52013DC0407

Sisällysluettelo

1........... Euroopan terästeollisuus. 3

2........... Teräksen maailmanmarkkinat ja tekninen kehitys. 3

2.1........ Maailmanmarkkinoiden tärkeimmät kehityssuuntaukset 3

2.2........ Tärkeimmät teknologiaa edistävät tekijät ja haasteet 4

3........... Haasteisiin vastaaminen – teräsalan toimintasuunnitelma. 6

3.1........ Oikea sääntelykehys. 6

3.2........ Teräksen kysynnän lisääminen. 7

3.3........ Yhdenvertaiset toimintaedellytykset kansainvälisellä tasolla. 8

Raaka-aineiden saatavuus. 9

Kauppa. 11

3.4........ Energia-, ilmasto- sekä resurssi- ja energiatehokkuustoimet kilpailukyvyn lisäämiseksi 12

Kohtuulliset energian hinnat ja tarjonta. 12

Ilmastopolitiikkaan liittyvät kysymykset 15

Maailmanlaajuisen vertailukelpoisuuden varmistaminen. 16

Teräsala ilmastoa ja resurssitehokkuutta koskevien tavoitteiden edistäjänä. 16

3.5 ....... Innovointi 19

3.6 ....... Sosiaalinen ulottuvuus: rakennemuutos ja osaamistarpeet 21

4........... Päätelmät 24

1.           Euroopan terästeollisuus

Vahva ja kilpailukykyinen terästeollisuus on tärkeä Euroopan teolliselle perustalle. EU on maailman toiseksi suurin teräksen tuottaja, joka tuottaa vuodessa yli 177 miljoonaa tonnia terästä, mikä on 11 prosenttia koko maailman tuotannosta. Teräs on myös osa monia teollisia arvoketjuja, ja se on läheisessä yhteydessä moniin tuotantoketjun myöhempiin teollisuudenaloihin, kuten auto-, rakennus-, elektroniikka-, koneenrakennus- ja sähkötekniseen teollisuuteen. Sillä on merkittävä rajat ylittävä ulottuvuus: alan 500 tuotantopaikkaa ovat jakautuneet 23 jäsenvaltioon, mikä tekee siitä todella eurooppalaisen teollisuudenalan.

Tänä päivänä Euroopan teräsala on hyvin vaikeassa tilanteessa. Vallitseva talouskriisi on vähentänyt selvästi tuotantotoimintaa ja siihen liittyvää teräksen kysyntää, joka on edelleen 27 prosenttia vähäisempää kuin ennen kriisiä[1]. Tämän tuloksena useat tuotantopaikat ovat lopettaneet toimintansa tai vähentäneet tuotantoaan, mikä on vastaavasti johtanut työpaikkojen menetyksiin. Viime vuosina alalta on kadonnut jopa 40 000 työpaikkaa. Näin ollen paine toteuttaa rakenneuudistuksia ja vähentää tuotantokapasiteettia säilyy yhtenä tämän alan tärkeimmistä haasteista lähitulevaisuudessa.

Huomattavaa on, että ylikapasiteetti ei ole vain eurooppalainen ongelma. Terästeollisuuden kapasiteetin odotetaan kasvavan kahtena seuraavana vuonna[2], ja OECD arvioi, että maailmanlaajuisesti se kasvaa 118 miljoonaa tonnia ja saavuttaa 2 171 miljoonan tonnin tason vuoteen 2014 mennessä. Euroopan terästeollisuus kärsii globaalien teräsmarkkinoiden vähäisen kysynnän ja ylikapasiteetin samanaikaisista vaikutuksista samalla, kun sen on selviydyttävä korkeista energian hinnoista ja tehtävä investointeja mukautuakseen vihreään talouteen ja tuottaakseen innovatiivisia tuotteita.

Komission mielestä on hyvin tärkeää, että Eurooppa säilyy merkittävänä terästuotantoalueena taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristönsuojelusyistä sekä toimitusvarmuuden tähden. Komission vuonna 2012 antaman teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon[3] tavoitteena oli kääntää Euroopan teollisuuden merkityksen vähenemissuuntaus niin, että sen nykyinen 15,2 prosentin osuus BKT:stä kasvaa jopa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tiedonannon jälkeen maaliskuussa 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että se seuraa komission työtä tietyillä teollisuudenaloilla. Tämä tiedonanto on komission vastaus teräsalan kriisiin, ja siinä esitetään kohdennettuja toimia, joilla varmistetaan, että toimintaympäristö tukee kilpailukykyistä ja kestävää terästeollisuutta, jotta se pystyy ratkaisemaan rakenteelliset ongelmansa, kilpailemaan globaalisti ja kehittämään seuraavan sukupolven terästuotteita, jotka ovat elintärkeitä muille keskeisille eurooppalaisille teollisuudenaloille.

2.           Teräksen maailmanmarkkinat ja tekninen kehitys

2.1.        Maailmanmarkkinoiden tärkeimmät kehityssuuntaukset

Teräksen maailmanmarkkinat ovat vuodesta 2000 lähtien kasvaneet nousevan talouden maiden teollistumisen ansiosta.

Aasian teollistumispyrkimykset ovat tehneet siitä alueen, jolla teräksen tuotanto ja kysyntä on maailman suurinta. Kiina hallitsee nykyisin maailman terästuotantoa: sen osuus Aasian raakateräksen tuotannosta oli 39 prosenttia vuonna 2000; vuonna 2012 osuus nousi 71 prosenttiin. Tämä tuotannon lisääntyminen on johtanut Kiinassa ylikapasiteettiin kotimaan markkinoilla ja saanut aikaan sen, että Kiina on muuttunut nettotuojasta maailman suurimmaksi teräksen viejäksi. Kiinan terästeollisuus vastaa nykyään lähes 50 prosentista[4] maailman terästuotannosta.

Yhdysvalloissa liuskekaasun tuotannon lisääntyminen on parantanut Yhdysvaltojen teollisuuden kilpailuasemaa energiakustannusten osalta, ja se on yksi tärkeimmistä syistä, joiden ansiosta teräsala on onnistunut houkuttelemaan uusia investointeja. Tämä voi olla merkki alalla tapahtuvasta käänteestä, ja Yhdysvalloista voi pian tulla teräksen nettoviejä[5], mikä lisää edelleen ylitarjontaa maailmanmarkkinoilla.

Lisäksi eräät naapurivaltiot (Venäjä, Ukraina ja Turkki) ovat lisänneet huomattavasti terästuotantokapasiteettiaan ja kykyään toimittaa terästä EU:n teräsmarkkinoille. Monissa maissa tapahtuneeseen tuotantokapasiteetin kasvuun ei kuitenkaan liity markkinoiden avautumista. Itse asiassa muun muassa Brasiliassa ja Intiassa on viime vuosina voimistunut suuntaus suojella kotimaisia teräksentuottajia[6]. Tällaiset toimenpiteet haittaavat yhdenvertaisiin toimintaedellytyksiin perustuvien globaalien teräsmarkkinoiden kehitystä.

EU:n terästeollisuus onnistui tässä haastavassa toimintaympäristössä säilyttämään viennin tasonsa. EU:n vienti on lisääntynyt vuodesta 2010 lähtien, ja neljän viime vuoden ajan EU:n kauppa on ollut ylijäämäistä. Teräskaupan ylijäämä vuonna 2012 oli 16,2 miljoonaa tonnia (tai 20 miljardia euroa)[7].

Primaari- ja uusioraaka-aineiden sekä niiden merikuljetusten tasapuolinen saatavuus kilpailukykyisin markkinaehdoin on myös tärkeää terästeollisuuden kestävän kehityksen kannalta.

2.2.        Tärkeimmät teknologiaa edistävät tekijät ja haasteet

Teräs säilyy todennäköisesti tärkeimpänä rakennus- ja tuotantoteollisuudessa käytettävänä materiaalina. Eräät teräksen valmistustekniikan ja teräksen käytön kehityssuuntaukset saattavat kuitenkin vaikuttaa teräksen kysyntään. Yhteissuunnittelun ja prosessi-innovaatioiden voidaan odottaa olevan tärkeimpiä tällaisia suuntauksia edistäviä tekijöitä. Tämä on ala, jolla Eurooppa voi ottaa johtoaseman.

Kysyntäpuolella voimaloiden rakentaminen – maalla ja avomerellä sijaitsevat tuulivoimalat mukaan luettuna – energian siirto, asuntotuotanto ja liikennesektori tarjoavat vastaisuudessakin mahdollisuuksia innovatiivisille terästuotteille.

Terästuotteiden, myös putkien, lisäarvon lisääminen on yksi tapa, jolla teräksenvalmistajat voivat erottautua kilpailijoista ja lisätä kilpailukykyään. Kuten äskettäinen OECD:n tutkimus[8] kuitenkin osoittaa, paljon lisäarvoa antavat terästuotteet muodostavat edelleen vain pienen osan teräksen kysynnästä, ja kilpailu tällä segmentillä on tiukkaa. Lisäksi tällainen terästuotanto edellyttää kalliiden teräksen valssausprosessien käyttöä ja suuria investointeja tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K).

Tuotantopuolella, jolla innovaatiot ovat edelleen avain uusien tuotteiden ja markkinoiden kehittämiseen ja tehokkuuden lisäämiseen, muun muassa raaka-aineiden ja energian saatavuus ja hinnat määräävät tulevaa kehitystä, ja tuonnista riippuvaisen Euroopan näkökulmasta näiden hintojen kehitys näyttää edelleen jatkuvan nousevana. Mitä tulee terästuotantoon tarvittaviin raaka-aineisiin, rautamalmin korvaaminen kierrätetyllä romuraudalla (mikä lisää valokaariuunien osuutta) ja koksihiilen korvaaminen kaasulla (suoraan pelkistetyn raudan käyttö) voivat olla ratkaisevia tulevaisuuden teknologiasuuntauksia.

Ilmastotoimet ja resurssitehokkuus ovat muita teknologisia muutoksia edistäviä tärkeitä tekijöitä. Kierrätetyn metalliromun käytön lisääminen ja parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden (BAT) levittäminen voivat lyhyellä aikavälillä edistää merkittävästi ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja lisätä niukkojen resurssien kestävää käyttöä.

Komission äskettäinen tutkimus[9] osoitti, että BAT-tekniikoiden käyttöönotto nykyhetkestä vuoteen 2022 vähentäisi vain hieman suoraa energian kokonaiskulutusta ja hiilidioksidipäästöjä olettaen, että sovelletaan tiukkoja investointiehtoja (lyhyet kuoletusajat). Myöhemmin tehdyn seurantatutkimuksen[10] mukaan vähennysmahdollisuudet vuoteen 2030 mennessä voisivat olla suuremmat, jos kuoletusaikoja pidennetään. Tämän lisäksi tarvitaan tutkimusta ja onnistunutta demonstrointia tällaisten BAT-tekniikoiden kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi edelleen.

