52012DC0261

I. Johdanto: palvelut vauhdittavat kasvua ja uusien työpaikkojen luomista

Palveluala vauhdittaa tuntuvasti kasvua EU:ssa, sillä sen osuus suhteessa EU:n BKT:hen ja työllisyyteen on yli 65 prosenttia. Palveludirektiivi on Euroopan tasolla keskeinen väline, jolla edistetään palvelualan rakenneuudistusta. Sen kattamien palveluiden osuus suhteessa EU:n BKT:hen on yli 45 prosenttia. Palveludirektiivin täytäntöönpano on ollut merkittävä edistysaskel, joka on mahdollistanut esteiden poistamisen ja etenemisen kohti aidosti yhdentyneitä palveluiden sisämarkkinoita. Satoja kansallisia lakeja on nykyaikaistettu ja tuhansia syrjiviä, perusteettomia tai suhteettomia vaatimuksia on poistettu käytöstä eri puolilla EU:ta. Useimmissa jäsenvaltioissa toimii nykyään direktiivin täytäntöönpanon tueksi kehitettyjä apuvälineitä (nk. keskitettyjä asiointipisteitä), joiden avulla voidaan keventää tuntuvasti hallinnollista rasitetta tällä alalla.

Kuviosta nähdään direktiivin kattamien alojen vaikutus EU:n talouteen – noin 45 prosenttia – ja myös niiden alojen vaikutus, joita se ei kata.

Useimpiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviin aloihin sovelletaan alakohtaista lainsäädäntöä (ks. liite I).

Yleistä taloudellista etua koskevia palveluita tarjotaan monilla palvelualoilla. Niitä käsitellään perusteellisemmin 20. joulukuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa EU:n yleishyödyllisten palvelujen laatukehys.

Toimenpiteiden, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet palveludirektiivin panemiseksi täytäntöön, lisävaikutus on ajan mittaan 0,8 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Nämä vaikutukset konkretisoituvat pääasiassa 5–10 vuoden kuluttua täytäntöönpanosta.[1] On kuitenkin ilmeistä, että palveluntarjoajat kohtaavat edelleen esteitä halutessaan toimia rajojen yli. Palveluiden sisämarkkinat eroavat tavaroiden sisämarkkinoista siinä, että kuluttajilla ei ole aina vieläkään mahdollisuutta käyttää helposti eri puolilla EU:ta tarjottavia palveluita. Taloudellinen analyysi on osoittanut, että jos jäsenvaltiot saisivat poistettua valtaosan jäljellä olevista rajoituksista, taloudellinen kokonaishyöty olisi yli kolminkertainen verrattuna tähänastiseen hyötyyn: noin 2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen.[2]

Paljon enemmän onkin vielä tehtävissä, jotta palveludirektiivistä saatava taloudellinen hyöty olisi mahdollisimman suuri. Jäsenvaltioiden olisi noudatettava Eurooppa-neuvoston kehotuksia[3] ja varmistettava, että palveludirektiivistä voidaan saada mahdollisimman suuri hyöty. Direktiivin kokonaisvaltaisella täytäntöönpanolla voidaan parantaa tuntuvasti palveluiden sisämarkkinoiden toimintaa, kun erityisesti pk-yritysten markkinoillepääsy helpottuu ja kuluttajille valinnanvara laajenee. Näin voidaan tehostaa myös EU:n kilpailukykyä, vauhdittaa kasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Tässä tiedonannossa kuvaillaan keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedonannon lähtökohtana ovat olleet palveludirektiivin 41 artiklassa komissiolle asetettu raportointivelvollisuus, Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin pyynnöt seurata tiiviisti direktiivin täytäntöönpanoa ja raportoida siitä sekä palveluiden sisämarkkinoiden parantamiseksi ja lujittamiseksi tehdyt aloitteet. Tiedonannossa esitellään toimet, jotka jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että direktiivin vaikutukset ovat mahdollisimman suuret. Toimet perustuvat tämän tiedonannon ohessa annettavissa komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa esiteltyihin yksityiskohtaisiin tietoihin palveludirektiivin täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa ja suorituskykytestien tuloksiin.[4]

Toimien seurannassa käytetään apuna sisämarkkinoiden parempaa hallinnointia koskevia toimenpiteitä, jotka komissio on esitellyt tämän tiedonannon ohella annetussa tiedonannossa. Seuranta tapahtuu osana EU-ohjausjaksolla harjoitettavaa valvontaa. Seurannan tulokset otetaan tarvittaessa huomioon maakohtaisissa suosituksissa. Komissio esitti jo 30. toukokuuta 2012 palvelualan rakenteellisia uudistuksia koskevia maakohtaisia suosituksia 12 jäsenvaltiolle.[5]

II. Palveludirektiivin vaikutusten maksimointi

Direktiivi kattaa hyvin monenlaisia aloja perinteisistä palvelutoiminnoista aina osaamispalveluihin. Direktiivin vaikutukset ulottuvat laajasti sekä suuriin että pieniin palveluntarjoajiin ja myös tuhansiin pk-yrityksiin.

Komissio keskittää toimensa niihin palvelualoihin, joiden taloudellinen painoarvo on merkittävä ja kasvupotentiaali keskimääristä suurempi.

– liike-elämän palvelut, joiden vaikutus on 11,7 prosenttia suhteessa BKT:hen

– rakennusala, jonka vaikutus on 6,3 prosenttia suhteessa BKT:hen

– matkailu, jonka vaikutus on 4,4 prosenttia suhteessa BKT:hen

– vähittäiskauppa, jonka vaikutus on 4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen.

Parantamalla toimien konkreettista toteutusta ja hyödyntämistä niistä voidaan saada paljon odotettua suurempi hyöty. EU:lla ei ole varaa jättää käyttämättä tätä tilaisuutta vauhdittaa lyhyellä aikavälillä kasvua ja luoda uusia työpaikkoja.

Jäsenvaltioiden ja komission olisi keskityttävä ensisijaisesti palveludirektiivin kunnianhimoisempaan ja kattavampaan täytäntöönpanoon sen käyttämättömän potentiaalin vapauttamiseksi ennen kuin sen soveltamisalaa laajennetaan uusille aloille. EU:n lainsäädäntö kattaa jo lähes kaikki kaupalliset palvelut (ks. liite I). Komissio katsoo sen vuoksi, ettei direktiiviin ole tällä hetkellä tarvetta tehdä muutoksia.

