EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012PC0650
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Regulation (EC) No 539/2001 listing the third countries whose nationals must be in possession of visas when crossing the external borders of Member States and those whose nationals are exempt from that requirement
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta
/* COM/2012/0650 final - 2012/0309 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta /* COM/2012/0650 final - 2012/0309 (COD) */
PERUSTELUT 1. Ehdotuksen yleinen tausta ja perustelut Neuvosto antoi Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan
i alakohdan mukaisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001[1] luettelon
vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi
ulkorajoja ylittäessään (nk. viisumipakkoluettelo, liite I), ja niistä
kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (nk.
viisumivapausluettelo, liite II). EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan mukaan
näiden luetteloiden vahvistaminen kuului niihin rinnakkaistoimenpiteisiin,
jotka liittyvät suoraan henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen vapauteen,
turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella. Nyt oikeusperustana on
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen)
77 artiklan 2 kohdan a alakohta. Ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on
oltava viisumi, sekä ne maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske,
vahvistetaan muun muassa laitonta maahanmuuttoa, yleistä järjestystä ja
turvallisuutta sekä Euroopan unionin ulkosuhteita näihin kolmansiin maihin
koskevien perusteiden tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Samalla otetaan
huomioon alueelliseen yhtenäisyyteen ja vastavuoroisuuteen liittyvät seikat.
Yleistä järjestystä ja laitonta maahanmuuttoa koskevien perusteiden osalta
olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kyseisten kolmansien maiden myöntämien
matkustusasiakirjojen turvallisuuteen. Koska nämä asetuksessa (EY) N:o 539/2001
vahvistetut kolmansia maita koskevat perusteet saattavat muuttua ajan kuluessa,
viisumipakko- ja viisumivapausluetteloita olisi tarkistettava säännöllisin
väliajoin. Joulukuussa 2009 hyväksytyssä Tukholman ohjelmassa Eurooppa-neuvosto
kehotti komissiota tarkistamaan säännöllisesti luetteloa kolmansista maista, joiden
kansalaisilta vaaditaan tai ei vaadita viisumia, käyttäen asianmukaisia
perusteita, jotka liittyvät esimerkiksi laittomaan maahanmuuttoon sekä yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen ja joissa otetaan huomioon unionin sisä- ja
ulkopoliittiset tavoitteet. Asetusta (EY) N:o 539/2001 onkin sen antamisen
jälkeen muutettu kahdeksan kertaa[2],
viimeksi vuonna 2010, jolloin Taiwan siirrettiin viisumivapausluetteloon samoin
kuin Albania ja Bosnia ja Hertsegovina viisumivapautta koskevien vuoropuhelujen
tulosten perusteella. Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvottelevat
parhaillaan tietyistä asetuksen (EY) N:o 539/2001 säännöksiä koskevista
muutoksista komission ehdotuksen perusteella[3]. Tarkoituksena on ottaa käyttöön
viisumisuojalauseke, joka mahdollistaisi viisumivapauden tilapäisen
keskeyttämisen viisumivapausluettelossa olevan kolmannen maan osalta
hätätilanteessa, parantaa oikeusvarmuutta antamalla tiettyjä asetuksen
soveltamisalaan vielä kuulumattomia tilanteita koskevia sääntöjä ja mukauttaa
säännöksiä sellaisten viimeaikaisten muutosten vuoksi, jotka ovat seurausta
Lissabonin sopimuksesta ja johdetusta oikeudesta, esimerkiksi
