31.7.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 229/108

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015”

COM(2012) 6 final

2012/C 229/20

Esittelijä: José María ESPUNY MOYANO

Euroopan komissio päätti 19. tammikuuta 2012 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015

COM(2012) 6 final.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 11. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 23. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 146 ääntä puolesta ja 3 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät

1.1   ETSK pitää yleisesti ottaen tervetulleena komission esittämää eläinten hyvinvointia koskevaa strategiaa. Komitea tukee kuluttajien oikeutettua pyrkimystä taata elintarviketurvallisuus ja kannattaa myös laatua painottavaa eurooppalaista tuotantostrategiaa.

1.2   ETSK:n havaintojen mukaan voimassa olevien normien täytäntöönpanossa on ongelmia, jotka aiheutuvat niiden noudattamiseen annettavan tuen puutteesta ja unionin tuotannon kilpailukyvyn heikkenemisestä.

1.2.1   Ei ole olemassa välineitä, joilla korvattaisiin eläintuotannon kilpailukyvyn heikkeneminen, sillä markkinat eivät absorboi eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan aiheuttamia lisäkustannuksia. On pelättävissä vieläkin suurempi markkinaosuuden menetys sekä sisä- että vientimarkkinoilla. Työmarkkinat ja työolosuhteet on jätetty huomiotta.

1.2.2   ETSK korostaa jälleen kerran, että kaikkien tuontituotteiden tulee täyttää samat tuotantostandardit kuin unionin tuotannon ja kauppasopimuksissa tulee noudattaa vastavuoroisuuteen perustuvaa lähestymistapaa.

1.3   Alan toimijoille ja työntekijöille sekä viranomaisille suunnattu eläinten hyvinvointia koskeva jatkuva koulutus on olennainen osa strategiaa. ESTK pitää myös hyvin tärkeänä, että osa yhteistyömäärärahoista suunnataan unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten, yrittäjien ja työntekijöiden koulutukseen, joka koskee eläinten hyvinvointia tuotantoprosessissa.

1.4   Unionin normien täytäntöönpano edellyttää määrärahojen mukauttamista, jotta tuottajat voivat tehdä tarpeelliset investoinnit ja saada lisäkustannukset korvattua. YMP:n tulee täydentää tätä strategiaa ja antaa strategialle sille kuuluva tärkeä rooli.

1.5   On laadittava viestintästrategia, jossa painotetaan yhteiskunnallisia kysymyksiä ja otetaan huomioon alan tieteellinen tutkimus ja edistys sekä tuottajien, työntekijöiden ja kuluttajien eri näkökulmat. Viestintä ei voi perustua vain pakollisiin merkintöihin. Tulee laatia kuluttajille suunnattuja johdonmukaisia tiedotusohjelmia, jotka auttavat heitä tekemään päätöksiä mahdollisimman monen tekijän perusteella. Elintarvikkeiden myynninedistämisvaroilla on keskeinen rooli siinä, että tuotannonalat saadaan osallistumaan aktiivisesti tehtävään.

1.6   ETSK katsoo, että kaikkien työmarkkinaosapuolten ja kuluttajien tulee osallistua eurooppalaiseen viitekeskusten verkkoon, jolla on ratkaisevan tärkeä rooli eläinten hyvinvointia koskevan strategian kehittämisessä, koska se

a.	koordinoi EU:n tutkimuskeskusten toimintaa

b.	helpottaa lainsäädännön täytäntöönpanoa (käytännöllisten osoittimien kehittäminen, toimijoiden, työntekijöiden ja viranomaisten kouluttaminen)

c.	osallistuu normien sosioekonomisten ja kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten arviointiin

d.	tukee tiedotus- ja viestintätoimia.

1.7   Elintarvikeketjun heikoimpien lenkkien vahvistaminen antaa mahdollisuuden jakaa oikeudenmukaisemmin eläinten hyvinvointia koskevien normien aiheuttamat lisäkustannukset ja ylläpitää tällä tavoin maaseutualueiden tuotantorakennetta ja kehitystä.

