaaehtoista paluuta koskevia sääntöjä täydennettiin vuonna 2012 annetulla määräyksellä, mutta menettelyn lisätäsmennys olisi vielä tarpeen.   

Laittoman maahanmuuttajan karkottamiseen sisältyy asianomaisen ulkomaalaisen säilöönotto ja sijoittaminen maahanmuuttajien vastaanottokeskukseen tuomioistuimen tekemän karkotuspäätöksen täytäntöönpanon edellyttämäksi ajaksi, joka ei saisi ylittää 12:ta kuukautta, kuten ulkomaalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden oikeudellisesta asemasta vuonna 2011 annetun lain asiaa koskevissa säännöksissä säädetään[6]. Hallinnollista säilössä pitämistä vastaanottokeskuksessa koskevan päätöksen tuomioistuinvalvonnasta ei ole annettu säännöksiä lukuun ottamatta tapauksia, joissa myös itse päätöksen sisältöön eli karkotukseen haetaan muutosta[7]. Täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen edellytetään vain ilmoittavan asiasta syyttäjänvirastolle 24 tunnin kuluessa.

Institutionaalisista valmiuksista voidaan todeta, että tärkein muuttoliikepolitiikan täytäntöönpanosta ja koordinoinnista vastaava virasto on valtion muuttoliikevirasto. Tämä vuonna 2011 perustettu virasto on nyt täysin toimintakykyinen. Sen keskustoimistossa työskentelee 199 virkamiestä ja aluetoimistoissa 5 133 virkamiestä. Suunnitelmissa on palkata vielä 1 500 työntekijää hoitamaan laittomaan maahanmuuttoon liittyviä asioita. Sen toimivaltaan kuuluu sekä laillinen että laiton maahanmuutto. Laittomaan maahanmuuttoon liittyvissä asioissa (esim. säilöönottotapauksissa) se joutuu kuitenkin turvautumaan lainvalvontaviranomaisten apuun, koska se on luonteeltaan siviilivirasto.

Ukraina on tehnyt takaisinottosopimuksia Euroopan unionin kanssa (voimassa 1. tammikuuta 2008 lukien). Itävallan kanssa on allekirjoitettu täytäntöönpanopöytäkirja; neuvottelut vastaavista pöytäkirjoista Tšekin, Puolan ja Viron kanssa ovat loppusuoralla ja käynnissä 12 muun jäsenvaltion kanssa. Uusi sopimus nopeutetusta takaisinotosta Venäjän kanssa allekirjoitettiin ja tuli voimaan vuonna 2013. Neuvotteluja käydään myös useiden muiden maiden kanssa (Länsi-Balkanin maat, Sveitsi ja Islanti). Takaisinottoasioita käsittelevä EU:n ja Ukrainan sekakomitea kokoontui toukokuussa 2012 ja totesi, että sopimuksen käytännön täytäntöönpanossa ei ole suuria ongelmia. Kokouksessa keskusteltiin kuitenkin joistakin teknisistä kysymyksistä.

· Muuttoliikkeen hallintaa koskevan kansallisen strategian hyväksyminen maahanmuuttopolitiikan oikeudellisen kehyksen tosiasialliseksi täytäntöönpanemiseksi ja sellaisen toimintasuunnitelman hyväksyminen, joka kattaa aikataulun, erityistavoitteet, toimet, tulokset, tulosindikaattorit ja riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit

Muuttoliike- ja turvapaikka-asioita koskeva strategia hyväksyttiin 30. toukokuuta 2011. Siinä eritellään alaan liittyviä suuntauksia, periaatteita ja ensisijaisia tavoitteita. Samalla hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jossa esitetään tarvittavat toimet, aikataulu ja vastuuviranomaiset. Muuttoliikepolitiikan täytäntöönpano on annettu väliaikaisen virastojen välisen komitean tehtäväksi, ja toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimien koordinointia varten on perustettu koordinointineuvosto.

· Sellaisen muuttovirtoja koskevan seurantajärjestelmän luominen, jossa Ukrainan muuttoprofiilia päivitetään säännöllisesti ja josta saadaan tietoja sekä laittomasta että laillisesta muuttoliikkeestä, ja sellaisten elinten perustaminen, jotka vastaavat muuttajaryhmiä ja muuttovirtoja koskevien tietojen keruusta ja analysoinnista

Muuttovirtojen seurantajärjestelmää ollaan parhaillaan perustamassa ministerikabinetin vuonna 2012 antaman päätöslauselman pohjalta. Siitä on tarkoitus tehdä Arkan-järjestelmän (viranomaisten välinen yhdennetty tieto- ja viestintäjärjestelmä, ks. rajaturvallisuutta koskeva aihe 1 edellä) alajärjestelmä. Tehtävänkuvaus on laadittu.

Muuttoprofiileja päivitetään säännöllisesti, ja valtion muuttoliikevirasto vastasi jo viimeisimmästä, vuonna 2012 laaditusta (ja vuonna 2013 julkistetusta) muuttoprofiilista ILO:n asiantuntijoiden aktiivisella avustuksella.

Mitä tulee riskianalyysimenetelmiin, vuonna 2011 hyväksytyn strategian perusteella ollaan kehittämässä menetelmiä laittoman maahanmuuton torjumiseksi yhteys- ja analyysikeskuksen kautta. Tällä hetkellä kaiken tähän liittyvän työn hoitaa valtion muuttoliikeviraston analyysiyksikkö, joka kerää tilasto- ja muita tietoja manuaalisesti saamatta tietoteknistä tukea asianomaisilta viranomaisilta.

Asiakokonaisuus 2 / aihe 3 – Turvapaikkapolitiikka

· Sellaisen turvapaikka-asioita koskevan lainsäädännön antaminen kansainvälisten normien (vuoden 1951 Geneven yleissopimus ja New Yorkin pöytäkirja) ja EU:n normien mukaisesti, jossa vahvistetaan perusteet kansainvälistä suojelua (myös toissijaista suojelua) varten, kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkintaa koskevat menettelysäännöt ja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeudet

Vuodesta 2011 on ollut voimassa pakolaisia ja toissijaista tai tilapäistä suojelua tarvitsevia henkilöitä koskeva puitelaki. Se tarjoaa turvapaikkamenettelyille vankan oikeusperustan, joka noudattaa suurelta osin eurooppalaisia ja kansainvälisiä normeja. Joiltakin osin tarvitaan kuitenkin vielä parannuksia, sillä komission aiemmin antamista suosituksista ja YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n vuoden 2013 heinäkuussa antamassa maaraportissa[8] esitetyistä suosituksista huolimatta lakia ei ole muutettu. Erityisesti olisi laajennettava toissijaista suojelua ja tilapäistä suojelua koskevaa määritelmää, ja turvapaikanhakijoille olisi annettava heidän tarvitsemansa sairaanhoito – ainakin ensihoito – maksutta. Viimeksi mainitun osalta valtion muuttoliikevirasto on jo laatinut ehdotuksen. Annettujen suositusten johdosta ryhdyttiin vuonna 2012 toimiin muiden säädösten saattamiseksi vastaamaan puitelain säännöksiä vahvistamalla erilaisia oikeuksia tilapäistä ja toissijaista suojelua saaville henkilöille (koulutus, terveydenhuolto, perheavustukset, sosiaalipalvelut jne.).

Myös turvapaikkamenettelyjä koskeva laki on annettu, mutta siihen tarvitaan joitakin parannuksia, jotka koskevat erityisesti muutoksenhakuaikaa. Muutoksenhaun määräaika on tällä hetkellä viisi päivää, vaikkakaan sitä ei Ukrainan viranomaisten mukaan sovelleta tiukasti tuomioistuimissa. Myös alkuperämaata koskevat tiedot olisi mainittava erikseen. Lisäksi on tarpeen selventää sellaisia seikkoja kuin oikeus tulkkaukseen, haastattelujen luottamuksellisuus, hylkäämisperusteiden esittäminen ja turvapaikkahakemusten käsittelemättä jättäminen. Myös säilöönottoa koskevia sääntöjä on tarkennettava, erityisesti siltä osin kuin on kyse tarpeesta hankkia lupa tuomioistuimelta.

Maksuttomasta oikeusavusta on annettu laki, jota aletaan soveltaa vuonna 2014. Oikeusapua on ilmeisesti tarkoitus antaa myös nk. oikeusapuvastaanotoilla, jotka tarjoavat asianajajan apua myös ulkomaalaisille ja turvapaikanhakijoille. Rahoituksesta ei vielä ole täyttä selvyyttä. Lain mukaan oikeusapua annetaan kuitenkin vain niiden maiden kansalaisille, joiden kanssa Ukrainalla on kahdenvälinen sopimus maksuttomasta oikeusavusta. Tämä säännös jättää käytännössä monet turvapaikanhakijat maksuttoman oikeusavun ulkopuolelle. 