Energiatehokkuudessa odotetaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tapahtuvan vähittäisiä parannuksia. Tällä hetkellä käytettäviin tekniikkoihin on jo tehty huomattavia parannuksia[11], ja parhaita tekniikoita käyttävät tehtaat toimivat jo nyt lähellä termodynaamisia rajojaan. Tästä huolimatta on yhä aloja, joilla voitaisiin saada aikaan parannuksia, jotta energiakustannukset eivät vaikuttaisi alaan niin voimakkaasti. Koska energiatehokkuutta parantamalla voidaan vähentää tuotantopanosten kustannuksia, se saattaa edellyttää suurempia alkuinvestointeja, ja tästä syystä toimet olisi toteutettava siten, että niissä otetaan huomioon kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset. Näin ollen komissio seuraa aloja, joilla hiilivuodon riskin katsotaan olevan huomattava, varmistaakseen, että energiatehokkuusdirektiivillä edistetään näiden alojen kestävää kehitystä[12].

Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen läpimurtotekniikoiden, kuten hiilidioksidin teollisen talteenoton ja varastoinnin, onnistunut demonstrointi on erittäin tärkeää. Ennen täytäntöönpanovaiheeseen siirtymistä on voitettava eräitä haasteita, kuten korkeat kustannukset ja yleinen tietoisuus ja hyväksyntä, kuten komission tiedonannossa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuudesta Euroopassa selitetään[13].

3.           Haasteisiin vastaaminen – teräsalan toimintasuunnitelma

Terästeollisuuden haasteiden tunnistamiseksi ja arvioimiseksi Euroopan komission varapuheenjohtaja ja teollisuus- ja yrittäjyysasioista vastaava jäsen perusti heinäkuussa 2012 yhteistyössä työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastaavan komission jäsenen kanssa korkean tason pyöreän pöydän neuvotteluryhmän.[14] Pyöreän pöydän neuvotteluryhmä toimi komission, teollisuuden johtajien ja ammattiliittojen keskustelufoorumina. Myös tärkeimpien teräksen tuottajajäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin edustajia osallistui näihin kokouksiin. Komissio ehdottaa nyt, että EU:n terästeollisuuden kilpailukyvyn suurimpiin haasteisiin puututaan seuraavasti:

3.1.        Oikea sääntelykehys

EU:n lainsäädäntö on erittäin tärkeää sisämarkkinoiden kestävän kehityksen ja moitteettoman toiminnan, investointien varmuuden ja ennustettavuuden sekä yhtäläisten toimintaedellytysten luomisen kannalta.

Järkevää sääntelyä koskevan komission toimintaohjelman mukaisesti[15] EU:n lainsäädännöllä on saavutettava sille asetetut tavoitteet tuloksellisesti ja tehokkaasti. Komissio aikoo päättäväisesti tunnistaa liian suuret rasitukset, epäjohdonmukaisuudet, puutteet ja tehottomat toimenpiteet.

Lisäksi eri toimien ja lainsäädännön kumulatiiviset vaikutukset voivat vaikuttaa yritysten kykyyn innovoida ja tehdä investointipäätöksiä. Tämä voi vahvistaa kilpailukykyä keskipitkällä aikavälillä. Kilpailijat maailmanmarkkinoilla hyötyvät kuitenkin suotuisammista puite-edellytyksistä, ja ne voivat johtaa myös investointien vähenemiseen ja markkinaosuuksien menettämiseen, mikä aiheuttaa tuotantolaitosten sulkemisia tai siirtämisiä.

Tässä yhteydessä komissio arvioi kumulatiivisia kustannuksia tietyillä aloilla, kuten teräs- ja alumiinialalla. Komissio myös tehostaa analyysiaan sen uusien poliittisten ehdotusten vaikutuksista kilpailukykyyn käyttämällä ”kilpailukyvyn varmistamista”[16] vaikutuksia koskevien ennakkoarviointiensa yhteydessä hyödyntäen tässä kaikkia käytettävissään olevia välineitä. Lisäksi komissio suorittaa ”toimivuustarkastuksia”, jotka ovat kattavia poliittisia arviointeja siitä, vastaako tietyn alan sääntelykehys tarkoitustaan. Niiden tulosten perusteella tehdään päätelmiä tulevista poliittisista ja sääntelykehyksistä.

Sääntelykehys olisi suunniteltava älykkäästi ja kunnianhimoisesti, jotta se olisi keskeinen innovaatioita edistävä tekijä erityisesti käytettäessä dynaamisia ja markkinalähtöisiä lähestymistapoja. Myös tiukemmilla ympäristötavoitteilla, yhdenmukaisten sääntöjen käytöllä, standardeilla ja julkisilla hankinnoilla voidaan antaa huomattava sysäys innovoinnille[17].

Eurooppalaisilla standardeilla voidaan myös edistää teräsrakennustuotteiden kestävää tuotantoa. Terästeollisuus kehittää jo teräsrakennustuotteiden SustSteel-merkintää. SustSteel-merkinnän tavoitteena on edistää kestävyyttä yleensä ja erityisesti teräsrakennustuotteiden kestävää tuotantoa. Jos sitä sovelletaan luotettavasti ja uskottavasti, sillä on mahdollisuuksia kasvattaa tällaisten eurooppalaisten kestävien teräsrakennustuotteiden markkinaosuutta. Jäsenvaltioiden olisi otettava tämä huomioon, ja se saattaa edellyttää erityisiä standardointitoimia.

Jäsenvaltioissa esiintyy myös sääntelyä koskevia ongelmia. Eräissä valtiossa arvonlisäveron kierto kotimaisilla teräsmarkkinoilla vaikuttaa kielteisesti teräksentuottajien toimintaedellytyksiin. Tämän vuoksi ne kärsivät pimeiden markkinoiden vilpillisestä kilpailusta. Monissa tapauksissa tämä pakottaa yritykset rajoittamaan tuotantoa tai pysäyttämään terästehtaat. Joissain jäsenvaltioissa raudoitustankojen tuotanto ja myynti ovat tämäntyyppisen veronkierron vuoksi vähentyneet 15 prosenttia vuonna 2012 ja tämän vuoden aikana jo 30 prosenttia[18].

Komissio aikoo – saattaa päätöksen teräsalan kumulatiivisten kustannusten arvioinnin vuonna 2013 arvioidakseen sääntelyn aiheuttamaa kokonaistaakkaa – arvioida edelleen vaikutustenarvioinneissaan sellaisten uusien aloitteiden vaikutuksia, joiden voidaan odottaa vaikuttavan huomattavasti terästeollisuuden kilpailukykyyn, ja käyttää tarvittaessa myös kilpailukyvyn varmistamista – tutkia SustSteel-merkinnän mahdollisuuksia kasvattaa eurooppalaisten kestävien teräsrakennustuotteiden markkinaosuutta. Tämän jälkeen se saattaa vaatia erityisiä standardointitoimia – tutkia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisia aloitteita EU:n terästuotteiden laittomien markkinoiden ja myös arvonlisäveron kierron torjumiseksi. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – parantamaan teräsrakennustuotteiden kestävyyttä hyödyntämällä mahdollisuutta ottaa käyttöön SustSteel-merkintä.

3.2.        Teräksen kysynnän lisääminen

Maailman terästeollisuudella on tällä hetkellä noin 542 miljoonaa tonnia ylikapasiteettia. Tästä kapasiteetista lähes 200 miljoonaa tonnia sijaitsee Kiinassa[19]. Tällä hetkellä EU:ssa arvioidaan olevan noin 80 miljoonaa tonnia ylikapasiteettia verrattuna EU:n kokonaistuotantokapasiteettiin, joka on 217 miljoonaa tonnia. Jos teräksenvalmistuskapasiteetti pysyy samana vuoden 2014 jälkeen, voi kestää viidestä seitsemään vuotta, ennen kuin kysyntä vastaa kapasiteettia, mikäli kysyntä kasvaa nykyistä vauhtia.

EU:ssa teräksen kysyntä riippuu muutaman keskeisen terästä käyttävän teollisuudenalan talous- ja rahoitustilanteesta – esimerkiksi rakennusala ja autoteollisuus muodostavat yhdessä noin 40 prosenttia teräksen kysynnästä. Konepajateollisuus sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteita valmistava teollisuus ovat myös tärkeitä terästeollisuuden vaurauteen vaikuttavia aloja. Rahoituskriisillä on kuitenkin ollut huomattava kielteinen vaikutus kaikkiin näihin teollisuudenaloihin. Niiden elpymisen varmistamiseksi on tärkeää panna täytäntöön EU:n nykyiset aloitteet rakennusalan ja autoteollisuuden tukemiseksi, jotta lisätään niiden kestävyyttä ja resurssi- ja energiatehokkuutta. Enemmän kasvuun suuntautuneilla toimenpiteillä lisätään teräksen kulutusta.

Komissio aikoo – jatkaa keskeisten terästä käyttävien alojen edistämistä etenkin komission CARS 2020 -aloitteella[20], jolla muun muassa edistetään vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien autojen kysyntää[21], sekä kestävää rakentamista koskevalla komission aloitteella[22], jolla lisätään energia- ja resurssitehokkuutta ja kannustetaan rakennuskannan peruskorjaamiseen.

3.3.        Yhdenvertaiset toimintaedellytykset kansainvälisellä tasolla

EU muodostaa avoimet markkinat. EU:n ulkopuoliset teräksentuottajavaltiot käyttävät kuitenkin liian usein kaupan rajoituksia tai vääristymiä antaakseen omalle terästeollisuudelleen keinotekoista etua. Tällaisia rajoittavia toimia ovat muun muassa tulliesteet, tullien ulkopuoliset toimenpiteet (jotka liittyvät erityisesti teknisiin määräyksiin ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin), vientiä koskevat kannustimet ja tuet sekä erilaisten teräksenvalmistuksen raaka-aineiden rajoitukset.

EU puuttuu kaupan esteisiin ja sopimattomiin menettelyihin panemalla päättäväisesti täytäntöön markkinoillepääsystrategiansa, jotta valvotaan kansainvälisten sitoumusten noudattamista ja taataan yhtäläiset toimintaedellytykset EU:n teräsalan toimijoille.

