52011PC0852

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään unionissa neuvoston direktiivillä 2003/96/EY[1] (jäljempänä ”energiaverodirektiivi” tai ”direktiivi”).

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten nojalla neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön verotustasoa koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on myöntää Ruotsille lupa soveltaa tietyin rajoituksin alennettua valmisteverokantaa kotitalouksien ja palveluyritysten käyttämään sähköön tietyillä Pohjois-Ruotsin alueilla. Toimenpiteen tarkoituksena on kompensoida alueen erityisistä ilmasto-oloista johtuvia korkeampia lämmityskustannuksia.

Pyyntö ja sen yleinen tausta

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Neuvoston päätöksellä 2005/231/EY[2], sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2006/503/EY[3], annetaan Ruotsille lupa soveltaa alennettua verokantaa liitteessä luetelluissa kunnissa sijaitsevien kotitalouksien ja palveluyritysten kuluttamaan sähköön. Veronalennusten on oltava oikeassa suhteessa pohjoisesta sijainnista aiheutuviin ylimääräisiin lämmityskustannuksiin verrattuna muuhun Ruotsiin, ja alennetun verokannan on noudatettava direktiivissä 2003/96/EY säädettyjä vaatimuksia ja erityisesti sen 10 artiklassa vahvistettuja vähimmäisverokantoja. Luvan voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2011.

Ruotsin viranomaiset ovat ilmoittaneet direktiivin 19 artiklan mukaisesti komissiolle 8. kesäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä aikeestaan jatkaa tämän alennetun verokannan soveltamista. Alennus on megawattituntia kohden enintään 96 Ruotsin kruunua eli 10,40 euroa[4]. Ruotsi on hakenut lupaa veronalennukselle kuudeksi vuodeksi (eli 31. joulukuuta 2017 asti), joka on direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa säädetty enimmäisaika.

Ruotsi perustelee pyyntöä ympäristöpoliittisilla sekä alue- ja koheesiopolitiikkaan liittyvillä tavoitteilla. Ruotsi korostaa, että koska kansalliset sähkön verokannat ylittävät huomattavasti direktiivissä 2003/96/EY säädetyt vähimmäisverotasot, verotusjärjestelmä tarjoaa kansallisella tasolla huomattavasti voimakkaamman kannustimen energiatehokkuuteen kuin EU:n vähimmäistasoissa vaaditaan. Tätä korkeaa verotustasoa voidaan Ruotsin viranomaisten mukaan pitää yllä vain, jos pohjoisille alueille, jotka ilmasto-olosuhteiden vuoksi ovat kilpailullisesti heikommassa asemassa, myönnetään veronalennus. Samalla toimenpide lieventäisi lämmityskustannusten eroja maan eri osien välillä ja tukisi näin EU:n alue- ja koheesiopolitiikan tavoitteita.

Ilmastoerojen aiheuttaman haitan luonteen osalta Ruotsin viranomaiset ovat toistaneet aiemmissa pyynnöissä esitetyn näkemyksen, että lämmityskustannukset ovat pohjoisilla alueilla keskimäärin 25 % korkeammat, koska lämmityskausi on näillä alueilla pidempi.

Valtion verotulot laskisivat veronalennuksen (96 Ruotsin kruunua/MWh) vuoksi vuositasolla arviolta 910 miljoonaa Ruotsin kruunua, eli 99 miljoonaa euroa.

- Toimenpiteen toiminta

Toimenpide toteutetaan alennettuna verokantana. Tätä alennettua verokantaa sovelletaan suoraan veroa kannettaessa.

- Soveltamisala

Ruotsin viranomaiset ilmoittivat, että maantieteellisessä jaottelussa käytettiin perustana objektiivisia tietoja keskilämpötiloista. Tämän perusteella veronalennus koskee kaikkia kuntia Norrbottenin, Västerbottenin ja Jämtlandin lääneissä sekä seuraavia kuntia: Sollefteå, Ånge, Örnsköldsvik, Ljusdal, Malung, Mora, Orsa, Älvdalen ja Torsby. Toimenpide koskee vain kotitalouksia ja palveluyrityksiä, koska ainoastaan nämä käyttäjäryhmät maksavat täyttä sähköveroa. Koska valmistusteollisuuden sähkönkulutusta verotetaan joka tapauksessa kevyemmin, kyseinen toimenpide ei vaikuta tämän sektorin yrityksiin.

Ruotsin viranomaisten mukaan toimenpiteellä mahdollistetaan sen kohteena oleville käyttäjille samat toimintaedellytykset kuin vastaaville kuluttajaryhmille Etelä-Ruotsissa.