Heinäkuussa 2012 hyväksyttiin pakolaisten ja lisäsuojelua tarvitsevien henkilöiden kotouttamista koskeva toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on yhtenäistää eri viranomaisten soveltamia menetelmiä, sosiaalipolitiikan ministeriö mukaan lukien. Ratkaisematta on kuitenkin vielä tärkeitä kysymyksiä, kuten suunnitelman täytäntöönpanon edellyttämien budjettivarojen varmistaminen.

Valtion muuttoliikevirasto on se toimivaltainen keskusviranomainen, joka tekee päätökset turvapaikkahakemuksista. Tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olisi hakemusten käsittelystä vastaavan henkilöstön määrää lisättävä ja päätöksentekoprosessia järkeistettävä. Suhteet kansalaisyhteiskuntaan ja UNHCR:ään eivät ole juurikaan kohentuneet.

Asiakokonaisuus 3: Yleinen järjestys ja turvallisuus

Yleisarvio

Maassa on luotu lainsäädäntö- ja toimintakehys järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva laki on annettu samoin kuin strategia (”valtion politiikka”) ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma. Ne ovat pääosin EU:n ja kansainvälisten normien mukaisia.

Ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva lainsäädäntö- ja toimintakehys sekä institutionaalinen kehys on konsolidoitu ja pääosin EU:n ja kansainvälisten normien mukainen. Vuosiksi 2012–2015 laaditussa toimintasuunnitelmassa esitetään kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmiskaupan torjuntaan.

Korruption torjuntaa koskevan politiikan alalla on edistytty merkittävästi kahden viime vuoden aikana, mutta lisätoimenpiteitä tarvitaan vielä lainsäädäntö- ja toimintakehyksen täydentämiseksi.

Lainvalvontaviranomaisten välisestä yhteistyöstä voidaan todeta, että koordinointi on yleisesti ottaen parantunut, mikä on mahdollistanut tehokkaamman tietojenvaihdon. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva lainsäädäntö- ja toimintakehys on olemassa, ja se on EU:n ja kansainvälisten normien mukainen. Ukraina on liittynyt kaikkiin yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskeviin YK:n ja Euroopan neuvoston yleissopimuksiin ja useimpiin terrorismin torjuntaan liittyviin YK:n ja Euroopan neuvoston yleissopimuksiin.

Lisätoimia olisi toteutettava, jotta sopimusten neuvottelemisessa Europolin ja Eurojustin kanssa edistyttäisiin.

Tietosuojaa koskeva lainsäädäntökehys ja institutionaalinen kehys ovat EU:n normien mukaiset, mutta joitakin mukautuksia tarvitaan vielä tietosuojaviranomaisen toimivaltuuksien laajentamiseksi.

Ukraina on vahvistanut tarvittavan huumeiden torjuntaa koskevan lainsäädäntö- ja toimintakehyksen sekä institutionaalisen kehyksen, jotka ovat EU:n ja kansainvälisten normien mukaiset.

Lisäksi rikosoikeudellista yhteistyötä koskevaa lainsäädäntökehystä on lujitettu. Ukraina on jo ratifioinut Euroopan neuvoston yleissopimukseen oikeusavusta rikosasioissa liitetyn toisen lisäpöytäkirjan ja on sisällyttänyt tarvittavat säännökset uuteen rikosprosessilakiinsa.

Viisumivapautta koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyjen edellytysten lisäksi on tärkeää huomata, että Ukraina on toteuttanut toimenpiteitä oikeuslaitoksen ja syyttäjänviraston uudistamiseksi. Nämä toimenpiteet ovat tiiviisti sidoksissa perustuslain uudistamiseen.

Yksityiskohtaiset huomautukset

Asiakokonaisuus 3 / aihe 1 – Järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja korruption ehkäiseminen ja torjunta

· Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevan kattavan strategian sekä sellaisen toimintasuunnitelman hyväksyminen, joka sisältää aikataulun, erityistavoitteet, toimet, tulokset, tulosindikaattorit ja riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan organisoinnista ja oikeusperiaatteista annettu laki, jota tarkistettiin vuonna 2011, muodostaa oikeusperustan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnalle. Siinä säädetään yleisestä organisaatiokehyksestä ja vastuuviranomaisten järjestelmästä ja määritellään näiden viranomaisten toimivalta ja yhteistyömenetelmät. Lokakuussa 2011 on lisäksi hyväksytty järjestäytyneen rikollisuuden torjuntatoimia koskeva strategia, jota täydentää tammikuussa 2012 hyväksytty toimintasuunnitelma.

Järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva oikeudellinen kehys viimeisteltiin tekemällä tarvittavat muutokset rikoslakiin ja erityisesti ottamalla asiaa koskevat säännökset uuteen rikosprosessilakiin, joka tuli voimaan 19. marraskuuta 2012. Rikosprosessilaki sisältää keskeisiä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia säännöksiä, joihin kuuluvat erityisesti peitetutkintatoimia koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Rikoslaissa puolestaan säädetään perusteista, joiden nojalla rikoksia voidaan pitää järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluvina, jolloin niistä voidaan määrätä ankarampi rangaistus. Todistajien suojelua on parannettu entisestään ottamalla käyttöön varotoimenpiteitä. Olisi kuitenkin toivottavaa vahvistaa vielä erityissäännöksiä, jotka koskevat rikollisryhmien entisten jäsenten yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa. Tätä varten voitaisiin perustaa erityisiä ohjelmia, joilla yhteistyöhön kannustetaan ja siitä palkitaan. Rikosprosessien osalta voidaan todeta, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa voitaisiin tehostaa entisestään ottamalla käyttöön kehittyneempiä menetetyksi tuomitsemisen lajeja (laajennettu hyödyn menettäminen, tuomioon perustumaton menetetyksi tuomitseminen, rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitseminen; tämän seurauksena olisi myös perustettava riippumaton virasto hallinnoimaan takavarikoitua ja menetetyksi tuomittua omaisuutta).

Valtion toimia koskevaa poliittista strategiaa ja siihen liittyvää yksityiskohtaista toimintasuunnitelmaa on pantu täytäntöön huolellisesti, tavoitteista ja määräajoista kiinni pitäen. Erityisesti on kiinnitetty huomiota alan lainsäädännön ja siihen myöhemmin tehtyjen muutosten analysointiin ja tehokkaan yhteistyömekanismin kehittämiseen. Lisäksi vuosittain tehdään syitä ja tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä koskeva järjestelmällinen analyysi valtakunnansyyttäjänvirastoon luodun, kaikki esitutkinnat käsittävän yhteisrekisterin avulla.

Uudessa rikosprosessilaissa vahvistetaan selkeästi syyttäjänviraston johtava rooli toiminnan koordinoinnissa ja valvonnassa ja säädetään siitä, kenellä on päätösvalta ristiriitatilanteissa. Sisäasiainministeriöön ja turvallisuuspalveluun on perustettu järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan erikoistuneita viranomaisyksiköitä, mikä on omiaan parantamaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa varten luotua viranomaisjärjestelmää.      

· Ihmiskauppaa koskevan lain sekä sellaisen toimintasuunnitelman hyväksyminen ihmiskaupan torjumista koskevan kansallisen ohjelman tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi, joka sisältää aikataulun, erityistavoitteet, toimet, tulokset, tulosindikaattorit ja riittävät henkilö- ja taloudelliset resurssit

Ihmiskaupan torjuntaa koskeva laki tuli voimaan lokakuussa 2011. Siinä vahvistetaan keskeiset ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä uhreille annettavaa apua ja suojelua koskevat säännökset asiaa koskevien EU:n ja kansainvälisten normien mukaisesti (Euroopan neuvoston yleissopimus). Tätä lakia on viimeisten kahden vuoden aikana täydennetty erilaisilla säädöksillä, jotka ovat merkittävästi parantaneet ja lujittaneet oikeudellista kehystä. Niissä on otettu huomioon lähes kaikki komission toisessa seurantakertomuksessa esitetyt suositukset.

Lain panemiseksi täytäntöön on annettu johdetun oikeuden säädöksiä (ministerikabinetin päätöslauselmia), joista ensimmäinen toukokuussa 2012 ihmiskaupan uhrin aseman myöntämistä koskevasta yhdenmukaisesta menettelystä ja toinen elokuussa 2012 ihmiskaupan torjuntaan osallistuvien viranomaisten kansallisesta yhteistyömekanismista. Jälkimmäisellä säädöksellä pyrittiin poistamaan toimivaltuuksien päällekkäisyydet ja luomaan kattava järjestelmä.

Uhrien menettelyllisistä oikeuksista voidaan todeta, että tietyt todistajien suojelua koskevat säännökset uudessa rikosprosessilaissa (joka tuli voimaan 19. marraskuuta 2012) koskevat myös ihmiskaupan uhreja (asian käsittely suljetuin ovin, etäviestinnän käyttö esitutkinnassa, etätuomioistuinkäsittelyt). Menettelyllisiä oikeuksia voitaisiin vahvistaa edelleen luomalla järjestelmä, joka mahdollistaa varotoimenpiteiden toteuttamisen ennen potentiaalisten uhrien kuulemista ja takaa luottamuksellisuuden jo siinä vaiheessa. Ulkomaalaisten oikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöä olisi täydennettävä, jotta ulkomaalaiset uhrit voisivat saada oleskeluluvan asemansa tunnustamisen jälkeen.

