LIITE

NEUVOSTON PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Komissio hyväksyi 2. syyskuuta 2009 ehdotuksen päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY muuttamisesta.

Euroopan parlamentti vahvisti 18. toukokuuta 2010 ensimmäisen käsittelyn kantansa päätöksen hyväksymiseksi. Neuvosto ei voinut hyväksyä parlamentin kantaa ja vahvisti siten ensimmäisen käsittelyn kantansa 8. maaliskuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan mukaisesti.

II   EHDOTUKSEN TAVOITE

Ehdotuksen tavoitteena on edistää EU:n yhteisen uudelleensijoittamisohjelman laatimista. Kun komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 2. syyskuuta 2009 annetussa tiedonannossa EU:n yhteisen uudelleensijoittamisohjelman perustamisesta esitetään ohjelman poliittinen viitekehys ja johtavat periaatteet, ehdotuksessa puolestaan ehdotetaan järjestelmää uudelleensijoittamista koskevien EU:n yhteisten painopisteiden määrittämiseksi vuosittain. EU:n yhteisen uudelleensijoittamisohjelman luominen auttaisi koordinoimaan paremmin EU:n toimintatapaa uudelleensijoittamisessa ja kannustaisi useampia jäsenvaltioita aloittamaan uudelleensijoittamistoimet.

III   NEUVOSTON ENSIMMÄISEN KÄSITTELYN KANNAN ERITTELY

Yleistä

Neuvottelut käytiin toimintapoliittisessa viitekehyksessä, jonka perustana olivat Haagin ohjelma, jossa vahvistettiin oikeus- ja sisäasioiden alan tavoitteet ja välineet vuosiksi 2005–2010, ja sitä seuraava Tukholman ohjelma, joka kattaa vuodet 2010–2014. Eurooppa-neuvosto ilmaisi molemmissa tapauksissa sitoutuneisuutensa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän edelleen kehittämiseen muuttamalla lainsäädäntökehystä ja vahvistamalla käytännön yhteistyötä. Neuvosto korosti myös, että on tärkeää kehittää turvapaikkapolitiikan ulkoista ulottuvuutta tekemällä yhteistyötä alkuperämaiden ja -alueiden kanssa. Eurooppa-neuvosto kehotti Haagin ohjelmassa kehittämään EU:n alueellisia suojeluohjelmia, joihin kuuluisi muun muassa yhteinen uudelleensijoittamisohjelma jäsenvaltioille, jotka haluavat osallistua siihen. Eurooppa-neuvosto kannusti Tukholman ohjelmassa jäsenvaltioita osallistumaan vapaaehtoisesti EU:n yhteiseen uudelleensijoittamisohjelmaan ja lisäämään uudelleensijoitettujen pakolaisten lukumäärää.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen, mutta Irlanti ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

Keskeiset kysymykset

Neuvoston, parlamentin ja komission edustajat ovat olleet yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista annetun yhteisen julistuksen (1) mukaisesti yhteydessä toisiinsa, jotta ehdotuksesta päästäisiin yhteisymmärrykseen siinä vaiheessa, kun neuvosto vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantansa. Kummankin toimielimen kantojen yhteensovittamiseksi ja ottaen huomioon yhteydenpidon aikana saavutettu yhteisymmärrys neuvosto hyväksyy ehdotuksen päätökseksi Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY muuttamisesta.

EU:n yhteisten painopisteiden määrittäminen (1 artiklan 1 kohdan a alakohta)

Neuvoston ja parlamentin epävirallisten keskustelujen tuloksena neuvosto muuttaa komission ehdotusta luetteloimalla päätöksessä uudelleensijoittamista koskevat painopisteet toisin kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa, jonka mukaan EU:n yhteiset uudelleensijoittamista koskevat painopisteet määriteltäisiin vuosittain komiteamenettelyä käyttäen. Koska nykyinen Euroopan pakolaisrahasto on voimassa vuoden 2013 loppuun, jäljellä on enää yksi ohjelmavuosi. Siksi onkin perusteltua, että tässä päätöksessä luetellaan painopisteet vain täksi yhdeksi vuodeksi ja järjestelmä uudelleensijoittamista koskevien EU:n yhteisten painopisteiden määrittelemiseksi vahvistetaan välineessä, jolla perustetaan uusi rahasto vuosiksi 2014–2020.

Neuvoston kannassa säädetään ohjelmavuoden 2013 osalta, että jäsenvaltioiden on annettava 1. toukokuuta 2012 mennessä komissiolle arvio niiden henkilöiden lukumäärästä, jotka ne aikovat uudelleensijoittaa vuoden 2013 kuluessa päätöksessä esitettyjen painopisteiden mukaisesti. Koska neuvoston kannassa ei esitetä järjestelmää uudelleensijoittamista koskevien painopisteiden määrittämiseksi vuosittain, kaikki vuosittaiseen ohjelmasuunnitteluun liittyvät komission ehdotuksen säännökset menettävät merkityksensä.

