7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/43

Esittelijä

Linda Gillham Runnymeden hallintopiirivaltuutettu (UK, EA)

Viiteasiakirja

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien vähentämiseksi

COM(2013) 761 final – 2013/0371 (COD)

1.

toteaa, että ominaisuudet – keveys, lujuus ja kestävyys –, jotka ovat tehneet muovisista kantokasseista taloudellisen menestyksen, ovat myös edistäneet niiden valtavaa leviämistä. On arvioitu, että vuonna 2010 kukin EU:n kansalainen otti käyttöön 198 muovista kantokassia, joista arviolta noin 90 prosenttia oli kevyitä kasseja. Niitä käytetään uudelleen harvemmin kuin paksumpia kasseja, ja ne aiheuttavat enemmän roskaantumista.

2.

huomauttaa, että alle 50 mikronin paksuisten muovisten kantokassien kaupalliset edut (keveys, lujuus ja kestävyys) ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen siihen, että näitä muovikasseja ei kierrätetä tai niitä kierrätetään erittäin vähän ja ne saastuttavat vettä ja maaperää kaikkialla maailmassa.

3.

huomauttaa, että muovisten kantokassien aiheuttama ongelma vesien ekosysteemeissä ei liity ainoastaan rannikkovaltioihin vaan myös maihin, missä sijaitsee suuria järviä, koska merkittävä määrä maalta tulevaa jätettä kulkeutuu jokia pitkin. Kun muovinen kantokassi heitetään pois, se voi säilyä vuosisatoja, yleensä pieninä osasina. Roskaksi päätyvien muovikassien määrä kasvaa jatkuvasti, mikä on tunnustettu merkittäväksi maailmanlaajuiseksi haasteeksi.

4.

huomauttaa, että muoviset kantokassit on pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa direktiivissä (direktiivi 94/62/EY) luokiteltu pakkauksiksi. Muovisia kantokasseja voidaan tuoda markkinoille ainoastaan, jos ne täyttävät olennaiset vaatimukset pakkausten määrän vähentämisestä, vaarallisten aineiden rajoittamisesta ja soveltuvuudesta uudelleenkäytettäviksi ja talteenotettaviksi. Viimeksi mainittuihin seikkoihin kuuluvat kierrätys, energian talteenotto, kompostointi ja biohajoavuus. Nimenomaisesti muovisia kantokasseja koskevia EU:n säädöksiä tai toimintapolitiikkoja ei ole kuitenkaan olemassa.

5.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat ryhtyneet moniin erilaisiin toimenpiteisiin muovisten kantokassien käytön vähentämiseksi. Niiden kirjo ulottuu vapaaehtoisista sopimuksista verotoimenpiteisiin (Belgia, Irlanti ja Tanska) ja jopa muiden kuin biohajoavien kantokassien kieltämiseen, kuten Italiassa on tehty. Osa jäsenvaltioista on saavuttanut hyviä tuloksia muovikassien käytön vähentämisessä: tulokset kansalaista kohti kulutettujen muovikassien määrästä vaihtelevat arviolta neljästä muovikassista Tanskassa ja Suomessa arviolta 466 muovikassiin Puolassa, Portugalissa ja Slovakiassa.

6.

antaa kiitosta jäsenvaltioille, jotka ovat onnistuneet vähentämään henkeä kohti vuodessa käytettävien kevyiden muovikassien määrää. Komitea toteaa, että monien eri jäsenvaltioiden toteuttamista onnistuneista toimenpiteistä voidaan ottaa selvästi oppia, ja kannustaa valtiollisia, alueellisia ja paikallisia julkisen vallan tahoja ympäri maailman panemaan merkille nämä toimenpiteet.

7.

korostaa, että kaikkea muovijätettä on käsiteltävä resurssina, kuten etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa on määritelty, jotta vuoteen 2020 asetetut tavoitteet kyetään saavuttamaan.

8.

katsoo äskettäisiin AK:n lausuntoihin (1) viitaten, että Euroopan komission ehdotuksen tavoitetaso ei ole riittävä kevyiden muovikassien määrän vähentämiseksi, ja kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa harkitsemaan

9.

katsoo, että näiden toimenpiteiden yhdistelmä, johon sisältyy myös jäsenvaltioille ehdotettu mahdollisuus ottaa käyttöön markkinoita koskevia rajoituksia 18 artiklasta poiketen, olisi tehokkaampi lähestymistapa. Toimenpiteet tukisivat toisiaan, ja taloudelliset välineet voitaisiin ottaa parhaiten käyttöön valtakunnallisella ja alueellisella tasolla, kun taas EU:n tason tavoite olisi tärkeä keino täytäntöönpanon varmistamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi (2).

