52011PC0888

PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

YK:n merioikeusyleissopimus[1] sekä YK:n kalakantasopimus[2] edellyttävät, että rannikkovaltiot sekä valtiot, joiden laivastot kalastavat kyseisiä kantoja viereisellä aavalla merellä, hoitavat yhteistyössä vastuullisesti viereisillä talousalueilla esiintyviä hajallaan olevia ja laajasti vaeltavia kalakantoja taatakseen niiden kestävyyden pitkällä aikavälillä, neuvottelemalla joko suoraan keskenään tai asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kautta.

Hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen hoidosta on usein vaikea päästä sopimukseen, ja siihen tarvitaan kaikkien asianomaisten valtioiden aito tahto tehdä yhteistyötä. Jos tietyt valtiot, joilta puuttuu hyvää tahtoa edistää yhteisesti sovittuja toimenpiteitä, toteuttavat yksipuolisia toimenpiteitä, seurauksena voi olla kyseessä olevan kannan huomattava ehtyminen, vaikka muut valtiot vähentäisivät omaa pyyntiponnistustaan.

EU:lla on kalastustuotteiden kannattavana kohdemarkkina-alueena erityinen vastuu siitä, että edellä mainittua yhteistyövelvoitetta noudatetaan. Sen vuoksi EU:lla on oltava keinot toteuttaa vaikuttavia toimenpiteitä niitä valtioita vastaan, jotka eivät tee vilpittömästi yhteistyötä sovittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi tai jotka ovat vastuussa kantojen liikakalastukseen johtavista toimenpiteistä ja käytänteistä, jotta voitaisiin estää tämän kestämättömän kalastuksen jatkuminen. Nyt käsillä olevan ehdotuksen tarkoituksena on esitellä nopea ja tehokas mekanismi kauppaan liittyvien ja muiden toimenpiteiden käyttämiseksi edellä kuvatun kaltaisissa tilanteissa. Toimenpiteillä pyrittäisiin edistämään kyseessä olevien valtioiden välistä yhteistyötä tarkoituksenmukaisten ja mahdollisuuksien mukaan yhteisesti sovittujen säilyttämistoimenpiteiden toteuttamiseksi asianomaisten kantojen osalta niiden optimaalisen käytön turvaamiseksi.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Yhteisesti tärkeiden kantojen hoidosta EU:n ulkopuolisten rannikkovaltioiden kanssa vuosittain käytävät neuvottelut ovat hyvä tilaisuus kuulla sidosryhmiä siitä, miten olisi toimittava, kun jokin kolmas maa ei ole halukas yhteistyöhön. Yleisesti sidosryhmät toivovat komission ottavan käyttöön kaupan rajoituksia tai muuntyyppisiä toimenpiteitä maiden painostamiseksi siihen, että ne suostuvat käymään merkityksellisiä neuvotteluja oikeudenmukaisesta ratkaisusta, joka takaisi yhteisesti tärkeiden kantojen kestävyyden.

Ehdotukseen liittyvän vaikutusten arvioinnin laadintaa edelsi kohdennettu kuuleminen kauppa- ja muiden toimenpiteiden käytöstä keinona vähentää kestämättömän kalastuksen sallivien kolmansien maiden harjoittamaa kalastusta. Yleisesti ottaen sidosryhmät kannattivat selkeästi kauppa- ja muiden toimenpiteiden toteuttamista, ehkä ainoana poikkeuksena oli jalostusteollisuus.

Ehdotusta varten laadittiin vaikutusten arviointi, jonka tiivistelmä esitetään oheisena. Vaikutusten arvioinnissa analysoitiin toimenpiteiden ympäristövaikutukset sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Tarkastellut toimenpiteet vaihtelivat nykytilanteen säilyttämisestä kyseessä olevien kalojen ja kalastustuotteiden tuonnin täydelliseen kieltoon, ja niihin sisältyi myös sekä kaupan alaa laajemmalle ulottuvia että muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Vaikutusten arvioinnin päätelmänä oli, että olisi tarkoituksenmukaista luoda EU:lle väline, joka mahdollistaa – lähinnä kauppaan liittyvien – toimenpiteiden nopean mukauttamisen. Toimenpiteet otettaisiin käyttöön niitä maita vastaan, jotka sallivat kalakantojen säilymistä uhkaavan, kestämättömällä tavalla harjoitettavan kalastuksen. Lisäksi tehtiin välineen mahdollista muotoa ja sisältöä koskevia ehdotuksia. Toimenpidettä valmisteltaessa on käynyt ilmeiseksi, että oikeusperustana olisi oltava SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohta ja 207 artikla, koska asetuksen perimmäisenä tavoitteena on edistää kalakantojen säilymistä eivätkä tarkastelun kohteena olevat toimenpiteet ole pelkästään kauppaan liittyviä.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Asetuksen 1 artiklassa määritellään asetuksen tarkoitus: esitellään menettely, joka mahdollistaa oikeudenmukaisten kustannustehokkaiden toimenpiteiden toteuttamisen kestävän kalastuksen edistämiseksi.