Toukokuussa 2012 hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa vahvistetaan vuoteen 2015 mennessä toteutettavat toimenpiteet ja niihin liittyvät määräajat, tavoitteet, tulokset ja tulosindikaattorit. Uhreille tarjottavaa apua (kuntoutus ja sosiaalinen, oikeudellinen, lääketieteellinen ja psykologinen apu) on tarkoitus vahvistaa ottamalla käyttöön konkreettinen seurantajärjestelmä ja parantamalla koordinointia. Suunnitelmissa on järjestää ihmiskaupan ehkäisemiseen tähtääviä tiedotuskampanjoita ja muita valistustoimia, ja tarkoitukseen on varattu erikseen määrärahat talousarviossa. Lisäksi on hyväksytty julkishallinnon henkilöstölle, myös kenttätyötä tekeville virkailijoille, suunnatun täydennyskoulutuksen ohjelmia ja osoitettu määrärahat niitä varten. Avustustoimiin tarkoitetut määrärahat voitaisiin kuitenkin kohdentaa tarkemmin, jotta riittävät resurssit voitaisiin taata sekä kansallisella että paikallisella tasolla.

Institutionaalisista järjestelyistä voidaan todeta, että sosiaalipolitiikan ministeriö nimitettiin tammikuussa 2012 ehkäisevän toiminnan kansalliseksi koordinaattoriksi. Lisäksi on sovittu yhteistyömenetelmistä niiden kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka luetellaan huhtikuussa 2013 ukrainalaisten kansalaisjärjestöjen muodostaman ihmiskaupan vastaisen yhteenliittymän kanssa allekirjoitetussa yhteistyöpöytäkirjassa. Käyttöön olisi saatava avoin järjestelmä, joka mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen ihmiskaupan uhreille suunnattujen sosiaalipalveluiden tarjoamiseen.

Syyttäjänvirasto vastaa ihmiskaupan torjuntaan osallistuvien lainvalvontaviranomaisten toiminnan koordinoinnista, ja miliisissä on ollut elokuusta 2013 lähtien erillinen osasto, jolla on erityiset tutkintavaltuudet.

· Korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevan lainsäädännön antaminen ja yhden ainoan riippumattoman korruptiontorjuntaviraston perustaminen; korruption torjunnasta vastaavien viranomaisten välisen koordinoinnin ja tietojenvaihdon tehostaminen

Huhtikuussa 2011 hyväksytyn korruption vastaisen lainsäädännön antamisen jälkeen Ukrainassa on ryhdytty myös muihin lainsäädäntötoimiin (toukokuun 2013 lakipaketit) joidenkin jäljellä olevien, komission ja lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) esittämien suositusten täytäntöön panemiseksi. Samalla on syytä korostaa, että toistuvasti tehtävät hajanaiset muutokset lainsäädäntöön sen sijaan, että uudistuksissa noudatettaisiin johdonmukaista strategista lähestymistapaa, muodostavat vakavan riskin oikeusvarmuuden toteutumiselle ja saattavat vaikeuttaa korruptiontorjuntatoimien toteuttamista. Lisätoimia tarvitaan lainsäädäntöprosessin laadun parantamiseksi, perusteellisiin vaikutustenarviointeihin perustuvan kokonaisvaltaisen strategisen lähestymistavan kehittämiseksi ja tekeillä olevia lakimuutoksia koskevan tiedotuksen lisäämiseksi.

Rikosoikeudelliseen kehykseen on tehty parannuksia, joista voidaan mainita korruptiorikosten määritelmän selkeyttäminen. Lisäksi on annettu laki, jolla kumotaan hallinnollisista rikkomuksista annetun lain säännökset rikosoikeudellisesta vastuusta aktiiviseen tai passiiviseen korruptioon liittyvissä rikkomuksissa. Vuonna 2012 hyväksyttiin eettiset käytännesäännöt, jotka koskevat kaikkia keskus- tai paikallishallinnon tehtäviä suorittavia henkilöitä.

Yksityissektoriin liittyvissä kysymyksissä on edistytty ottamalla käyttöön oikeushenkilön rangaistusvastuu oikeushenkilöiden edun perusteella tai niiden puolesta tehtyjen korruptiorikosten tapauksessa. Vielä ei ole täysin selvää, kattaako uusi lainsäädäntö oikeushenkilön vastuun myös silloin, kun kyseessä on ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus. Seuraamukset, joita tällä hetkellä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin yksityissektorin korruptiotapauksissa, eivät ole riittävän varoittavia. Parlamentin käsittelyyn on annettu uusi lakiehdotus seuraamusten tason nostamiseksi. Vankeusrangaistukset säilyvät kuitenkin edelleen vaihtoehtona yksityishenkilöiden tekemien vähäisempien rikosten tapauksessa.

Vuosia 2011–2015 koskevan kansallisen korruptiontorjuntastrategian seuranta kuuluu kansallisen korruptionvastaisen komitean tehtäviin. Vastaava toimintasuunnitelma (kansallinen ohjelma), jonka koordinoinnista vastaa oikeusministeriö, olisi hyvä saattaa ajan tasalle tarkistamalla suunniteltuja toimenpiteitä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja osoittamalla sitä varten riittävästi varoja. Kansalaisyhteiskunta on edustettuna korruptionvastaisessa komiteassa (sen edustajia on viidesosa komitean jäsenistä). Korruptionvastainen komitea ei kuitenkaan kokoontunut viime vuonna, eikä edes kansalaisyhteiskunnan aito edustus tässä komiteassa olisi voinut käytännössä juurikaan tuottaa konkreettisia tuloksia. GRECOn mukaan on lisäksi edelleen syytä epäillä, voiko korruptionvastainen komitea tosiasiassa harjoittaa mielekästä seurantaa.

Uusi rikosprosessilaki, joka tuli voimaan 20. marraskuuta 2012, vahvisti entisestään syyttäjän valvontaroolia rikosprosesseissa. Valmisteilla on ilmeisesti uusi laki syyttäjäviranomaisten toiminnasta. Edelleen on kuitenkin syytä epäillä, missä määrin nykyinen institutionaalinen rakenne tarjoaa riittävät takeet riippumattomuudesta ja tehokkuudesta. Tämä koskee myös lainvalvonta- ja syyttäjäviranomaisten erikoistumista korruption torjuntaan, niiden välistä tehtävänjakoa ja konkreettista yhteistyötä. GRECOn mukaan sen suosituksia takeista, joilla varmistetaan syyttäjien poliittinen riippumattomuus, ei ole vielä pantu kokonaan täytäntöön. Samalla se kuitenkin tunnustaa ne perustuslakiin liittyvät ja käytännön ongelmat, jotka hankaloittavat uudistetun lainsäädännön antamista syyttäjäntoimesta. Rikoslakiin ja rikosprosessilakiin on tehty lisää muutoksia, jotka koskevat muun muassa rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemista ja kolmansille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitsemista.

Parlamentin jäsenten koskemattomuus rikosoikeudellisiin menettelyihin ja pidätykseen nähden on edelleen ongelma, sillä se saattaa haitata oikeudenkäyttöä ja johtaa oikeudenkäyntien politisointiin. Parlamentin jäsentä koskevia rikosoikeudellisia menettelyjä (esitutkinta, kotietsintä, televalvonta, peitetutkinta jne. mukaan lukien) voidaan toteuttaa vain parlamentin suostumuksella. Tämä voi haitata vakavasti rikosoikeudellisten menettelyjen tehokkuutta ja luotettavuutta ja voi itse asiassa johtaa tilanteeseen, jossa parlamentti ottaa oikeusjärjestelmän paikan. Myös tuomareiden ja syyttäjien koskemattomuuteen pidätykseltä tai vangitsemiselta liittyy vielä joitakin ongelmia, ennen kaikkea siltä osin kuin on kyse koskemattomuuden poistamista koskevista päätöksistä, jotka tällä hetkellä tekee parlamentti. Parlamentille on jätetty lakiehdotus, jonka tarkoituksena on antaa korkealle tuomioistuinneuvostolle valta poistaa tuomareiden ja syyttäjien koskemattomuus.

