This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52012DC0318
Recommendation for a COUNCIL RECOMMENDATION on Italy’s 2012 national reform programme and delivering a Council opinion on Italy’s stability programme for 2012-2015
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Italian vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmastasekä samassa yhteydessä annettu Italian vuosien 2012–2015 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Italian vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmastasekä samassa yhteydessä annettu Italian vuosien 2012–2015 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto
/* <EMPTY>/2012/0XXX draft - 2012/ () */
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Italian vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmastasekä samassa yhteydessä annettu Italian vuosien 2012–2015 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto /*
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Italian vuoden 2012 kansallisesta
uudistusohjelmasta
sekä samassa yhteydessä annettu Italian vuosien 2012–2015 vakausohjelmaa
koskeva neuvoston lausunto EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja
148 artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman
valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta
7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1466/97[1]
ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan, ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon
ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011[2] ja erityisesti sen 6 artiklan 1
kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen[3], ottaa huomioon Euroopan parlamentin
päätöslauselmat[4],
ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät, ottaa huomioon työllisyyskomitean lausunnon, on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1)
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta
2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja
kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa
talouspolitiikan koordinointia. Strategia keskitetään avainalueisiin, joilla
tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn
lisäämiseksi. (2)
Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010
suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista
(2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden
työllisyyspolitiikan suuntaviivoista[5].
Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita
kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja
työllisyyspolitiikassaan. (3)
Neuvosto antoi 12 päivänä heinäkuuta 2011
suosituksen Italian vuoden 2011 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon
Italian tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014. (4)
Komissio hyväksyi 23 päivänä marraskuuta 2011
toisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi toinen politiikan yhdennetyn
etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020 ‑strategiassa.
Komissio hyväksyi 14 päivänä helmikuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011
perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen[6], jossa se katsoi, että Italia
kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. (5)
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2 päivänä
maaliskuuta 2012 rahoitusvakauden turvaamisen, julkisen talouden vakauttamisen
ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa
eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa
normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua
työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa
julkishallintoa. (6)
Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 2 päivänä
maaliskuuta 2012 Euro Plus ‑sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita
esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai
lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin. (7)
