15.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 332/58

—

ottaa huomioon New Yorkissa 2.–27. heinäkuuta 2012 järjestettävän Yhdistyneiden kansakuntien konferenssin, jossa on määrä neuvotella YK:n asekauppasopimuksesta,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen aiheesta "Kohti asekauppasopimusta: tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoa koskevien yhteisten kansainvälisten normien vahvistaminen" 6. joulukuuta 2006 antaman päätöslauselman 61/89 (1), jota tuki 153 YK:n jäsenvaltiota ja joka merkitsi asekauppasopimukseen tähtäävän prosessin muodollista käynnistymistä, ja YK:n yleiskokouksen asekauppasopimuksesta 2. joulukuuta 2009 antaman päätöslauselman 64/48 (2), jota tuki 153 YK:n jäsenvaltiota ja jossa päätettiin kutsua koolle vuonna 2012 neljän viikon ajaksi asekauppasopimusta käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien konferenssi, jonka tehtävänä on oikeudellisesti sitovan välineen laatiminen tiukimmista mahdollisista yhteisistä kansainvälisistä normeista tavanomaisten aseiden siirtoa varten,

—

ottaa huomioon neuvoston 14. kesäkuuta 2010 tekemän päätöksen 2010/336/YUTP (3) ja aikaisemmat neuvoston päätökset EU:n toimista asekauppasopimuksen tukemiseksi,

—

ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP (4),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät ja erityisesti sen 10. joulukuuta 2007 ja 12. heinäkuuta 2010 antamat päätelmät asekauppasopimuksesta,

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Asekauppaa koskeva sopimus: yhteisten kansainvälisten standardien laatiminen tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja varten" (5), 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman aseiden vientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä (6) ja 4. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman aseiden vientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä (7), joissa kaikissa korostetaan asekauppasopimuksen kiireellistä tarvetta,

—

ottaa huomioon EU:n vastauksen YK:n pääsihteerin pyyntöön esittää näkemyksiä asekauppasopimuksen osatekijöistä,

—

ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan järjestöjen eri puolilla maailmaa toteuttamat lukuisat kampanjat vahvan ja tehokkaan asekauppasopimuksen puolesta, mukaan luettuna aseiden valvontaa koskeva kampanja ja Nobelin rauhanpalkinnon saajien esittämä vetoomus,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (8),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että tavanomaisten aseiden siirtojen sääntelystä ei ole olemassa oikeudellisesti sitovaa maailmanlaajuista sopimusta;

B.

ottaa huomioon, että yli 40:llä YK:n jäsenvaltiolla ei ole kansallista sääntelykehystä asekaupan valvontaa varten eivätkä ne noudata mitään alueellisia tai kansainvälisiä normeja;

C.

ottaa huomioon, että kehitysmaihin suuntautuvaa asekauppaa koskevien sopimusten arvo oli Yhdysvaltain kongressin tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2010 arviolta yhteensä 40 355 miljardia dollaria ja toimitusten arvo 34 989 miljoonaa dollaria (9);

D.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 64/48 kehotetaan YK:n jäsenvaltioita luomaan tehokas ja tasapainoinen oikeudellisesti sitova väline tiukimmista mahdollisista yhteisistä kansainvälisistä normeista tavanomaisten aseiden siirtoa varten sekä tekemään vahva ja selkeä sopimus;

E.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous on määritellyt asekauppasopimuksen tavoitteeksi olla laillisesti sitova sopimus, jossa asetetaan yhteiset normit tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja varten (10), ja jäsenvaltioiden tavoitteeksi varmistaa, että niiden kansalliset järjestelmät ja sisäinen valvonta ovat mahdollisimman korkeatasoisia, jotta estetään tavanomaisten aseiden ohjautuminen laillisilta markkinoilta laittomille, joilla niitä voidaan käyttää terroritekoihin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja muuhun rikolliseen toimintaan (11);

F.