1.8   Komission kiitettävä pyrkimys yksinkertaistamiseen ei vastaa sen aikomusta laajentaa soveltamisalaa muihin lajeihin ja yksityiskohtaistaa olemassa olevia normeja.

2.   Tiedonannon tiivistelmä

2.1   Komission tiedonannon tavoitteena on viitoittaa eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan etenemistä vuosiksi 2006–2010 laaditun toimintasuunnitelman jatkona.

2.2   Asiakirjassa todetaan, että EU on ponnistellut ahkerasti eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Siinä huomautetaan, että eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n politiikkaa ei toteuteta yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja että sitovia normeja ei ole saatettu voimaan määräajassa. On kuitenkin pohdittava, voidaanko ”yhden koon” mallilla parantaa tuloksia eläinten hyvinvoinnin alalla.

2.3   Eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnissa todetaan, että hyvinvointivaatimukset ovat aiheuttaneet kotieläintuotanto- ja eläinkoealalle lisäkustannuksia.

2.4   Siinä todetaan niin ikään, että kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttaa lähinnä hinta ja että eläinten hyvinvointi on vain yksi tuotteiden valintaan vaikuttavista lisätekijöistä.

2.5   Asiakirjassa vahvistetaan, että lainsäädäntöä tulee yksinkertaistaa ja samalla tulee tarkastella sellaisia seikkoja kuin eläimiä käsittelevien ihmisten pätevyys tiettyjen lajien ja tuotantojärjestelmien osalta sekä jäsenvaltioiden elintarviketarkastajien ja -teknikkojen koulutus. Asiakirjassa todetaan myös, että hyvinvointinormit koskevat tiettyjä lajeja, mutteivät kaikkia.

2.6   Edellä todetun pohjalta esitetään kahdentyyppisiä strategisia toimia:

—	Yksinkertaistetaan säännöstöä ja helpotetaan sen täytäntöönpanoa.

—	Vahvistetaan komission jo toteuttamia toimia.

3.   Yleistä

3.1   ETSK on tyytyväinen esitettyyn strategia-asiakirjaan ja komission aikomukseen parantaa olosuhteita, jotka edistävät EU:n tavoitteiden saavuttamista alalla.

3.2   ETSK tukee kuluttajien oikeutettua pyrkimystä taata elintarviketurvallisuus ja kannattaa myös laatua painottavaa eurooppalaista tuotantostrategiaa. Se kehottaa kuitenkin komissiota toteamaan, että eläinten hyvinvointia koskeva strategia aiheuttaa tuottajille lisäkustannuksia, jotka saadaan vain harvoin korvattua myyntihintaa nostamalla. Lisäksi eurooppalainen kotieläintuotanto kärsii vastavuoroisuuden puutteesta unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa.

3.3   ETSK pahoittelee, ettei komissio mainitse tiedonannossaan selvästi työntekijöiden työolosuhteita, sillä viime kädessä juuri he käsittelevät eläimiä. Lisäksi on korostettava voimakkaasti jatkuvaa koulutusta ja ehdotuksesta aiheutuvien muutosten edellyttämien uusien pätevyyksien hankkimista.

3.4   ETSK on tyytyväinen tavoitteeseen yksinkertaistaa eläinten hyvinvointia koskevaa unionin lainsäädäntöä sekä parantaa EU:n maatalouden kilpailukykyä. Strategiassa ei kuitenkaan käsitellä asianmukaisesti eräitä tärkeitä kysymyksiä, joita korostetaan eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arviointikertomuksessa ja joiden tulisi olla painopistealoja vuosina 2012–2015.

3.5   Komissio myöntää, että toimintasuunnitelman ja eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan tuloksissa on eräitä puutteita, ja kutsuu niitä ”keskeisiksi yhteisiksi tekijöiksi, jotka vaikuttavat eläinten hyvinvointitilanteeseen unionissa”. Komissio ei kuitenkaan tee syvällistä analyysiä eikä näin ollen tarjoa tarkoituksenmukaisia ratkaisuja havaittuihin ongelmiin.