Ukrainassa on käytössä virkamiehiin sovellettava varallisuuden ilmoittamista koskeva järjestelmä, mutta lisätoimia tarvitaan tarkistusmekanismin luotettavuuden ja riippumattomuuden ja seuraamusjärjestelmän tehokkuuden, oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden varmistamiseksi. Julkisiin toimielimiin on luotu tarkoitusta varten sisäisiä valvontajärjestelmiä, ja tulo- ja veroministeriölle on annettu vastuu varallisuusilmoitusten tarkistamisesta. Lisätoimia tarvitaan kuitenkin sen varmistamiseksi, että varallisuusilmoituksia julkistetaan entistä laajemmin ja että ne ovat saatavilla sähköisessä muodossa. Vielä ei ole myöskään selvää, miten tulo- ja veroministeriön suorittama tarkistustyö organisoidaan, millaisia menetelmiä ja välineitä käytetään ja miten sen valmiudet hoitaa tämä uusi tehtävä varmistetaan. Tällä viranomaisella ei myöskään ole valtuuksia määrätä itse seuraamuksia. Se voi vain siirtää tapaukset muiden viranomaisten tai lainvalvontaelimien käsiteltäväksi. Tulo- ja veroasioista vastaavan viranomaisen ja muiden hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välinen yhteistyö varallisuusilmoitusten tarkistamiseksi on määriteltävä selkeästi. Eturistiriitojen osalta on tarkoitus varmistaa jonkinasteinen sisäinen valvonta, mutta riippumattomasta ulkopuolisesta valvonnasta ei ole huolehdittu. Seuraamusjärjestelmää on vahvistettava, jotta voidaan varmistaa, että varoittavat seuraamukset ja toimenpiteet voidaan käytännössä panna täytäntöön asianmukaisessa määräajassa yleiselle edulle aiheutuneen tai mahdollisesti aiheutuvan vahingon korjaamiseksi.

Vuoden 2012 puolivälissä annettiin säännökset uudesta sähköisestä hankintajärjestelmästä. Vielä ratkaisemattomiin kysymyksiin kuuluvat tarve lisätä julkisten hankintamenettelyjen avoimuutta ja tehostaa julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekoa, tarve puuttua julkisista hankintamenettelyistä tehtävien lukuisten poikkeusten muodostamaan ongelmaan ja tarve selventää julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisalaan kuuluvien ”hankintayksiköiden” määritelmää erityisesti siltä osin kuin on kyse valtion omistamista yrityksistä ja yleisen edun kannalta merkittävistä yrityksistä. Parlamentin käsiteltävänä on parhaillaan lakiehdotus, jonka tavoitteena on lisätä julkisen varainkäytön avoimuutta, myös valtionyritysten tapauksessa.

Ukrainan lainsäädännön mukaan virkamiesten velvollisuutena on ilmoittaa korruptiotapauksista. Lisäksi se sisältää yleisiä säännöksiä ilmiantajien suojelusta. Käytännössä ilmiantajien suojeluvelvoitetta tulkitaan ilmeisesti melko suppeasti (eli se on rajattu koskemaan vain rikostutkintatapauksia). Ukraina on pyrkinyt korjaamaan tätä puutetta sisällyttämättä asiaa koskevia yleisiä säännöksiä useisiin alakohtaisiin säädöksiin. Lisätoimet ovat kuitenkin tarpeen, jotta suojelun soveltamisalaa saataisiin laajennettua ja samalla lisättyä luottamusta ilmoitusmekanismeihin.

Poliittisten puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoitukseen liittyy edelleen merkittäviä puutteita. Valmisteilla on lainsäädäntöehdotuksia, joilla pyritään panemaan täytäntöön jäljellä olevat GRECOn suositukset.

GRECO totesi vuoden 2013 alussa, että kahden ensimmäisen yhteisen arviointikierroksen 25 suosituksesta 11:tä ei ollut vielä pantu täytäntöön tyydyttävästi. GRECO korosti, että tiettyjä keskeisiä aloja (kuten syyttäjäntoimi, julkishallinnon uudistus ja julkiset hankinnat) koskevaa lainsäädäntökehystä ei ole vieläkään saatu valmiiksi, mikä heikentää oikeusvarmuutta ja tekee tyhjiksi tarvittavat täytäntöönpanotoimenpiteet.

· Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisyä ja torjuntaa koskevan kansallisen strategian hyväksyminen; terrorismin rahoituksen estämistä koskevan lain antaminen

Rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön alalla on viime vuosina saatu aikaan merkittäviä parannuksia, ja alaa koskevan politiikan valvontajärjestelmä vaikuttaa toimivalta. Vuosittain laaditaan toimintasuunnitelma, jossa esitetään yksityiskohtaisesti vuoteen 2015 ulottuva kansallinen strategia (jonka hyväksyy ministerikabinetti). Toimintasuunnitelma sisältää konkreettisia toimenpiteitä, joiden toteutuksesta vastaavat tahot on nimetty selkeästi. Suunnitelmassa esitetään myös toimenpiteiden toteuttamisen määräajat.

Eri alojen valvontaan liittyvät tehtävät on jaettu viranomaisten kesken, ja toimintaa johtaa rahanpesun selvittelykeskus. Sen palveluksessa on ammattitaitoisia analyytikoita, jotka arvioivat päivittäin ilmoitusvelvollisilta yksiköiltä saatuja tietoja. Viime vuosina on järjestetty institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen tähtääviä ohjelmia rahanpesun selvittelykeskuksen ja muiden rahanpesualan lainvalvontaelinten toimintakyvyn parantamiseksi.

Myös sisäpiirikauppojen ja markkinoiden manipuloinnin seuraamusjärjestelmään liittyviä puutteita on korjattu lainsäädäntöön tehdyillä muutoksilla. Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista määrätään seuraamuksia joko hallinnollisista rikkomuksista annetun lain tai rikoslain nojalla. Näihin rikoksiin syyllistyneet oikeushenkilöt joutuvat korvausvastuuseen ja niiden lupa toimia markkinoilla peruutetaan.

Lainsäädäntöön olisi saatava säännöksiä, jotka koskevat kotimaisia poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja rahanpesu olisi määriteltävä selkeästi erilliseksi rikokseksi. Näiltä osin tarvitaan vielä lisätoimia, vaikka tämänsuuntaista oikeuskäytäntöä onkin jo olemassa. Jotta laajamittaisen talousrikollisuuden torjumisessa voitaisiin saavuttaa parempia tuloksia ja rikollisryhmiltä saataisiin takaisin niiden laittomasti hankkimaa varallisuutta, rahanpesu olisi nähtävä laajemmin kuin pelkkänä liittoutumisena rikollisten kanssa rikosta koskevien todisteiden peittämiseksi.

Uuden huumausaineita koskevan kansallisen strategiaohjelman ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman hyväksyminen; Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen kanssa tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan ratifiointi

Tarvittavat lainsäädännölliset, toimintapoliittiset ja institutionaaliset toimenpiteet on toteutettu EU:n ja kansainvälisten normien mukaisesti.

Huumeriippuvuuden leviämisen estämistä ja huumausaineiden, psykotrooppisten aineiden ja niiden lähtöaineiden kaupan torjuntaa koskevan kansallisen politiikan täytäntöönpanoa varten vahvistettu strategia vuosiksi 2011–2015 ja sen täytäntöönpanoa koskeva toimintasuunnitelma hyväksyttiin jo vuonna 2010. Seurantajärjestelmää koskeva strategia on hyväksytty vuonna 2011 ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma heinäkuussa 2012.

Näiden poliittisten asiakirjojen täytäntöön panemiseksi on annettu useita lakeja ja muita säädöksiä.

Uusi vuoteen 2020 ulottuva huumausainestrategia hyväksyttiin 28. elokuuta 2013 annetulla presidentin asetuksella. Siinä varmistetaan kansallinen turvallisuus, mutta annetaan etusija ihmisoikeuksien suojelemiselle (lääkinnällisiin tarkoituksiin käytettävien laillisten huumeiden saannin yksinkertaistaminen, lääketieteellisen ja oikeudellisen avun yleinen painottaminen, ehkäisevän toiminnan profiilien parantaminen). Analyyttisen seurantajärjestelmän olisi tämän vuoksi mahdollistettava se, että oikeushenkilöt pystyvät tarjoamaan lääketieteellistä hoitoa ja käyttämään toiminnassaan huumaavia aineita. Strategiaehdotuksesta kuultiin tiedeyhteisöä, kansalaisjärjestöjä ja kansainvälisiä järjestöjä, Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmä mukaan lukien. 

Tärkein huumeidenvastaisen politiikan täytäntöönpanosta vastaava elin on vuonna 2011 perustettu valtion huumeidentorjuntavirasto (sekä sen kuusi myöhemmin perustettua aluetoimistoa). Huumeidentorjuntavirasto ei pelkästään koordinoi toimintaa vaan tekee myös aloitteita toimenpiteiksi, jotka koskevat huumausaineiden kaupan torjumista, huumausaineiden käytön vähentämistä, viranomaisten toimintatapojen yhtenäistämistä, huumausaineiden käyttäjien kuntoutuksen kehittämistä ja tiedottamista. Huumausainelakia muutettiin maaliskuussa 2013 huumeidentorjuntaviraston koordinointivaltuuksien sekä sen ja muiden sidosryhmien suhteiden selkeyttämiseksi.