viisumisäännöstöstä (neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009)[4]. Asetukseen (EY) N:o 539/2001 liitettyjä
luetteloita on arvioitava säännöllisesti uudelleen edellä mainittujen
asetuksessa määriteltyjen asianmukaisten perusteiden pohjalta. Asetuksen liitteenä olevien luetteloiden
tarkistamisen tavoitteena on varmistaa, että ·
kolmansien maiden luettelot ovat asetuksen
johdanto-osan 5 kappaleessa määriteltyjen perusteiden mukaisia varsinkin
laittoman maahanmuuton ja yleisen järjestyksen osalta ja että maita siirretään
luettelosta toiseen tarpeen mukaan; ·
asetuksessa määritellään SEUT-sopimuksen 77
artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti kaikkien kolmansien maiden osalta,
vaaditaanko niiden kansalaisilta viisumi. 2. Ehdotuksen osat 2.1 Kolmansien maiden siirtäminen
viisumipakkoluettelosta (liite I) viisumivapausluetteloon (liite II) Kuten asetuksen (EY) N:o 539/2001 aiempienkin
muutosten yhteydessä, komissio tiedusteli luetteloiden määräaikaistarkistusta
varten jäsenvaltioilta, vastaavatko asetuksen liitteet niiden mielestä
nykyisellään edelleen asetuksessa määriteltyjä perusteita. Jäsenvaltiot eivät
ehdottaneet kolmansien maiden siirtoja viisumivapausluettelosta
viisumipakkoluetteloon. Komissiolle ehdotettiin kuitenkin tiettyjen kolmansien
maiden siirtämistä viisumipakkoluettelosta viisumivapausluetteloon. Eräät
kolmannet maat ottivat suoraan yhteyttä komissioon ja pyysivät, että ne
siirrettäisiin viisumivapausluetteloon. Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot
(komissio sai 20 vastausta) on analysoitu yhdessä muista lähteistä, muun muassa
asianomaisia kolmansia maita koskevista asioista vastaavilta EU:n
edustustoilta, saatujen tietojen ja Eurostatilta saatujen muuttovirtoja,
turvapaikanhakijoita ja laittoman muuttoliikkeen torjuntatoimia koskevien
tilastojen[5]
kanssa. Analyysin perusteella komissio toteaa, että viisumivapausluetteloon
olisi tässä vaiheessa siirrettävä seuraavissa alakohdissa luetellut maat ja
Britannian kansalaiset. 2.1.1 Karibianmeren saarivaltiot Komissio analysoi
käytettävissä olleet tiedot, myös tilastot, jokaisesta jäsenvaltioiden
ehdottamasta kolmannesta maasta. Erityistä huomiota kiinnitettiin seuraaviin
seikkoihin: maan taloudellinen ja sosiaalinen kehitysaste, Euroopan unioniin
suuntautuvan laittoman muuton riski, ulkosuhdekysymykset ja alueellinen
yhtenäisyys. Komissio päätteli,
että Dominican, Grenadan, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien ja
Trinidad ja Tobagon kansalaisilta ei ole enää perusteltua vaatia viisumia.
Merkittävä määrä jäsenvaltioita ehdotti, että nämä maat siirretään
viisumipakkoluettelosta viisumivapausluetteloon. Nämä viisi maata eivät
muodosta laittoman maahanmuuton riskiä tai uhkaa yleiselle järjestykselle ja
turvallisuudelle unionin jäsenvaltioissa, kuten asetuksen johdanto-osan 5
kappaleessa edellytetään. Lisäksi nämä kolmannet maat ovat vakiintuneita
demokratioita. Niissä on hyvä elintaso ja vakaa, kasvava talous. Ne ovat
osoittaneet pystyvänsä vastaamaan meneillään olevaan maailmanlaajuiseen
talouskriisiin ja parantamaan jo ennestään hyviä suhteitaan unioniin ja
kansainvälisiin rahoituslaitoksiin. Vuonna 2006 toteutetussa asetuksen (EY) N:o
539/2001 tarkistuksessa[6]
neljä samalla alueella sijaitsevaa maata siirrettiin jo
viisumivapausluetteloon, eikä tällä ole ollut mitään kielteisiä vaikutuksia
laittoman muuttoliikkeen tai turvallisuuden suhteen. Näin ollen ehdotetaan,
että Dominica, Grenada, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit ja Trinidad
ja Tobago siirretään viisumipakkoluettelosta viisumivapausluetteloon. Kannattaa myös