Tehokkaan verkoston ja asianmukaisten seurantavälineiden avulla EU on tunnistanut kolmansien maiden markkinoilla keskeisiä kaupan esteitä, joita on sitten pyritty kohdennetusti poistamaan asianmukaisilla valvontavälineillä. Esimerkkejä tällaisista markkinoillepääsyä koskevassa EU:n tietokannassa luetelluista käytännöistä ovat muun muassa Intiassa, Kiinassa, Venäjän federaatiossa ja Egyptissä raaka-aineille asetettavat vientirajoitukset ja vientitullit, jotka nostavat kohtuuttomasti teräksen tuotantokustannuksia EU:ssa. Muun tyyppiset esteet kolmansien maiden markkinoilla kohdistuvat EU:n tuotteisiin asettamalla liiallisia lisensointimenettelyjä tai vaatimuksia, jotka viime kädessä haittaavat EU:n teräksenvientiä – tätä käytäntöä on havaittu erityisesti Intian ja Indonesian markkinoilla. Myös investointirajoituksia ja kotimaisen teräsalan suosimista julkisissa hankinnoissa on käytetty kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi EU:n kilpailulta varsinkin Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Tällaisten haasteiden voittamiseksi EU tekee yhteistyötä kumppaniensa kanssa huolellisesti määritellyin vastatoimin markkinoillepääsystrategian puitteissa. Esimerkiksi Intiassa tiettyjen terästuotteiden pakolliset sertifiointivaatimukset on poistettu EU:n Intian viranomaisiin tekemien yhteydenottojen ansiosta, ja Kiinaa vastaan on käynnistetty riitojenratkaisutapauksia, jotka koskevat koksihiilen kaltaisia keskeisiä raaka-aineita, jotta varmistetaan tämän tuotantopanoksen esteettömät toimitukset EU:n teräsalalle. Samalla EU jatkaa jäljellä olevien esteiden poistamista teräsalan yhteydenpitoryhmiksi kutsuttujen neuvottelufoorumien kehittyneen verkoston avulla Venäjän federaation, Kiinan, Yhdysvaltojen ja myös Japanin, Intian ja Brasilian kanssa. Sen lisäksi, mistä voidaan neuvotella vapaakauppakeskustelujen puitteissa tai mihin voidaan puuttua tehokkaasti WTO:n työryhmien toiminnalla, nämä yhteydenpitoryhmät mahdollistavat hyödyllisen näkemystenvaihdon, jonka avulla voidaan tunnistaa ja poistaa esteet, joita EU:n teollisuus yhä kohtaa näillä kasvavilla markkinoilla.

Eräs toinen terästeollisuuden suuri haaste etenkin terästuotannon maailmanlaajuisen ylikapasiteetin yhteydessä on kolmansissa maissa mahdollisesti harjoitettava sopimattomien kaupallisten menettelyjen käyttö, jolla pyritään viemään liikatuotantoa markkinoiden valtaamiseen tähtäävällä kaupallisella toiminnalla. Komissio vastaa tähän haasteeseen soveltamalla kaupan suojatoimia. Vuonna 2012 Euroopan komissio käynnisti yksitoista uutta tutkimusta rauta- ja terästuotteista saatuaan teollisuudelta valituksia tällaisista sopimattomista kaupallisista menettelyistä. Tämä merkitsee nettolisäystä edellisvuoteen verrattuna ja kuvaa sekä ongelman merkitystä että komission päättäväisyyttä puuttua tarmokkaasti näihin käytäntöihin. Komission on tässä prosessissa seurattava valppaasti muiden kumppanien kaupan suojatoimien käyttöä, sillä ne voivat olla myös keino rajoittaa perusteettomasti EU:n viennin määrää ja markkinaosuutta kotimaisten tuottajien suojelemiseksi. Komissio pitää tässä yhteydessä säännöllistä yhteyttä kolmansien maiden viranomaisiin varmistaakseen, että suojatoimenpiteitä, tasoitustoimenpiteitä ja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevia WTO:n sääntöjä noudatetaan asianmukaisesti.

Yleisesti ottaen EU:n teräksentuottajien kilpailukykyä haittaavat rajoittavat toimenpiteet edellyttävät, että EU jatkaa päättäväisesti markkinoillepääsystrategiansa soveltamista varmistaakseen terveen kansainvälisen kilpailun ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset Euroopan teollisuudelle.

              Raaka-aineiden saatavuus

Monien muiden tuotantoteollisuuden alojen lailla teräksenvalmistus on riippuvaista resursseista, joita Euroopassa on niukasti. Masuunit tarvitsevat laadukasta rautamalmia ja koksihiiltä. Rautamalmin hinta on noussut huomattavasti viime vuosina[23] kehittyvien talouksien voimakkaan kysynnän vuoksi. Yhdysvaltojen hiilen kysynnän heikentyminen, joka johtuu liuskekaasun käytön lisääntymisestä, on synnyttänyt EU:ssa alennuspaineita hiilen hintaa kohtaan, ja tämä on osaltaan laskenut koksihiilen hintaa ja johtanut hiilen käytön lisääntymiseen EU:ssa.

Terästä voidaan kierrättää yhä uudelleen sen keskeisten ominaisuuksien, kuten lujuuden, venyvyyden tai muotoiltavuuden, kärsimättä. Kierrättämällä tonni saastumatonta teräsromua voidaan korvata yli 1 200 kg rautamalmia, 7 kg hiiltä ja 51 kg kalkkikiveä[24]. Teräksen valmistus teräsromusta malmin sijaan vähentää tarvittavaa energiapanosta noin 75 prosenttia ja säästää noin 90 prosenttia raaka-aineiden tuotantopanoksista[25]. Kun otetaan huomioon Euroopan haasteet saada halpaa energiaa ja raaka-aineita, on taloudellisista syistä selvästi järkevää tuottaa mahdollisimman paljon terästä romumetallista. Myös ympäristönäkökohdat ovat vahva tekijä, sillä romumetallia käyttävä tuotanto vähentää valtavasti ilman pilaantumista (noin 86 prosenttia), veden käyttöä (40 prosenttia), veden pilaantumista (76 prosenttia) ja kaivosjätettä (97 prosenttia)[26]. Yksi tonni romumetallista tuotettua terästä synnyttää 231 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin tonni malmista valmistettua terästä.

Kierrätettävän romun määrän lisääminen Euroopassa edellyttää ensinnäkin paremmin toimivia käytettyjen metallien markkinoita. Tämä on riippuvaista hylättyihin rakenteisiin, käytöstä poistettuihin tuotteisiin ja muihin jätevirtoihin sisältyvien metallien talteenottamiskustannuksista ja niiden suhteesta raakametallien hintoihin[27]. Uudelleenkäytön ja kierrätyksen helpottamiseksi ympäristönäkökohtien kannalta optimoidussa tuotesuunnittelussa olisi otettava huomioon kaikkien teräsosien helppo purkaminen ja erottaminen. Maksimoimalla kierrätys voidaan pitää enemmän terästä liikkeessä[28]. Ekosuunnitteludirektiivin[29] nojalla on mahdollista asettaa kierrätettävyyttä ja tuotteiden kustannustehokasta purkamista koskevia vaatimuksia, mikä saattaa parantaa korkeatasoisten romumetallien saatavuutta.

Kierrätetyn teräksen kysyntä on jo kasvanut, koska raudalle ja teräkselle asetetut jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat arviointiperusteet ovat lisänneet luottamusta sen laatuun[30].

Romumetallin laittoman viennin torjumiseksi tarvitaan lisätoimia, sillä sen vuoksi Euroopan talous menettää arvokkaita raaka-aineita. Komissio aikoo tehdä ehdotuksia tällaisen laittoman viennin torjumiseksi vahvistamalla jäsenvaltioiden tarkastusvalmiuksia jätteensiirtoasetuksen[31] nojalla. Myös romumetallin liikkeiden seuranta edellyttää lisätyötä.

Tuotantomenetelmien suhteen olisi kiinnitettävä huomiota myös resurssitehokkuuteen ja ilmastovaikutuksiin. Noin 40 prosenttia EU:ssa tuotettavasta teräksestä tuotetaan valokaariuuneissa, joissa on mahdollista valmistaa terästä 100-prosenttisesti kierrätetystä romumetalliraaka-aineesta. Vaikka tämäntyyppinen tuotanto on energiaintensiivistä, romumetallin käyttö ensisijaisena raaka-aineena tekee siitä resurssitehokasta. Koska sen hiilipäästöt ovat pienemmät verrattuna teräksen primaarituotantoon malmista, tällaista tuotantoa olisi kannustettava. Tämä edellyttää kuitenkin laadukasta metalliromua, joka hankitaan ympäristön kannalta hyväksyttävissä olosuhteissa. Komission raaka-ainestrategiassa[32] luodaan asianmukainen kehys, jossa tähän tavoitteeseen olisi pyrittävä.

Asianmukaisen seurannan varmistamiseksi komissio on laatinut luettelon 14 kriittisestä raaka-aineesta, jotka ovat sekä taloudellisesti tärkeitä että alttiimpia toimitushäiriöille muun muassa maantieteellisen alkuperänsä vuoksi. Saatavuuteen liittyvää riskiä saattavat kärjistää myös itse raaka-aineen heikko korvattavuus ja alhainen kierrätysaste. Tätä luetteloa, joka sisältää useita terässeosten tuotantoon tarvittavia raaka-aineita, tarkistetaan vuonna 2013, ja koksihiilen sisällyttämistä siihen harkitaan.

              Kauppa

Kauppa on teräsalan kannalta erityisen tärkeää. Kun otetaan huomioon kaupan välttämätön rooli talouskasvua edistävänä tekijänä maailmanlaajuisilla teräsmarkkinoilla, komissio tukee vahvasti kansainvälisen kaupan vapauttamista WTO:n alaisuudessa.

Kahdenvälisellä tasolla kauppasopimuksista ja etenkin vapaakauppasopimuksista käytävät neuvottelut ovat toinen keskeinen väline yhdenvertaisten toimintaedellytysten luomiseksi EU:n yrityksille markkinoille pääsyn ja raaka-aineiden oikeudenmukaisin kilpailuedellytyksin tapahtuvan saannin osalta. Näiden sopimusten EU:n teollisuudenaloihin ja talouteen kohdistuvan kokonaisvaikutuksen arvioimiseksi kunkin kauppasopimuksen osalta analysoidaan neuvottelujen päätyttyä ehdotetun sopimuksen seurauksia EU:lle, minkä lisäksi ennen neuvotteluohjeiden hyväksymistä suoritetaan vaikutusten ennakkoarviointi ja kauppaneuvottelujen aikana arvioidaan kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia.

Tilastotiedot ovat alalle tärkeitä, sillä ne mahdollistavat teräksen tuonnin yhä epävakaamman kehityksen nopean analysoinnin ja tarvittavien aloitteiden toteuttamisen vankkojen tosiasioiden pohjalta.