- Ruotsin viranomaisten näkemykset toimenpiteen vaikutuksesta sisämarkkinoihin

Ruotsin viranomaiset eivät usko, että toimenpide vaikuttaisi sisämarkkinoiden toimintaan. Ne katsovat, että vaikka toimenpide voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan alentamalla palveluyritysten kustannuksia Pohjois-Ruotsissa, tämä vaikutus olisi rajallinen, koska useimmat palveluyritykset toimivat yleensä rajatulla maantieteellisellä alueella.

- Voimassa olevat aiemmat säännökset

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY.

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen toimenpiteen arviointi

- Erityiset politiikkaan liittyvät syyt

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellisissä artikloissa, erityisesti 5, 15 ja 17 artiklassa esitettyjen säännösten lisäksi neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.”.

Ruotsin kaavailemassa toimenpiteessä on kyse alennetun valmisteverokannan soveltamisesta kotitalouksien ja palveluyritysten käyttämään sähköön tietyillä Pohjois-Ruotsin alueilla. Ruotsin viranomaiset korostavat kahta toimenpiteen tavoitetta. Ensinnäkin ne esittävät, että veronalennuksella on välillisiä myönteisiä ympäristövaikutuksia, koska ne mahdollistavat korkeamman kokonaisverokannan soveltamisen kuin muutoin olisi mahdollista. Tästä komissio toteaa, että ympäristönsuojeluvaatimukset ovat itsessään jo erottamaton osa direktiiviä 2003/96/EY[5], eikä niitä näin ollen voi pitää erityisinä politiikkaan liittyvinä syinä. Direktiivi ei kuitenkaan yleisellä tasolla mahdollista ympäristöolosuhteiltaan hyvin poikkeuksellisten alueiden erityistarpeiden huomioon ottamista. Näin ollen sitä, että suhteellisen korkean verotustason ylläpitämistä pyritään edesauttamaan välttämällä muutoin kohtuuttomat rasitteet tällaiset olosuhteet omaavilla alueilla soveltamalla alennettua verokantaa, voidaan pitää erityisenä politiikkaan liittyvänä syynä.

Toiseksi Ruotsin viranomaiset katsovat, että alennus lähentää kuluttajien kokonaiskustannuksia Pohjois-Ruotsissa kuluttajien kustannuksiin maan muissa osissa ja tukee näin alue- ja koheesiopoliittisia tavoitteita.

Tässäkin asiassa lupapyynnön voidaan vastaavasti katsoa perustuvan erityisiin politiikkaan liittyvin syihin.

- Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Kotitalouksiin ja palveluyrityksiin Ruotsissa sovellettava sähkön yleinen verokanta on 283 Ruotsin kruunua (30,70 euroa) megawattituntia kohti, kun EU:n vähimmäisverokanta on muussa kuin yrityskäytössä 1 euro/MWh[6]. Ehdotetun alennuksen myötä Pohjois-Ruotsissa sovellettava verokanta olisi vähintään 187 Ruotsin kruunua/MWh, eli 20,29 euroa/MWh. Koska sähkön verotustaso on reilusti vähimmäisverokantaa korkeampi sekä Pohjois-Ruotsissa että muualla maassa, on perusteltua olettaa, että kyseinen veronalennus itse asiassa välillisesti auttaa saavuttamaan ympäristönsuojelun korkeamman kokonaistason Ruotsin viranomaisten kuvaamalla tavalla.

Toimenpiteen tarkoituksena on osittain kompensoida korkeampia lämmityskustannuksia alueilla, joilla sovelletaan alennettua verokantaa. Ruotsin viranomaisten mukaan ilmasto-olosuhteet näillä alueilla johtavat keskimäärin 25 prosenttia korkeampaan sähkönkulutukseen kuin muualla maassa, pääasiassa pidemmän lämmityskauden johdosta.

Komissio toteaa, että Ruotsin viimeaikaisten sähkönhintojen perusteella on niin, että ehdotetusta toimenpiteestä seuraavat hinnanalennukset olisivat kaikissa asiaankuuluvissa kuluttajaryhmissä huomattavasti vähemmän kuin 25 prosenttia. Eurostatin viimeisimpien hintatietojen perusteella alennus olisi 3,1–6,8 prosenttia, riippuen asianomaisten kotitalouksien ja yritysten kulutustasosta[7].

Verohelpotuksen määrä on siis pienempi kuin lämmityksestä aiheutuvat lisäkustannukset kyseisillä alueilla. Näin ollen energiatehokkuutta edistävä verokannustin pysyy vähintään samalla tasolla kuin muualla Ruotsissa sovellettava kannustin.

Sen vuoksi voidaan todeta, että toimenpide on unionin kansanterveys-, ympäristö-, energia- ja liikennepolitiikan mukainen.