3.5.1   Komissio toteaa, että jäsenvaltiot eivät sovella säännöksiä täysimääräisesti huolimatta pitkistä siirtymäkausista ja myönnetyistä tuista. Komissio ei kuitenkaan analysoi kriittisesti sosioekonomista todellisuutta eikä tuotantotilannetta EU:n eri jäsenvaltioissa ja mainitsee vain ”eläinten hyvinvointiin liittyvien näkökohtien kulttuurisen hyväksynnän” vaihtelevan maittain. Komissio ei mainitse asiakirjassaan kotieläintuotantojärjestelmien eroja, kuluttajien kysyntää, eläinten hyvinvointia koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen synnyttämiä liiketoimintaetuja eikä sopeutumiseen myönnettäviä tukia, joita ei ole yhdenmukaistettu koko EU:ssa.

3.5.2   Eläinten hyvinvointia koskeva EU:n politiikka tulee suunnata nykyistä huomattavasti enemmän sekä markkinoihin että kuluttajien turvallisuuteen. On olennaisen tärkeää, että tuottajille korvataan ylimääräiset tuotantokustannukset ja että kuluttajat ovat tietoisia tuottajien tekemistä parannuksista ja ponnistuksista sekä eurooppalaisen mallin mukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden suuremmasta arvonlisästä. Lisäksi elintarvikeketjussa tulisi vallita tasapaino, mitä ei tällä hetkellä tapahdu.

3.5.3   Komission tiedonannossa ilmoitettu aikomus yksinkertaistaa eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä on ristiriidassa sen maininnan kanssa, että on tarpeen laajentaa soveltamisalaa muihin lajeihin ja yksityiskohtaistaa olemassa olevia normeja. Strategiaan ei ole kirjattu eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arviointiin sisältyvää suositusta selvittää muita kuin lainsäädännön keinoja täydentää voimassa olevaa lainsäädäntöä; niistä mainittakoon alan sidosryhmien tai arvoketjun lenkkien, työmarkkinaosapuolten ja kuluttajajärjestöjen ja hallintoelinten väliset sopimukset, jotka voivat tuottaa toivottuja tuloksia hallintotaakkaa lisäämättä.

4.   Erityistä

4.1   EU:n eläinten hyvinvoinnin tukemiseen osoittamat määrärahat (70 miljoonaa euroa vuodessa) ovat selvässä ristiriidassa sen toteuttamiseen tarvittavien investointien kanssa ja vieläkin enemmän, jos mukaan luetaan lainsäädännöstä kotieläintuotannon alalle aiheutuvat kustannukset (2800 miljoonaa euroa eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnin mukaan). Strategiassa ei ehdoteta konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia toimia, joilla ratkaistaisiin kustannusten lisääntymisen ja toimeenpanolle annettavan tuen puuttumisen aiheuttamat ongelmat.

4.2   Tuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi tulee optimoida eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan synergiavaikutukset. EU:n tulee muodostaa vuoden 2013 jälkeisessä YMP:ssä tasapainoinen kanta eläinten hyvinvointiin. Tulee taata se, että kotieläintuottajat ja muut toimijat voivat hyötyä tukitoimista sellaisten määrärahojen avulla, jotka riittävät eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan toteuttamiseen. Tällöin tulee ottaa huomioon taloudelliset seuraukset, joita eläinten kasvattajille aiheutuu lisäkustannuksista, ja antaa riittävästi tulotukea hinta- ja markkinapolitiikan kautta ja/tai suorana tukena.