Tuonnin lisääntymisen skenaario on todennäköisempi, jos koko maailman liiallinen tuotantokapasiteetti lisääntyy edelleen, mikä kannustaa turvautumaan tukiin ja polkumyyntiin globaalin ylikapasiteetin käyttämiseksi. Vuoden 2012 loppuun asti automaattinen lisensseihin perustuva järjestelmä (ennakkotarkkailu)[33] antoi ajoissa tietoja tulevasta teräksen tuonnista. Automaattisen lisensseihin perustuvan järjestelmän voimassaolon päättymisen jälkeen EU aikoo pysyä valppaana ja seurata tiiviisti tuontia kolmansista maista erityisellä ”Surveillance 2” -järjestelmällä[34]. Myös useat EU:n kauppakumppanit seuraavat teräksen tuontia, ja jotkin niistä, esimerkiksi Yhdysvallat, käyttävät automaattisen lisensoinnin kaltaista järjestelmää.

On myös tärkeää varmistaa, että hyödykejohdannaisten kaupan säännellyt markkinat ovat oikeudenmukaiset ja avoimet ja että niillä samalla sovelletaan tiettyjä ehtoja likviditeetin tukemiseksi, markkinoiden väärinkäytön estämiseksi ja markkinoita vääristävien markkina-asemien synnyn ehkäisemiseksi. Useilla säädöksillä[35] voi olla vaikutuksia teräksenvalmistajiin sekä hyödykejohdannaisten kaupan että rahoitusvälineiden osalta.

Komissio aikoo lyhyellä aikavälillä – käyttää kattavan kauppastrategiansa puitteissa erilaisia kauppapoliittisia välineitään (esim. kauppaneuvotteluja tai kaupan suojatoimia) varmistaakseen, että eurooppalaiset teräksentuottajat pääsevät kolmansien maiden markkinoille. Tässä yhteydessä se aikoo –  ryhtyä toimiin teräsalan sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan – toimittaa edelleen oikea-aikaisia raportteja EU:n ulkopuolisista maista tulevan teräksen tuonnin kehityksestä – suorittaa edelleen suunnitteilla olevien vapaakauppasopimusten vaikutusten ennakkoarviointeja ennen neuvotteluohjeiden hyväksymistä ja analysoida tehtyjen vapaakauppasopimusten seurauksia EU:lle ennen sopimusten allekirjoittamista. – seurata romumetallin markkinoita. Koska romumetallin tuotannon aiheuttama hiilidioksidimäärä on Euroopassa vähentynyt, voitaisiin tarvittaessa harkita ympäristösyihin perustuvia syrjimättömiä toimenpiteitä, joilla puututaan hiilivuotoon EU:n ulkopuolisiin maihin, kunhan ne eivät aiheuta suoraan tai välillisesti viennin rajoituksia. – tehdä lainsäädäntöehdotuksen jätekuljetusten tarkastuksista ja valvonnasta. – harkita koksihiilen sisällyttämistä kriittisten raaka-aineiden luetteloon muiden terästuotannon kannalta keskeisten aineiden lisäksi. – tehdä yhteistyötä tärkeimpien EU:n ulkopuolisten tuottajavaltioiden kanssa, jotta saadaan yleiskuva alasta ja sen kehityssuuntauksista ja laaditaan yhteisiä lähestymistapoja sen maailmanlaajuisiin haasteisiin. pitkällä aikavälillä – jatkaa kaupan vapauttamisohjelmaansa vapaakauppasopimuksia koskevilla neuvotteluilla poistaakseen tullit ja muut kuin tulliesteet kolmansien maiden markkinoilta tai vähentääkseen niitä huomattavasti, varmistaakseen EU:n teollisuuden kestävän raaka-aineiden saannin ja edistääkseen nykyistä tehokkaammin terästuotteiden kansainvälisiä standardeja. – jatkaa työskentelyä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten päivittämiseksi ripeästi kaupan suojavälineiden nykyaikaistamisen yhteydessä. Nämä muutokset mahdollistaisivat muun muassa korkeampien tullien asettamisen (poikkeus ”alhaisemman tullin” säännöstä) vilpillisiä tukia käyttävistä ja raaka-ainemarkkinoillaan rakenteellisia vääristymiä luovista valtioista tulevalle tuonnille ja tarjoaisivat tehokkaampia välineitä viran puolesta tehtäviin tutkimuksiin, jos kyseiseen EU:n teollisuusalaan kohdistuu kostotoimenpiteiden uhka.

              3.4.    Energia-, ilmasto- sekä resurssi- ja energiatehokkuustoimet kilpailukyvyn lisäämiseksi

              Kohtuulliset energian hinnat ja tarjonta

Muiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tavoin myös Euroopan teräsalalla energiakustannukset ovat yksi tärkeimmistä kilpailukykyä edistävistä tekijöistä. Terästeollisuus arvioi, että energiakustannukset muodostavat jopa 40 prosenttia kaikista toimintakustannuksista arvoketjun segmentistä riippuen[36]. Euroopan teollisuus maksaa energiasta korkeampia hintoja kuin useimmat sen kansainvälisistä kilpailijoista, ja viime vuosien hintakehityksen dynamiikka on voimistanut tätä suuntausta.

Sähkö ja koksihiili ovat terästeollisuuden merkittävimmät energianlähteet, ja molemmat aiheuttavat sille paineita. Viimeaikaisesta alenemisesta huolimatta koksihiilen hinta on noussut huomattavasti viime vuosina.[37] EU:n teollisuuden keskimääräiset sähkön loppukäyttäjähinnat ovat Yhdysvaltoihin verrattuna kaksinkertaiset[38] ja huomattavasti korkeammat kuin useimmissa muissa OECD-maissa (Japania lukuun ottamatta) ja monissa suurissa kehittyvissä talouksissa. Ajanjaksona 2005–2012 Euroopan teollisuuden sähkönhinnat nousivat reaalisesti keskimäärin 38 prosenttia, kun vastaava kehitys Yhdysvalloissa oli -4 prosenttia ja Japanissa +16 prosenttia.[39] Koska nämä erot heijastuvat eri alueiden teräsyritysten kustannusrakenteisiin ja vaikuttavat suorasti maailmanlaajuiseen kilpailuun ja kilpailukykyyn, kansainvälisesti kilpailukykyiset energian hinnat ja energian toimitusvarmuus ovat elintärkeitä Euroopan teräsalan tulevaisuuden kannalta varsinkin siksi, että ne ovat merkittäviä terästeollisuuden tuotantopaikkoja ja investointipäätöksiä määrääviä tekijöitä. Komission energia-alan etenemissuunnitelman 2050[40] perustana olevan analyysin mukaan sähkön hinta todennäköisesti nousee vuoteen 2030 asti paljolti infrastruktuuri-investointien kustannusten vuoksi ja laskee sen jälkeen hieman. Tästä syystä on erityisen tärkeää ottaa huomioon mahdolliset vaikutukset hintoihin ja kustannuksiin määriteltäessä tulevia energiaan liittyviä toimia sekä keinoja, joilla voidaan vähentää tai korvata energiaintensiivisten teollisuudenalojen kilpailukykyyn kohdistuvia haittavaikutuksia.

Sähkön loppukäyttäjähintojen muutokset ja erot eri maiden välillä (myös EU:n sisällä) johtuvat useiden tekijöiden monimutkaisesta vuorovaikutuksesta. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa polttoainekustannukset, veropolitiikka, markkinoiden rakenne, hintasääntelyn muuttuneet toimintatavat, erot ilmastopolitiikassa ja uusiutuvia energialähteitä koskevassa politiikassa sekä sähköntuotannon muuttuva rakenne. Uusiutuvien energialähteiden osuus energiayhdistelmästä vaikuttaa sähkön hintaan. Vaikka uusiutuvan energian suuri osuus ja alhaiset marginaalikustannukset voivat vaikuttaa alentavasti tukkuhintoihin, uusiutuvan energian käytön lisääntymisen vaikutus loppukäyttäjähintoihin saattaa olla kielteinen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, koska jäsenvaltiot lisäävät niihin uusiutuvasta energiasta perittäviä maksuja. Tästä syystä on tärkeää, että uusiutuvan energian kustannukset pienenevät ja että kansalliset tukijärjestelmät ovat kustannustehokkaita. Jäsenvaltioiden perimät verot ja maksut muodostavat huomattavan osuuden loppukäyttäjähinnoista, ja monissa tapauksissa tämä osuus on kasvussa. Tällä hetkellä terästeollisuus ja muut energiaintensiiviset alat hyötyvät eräissä jäsenvaltioissa tällaisia veroja ja maksuja koskevista alennuksista tai vapautuksista.

Toinen haaste ovat päästökauppajärjestelmään liittyvät sähkön hinnan korotukset. Näitä kustannuksia voidaan kuitenkin hillitä EU:n valtiontukisääntöjen soveltamista koskevilla suuntaviivoilla[41], joissa sallitaan tällaisten kustannusten korvaaminen tietyissä tilanteissa hiilivuodon estämiseksi.

Energian sisämarkkinoiden asteittainen loppuunsaattaminen on auttanut pitämään sähkön tukkuhinnat kurissa, ja se edistää kilpailua esimerkiksi poistamalla markkinoille pääsyn esteitä ja sääntelyyn liittyviä esteitä, mutta sen loppuunsaattaminen riippuu myös rajat ylittävän ja Euroopan laajuisen energiainfrastruktuurin kapasiteetin lisäämisestä[42]. Jotta energian sisämarkkinat toimisivat kunnolla, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön kolmas energiapaketti[43] kaikilta osin. Muita tärkeitä tekijöitä kilpailukykyisten energian hintojen ja kustannusten takaamiseksi Euroopassa ovat ehdotetusta Horisontti 2020 -ohjelmasta energiateknologialle annettava jatkuva tutkimus- ja innovointituki (varsinkin jos sillä voidaan lisätä energiatehokkuutta, jolla voi olla tärkeä merkitys, koska se tasapainottaa osittain energian hintojen eroa)[44] sekä jatkuvat pyrkimykset monipuolistaa kaasutoimitusten lähteitä, reittejä ja toimittajavaltioita. Kotoperäisten energiavarojen kustannustehokkaalla kehittämisellä – koskee se sitten uusiutuvia energiamuotoja, hiilen talteenottoon ja varastointiin liittyvää hiiltä tai perinteisiä tai epätavanomaisia fossiilisia polttoaineita – voi myös olla myönteinen vaikutus energian hintoihin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Energiaintensiiviset alat ovat hyvin pääomavaltaisia, ja niiden investointisykli on keskimäärin 20–30 vuotta. Näin ollen ne tarvitsevat energiakustannusten ennustettavuutta investointiriskien rajoittamiseksi. Tällaista suunnitteluvarmuutta antavat pitkäaikaiset sähkösopimukset toimittajien ja asiakkaiden välillä ovat EU:n kilpailusääntöjen mukaan mahdollisia. Tällaiset sopimukset voivat vain tietyissä erityisolosuhteissa johtaa perussopimuksen vastaiseen kilpailun estämiseen[45]. Markkinoiden sulkeminen tapahtuu tavallisesti vain määräävässä asemassa olevien toimittajien osalta tai monien toimittajien samanlaisen toiminnan kumulatiivisena seurauksena. Vaikka aiemmissa komission päätöksissä[46] sallitaan yksittäisten sopimusten erilaiset kestoajat ja voimassaolon päättymisajankohdat, niissä edellytetään, että huomattavia sopimuksiin sisältyviä sähkömääriä palautetaan markkinoille vuosittain, jotta vaihtoehtoiset toimittajat saisivat mahdollisuuden tehdä niistä toimitussopimuksia. Jos komission päätöskäytännön perusteella tällaisten sopimusten kilpailuvaikutuksia ei pystytä arvioimaan riittävän selvästi, komissio on valmis antamaan komission tiedonannossa[47] tarkoitetun ohjekirjeen, mikäli kyseisessä tiedonannossa asetettuja ehtoja noudatetaan.