Asetuksen 2–5 artiklassa kuvataan maat, joihin toimenpiteet on tarkoitus kohdistaa (kestämättömän kalastuksen sallivat maat), erityyppiset toimenpiteet, joita voidaan ottaa käyttöön, sekä edellytykset, jotka määräävät missä ja milloin toimenpiteitä voidaan toteuttaa. Asetuksen 4 artiklassa säädetään erityisesti, että toimenpiteet hyväksytään komission täytäntöönpanosäädöksillä (yleensä sovellettaisiin tarkastelumenettelyä). Jos mainitaan, että toimenpiteen on oltava EU:n kansainvälisten sitoumusten mukainen, tarkoitetaan yhteensopivuutta WTO-sopimuksen mukaisten EU:n velvoitteiden kanssa, etenkin jos on kyse kaupan rajoituksista.

Asetuksen 6 artiklassa määritellään tietyt vaiheet, jotka on suoritettava kestämättömän kalastuksen sallivien maiden osalta ennen toimenpiteiden toteuttamista. Niiden tarkoituksena on tarjota kyseisille maille tilaisuus tulla kuulluksi ja korjata omia toimiaan. Asetuksen 7 artiklassa määritellään toimenpiteiden soveltamisaika siinä tapauksessa, että kyseiset maat toteuttavat korjaavia toimenpiteitä.

Asetuksen 8 artiklassa määritellään komitea, joka avustaa komissiota asetuksen täytäntöönpanossa.

Asetus tulee voimaan 9 artiklan mukaisesti 20 päivää julkaisemisen jälkeen.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Talousarviovaikutuksia ei ole.

2011/0434 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

tietyistä kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä, kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista toimenpiteistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Kuten 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jäljempänä ’UNCLOS’, ja hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä joulukuuta 1995 tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’YK:n kalakantasopimus’, määrätään, tiettyjen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen hoito edellyttää kaikkien niiden maiden yhteistyötä, joiden laivastot hyödyntävät kyseisiä kantoja. Yhteistyö voidaan toteuttaa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen yhteydessä tai, jos ne eivät ole toimivaltaisia kyseisen kannan osalta, asianomaisesta kalastuksesta kiinnostuneiden maiden välisellä erityisjärjestelyllä.

(2) Jos sellaiset kolmannet maat, joiden intressinä on kyseiselle maalle ja unionille yhteisesti tärkeiden kantojen kalastus, harjoittavat, ottamatta asianmukaisesti huomioon tuon aikaisia muiden valtioiden ja unionin kalastustapoja tai ‑oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja, kyseisen kannan kestävyyden vaarantavaa kalastustoimintaa eivätkä tee kannan hoitamiseksi yhteistyötä unionin kanssa, olisi toteutettava erityistoimenpiteitä sen edistämiseksi, että kyseiset maat osallistuisivat kannan hoitamiseen.

(3) Kalakannat olisi katsottava kestäviksi, jos ne pidetään pysyvästi vähintään kestävän enimmäistuoton mahdollistavilla tasoilla, kuten UNCLOS-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdassa ja 119 artiklan 1 kohdassa ja YK:n kalakantasopimuksen 5 artiklan b alakohdassa tarkoitetaan.

(4) On tarpeen määritellä edellytykset, joiden perusteella voidaan katsoa, että maa sallii kestämättömän kalastuksen ja että siihen olisi sovellettava tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä, mukaan luettuna menettely, jossa kyseisille maille taataan oikeus tulla kuulluiksi ja ne saavat tilaisuuden toteuttaa korjaavia toimenpiteitä.