huomata, että Trinidad ja Tobagossa on edustettuna neljä jäsenvaltiota (Ranska,
Saksa, Alankomaat ja Espanja). Vain yhdellä jäsenvaltiolla (Ranskalla) on
konsulaatti Saint Luciassa, joka on suosittu matkailukohde. Koska yhdelläkään
jäsenvaltiolla ei ole edustusta Grenadassa, Dominicassa tai Saint Vincent ja
Grenadiineissa, näiden maiden kansalaisten on haettava Schengen-viisumia
ulkomailla, mistä aiheutuu huomattavia kustannuksia. Sekä Grenadalla että Saint
Lucialla on vain yksi edustusto Schengen-alueen jäsenvaltioissa ja lähetystö
Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Trinidad ja Tobago
on vapauttanut kaikki EU-kansalaiset viisumivelvoitteesta, vaikkakin erilaisin
ehdoin ja eripituisia oleskeluja varten (viisumivapausaika on vain yksi
kuukausi Slovakian, Slovenian, Tšekin, Puolan, Bulgarian, Romanian, Unkarin,
Liettuan, Latvian ja Viron kansalaisille). Muissa neljässä Karibian maassa
unionin kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat oleskella ilman viisumia
enintään 180 päivää. Yleistä
järjestystä ja laitonta maahanmuuttoa koskevien perusteiden osalta olisi myös
kiinnitettävä erityistä huomiota kyseisten kolmansien maiden myöntämien
matkustusasiakirjojen turvallisuuteen. Kun asetusta muutettiin edellisen
kerran, komissio ilmoitti, että jatkossa viisumivapausluetteloon siirtäminen
voisi riippua matkustusasiakirjojen turvallisuutta koskevien erityisehtojen
täyttymisestä. Tämän seurauksena biometristen passien myöntäminen asetettiin ehdoksi
Länsi-Balkanin maiden siirtämiselle viisumipakkoluettelosta
viisumivapausluetteloon, koska alueen aiemmissa passijärjestelmissä oli
heikkouksia ja tästä johtuvia ongelmia. Kun kuitenkin otetaan huomioon tämän
muutoksen piiriin kuuluvien maiden myöntämien CARICOM-matkustusasiakirjojen
korkea turvallisuustaso sekä alueellinen yhtenäisyys toisen
viisumivapausluetteloon asetuksen (EY) N:o 539/2001 äskettäisellä muutoksella
(asetuksella (EY) N:o 1932/2006) siirretyn samalla alueella sijaitsevan
maaryhmän kanssa, biometristen passien myöntämistä ei pitäisi asettaa
edellytykseksi Dominican, Grenadan, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien
tai Trinidad ja Tobagon siirtämiselle viisumivapausluetteloon. Näillä
kolmansilla mailla on käytössään erittäin turvalliset koneellisesti luettavat
CARICOM-passit ja niiden tarkoituksena on ottaa biometriset passit käyttöön
lähitulevaisuudessa. Jotta voitaisiin
varmistaa johdonmukaisuus suhteessa saman Karibian alueen maille aiemmin
myönnettyihin viisumivapauksiin, joista ei ole aiheutunut kielteisiä
seurauksia, ja jotta kyseisten maiden kanssa voitaisiin tulevaisuudessa taata
täysi vastavuoroisuus, kun on kyse lyhytaikaisesta viisumivapaasta oleskelusta,
jonka kesto on enintään kolme kuukautta kuuden kuukauden pituisen ajanjakson
aikana (tähän ei ole vielä päästy Trinidad ja Tobagon kanssa), näiden maiden
kansalaisia koskevaa viisumivapautta ei pitäisi soveltaa, ennen kuin Euroopan
unioni ja asianomaiset maat ovat tehneet viisumivapautta koskevan sopimuksen ja
se on tullut voimaan. 2.1.2. Tyynenmeren saarivaltiot Tarkasteltuaan laittomaan maahanmuuttoon,
yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ja unionin ulkosuhteisiin liittyviä
perusteita komissio katsoo, että Itä-Timor (Timor-Leste), Kiribati,
Marshallinsaaret, Mikronesia, Nauru, Palau, Samoa, Salomonsaaret, Tonga, Tuvalu
ja Vanuatu olisi siirrettävä asetuksen (EY) N:o 539/2001
viisumivapausluetteloon. Tuoreiden tilastojen mukaan yhdestäkään näistä
maista ei tule EU:hun laittomia maahanmuuttajia. Näiden maiden passit ovat koneellisesti
luettavia[7]