10.

kannattaa ehdotettua määritelmää, joka perustuu 50 mikronin seinämävahvuuteen sopivana parametrina. Siten kevyiden muovisten kantokassien käyttöä voidaan vähentää ilman, että sillä olisi vaikutusta moninkertaisesti käytettäviin kantokasseihin, jotka tunnetaan ”elinikäisinä kasseina”. Seinämävahvuudeltaan alle 50 mikronin muoviset kantokassit muodostavat arviolta 90 prosenttia kaikista unionissa käytetyistä muovisista kantokasseista. Niitä käytetään harvemmin uudelleen, ja ne päätyvät muita todennäköisemmin roskaksi ympäristöön (3).

11.

korostaa, että ehdotetun direktiivin määritelmä/soveltamisala on tärkeä, jotta voidaan välttyä epätoivotuilta seurauksilta, kuten vaihtamiselta muihin materiaaleihin ja paksumpiin mutta silti kertakäyttöisiin muovikasseihin sekä muunlaisiin muovisiin kasseihin, joilla on samankaltainen käyttötarkoitus mutta joiden avulla ei saavuteta toivottua ympäristönsuojeluvaikutusta ja joiden myötä pakkausten tuotanto saattaa kasvaa.

12.

kannattaa moninkertaisesti käytettävien kantokassien sulkemista vähentämistavoitteiden ja mahdollisten kieltojen ulkopuolelle, mutta katsoo kuitenkin, että taloudellisia välineitä olisi sovellettava moninkertaisesti käytettäviin kantokasseihin, ja pyytää sisällyttämään ne osaksi direktiivin määritelmää/soveltamisalaa tässä tarkoituksessa.

13.

huomauttaa, että jälleenmyyjät tarjoavat usein maksutta entisen ”elinikäisen kassin” tilalle uuden, ja toteaa, että tätä käytäntöä on kannustettava. Tämän toimenpiteen avulla voidaan parantaa luonnonvarojen arvostusta ja muuttaa käyttäytymistä siten, että kasseja ei enää pidetä jätteenä.

14.

pyytää selventämään, kuuluvatko ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettua raakaa tai tuoretta ruokaa varten käytettävät erittäin kevyet muovikassit (vahvuus alle 10 mikronia) ehdotetun määritelmän piiriin. Tällaiset kassit on yleisesti suljettu muovisia kantokasseja koskevien toimintapolitiikkojen ulkopuolelle käytännöllisistä tai hygieniaan tai elintarvikkeiden turvallisuuteen (erityisesti käytettäessä raakaa lihaa varten) liittyvistä syistä. Ne on kuitenkin mahdollisesti sisällytettävä käytön estämistä/vähentämistä koskevaan EU:n tavoitteeseen, jotta voidaan välttyä epätoivotuilta muutoksilta kuluttajien käyttäytymisessä (4).

15.

pyytää myös selventämään, miksi kevyiden muovisten kantokassien määritelmä on rajattu muovikasseihin sen sijaan, että määritelmää ei olisi rajattu yhteen tiettyyn materiaaliin ja että myös paperista, kasvipohjaisista materiaaleista tai tärkkelyksestä valmistetut kantokassit olisi sisällytetty siihen. Näin voidaan välttää epätoivottuja kulutustapoja ja parantaa resurssitehokkuutta.

16.

huomauttaa tähän liittyen, että Euroopan komission suorittaman vaikutustenarvioinnin mukaan ihmiset käyttävät 127 paperikassia jokaista 1 000 käyttämättä jätettyä kertakäyttöistä muovikassia kohti. Komitea olettaa, että 50 prosenttia muualla kuin valintamyymälöissä käytettävistä muovikasseista korvataan paperikasseilla, jos niitä ei oteta kyseisen politiikan piiriin. Näin on käynyt esimerkiksi Irlannissa (5).

17.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission nykyisestä jätepolitiikasta tekemään arviointiin ja odottaa lisäselvennystä sekä myönteisistä että kielteisistä ympäristövaikutuksista, joita uuden teknologian avulla valmistettavilla oxo-biohajoavilla, biohajoavilla ja kompostoitavilla kasseilla on. On myös tarpeen ymmärtää näiden mikroskooppisen pienten hiukkasten vaikutus merieliöihin.