Toukokuun 22. päivänä 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto myönsi, että energian korkeiden hintojen ja kustannusten vaikutukseen on puututtava. Komissio seuraa tältä osin neuvoston päätelmiä[48]. Energian kustannusten ja niiden alaan kohdistuvien vaikutusten tarkka seuranta kattaa energian hintojen eri kustannustekijät ja niiden kehityksen sekä hintavertailun EU:n ja muiden tärkeimpien teräksentuottaja-alueiden välillä sekä tiedot verovapautusten ja ‑helpotusten kaltaisista korjaavista toimista.

Julkisen talouden eriytettyjen vakautustoimien suhteen Euroopan komissio suosittaa, että julkisen talouden sopeutustoimien olisi oltava kasvuystävällisempiä sekä tulojen että menojen osalta. Siirtyminen ympäristöveroihin voi edistää uusien tekniikoiden kehittymistä, resurssitehokkuutta ja ”vihreiden” työpaikkojen luomista, mutta korkeiden energianhintojen vaikutusta kotitalouksiin ja kilpailukykyyn, energiaintensiiviset alat mukaan luettuna, on seurattava, jotta tulevat päätökset voidaan tehdä vankan näytön pohjalta[49].

              Ilmastopolitiikkaan liittyvät kysymykset

Terästeollisuus on yksi suurimmista hiilidioksidipäästöjen lähteistä[50]. Se on myös ala, jonka katsotaan olevan alttiina hiilivuodon riskille. Tämän riskin vuoksi terästeollisuudelle jaetaan ilmaisia päästöoikeuksia koko vertailuarvoon perustuvan arvon verran. Päästökauppajärjestelmän valtiontukitoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen mukaan se voi saada taloudellista korvausta 1. päivästä tammikuuta 2013 joulukuun 31. päivään 2020 päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa.

Kuten komission vihreässä kirjassa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030[51] todetaan, energia- ja ilmastopolitiikka on pantava täytäntöön kustannustehokkaasti, ennustettavasti ja johdonmukaisesti. Sääntelykehyksen avoimuus ja vakaus ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa, että Euroopassa toteutetaan teollisuusperustan uudistamiseksi välttämättömiä pitkän aikavälin investointeja erityisesti hyvin pääoma-valtaisille teollisuudenaloille, joilla investointiajat ovat pitkiä (20–30 vuotta). Näin ollen EU:n ilmastopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen pohditaan, miten tekniset rajoitukset, esteet ja mahdollisuudet, liitännäiskustannusten vaikutukset kilpailukykyyn sekä EU:n ulkopuolisten maiden sitoumukset ja tavoitetasot voidaan parhaiten ottaa huomioon.

EU tuottaa vain 11 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä, ja sen osuus on pienenemässä, joten ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan tehokkaita kansainvälisiä toimia. Tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kaikki suuret taloudet ja kaikki alat antavat panoksensa vertailukelpoisesti, oikeudenmukaisesti, avoimesti ja vastuullisesti. On parannettava sitoumuksia ja luotava tehokkaat seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmät tulevan kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen avoimuuden varmistamiseksi, ja kansainvälisesti tunnistetut standardit ovat erittäin tärkeitä EU:n teollisen kilpailukyvyn kohentamiseksi. On tärkeää määritellä, miten ilmastotavoitteet rahoitetaan. EU:n vähähiilisyyttä koskevassa etenemissuunnitelmassa todettiin, että uusien tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi lisäinvestointeja.[52] Vuoden 2035 jälkeen olisi tarpeen käyttää laajamittaisesti edistyneempiä teollisia prosesseja ja laitteita, koska EU:n tehokkaimpien terästehtaiden hiilidioksidipäästöjen taso on lähellä nykyisin käytettävän tekniikan fyysisiä rajoja.

Yksi innovatiivisen rahoituksen mahdollisuus olisi rahoittaa osalla päästökauppajärjestelmän päästöoikeushuutokauppojen tuomista tuloista ilmastoon liittyviä tavoitteita, mahdollisesti myös uuden vähähiilisen tekniikan kehittämistä asianomaisilla teollisuudenaloilla. Vuodesta 2013 lähtien yli 40 prosenttia kaikista EU:n alueen päästöoikeuksista huutokaupataan, ja sen jälkeen huutokauppojen osuus kasvaa lineaarisesti niin, että se saavuttaa 100 prosenttia vuoteen 2027 mennessä.

EU on sitoutunut ratkaisemaan sen ilmastonmuutospolitiikkaan liittyvät kilpailukykyä koskevat kysymykset. Ilman yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä ilmastonmuutospolitiikassa EU:n ulkopuoliset terästä valmistavat kilpailijat saavat epäreilun kilpailuedun, joka vääristää teräksen maailmanmarkkinoita ja rajoittaa tulevia investointeja EU:ssa, mikä saattaa johtaa hiilivuotoon.

              Maailmanlaajuisen vertailukelpoisuuden varmistaminen

Materiaalitutkimuksesta ja raaka-ainevarojen hallinnasta on tulossa yhä tärkeämpiä tekijöitä nykyisessä globaalissa kilpailussa vähähiilisen teknologian teollisesta johtoasemasta. Teräs on materiaali, jolla on huomattavat mahdollisuudet edistää siirtymistä tietoon perustuvaan, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen.[53] Sillä on merkittävä rooli tehokkaampien, turvallisempien ja luotettavampien vähähiilisten ja resurssitehokkaiden tekniikoiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa. EU:n ilmastopolitiikan täytäntöönpanon tukemiseksi ja ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi Euroopan standardointikomitealle (CEN) annettiin toimeksianto kehittää eurooppalainen standardi energiaintensiivisten alojen kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi. Määrällisesti mitattavien päästöjä vähentävien panosten tunnistaminen laitosten ja teollisuudenalojen tasolla edellyttää avoimia menetelmiä ja vankkaa yksimielisyyttä seuranta-, raportointi- ja todentamismenettelyistä sekä tärkeimmistä tulosindikaattoreista. Standardien avulla voidaan lopulta validoida prosesseihin liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen mittaus- ja kvantifiointimenetelmät, varmistaa laitosten suorituskyvyn vertailtavuus maailmanlaajuisesti ja arvioida niiden kehittämispotentiaalia.

              Teräsala ilmastoa ja resurssitehokkuutta koskevien tavoitteiden edistäjänä

Teräs edistää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä ja energian säästämistä monissa erilaisissa sovelluksissa, kuten autoteollisuudessa, laivanrakennuksessa, rakennusalalla, koneissa, kotitaloustavaroissa, lääkinnällisissä laitteissa ja tuulivoimaloissa. Äskettäisessä tutkimuksessa[54] vertailtiin innovatiivisilla terässovelluksilla – kuten tehokkaammilla voimaloilla, tuuliturbiineilla ja kevyemmillä ajoneuvoilla – saavutettavia hiilidioksidisäästöjä terästuotannon aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin. Tutkimus osoittaa, että esimerkiksi Saksassa teräksen käytön tarjoamat mahdolliset säästöt ovat suuremmat kuin terästuotannon päästöt. Teräs voidaan kierrättää täydellisesti sen laadun kärsimättä. Teräksenvalmistuksen sivutuotteet (kuten kuona) käytetään lähes täydellisesti uudelleen. Näin ollen teräsalalla on Eurooppa 2020 -strategian resurssitehokkuutta koskevaa lippulaiva-aloitetta[55] ajatellen hyvät mahdollisuudet hyötyä elinkaariajattelun painottamisesta, kierrätysasteen lisäämisestä ja sivutuotteiden paremmasta hyödyntämisestä.

Toinen tapa vastata kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin haasteisiin on tehostaa entisestään teräksenvalmistuksen täydentävien energiatehokkuustoimenpiteiden täytäntöönpanoa. Monet tehtaat tuottavat suuria määriä hukkalämpöä ja kaasua, joita voidaan käyttää sähkön tai höyryn tuotantoon. Niitä puolestaan voidaan käyttää omaan tarpeeseen tapahtuvaan sähkön tuotantoon tai viedä muille teollisuudenaloille tai julkiseen sähköverkkoon. Tällaiset hankkeet tuottavat päästövähennyksiä korvaamalla muita energiantuotannon lähteitä, tavallisesti fossiilisia polttoaineita.