Direktiivin suurimpia hyötyjiä ovat toistaiseksi olleet palveluntarjoajat, jotka ovat halunneet aloittaa liiketoiminnan kotijäsenvaltiossaan tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Sitä vastoin palveluntarjoajat, jotka haluavat tarjota palveluita rajojen yli, ovat edelleen epävarmoja jäsenvaltioiden soveltamasta lainsäädännöstä ja kohtaavat yhä esteitä. Ongelmat johtuvat toisinaan EU:n muiden säädösten (kuten ammattipätevyyden tunnustamista tai sähköistä kaupankäyntiä koskevien direktiivien) epäjohdonmukaisesta tai virheellisestä soveltamisesta.

1. Nollatoleranssipolitiikka suhteessa velvoitteiden laiminlyöntiin

Komissio noudattaa nollatoleranssipolitiikkaa tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata jäljempänä esiteltyjä  ehdottomia velvotteita, jotka niille asetetaan palveludirektiivissä. Direktiivissä kielletään monia syrjiviä ja erityisen hankalia vaatimuksia, jotka luetellaan sen 14 artiklassa. Jäsenvaltiot ovat poistaneet niistä valtaosan. On kuitenkin havaittu, että jäljellä on vielä syrjiviä vaatimuksia, jotka on poistettava.

Direktiivissä asetetaan seuraavat lupamenettelyiden yksinkertaistamista koskevat erityisvelvoitteet: (1) 13 artiklan 4 kohdassa säädetty hiljainen hyväksyntä, ts. jos viranomaisilta ei saada vastausta, lupa katsotaan myönnetyksi, ja (2) 10 artiklan 4 kohdassa säädetty lupien valtakunnallinen voimassaolo. Monet jäsenvaltiot ovat noudattaneet näitä velvoitteita vain rajoitetusti ja liian monin poikkeuksin. Tarvitaan pikaisia toimia velvoitteiden panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön.

Direktiivin 24 artiklassa kielletään säänneltyjä ammatteja koskevan kaupallisen viestinnän täydellinen kieltäminen. Kymmenessä jäsenvaltiossa on kuitenkin edelleen voimassa kaupallisen viestinnän täydellisiä kieltoja, jotka on poistettava.

Sijoittautumista koskevat vaatimukset estävät palveluiden tarjoamisen rajojen yli. Ne kuuluvat rajoittavimpiin vaatimuksiin, joista säädetään palveludirektiivin 16 artiklan (palveluiden tarjoamisen vapautta koskeva artikla) 2 kohdassa, jonka mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa palveluntarjoajien vapautta tarjota palveluita. Myös asumista ja kansalaisuutta koskevat vaatimukset kielletään palveludirektiivin 14 artiklassa. Näitä yksiselitteisiä kieltoja rikotaan edelleen jäsenvaltioissa, ja ne on poistettava.[6]

Toimet

Jäsenvaltioiden on sitouduttava saattamaan lainsäädäntönsä täysin palveludirektiivin mukaiseksi poistamalla kiireellisesti lainsäädännöstään jäljellä olevat mahdollisuudet palveludirektiivissä säädettyjen yksiselitteisten velvoitteiden lyömiseen laimin.

Komissio noudattaa nolletoleranssipolitiikkaa aloittamalla tarvittaessa rikkomusmenettelyt.

2. Palveludirektiivin taloudellisten vaikutusten maksimointi

Jäsenvaltioille jätetään direktiivissä harkintavaltaa monien sen täytäntöönpanoa koskevien näkökohtien toteutuksessa. Palveludirektiivin 15 artiklassa viitataan muun muassa oikeudellista muotoa, osakepääoman omistamista, määrällisiä tai alueellisia rajoituksia sekä hintoja koskeviin vaatimuksiin, joita jäsenvaltiot voivat pitää voimassa vain silloin, kun ne ovat oikeasuhteisia ja perusteltuja yleisen edun mukaisten pakottavien syiden vuoksi.

Jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä harkintavaltaa hyvin vaihtelevasti. Ne ovat usein päättäneet pitää tilanteen ennallaan sen sijaan, että ne asettaisivat kunnianhimoisempia tavoitteita palvelumarkkinoidensa avaamiseksi. Vaikka jäsenvaltioiden tekemät valinnat eivät aina riko palveludirektiiviä, kyseiset vaatimukset ovat omiaan jarruttamaan talouskasvua, minkä vuoksi jäsenvaltioiden olisi arvioitava niitä uudelleen Tämä todennäköisesti merkitsisi edistysaskelta lisäkasvutavoitteen saavuttamisessa.

Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi arvioitava uudelleen tapaa, jolla ne ovat käyttäneet harkintavaltaansa. Niiden olisi tutkittava ensisijaisesti yritysrakenteita ja pääomaomistusta rajoittavia vaatimuksia, jotka ovat esteenä itsenäisten ammatinharjoittajien tarjoamien palveluiden kehittämiselle. Monissa jäsenvaltioissa saavutetut tulokset ja meneillään olevat uudistukset osoittavat, että kyseisiin palveluihin voidaan soveltaa löyhempää sääntelyjärjestelmää heikentämättä palveluiden laatua tai ammatinharjoittajien riippumattomuutta.

Direktiivin 16 artiklassa oleva palveluiden tarjoamisen vapautta koskeva säännös edellyttää jäsenvaltioiden arvioivan niiden vaatimusten perusteltavuutta ja oikeasuhteisuutta, joita ne asettavat toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneille palveluntarjoajille näiden tarjotessa rajat ylittäviä palveluita niiden alueella. Yritykset ja ammatinharjoittajat, jotka tarjoavat palveluita rajojen yli, ovat edelleen aivan liian usein epävarmoja säännöistä, joita niihin sovelletaan. Mikä pahinta, niiden on toisinaan noudatettava käytännöllisesti katsoen kaikkia lakeja jäsenvaltiossa, jossa ne tarjoavat palveluita, sen lisäksi, että niiden on täytettävä kotijäsenvaltionsa lainsäädännön mukaiset velvoitteet. Kansallista lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön rajat ylittävää palvelutarjontaa koskevat palveludirektiivin säännöt, on parannettava oikeusvarmuuden tarjoamiseksi ja kaksinkertaisen sääntelyn lopettamiseksi.

Erityisesti vakuutusvelvoitteet voivat aiheuttaa ongelmia palveluntarjoajille. Ne koskevat monia toimintoja, ja niiden tarkoituksena on suojata palveluiden vastaanottajia. Osa näistä vaatimuksista on päällekkäisiä sijoittautumisjäsenvaltiossa jo noudatettavien vaatimusten kanssa, mikä kasvattaa yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Ongelmia pahentaa myös se, että vakuutuksenantajien löytäminen sijoittautumisjäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, jossa palvelu tarjotaan, voi olla erityisesti rakennus- ja matkailualoilla vaikeaa, kun palvelu tarjotaan rajojen yli.