18.

vastustaa ponnekkaasti biohajoavien ja kompostoitavien muovisten kantokassien sulkemista tämän direktiivin määritelmän/soveltamisalan ulkopuolelle. Komitea toteaa jälleen olevansa huolissaan tällaisten kassien harhaanjohtavista merkinnöistä ja määritelmistä ja erityisesti niiden ympäristöuskottavuudesta (6). Siirtyminen biohajoavien kassien käyttämiseen ei myöskään vähentäisi ympäristöä roskaavien kassien määrää. Lisäksi se voi aiheuttaa kunnille muovin kierrätykseen liittyviä ongelmia ja aiheuttaa sekaannusta sen suhteen, tapahtuuko kompostointi kotona vaiko kaupallisesti.

19.

vaatii jälleen kieltämään oxo-hajoavan muovin käytön, kunnes lisätutkimukset osoittavat, että kyseisillä tuotteilla on lisäarvoa.

20.

katsoo, että tuotesuunnittelu on jätemäärien minimoinnin kannalta ratkaisevan tärkeää. Komitea katsoo, että vaikka nykyisessä ekosuunnittelua käsittelevässä direktiivissä keskitytään veden ja energian kulutukseen, arviointiin voitaisiin sisällyttää nyt valmistautuminen uudelleenkäyttöön, talteenottoon ja kierrätykseen sekä kuluttajien valistaminen kantokassien kestävyydestä.

21.

kannattaa kierrätysmateriaalin osuuden vähimmäismäärää tulevissa tuotesuunnittelua koskevissa tarkistuksissa, mutta ymmärtää myös, että tietyt elintarvikkeisiin ja terveydenhuoltoon liittyvät käyttötarkoitukset asettavat materiaalille tarkkaan määriteltyjä vaatimuksia.

22.

kannattaa EU:n laajuista, jokaiselle jäsenvaltiolle asetettavaa kulutuksen vähentämisen minimitavoitetta, jonka mukaan vuotuinen kulutus henkeä kohti on korkeintaan 35 kassia. Kyseinen tavoite tulee saavuttaa tämän direktiivin voimaantulon jälkeisen siirtymävaiheen aikana. Tämä tarkoittaisi 80 prosentin vähennystä kertakäyttöisten muovikassien kulutuksessa EU:n vuoden 2010 tasoon verrattuna, mikä on jo saavutettu ja ylitettykin eräissä jäsenvaltioissa.

23.

on mielissään ehdotetusta säännöksestä, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat kieltää kevyet muoviset kantokassit alueellaan direktiivin 94/62/EY 18 artiklasta poiketen. Tämä uusi säännös kuvastaa sitä, että yhä useampi maa, alue, kaupunki tai kunta maailmassa on kieltänyt kevyet muovikassit tai harkitsee kieltojen käyttöönottoa ja että tämä määrä on yhä kasvussa.

24.

toteaa, että tällaisiin kansallisiin markkinoille saattamista koskeviin rajoituksiin sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34–36 artiklassa määrättyjä vaatimuksia. Tämän vuoksi tietyt vaatimukset on täytettävä – kielto ei voi syrjiä tietynlaisia kevyitä muovikasseja muihin verrattuna, eikä siinä saa olla kyse peitellystä kaupan rajoittamisesta jäsenvaltioiden välillä. Komitea katsoo siksi, että kaikki nykyisin saatavilla olevat kevyet muovikassit olisi kiellettävä vuoteen 2020 mennessä.

25.

kehottaa Euroopan komissiota perehtymään keinoihin ottaa käyttöön vuoteen 2020 mennessä EU:n laajuinen kevyiden muovisten kantokassien kielto vähittäismyyntitoiminnassa (7). Komitea kehottaa Euroopan komissiota tutkimaan myös mahdolliset ristiriidat sisämarkkinasäännöstön ja kansainvälisen kauppaoikeuden kanssa, pohtimaan tarvetta muuttaa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin oikeusperustaa, tarvittavan siirtymäajan pituutta ja tarvetta yhdistää kielto moninkertaisesti käytettävien muovikassien hinnoitteluun ja muihin toimenpiteisiin, joiden avulla vältetään epätoivotut seuraukset.

26.

kehottaa jäsenvaltioita kutsumaan paikallis- ja alueviranomaisten edustajat osallistumaan kaikkiin tällaisten kieltojen käyttöönottoa koskeviin pohdintoihin.

27.

kehottaa panemaan ”saastuttaja maksaa” -periaatteen (8) täysimääräisesti täytäntöön ja huomauttaa, että menestyksekkäästi muovikassien kulutusta vähentäneet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön taloudellisia välineitä (maksuja/veroja). Tämä on nähtävissä esimerkiksi Irlannin muovikasseille määräämän maksun ja Tanskan muovikasseille määräämän veron avulla saavutetuista rohkaisevista tuloksista (9).