4.3   ETSK on yhtä mieltä siitä, että lainsäädännön yksinkertaistaminen on tarpeen. Tarkoituksenmukaisesti toteutettuna se edistää eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan toteuttamista. Sen vuoksi eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan puitteissa toteutettavissa tulevissa toimissa on tarpeen tutkia ehdotettujen toimien vaikutuksia sekä tarpeen mukaan tuotantorakenteen katoamisen vaaraa, jonka jokainen näistä toimista aiheuttaa, sekä tarpeellisia korvauksia, mikäli toimi toteutetaan. Lisäksi tulee korostaa kuluttajien terveyden ja turvallisuuden arvoa EU:ssa.

4.4   Sellaisten tieteellisten osoittimien sisällyttäminen, jotka perustuvat tuloksiin eivätkä tuotantotekijöihin, mahdollistaa tarpeellisen yksinkertaistamisen ja joustavuuden, joita tarvitaan EU:n kotieläintuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi, kunhan vain otetaan huomioon sosioekonomiset vaikutukset. Osoittimien tulee ilmentää tilojen yleistilannetta eikä kunkinhetkisiä olosuhteita, ja ne tulee laatia yhteistyössä toimijoiden kanssa. Lisäksi niiden tulee olla yksinkertaisia, käytännöllisiä ja helposti sovellettavia, eivätkä ne saa aiheuttaa lisäkustannuksia tiloille. Niitä tulee voida soveltaa eri lajeihin ja tuotantojärjestelmiin, ja niiden tulee olla helposti tulkittavissa ja jäljennettävissä (eivätkä ne saa olla subjektiivisia ihmisen käsityksiä eläinten hyvinvoinnista).

4.5   Welfare Quality -hankkeen työ on mielenkiintoinen viitepohja, mutta eläinten hyvinvoinnin osoittimia tulee parantaa ja yksinkertaistaa, jotta niitä voidaan soveltaa tiloilla. Kriteerien tulkinta ja soveltaminen tulee yhtenäistää eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan taata niiden pätevyys ja mahdollisuus soveltaa niitä kaikissa tapauksissa.

4.6   Yksi strategian haasteista on parantaa koordinointia, jäljitettävyyttä, avoimuutta ja viestintää eläinten hyvinvoinnin alalla EU:ssa siten, että hallintoelimet, talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat ja kuluttajat osallistuvat strategiaan. Tämä lisää ymmärtämystä, asianmukaista tietoa ja normien asianmukaista soveltamista. Viitekeskuksilla voi ja tulee olla aivan keskeinen rooli tämän tavoitteen saavuttamisessa. Niiden tehtäviin tulee kuulua asiakirjassa mainittujen lisäksi (viranomaisten tukeminen, kouluttaminen ja tiedon levittäminen) koordinointi, valvonta ja tiedon jakaminen. On hyödynnettävä olemassa olevia rakenteita, jotta ei aiheuteta lisäkustannuksia.

4.7   Viitekeskukset voisivat myös antaa hyvinvointia koskevien normien käytännön soveltamiseen liittyviä neuvoja ja arvioida sitä. Tieteellisen tutkimuksen lisäksi tulee harjoittaa soveltavaa tutkimusta, jotta voidaan antaa suosituksia. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tiedelautakunnan ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen eläinten hyvinvoinnin alalla jo tekemän työn valossa tämän verkon tulee koordinoida uusien tekniikoiden testaamista ja arvioida eläinten hyvinvointia koskevien standardien vaikutuksia. Alan toimijat antavat huomattavan panoksen soveltavaan tutkimukseen. Niillä tulee olla tärkeä rooli asetettaessa painopistealoja lainsäädännölle ja unionin rahoitusta saavalle eläinten hyvinvointia koskevalle tutkimukselle.