Komissio aikoo lyhyellä aikavälillä kestävää kasvua tukevan sääntely-ympäristön luomiseksi – antaa vuonna 2013 ohjeita uusiutuvan energian tukijärjestelmistä, joita jäsenvaltiot käyttävät saavuttaakseen vuodeksi 2020 asetetut uusiutuvia energiamuotoja koskevat tavoitteensa – harkita pyydettäessä ohjekirjeen antamista pitkäaikaisten sähkösopimusten kilpailuvaikutusten arvioinnista, mikäli esiin tulee uusia tai ratkaisemattomia kysymyksiä – analysoida jäsenvaltioiden energian hintojen ja kustannusten koostumusta ja niihin vaikuttavia tekijöitä keskittyen erityisesti kotitalouksiin, pk-yrityksiin ja energiaintensiivisiin aloihin kohdistuviin vaikutuksiin ja tarkastellen laajemmin EU:n kilpailukykyä suhteessa sen globaaleihin taloudellisiin yhteistyötahoihin ennen helmikuussa 2014 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston keskusteluja sekä raportoida teollisuuden maksamista sähkön loppukäyttäjähinnoista ja sen osatekijöistä (esim. energiaosa, maksut, verot) EU:n jäsenvaltioissa ja muissa merkittävissä talouksissa – analysoida päästökauppajärjestelmän vaikutusta sähkön hintoihin EU:ssa ja tutkia vuoteen 2030 ulottuvaa ilmastopolitiikkaa koskevien keskustelujen yhteydessä tarvetta toimiin, joilla torjutaan hiilivuodon riskiä tietyillä aloilla – laatia vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n ilmastopolitiikan kehystä koskevia ehdotuksia, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon kustannustehokkuus ja mahdolliset vaikutukset teollisuuden kustannuksiin. Laadittaessa vuoteen 2030 ulottuvaa ilmastopolitiikkaa – sen rajoittamatta vihreällä kirjalla ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” käynnistetyn julkisen kuulemisen tuloksia – pyritään ottamaan huomioon muun muassa Euroopan teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky, tiettyjen teollisuudenalojen erityispiirteet, maailmanlaajuisissa ilmastonmuutos­neuvotteluissa saavutettu edistys ja arvio EU:n kaikista merkityksellisistä hiilidioksidipäästöistä. – varmistaa, että uuden hiilivuotoluettelon yhteydessä tehtävä hiilivuotoriskin arviointi suoritetaan avoimesti päästökauppadirektiivin vaatimusten mukaisesti ja että siinä otetaan huomioon tiettyjen teollisuudenalojen erityispiirteet ja sähkökustannusten vaikutus niiden kilpailukykyyn – ehdottaa lähiaikoina tiettyjen taottujen rautatuotteiden valmistuksen lisäämistä hiilivuodolle alttiiksi katsottujen alojen luetteloon välittömät kustannukset huomioon ottaen – edistää parhaita käytäntöjä energiatehokkuuden alalla yritysten suorittamien energiatehokkuusdirektiivin[56] mukaisten energiakatselmusten tulosten sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella – edistää energiatehokkuusinvestointeja (uudet polttokattilat sähköntuotantoon, kaasun talteenotto teräksenvalmistuksessa, huippupaineen talteenottoon perustuvat turbiinivoimalat (TRT), hukkalämmön talteenotto) – ottaa huomioon kierrätettävyyttä ja purkamista koskevat ekosuunnitteluvaatimukset varmistaakseen kierrätykseen soveltuvan teräksen erottamisen asianomaisista tuotteista innovoinnin tehostamiseksi – sisällyttää terästeollisuuden energiatehokkaita tuotteita, tekniikoita ja ratkaisuja koskeviin TKI-, demonstrointi-, käyttöönotto- ja markkinoillepääsytoimiin energiatehokkuusdirektiivin ja muun energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön ja politiikan täytäntöön panemiseksi – arvioida, miten päästökauppajärjestelmään liittyvät tulot voidaan korvamerkitä ja käyttää ilmastoon liittyvien tavoitteiden rahoittamiseen, kuten uusien ja innovatiivisten tekniikoiden käyttöönottoon energiaintensiivisillä aloilla. keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kestävää kasvua tukevan sääntely-ympäristön luomiseksi – jatkaa neuvotteluja sitovan kansainvälisen ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi vuoteen 2015 mennessä, jotta varmistetaan kaikkien osapuolten ja etenkin suurimpien talouksien riittävät sitoumukset, otetaan huomioon niiden vastuut ja valmiudet ja taataan avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä luodaan vankka sopimuksen noudattamista ja valvomista koskeva järjestelmä – kehottaa Euroopan standardointikomiteaa saamaan mahdollisimman nopeasti valmiiksi standardit kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi energiaintensiivisillä aloilla – jatkaa ponnistuksiaan elinkaariajatteluun perustuvien menetelmien kehittämiseksi, jotta materiaalien kierrätettävyys voidaan ottaa paremmin huomioon – arvioida arvoketjujen elinkaariajattelua sekä materiaalien kierrätettävyyttä ja sisällyttää materiaalien kierrätettävyyden asianomaisiin toimiehdotuksiin ja strategioihin. tarjonnan monipuolistamiseksi – luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat sekä perinteisten että epätavanomaisten kotoperäisten kaasu- ja fossiilisten polttoainevarojen tulevan hyödyntämisen ympäristön kannalta turvallisella tavalla, sillä ne voivat auttaa vähentämään EU:n riippuvuutta energiantuonnista ja alentamaan hintoja. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – arvioimaan helmikuussa 2014 kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa komission raportin pohjalta käytäviä keskusteluja varten kaikkien kansallisten toimien, kuten verotuksen, kapasiteetti- ja verkkomaksujen, muiden maksujen ja uusiutuvien tai muiden energiamuotojen tukimekanismien, vaikutusta energiaintensiivisten alojen energianhintoihin – pohtimaan tältä pohjalta asianmukaisia toimia energiaintensiivisten alojen energianhintojen alentamiseksi julkisen talouden vakauttamista, kilpailusääntöjä ja sisämarkkinoiden eheyttä kunnioittaen – harkitsemaan päästökauppajärjestelmästä saatavien tulojen korvamerkitsemistä energiaintensiivisten alojen TKI-hankkeisiin – lisäämään ponnistuksia energian keskimääräisten hintojen ja kustannusten eron pienentämiseksi EU:n teollisuuden ja sen tärkeimpien kilpailijoiden välillä tehostamalla markkinoiden toimintaa ja energia-alan toimitusvarmuutta – arvioimaan sähkön yhteistuotantoon, pitkäkestoisiin sopimuksiin ja kumppanuuksiin liittyviä aloitteita – vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja jakamaan tietoa. Komissio arvioi toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta ja antaa tarvittaessa lisäsuosituksia energiaintensiivisten alojen energiakustannusten minimoimiseksi.

              3.5     Innovointi

EU:n terästeollisuuden uudenaikaisimmat laitokset lähestyvät nykytekniikan mahdollisuuksien rajoja, ja terästeollisuuden on vaikeaa saada aikaan merkittäviä hiilidioksidipäästöjen lisävähennyksiä ottamatta käyttöön läpimurtoteknologiaa[57]. Uudet tekniset innovaatiot ovat useiden vuosien päässä. Mahdollisia läpimurtotekniikoita tutkittiin aiemmin osana useiden hankkeiden kokonaisuutta, jonka nimi oli ULCOS[58]. Komissio tuki ULCOS-hanketta: se antoi sille yhteensä 40 miljoonaa euroa rahoitusta kuudennesta tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmasta sekä hiili- ja terästutkimusrahastosta.

Horisontti 2020 -ohjelmassa prosessiteollisuuden erityistukea voidaan myöntää ehdotetulle julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudelle, jonka nimi on SPIRE[59]. Lisäksi hiilen talteenotto ja varastointi on todettu keskeiseksi tekniikaksi vähähiilisen teollisuuden aikaansaamiseksi etenemissuunnitelmassa siirtymiseksi vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[60] sekä energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050[61]. Tähän sisältyvät hiilen talteenoton ja varastoinnin sovellukset sekä teollisuuden prosesseissa että energiantuotannossa. Se on yksi strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET) painopistealoista, johon liittyy erityinen eurooppalainen teollisuusaloite ja Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän (EERA) yhteinen tutkimusohjelma. Teräksen merkitys energiasovelluksien kannalta ja tutkimus- ja innovointitarpeet on määritelty komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Materials Roadmap Enabling Low Carbon Energy Technologies”[62]. Näin ollen aiemmassa ULCOS-hankkeen T&K-vaiheessa tehdyn tutkimuksen kaltaisia TKI-toimia koskevat uudet ehdotukset ovat mahdollisia. Vuosina 2014–2020 tutkimushankkeita rahoitetaan lisäksi hiili- ja terästutkimusrahastosta noin 280 miljoonalla eurolla.

Katsottaessa tulevaisuuteen on kuitenkin selvää, että tarvitaan teollisen mittakaavan demonstrointihanke teräksen valmistuksesta hiilen talteenoton ja varastoinnin avulla, ja sen todennäköisesti tarvitsemat määrärahat ovat suuremmat kuin tavallisen suuruusluokan TKI-hankkeiden. Arvioiden mukaan täysi ULCOS-hankkeeseen liittyvien demonstrointikokeiden kirjo maksaisikin yli 500 miljoonaa euroa. Tästä syystä hiilen talteenotto- ja varastointitekniikoiden käyttöä terästuotannossa koskevan kaupallisen demonstroinnin seuraavassa vaiheessa tarvitaan selvästi muiden välineiden vipuvaikutusta, esimerkiksi uutta NER 300 -ehdotuspyyntöä, uutta Euroopan energia-alan elvytysohjelmaa tai rakennerahastojen käyttöä.

Vaikka tällaisia tekniikoita on saatavilla, niiden laajamittainen käyttöönotto riippuu siitä, onko niiden soveltaminen EU:ssa mahdollista kilpailukykyisin tuotantokustannuksin, sekä yleisestä hyväksynnästä. Hiilen talteenotto ja varastointi edellyttää etenkin tarvittavien mekanismien luomista paikallisyhteisöjen saamiseksi mukaan tällaisten hankkeiden kumppaneiksi ja hiilen kohtuullisen hinnan varmistamiseksi.

Euroopan terästeollisuus kehittää jatkuvasti uusia terästyyppejä vastatakseen tiettyjen sovellusten tarpeisiin. Nykyisin tarve edistää TKI-toimintaa ympäristöystävällisen prosessiteknologian alalla on kuitenkin paljon suurempi kuin aikaisemmin. Uusien lajittelutekniikkojen ja innovatiivisten järjestelmien, markkinoiden ja liiketoimintamallien tarjoamat mahdollisuudet kehittää edelleen romumetallin kierrätystä ovat erityisen lupaavia ajatellen kilpailukyvyn parantamista sekä ympäristövaikutusten ja päästöjen vähentämistä.

Raaka-aineita koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus[63] edistää innovaatioita koko teräksen arvoketjussa etsinnästä ja louhinnasta tehokkaaseen käsittelyyn, kierrätykseen ja korvaamiseen.

Kehittyvän terästeknologian teollista hyödyntämistä voidaan lisätä Euroopan investointipankin (EIP) rahoitusmekanismeilla[64]. Teräsalan hankkeet, joilla on matalampi riskiprofiili, voivat usein saada EIP:n pitkäaikaista rahoitusta. Hyvin innovatiiviset terästuotteet voivat lisäksi saada rahoitusta riskinjakorahoitusvälineestä (RSFF), joka on Euroopan komission ja EIP:n yhdessä perustama innovatiivinen luottoriskin jakamisjärjestelmä ja jolla parannetaan velkarahoituksen saatavuutta ja edistetään taloudellisesti riskialttiimpia toimia tutkimuksen, teknologisen kehittämisen, demonstroinnin ja innovaatioihin tehtävien investointien aloilla.