Italia toimitti vuosia 2012–2015 koskevan
vakausohjelmansa sekä vuoden 2012 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä
huhtikuuta 2012. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset
yhteydet on voitu ottaa huomioon. Komissio on myös arvioinut asetuksen (EU) N:o
1176/2011 5 artiklassa tarkoitetussa perusteellisessa tarkastelussa, onko
Italiassa makrotalouden epätasapaino. Komissio totesi perusteellisessa
tarkastelussaan[7],
että Italiassa on epätasapaino, mutta se ei ole liiallinen. Vaikka julkista
velkaa tarkkaillaan jo tiiviisti vakaus- ja kasvusopimuksen perusteella,
makrotalouden kehitykseen on viennin suorituskyvyn osalta kiinnitettävä
huomiota talouden toimintaan kohdistuvan kielteisten vaikutusten riskin
pienentämiseksi. (8)
Neuvosto on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 5
artiklan 1 kohdan mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä,
että ohjelman perustana oleva makrotalouden skenaario on realistinen vuoden
2012 osalta, jos oletetaan, ettei rahoitusmarkkinoiden tilanne heikkene
edelleen. Komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteen mukaisesti
ohjelmassa ennakoidaan, että kokonaistuotanto supistuu jyrkästi tänä vuonna ja
elpyy vähitellen vuonna 2013. Liiallista alijäämää koskevan menettelyn
mukaisesti ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian tavoitteena on
supistaa julkisen talouden alijäämä alle viitearvon eli 3 prosenttia suhteessa
BKT:hen vuoteen 2012 mennessä. Tavoite on tarkoitus saavuttaa hillitsemällä edelleen
menoja ja lisäämällä tuloja. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen
ohjelmassa vahvistetaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka
on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema suhteessa
BKT:hen, mikä vastaa riittävästi vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Italia
pyrkii saavuttamaan tämän vuonna 2013 eli vuotta ennen edellisessä
vakausohjelmassa asetettua tavoiteaikaa. Kun otetaan huomioon
(uudelleenlaskettu) julkisen talouden rakenteellinen alijäämä[8], vuosiksi 2010–2012
suunnitellut keskimääräiset vuotuiset julkisen talouden toimet ovat reilusti
yli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen eli ne ylittävät liiallista alijäämää
koskevan menettelyn puitteissa esitetyn neuvoston suosituksen. Suunniteltu
rakenteellinen sopeutusvauhti vuonna 2013 riittää keskipitkän aikavälin
tavoitteiden saavuttamiseen kyseisenä vuonna, ja julkisten menojen suunniteltu
kasvu vastaa menojen kasvulle vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettua
viitearvoa, kun otetaan huomioon harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Ohjelmassa
ennustetaan, että julkisen talouden velkasuhde saavuttaa huippunsa vuonna 2012
ja alkaa supistua sen jälkeen kiihtyvää vauhtia perusylijäämän kasvaessa. Italia
on vuosina 2013 ja 2014 siirtymävaiheessa. Sen julkista taloutta koskevien
suunnitelmien avulla varmistettaisiin riittävä edistys kohti velan
supistamiselle asetetun viitearvon saavuttamista, mikä on vahvistettu myös
komission yksiköiden kevään 2012 talousennusteessa. Suunnitelmien mukaisesti
velan supistumiselle asetettu tavoite saavutetaan siirtymäkauden lopussa
(vuonna 2015). Edellä mainitun alijäämän ja velan toteutuman saavuttaminen
edellyttää, että vuosina 2010–2011 hyväksytyt korjaustoimenpiteet pannaan
tiukasti ja täysimääräisesti täytäntöön. Kaiken kaikkiaan Italian julkisen
talouden pitkän aikavälin kestävyyteen näyttää liittyvän keskisuuria riskejä. (9)
Julkisen talouden kehyksen osalta voidaan todeta,
että Italian parlamentti hyväksyi lakiesityksen, jolla tasapainoisen
talousarvion sääntö sisällytetään Italian perustuslakiin. Täytäntöönpanolainsäädäntö
on tarpeen, jotta voidaan määrittää säännön olennaiset piirteet, ts.
soveltamissäännöt, asianmukaiset korjausmekanismit ja poikkeuslausekkeet sekä