Asianomaiset olosuhteet huomioon ottaen toimenpide näyttää hyväksyttävältä myös sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja terveen kilpailun kannalta. Erityisesti sen soveltamisalaan kuuluvien alueiden syrjäisen luonteen vuoksi ja koska se rajoittuu kotitalouksiin ja palveluyrityksiin, ei ole oletettavaa, että se johtaisi merkittäviin kilpailun vääristymiin tai muutoksiin jäsenvaltioiden välisessä kaupassa. Lopuksi on syytä muistuttaa, että kyseisiin alueisiin on sovellettu veronalennusta kolmenkymmenen vuoden ajan ilman, että tämä olisi komission tietojen mukaan aiheuttanut ongelmia sisämarkkinoiden toiminnan tai EU-politiikan muiden tavoitteiden kannalta.

- Toimenpiteen soveltamisaika ja EU:n energiaverotuksen kehittäminen

Komissio ehdottaa, että toimenpidettä sovelletaan direktiivissä 2003/96/EY säädetyn enimmäisajan eli kuusi vuotta. Tämä aika näyttää asianmukaiselta, jotta asianomaiset yritykset ja kuluttajat saavat riittävän varmuuden.

Voimassa olevan oikeudellisen kehyksen ja ennen kaikkea komission 13. huhtikuuta 2011 esittämän direktiivin 2003/96/EY tarkistuksen (KOM(2011) 169) tulevan kehityksen osalta muistutetaan, että tämän ehdotuksen hyväksyminen ei muuttaisi nykyisiä sääntöjä tavalla, jolla olisi merkitystä tässä ehdotetun luvan toiminnalle. Sen vuoksi ei ole tarvetta säätää erityisistä asiaa koskevista turvatoimista.

Valtiontukisäännöt

Ruotsin viranomaisten kaavaileman alennuksen jälkeen sähkön verokannat ylittävät asianomaisilla alueilla edelleen direktiivin 2003/96/EY 10 artiklassa säädetyn vähimmäisverotustason. Lisäksi neuvoston lupaa sovelletaan 1. tammikuuta 2012 ja 31. joulukuuta 2017 välisenä aikana (eli alle 10 vuotta). Toimenpide kuuluu sen vuoksi ns. yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (asetus (EY) N:o 800/2008[8]) soveltamisalaan, minkä vuoksi siihen ei sovelleta ennakkoilmoitusvelvollisuutta.

2. INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Intressitahojen kuuleminen

Tämä ehdotus perustuu Ruotsin esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.

Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ole ollut tarpeen.

Vaikutusten arviointi

Tämä ehdotus koskee luvan antamista yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä.

3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Ehdotuksen tavoitteena on antaa Ruotsille lupa poiketa neuvoston direktiivin 2003/96/EY yleisistä säännöksistä ja määrätyissä rajoissa soveltaa sähköön eriytettyjä verokantoja.

Oikeusperusta

Neuvoston direktiivin 2003/96/EY 19 artikla.

Toissijaisuusperiaate

SEUT-sopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluva välillinen verotus ei sinänsä kuulu SEUT-sopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun EU:n yksinomaiseen toimivaltaan.

Voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä säännellään ja rajoitetaan kuitenkin tiukasti jäsenvaltioiden kilpailevan toimivallan käyttöä tällä alalla. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaan ainoastaan neuvostolla on valtuudet antaa jäsenvaltiolle lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltiot eivät voi toimia neuvoston sijasta.

Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Veronalennus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston päätös.

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetään ainoastaan tämäntyyppisestä toimenpiteestä.

4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Toimenpiteestä ei aiheudu taloudellista tai hallinnollista rasitusta unionille. Sen vuoksi ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

2011/0403 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

luvan antamisesta Ruotsille soveltaa alennettua verokantaa eräillä Pohjois-Ruotsin alueilla sijaitsevien kotitalouksien ja palveluyritysten kuluttamaan sähköön direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY[9] ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

1. Neuvoston päätöksellä 2005/231/EY[10], sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2006/503/EY[11], annetaan Ruotsille direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukainen lupa soveltaa alennettua valmisteverokantaa eräillä Pohjois-Ruotsin alueilla sijaitsevien kotitalouksien ja palveluyritysten kuluttamaan sähköön.

2. Ruotsi pyysi 8 päivänä kesäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä lupaa jatkaa alennetun valmisteverokannan soveltamista samojen edunsaajien kuluttamaan sähköön toisen kuusivuotiskauden ajan, eli 31 päivään joulukuuta 2017. Alennus saa olla enintään 96 Ruotsin kruunua megawattitunnilta.