Komissio aikoo – harkita uusia puhtaampia ja resurssi- ja energiatehokkaampia tekniikoita koskevien T&K-, demonstrointi- ja pilottihankkeiden tukemista Horisontti 2020 -aloitteen puitteissa sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti, asianomaiset vaatimukset täyttävät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet mukaan luettuna. Yksi mahdollinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus – SPIRE (Sustainable Process Industry through Resource and Energy Efficiency) – sekä strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET) ovat valmisteilla. – tehdä tarvittaessa kansainvälistä yhteistyötä tuotantoketjun alkupään tutkimushankkeissa, jos tästä on hyötyä Euroopan kilpailukyvyn ja markkinoillepääsyn lisäämiseksi. – keskittää rahoitustuen voimakkaammin skaalaus- ja pilottivaiheeseen vain tutkimusvaiheeseen keskittymisen sijasta. – tutkia raaka-aineita koskevan eurooppalainen innovaatiokumppanuuden ja varsinkin sen tulevan täytäntöönpanosuunnitelman yhteydessä kaikkia mahdollisuuksia edistää terästeollisuuden innovointia koko raaka-aineiden arvoketjussa, kierrätys mukaan luettuna. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – tutkimaan tarvetta ja mahdollisuuksia korvamerkitä rahoituslähteitä teräsalan TKI-hankkeita rahoittavien erityisohjelmien perustamiseksi ja klusterien luomisen edistämiseksi. Komissio kehottaa Euroopan investointipankkia – harkitsemaan pitkäaikaisia rahoitushakemuksia teräsalan hankkeille, joiden tavoitteena on varmistaa teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin mukaisten BAT-tekniikkoihin perustuvien lupaehtojen noudattaminen.

              3.6     Sosiaalinen ulottuvuus: rakennemuutos ja osaamistarpeet

Teräsalan työllisyysnäkymät ovat hyvin huolestuttavat ja ansaitsevat täyden poliittisen huomion varsinkin, koska viime vuosina on rakennemuutoksen vuoksi menetetty 40 000 työpaikkaa.

Tämä merkitsee sitä, että jäsenvaltioilla on edelleen huomattavia sosiaalisia haasteita, jotka liittyvät tuotantokapasiteetin aikaisempiin ja jo ilmoitettuihin tuleviin sulkemisiin, jotka vaikuttavat useisiin alueisiin. Lisäksi jos teräksen tuottamisesta Euroopassa tulee yhä vaikeampaa, samasta arvoketjusta riippuvaiset teollisuudenalat lopettavat myös tuotantonsa tai investoivat muualle.

Jotta ala säilyisi Euroopan tuotantoteollisuuden ja työllisyyden kannalta strategisesti merkittävänä, on toteutettava kiireellisiä (väliaikaisia) toimenpiteitä pitkän aikavälin toimien lisäksi. Se edellyttää myös, että työntekijöitä varten kehitetään julkisella tuella väliaikaisia työjärjestelyjä, jotta säilytetään heidän työkykynsä ja heidät koulutetaan uudelleen taloudellisten laskusuhdanteiden aikana, tarvittaessa sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Erilaisia EU:n varoja ja politiikan välineitä voidaan ottaa käyttöön mukautumisen sosiaalisten kustannusten lievittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tarvittava osaaminen säilytetään ja sitä kehitetään alan tulevaa kilpailukykyä varten. Tämä olisi tehtävä siten, että sillä tuetaan ajan mittaan tapahtuvaa siirtymistä uusien kehittyneiden tuotantotekniikoiden ja innovatiivisten tuotteiden käyttöön, eikä se saisi estää mitään välttämättömiä rakenneuudistuksia. Tällaiset toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä teräsalalle, sillä sen on purettava ylikapasiteettiaan.

EU:n terästeollisuuden rakennemuutostarpeiden ennakoiminen on avain sosiaalisten haittavaikutusten lievittämiseen. Rakennemuutoksen sosiaalisten vaikutusten minimoimiseksi olisi levitettävä ja edistettävä hyviä käytäntöjä yritystasolla tapahtuvan koulutuksen ja uudelleensuuntautumisen alalla.

Tästä syystä on entistä tärkeämpää, että kaikki sidosryhmät puuttuvat kausittaisiin rajoitteisiin väliaikaisilla toimenpiteillä, joilla pyritään säilyttämään tuotanto ja työpaikat pitkällä aikavälillä sekä rajoittamaan kapasiteetin väheneminen tunnustettuun rakenteelliseen ylikapasiteettiin. Ala on jo toteuttanut mukautustoimia lakkauttamalla yli 30 miljoonaa tonnia Euroopan terästeollisuuden tuotantokapasiteetista, ja 20:tä miljoonaa tonnia tästä voidaan pitää pysyvänä mukautuksena.

Samalla terästeollisuuden työntekijät ovat käymässä läpi ennennäkemätöntä muutosta. Useimpien eurooppalaisten terästä tuottavien yritysten ikärakenne on sellainen, että yli 20 prosenttia tämänhetkisestä työvoimasta on jättänyt alan vuosina 2005–2015 ja lähes 30 prosenttia jättää sen vuoteen 2025 mennessä. Näin ollen alan on pystyttävä houkuttelemaan nuoria ja luovia lahjakkuuksia.

Tarvitaan erityisiä toimia, jotta varmistetaan, että erittäin ammattitaitoiset tutkijat ja johtajat vievät Euroopan terästeollisuutta eteenpäin ja luovat uusia kilpailuetujen lähteitä.

Rakennerahastot voivat auttaa tukemaan alan rakenneuudistusta ja edistämään innovaatioita sekä älykästä kasvua ja älykästä erikoistumista. Tässä syvällisen muutoksen ja rakenneuudistuksen toimintaympäristössä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ja Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR) tuettaessa alan työntekijöiden osaamisen parantamista ja ajantasaistamista ja autettaessa irtisanomisuhan alaisia tekemään myönteisiä ja nopeita ammatillisia siirtymiä. Asianmukaisen kansallisen ja/tai alueellisen ohjelmasuunnittelun avulla ESR voi hoitaa tämän tehtävän ennakoivasti, pysyvästi ja hyvissä ajoin ennen konkreettisia rakennemuutostoimia – lievittäen siten etukäteen niiden tulevia vaikutuksia. EGR voi täydentää tätä tukemalla irtisanottavia työntekijöitä aktiivisilla työmarkkinatoimenpiteillä.

EU:n valtiontukisääntöjen mukaan teräsala voi hyötyä useista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita edistävistä valtiontukitoimenpiteiden luokista: näitä ovat tutkimus, kehittäminen ja innovointi, koulutus- ja työllisyystuki sekä tuki ympäristönsuojelun parantamiseksi. Teräsala on esimerkiksi jo hyötynyt vapautuksista kansallisista ympäristö- ja energiaveroista, energiatehokkuustoimiin myönnettävästä valtiontuesta ja sitovia EU:n raja-arvoja parempiin arvoihin johtaviin investointeihin myönnettävästä tuesta. Lisäksi teräsala on tunnustettu yhdeksi hiilivuotoriskin alaisista aloista, ja jäsenvaltiot voivat lievittää päästökauppajärjestelmän aiheuttamien korkeampien sähkön hintojen vaikutusta alan kilpailukykyyn vuodesta 2013 vuoteen 2020, kuten edellä selitettiin.

Komissio aikoo lyhyellä aikavälillä – edistää nuorten työllisyyttä alalla vahvistamalla oppisopimusjärjestelmiä ja nuorille suunnattuja rekrytointiprosesseja. – kannustaa teräsalan eurooppalainen osaamisneuvoston luomista, joka kokoaa yhteen nykyisiä kansallisia teräsalan osaamisen ja työllisyyden kehittämiseksi työskenteleviä organisaatioita. Osaamisneuvostoon voi kuulua alan organisaatioiden halukkuuden ja kykyjen mukaan työnantajien ja työntekijöiden EU:n ja kansallisen tason edustajia sekä koulutuksen järjestäjien organisaatioita. – tukea alakohtaisia taitoyhteenliittymiä ”Yhteinen Erasmus” -ohjelman[65] avulla. Osaamistarpeita ja kehityssuuntauksia koskevan näytön perusteella alakohtaiset taitoyhteenliittymät laativat ja tarjoavat yhteisiä opetussuunnitelmia ja menetelmiä, erityisesti työssäoppimista, jotka antavat opiskelijoille tietyn alan, kuten terästeollisuuden, työmarkkinoilla vaadittavia taitoja. – tukea muun muassa energiansäästöä koskevaan osaamiseen liittyviä aktiivisia koulutus- ja elinikäisen oppimisen toimia kouluttamalla energiatarkastajia ja energia-asioista vastaavia johtajia. – perustaa (ammattiliittojen ja/tai kansallisten viranomaisten nimenomaisesta pyynnöstä) yksiköiden välisen työryhmän[66], joka tutkii ja seuraa tärkeimpiä terästehtaiden sulkemisia tai toiminnan huomattavia supistamisia asianomaisten EU:n varojen käytön yksinkertaistamiseksi, kun toimintaa supistetaan merkittävästi tai tehtaita suljetaan. – esittää muutosten ja rakenneuudistusten ennakoinnin laatukehyksen, jossa hahmotellaan tämän alan parhaat käytännöt, joita kaikkien sidosryhmien olisi toteutettava. – varmistaa, että Horisontti 2020 -ohjelman ja rakennerahastojen puitteissa tapahtuvassa EU:n varojen myöntämisessä noudatetaan alueellisen älykkään erikoistumisen periaatetta ja otetaan huomioon investoinnin kestävyys tietyllä alueella luotavien ja säilytettävien työpaikkojen suhteen. – soveltaa edelleen yhteisrahoitusta koskevia sääntöjä ja ohjelmamaiden pienempiä omia maksuosuuksia rakennerahastoissa. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – tutkimaan mahdollisuutta käyttää yhdessä alueviranomaisten kanssa Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja uusien taitojen hankkimiseen muun muassa perustamalla erityinen teräsalaa koskeva rahoitustoimenpide – tutkimaan mahdollisuutta käyttää yhdessä alueviranomaisten kanssa rakennerahastoja seuraavalla ohjelmakaudella teräsalan rakennemuutoksen sosiaalisten vaikutusten lievittämiseen – saattamaan päätökseen meneillään olevat neuvottelut ehdotuksesta asetukseksi Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) ohjelmakaudeksi 2014–2020[67] ja pyytämään rahaston käyttöä – helpottamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jotta päästään sopimukseen väliaikaisista aloitteista työpaikkojen säilyttämiseksi, kuten mahdollisuudesta ottaa käyttöön joustavia työjärjestelyjä erityisesti kausittaisia mukautuksia ajatellen. Komissio kehottaa teräsalaa – toimimaan aktiivisesti osaamispuutteiden korjaamiseksi – jatkamaan alan välttämätöntä mukautusta muutosten ja rakenneuudistuksen ennakointia koskevien parhaiden käytäntöjen mukaisesti muun muassa työmarkkinavuoropuhelun ja alueellisten sidosryhmien asianmukaisen osallistumisen avulla – tutkimaan rakennemuutostarpeita ja mahdollisia kapasiteetin mukautuksia keskeisten alojen tulevaa kysyntää silmälläpitäen ottaen huomioon, että rakenteellisia ja kausittaisia kehityssuuntauksia on käsiteltävä eri tavoin – tekemään yhteistyötä muiden sidosryhmien, varsinkin kansallisten ja alueellisten viranomaisten, kanssa sen varmistamiseksi, että kausittaiseen ylikapasiteettiin puututaan julkisesti tuetuilla väliaikaisilla toimenpiteillä, joilla säilytetään työpaikat pitkällä aikavälillä.