eri hallintotasojen välinen tarpeellinen koordinointi. Hallitus on sitoutunut
toteuttamaan julkisten menojen tehokkuuden ja laadun kestävään parantamiseen
tähtäävää ohjelmaa hallinnon kaikkia tasoja koskevien perusteellisten
menoarvioiden avulla. Menoarvioiden avulla olisi myös oltava mahdollista
asettaa kasvua edistävät menot etusijalle. Samoin rakennerahastojen käyttöä
ollaan kohdentamassa uudelleen maaliskuussa 2011 toteutettujen toimenpiteiden
ja marraskuussa 2011 hyväksytyn koheesiotoimenpiteitä koskevan suunnitelman
avulla. Tavoitteena on myös nopeuttaa rakennerahastovarojen käyttöastetta. Hallintokapasiteetin
puutteet vaikeuttavat kuitenkin yhä varojen käyttöä ja sen vuoksi myös
suunnitelman toteuttamista erityisesti lähentymisalueilla. (10)
Verojärjestelmän rakenne sekä veronkierron ja
pimeän työn yleisyys ovat vaikuttaneet kielteisesti maan talouden
suorituskykyyn. Myös monenlaiset verotuet ja monimutkaiset, raskaat
hallinnolliset menettelyt heikentävät verosäännösten noudattamista ja
valvontaa. Jo hyväksytty verotaakan painopisteen osittainen siirtäminen
tuotannontekijöistä kulutukseen ja kiinteistöihin on tärkeä ensimmäinen askel
saatettaessa verojärjestelmä kasvua edistäväksi, mutta tämänsuuntaisia toimia
tarvitaan edelleen ottaen kuitenkin huomioon jakaumavaikutukset. (11)
Kesäkuussa 2011 tehty työmarkkinaosapuolten sopimus,
jonka tarkoituksena on uudistaa palkkaneuvotteluja koskevia puitteita, on
vahvistettu lainsäädännössä. Sen tavoitteena on mahdollistaa yritystason
sopimusten laajempi käyttö ja ottaa tiettyjen tuotantotoimien tarpeet paremmin
huomioon. Nimellisten yksikkötyökustannusten nousu kauppakumppaneita enemmän on
vaikuttanut keskeisellä tavalla siihen, että Italia on menettänyt
kilpailukykyään. Tämän kysymyksen ratkaisemiseksi palkkaneuvottelujärjestelmää
olisi uudistettava edelleen sallimalla joustavammat järjestelyt myös
kansallisella toimialatasolla. Italian hallitus ehdotti huhtikuussa 2012
kattavaa työmarkkinauudistusta, jolla puututaan maan työmarkkinoiden
pitkäaikaisiin haasteisiin, mukaan lukien sen lohkoutuminen. Uudistus on
hyväksyttävä mahdollisimman pikaisesti ja varmistettava, että sen tavoite ja
kattavuus vastaavat Italian työmarkkinoiden asettamaa haastetta. Työllisyyspalvelujen
vapauttamisen laajuutta ja tehokkuutta olisi tarkkailtava tiiviisti. (12)
Vaikka naisten työllisyyttä on pyritty parantamaan
ensi sijassa kohdennettujen verokannustimien avulla, italialaisten naisten
työllisyysaste (46,5 prosenttia vuonna 2011) on huomattavasti alhaisempi kuin
EU-27:n keskiarvo (58,5 prosenttia vuonna 2011). Lisätoimia tarvitaan lasten-
ja vanhustenhoitopalvelujen lisäämiseksi. Haaste on erityisen suuri
yksityissektorilla toimivien ikääntyneiden naistyöntekijöiden osalta, sillä
naisten eläkeikä nousee viidellä vuodella vuosina 2012–2018. (13)
Italian nuorisotyöttömyys oli keskimäärin 29,1
prosenttia vuonna 2011 ja nousi edelleen vuoden 2012 alkukuukausina. Erityisesti
korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on Italiassa korkea.
Lisäksi hankittujen taitojen ja työmarkkinoilla tarvittavien taitojen välillä
on epäsuhta. Oppisopimuskoulutuksen edistäminen pääasiallisena porttina
työmarkkinoille on tervetullut aloite, mutta sitä on vahvistettava
asianmukaisin toimenpitein, joita ovat esimerkiksi uusi ammatti- ja
koulutusvaatimusten järjestelmä ja pätevyydenvahvistamisjärjestelmät. Komissio
on perustanut toimiryhmän, jonka tehtävänä on kohdentaa uudelleen koheesiovarat
nuorten työllisyyttä ja pk-yritysten kehitystä tukeviin toimenpiteisiin. (14)
Koulun keskeyttämisasteella, joka on 18,8
prosenttia kansallisesti mutta jossa on suuria alueellisia vaihteluja, on
kielteisiä vaikutuksia nuorisotyöttömyyteen. Kohdennetumpia koordinoituja
toimia tarvitaan vastaamaan koulun keskeyttämistä koskevaan haasteeseen siten,