ja niissä on riittävästi turvaominaisuuksia. Kuten edellä Karibianmeren
saarivaltioiden osalta jo selostettiin, biometristen passien myöntämistä
Tyynenmeren saarivaltioissa ei pitäisi asettaa edellytykseksi sille, että
niiden kansalaiset voidaan vapauttaa viisumipakosta. Vain kaksi jäsenvaltiota on edustettuna näissä
maissa: Portugali Itä-Timorissa ja Ranska Vanuatussa. Jäsenvaltioiden vähäinen
edustus alueella saattaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia Schengen-viisumia
hakeville. Fidži kuuluu tähän alueeseen, mutta kun
otetaan huomioon sen nykyinen poliittinen tilanne ja puutteellinen edistyminen
Cotonoun sopimuksen keskeisten osien noudattamisessa, komissio ei katso
tarkoituksenmukaiseksi ehdottaa sen siirtämistä viisumivapausluetteloon. Myös Papua-Uusi-Guinea sijaitsee tällä
alueella, mutta se eroaa väestömääränsä ja alueensa koon suhteen selvästi
alueen muista valtioista. Lisäksi sen poliittiset olot ovat tällä hetkellä
vaikeat, minkä vuoksi sitä ei voida tässä vaiheessa sisällyttää
viisumivapausluetteloon. Useimmat näistä
Tyynenmeren saarivaltioista ovat poistaneet viisumipakon useimpien
jäsenvaltioiden kansalaisilta. Jotta näiden Tyynenmeren saarivaltioiden kanssa
voitaisiin tulevaisuudessa taata täysi vastavuoroisuus, kun on kyse
lyhytaikaisesta oleskelusta, jonka kesto on enintään kolme kuukautta kuuden
kuukauden pituisen ajanjakson aikana, ja jotta voitaisiin varmistaa
johdonmukaisuus suhteessa aiempiin viisumivapautuksiin, näiden maiden
kansalaisia koskevaa viisumivapautta ei pitäisi soveltaa, ennen kuin unioni ja
asianomaiset maat ovat tehneet viisumivapautta koskevan sopimuksen ja se on
tullut voimaan. 2.1.3. Brittiläisen kansalaisuuden omaavien
henkilöiden erityisryhmät Vuonna 2006 tehdyssä asetuksen (EY) N:o
539/2001 tarkistuksessa[8]
pyrittiin selkeyttämään sellaisten brittiläisen kansalaisuuden omaavien
henkilöiden tilannetta, jotka eivät ole unionin lainsäädännössä tarkoitettuja
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia. Osa
näistä (British Nationals (Overseas) -ryhmä) sisällytettiin liitteen II uuteen
jaksoon ja loput (British Overseas Territories Citizens (joilla ei ole
asuinpaikkaoikeutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa), British overseas citizens,
British subjects (joilla ei ole asuinpaikkaoikeutta Yhdistyneessä
kuningaskunnassa) ja British protected persons) lueteltiin liitteen I uudessa
jaksossa. Tätä erottelua pidettiin tuolloin tarpeellisena, koska muun muassa
katsottiin, että oli olemassa laittoman maahanmuuton riski. Maahantulon epäämisiä rajalla ja laittomien
maahanmuuttajien kiinniottoja koskevat tilastotiedot kolmelta viime vuodelta
osoittavat kuitenkin, että brittiläisen kansalaisuuden omaavat henkilöt, joihin
sovelletaan viisumipakkoa, eivät muodosta riskiä sikäli kuin on kyse Schengenin
alueelle suuntautuvasta laittomasta maahanmuutosta, sillä näitä tapauksia on
tilastojen mukaan vain vähän. Joillakin näistä henkilöistä on asuinpaikkaoikeus
Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi useimmat heistä asuvat Karibian alueen
saarilla (muun muassa Bermuda, Turks- ja Caicossaaret, Montserrat), jotka ovat
hyvin samanlaisia kuin liitteeseen II vähitellen siirrettävät saman alueen maat
(ks. 2.1.1 kohta edellä). Näitä henkilöitä olisi siksi alueellisen
yhtenäisyyden nimissä kohdeltava samalla tavoin. Liitteessä I tarkoitettuihin
Britannian kansalaisten neljään ryhmään kuuluvien henkilöiden määräksi
arvioidaan alle 300 000. Brittiläisen kansalaisuuden omaavien
henkilöiden matkustusasiakirjat ovat turvallisia, sillä ne tehdään
Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiukkoja teknisiä eritelmiä noudattaen. Ne ovat
koneellisesti luettavia ja niissä on useita turvaominaisuuksia. 2.2. Viisumipakkoluettelon (liite I)
päivittäminen: Etelä-Sudanin lisääminen luetteloon Etelä-Sudan julistautui 9. heinäkuuta 2011 virallisesti
itsenäiseksi Sudanista, joka mainitaan viisumipakkoluettelossa. Siitä tuli
Yhdistyneiden kansakuntien jäsen 14. heinäkuuta 2011. Liitettä I on tämän
vuoksi muutettava Etelä-Sudanin lisäämiseksi siihen. 3. Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat,
joita on kuultu Jäsenvaltioita on kuultu. 4. Vaikutusten arviointi Ei edellytetä. 5. Oikeusperusta Asetuksen (EY) N:o 539/2001 alkuperäinen
oikeusperusta oli Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b
alakohdan i alakohta. Nyt tällä ehdotuksella kuitenkin kehitetään yhteistä
viisumipolitiikkaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT)
77 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. 6. Suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet Asetuksessa (EY) N:o 539/2001 luetellaan
kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään
(viisumipakkoluettelo) tai joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske
(viisumivapausluettelo). Päätös muuttaa näitä luetteloita ja siirtää
maita viisumipakkoluettelosta viisumivapausluetteloon tai päinvastoin kuuluu
SEUT-sopimuksen 72 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla unionin yksinomaiseen
toimivaltaan. 7. Sääntelytavan valinta Asetus (EY) N:o 539/2001 on muutettava
asetuksella. 8. Talousarviovaikutukset Ehdotetulla muutoksella ei ole vaikutuksia
unionin talousarvioon. 2012/0309 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS luettelon vahvistamisesta kolmansista maista,
joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä
kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun
asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Maaliskuun 15 päivänä 2001
annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001[9] liitteissä I ja II olevien kolmansien
maiden luetteloiden sisällön olisi oltava asetuksen johdanto-osan 5 kappaleen
perusteiden mukainen ja pysyttävä sellaisena. Viittaukset kolmansiin maihin,
joiden tilanne on muuttunut näiden perusteiden osalta, olisi siirrettävä
liitteestä toiseen. (2) Viisumin vaatiminen
Dominican, Grenadan, Itä-Timorin, Kiribatin, Marshallinsaarten, Mikronesian,
Naurun, Palaun, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien, Salomonsaarten,
Samoan, Tongan, Trinidad ja Tobagon, Tuvalun ja Vanuatun kansalaisilta ei ole
enää perusteltua. Nämä maat eivät muodosta laittoman maahanmuuton riskiä tai
uhkaa yleiselle järjestykselle unionissa, kuten asetuksen (EY) N:o 539/2001
johdanto-osan 5 kappaleessa edellytetään. Näiden maiden kansalaiset olisi tämän
vuoksi vapautettava viisumipakosta sellaisen oleskelun osalta, jonka
kokonaiskesto on enintään kolme kuukautta, ja viittaukset kyseisiin maihin
olisi siirrettävä liitteeseen II. (3) Täyden vastavuoroisuuden
varmistamiseksi Dominican, Grenadan, Itä-Timorin, Kiribatin, Marshallinsaarten,
Mikronesian, Naurun, Palaun, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien,
Salomonsaarten, Samoan, Tongan, Trinidad ja Tobagon, Tuvalun ja Vanuatun
kansalaisten viisumivapauden ei pitäisi tulla voimaan ennen kuin unioni ja
asianomaiset maat ovat tehneet viisumivapautta koskevat kahdenväliset
sopimukset. (4) Tilastotietojen mukaan
liitteessä I olevassa 3 kohdassa luetellut brittiläisen kansalaisuuden omaavien
henkilöiden ryhmät eivät muodosta riskiä sikäli kuin on kyse Schengenin