Eri toimielinten ja viranomaisten välinen yhteistyö ja niiden toiminnan koordinointi on parantunut. Toimenpiteiden toteutukseen ja toimielinrakenteiden, erityisesti aluetoimistojen, toimintaan olisi kuitenkin osoitettava selkeästi tarvittavat budjettimäärärahat.

Ukrainan (terveysministeriö) ja Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) välinen yhteisymmärryspöytäkirja tehtiin vuonna 2010 viideksi vuodeksi. Se on ollut voimassa siitä lähtien ilman, että tarvetta sen ratifiointiin olisi ollut, ja sen täytäntöönpano jatkuu edelleen. Yhteistyö on sujunut hyvin (esim. säännöllinen tietojenvaihto uudentyyppisistä huumeista, huumeiden käytön seurauksena saatuja tartuntatauteja koskevien uusien protokollien täytäntöönpano Ukrainassa, huumausaineiden väärinkäyttöä koskevien uusien indikaattoreiden käyttöönotto).

Laki, joka mahdollistaisi Ukrainan liittymisen Euroopan neuvoston Pompidou-ryhmään, on parhaillaan hallituksen pohdittavana. Lainvalvonnan näkökulmasta voidaan todeta, että koska Ukraina ei ole vain huumeiden kauttakulkumaa vaan myös marihuanan, oopiumin ja synteettisten huumausaineiden (Subutex) kohdemaa, valtakunnansyyttäjänvirasto on ottanut tavoitteekseen tutkintatoiminnan tehostamisen. Tähän pyritään kouluttamalla poliiseja, lisäämällä peitetoiminnan käyttöä ja perustamalla alan erikoisyksikkö sisäasiainministeriöön.

· Edellä lueteltuja aloja ja terrorismin torjuntaa koskevien YK:n ja Euroopan neuvoston yleissopimusten hyväksyminen

Ukraina on liittynyt kaikkiin edellä mainittuja aloja koskeviin YK:n ja Euroopan neuvoston yleissopimuksiin.

Ukraina on nyt liittynyt myös ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ammusten laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevaan vuoden 2001 pöytäkirjaan. Se ratifioi pöytäkirjan huhtikuussa 2013 ja hyväksyi toukokuussa 2013 tarvittavat rikoslain muutokset, jotka tulivat voimaan 4. heinäkuuta 2013. 

Asiakokonaisuus 3 / aihe 2 – Rikosoikeudellinen yhteistyö

· Keskinäistä oikeusapua koskevan oikeudellisen kehyksen hyväksyminen

Keskinäistä oikeusapua koskeva lainsäädäntökehys on olemassa, ja se on eurooppalaisten normien mukainen.

Kuten edellä (asiakokonaisuus 3 / aihe 1) todettiin, Ukrainassa on toteutettu rikos- ja rikosprosessilainsäädännön uudistusprosessi, jonka tuloksena hyväksyttiin uusi rikosprosessilaki. Se tuli voimaan marraskuussa 2012. Keskinäistä oikeusapua koskeva laki oli hyväksytty jo kesäkuussa 2011. Uudessa rikosprosessilaissa annetaan erityissäännöksiä kansainvälistä yhteistyötä koskevista perusperiaatteista, vahvistetaan oikeusperusta kansainväliselle oikeusavulle ja säädetään luovuttamisesta, rikosasian käsittelyn vastaanotosta, ulkomaisten tuomioistuinten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä tuomittujen siirtämisestä.

Uudessa rikosprosessilaissa vahvistetaan valtakunnansyyttäjänviraston ja oikeusministeriön asema kansainvälisestä oikeusavusta vastaavina keskusviranomaisina. Esitutkintavaiheessa saadut oikeudellista yhteistyötä koskevat pyynnöt arvioi valtakunnansyyttäjänvirasto ja oikeudenkäyntivaiheessa saadut pyynnöt puolestaan oikeusministeriö. Viranomaisten väliset suorat yhteydet on sallittu lukuun ottamatta joitakin erityistapauksia, joissa toimivalta on säilytetty keskusviranomaisilla.

· Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan ratifiointi

Keskinäistä oikeusapua koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen toinen lisäpöytäkirja on jo ratifioitu, ja se tuli voimaan 1. tammikuuta 2012. Siihen on tosin liitetty lausumia ja varaumia. Varaumat koskevat postitse tapahtuvaa tiedoksiantoa (16 artikla), rajojen yli tapahtuvaa tarkkailua (17 artikla) ja peitetutkintaa (19 artikla). Uudella rikosprosessilailla ja muulla lainsäädännöllä, kuten järjestäytynyttä rikollisuutta koskevalla, vuonna 1993 annetulla ja myöhemmin muutetulla lailla, säännellään joitakin varaumissa tarkoitettuja tilanteita.

Vaikka Ukrainan esittämät varaumat eivät vaaranna kansainvälistä yhteistyötä, niiden poistaminen olisi toivottavaa oikeudellisen yhteistyön edellytysten parantamiseksi.

Keskinäistä oikeusapua koskevan yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan tietyt määräykset on sisällytetty uuteen rikosprosessilakiin. Ne koskevat ulkomaisten viranomaisten edustajien läsnäoloa rikosprosessin aikana, kuulemista video- tai puhelinkokouksen avulla, rikoksia koskevien tietojen toimittamista, vapautensa menettäneen henkilön väliaikaista siirtämistä pyynnön esittäneen osapuolen alueelle, valvottuja läpilaskuja ja yhteisiä tutkintaryhmiä.

· Sopimuksen tekeminen Eurojustin kanssa

Eurojustin kanssa laadittiin ja parafoitiin sopimusluonnos jo joulukuussa 2011, ja valtakunnansyyttäjänvirastoon on jo perustettu yhteyspiste. Edistyminen kohti sopimuksen allekirjoittamista riippuu kuitenkin Eurojustin aloittaman, tietosuojalainsäädännön muutoksia koskevan arvioinnin tuloksista (ks. aihe 4 – Tietosuoja).

Asiakokonaisuus 3 / aihe 3 – Lainvalvontayhteistyö

· Kansallisten virastojen välisen riittävän koordinointimekanismin ja kaikkialla Ukrainassa suoraan käytettävissä olevan yhteisen tietokannan perustaminen

Uusi rikosprosessilaki yhdessä uutta syyttäjälaitosta koskevan lakiehdotuksen kanssa on saanut aikana merkittäviä muutoksia komission aiemmissa kertomuksissa esitettyjen suositusten mukaisesti. Näissä suosituksissa ehdotettiin syyttäjänviraston toimivallan tarkistamista niin, että sille ilmoitetaan viipymättä kaikista rikoksista, jolloin se voi tarvittaessa luokitella ne erityisiksi rikoksiksi (järjestäytynyt rikollisuus) ja siirtää tutkinnan toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi suositeltiin lainvalvontaviranomaisten välisen koordinoinnin tehostamista.

Käyttöön on otettu kaikki esitutkinnat käsittävä yhteisrekisteri[9], johon on viipymättä (24 tunnin kuluessa) merkittävä tärkeimmät tiedot lainvalvontaviranomaisten tietoon tulleista rikoksista. Esitutkinta voidaan aloittaa näiden tietojen kirjaamisen jälkeen. Valtakunnansyyttäjänvirasto valvoo rekisterin hallinnointia. Se voi esitutkintavaiheessa myös käynnistää tutkintatoimia, määrätä tietyn viranomaisen vastaamaan tutkinnasta ja tehdä menettelyä koskevia päätöksiä, jotka voivat liittyä myös kansainvälistä oikeusapua koskevien pyyntöjen koordinointiin. Rikosprosessilaissa säädetään myös uuden tutkintayksikön, valtion rikostutkintaviraston, perustamisesta. Sillä on valtuudet hoitaa esitutkinta, kun kyse on erityisasemassa olevien virkamiesten, tuomareiden ja lainvalvontahenkilöstön tekemistä rikoksista. Lisäksi on perustettu uusi oikeusalan virka, tutkintatuomarin virka. Hänen tehtävänään on myöntää luvat kaikkiin tutkintatoimiin, jotka saattaisivat rajoittaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia (pidätys, kotietsintä, kuulustelu jne.), ja vastata tutkimusten valvonnasta menettelyjen osalta. Mitä tulee syyttäjänviraston erityisvaltuuksiin järjestäytyneiden ryhmien tekemien rikosten tutkintatoimien koordinoinnissa, voidaan todeta, että valtionsyyttäjänvirasto valvoo sisäasiainministeriöön järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan lain nojalla perustettujen erikoisyksiköiden tutkintatoimia.

Valtion rikostutkintaviraston toimintatavoista on vielä annettava säädöksiä. Niitä koskevat määräajat on esitetty rikosprosessilain loppu- ja siirtymäsäännöksissä. Tässä suhteessa tärkeä on myös syyttäjälaitoksesta annettava laki.