Toimet

Komissio ja jäsenvaltiot järjestävät vuonna 2012 vertaisarvioinnin ja vaihtavat parhaita käytäntöjä siten, että pääpaino on yritysrakenteita ja pääomaomistusta rajoittavissa vaatimuksissa ja palveluiden tarjoamisen vapautta koskevassa lausekkeessa. Jäsenvaltioiden olisi sitouduttava tarkastelemaan näitä kysymyksiä koskevaa lainsäädäntöään perusteellisesti uudelleen. Näiden toimien tulokset arvioidaan vuoden 2013 puoliväliin mennessä.

Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki rajoitukset ja luvat, jotka eivät ole oikeutettuja direktiivin perusteella. Jäsenvaltioiden olisi tarkistettava erityisesti, ovatko palveluntarjoajille asetetut vaatimukset tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Niiden mahdollisesti jäljelle olevien rajoitusten osalta, jotka ovat oikeutettuja direktiivin perusteella, jäsenvaltioiden olisi arvioitava taloudellinen hyöty, joka saataisiin niiden poistamisesta, ja toteutettava tarvittavat toimet.

Komissio antaa ensisijaisia toimia koskevia maakohtaisia suosituksia vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla. Jos se on saavutettujen tulosten kannalta tarpeellista, komissio harkitsee uusien lainsäädäntöehdotusten tekemistä tietyistä kysymyksistä.

Jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimia sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) käytön lisäämiseksi. Komissio seuraa tiiviisti jäsenvaltioiden toimia ja avustaa niitä toimien toteutuksessa.

Komissio kannustaa vakuutusalaa kehittämään toimenpiteitä, jotta palveluntarjoajille annettaisiin riittävä vakuutussuoja myös silloin, kun ne tarjoavat palveluita muissa jäsenvaltioissa. Erityisesti useampaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden vakuutusyhtiöiden, jotka tekevät palvelutarjonnan kattavia vakuutussopimuksia, olisi tarjottava vakuutussuoja palveluntarjoajille, kun nämä tarjoavat rajat ylittäviä palveluita kyseisissä jäsenvaltioissa.

Komissio arvioi vakuutusalalla saavutettua edistymistä vuoden 2013 loppuun mennessä. Komissio pohtii vaihtoehtoisia ratkaisuja, muun muassa lainsäädäntöehdotusten tekemistä, sen mukaan, kuinka paljon alalla on edistytty tai onko sillä edistytty lainkaan.

3. Itsenäisten ammatinharjoittajien palvelut: sääntelykehyksen nykyaikaistaminen

Säänneltyjen ammattiryhmien lukumäärä on noin 800. Jäsenvaltioiden välillä on havaittu eroja itsenäisten ammatinharjoittajien palveluiden sääntelyssä. Hankalat ammattipätevyyden tunnustamismenettelyt pahentavat näiden erojen vaikutuksia. Eurooppa-neuvosto on korostanut, kuinka tärkeää on edistää ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista, vähentää säänneltyjen ammattien lukumäärää ja poistaa perusteettomat sääntelyesteet.[7] Näitä kysymyksiä tarkastellaan äskettäin tehdyssä ehdotuksessa ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin nykyaikaistamisesta. Jotta asia etenisi mahdollisimman nopeasti, komissio on antanut kahdeksalle jäsenvaltiolle maakohtaiset suositukset[8], joiden noudattamista tarkastellaan vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla.

Rajojen yli tarjottavien palveluiden osalta jäsenvaltioiden on direktiivin tarkistamista koskevan ehdotuksen mukaisesti yksilöitävä ja perusteltava selkeästi ne tapaukset, joissa ne haluavat käyttää poikkeuksellista mahdollisuutta tarkastaa palveluntarjoajien pätevyys ennen kuin nämä voivat tarjota palveluita.  Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava siitä, että vuotuinen ilmoitus, joka palveluntarjoajilta saatetaan vaatia, on voimassa koko kyseisen jäsenvaltion alueella. Näin voidaan karsia byrokratiaa ja lieventää ammatinharjoittajien epävarmuuden tunnetta. Ehdotuksen mukaisilla avoimuutta ja keskinäistä arviointia koskevilla järjestelmillä helpotetaan ongelmia, jotka johtuvat eroista ammattien sääntelyssä. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava kansallisella tasolla säänneltyjen ammattien harjoittajille asetettuja pätevyysvaatimuksia ja varattujen toimintojen soveltamisalaa.

Kun ehdotus on hyväksytty, komissio aikoo antaa aiheesta tiedonannon vuonna 2013. Tiedonannossa tarkastellaan maakohtaisten suositusten noudattamisen edistymistä ja muita kehitysnäkymiä siinä, miten jäsenvaltiot sääntelevät eri ammatteja.

Toimet

Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi hyväksyttävä ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin nykyaikaistamista koskeva ehdotus vuoden 2012 loppuun mennessä, kuten Eurooppa-neuvosto vaati lokakuussa 2011 pidetyssä kokouksessaan.

Komissio aikoo

- avustaa jäsenvaltioita itsenäisten ammatinharjoittajien palveluita koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla ja käynnistää samaan aikaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa prosessin, joka nopeuttaa asian etenemistä;

- antaa tarkistetun direktiivin hyväksymisen jälkeen vuonna 2013 tiedonannon, jossa tarkastellaan jäsenvaltioissa tapahtunutta edistymistä ja jolla pyritään helpottamaan direktiivin mukaista säänneltyjen ammattien keskinäistä arviointiprosessia.

4. Varmuus siitä, että palveludirektiivi hyödyttää kuluttajia

Kansalliset rajat ylittävän palvelutarjonnan helpottaminen ei yksin riitä, jotta aidot palveluiden sisämarkkinat toteutuisivat.  On yhtä tärkeää varmistaa, että palveluiden vastaanottajat voivat hyödyntää helposti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia.