Uudelleensijoittamista koskevat EU:n yhteiset painopisteet vuodeksi 2013 (1 artiklan 1 kohdan a alakohta, johdanto-osan kappale 3, 4 ja 5)

Neuvoston kannassa vahvistetut uudelleensijoittamista koskevat EU:n yhteiset painopisteet vuodeksi 2013 koskevat alueellisen suojeluohjelman kohdemaasta tai -alueelta tulevia henkilöitä, erityiseen heikossa asemassa olevaan ryhmään kuuluvia henkilöitä tai tietystä maasta tai tietyltä alueelta tulevia pakolaisia. Kaksi ensimmäistä painopisteryhmää on määritelty yleisiksi, ja ne ovat lähellä Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 tehdyn päätöksen 573/2007/EY 13 artiklan 3 kohdassa esitettyjä ryhmiä. Päätökseen N:o 573/2007/EY verrattuna neuvoston kannassa luetteloon on lisätty seuraavat heikossa asemassa olevat ryhmät: väkivallasta ja kidutuksesta henkiin jääneet sekä henkilöt, jotka tarvitsevat kiireellisesti uudelleensijoituspaikan oikeudelliseen tai fyysiseen suojeluun liittyvien tarpeiden vuoksi. Tämä lisäys on perusteltu, sillä molemmat henkilöryhmät kuuluvat myös UNHCR:n uudelleensijoittamista koskeviin painopisteisiin.

Kolmannen painopisteryhmän muodostavat EU:n yhteiset uudelleensijoittamista koskevat erityiset painopisteet vuodeksi 2013. Luettelo näistä painopisteistä on tämän päätöksen liitteessä. Kuten johdanto-osan kappaleessa 3 selvitetään, tämä luettelo EU:n yhteisistä erityisistä painopisteistä vuodeksi 2013 on laadittu UNHCR:n uudelleensijoittamisperusteiden ja UNHCR:n vuotuisen uudelleensijoittamista koskevan ennusteen mukaisesti ja ottaen huomioon, milloin EU:n yhteisellä toiminnalla olisi merkittävää vaikutusta suojelutarpeen täyttämisessä.

Neuvoston kannassa tekstiin on lisätty myös johdanto-osan kappale 5, joka on päivitetty versio Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY johdanto-osan kappaleesta 26. Neuvoston kannassa johdanto-osan kappaleessa 5 päivitetään nykyisiä alueellisten suojeluohjelmien kohdemaita tai -alueita koskevat tiedot.

Kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohti myönnettävä kiinteä summa (1 artiklan 1 kohdan b alakohta, johdanto-osan kappale 6)

Parlamentin kanssa käytyjen epävirallisten keskustelujen tuloksena neuvoston kannassa on muutettu komission ehdotusta ehdottamalla, että rahastosta maksettava kiinteä summa kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohti on korkeampi, kun on kyse sellaisista jäsenvaltioista, jotka eivät vielä ole käyttäneet rahastoa tähän tarkoitukseen. Kun Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY 13 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot saavat kiinteän 4 000 euron summan kutakin päätöksessä asetettujen painopisteiden mukaisesti uudelleensijoitettua henkilöä kohden, neuvoston kannassa säädetään 6 000 euron summasta kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohden niille jäsenvaltioille, jotka saavat rahastosta tämän kiinteän summan ensimmäistä kertaa, ja 5 000 euron summasta niille jäsenvaltioille, jotka ovat saaneet rahastosta kiinteän summan vain kerran aikaisemmin. Tämän muutoksen tarkoituksena on kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole aloittaneet uudelleensijoittamisohjelmiaan, käynnistämään ne.

Johdanto-osan kappaleen 2 lisäys

Neuvoston kannassa muutetaan komission ehdotusta lisäämällä johdanto-osaan kappale 2. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja ilmoitti pysyvien edustajien komitean puheenjohtajalle 10. helmikuuta 2012 osoittamassaan kirjeessä (asiak. 6370/12) suosittelevansa valiokunnan jäsenille ja täysistunnolle sen toisessa käsittelyssä, että ne hyväksyisivät päätöksestä saavutetun yhteisymmärryksen tarkistuksitta, ja pyysi, että SEUT 80 artikla lisättäisiin tämän päätöksen oikeusperustaan. Neuvosto katsoo kuitenkin, että 80 artikla ei voi olla tämän säädöksen antamisen oikeusperustana, sillä siinä ei siirretä unionin toimielimille valtaa antaa säädöksiä. Neuvosto päätti siksi lisätä kompromissina johdanto-osaan kappaleen 2, jossa mainitaan SEUT 80 artikla ja siinä esitetyt periaatteet.

Euroopan parlamentin tarkistukset

Neuvosto hyväksyy kannassaan kokonaisuudessaan, osittain tai periaatteessa tarkistukset 2, 3 ja 4. Neuvosto ei hyväksy tarkistuksia 1, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 11, sillä ne koskevat menettelyä uudelleensijoittamista koskevien EU:n yhteisten painopisteiden määrittelemiseksi vuosittain. Neuvoston kannassa lähestymistapa on toinen ja siinä vahvistetaan uudelleensijoittamista koskevat EU:n yhteiset painopisteet vuodeksi 2013, joka on nykyisen Euroopan pakolaisrahaston ainoa jäljellä oleva ohjelmavuosi.

IV   PÄÄTELMÄT

Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa on otettu huomioon neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä käydyissä neuvotteluissa komission avustuksella aikaansaatu kompromissi. Pysyvien edustajien komitea vahvisti kompromissin kokouksessaan 22. helmikuuta 2012. Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja oli sitä ennen todennut pysyvien edustajien komitean puheenjohtajalle 10. helmikuuta 2012 osoittamassaan kirjeessä, että jos kompromissiteksti toimitetaan parlamentille neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantana, hän suosittelee valiokuntansa jäsenille ja myöhemmin täysistunnolle, että neuvoston kanta hyväksytään tarkistuksitta parlamentin toisessa käsittelyssä, ellei kummankaan toimielimen lingvistijuristien viimeistelystä aiheudu muuta.

(1)  EUVL C 145, 30.6.2007, s. 5.