Järjestäytyneiden ryhmien tekemiä rikoksia koskevia tietoja sisältävien keskitettyjen tietokantojen perustamisesta voidaan todeta, että sisäasiainministeriöllä ja turvallisuuspalvelulla on omat erilliset tietokantansa. Muille viranomaisille myönnetään näiden tietokantojen käyttöoikeus vain virallisen pyynnön perusteella. Sisäasiainministeriön ja turvallisuuspalvelun vuonna 2011 antamassa määräyksessä esitetään ohjeita, jotka koskevat lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Siinä esitetään erilaisia yhteistyömenetelmiä (tietojenvaihto, työryhmien perustaminen, rikostilanteen ja -rakenteen yhteinen analysointi), mutta siinä ei vahvisteta aikataulua näitä varten. Aikataulu on tarpeen, jotta voidaan taata asianmukainen ja säännöllinen tietojenvaihto ja riittävä raportointi.

”Yhteisen tietokannan” perustamisen suhteen ei ole vahvistettu yleisesti sovellettavaa vaatimusta; joissakin maissa tällainen tietokanta on perustettu ja toisissa taas on käytössä erillisiä tietokantoja. Tästä huolimatta on tärkeää ottaa käyttöön välineet, joita tarvitaan, jotta kaikkia saatavilla olevia tietokantoja voitaisiin käyttää ennakoivasti.

· Tietosuojasäännöksiä painottavan operatiivisen sopimuksen tekeminen Europolin kanssa

Operatiivista sopimusta koskevat neuvottelut Europolin kanssa riippuvat siitä, millaisiksi Europol arvioi asianomaiset tietosuojanormit (katso aihe 4 – Tietosuoja). Arviointi on Europolin osalta vielä kesken. Ukraina on vastannut kahteen kyselylomakesarjaan (lokakuussa 2011 ja kesäkuussa 2012). Europol tekee piakkoin Ukrainaan arviointikäynnin, joka tuonee lisäselvyyttä tilanteeseen.

Asiakokonaisuus 3 / aihe 4 – Tietosuoja

· Asianmukaisen henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön antaminen; riippumattoman tietosuojaviranomaisen perustaminen

Ukrainassa on ollut tietosuojalaki voimassa tammikuusta 2011, mutta siinä on tiettyjä puutteita. Myös riippumaton tietosuojaviranomainen puuttui. Tietosuojalakiin hyväksyttiin kaksi muutosta marraskuussa 2012 ja heinäkuussa 2013. Lisäksi muutettiin oikeusasiamiestä koskevaa lakia tietosuojaan liittyvien tehtävien antamiseksi tämän vastuulle. Tietosuojalain muutosten ja oikeusasiamiestä koskevan lain muutosten on määrä tulla voimaan 1. tammikuuta 2014.

Todettujen puutteiden korjaamisessa on edistytty merkittävästi, ja oikeudellinen kehys on nyt yleisesti ottaen eurooppalaisten normien ja myös EU:n säännöstön mukainen.

Tietosuojalain muutoksilla otettiin käyttöön keskeinen poikkeus, joka koskee tietojen käsittelyä taiteellisia ja journalistisia tarkoituksia varten ja joka ei rajoitu pelkästään ammattimaiseen journalismiin. Rekisteröidyn oikeuksia ja rekisterinpitäjän määritelmää selkeytettiin, ja rekisteröintijärjestelmä, jota oli arvosteltu byrokraattiseksi, korvattiin arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevalla ilmoitusjärjestelmällä. Seuraavia toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin vielä: rekisteröidyn suostumusta koskeva määritelmä olisi otettava uudelleen lakiin ja arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevat ilmoitukset olisi vaadittava annettaviksi ennen tietojen käsittelemistä eikä sen jälkeen (kuten nykyisissä säännöksissä säädetään). Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sananvapauden ja yksityisyyden suojan asianmukaisen tasapainon varmistamiseen. Olisikin tärkeää, että henkilötietojen saannin rajoittamista koskevia säännöksiä tulkitaan tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta ne eivät haittaisi julkisten tietojen saatavuutta.

Institutionaalisesta kehyksestä voidaan todeta, että riippumaton tietosuojaviranomainen perustettiin uskomalla tähän liittyvät tehtävät oikeusasiamiehelle, jonka riippumattomuuden takeena ovat hänen nimittämistään ja erottamistaan koskevat ehdot ja erillinen talousarvio. Oikeusasiamiehen toimivaltuudet on määritelty laissa selkeästi (tiedottaminen, valitusten vastaanottaminen, tutkinta, rikkomuksista ilmoittaminen tuomioistuimelle, uusien käytäntöjen valvonta, niiden tietojenkäsittelyn ryhmien vahvistaminen, joista on ilmoitettava, suositusten antaminen jne.). Toimivalta olisi kuitenkin ulotettava koskemaan myös yksityissektoria. Vuonna 2011 perustettu tietosuojavirasto lakkautetaan. Oikeusasiamies ja oikeusministeri antoivat tämän vuoden syyskuussa yhteisen päätöksen, johon liittyvässä toimintasuunnitelmassa esitetään tarvittavat toimenpiteet toimivaltuuksien siirtämiseksi hallinnollisesti oikeusasiamiehelle. Nähtäväksi jää, miten tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit aiotaan varmistaa ja miten oikeusasiamiehen valmiuksia selviytyä uusista tehtävistään vahvistetaan. Lisää täytäntöönpanosäädöksiä on määrä antaa ennen tämän vuoden loppua. Lakiesitys, jolla oikeusasiamiehen valtuudet ulotetaan koskemaan yksityissektoria ja joka sisältää rekisteröidyn henkilön suostumuksen käsitteen, on parhaillaan sisäisellä lausuntokierroksella.

· Asiaankuuluvien kansainvälisten yleissopimusten, kuten yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan, ratifiointi

Ukraina on jo ratifioinut sekä vuonna 1981 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä että siihen vuonna 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävästä tietovirroista. Ne tulivat voimaan Ukrainassa 1. tammikuuta 2011.

Asiakokonaisuus 4: Ulkosuhteet ja perusoikeudet

Yleisarvio

Ukraina on edistynyt ulkosuhteita ja perusoikeuksia koskevan asiakokonaisuuden 4 osalta. Toimenpiteisiin on ryhdytty erityisesti siltä osin kuin on kyse henkilöasiakirjojen syrjimättömästä myöntämisestä pakolaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille. Näiden asiakirjojen voimassaoloaikaa on pidennetty asianmukaisella tavalla. Ukrainassa on annettu laki syrjinnän ehkäisemisestä ja torjunnasta. Lisäksi on hyväksytty romanivähemmistön sosiaalista osallisuutta koskeva strategia ja toimintasuunnitelma. Asuinpaikan rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevia menettelyjä on yksinkertaistettu.

Syyskuussa 2012 hyväksytty syrjinnän vastainen lainsäädäntö on askel oikeaan suuntaan, mutta sitä on vielä täydennettävä. Oikeusvarmuus on edelleen riittämätöntä erityisesti siltä osin kuin on kyse sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevista säännöksistä. Tämä koskee erityisesti työnsaantia ja pääsyä ammattikoulutukseen. Uhrien oikeuksien suojelu ei myöskään ole riittävää, koska todistustaakan kääntämisestä ei ole annettu säännöksiä ja korvausmekanismi ei ole riittävän selkeä.

Vaikka Ukrainassa on hyväksytty romanivähemmistön osallistamista koskevia asiakirjoja (strategia ja toimintasuunnitelma), joissa esitetään alan poliittinen kehys ja joilla on saatu aikaan jonkinasteista valtavirtaistamista tässä suhteessa, näissä asiakirjoissa on useita puutteita.

Asuinpaikan rekisteröintiin ja rekisteristä poistamiseen liittyviä menettelyjä on parannettu, mutta niistä voi edelleen aiheutua ongelmia muita heikommassa asemassa oleville ryhmille.

Yksityiskohtaiset huomautukset

Asiakokonaisuus 4 / aihe 1 – Liikkumisvapaus Ukrainassa

· Ukrainan kansalaisiin ja maassa laillisesti oleskeleviin ulkomaalaisiin tai kansalaisuudettomiin henkilöihin sovellettavien rekisteröintiä ja rekisteristä poistamista koskevien menettelyjen oikeudellisen kehyksen tarkistaminen liikkumisvapautta Ukrainassa koskevien perusteettomien rajoitusten tai velvoitteiden poistamiseksi ja ottaen erityisesti huomioon edellytykset, jotka koskevat laillista oleskelua ilman asuinpaikan rekisteröintiä, sekä toimenpiteet rekisteröinnin laiminlyöntitapauksissa ja vuokralaisen vastuun

Laki Ukrainassa olevien henkilöiden oleskelun ja asuinpaikan rekisteröintiä koskevien tiettyjen lakien muuttamisesta tuli voimaan 5. elokuuta 2012.