että yhdistetään ennaltaehkäiseviä, korjaavia ja korvaavia toimenpiteitä. Korkea-asteen
koulutusjärjestelmän suorituskyvyn heikkouteen olisi puututtava esimerkiksi
toteuttamalla vuoden 2010 yliopistouudistus täysimääräisesti ja luomalla
vahvempi kytkös yliopistojen tulosten ja julkisten varojen jaon välille. (15)
Italia on hyväksynyt tärkeitä toimenpiteitä
palvelujen, erityisesti asiantuntijapalvelujen, vapauttamiseksi kilpailulle ja
kilpailun parantamiseksi verkkotoimialoilla. Energia- ja liikennealoilla on
kuitenkin yhä monia haasteita. Tämä koskee erityisesti rautatie- ja
satama-aloja, joilla on edelleen merkittäviä infrastruktuuriin ja markkinoihin
liittyviä pullonkauloja. (16)
Vaikka eräitä toimenpiteitä on jo hyväksytty
hallinnon yksinkertaistamisen edistämiseksi, liiketoimintaympäristö on yhä
monimutkainen Italiassa. Erityisesti oikeusjärjestelmän resurssien käyttö, menettelyt
ja institutionaalinen organisointi ovat tehottomia. Nämä puutteet ilmenevät
Italian siviilioikeuslaitoksen heikkona suorituskykynä, mistä ovat osoituksena
erityisesti asioiden erittäin pitkä käsittelyaika ja ruuhkautuminen. (17)
Pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen
saanti on vaikeaa ja riskipääomaintensiteetti on alhainen. Joulukuussa 2011
otettiin käyttöön uutta yrityspääomaa koskeva verovähennys. Sen perusteella
yritykset voivat vähentää uusien pääomanlisäysten nimellisen tuoton
verotettavista tuloista. Tämän odotetaan helpottavan pk-yritysten koon
kasvattamista ja investointeja innovointiin. Vaikka yksityisen tutkimus- ja
kehitystyön edistämiseksi on toteutettu joitain toimenpiteitä, joista
mainittakoon erityisesti yritysten tutkimusinvestointien verohyvityksen
jälleenrahoitus, investointi-intensiteetti on alhainen ja innovatiivisten
hankkeiden toteuttaminen heikkoa. (18)
Italia on tehnyt useita sitoumuksia Euro Plus
-sopimuksen nojalla. Nämä sitoumukset ja viime vuonna esitettyjen sitoumusten
täytäntöönpano liittyvät työllisyyden edistämiseen, kilpailukyvyn
parantamiseen, julkisen talouden kestävyyden parantamiseen ja
rahoitusjärjestelmän vakauden vahvistamiseen. Komissio on arvioinut Euro
Plus -sopimukseen perustuvien sitoumusten täytäntöönpanoa. Arvioinnin
tulokset on otettu huomioon suosituksissa. (19)
Komissio on laatinut EU-ohjausjakson puitteissa
kattavan analyysin Italian talouspolitiikasta. Se on arvioinut sekä
vakausohjelman että kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen
tarkastelun. Se on ottanut huomioon niiden merkityksen Italian
finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta ja
arvioinut, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia ottaen huomioon, että
Euroopan unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n
tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. EU-ohjausjakson yhteydessä
annetut komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä esitettävissä
suosituksissa 1–7. (20)
Neuvosto on tutkinut Italian vakausohjelman edellä
esitetyn arvioinnin perusteella, ja se antaa lausuntonsa[9] erityisesti jäljempänä
esitettävässä suosituksessa 1. (21)
Neuvosto on tutkinut Italian vuoden 2012
kansallisen uudistusohjelman ja sen vakausohjelman komission perusteellisen
tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Se antaa asetuksen (EU) N:o
1176/2011 6 artiklan nojalla erityisesti jäljempänä esitettävät suositukset
1–7, SUOSITTAA, että Italia toteuttaisi
vuosina 2012–2013 toimia, joilla se 1.
toteuttaa julkisen talouden strategian ja
varmistaa, että liiallinen alijäämä korjataan vuonna 2012; varmistaa
suunnitellut rakenteelliset perusylijäämät, jotta julkinen velka suhteessa
BKT:hen saadaan laskuun vuoteen 2013 mennessä; huolehtii riittävästä
edistymisestä kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta,
saavuttaa myös menojen kasvulle asetetun viitearvon ja etenee riittävästi kohti
velan supistamiselle asetettua tavoitetta; 2.