Kuluttajien oikeuksien ja heidän sisämarkkinoita kohtaan tuntemansa luottamuksen lujittamiseksi palveludirektiivissä säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta poistaa sääntelyesteet, jotka haittaavat palveluiden vastaanottajia, jotka haluavat ostaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden palveluntarjoajien palveluita. Lisäksi palveludirektiivissä varmistetaan, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ostaessaan palveluita muissa jäsenvaltioissa. Tämä saadaan aikaan tiedotusvelvoitteilla, jotka koskevat sekä palveluntarjoajia että jäsenvaltioiden viranomaisia (esimerkiksi velvoite perustaa nk. 21 artiklan mukaisia elimiä, jotka avustavat kuluttajia). Lisäksi direktiivillä pyritään lopettamaan palveluntarjoajien noudattamat käytännöt, joilla ne estävät perusteettomasti muissa jäsenvaltioissa asuvia kuluttajia käyttämästä palveluitaan. Nk. syrjimättömyyslauseke on merkittävä edistysaskel, jonka avulla kuluttajille voidaan tarjota esteetön pääsy sisämarkkinoille.

Direktiivin 20 artiklassa kielletään palveluiden vastaanottajien syrjintä kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Tämä koskee toimitusten epäämisestä tai ehdoiltaan huonompia tarjouksia, kun näitä ei voida perustella objektiivisin perustein. Tämäntyyppisiä tilanteita ei pitäisi enää syntyä, jos jäsenvaltiot panevat 20 artiklan kokonaisuudessaan täytäntöön. 

Syrjimättömyyslausekkeessa edellytetään tapauskohtaista arviointia.[9] Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tapauksiin, joissa kuluttajilta veloitetaan suurempia maksuja kuin veloitettaisiin kotimaisesta maksutapahtumasta, kun he haluavat suorittaa maksun toisessa jäsenvaltiossa tarjotusta palvelusta euromääräisenä tilisiirtona tai suoraveloituksena. Kuluttajilta ei pitäisi periaatteessa enää evätä toimituksia sillä perusteella, että tavaroiden fyysinen toimittaminen toisessa jäsenvaltiossa olisi mahdotonta. Vastaavasti palveluntarjoajien ei pitäisi tukeutua pelkkiin maantieteellisiin seikkoihin noudattaakseen käytäntöjä, joiden tarkoituksena on jakaa EU:n sisämarkkinoilla sijaitsevia markkinoita keinotekoisesti kuluttajia haittaavalla tavalla.

Koska EU:ssa on edelleen esteitä, jotka haittaavat palveluiden tarjoamista rajojen yli, EU:n tasolla on meneillään hankkeita, joilla pyritään vähentämään esteitä ja parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa. Tällaisia hankkeita ovat yhteisen euromaksualueen loppuun saattaminen, valinnaista yhteistä eurooppalaista kauppalakia koskeva komission ehdotus, kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpano, ehdotus yhden palvelupisteen perustamisesta arvonlisäveron palautushakemusten käsittelyä varten, ehdotus vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamisesta kuluttajriitojen ratkaisua varten ja ehdotus EU:n laajuisen verkkofoorumin perustamisesta rajatylittävien kuluttajariitojen käsittelyä varten. Myöhemmin on tarkoitus käynnistää hanke, joka koskee tekijänoikeuksien sekä yksityistä ja reprograafista kopiointia koskevien maksujen kollektiivista hallinnointia.

Toimet

Jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle syrjimättömyyslausekkeen täytäntöönpanoa koskevien kansallisten säännösten soveltamisen valvonta.  Komissio tekee yhteistyötä syrjivää kohtelua koskevia valituksia käsittelevien kansallisten elinten ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen, että kuluttajat saavat täyden hyödyn sisämarkkinoista. Komissio aikoo muun muassa ehdottaa vuoden 2013 puoliväliin mennessä kohdennettuja toimia seuratakseen syrjimättömyyslausekkeen soveltamista ja toteuttaakseen korjaavia lainvalvontatoimia havaitessaan puutteita.

Komissio on esittänyt syrjimättömyyslauseketta koskevia alustavia selvennyksiä ja seuraa tiiviisti lausekkeen soveltamista. Vuoden 2013 loppuun mennessä on tarkoitus antaa erityistä lisäohjeistusta, joka perustuu jäsenvaltioiden kokemuksiin kyseisen säännöksen täytäntöönpanosta. Ohjeissa otetaan huomioon sääntelyn alalla tapahtunut kehitys palveluitaan rajojen yli tarjoavien yritysten toimintaa haittaavien jäljellä olevien esteiden poistamisessa.

Komissio aloittaa välittömästi yhteistyön yritysten kanssa esimerkiksi etujärjestöjen ja kauppakamarien välityksellä lisätäkseen avoimuutta ja tukeakseen toimia, joilla varmistetaan, että asiakkaat voivat tehdä ostoksia rajojen yli sisämarkkinoilla. Komissio auttaa tiettyjen alojen palveluntarjoajia ottamaan käyttöön laatuopimuksia, joilla palveluntarjoajat sitoutuvat tarjoamaan palveluitaan rajojen yli tietyin ehdoin.  Komissio arvioi tilanteen edistymistä vuoden 2013 puoliväliin mennessä.

Komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä antaakseen kuluttajille tietoa palveludirektiivin mukaisista sisämarkkinaoikeuksista. Kuluttajille suunnattu tiedotuskampanja järjestetään vuonna 2013 Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoden puitteissa.

5. Sisämarkkinasääntöjen käytännön toimivuuden varmistaminen

Palveludirektiiviä ei sovelleta erillään muusta lainsäädännöstä. Sen vaikutukset saadaan maksimoitua vain silloin, kun sitä sovelletaan johdonmukaisesti yhdessä muiden sisämarkkinadirektiivien kanssa. Tämä on erityisen tärkeää ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien direktiivien tapauksessa.

Monissa jäsenvaltioissa noudatettavat ammattipätevyyden tunnustamista koskevat menettelyt ovat pitkäkestoisia ja hankalia.

Rajat ylittäviä palveluita tarjotaan yhä laajemmin verkossa. Huolimatta siitä, että tilannetta on saatu yksinkertaistettua palveludirektiivillä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevalla direktiivillä, markkinoilla on edelleen esteitä.

Toimet

Jäsenvaltioiden on sitouduttava yhdenmukaistamaan lainsäädäntönsä ja menettelynsä kaikilta osin ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien direktiivien kanssa. Kansallisessa lainsäädännössä on otettava kokonaisuudessaan huomioon näiden direktiivien yhteisvaikutukset. Tarvittavat mukautukset on tehtävä mahdollisimman nopeasti.

Komissio seuraa tiiviisti direktiivien soveltamista ja erityisesti niiden samanaikaista soveltamista varmistaakseen, että niiden käytännön tulokset ovat myönteiset palveluntarjoajien kannalta. Komissio aloittaa tarvittaessa rikkomusmenettelyt.