Uuden oikeudellisen kehyksen mukaan asuinpaikan rekisteröintijärjestelmä kuuluu valtion muuttoliikeviraston toimivaltaan. Tämä virasto, joka toimii sisäasiainministeriön alaisuudessa, perustettiin joulukuussa 2010 (Ukrainan presidentin asetus N:o 1085/2010, annettu 9. joulukuuta 2010; Ukrainan presidentin asetus N:o 405/2011, annettu 6. huhtikuuta 2011) hoitamaan erilaisia muuttoliikkeeseen ja turvapaikka-asioihin sekä henkilöiden rekisteröintiin liittyviä kysymyksiä.

Uusi oikeudellinen kehys sisältää joitakin parannuksia, joilla menettelyä pyritään keventämään, nopeuttamaan ja tehostamaan. Toisin kuin vanhoja säännöksiä sovellettaessa, rekisteröinti tapahtuu nyt samana päivänä, jona henkilö tekee asiaa koskevan ilmoituksen muuttoliikeviraston toimistossa. Aiemman asuinpaikan poistaminen rekisteristä ja rekisteröinti uuteen asuinpaikkaan tapahtuu nyt siis samanaikaisesti, samana päivänä. Rekisteröintimenettelyn voi suorittaa paitsi asianomainen itse myös hänen laillinen edustajansa. Rekisteröintimahdollisuus laajennettiin koskemaan myös tapauksia, joissa henkilö asuu jossakin sosiaalihuollon erityislaitoksessa (hoitokodit, sisäoppilaitokset, kuntoutuskeskukset jne.), eli edellytyksenä ei enää ole asuminen yksityisomistuksessa olevissa asunnoissa ja taloissa.

Rekisteröinnin edellytyksenä on edelleen laillinen omistusoikeus asuntoon tai maahan tai sopimus vuokranantajan kanssa. Asuinpaikan rekisteröinti voidaan peruuttaa henkilökohtaisen hakemuksen, kuolintodistuksen ja asunnon omistus- tai käyttöoikeuden menettämisestä annetun oikeuden päätöksen perusteella, mutta myös asunnon omistajan pyynnöstä vuokrasopimuksen voimassaolon päätyttyä. Tämä saattaa aiheuttaa rekisteröintiin tai sen voimassa pitämiseen liittyviä vaikeuksia heikossa asemassa oleville väestöryhmille, kuten pakolaisille tai romaneille, jotka asuvat epävirallisissa asumuksissa. Tältä osin tarvitaankin joitakin korjaavia toimia. Asunnottomien mahdollisuus rekisteröidä asuinpaikkansa sosiaalihuoltokeskusten kautta ei välttämättä tarjoa tyydyttävää ratkaisua näiden ryhmien tarpeisiin.

Liikkumisvapaudesta annetun lain[10] mukaan henkilön asuinpaikan rekisteröinti ei voi olla edellytys Ukrainan perustuslakiin ja lainsäädäntöön sekä sitä sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin kirjattujen oikeuksien ja vapauksien käyttämiselle eikä rekisteröinnin puuttuminen voi olla peruste näiden oikeuksien ja vapauksien rajoittamiselle. Käytännössä vahvistusta rekisteröinnistä vaaditaan yleensä sairaanhoitoa, lasten kouluun ilmoittamista ja eläkettä tai sosiaalietuuksia varten, ja näiden sosiaalisten perusoikeuksien hyödyntäminen voi tuottaa ongelmia henkilöille, jotka oleskelevat muualla kuin rekisteröidyssä asuinpaikassaan. Tätä käytäntöä olisikin tarkasteltava uudelleen täytäntöönpanovaiheessa.

Liikkumisvapaudesta annetussa laissa ja siihen liittyvissä muissa säädöksissä vahvistetaan yleisesti ottaen ulkomaalaisille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin Ukrainan kansalaisille (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) sillä edellytyksellä, että asianomaisella ulkomaalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on maahanmuutto- ja turvapaikkalainsäädännön mukainen oikeudellinen asema Ukrainassa. Ukrainassa asuvilla ulkomaalaisilla on lakisääteinen velvollisuus rekisteröidä asuinpaikkansa 10 päivän kuluessa saapumisestaan uuteen asuinpaikkaan. Tämän määräajan tulkitaan yleisesti alkavan siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet heille oleskeluluvan.

Asiakokonaisuus 4 / aihe 2 – Henkilöasiakirjojen myöntämisehdot ja -menettelyt

· Oikeudellisen kehyksen tarkistaminen sen varmistamiseksi, että kaikki – erityisesti muita heikommassa asemassa olevat väestöryhmät – voivat tosiasiallisesti ja syrjimättä saada matkustus- ja henkilöasiakirjoja

Ukrainan viranomaiset ovat noudattaneet toisessa seurantakertomuksessa esitettyä suositusta siitä, että kansalaisuudettomien henkilöiden pysyvien oleskeluasiakirjojen, pakolaisten sisäisten asiakirjojen ja matkustusasiakirjojen voimassaoloaikaa ei pitäisi rajoittaa kohtuuttomasti. Lainsäädäntöön tehtiin vuonna 2012 muutoksia, joilla pakolaistodistuksen voimassaoloajaksi vahvistetaan viisi vuotta samalla kun varmistetaan, että pakolaisen matkustusasiakirja (pakolaissopimuksen mukainen matkustusasiakirja) myönnetään pakolaistodistuksen voimassaoloaikaa vastaavaksi ajaksi edellyttäen, että todistus on voimassa vähintään viisi vuotta (34 artiklan 5 kohta). Nämä säännökset ovat nyt täysin yhdenmukaiset vuoden 2011 pakolaislain säännösten kanssa. Tarkistuksia tarvitaan kuitenkin vielä säännöksiin, jotka koskevat toissijaista suojelua saavien asemaa, sekä niiden ongelmien estämiseksi, jotka koskevat tähän asemaan liittyvien laajempien oikeuksien täysimääräistä käyttöä.

Asiakokonaisuus 4 / aihe 3 – Kansalaisoikeudet ja vähemmistöjen suojelu

· Syrjinnän kieltävän kattavan lainsäädännön antaminen YK:n ja Euroopan neuvoston seurantaelinten suositusten mukaisesti syrjinnän tehokkaaksi torjumiseksi

Ukrainassa annettiin syyskuussa 2012 laki syrjinnän ehkäisemisestä ja torjumisesta. Se on puitelaki, jonka pitäisi tarjota riittävät välineet syrjinnän tehokkaaksi torjumiseksi. Vaikka lain antaminen on edistysaskel, se ei täytä kaikkia eurooppalaisia ja kansainvälisiä vaatimuksia. Laki ei etenkään tarjoa riittävää oikeusvarmuutta siltä osin kuin on kyse sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltämisestä. Se ei ole myöskään parantanut uhrien oikeuksien suojelua, sillä siinä ei ole todistustaakan kääntämistä koskevia säännöksiä. Lisäksi tiettyjä syrjinnän muotoja ei ole määritelty. Näitä ovat erityisesti segregaatio, vainoaminen ja moniperusteinen syrjintä. Nämä puutteet olisi korjattava tavalla, joka takaa ehdottoman oikeusvarmuuden. Selvennystä tarvitaan lisäksi lain soveltamisalaan (eli siihen, koskeeko se myös yksityissektoria ja onko siinä otettu huomioon kaikki työntekijöiden oikeuksiin liittyvät näkökohdat, myös ammattikoulutus ja osallistuminen työntekijäjärjestöjen toimintaan) ja säännöksiin vammaisia koskevista kohtuullisista mukautuksista. Hallitus antoi maaliskuussa 2013 parlamentin käsiteltäväksi lakiin tehdyt muutokset, jotka koskevat muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltämistä työelämässä ja todistustaakkaan liittyviä kysymyksiä. Ehdotuksesta ei kuitenkaan äänestetty parlamentin kevät- tai syysistuntokaudella.

Vaikka oikeusasiamies nimitettiin syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavaksi viranomaiseksi, hänellä ei ole toimivaltaa puuttua yksittäisten henkilöiden väliseen tai luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden väliseen syrjintään. Ukraina on ilmoittanut, että lainsäädäntöä muutetaan siten, että oikeusasiamies saa valtuudet käsitellä tapauksia, joissa on kyse kansalaisten välisestä ja/tai kansalaisten ja yhteisöjen tai yksityisten oikeushenkilöiden välisestä syrjinnästä. Tämä muutos on vielä hyväksymättä.

Syrjinnän torjuntaan liittyen komissio aikoo myös seurata tarkoin, mitä jatkossa tapahtuu vireillä oleville lakiluonnoksille 0711 (myöhemmin 0945) ja 0290, ja ottaa tässä yhteydessä huomioon Venetsian komission lausunnossaan[11] esittämät epäilyt.