(5) Lisäksi on tarpeen määritellä, minkä tyyppisiä toimenpiteitä kestämättömän kalastuksen sallivien maiden osalta voidaan toteuttaa, ja vahvistaa yleiset edellytykset tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle, jotta ne perustuisivat puolueettomiin kriteereihin ja olisivat tasapuolisia, kustannustehokkaita ja yhteensopivia kansainvälisen oikeuden, erityisesti Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen, kanssa.

(6) Toimenpiteillä olisi poistettava kestämättömän kalastuksen sallivien maiden laivastoilta kannustimet yhteisesti tärkeiden kalakantojen kalastamiselle. Tähän voidaan päästä esimerkiksi rajoittamalla kestämättömän kalastuksen sallivien maiden vastuulle kuuluvien, yhteisesti tärkeän kannan kalastusta harjoittavien alusten pyyntiin perustuvien kalatuotteiden tuontia, rajoittamalla kyseisille aluksille tarjottavia satamapalveluja tai torjumalla mahdollisuus, että unionin kalastusaluksia tai unionin kalastusvälineitä käytetään kestämättömän kalastuksen sallivien maiden vastuulla tapahtuvaan yhteisesti tärkeän kannan kalastukseen.

(7) Unionin vaikuttavan ja yhtenäisen toiminnan varmistamiseksi kalakantojen säilyttämisen alalla on tärkeää, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29 päivänä syyskuuta 2008 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1005/2008[4] kuvatut toimenpiteet otetaan huomioon.

(8) Ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista on tarpeen arvioida niiden vaikutukset ympäristön, kaupan, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta.

(9) Tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen olisi lopetettava heti, kun kestämättömän kalastuksen salliva maa on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet osallistuakseen yhteisesti tärkeän kannan säilyttämiseen.

(10) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä täytäntöönpanosäädöksillä tarkastelumenettelyä soveltaen, kuten yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[5] 2 artiklan 2 kohdassa säädetään. Päätökset siitä, olisiko toimenpiteiden soveltaminen lopetettava, olisi kuitenkin kiireellisyyden vuoksi hyväksyttävä välittömästi sovellettavina täytäntöönpanosäädöksinä mainitun asetuksen 8 artiklan mukaisesti.

(11) Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos pakottavat ja kiireelliset syyt niin edellyttävät tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltamisen lopettamiseen liittyvissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa säädetään kehys tiettyjen toimenpiteiden toteuttamiselle kalastusta koskevan kolmansien maiden toiminnan ja politiikan yhteydessä tavoitteena turvata Euroopan unionille ja kyseisille kolmansille maille yhteisesti tärkeiden kalakantojen kestävyys pitkällä aikavälillä.

2. Tämän asetuksen nojalla toteutettavia toimenpiteitä voidaan soveltaa kaikissa tapauksissa, joissa yhteisesti tärkeiden kantojen yhteinen hoito edellyttää yhteistyötä unionin kanssa, myös silloin, kun yhteistyö tapahtuu alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai vastaavan elimen puitteissa.

2 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

(a) ’yhteisesti tärkeällä kannalla’ tarkoitetaan kalakantaa, jota on sen maantieteellisen levinneisyyden seurauksena sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden ulottuvilla ja jonka hoito edellyttää kyseisten kolmansien maiden ja unionin yhteistyötä;

(b) ’oheislajilla’ tarkoitetaan mitä tahansa kalalajia, jota esiintyy sekakalastuksessa yhteisesti tärkeän kannan kanssa;

(c) ’sekakalastuksella’ tarkoitetaan sellaisella kalastusalueella harjoitettavaa kalastusta, jolla on useampia pyydykseen herkästi kiinni jääviä lajeja;

(d) ’alueellisella kalastuksenhoitojärjestöllä’ tarkoitetaan osa-alue- tai aluetason tai vastaavaa järjestöä, jolla on kansainvälisen oikeuden nojalla tunnustettu toimivalta ottaa käyttöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä kyseisen järjestön perustavan yleissopimuksen tai muun sopimuksen nojalla järjestön vastuulle kuuluvia meren elollisia luonnonvaroja varten;

(e) ’tuonnilla’ tarkoitetaan kalan tai kalastustuotteiden tuomista unionin alueelle, myös sen alueella sijaitsevissa satamissa tapahtuvaa jälleenlaivausta varten;

(f) ’jälleenlaivauksella’ tarkoitetaan kalastusaluksella olevan kalan tai sillä olevien kalastustuotteiden koko määrän tai osan purkamista toiseen kalastusalukseen;

(g) ’kestävällä enimmäistuotolla’ tarkoitetaan suurinta saalista, joka kalakannasta voidaan pyytää määräämättömän ajan.