28.

toteaa jälleen, että kevyiden muovisten ja muiden kantokassien maksuttoman jakelun kiellon avulla on saavutettu myönteisiä tuloksia monilla eri alueilla, minkä vuoksia kieltoa olisi harkittava (10).

29.

katsoo, että esitetty tällaisten välineiden käytön kannustaminen ei ole riittävä toimenpide, ja vaatii muuttamaan sen ehdotetussa direktiivissä jäsenvaltioiden velvollisuudeksi käyttää taloudellisia välineitä muovikassien kulutuksen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että kevyitä muovisia kantokasseja ei jaeta ilmaiseksi. Tämä velvollisuus voisi perustua myös pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 15 artiklaan, jossa jo ennestään kannustetaan käyttämään yleisesti taloudellisia välineitä.

30.

korostaa, että taloudellisten välineiden soveltaminen olisi jätettävä sellaisten jäsenvaltioiden tai alueiden vastuulle, joilla on asianmukainen lainsäädäntävalta.

31.

korostaa, että seuraavat tuotesuunnitteluun liittyvät tekijät ovat välttämättömiä taloudellisten välineiden tehokkuuden takaamiseksi:

32.

katsoo, että velvollisuus ottaa käyttöön taloudellisia välineitä olisi ulotettava koskemaan pelkkien kevyiden kassien sijasta kaikkia muovisia kantokasseja, jotta voidaan kannustaa yleisesti muovisten kantokassien uudelleenkäytön lisäämiseen ja koska moninkertaisesti käytettäviä kantokasseja ei muutenkaan jaeta käytännössä tavallisesti ilmaiseksi. Alkuperäinen vähittäiskauppias voi kuitenkin korvata moninkertaisesti käytettävän kassin veloituksetta uudella.

33.

uskoo, että vapaaehtoiset valtakunnallisen tason hankkeet, vähittäiskauppiaiden takaisinottovelvollisuus mukaan luettuna, voivat auttaa siirtämään osan muovijätteen käsittelykustannuksista pois jätehuolto- ja ympäristöviranomaisilta koko arvoketjussa.

34.

korostaa taloudellisten välineiden tarjoamia mahdollisuuksia sellaisten verotulojen luomiseksi paikallis- ja alueyhteisöille, joita voitaisiin käyttää täytäntöönpanoon ja valvontaan liittyvien hallinnollisten kustannusten kattamiseen. Varoja voitaisiin myös kohdentaa nimenomaisesti roskien siivoamiseen liittyviin toimintoihin ja ympäristöhankkeisiin.

35.

pyytää uudelleen Euroopan komissiota tutkimaan, mikä on paras tapa soveltaa laajennettua tuottajavastuuta EU:ssa muovijätteen ehkäisemiseksi ja sen vaatiman jätehuollon järjestämiseksi (11).

36.

pyytää Euroopan komissiota harkitsemaan mahdollisuutta, että viittaukseen laajennettuun tuottajan vastuuseen lisättäisiin kustannusten täydellinen sisällyttäminen hintoihin ja että tällaisen muovijätteen käsittelystä aiheutuvat kustannukset ja myös roskaantumisen kustannukset siirrettäisiin jätteen käsittelijöinä toimivilta paikallis- ja alueviranomaistahoilta tuottajille.

37.

suhtautuu myönteisesti ympäristöasioista vastaavan komission jäsenen ehdotukseen ”Euroopan siivouspäivä” -aloitteesta, joka käynnistyy tänä vuonna.

38.

toteaa uudelleen tukevansa tätä aloitetta ja muita vastaavia aloitteita, joiden avulla tuodaan paremmin esille paikallis- ja alueviranomaisten kohtaamat haasteet ympäristön roskaantumisessa. Tämä on ennakkoedellytys käyttäytymisen muuttamiseksi siten, että jätteiden määrän lisääntymisestä aiheutuvia ympäristövaikutuksia voidaan vähentää ja että luonnonvaroja voidaan suojella.

39.

toteaa, että vaikka muoviroskan yhä laajamittaisempi kertyminen maapallon meriympäristöön on hälytysmerkki, on yleisesti tunnustettua, että suurin osa tästä hallitsemattomasta jätteen kaadosta tapahtui alun perin maissa. Muovikasseista aiheutuva roskaantuminen on väärin jokaisessa ympäristössä!