· YK:n elinten, Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Etyj/ODIHR), Euroopan neuvoston alaisen Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen antamien, syrjinnänvastaisten toimien toteuttamista, vähemmistöjen suojelua ja viharikosten torjumista koskevien erityissuositusten aktiivinen noudattaminen

Ukraina ratifioi kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen toukokuussa 1998 ja alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tammikuussa 2006. Maassa annettiin laki valtion kielipolitiikan periaatteista kesäkuussa 2012.

Komission edellisessä seurantakertomuksessa antamien suositusten täytäntöön panemiseksi Ukrainassa hyväksyttiin huhtikuussa 2013 romanivähemmistön osallisuuden edistämistä koskeva strategia ja syyskuussa 2013 vastaava toimintasuunnitelma. Vaikka molemmista asiakirjoista keskusteltiin paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa, niistä ei kuultu Etyjiä ja Euroopan neuvostoa ennen niiden hyväksymistä. Hyväksyttyyn tekstiin ei myöskään sisällytetty keskeisiä kansalaisyhteiskunnan suosituksia. Todellisen toimintapolitiikan toteuttaminen alalla edellyttää edistyneempää perusskenaariota, johon kuuluu ongelman kvantitatiivinen määrittely (esimerkiksi arviot henkilöpaperittomien romanien ja koulujärjestelmän ulkopuolella olevien romanilasten määrästä). Lisäksi toimenpiteet ja aikataulu olisi määriteltävä nykyistä tarkemmin ja tarkoitukseen olisi osoitettava riittävästi resursseja. Myös kansalaisyhteiskunnan aito osallistuminen täytäntöönpanoprosessiin on varmistettava. Jotta näiden poliittisten asiakirjojen asianmukainen noudattaminen voidaan varmistaa, on täytäntöönpanovaiheessa perustettava vahva koordinointielin ja luotettava seurantajärjestelmä. Romaneja koskevasta toimintapolitiikasta vastaa tällä hetkellä kulttuuriministeriöön kuuluva yksikkö, vaikka monet keskeiset sosiaalipolitiikkaan ja ihmisoikeuksien suojelemiseen liittyvät kysymykset kuuluvat muiden ministeriöiden toimivaltaan.

Ukraina on ratifioinut vammaisten henkilöiden oikeuksista 13. joulukuuta 2006 tehdyn yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, joka tuli Ukrainan osalta voimaan 4. helmikuuta 2010. Ukraina on antanut useita säädöksiä julkisten tilojen ja palvelujen esteettömyydestä. 

· Syrjinnän torjuntaa koskevien YK:n ja Euroopan neuvoston välineiden ratifiointi

Ukraina on osapuolena useimmissa ihmisoikeuksien suojelua ja syrjinnän torjuntaa koskevissa YK:n ja Euroopan neuvoston asiakirjoissa.

Lisätoimia tarvitaan vielä syrjinnän torjuntaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi ja voimassa olevan lainsäädännön saattamiseksi ratifioitujen sopimusten ja kansainvälisten yleissopimusten määräysten mukaiseksi edellä tarkemmin kuvatulla tavalla.

· Ukrainan kansalaisuuden saamisen ehtojen ja edellytysten vahvistaminen

Ukrainan kansalaisuuden saamisen ehdoista ja edellytyksistä säädetään 18. tammikuuta 2001 annetussa laissa Ukrainan kansalaisuudesta. Ukraina soveltaa yhden kansalaisuuden periaatetta. Lain mukaan Ukrainan kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä riippumatta siitä, millä perusteella, missä järjestyksessä ja milloin he ovat saaneet kansalaisuuden. Tästä näkökulmasta laki noudattaa kansalaisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta, joka tuli voimaan vuonna 2000. Ukraina allekirjoitti vuonna 2006 Euroopan neuvoston yleissopimuksen valtiottomuuden välttämisestä valtioseuraannon yhteydessä. Se ei ole kuitenkaan vielä ratifioinut tätä sopimusta.

III. Yleisarviointi ja seuraavat vaiheet

Komissio on vakiintunutta menetelmää noudattaen arvioinut jatkuvasti Ukrainan edistymistä viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman edellytysten täyttämisessä ja raportoinut tästä säännöllisesti (ensimmäinen kertomus syyskuussa 2011, toinen kertomus helmikuussa 2012). Arviointi on tehty Ukrainan viranomaisten toimittamien tietojen ja hyväksyttyjen lakitekstien sekä niiden arviointikäyntien perusteella, joita komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstö ovat yhdessä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa tehneet Ukrainaan. 

Viisumivapautta koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvän tiiviin raportoinnin lisäksi komissio on seurannut Ukrainan edistymistä viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman eri osa-alueilla myös viisumien myöntämisen helpottamista käsittelevässä EU:n ja Ukrainan sekakomiteassa, takaisinottoa käsittelevässä EU:n ja Ukrainan sekakomiteassa ja EU:n ja Ukrainan alasekakomiteassa nro 3. EU:n ja Ukrainan välinen vuoropuhelu ja yhteistyö on edistynyt hyvin kaikissa näissä komiteoissa.

EU:n ja Ukrainan välinen viisumiasioita koskeva vuoropuhelu on edelleen ollut merkittävä ja tehokas väline sekä oikeus- ja sisäasioihin liittyvien uudistusten että muiden uudistusten edistämisessä. Suoritetun arvioinnin mukaan Ukraina on edistynyt huomattavasti viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman kaikissa neljässä asiakokonaisuudessa, erityisesti vuoden 2012 lopusta lähtien. Se nopeuttanut täytäntöönpanoa ja hyväksynyt useita merkittäviä lainsäädäntöpaketteja havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Joitakin merkittäviä ensimmäisen vaiheen vaatimuksia on kuitenkin vielä täyttämättä. Asiakirjojen turvallisuuden alalla on selkeytettävä säännöksiä, jotka koskevat sormenjälkien käyttöä passien pakollisena biometrisenä tunnisteena. Turvapaikka-asioiden alalla tarvitaan tiettyjä mukautuksia erityisesti siltä osin kuin on kyse turvapaikanhakijoiden tilapäisestä ja toissijaisesta suojelusta ja heidän kiireellisesti tarvitsemastaan sairaanhoidosta. Korruption torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä on vielä vahvistettava erityisesti siltä osin kuin on kyse varoittavien seuraamusten soveltamisesta yksityissektoriin, varallisuusilmoitusten puolueettomien tarkastusten varmistamisesta, julkisia hankintoja koskevien sääntöjen lujittamisesta ja asianmukaisten koskemattomuutta koskevien sääntöjen antamisesta. Lisäksi on vahvistettava syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, jotta se tarjoaisi riittävän oikeussuojan syrjintää vastaan eurooppalaisten ja kansainvälisten normien mukaisesti. Ukrainalta odotetaan lisätietoja suunnitelmista, jotka koskevat tietosuojaa koskevan lainsäädäntökehyksen ja institutionaalisen kehyksen valmiiksi saattamista.

Komissio jatkaa tiivistä yhteistyötään Ukrainan viranomaisten kanssa, jotta edellä selostetut puutteet saataisiin korjattua pikaisesti. Kun kaikki viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvat toimenpiteet on toteutettu, komissio ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

[1]Neuvoston asiakirja SEC(2011) 1076 final.

[2]Nämä neljä asiakokonaisuutta ovat seuraavat: 1) asiakirjojen turvallisuus biometriset tunnisteet mukaan lukien, 2) laiton maahanmuutto takaisinotto mukaan lukien, 3) yleinen järjestys ja turvallisuus ja 4) ulkosuhteet ja perusoikeudet.

[3] SWD(2012) 10 final.

[4] Ukrainan laki N:o 5492 yhtenäisestä valtiollisesta väestörekisteristä ja Ukrainan kansalaisuuden, henkilön henkilöllisyyden ja hänen erityisasemansa vahvistavista asiakirjoista.

[5] Ukrainan sisäasiainministeriön 22. helmikuuta 2012 antama määräys N:o 155 Ukrainan sisäasiainhallinnon virkamiehiin sovellettavien käytänne- ja ammattietiikkasääntöjen hyväksymisestä. Tässä määräyksessä käsitellään muun muassa eturistiriitoihin liittyviä ongelmia ja korruption torjuntaa.

[6] Ulkomaalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden oikeudellisesta asemasta vuonna 2011 annetun lain 30 artiklan 3 ja 4 kohta.

[7] Ks. erityisesti hallintomenettelylain 183-5 artiklan 2 kohta ja 256 artiklan 9 kohta.

[8] http://www.refworld.org/docid/51ee97344.html

[9] Valtionsyyttäjänviraston 17. elokuuta 2012 antamassa määräyksessä vahvistetaan tietojen tallentamisessa ja säilyttämisessä noudatettava menettely.

[10] Joulukuussa 2003 annettu laki 1382-IV liikkumisvapaudesta ja oikeudesta valita vapaasti asuinpaikkansa Ukrainassa.

[11] Ks. Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunto 707/2012, 18.6.2013.