katsoo, että valvomaton ja sääntelemätön asekauppa muodostaa vakavan uhan paikalliselle, kansalliselle, alueelliselle ja kansainväliselle rauhalle, turvallisuudelle ja vakaudelle mutta myös demokratialle, oikeusvaltiolle sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kestävyydelle; katsoo, että sääntelemätön asekauppa on osatekijänä aseellisissa konflikteissa, ihmisten hätäsiirtolaisuudessa, järjestäytyneessä rikollisuudessa ja terrorismissa;

G.

katsoo, että vuonna 2012 neuvoteltavaan asekauppasopimukseen on sisällytettävä tiukimpien kansainvälisten normien mukaiset selkeät ja sitovat määräykset, mukaan luettuna kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden täysimääräinen noudattaminen;

H.

katsoo, että mainitun sopimuksen hyväksyminen ja tehokas täytäntöönpano maailmanlaajuisesti edellyttää yhteistä, yhdenmukaista ja johdonmukaista EU:n lähestymistapaa;

I.

ottaa huomioon, että ei ole olemassa aseiden siirtoon liittyviä velvoittavia sitoumuksia, joilla yksiselitteisesti turvataan kansainväliset ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus;

J.

toteaa neuvoston korostaneen, että on kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan valmistelukomitean istuntojen mahdollisimman suuri osallistavuus; ottaa huomioon, että tätä varten neuvosto hyväksyi Euroopan turvallisuusstrategian puitteissa 14. kesäkuuta 2010 kannan 2010/336/YUTP asekauppasopimusta tukevista EU:n toimista edistääkseen asekauppasopimusta YK:n jäsenvaltioiden, kansalaisyhteiskunnan ja teollisuuden piirissä;

K.

ottaa huomioon, että sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä vahvistettu EU:n yhteinen kanta on hyväksymisestään lähtien osaltaan auttanut yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden kansallisia vientivalvontapolitiikkoja ja monet kolmannet maat ovat virallisesti hyväksyneet sen periaatteet ja perusteet;

L.

katsoo, että asekauppasopimuksessa on vahvistettava vastuuvelvollisuutta ja että sopimuksen täytäntöönpanon on oltava avointa ja läpinäkyvää;

M.

toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjasta aiheutuu YK:n jäsenvaltioille oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan lukien 51 artiklassa vahvistettu kaikkien valtioiden luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen;

1.

panee merkille, että maailmanlaajuisen aseviennin arvo kasvaa jatkuvasti talous- ja rahoituskriisistä huolimatta, ja toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden osuus kaikesta aseviennistä on ollut noin 30 prosenttia ja ne ovat maailman suurimpia aseiden valmistajia ja viejiä (12); korostaa näin ollen, että on sekä EU:n vastuulla että sen edun mukaista kehittää ja edistää säänneltyä ja avoimempaa ja valvotumpaa asekauppaa maailmanlaajuisesti;

2.

panee merkille, että puutteellisesti säännelty, valvomaton ja läpinäkymätön kaupankäynti aseilla johtaa vastuuttomaan asekauppaan, joka on aiheuttanut tarpeetonta inhimillistä kärsimystä, ruokkinut aseellisia konflikteja, epävakautta, terrorihyökkäyksiä ja korruptiota, vaarantanut rauhanrakentamisprosesseja, hyvän hallintotavan ja sosiaalis-taloudellisen kehityksen ja johtanut demokraattisesti valittujen hallitusten syrjäyttämiseen ja oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiseen;

3.

vaatii näin ollen, että heinäkuussa 2012 käytävissä oikeudellisesti sitovaa YK:n asekauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa on otettava historiallinen askel eteenpäin ja lisättävä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta ottamalla käyttöön korkeimmat kansainväliset normit ja kriteerit, joita sovelletaan arvioitaessa päätöksiä, jotka koskevat tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja;

4.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä osoittamaan sitoumuksensa kansainvälisen asekaupan sääntelyyn käyttämällä täysimääräisesti hyväkseen menettelysääntöjä, jotta voidaan päästä sopimukseen kaikki tärkeät asiat sisältävästä kattavasta sopimustekstistä ja allekirjoittaa toimiva sopimus heinäkuun 2012 neuvotteluissa;