alueelle suuntautuvasta laittomasta maahanmuutosta ja pääosa näistä henkilöistä
asuu Karibian alueen saarilla, joilla on vahvat siteet ja monia yhtäläisyyksiä
viisumivapauden saaneiden naapurimaidensa kanssa. Nämä brittiläisen
kansalaisuuden omaavien henkilöiden ryhmät olisi tämän vuoksi vapautettava
viisumipakosta sellaisen oleskelun osalta, jonka kokonaiskesto on enintään
kolme kuukautta, ja viittaukset kyseisiin ryhmiin olisi siirrettävä liitteeseen
II. (5) Asetuksen (EY) N:o 539/2001
liitteissä olisi otettava huomioon kansainvälisen oikeuden kehitys, joka
ilmenee tiettyjen valtioiden tai alueiden oikeusaseman tai nimityksen
muuttumisena. Asetuksen liitteeseen I olisi lisättävä viittaus Etelä-Sudaniin,
koska se julistautui itsenäiseksi 9 päivänä heinäkuuta 2011 ja sille
myönnettiin Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys 14 päivänä heinäkuuta 2011. (6) Islannin ja Norjan osalta
tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita
tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan
kuningaskunnan välillä viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin
säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä
sopimuksessa[10]
ja jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista
soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen
1999/437/EY[11]
1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan. (7) Sveitsin osalta tällä
asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita
tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välillä
tehdyssä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin
säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen[12] ja jotka
kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa,
tarkasteltuina yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY[13]
3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan. (8) Liechtensteinin osalta tällä
asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan
Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin
ruhtinaskunnan välillä tehdyssä, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymistä
Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen Sveitsin
valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon,
soveltamiseen ja kehittämiseen tehtyyn sopimukseen koskevassa pöytäkirjassa
aloilla, joita tarkoitetaan neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B
ja C kohdassa, tarkasteluina yhdessä neuvoston päätöksen 2008/261/EY[14]
3 artiklan kanssa. (9) Tällä asetuksella kehitetään
sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei
osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan
pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29
päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY[15]
mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei siten osallistu tämän päätöksen
antamiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta
Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. (10) Tällä asetuksella kehitetään
sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu
Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin
28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY[16]
mukaisesti. Irlanti ei siten osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, se ei
sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin. (11) Kyproksen osalta tämä asetus
on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin
säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös. (12) Tämä asetus on vuoden 2005
liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön
perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan
asetus (EY) N:o 539/2001 seuraavasti: 1.