3. Asianomaisilla alueilla lämmityskustannukset ovat keskimäärin 25 prosenttia korkeammat kuin muualla maassa pidemmän lämmityskauden vuoksi. Näillä alueilla sijaitsevien kotitalouksien ja palveluyritysten sähkökustannusten alentaminen kaventaa näin ollen kuluttajille aiheutuvien kokonaislämmityskustannusten eroa Pohjois-Ruotsin ja muun maan välillä. Toimenpide edistää siis alue- ja koheesiopolitiikkaan liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi Ruotsi voi toimenpiteen mukaisesti soveltaa sähköön kokonaisverokantaa, joka on korkeampi kuin mikä olisi muutoin mahdollinen, mikä näin ollen edistää välillisesti ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamista.

4. Veronalennuksen ei tulisi olla suurempi kuin mikä on tarpeen Pohjois-Ruotsissa sijaitseville kotitalouksille ja palveluyrityksille aiheutuvien ylimääräisten lämmityskustannusten korvaamiseksi.

5. Alennetut verokannat ovat korkeammat kuin direktiivin 2003/96/EY 10 artiklassa säädetyt vähimmäisverokannat.

6. Toimenpiteen kohteena olevien alueiden syrjäisen luonteen vuoksi se, että alennus ei saisi olla suurempi kuin Pohjois-Ruotsissa syntyvät ylimääräiset lämmityskustannukset ja että alennus koskisi ainoastaan kotitalouksia ja palveluyrityksiä, toimenpiteen ei odoteta aiheuttavan merkittäviä kilpailun vääristymiä eikä muutoksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7. Sen vuoksi toimenpide voidaan hyväksyä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja oikeudenmukaisen kilpailun varmistamistarpeen kannalta, ja se on Euroopan unionin kansanterveys-, ympäristö-, energia- ja liikennepolitiikan mukainen.

8. Jotta asianomaisille yrityksille ja kuluttajille annettaisiin riittävä varmuus, on aiheellista antaa Ruotsille lupa soveltaa alennettua verokantaa Pohjois-Ruotsissa kulutettavaan sähköön 31 päivään joulukuuta 2017.

9. Olisi varmistettava, että päätöksen 2005/231/EY nojalla samoista syistä aiemmalle kaudelle annetun luvan voimassaolo jatkuu, jottei kyseisen päätöksen voimassaolo pääty ennen tämän päätöksen voimaantuloa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

10. Annetaan Ruotsille lupa soveltaa alennettua verokantaa liitteessä luetelluissa kunnissa sijaitsevien kotitalouksien ja palveluyritysten kuluttamaan sähköön.

Kansallisesti sovellettavasta sähkön tavanomaisesta verokannasta myönnettävä alennus ei saa olla suurempi kuin mikä on tarpeen pohjoisen sijainnin aiheuttamien muuta maata korkeampien lämmityskustannusten korvaamiseksi, eikä se saa olla enemmän kuin 96 Ruotsin kruunua megawattitunnilta.

11. Alennettujen verokantojen on oltava direktiivissä 2003/96/EY säädettyjen vaatimusten ja erityisesti sen 10 artiklassa vahvistettujen vähimmäisverokantojen mukaiset.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012, ja sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ruotsin kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Liite

Alueet | Kunnat |

Norrbottenin lääni | Kaikki kunnat |

Västerbottenin lääni | Kaikki kunnat |

Jämtlandin lääni | Kaikki kunnat |

Västernorrlandin lääni | Sollefteå, Ånge, Örnsköldsvik |

Gävleborgin lääni | Ljusdal |

Taalainmaan lääni | Malung, Mora, Orsa, Älvdalen |

Värmlannin lääni | Torsby |

[1] Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

[2] EUVL L 72, 18.3.2005, s. 27.

[3] EUVL L 199, 21.7.2006, s. 19.

[4] Vaihtokurssi 1. lokakuuta 2010 (9,2183 SEK = 1 EUR), vrt. direktiivin 2003/96/EY 13 artiklan 1 kohta.

[5] Vrt. erityisesti johdanto-osan 6 ja 7 kappale.

[6] Direktiivin 2003/96/EY 11 artiklan 4 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat rajoittaa yrityskäyttöön sovellettavan alennetun verotason soveltamisalaa. Kuten edellä todetaan, Ruotsi soveltaakin muun kuin yrityskäytön verokantaa sekä kotitalouksiin että palvelualan yrityksiin.

[7] Lähde : Eurostatin hintatiedot, toinen vuosineljännes 2010. Luvut koskevat ei-teollista käyttöä luokissa DA (kulutus alle 1 000 kWh) – DE (kulutus yli 15 000 kWh).

[8] Komission asetus (EY) N:o 800/2008, annettu 6 päivänä elokuuta 2008, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti (yleinen ryhmäpoikkeusasetus), EUVL L 214, 9.8.2008.

[9] EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

[10] EUVL L 72, 18.3.2005, s. 27.

[11] EUVL L 199, 21.7.2006, s. 19.