5.

vaatii, että neuvottelut käydään nopeasti ja että maailmanlaajuinen ja kattava YK:n asekauppasopimus hyväksytään ja pannaan täytäntöön pikaisesti;

6.

korostaa, että toimivaan sopimukseen olisi sisällytettävä mahdollisimman monia tavanomaisten aseiden kaupan aloja, kuten tuonti, vienti ja siirto (kauttakulku ja jälleenkuljetus sekä väliaikainen tuonti ja vienti sekä jälleenvienti mukaan luettuina), valmistus ulkomaisella lisenssillä, varastojen hallinta sekä kaikki edellä mainittuihin liittyvät palvelut, kuten välitys, kuljetus ja rahoitus;

7.

katsoo, että toimivaan sopimukseen olisi sisällytettävä kaikki tavanomaisten aseiden kaupan alat, mukaan luettuina valtioiden väliset siirrot, siirrot valtiolta loppukäyttäjille, kaupallinen myynti, vuokraus, lainaus, lahjat sekä kaikki muut siirtomuodot;

8.

katsoo, että toimivan sopimuksen on katettava mahdollisimman laajasti myös tavanomaiset aseet, kuten pienaseet, kevyet aseet ja ammukset, aineettomat siirrot, kaksikäyttötuotteet, niiden käyttöön, valmistukseen ja huoltoon liittyvät osat ja teknologiat riippumatta siitä, onko kyseessä sotilaskäyttö tai muu turvallisuuteen ja lainvalvontaan liittyvä käyttö;

9.

uskoo, että olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota tavanomaisten aseiden ja ammusten merkitsemiseen ja jäljitettävyyteen, jotta voidaan vahvistaa vastuunalaisuutta ja estää asekuljetusten ohjautuminen laittomille vastaanottajille;

10.

katsoo, että pitkällä aikavälillä asekauppasopimuksen toimivuus riippuu mahdollisimman tiukkojen, lujien ja selkeiden normien noudattamisesta;

11.

vaatii, että asekauppasopimusta koskevissa neuvotteluissa sopimusvaltioita muistutetaan siitä, että niiden on aseiden siirtoa koskevien kaikkien päätösten yhteydessä noudatettava täydellisesti tekemiään kansainvälisiä sitoumuksia ja erityisesti niitä, jotka koskevat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja jotka niillä on Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti, mukaan luettuina alueellisten järjestöjen ja YK:n turvallisuusneuvoston määräämät pakotteet ja asevientikiellot; katsoo, että sopimusvaltiot eivät saisi viedä aseita maihin, jos on olemassa selkeä vaara, että niitä käytettäisiin kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin rikkomisiin, joihin kuuluvat kansanmurhat, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset, taikka niiden mahdollistamiseen;

12.

kehottaa YK:n jäsenvaltioita hyväksymään (kansainvälisten normien muodossa muotoiltavat) sitovat lisäkriteerit aseviennin päätöksentekijöiden ohjeiksi; katsoo, että lisäkriteereihin olisi sisällytettävä erityisesti tiedot siitä, miten kohdemaa on noudattanut hyvää hallintotapaa, demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia, asesulkua ja korruption torjuntaa, miten se pystyy estämään käyttötarkoituksen muuttumisen riskin ja miten asevienti vaikuttaa kohdemaan sosiaalis-taloudelliseen kehitykseen sekä alueellisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseen; katsoo, että sopimuksessa olisi vahvistettava erityiset korruption torjuntaa koskevat kriteerit;

13.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita edistämään tehokkaiden korruptionvastaisten järjestelmien sisällyttämistä tulevaan sopimukseen 12. heinäkuuta 2011 annetun EU:n julkilausuman 3 kohdan mukaisesti; muistuttaa tarpeesta sisällyttää sopimukseen korruptiota koskeva viittaus, joka on sovellettavien asiaa koskevien kansainvälisten säädöksien mukainen, ja toteuttaa riittäviä toimenpiteitä tällaisten rikosten estämiseksi;