4.8   Eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnissa suositetaan, että laaditaan sidosryhmien kanssa eläinten hyvinvointia koskevan unionin politiikan kutakin osa-aluetta varten sitoumusluettelo ja arvioidaan yhdessä sidosryhmien kanssa tarvetta kehittää uusia sitoumusmuotoja ajan kuluessa. On tarpeen laatia toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten toimijoiden välisiä etenemissuunnitelmia, jotta normeja voidaan soveltaa progressiivisesti ennen niiden pakollista määräaikaa ja helpottaa etukäteistä koordinointia ja ongelmien ratkaisua. Niihin tulee sisältyä myös jälkikäteisiä tarkastus- ja valvontatoimia sekä jäsenvaltioiden toimijoiden ja vastuuhenkilöiden kouluttamista ja heille tiedottamista normien asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

4.9   Kansainvälisen yhteistyön tukeminen on olennaisen tärkeää yhteisön tuotannon kilpailukyvyn parantamiseksi. Sen vuoksi vuosiksi 2012–2015 laaditussa strategiassa on määritettävä konkreettisia toimia, jotta voidaan varmistaa, että eläinten hyvinvointi sisältyy EU:n neuvottelemiin ja WTO:ssa tehtyihin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Samanaikaisesti tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

4.9.1   Arvioinnissa todetaan, että tulee ottaa käyttöön menettelyjä, joilla avustetaan niitä EU:n aloja, jotka ovat heikoimmassa asemassa tuonnin ja markkinakiintiöiden todennäköisen menetyksen vuoksi, ja erityisesti munien ja munatuotteiden alaa. Strategiassa ei tehdä ehdotuksia kilpailukyvyn heikkenemisen ongelmaan, joka johtuu unionin ulkopuolisista maista peräisin olevasta tuonnista; tuontitavaroiden valmistuksessa ei noudateta samoja tuotantostandardeja kuin EU:ssa.

4.9.2   EU:n tulee suunnata osa yhteistyömäärärahoista unionin ulkopuolisten maiden viranomaisten, yrittäjien ja työntekijöiden koulutukseen, joka koskee eläinten hyvinvointia tuotantoprosessissa.

4.10   Tulee laatia viestintästrategia, jossa otetaan huomioon eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arvioinnissa esitetyt seikat. Siihen on sisällytettävä varteenotettava ja objektiivinen koulutus-, tiedotus- ja viestintäsuunnitelma, ja toimiin on ryhdyttävä jo kouluopetuksessa, jotta sekä nykyiset että tulevat kuluttajat tuntevat ennen kaikkea voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyvät eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan asettamat korkeat standardit. Näin kuluttajat voivat tehdä ostovalintoja, jotka perustuvat totuudenmukaiseen tietoon eläinten hyvinvoinnista.

4.10.1   On olennaisen tärkeää, että tiukkoja vaatimuksia noudattavat ja tunnustetut toimijat (kuten eurooppalaisten viitekeskusten verkko) osallistuvat näiden tehtävien hoitamiseen, jotta kuluttajat tuntevat EU:n eläinten hyvinvointia koskevan politiikan edut ja arvostavat niitä sekä ovat tietoisia eurooppalaisen mallin mukaisen tuotannon kustannuksista.

4.10.2   Eläinten hyvinvoinnista kuluttajille annettavaa tietoa ei tule rajoittaa tuotemerkintöihin tai mainontaan vaan laajentaa toimialajärjestöjen ja instituutioiden toteuttamiin tiedotuskampanjoihin, jotta voidaan viestiä tehdyistä ponnistuksista ja niiden vaikutuksista tuotantokustannuksiin. Menettelyt ja määrärahat, joilla tuetaan maataloustuotteita sisämarkkinoilla, ovat erittäin hyviä välineitä eläinten hyvinvointia koskevasta EU:n politiikasta tiedottamiseksi.

4.11   Niiden toimien lisäksi, joita komission ehdotuksessa käsitellään, tulee tarkastella muita yhtä tärkeitä toimia, jotka sisältyvät eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan arviointiin. Sen mukaan tulee lisätä riittävästi eläinten hyvinvointia koskevan EU:n politiikan rahoitusta seuraavalla kaudella politiikan lisääntyvien tarpeiden mukaisesti, jotta voidaan täyttää arvioinnissa havaitut tarpeet. Näihin kuuluvat uuden lainsäädännön täytäntöönpanoon ja soveltamiseen myönnettävä tuki.