varmistaa, että perustuslakiin sisällytettävän
tasapainoisen talousarvion säännön keskeisten piirteiden määrittäminen, mukaan
lukien hallinnon eri tasojen välinen asianmukainen koordinointi, on
johdonmukainen EU:n puitteiden kanssa; toteuttaa julkisten menojen tehokkuuden
ja laadun kestävään parantamiseen tähtäävää ohjelmaa suunniteltujen
menoarvioiden avulla ja panemalla täytäntöön vuonna 2011 hyväksytyn
koheesiotoimenpiteitä koskevan suunnitelman, jonka tarkoituksena on parantaa
EU:n rahastojen käyttöastetta ja hallinnointia erityisesti Etelä-Italiassa; 3.
toteuttaa lisätoimia nuorisotyöttömyyden
poistamiseksi, myös parantamalla työmarkkinoiden tarpeita vastaavaa koulutusta
ja helpottamalla siirtymistä työelämään esimerkiksi edistämällä yritysten
perustamista ja luomalla kannusteita työntekijöiden palkkaamiseen; panee
täytäntöön ammattitaidon ja -pätevyyden kansallisen tunnustamisjärjestelmän
työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi; ryhtyy toimenpiteisiin korkea-asteen
koulutuksen ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseksi; 4.
hyväksyy työmarkkinauudistuksen ensisijaisena
toimenpiteenä työmarkkinoiden lohkoutumisen korjaamiseksi ja yhtenäisen
työttömyysturvajärjestelmän perustamiseksi; ryhtyy lisätoimiin, joilla
edistetään naisten osallistumista työmarkkinoille, erityisesti tarjoamalla
lasten- ja vanhustenhoitopalveluja; kilpailukyvyn lisäämiseksi vahvistaa
toimialatasolla asetettujen palkkojen ja tuottavuuden välistä yhteyttä
parantamalla edelleen palkanmuodostuskehystä yhdessä työmarkkinaosapuolten
kanssa ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti; 5.
jatkaa veronkierron torjuntaa; jatkaa harmaan
talouden ja pimeän työn torjuntaa esimerkiksi lisäämällä tarkastuksia ja
valvontaa; ryhtyy toimenpiteisiin veropoikkeusten, verovähennysten ja
alennettujen alv-kantojen soveltamisalan pienentämiseksi ja verosäännösten
yksinkertaistamiseksi; toteuttaa lisätoimenpiteitä verotaakan painopisteen
siirtämiseksi pääomasta ja työvoimasta kiinteistöihin ja kulutukseen sekä
ympäristöön; 6.
toteuttaa hyväksytyt palvelualan vapauttamis-
ja yksinkertaistamistoimenpiteet; jatkaa toimia verkkotoimialojen markkinoille
pääsyn edistämiseksi sekä infrastruktuurikapasiteetin ja liitäntäverkkojen
parantamiseksi; 7.
yksinkertaistaa edelleen yritysten
sääntelykehystä ja parantaa hallinnollista kapasiteettia; parantaa
rahoitusvälineiden, erityisesti pääoman, saatavuutta kasvavien yritysten ja
innovoinnin rahoittamiseksi; panee täytäntöön siviilioikeusjärjestelmän
suunnitellun uudelleenorganisoinnin ja edistää vaihtoehtoisten
riitojenratkaisumenettelyjen käyttöä. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. [2] EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25. [3] COM(2012) 318 final. [4] P7_TA(2012)0048 ja P7_TA(2012)0047. [5] Neuvoston päätös 2012/238/EU, annettu 26 päivänä
huhtikuuta 2012. [6] COM(2012) 68 final. [7] SWD(2012) 156 final. [8] Suhdannetasoitettu rahoitusasema ilman kertaluonteisia
ja muita väliaikaisia toimenpiteitä, komission yksiköiden uudelleenlaskemana
ohjelman tietojen perusteella yhteisesti sovittuja menetelmiä käyttäen. [9] Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 2 kohdan
mukaisesti.