14.

kehottaa vahvistamaan nämä kriteerit yhteisinä toimintaohjeina, joiden mukaisesti riskien arviointi toimii aseiden siirtoa koskevien päätösten perustana;

15.

vaatii Euroopan unionia noudattamaan asekauppasopimusta koskevien neuvottelujen tuloksesta riippumatta edelleen mahdollisimman korkeita standardeja tulkittaessa aseiden vientiä koskevaa neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP ja sen kahdeksaa kriteeriä erityisesti kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden osalta;

16.

korostaa asekauppasopimuksen tehokkaan ja uskottavan täytäntöönpanon merkitystä ja korostaa vastuuvelvollisuutta, avoimuutta, sopimusvaltioiden vastuuta ja vahvistettua yhteistyötä asiasta vastaavien viranomaisten välillä;

17.

katsoo, että toimivaan asekauppasopimukseen on sisällytettävä määräykset ja vertailuarvot, joiden mukaisesti sopimusvaltio velvoitetaan antamaan kansallista asekauppalainsäädäntöä ja perustamaan valvonnasta vastaava kansallinen viranomainen, joka vastaa kaikista sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien aseiden siirroista sekä ilmoitus- ja täytäntöönpanovaatimusten noudattamisesta; katsoo, että asekauppasopimuksen täytäntöönpanon olisi katettava loppukäytön valvonta ja välitystoiminta, joka sisältää toimijoiden rekisteröinnin ja niiden toiminnan luvanvaraisuuden, hakijoiden velvollisuus ilmoittaa tarvittavat tiedot ja esittää täydelliset hakemusta tukevat asiakirjat ennen vientiluvan myöntämistä sekä lainsäädännölliset toimenpiteet, joilla voidaan kriminalisoida tavanomaisten aseiden ja ammuksien luvattomat tai sopimuksen ehtojen vastaiset siirrot;

18.

katsoo, että sopimuksen täytäntöönpanon tehokkuus edellyttää, että edistetään avoimuutta sekä aseiden vientiä, tuontia ja siirtoa koskevia päätöksiä koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista sopimusvaltioiden välillä;

19.

katsoo, että tavanomaisten aseiden vientiä koskevat YK:n rekisterin kehittämisestä saadut kokemukset auttavat edistämään tällaista avoimuutta ja tietojenvaihtoa, ja kehottaa edelleen lisäämään rekisteriin sisältyvien aseiden luokkia ja ulottamaan sen koskemaan myös pienaseita ja kevyitä aseita sekä niissä käytettäviä ampumatarvikkeita;

20.

vaatii näin ollen, että asekauppasopimukseen on sisällytettävä sopimusvaltioita koskeva vahva ja selkeä velvoite ilmoittaa vuosittain säännöllisesti kaikista aseiden siirtoa koskevista päätöksistä, mukaan lukien siirrettäviksi hyväksyttyjen välineiden tyypit, määrät ja vastaanottajat, sekä velvoite varmistaa sopimuksen määräysten täytäntöönpano täydessä laajuudessaan; vaatii, että asekauppasopimuksessa edellytetään myös, että sopimusvaltiot luovat järjestelmän, jossa säilytetään vähintään 20 vuoden ajan kirjanpito kaikista kansainvälisistä kaupoista ja liiketoimista, jotka on käsitelty niiden kansallisten valvontajärjestelmien kautta;

21.

kehottaa perustamaan erityisen asekauppasopimuksen täytäntöönpano- ja tukiyksikön, jonka tehtäviin kuuluisivat sopimuspuolten ilmoitusten kokoaminen ja analysointi, ja kehottaa YK:n pääsihteeriä julkaisemaan vuosikertomuksen, johon sisältyy sopimuksen toiminnallisten säännösten vahvistamista koskevia uusia ehdotuksia; kehottaa myöntämään tukiyksikölle myös oikeuden analysoida aseiden siirtoja koskevia tietoja ja etsiä poikkeamia ja mahdollisia sopimusrikkomuksia sekä raportoida asiasta sopimusvaltioiden kokoukselle;