4.11.1   Eläinten hyvinvointia koskevan politiikan kielteinen vaikutus kilpailukykyyn on yksi suurimmista normien soveltamisen sekä maaseutualueiden kasvun ja työllisyyden säilyttämisen esteistä. Erityisesti mainittakoon tuottajien vaikeudet siirtää lisääntyneet tuotantokustannukset (ja arvonlisä) elintarvikeketjun seuraaviin lenkkeihin. Strategiassa ei pohdita, miten ratkaistaan elintarvikeketjun toimintahäiriöt, eikä normien aiheuttamia kilpailunvastaisia, muihin kuin vähittäismyyjien kanaviin ja markkinoihin (ravintola-ala, teollisuus, vienti) kohdistuvia vaikutuksia.

4.11.2   Maaseudun kehittämisvaroja tarkasteltaessa keskeiset seikat ovat seuraavat:

—	Lisätään eläinten hyvinvointia edistäville maaseudun kehittämisohjelmille annettavaa rahoitusta (sekä investointeihin että juoksevien menojen lisäykseen).

—	Lisätään eläinten hyvinvointia koskevien sitovien normien täytäntöönpanoon annettavaa apua hyödyntämällä EU:n YMP:ssä määrittämiä tukia; nämä normit ovat puolestaan pakollisia jäsenvaltioille.

4.11.3   Lisäksi yhtäältä eläinten hyvinvointia koskevan politiikan ja toisaalta ympäristö-, eläinterveys- ja kestävyyspolitiikan, kilpailupolitiikka mukaan luettuna, tulee olla keskenään johdonmukaisia, ja niiden tulee nivoutua tiiviisti toisiinsa ilman että unohdetaan kuluttajille, työntekijöille ja yrittäjille koituvia hyötyjä. Nämä seikat tulee sisällyttää strategia-asiakirjaan.

4.12   Koska vuosien 2012–2015 strategian tavoitteena on yksinkertaistaminen sekä sellaisen säädöksen laatiminen, johon sisältyy eläinten hyvinvointia koskevan sääntelyn oikeusperusta eri lajien ja tuotantojärjestelmien osalta, tällä hetkellä ei ole syytä antaa uusia säännöksiä eikä yksityiskohtaistaa olemassa olevia, niin kauan kuin ei ole päätetty, miten edetään ja tuleeko etenemissuunnitelmaan sisällyttää vesieläimet tai muita lajeja.

4.13   Tarkasteltaessa arkaluontoista kysymystä rituaaliteurastuksista komitea toistaa lausunnossaan (1) ilmaisemansa kannan, jonka mukaan poikkeuksen myöntäminen rituaaliteurastukselle ei ole (eläinten suojelun parantamisen) yleistavoitteen mukaista. Innovatiivisen tekniikan, kuten tainnutuksenvarmistuslaitteen (stun assurance monitor), avulla voidaan valvoa tarkasti eläimelle annettavan sähkövirran määrää, kun eläin halutaan lopettaa halal-sääntöjen mukaisesti käyttäen teurastusta edeltävää sähkötainnutusta. Näin varmistetaan, että eläin on kunnolla tainnutettu mutta vielä elossa ennen teurastusta. Laite rekisteröi jokaisen tainnutuksen ja eläimelle annetun sähkövirran volttimäärän. Sen avulla voidaan aidosti edistää eläinten hyvinvointia. Lisäksi teurastusmenetelmän ilmoittaminen merkinnän avulla kannustaisi käyttämään tainnutuksenvarmistuslaitetta. On tärkeää, että komissio tukee aktiivisesti sellaisia järjestelmiä koskevaa tutkimusta, joilla pyritään saamaan uskonnolliset ryhmät käyttämään tainnutusta.

---

(1)  EUVL C 218, 11.9.2009, s. 65.

---