3 artikla Kestämättömän kalastuksen sallivat maat

3. Kolmas maa voidaan määritellä kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, jos

(a) se ei tee unionin kanssa yhteistyötä yhteisesti tärkeän kannan hoitamiseksi täysin yhdenmukaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten tai hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä joulukuuta 1995 tehdyn sopimuksen kanssa, ja

(b) kyseinen kolmas maa

(a) ei ole toteuttanut minkäänlaisia kalastuksenhoitotoimenpiteitä, tai

(b) on toteuttanut kyseisiä toimenpiteitä ottamatta asianmukaisesti huomioon muiden, Euroopan unioni mukaan luettuna, oikeuksia, etuja ja velvollisuuksia ja kyseiset kalastuksenhoitotoimenpiteet johtavat kalastustoimintaan, jonka seurauksena kannasta tulee kestävän enimmäistuoton mahdollistavaa tasoa pienempi, kun toimenpiteitä tarkastellaan yhdessä unionin joko itsenäisesti tai yhteistyössä muiden maiden kanssa toteuttamien toimenpiteiden kanssa.

4. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa kestävän enimmäistuoton mahdollistavat kalakantojen tasot määritellään parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella.

4 artikla Toimenpiteet, joita kestämättömän kalastuksen sallivien maiden osalta voidaan toteuttaa

1. Komissio voi toteuttaa täytäntöönpanosäädöksinä seuraavat kestämättömän kalastuksen sallivia maita koskevat toimenpiteet:

(a) määritellään kestämättömän kalastuksen sallivat maat;

(b) määritellään tarvittaessa alukset tai laivastot, joihin tiettyjä toimenpiteitä sovelletaan;

(c) otetaan unioniin suuntautuvassa tuonnissa käyttöön määrällisiä rajoituksia kalalle, joka on peräisin yhteisesti tärkeästä kannasta ja on pyydetty kestämättömän kalastuksen sallivan maan alaisuudessa, ja tällaisesta kalasta valmistetuille tai sitä sisältäville kalastustuotteille;

(d) otetaan unioniin suuntautuvassa tuonnissa käyttöön määrällisiä rajoituksia minkä tahansa oheislajin kalalle, joka on pyydetty harjoitettaessa yhteisesti tärkeän kannan kalastusta kestämättömän kalastuksen sallivan maan alaisuudessa, ja tällaisesta kalasta valmistetuille tai sitä sisältäville kalastustuotteille; tällaisessa tapauksessa komission on määriteltävä tarkoituksenmukainen tapa ratkaista, mitkä saaliit kuuluvat toimenpiteen soveltamisalaan;

(e) määrätään unionin satamien käyttöä koskevia rajoituksia aluksille, jotka purjehtivat kestämättömän kalastuksen sallivan maan lipun alla ja kalastavat yhteisesti tärkeää kantaa, sekä aluksille, jotka jälleenlaivaavat kestämättömän kalastuksen sallivan maan lipun alla purjehtivien alusten tai kyseisen maan hyväksymien, jonkin muun lipun alla purjehtivien alusten pyytämää yhteisesti tärkeän kannan kalaa tai siihen perustuvia kalatuotteita; tällaisia rajoituksia ei sovelleta UNCLOS-sopimuksen 18 artiklassa tarkoitetuissa ylivoimaiseen esteeseen tai hätätilanteeseen liittyvissä tapauksissa palveluihin, jotka ovat aivan välttämättömiä kyseisten tilanteiden korjaamiseksi;

(f) kielletään unionin talouden toimijoita ostamasta kestämättömän kalastuksen sallivien maiden lipun alla purjehtivaa kalastusalusta;

(g) kielletään jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten siirtäminen kestämättömän kalastuksen sallivien maiden lipun alle;

(h) kielletään jäsenvaltioita antamasta lupaa tehdä rahtaussopimuksia kestämättömän kalastuksen sallivien maiden talouden toimijoiden kanssa;

(i) kielletään jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai yhteisesti tärkeän kannan kalastuksessa tarvittavien kalastusvälineiden ja –tarvikkeiden vienti kestämättömän kalastuksen salliviin maihin;

(j) kielletään sopiminen jäsenvaltion kansalaisten ja kestämättömän kalastuksen sallivien maiden kansalaisten välisistä yksityisistä kauppajärjestelyistä, joiden avulla kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus voisi käyttää tällaisten maiden kalastusmahdollisuuksia;

(k) kielletään jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten ja kestämättömän kalastuksen sallivan maan lipun alla purjehtivien kalastusalusten yhteiset kalastustoimet.

2. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 artikla Tämän asetuksen nojalla toteutettavia toimenpiteitä koskevat yleiset vaatimukset

1. Tämän asetuksen nojalla toteutettavat toimenpiteet

(a) liittyvät yhteisesti tärkeän kannan säilyttämiseen;

(b) toteutetaan yhdessä unionin alusten harjoittamaa kalastusta tai kalan ja siitä valmistettujen tai sitä sisältävien kalatuotteiden tuotantoa tai kulutusta unionissa koskevien rajoitusten kanssa sen lajin osalta, jota varten toimenpiteet on tämän asetuksen nojalla hyväksytty. Oheislajeihin kyseisiä rajoituksia voidaan soveltaa vain, jos niitä pyydetään yhteisesti tärkeän kannan kalastusta harjoitettaessa;

(c) sopivat yhteen sellaisten velvoitteiden kanssa, jotka perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, joiden osapuoli unioni on, tai muihin asiaa koskeviin kansainvälisen oikeuden sääntöihin.

2. Tämän asetuksen mukaisesti toteutettavissa toimenpiteissä otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla jo toteutetut toimenpiteet.

3. Tämän asetuksen mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä ei saa soveltaa tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään sellaisten maiden välillä, joissa vallitsevat samanlaiset olosuhteet, tai joka merkitsisi kansainvälisen kaupan peiteltyä rajoittamista.

4. Toteuttaessaan toimenpiteitä tämän asetuksen mukaisesti komissio arvioi toimenpiteiden lyhyen ja pitkän aikavälin ympäristövaikutukset ja niiden taloudelliset, sosiaaliset ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset sekä niiden täytäntöönpanosta aiheutuvan hallinnollisen rasituksen.

5. Tämän asetuksen mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden yhteydessä määrätään asianmukaisesta järjestelmästä, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat valvoa niiden täytäntöönpanoa.

6 artikla Kestämättömän kalastuksen sallivia maita koskevat, ennen toimenpiteiden toteuttamista sovellettavat menettelyt

1. Jos komissio katsoo välttämättömäksi toteuttaa 4 artiklan nojalla toimenpiteitä, se ilmoittaa asianomaiselle maalle aikomuksestaan määritellä se kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

2. Ilmoituksessa annetaan tietoja syistä maan määrittelylle kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, ja siinä kuvataan mahdollisia toimenpiteitä, joita tämän asetuksen nojalla on mahdollista toteuttaa kyseisen maan suhteen.

3. Ennen kuin komissio toteuttaa toimenpiteitä 4 artiklan nojalla, se antaa asianomaiselle maalle kohtuullisen tilaisuuden vastata ilmoitukseen kirjallisesti ja korjata tilanne.

7 artikla Kestämättömän kalastuksen sallivia maita koskevien toimenpiteiden soveltamisaika

1. Tämän asetuksen mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen lopetetaan, kun kestämättömän kalastuksen salliva maa toteuttaa yhteisesti tärkeän kannan hoitamiseksi asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä,

(a) joista on sovittu unionin, ja tapauksesta riippuen muiden asianomaisten maiden, kanssa käydyissä neuvotteluissa, tai

(b) jotka eivät heikennä EU:n itsenäisesti tai yhteistyössä muiden maiden kanssa toteuttamien toimenpiteiden vaikutusta kyseessä olevien kalakantojen säilymiseen.

2. Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä, täyttyvätkö 1 kohdassa säädetyt edellytykset, ja tarvittaessa päättää, että 4 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen lopetetaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

              Komissio hyväksyy asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät ennakoimattomaan taloudelliseen tai yhteiskunnalliseen häiriöön, välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä päättääkseen, että 4 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen lopetetaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

9 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

[1]               Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus, tehty 10. joulukuuta 1982.

[2]               Sopimus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta, tehty 4. elokuuta 1995.

[3]               EUVL C , , s. .

[4]               EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

[5]               EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.