4.           Päätelmät

Kuten edellä on esitetty, EU:n vuosia 2030/2050 koskevassa visiossa hahmotellaan strategioita ja etenemisreittejä Euroopan talouden siirtämiseksi kohti kestävää ja tehokasta globaalia energiajärjestelmää, liikennevälineiden uudistamista ja siihen liittyvää älykkään liikenteenhallintajärjestelmän luomista sekä kaikkien rakennusten kunnostamista ja niiden liittämistä älykkäisiin toimitusverkkoihin.

Tämä visio edellyttää runsaasti teräksen kaltaisia kehittyneitä materiaaleja, ja sen onnistunut toteuttaminen edellyttää tarpeeksi laadukkaan teräksen riittävien määrien saatavuutta oikeaan hintaan. Vain oikean poliittisen ja sääntelykehyksen sekä komission, jäsenvaltioiden ja alan itsensä toteuttamien kohdennettujen toimien avulla teräsala voi voittaa vaikeutensa, lisätä kilpailukykyään ja tuottaa sen markkinaosuuden säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi tarvittavia innovatiivisia terästuotteita.

Teräksestä käydyt rakentavat keskustelut ovat korostaneet tämän strategisen teollisuudenalan tärkeimpien sidosryhmien välisen vuoropuhelun jatkamisen hyödyllisyyttä ja tarvetta. Tästä syystä komissio ehdottaa, että perustetaan virallisesti terästä käsittelevä korkean tason ryhmä. Tähän prosessiin sisältyisi vuotuinen korkean tason kokous. Sen päätavoitteena olisi tarjota keskinäisen tietojenvaihdon, vuoropuhelun ja parhaiden käytäntöjen vaihdon eurooppalainen foorumi. Yleisesti ottaen sillä on tarkoitus helpottaa ja tukea Euroopan teräsalan pyrkimyksiä säilyttää kapasiteettinsa ja lisätä sitä voidakseen kilpailla maailmanmarkkinoilla.

Kahdentoista kuukauden kuluessa tämän toimintasuunnitelman hyväksymisestä komissio arvioi, miten sen täytäntöönpano on vaikuttanut terästeollisuuden kilpailukykyyn, ja antaa tarvittaessa lisäsuosituksia ja ohjeita.

[1]               Eurofer Economic and Steel Market Outlook, 2012.

[2]               Yritysten ilmoitusten mukaan.

[3]               COM(2012) 582 final.

[4]               Maailman teräsjärjestön (World Steel Association) tilastot vuodelta 2012, http://www.worldsteel.org/statistics/statistics-archive/2012-steel-production.html.

[5]               OECD DSTI/SU/SC(2012) 21 The future of steel: how will the industry evolve? (joulukuu 2012).

[6]               DECISÃO CMC Nº 39/11. Brasilia nosti sadan tuotteen, muun muassa useiden terästuotteiden mutta ei jalostettujen teräslevyjen, tuontitulleja. Tulleja korotettiin 12 prosentista 25 prosenttiin, ja ne ovat voimassa 12 kuukautta. Voimassaoloa voidaan jatkaa yhdellä vuodella.

[7]               Nämä luvut perustuvat aiemman valvontajärjestelmän joulukuuhun 2012 asti kattamiin tuotteisiin.

[8]               OECD DSTI/SU/SC(2012) 12 The future of the steel industry: selected trends and policy issues (joulukuu 2012).

[9]               Prospective scenarios on energy efficiency and CO2 emissions in the Iron & Steel industry (2012) – YTK.

[10]             The potential for improvements in energy efficiency and CO2 emissions in the EU27 iron and steel industry under different payback periods, Journal of Cleaner Production (2013), http://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2013.02.028.

[11]             Vuoteen 1980 verrattuna raakateräksen tuotantoon käytettävien raaka-aineiden käyttö on vähentynyt 2 336 kg:sta 2 015 kg:aan tonnia kohden (-13,7 prosenttia).

[12]             Direktiivi 2012/27/EU.

[13]             COM(2013) 180 final.

[14]             Lisätietoja on osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/metals-minerals/steel/high-level-roundtable/index_en.htm.

[15]             KOM(2010) 543 ja COM(2012) 746.

[16]          Kilpailukyvyn varmistaminen on kaksitoistavaiheinen väline, jolla arvioidaan, miten poliittiset ehdotukset vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn niiden liiketoimintakustannuksiin, asianomaisen alan innovointikykyyn ja yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten välityksellä. Se tarjoaa yksinkertaisen ja tehokkaan välineen tuottaa perusteellisempia analyyseja ehdotusten vaikutuksista kilpailukykyyn – SEC(2012) 91 final.

[17]             Innovaatiounioni – KOM(2010) 546 lopullinen.

[18]             Puolan teräksentuottajien järjestön tilastot, 2012.

[19]             OECD DSTI/SU/SC(2012) 15 Excess Capacity in the steel industry: an examination of the global and regional extent of the challenge.

[20]             COM(2012) 636 final.

[21]             COM(2013) 17 final ja COM(2013) 18 final.

[22]             COM(2012) 433 final.

[23]             Rautamalmin hinta nousi vuosina 2001–2011 25 dollarista 250 dollariin kuivatonnilta.

[24]             Maailman teräsjärjestö (World Steel Association) (2010).

[25]             Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto.

[26]             Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto.

[27]             http://scripts.cac.psu.edu/users/n/w/nwh5089/Steel%20Recycling%20Process.pdf.

[28]             www.eurofer.org/index.php/eng/content/.../517/.../SteelRecycling.pdf.

[29]             Direktiivi 2009/125/EY.

[30]             http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:094:0002:0011:FI:PDF.

[31]             Asetus (EY) N:o 1013/2006.

[32]             KOM(2008) 699 ja KOM(2011) 25.

[33]             Komission asetus (EU) N:o 1241/2009.

[34]             Surveillance 2 -järjestelmä kerää suoraan tullin tuonti-ilmoituksista saatuja tietoja. Tiedot koskevat tulli-ilmoituksen viitenumeroa, tavaroiden luonnetta, alkuperää, määrää ja arvoa sekä ajankohtaa, jona tullihallinto on ottanut ilmoituksen vastaan (todellinen tuontipäivä). EU:n jäsenvaltioiden tullihallintojen keskusjärjestelmät lähettävät tiedot päivittäin. Järjestelmä perustuu tullikoodeksin täytäntöönpanosäännösten 308 d artiklaan (asetus 2454/93).

[35]             Ehdotus asetukseksi rahoitusvälineiden markkinoista KOM(2011) 652, Euroopan markkinainfrastruktuureja koskeva asetus (EU) N:o 648/2012, markkinoiden väärinkäyttöä koskeva direktiivi 2003/6/EY, jota on muutettu direktiivillä 2008/26/EY ja direktiivillä 2010/78/EU. Markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa direktiiviä tarkistetaan parhaillaan, KOM(2011) 654 sekä ehdotus asetukseksi markkinoiden väärinkäytöstä KOM(2011) 651.

[36]             Ecorysin tutkimus Euroopan energiaintensiivisistä teollisuudenaloista – The Usefulness of Estimating Sectoral Price Elasticities.

[37]             Koksihiilen hinta nousi vuosina 2009–2011 170 dollarista 290 dollariin tonnilta.

[38]             Kansainvälinen energiajärjestö, neljännesvuosittaiset tilastot, vuoden 2012 toinen vuosineljännes.

[39]             IEA: vuoden 2005 indeksi = 100, Energy prices and taxes, neljännesvuosittaiset tilastot, vuoden 2012 neljäs vuosineljännes. Eurooppaa koskevat tiedot vain OECD:n jäsenvaltioista.

[40]             KOM(2011) 885/2.

[41]          2009/C 235/04.

[42]             KOM(2011) 676.

[43]             Direktiivit 2009/72/EY ja 2009/73/EY, asetukset (EY) N:o 713/2009, 714/2009 ja 715/2009.

[44]             KOM(2011) 808 lopullinen.

[45]             SEUT-sopimuksen 101 ja/tai 102 artikla.

[46]             Asia COMP/39.386 – Pitkäaikaiset sähkösopimukset Ranskassa (EUVL C 133, 22.5.2010, s. 5–6) ja asia COMP/B-1/37.966 – Distrigaz (EUVL C 9, 15.1.2008, s. 8).

[47]             Komission tiedonanto epävirallisista ohjeista, jotka liittyvät yksittäisissä asioissa ilmeneviin EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa koskeviin uusiin kysymyksiin (ohjekirjeet), EUVL C 101, 27.4.2004, s. 78.

[48]             EUCO 75/1/13, 23. toukokuuta 2013.

[49]             Komission tiedonanto talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: Country specific recommendations – Moving Europe beyond the crisis, COM(2013) 350.

[50]             Arviolta 4–7 prosenttia ihmisen toiminnasta aiheutuvista EU-27:n alueen hiilidioksidipäästöistä on peräisin teräsalalta, joka tuotti vuosina 2005–2008 keskimäärin 252,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä.

[51]             COM(2013) 169 final.

[52]             KOM(2011) 112 lopullinen.

[53]             Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2011)1609: Materials Roadmap Enabling Low Carbon Energy Technologies.

[54]             Boston Consulting Group.

[55]             KOM(2011) 21.

[56]             Direktiivi 2012/27/EU.

[57]             Prospective scenarios on energy efficiency and CO2 emissions in the Iron & Steel industry (2012) – YTK.

[58]             ULCOS on lyhenne sanoista ”Ultra-Low Carbon dioxide (CO2) Steelmaking”.

[59]             Sustainable Process Industry through Resource and Energy Efficiency (resurssi- ja energiatehokas kestäväpohjainen prosessiteollisuus).

[60]             KOM(2011) 112 lopullinen.

[61]             KOM(2011) 885 lopullinen.

[62]             SEC(2011) 1609.

[63]             COM(2012) 82 final.

[64]             Voittoa tavoittelemattomalla EIP:llä on yhä ”kolmen A:n” luottoluokitus kaikilta kolmelta luottoluokituslaitokselta, ja sen vuoksi se pystyy lainaamaan rahaa globaaleilta rahoitusmarkkinoilta äärimmäisen edullisin koroin ja välittämään sitä valituille hankkeille.

[65]             KOM(2011) 787 lopullinen.

[66]             KOM(2005) 120 lopullinen.

[67]             KOM(2011) 608.