22.

kehottaa julkaisemaan kaikki tällaiset kertomukset;

23.

kehottaa järjestämään sopimuspuolten vuosittaisia kokouksia ja kutsumaan viiden vuoden välein koolle uudelleentarkastelukonferenssin, joihin kansalaisjärjestöjä kannustetaan osallistumaan;

24.

katsoo, että pitkällä aikavälillä asekauppasopimuksen menestyminen on riippuvainen täydellisestä avoimuudesta ja vastuuvelvollisuudesta vienti- ja tuontimaiden asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia kohtaan, mukaan luettuina parlamentaariset valvontaelimet; vaatii näin ollen tehokkaita avoimuusmekanismeja, mukaan lukien vuosittainen raportointi, jotta voidaan vahvistaa parlamenttien roolia siten, että nämä voivat vaatia maansa hallitusta tekemään selkoa aseiden vientiä, tuontia ja siirtoa koskevista päätöksistä;

25.

katsoo, että jokaiselle sopimuspuolelle, joka pyytää tukea voidakseen täyttää asekauppasopimuksen mukaiset velvoitteensa, olisi annettava tarvittavaa tukea ja teknistä apua; kehottaa Euroopan unionia jatkamaan käytännön toimintaansa ja lisäämään tukeaan sellaisilla aloilla kuin oikeudellinen avustaminen, instituutioiden rakenteiden kehittäminen, hallinnollinen tuki sekä kansallisen asiantuntemuksen parantamisen tukeminen kaikissa elimissä, jotka osallistuvat siirtojen valvontaan, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja parlamentit mukaan luettuina;

26.

on tietoinen EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhtenäisestä ja johdonmukaisesta roolista asekauppasopimuksen tekemistä koskevan kansainvälisen prosessin tukemisessa; vaatii jatkuvaa sitoutumista ja käytännön toimia ennen konferenssia, mukaan luettuina korkeimman poliittisen tason toimet ja huippukokoukset sekä ennen heinäkuussa järjestettävää konferenssia että sen jälkeen ratifiointi- ja täytäntöönpanoprosessien aikana;

27.

katsoo, että EU:n vastaus YK:n pääsihteerin pyyntöön esittää asekauppasopimuksen osatekijöitä koskevia näkemyksiä muodostaa asianmukaisen perustan EU:n jäsenvaltioiden yhteen sovitetuille toimille asekauppasopimusta koskevassa kansainvälisessä konferenssissa;

28.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ryhtymään intensiiviseen kuulemis- ja koordinaatioprosessiin kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kanssa, jotta varmistetaan, että EU puhuu yhdellä äänellä ja edustaa vahvaa kantaa;

29.

kehottaa jäsenvaltioita Lissabonin sopimuksen velvoitteiden mukaisesti pitäytymään niissä kannoissa, jotka on ilmaistu EU:n vastauksessa YK:n pääsihteerille, jotta voidaan varmistaa pääseminen kunnianhimoiseen tulokseen ja tehokas asekauppasopimus; kehottaa siksi EU:n jäsenvaltioita ilmoittamaan avoimesti ja yksiselitteisesti, että ne tukevat täysin neuvotteluihin osallistuvaa EU:n valtuuskuntaa;

30.

kehottaa painokkaasti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita suosimaan vaikuttavuutta tulevan sopimuksen sisällön ja jäsenien osalta; vaatii Yhdysvaltoja muuttamaan kantaansa siihen, että asekauppaa koskevasta sopimuksesta on neuvoteltava yhteisymmärryksen pohjalta;

31.

pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan Lissabonin sopimuksen 34 artiklan 1 kohtaan perustuvaa lausumaa, jonka mukaisesti EU:n kanta esitetään Euroopan parlamentille ennen konferenssia;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, Yhdistyneille kansakunnille sekä EU:n jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.