6. Alakohtaiset tarpeet

Suorituskykytesteissä[10] on tietyillä aloilla havaittu kasvua haittaavia pullonkauloja, joihin on puututtava.

6.1 Erikoistumista edellyttävät palvelut: vastavuoroisen tunnustamisen käytännön toteutus

Rajojen yli tarjottaville erikoistumista edellyttäville palveluille saatetaan asettaa EU:n alakohtaisissa säännöissä vaatimuksia, joiden mukaan asiantuntijoiden on hankittava lupa toimintoihin, jotka liittyvät jäähdytyslaitteissa käytettävään fluorikaasuun (F-kaasu), rakennusten energiatehokkuuteen tai jätehuoltoon sekä liikenteeseen. Asiantuntijoihin sovellettavan akkreditointijärjestelmän mukaista akkreditointitodistusten vastavuoroista tunnustamista helpotetaan asetuksella (EY) N:o 765/2008. Olisi varmistettava, että asetuksen vaikutukset saadaan maksimoitua.

Kun EU:n alakohtaisessa lainsäädännössä säädetään kansallisen tason lupa- tai akkreditointijärjestelmistä, olisi varmistettava, että valtuutetut tai akkreditoidut palveluntarjoajat voivat harjoittaa toimintaa muissa jäsenvaltioissa kotijäsenvaltiossaan saadun luvan tai akkreditoinnin perusteella.

Toimet

Komissio pyrkii varmistamaan, että tulevat alakohtaiset lainsäädäntöehdotukset, joilla perustetaan erikoistumista edellyttäviä palveluita tarjoaviin asiantuntijoihin sovellettavia lupajärjestelmiä, sisältävät useammin vastavuoroista tunnustamista koskevia säännöksiä.

Soveltaessaan voimassa olevaa alakohtaista lainsäädäntöä jäsenvaltioiden on noudatettava kaikilta osin SEUT-sopimuksen 56 artiklaa ja EU:n lainsäädäntöä, jolla helpotetaan muista jäsenvaltioista tulevien asiantuntijoiden palvelutarjontaa (esimerkiksi ammattipätevyyden tunnustamista koskeva direktiivi, kun on kyse säännellystä ammatista, tai soveltuvin osin akkreditointiasetusta (EY) N:o 765/2008). Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jotta niiden olisi helpompi tarkkailla vaatimusten noudattamista muissa jäsenvaltioissa.

Teknisiä standardeja olisi yhtenäistettävä laajemmin erityisesti EU:n standardointijärjestelmien (CEN) avulla aloilla, joilla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä, kuten rakennusten energiatehokkuuden sertifioinnin alalla.

6.2 Kuluttajansuojalainsäädäntö

Huomattava osa EU:n voimassa olevasta kuluttajansuojasäännöstöstä on laadittu yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatteen perusteella. Jäsenvaltiot ovat hyvin usein antaneet yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevia sääntöjä tiukempia sääntöjä aloilla, joilla noudatetaan yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatetta. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa palveluntarjoajille saatetaan asettaa hyvin erilaisia vaatimuksia riippuen siitä, missä ne haluavat tarjota palveluitaan. Tämä voi vääristää sisämarkkinoiden toimintaa. Komissio voi puuttua tähän tilanteeseen kahdella tavalla: nostamalla yhdenmukaistamisen tasoa jopa sataan prosenttiin, kuten tehtiin äskettäin kuluttajien oikeuksien koskevan direktiivin kanssa ja kuten yleisessä tietosuoja-asetuksessa ehdotettiin tammikuussa 2012, tai muuttamalla yhdenmukaistaminen vapaaehtoiseksi, kuten valinnaista yhteistä euroopalaista kauppalakia koskevassa ehdotuksessa esitettiin lokakuussa 2011. Menetelmät täydentävät toisiaan, ja niitä olisi käytettävä säännöstön tilanteen, toissijaisuusperiaatteen noudattamistarpeen ja kyseiseen tapaukseen liittyvien yleisten etunäkökohtien mukaan. Lisäksi menetelmissä olisi otettava huomioon tarve varmistaa kuluttajansuojan korkea taso erityisesti verkkopalveluiden tarjonnassa.

Toimet

Komissio pyrkii nopeuttamaan lainsäädäntömenettelyitä, jotka koskevat palveluiden sisämarkkinoiden kannalta olennaisen tärkeitä kuluttajiin vaikuttavia toimenpiteitä.

Tehdessään uusia lainsäädäntöehdotuksia komissio pyrkii tarvittaessa varmistamaan, että yhdenmukaistamisen tasoa nostetaan EU:n tulevassa kuluttajansuojalainsäädännössä.  Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista, jotta sisämarkkinoiden vaikutukset saadaan maksimoitua.

Kuten Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelman[11] matkailualaa koskeneessa osiossa ilmoitettiin, komissio aikoo esittää vuoden 2013 alkupuoliskolla matkapakettidirektiivin ajantasaistamista koskevan ehdotuksen, jonka tarkoituksena on erityisesti yhdenmukaistaa entisestään verkkopalvelutarjontaa koskevia kansallisia lakeja.

Siltä osin kuin kuluttajansuojalainsäädännössä noudatetaan yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatetta komissio tekee yhteistyötä kansallisten lainvalvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen, että EU:n kaikki kuluttajasäännökset pannaan asianmukaisesti, johdonmukaisesti ja kattavasti täytäntöön ja että täytäntöönpanossa otetaan riittävässä määrin huomioon sisämarkkinaoikeudet ja -säännöt.

6.3 Vähittäiskaupan ja liike-elämän palvelut: erityisaloitteet

Vähittäiskaupan alan suorituskyky kärsii monista ongelmista, joista monet otettiin esille kaupan ja jakelun markkinaseurantaa käsittelevässä kertomuksessa[12] ja joihin myös Euroopan parlamentti on kiinnittänyt huomiota[13]. Alan taloudellisen merkityksen vuoksi komissio valmistelee parhaillaan vähittäiskauppa-alan toimintasuunnitelmaa, jossa esitellään EU:n vähittäiskauppa-alalla tulevina vuosina noudattama strategia.