Muutetaan liite I seuraavasti: a) poistetaan 1 kohdasta viittaukset
Dominicaan, Grenadaan, Kiribatiin, Marshallinsaariin, Mikronesiaan, Nauruun,
Palauhun, Saint Luciaan, Saint Vincent ja Grenadiineihin, Salomonsaariin, Samoaan,
Timor-Lesteen (Itä-Timor), Tongaan, Trinidad ja Tobagoon, Tuvaluun ja Vanuatuun
ja lisätään siihen viittaus Etelä-Sudaniin; b) poistetaan 3 kohta. 2.
Muutetaan liite II seuraavasti: a) lisätään 1 kohtaan seuraavat
viittaukset: ”Dominica*”, ”Grenada*”, ”Itä-Timor*”, ”Kiribati*”, ”Marshallinsaaret*”, ”Mikronesia*”, ”Nauru*”, ”Palau*”, ”Saint Lucia*”, “Saint Vincent ja Grenadiinit*”, ”Salomonsaaret*”, ”Samoa*”, ”Tonga*”, ”Trinidad ja Tobago*”, ”Tuvalu*” ja ”Vanuatu*”. _________________ * ”Viisumivapautta
sovelletaan Euroopan unionin kanssa tehtävän viisumivapautta koskevan
sopimuksen voimaantulopäivästä”. b) korvataan 3 kohta seuraavasti: ”3. Brittiläisen kansalaisuuden omaavat henkilöt,
jotka eivät ole unionin lainsäädännössä tarkoitettuja Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia: British
nationals (Overseas) British overseas territories citizens
(BOTC) British overseas citizen (BOC) British protected persons (BPP) British subjects
(BS)”. 2 artikla Tämä asetus tulee
voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta
osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa
perussopimusten mukaisesti. Tehty Brysselissä Neuvoston puolesta Euroopan
parlamentin puolesta Puheenjohtaja Puhemies [1] EYVL L
81, 21.3.2001, s.1. [2] Neuvoston
asetukset (EY) N:o 2414/2001, annettu 7. joulukuuta 2001 (EYVL L 327,
12.12.2001, s. 1), (EY) N:o 453/2003, annettu 6. maaliskuuta 2003 (EUVL L 69,
13.3.2003, s. 10), (EY) N:o 851/2005, annettu 2. kesäkuuta 2005 (EUVL L 141,
4.6.2005, s. 3), (EY) N:o 1791/2006, annettu 20. marraskuuta 2006 (EUVL L 363,
20.12.2006, s. 1), (EY) N:o 1932/2006, annettu 21. joulukuuta 2006 (EUVL L 405,
30.12.2006, s. 23), (EY) N:o 1244/2009, annettu 30. marraskuuta 2009 (EUVL L
336, 18.12.2009, s. 1), (EU) N:o 1091/2010, annettu 24. marraskuuta 2010 (EUVL
L 329, 14.12.2010, s. 1) ja (EU) N:o 1211/2010, annettu 15. joulukuuta 2010
(EUVL L 339, 22.12.2010, s. 9). [3] KOM(2011)
290 lopullinen. [4] EUVL L
243, 15.9.2009, s. 1. [5] Heinäkuun
11. päivänä 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o
862/2007 mukaisesti (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23). [6] Asetus
(EY) N:o 1932/2006, annettu 21. joulukuuta 2006 (EUVL L 405, 30.12.2006, s.
23). [7] Kiribati
on Australian maahanmuuttoviraston tuella parhaillaan uudistamassa passejaan
tehdäkseen niistä koneellisesti luettavia. [8] Asetus
(EY) N:o 1932/2006, annettu 21. joulukuuta 2006 (EUVL L 405, 30.12.2006, s.
23). [9] EYVL L
81, 21.3.2001, s. 1. [10] EYVL L
176, 10.7.1999, s. 36. [11] EYVL L
176, 10.7.1999, s. 31. [12] EUVL L 53,
27.2.2008, s. 52. [13] EUVL L 53,
27.2.2008, s. 1. [14] EUVL L 83,
26.3.2008, s. 3. [15] EYVL L
131, 1.6.2000, s. 43. [16] EYVL L 64,
7.3.2002, s. 20.