Liike-elämän palvelut on luokiteltu yhdeksi niistä palvelualoista, joiden tuottavuutta voitaisiin parantaa tuntuvasti. Kuten sisämarkkinoiden toimintasuunnitelmassa ja tiedonannossa Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka ilmoitettiin, komissio aikoo perustaa yritystoimintaan liittyviä palveluita käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on tutkia tällä erityisalalla havaittuja puutteita. Ryhmä keskittyy tarkastelemaan seuraavia neljää liike-elämän palveluiden erityisalaa: i) markkinointi ja mainonta, ii) kiinteistöjen hoito, iii) tekniset ja insinööripalvelut sekä iv) suunnittelupalvelut. Ryhmä keskittyy tarkastelemaan erityisesti EU:n liike-elämän palveluiden ja tehdasteollisuuden välisiä yhteyksiä sekä sellaisten vapaaehtoisten eurooppalaisten standardien kehittämistä, joilla voidaan mahdollisesti parantaa palveluiden laatua ja eri jäsenvaltioissa toimivien palveluntarjoajien tarjoamien palveluiden vertailtavuutta.

Toimet

Komissio antaa vuonna 2012 eurooppalaisen vähittäiskauppa-alan toimintasuunnitelman, jossa esitellään EU:n alalla noudattama strategia.

Komissio perustaa viimeistään syksyllä 2012 yritystoimintaan liittyviä palveluita käsittelevän korkean tason työryhmän, jonka tehtävänä on tutkia tällä alalla havaittuja puutteita.

7. Toisen sukupolven keskitettyjen asiointipisteiden kehittäminen

Keskitetyillä asiointipisteillä pyritään helpottamaan palveluntarjoajien toimintaa tarjoamalla niille yhteyspiste, josta ne voivat saada kaikki tarvitsemansa tiedot, ja mahdollistamalla kaikkien tarvittavien hallinnollisten menettelyiden suorittaminen verkossa. Asiointipisteet helpottavat myös tietoon perustuvien päätösten tekoa palveluita ostettaessa. Asiointipisteet antavat palveluiden vastaanottajille olennaisia tietoja, kuten toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot ja riita-asioissa käytettävissä olevat yleiset oikeussuojakeinot.

Keskitettyjen asiointipisteiden tärkeimpien palvelualojen noudattamista säännöistä antamien tietojen käyttäjäystävällisyydessä on kuitenkin suuria eroja.

Monet asiointipisteet antavat tietoa vähintään yhdellä vieraalla kielellä, mikä on suuri etu palveluntarjoajien kannalta. Monia hallinnollisia menettelyitä ei kuitenkaan ole vielä viety verkkoon, ja vaikka ne olisivatkin saatavilla kansallisella tasolla, ne ovat usein ulkomailla sijaitsevien käyttäjien saavuttamattomissa.

Näiden puutteiden poistaminen on erittäin tärkeää, kuten myös se, että keskitetyt asioinpisteet toimivat kuluttajien hyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioilla on vielä ratkaistavana suuria haasteita, jotta ne saisivat yksinkertaistettua ja sujuvoitettua entisestään menettelyitä sekä lisättyä taustajärjestelmien integrointia ja tarvittavia teknisiä mukautuksia erityisesti rajat ylittävän käytön turvaamiseksi. On myös tärkeää, että yrityksille annetaan tietoa keskitettyjen asiointipisteiden olemassaolosta ja niiden hyödyllisyydestä.

Toimet

Jäsenvaltioiden on muutettava pikaisesti keskitetyt asiointipisteensä palveludirektiivin vaatimusten mukaisiksi.

Jäsenvaltioita kehotetaan kehittämään vuoden 2014 loppuun mennessä komission avustamina toisen sukupolven keskitettyjä asiointipisteitä, joiden olisi (1) katettava kaikki menettelyt yritystoiminnan kaikissa vaiheissa, (2) oltava monikielisiä ja (3) oltava käyttäjäystävällisempiä. Komissio sopii jäsenvaltioiden kanssa toisen sukupolven keskitettyjä asiointipisteitä koskevista kriteereistä keskitettyjä asiointipisteitä koskevassa sopimuksessa.

Komissio käynnistää vuonna 2013 keskitettyjä asiointipisteitä koskevan tiedotuskampanjan, koordinoi jäsenvaltioiden toimintaa keskitettyjen asiointipisteiden verkkonäkyvyyden parantamiseksi ja tekee yhteistyötä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa parantaakseen yritysten tietämystä keskitetyistä asiointipisteistä ja edistääkseen niiden käyttöä.

 III.  Päätelmät

Palvelut ovat Euroopan talouden moottori. Yhdennetymmät ja toimivammat palveluiden sisämarkkinat ovat keskeisessä asemassa EU:n talouden elpymisen vauhdittamisessa.

Kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet mittavia toimia palveludirektiivin panemiseksi täytäntöön. Ne ovat poistaneet monia perusteettomia esteitä ja nykyaikaistaneet palveluihin sovellettavaa sääntelykehystään. Tämä vauhdittaa EU:n talouden kasvua.

Palvelualalalla on kuitenkin edelleen monia esteitä, jotka haittaavat alan kasvua ja uusien työpaikkojen luomista. Kasvua on mahdollista kiihdyttää, jos EU:ssa toteutetaan välittömästi toimia täyden hyödyn saamiseksi palveludirektiivistä.

Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamista koskevan tiedonannon mukaisesti toimet olisi keskitettävä jo olemassa olevien järjestelmien toimivuuden parantamiseen. Tässä tiedonannossa ehdotetaan tapoja maksimoida palveludirektiivin taloudelliset vaikutukset erityisesti niillä palvelualoilla, joiden taloudellinen merkitys on huomattava.

– Jäsenvaltioiden olisi asetettava kunnianhimoisempia tavoitteita suhteessa palveludirektiiviin. Kaikkien jäljellä olevien esteiden taloudellisista vaikutuksista olisi laadittava perusteellinen arviointi.

– Komissio on esittänyt ehdotuksen itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuutta koskevan lainsäädäntökehyksen nykyaikaistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä se pikaisesti.

– Sisämarkkinoiden on toimittava kuluttajien hyödyksi. Yritysten ei pitäisi jakaa sisämarkkinoita keinotekoisesti, sillä siitä aiheutuu haittaa palveluiden vastaanottajille.

– Muita sisämarkkinasäädöksiä, kuten ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevia direktiivejä, olisi sovellettava yhtenäisesti palveludirektiivin kanssa. Unionin lainsäädäntöä olisi tarvittaessa nykyaikaistettava, jotta se vastaisi kaikkien palveluiden tarpeita ja jotta voitaisiin varmistaa, että se toimii käytännössä tehokkaasti sekä palveluntarjoajien että palveluiden vastaanottajien kannalta.

– Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä keskitettyjä asiointipisteitä, jotka toimivat täysimittaisina sähköisen hallinnon välineinä ja vastaavat riittävässä määrin palveluntarjoajien ja palveluiden vastaanottajien tarpeita.

Tämä edellyttää, että kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sitoutuvat asettamaan vaadittujen toimien toteutuksen määräaikaan mennessä ehdottomaksi painopisteeksi. Komissio luo kumppanuuksia jäsenvaltioiden kanssa saadakseen aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja palvelualalla ja seuraa tiiviisti tilanteen edistymistä vuotuisessa kasvuselvityksessään.

Liite 1  - Palvelualaan sovellettava EU:n lainsäädäntö

|| Palveludirektiivin (2006/123/EY) kattamat tärkeimmät alat

|| · Liike-elämän palvelut, mukaan lukien itsenäisten ammatinharjoittajien (asianajajat, arkkitehdit, tilintarkastajat, veroneuvojat, konsulttitoimistot, viestintä- ja markkinointitoimistot, patenttiasiamiehet, sertifiointiyksiköt, urheilualan välittäjät, taide-alan managerit, rekrytointitoimistot, tulkit, eläinlääkärit, maanmittausinsinöörit jne.) tarjoamat palvelut · Rakennusalan palvelut ja käsiteollisuustoiminta · Vähittäiskauppa · Kiinteistöala · Matkailu (hotellit, ravintolat, kahvilat, matkatoimistot, turistioppaat jne.) · Yksityinen koulutus

Palvelualat || Alaan sovellettavat tärkeimmät EU:n säädökset

Energia || Maakaasun sisämarkkinat · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta Sähkön sisämarkkinat · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) Kaasun sisämarkkinat · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Finanssipalvelut || Finanssipalveluiden toimintasuunnitelma ja sen jatkotoimet (Direktiivi 2006/43/EY, direktiivi 2006/46/EY, direktiivi 2007/63/EY, direktiivi 2007/44/EY,  direktiivi 2009/14/EY, direktiivi 2007/36/EY, direktiivi 2007/64/EY, direktiivi 2009/111/EY, direktiivi 2009/44/EY, direktiivi 2010/76/EU, direktiivi 2009/49/EY, direktiivi 2011/61/EU ja direktiivi 2011/89/EU)

Terveydenhuolto || · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta

Postipalvelut || · Direktiivi 97/67/EY · Direktiivi 2002/39/EY · Direktiivi 2008/06/EY

Telepalvelut || · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla, sellaisena kuin se on muutettuna  25 päivänä marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä, sellaisena kuin se on muutettuna  25 päivänä marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/24/EY ja direktiivillä 2009/136/EY

Liikenne || Maantieliikenne · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta Meriliikenne · Neuvoston asetus (ETY) N:o 4055/86, annettu 22 päivänä joulukuuta 1986, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa · Neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) Rautatieliikenne · Neuvoston direktiivi 91/440/ETY, annettu 29 päivänä heinäkuuta 1991, yhteisön rautateiden kehittämisestä, EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25 · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta Lentoliikenne · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä · Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla Sisävesiliikenne · Neuvoston asetus (EY) N:o 1356/96, annettu 8 päivänä heinäkuuta 1996, jäsenvaltioiden väliseen sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen sovellettavista yhteisistä säännöistä palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi tällaisessa liikenteessä · Neuvoston asetus (ETY) N:o 3921/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä

|| Alat, jotka eivät sinänsä kuulu EU:n johdetun oikeuden soveltamisalaan

|| · Uhkapelit · Toiminta, joka liittyy julkisen vallan käyttöön (perussopimuksen 51 artikla) · Yksityiset turvallisuuspalvelut · Notaarit ja haastemiehet · Taksit ja satamapalvelut

Liite II – Luettelo toimista ja niiden aikatauluista

Toimintalohkot || Toimet || Aikataulu

1. Nollatoleranssi-politiikka suhteessa velvoitteiden laiminlyöntiin || Ø Jäsenvaltiot saattavat lainsäädäntönsä täysin palveludirektiivin mukaiseksi. Ø Komissio noudattaa nolletoleranssipolitiikkaa aloittamalla tarvittaessa rikkomusmenettelyt, erityisesti painopistealoilla. || Välittömästi Välittömästi

2. Palveludirektiivin taloudellisten vaikutusten maksimointi || Ø Komissio käynnistää vertaisarvioinnin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa painopistealoilla sovellettavan erityislainsäädännön arvioimiseksi uudelleen. Ø Jäsenvaltiot poistavat kaikki jäljellä olevat perusteettomat tai epäsuhtaiset rajoitukset ja arvioivat perusteltujen vaatimusten poistamisesta saatavaa taloudellista hyötyä. Ø Jäsenvaltiot toteuttavat ensisijaisia toimia, jotka perustuvat EU-ohjausjaksolla annettaviin maakohtaisiin suosituksiin. Ø Jäsenvaltiot tehostavat toimia sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) käytön lisäämiseksi. Ø Komissio tekee yhteistyötä vakuutusalan kanssa varmistaakseen, että palveluntarjoajat saavat riittävän vakuutussuojan myös silloin, kun ne toimivat muissa jäsenvaltioissa. Ø Komissio arvioi saavutettua edistymistä ja pohtii vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. || Käynnistys vuonna 2012 Tuloksia arvioidaan vuoden 2013 puolivälissä Välittömästi Alkaen vuodesta 2012 Välittömästi Välittömästi Vuoden 2013 loppuun mennessä

3. Itsenäisten ammatin-harjoittajien palveluita koskevan sääntelykehyksen nykyaikaistaminen || Ø Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ehdotuksen nykyaikaistetuksi ammattipätevyyden tunnustamista koskevaksi direktiiviksi. Ø Komissio avustaa jäsenvaltioita itsenäisten ammatinharjoittajien palveluita koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla. Ø Komissio antaa tiedonannon, jolla helpotetaan säänneltyjen ammattien keskinäistä arviointia. || Ennen vuoden 2012 loppua Vuosina 2012–2013 Vuonna 2013

4. Varmuus siitä, että palvelu-direktiivi hyödyttää kuluttajia || Ø Jäsenvaltiot valvovat syrjimättömyyslausekkeen täytäntöönpanoa koskevien kansallisten säännösten soveltamista. Ø Komissio ehdottaa kohdennettuja toimia seuratakseen syrjimättömyyslausekkeen soveltamista ja toteuttaakseen toimia havaitessaan puutteita. Ø Komissio antaa 20 artiklan soveltamista koskevaa erityistä lisäohjeistusta. Ø Komissio tekee yhteistyötä yritysten kanssa varmistaakseen, että asiakkaat voivat tehdä ostoksia rajojen yli. Ø Komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä antaakseen kuluttajille tietoa palveludirektiivin mukaisista sisämarkkinaoikeuksista tiedotuskampanjassa, joka järjestetään Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoden puitteissa. || Välittömästi Vuoden 2013 puolivälissä Vuoden 2013 lopussa Välittömästi Edistymistä arvioidaan vuoden 2013 puolivälissä Vuonna 2013

5. Sisämarkkina-sääntöjen käytännön toimivuuden varmistaminen || Ø Jäsenvaltiot yhdenmukaistavat lainsäädäntönsä ja menettelynsä kaikilta osin ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien direktiivien kanssa. Ø Komissio seuraa tiiviisti näiden direktiivien soveltamista ja käyttää tarvittaessa rikkomusmenettelyitä. || Välittömästi Välittömästi

6. Alakohtaiset tarpeet 6.1 Vastavuoroinen tunnustaminen erikoistumista edellyttävien palveluiden tapauksessa 6.2 Kuluttajansuoja-lainsäädäntö: laajempi yhden-mukaistaminen tietyillä aloilla 6.3 Vähittäiskaupan ja liike-elämän palvelut: erityisaloitteet || Ø Komissio varmistaa perussopimuksen mukaisten vapauksien täysimääräiset vaikutukset pyrkimällä lisäämään vastavuoroista tunnustamista koskevien säännösten määrää tulevissa alakohtaisissa lainsäädäntöehdotuksissa, joilla perustetaan erikoistumista edellyttäviä palveluita tarjoaviin asiantuntijoihin sovellettavia lupajärjestelmiä. Ø Jäsenvaltiot soveltavat kaikilta osin EU:n lainsäädäntöä, jossa edellytetään muista jäsenvaltioista tulevien asiantuntijoiden hyväksyntää, ja hyödyntävät sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jotta niiden olisi helpompi tarkkailla vaatimusten noudattamista muissa jäsenvaltioissa. Ø Teknisiä standardeja yhtenäistetään laajemmin erityisesti EU:n standardointijärjestelmien (CEN) avulla aloilla, joilla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Ø Komissio pyrkii tarvittaessa varmistamaan, että yhdenmukaistamisen tasoa nostetaan EU:n tulevassa kuluttajansuojalainsäädännössä. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista, jotta sisämarkkinoiden vaikutukset saadaan maksimoitua. Ø Komissio tarkastelee uudelleen matkapakettidirektiiviä. Ø Komissio tekee yhteistyötä kansallisten lainvalvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen, että EU:n kaikki kuluttajasäännökset pannaan asianmukaisesti, johdonmukaisesti ja kattavasti täytäntöön ja että täytäntöönpanossa otetaan riittävässä määrin huomioon sisämarkkinaoikeudet ja -säännöt. Ø Komissio antaa eurooppalaisen vähittäiskauppa-alan toimintasuunnitelman, jossa esitellään EU:n alalla noudattama strategia. Ø Komissio aikoo perustaa yritystoimintaan liittyviä palveluita käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on tutkia tällä alalla havaittuja puutteita. || Tulevien ehdotusten tekoajankohtana Välittömästi Meneillään Tulevien ehdotusten tekoajankohtana Vuonna 2012 Vuoden 2013 alkupuolella Vuonna 2012 Syksyllä 2012

7. Toisen suku-polven keskitettyjen asiointipisteiden kehittäminen || Ø Jäsenvaltiot saattavat keskitetyt asiointipisteensä täysin palveludirektiivin mukaisiksi. Ø Jäsenvaltiot kehittävät toisen sukupolven keskitettyjä palvelupisteitä, jotka (1)  kattavat kaikki menettelyt yritystoiminnan kaikissa vaiheissa, (2) ovat monikielisiä ja (3) ovat käyttäjäystävällisempiä. Komissio sopii jäsenvaltioiden kanssa toisen sukupolven keskitettyjä asiointipisteitä koskevista kriteereistä keskitettyjä asiointipisteitä koskevassa sopimuksessa. Ø Komissio käynnistää keskitettyjä asiointipisteitä koskevan tiedotuskampanjan, koordinoi jäsenvaltioiden toimintaa keskitettyjen asiointipisteiden verkkonäkyvyyden parantamiseksi ja tekee yhteistyötä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa parantaakseen yritysten tietämystä keskitetyistä asiointipisteistä ja edistääkseen niiden käyttöä. || Välittömästi Vuosina 2012–2014 Vuonna 2013

[1]       Komission tutkimus Economic Impact of the Services Directive: a first assessment following implementation, julkaistu verkkosivustolla osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/economic_paper/2012/index_en.htm.

[2]       Luku 2,6 prosenttia sisältää edellä mainitun 0,8 prosentin lisävaikutuksen EU:n BKT:hen ja enintään 1,8 prosentin lisähyödyn suhteessa BKT:hen. Tämä 1,8 prosentin hyöty voitaisiin saavuttaa kunnianhimoisemmassa skenaariossa, jonka mukaan jäsenvaltiot poistaisivat lähes kaikki rajoitukset.

[3]       Eurooppa-neuvoston jäsenten julkilausuma, 30. tammikuuta 2012.

[4]       Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Detailed information on the implementation of Directive 2006/123/EC on services in the internal market ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja Results of the performance checks of the internal market for services (construction, business services and tourism).

[5]       KOM(2012) 299, Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen, 30. toukokuuta 2012.

[6]       Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja Detailed information on the implementation of Directive 2006/123/EC on services in the internal market.

[7]       Eurooppa-neuvoston päätelmät, maaliskuu 2012.

[8]       KOM(2012) 299, 30. toukokuuta 2012.

[9]       Lisätietoja on saatavilla komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, jossa annetaan ohjeita palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2006/123/EY 20 artiklan 2 kohdan soveltamisesta.

[10]     Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Results of the performance checks of the internal market for services (construction, business services and tourism).

[11]     Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua, KOM(2012) 225 lopullinen.

[12]     Kaupan ja jakelun markkinaseuranta – Kaupan ja jakelun alan sisämarkkinoiden tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen vuoteen 2020 mennessä, KOM(2010) 355.

[13]     Kesäkuun 1. päivänä 2011 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisestä (2010/2109(INI).